Mikä ärsyttää tänään?

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Se arvoton kansalainen
Alibin satunnaislukija
Viestit: 61
Liittynyt: Pe Kesä 27, 2008 2:35 pm

Viesti Kirjoittaja Se arvoton kansalainen »

Vituttaa että olen pilannut välit ainoaan koskaan rakastamaani naiseen omaa idioottimaisuuttani. Vituttaa että menin koskaan rakastumaan, olin aina kuvitellut että olen liian viisas siihen. Vituttaa kun en ole vielä vuoden jälkeenkään päässyt asiasta yli. Vituttaa olla näin heikko.
Ai ai, sattuko sua? Tapa ittes, ei täällä kukaan välitä. Jumala on humala tai aine, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

^ Yritä olla ajattelematta sitä. Rakkaus on mielenhäiriö joka menee ohi kun pidättelee hengitystä tarpeeksi kauan.
Every ship must sail a world.
Se arvoton kansalainen
Alibin satunnaislukija
Viestit: 61
Liittynyt: Pe Kesä 27, 2008 2:35 pm

Viesti Kirjoittaja Se arvoton kansalainen »

ABC kirjoitti:^ Yritä olla ajattelematta sitä. Rakkaus on mielenhäiriö joka menee ohi kun pidättelee hengitystä tarpeeksi kauan.
Juuri samalla tavalla mäkin sanoin ennen ja nauroin kaikille kavereille jotka pilas elämänsä/urpoili naisen takia. Sitten pari vuotta sitten menin itse sairastumaan eikä mielenhäiriö ole poistunut vieläkään. Olen tehnyt aivan järjettömiä juttuja tuon naisen takia. Mutta toisaalta mun elämäni parhaimmat hetket on ollut ton naisen seurassa.

Vaatii aika kovat määrät päihteitä että saan sen pois mielestäni. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni onneksi ja pistänyt elämän jonkinlaiseen kuntoon... taka-ajatuksena on että näytän vielä tuolle etten ole ihan luuseri.

Eikä se ole sitä etten saisi muita naisia, mulla on ollut monta suhdetta todella asiallisiin, nätteihin ja mukaviin neitoihin tuon jälkeen mutta ne eivät vaan iske samalla tavalla. Eikä se ole reilua niitä muita kohtaan kun en pysty panostamaan suhteeseen yhtään.

VOI JEESUS ETTÄ NÄYTÄN LUUSERILTA TÄMÄN AVAUTUMISENI KANSSA!
Juuri tälläinen ihminen en haluaisi olla. Saatte luvan haukkua mua :lol:

Taidan kuunnella taas tätä biisiä pari kertaa putkeen että saan taas fiilikset kohdilleen... http://www.youtube.com/watch?v=zPN6bCLjFO4
Ettei mee huolella vaalimani "koviksen" imago pilalle :P
Ai ai, sattuko sua? Tapa ittes, ei täällä kukaan välitä. Jumala on humala tai aine, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla.
synkempi hautajaisvieras
Martin Beck
Viestit: 798
Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 3:08 am

Viesti Kirjoittaja synkempi hautajaisvieras »

.




^Eihän tuossa mitään. Kyllä näitä sattuu. Eikä silloin auta oikeastaan yhtään mikään. Viinanjuominen kaikkein vähiten. Ja saattakin olla että tuollaisen hieman erityisemmänpuoleisen ihmissuhteen jälkeen kaikki muut naiset tuntuvat todella mielenkiinnottomilta ja latteilta... Hyviäkin naisia on, ne pitää vain löytää...




.
.

kaukana poissa


.
Se arvoton kansalainen
Alibin satunnaislukija
Viestit: 61
Liittynyt: Pe Kesä 27, 2008 2:35 pm

Viesti Kirjoittaja Se arvoton kansalainen »

Jees. Kai se tästä. Ja suomalainen mies ei itke kuin netissä :lol:

By the way, hieno nimimerkki sulla 'synkempi hautajaisvieras' !
Ai ai, sattuko sua? Tapa ittes, ei täällä kukaan välitä. Jumala on humala tai aine, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Onko kenelläkään muulla sellaista tunnetta, että kaikki on pohjimmiltaan turhaa? Millään, mitä on tehnyt ei ole oikeastaan mitään merkitystä; maailma tuhoutuu tai ainakin muuttuu eikä silläkään ole loppujen lopuksi oikeastaan mitään väliä... Kaikkia ihmisiä kiinnostaa vain itsensä, tai lapset mutta sehän on sama asia, koska geenit jatkuvat heissä eli itseä siinäkin vain ajatellaan. Ketään ei kiinnosta muiden teot, joten on ihan sama mitä sitä puuhastelee. Oravanpyörä pyörii ja nekin jotka eivät pyöri mukana töllistelevät ulkopuolella. Mutta se, mitä oikeasti tapahtuu, on meiltä hämärän peitossa. Jossain galaksissa pienet otukset häärivät planeetalla, tehden tuhojaan, mutta mitä sillä on väliä? Onko tässä universumissa ketään, joka tietäisi onko millään oikeasti mitään väliä?
Every ship must sail a world.
Sakara
Remington Steele
Viestit: 234
Liittynyt: Su Marras 11, 2007 3:00 am

Viesti Kirjoittaja Sakara »

ABC kirjoitti:Onko kenelläkään muulla sellaista tunnetta, että kaikki on pohjimmiltaan turhaa? Millään, mitä on tehnyt ei ole oikeastaan mitään merkitystä; maailma tuhoutuu tai ainakin muuttuu eikä silläkään ole loppujen lopuksi oikeastaan mitään väliä... Kaikkia ihmisiä kiinnostaa vain itsensä, tai lapset mutta sehän on sama asia, koska geenit jatkuvat heissä eli itseä siinäkin vain ajatellaan. Ketään ei kiinnosta muiden teot, joten on ihan sama mitä sitä puuhastelee. Oravanpyörä pyörii ja nekin jotka eivät pyöri mukana töllistelevät ulkopuolella. Mutta se, mitä oikeasti tapahtuu, on meiltä hämärän peitossa. Jossain galaksissa pienet otukset häärivät planeetalla, tehden tuhojaan, mutta mitä sillä on väliä? Onko tässä universumissa ketään, joka tietäisi onko millään oikeasti mitään väliä?
Mulla on sama tunne joka ikinen kerta laskuhumalassa. Mutta ihan "normaalitilassakin" tulee välillä mieleen, miten ahdistavia asioita aika ja avaruus oikeastaan ovat. Esimerkiksi kun luin taannoin ydinjätteen käsittelystä ja siitä, miten varastoihin pitää yrittää kirjoittaa kaikkien yleisimpien kielten lisäksi selkeällä kuvakielellä varoitukset. Aluksi ajattelin, että mitä hiton väliä, ei kai joku englanti täältä minnekään katoa. Mutta loppujen lopuksi, kun miettii, että ydinjäte on noin 200 000 vuotta vaarallisen radioaktiivista, se on aika hiton pitkä aika. Ihmisrotu kehittyi Afrikassa jotain 250 000 vuotta sitten, eikä niiltä ajoiltakaan ole paljon mitään jäljellä. Ja muinainen Egyptilainen kulttuuri oli valloillaan "vain" jotain tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua, eikä kaikkeja hieroglyfejakaan osata enää lukea. Ylipäätään on ahdistavaa miettiä, miten paljon sukupolvia meidän jälkeemme tulee maapallolla elämään, mutta miten merkityksetöntä se kuitenkin suuremmassa mittakaavassa ajatellen on. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aurinko useamman miljardin vuoden päästä paisuu punaiseksi jättiläiseksi ja ahmaisee maapallon, koko elämänmuotomme häviää kuitenkin, ellei sitten löydetä tapaa matkata toisiin aurinkokuntiin etsimään elinkelpoista planeetta. Saapa nähdä, tuhoutuuko maapallo vai ihminen ensin... Mutta mehän emme sitä kuitenkaan ole näkemässä, joten mitä väliä.


Mutta suppeammassa mittakaavassa ajatellen, olen nyt myös hieman ärsyyntynyt siitä tosiseikasta, etten päässyt sisälle HY:n kemiaan. Luulin oikeasti, että pääsykoe meni tosi hyvin, mutta silti eilen tuli hylkäyskirje. Kemianhan pitäisi olla helppopääsyisimpiä koulutusohjelmia, välivuosien viettelypaikka, jonne kuka tahansa pääsee sisälle! En tunne ketään, joka ei olisi päässyt sinne. Ei sillä ole oikeastaan edes yhtään mitään väliä, koska hain kemiaan vain ö-vaihtoehtona, enkä olisi varmaan edes hyväksynyt opiskelupaikkaa, vaikka olisin sen saanutkin, ja sain vieläpä opiskelupaikan, jonka olen aina halunnut, mutta siltikin se jaksaa vaivata...
Good wombs hath born bad sons
-Shakespeare
Se arvoton kansalainen
Alibin satunnaislukija
Viestit: 61
Liittynyt: Pe Kesä 27, 2008 2:35 pm

Viesti Kirjoittaja Se arvoton kansalainen »

ABC kirjoitti:Onko kenelläkään muulla sellaista tunnetta, että kaikki on pohjimmiltaan turhaa? Millään, mitä on tehnyt ei ole oikeastaan mitään merkitystä; maailma tuhoutuu tai ainakin muuttuu eikä silläkään ole loppujen lopuksi oikeastaan mitään väliä... Kaikkia ihmisiä kiinnostaa vain itsensä, tai lapset mutta sehän on sama asia, koska geenit jatkuvat heissä eli itseä siinäkin vain ajatellaan. Ketään ei kiinnosta muiden teot, joten on ihan sama mitä sitä puuhastelee. Oravanpyörä pyörii ja nekin jotka eivät pyöri mukana töllistelevät ulkopuolella. Mutta se, mitä oikeasti tapahtuu, on meiltä hämärän peitossa. Jossain galaksissa pienet otukset häärivät planeetalla, tehden tuhojaan, mutta mitä sillä on väliä? Onko tässä universumissa ketään, joka tietäisi onko millään oikeasti mitään väliä?
Suoraan kuin omia ajatuksiani! Itse koitan vain nauttia elämästäni parhaimman mukaan. Saatan ehkä ajatella myös muutaman läheisen ihmisen etua mutta siinä se.

Esimerkkinä: Tämä on kuoleva planeetta joten en näe missään "luonnonsuojeluidealismissa" mitään järkeä. Luulevatko ihmiset että sillä on mitään väliä vaikka 5 miljoonaa suomalaista eläisi mahdollisimman ekologisesti? Samalla miljardit kiinalaiset haluavat länsimaisen elintason eivätkä välitä millä hinnalla. Ja se vasta tekopyhää onkin sanoa etteivät he saisi haluta sitä. En lähtisi kirjoittamaan mitään vihaisia manifesteja asiasta kun tämän tietokoneen osistakin suuri osa on tehty kiinassa :lol:

Ja tänäkin aamuna käytin suihkussa puhdasta vettä enemmän kun keskikokoinen afrikkalaiskylä viikossa. Entä sitten? En minä ole heille mitään velkaa.

Ja työnteko. En kävisi töissä jos en haluaisi itselleni korkeampaa elintasoa. Jos työ ei kiinnosta niin sitten vaihdan sitä tai jään työttömäksi. Luterilainen työmoraali ei koskaan ole iskenyt minuun. Paitsi nyt ehkä siinä suhteessa että teen työni aina mahdollisimman hyvin. Ja siitäkään en ole hyötynyt mitään. Lähinnä joudun tekemään muiden vain itseään ajattelevien hönöjen työt omieni lisäksi

:lol:
Viimeksi muokannut Se arvoton kansalainen, La Kesä 28, 2008 4:14 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ai ai, sattuko sua? Tapa ittes, ei täällä kukaan välitä. Jumala on humala tai aine, se kertoo et tänään sun pitäis kuolla.
EuroJR
Jessica Fletcher
Viestit: 3332
Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
Paikkakunta: Costa del Crime

Viesti Kirjoittaja EuroJR »

Juuri tämänkaltaisia ajatuksia tulee välillä mieleen. Onneksi minulla ei ole tippaakaan kiinnostusta minulle tuntemattomien toisella puolella maailmaa kärsivien kohtalolle. Voin rehellisesti sanoa tämän. Sen sijaan lähimmäisistä olen aidon huolissani.

Kaikki tuntuu välillä turhalta ja etenkin tylsältä ja koetulta. Siksi kannattaakin olla hieman hullu ja kokeilla kaikkea uutta. Tiedä mitä kaikkea vielä löytää.
rimma
Christopher Lorenzo
Viestit: 1513
Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 10:43 pm
Paikkakunta: Pripyat

Viesti Kirjoittaja rimma »

Mietin välillä kanssa että onko tästä ponnistelusta ja parhaansa yrittämisestä oikeesti mitään hyötyä. Tai siitä että ajattelee tulevia sukupolvia ja koittaa luoda heille parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Kuitenkin ihminen elää vain kerran ja jos jatkuvasti tekee asioita muitten hyväksi jää itse paljosta paitsi. Siksipä päätinkin että tästä eteenpäin mietin enemmän itseäni mutta toki myös muita siinä samalla sopivassa suhteessa. Niinhän sen pitäisi mennä että elämäsi tärkein ihminen olet sinä itse. Kyllästyttää tehdä asioita joista ei saa itse takaisin mitään. Ei tarvitse ruveta itsekkääksi mutta ajatella välillä itseäänkin.
Kuitenkaan elämä ei ole ikuista.
Toisaalta taas miettii että miksi edes luoda itselleen ura tms. ja käyttää kaikki aika rahan tienaamiseen kun saattaa olla ettei rahoistaan edes kerkeä nauttia. Näihin ei ole mitään oikeaa vastausta ja jokaisen täytyy itse tehdä päätökset, mutta toisinaan on aika hukassa näitä asioita miettiessään.
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
rimma
Christopher Lorenzo
Viestit: 1513
Liittynyt: Ma Marras 19, 2007 10:43 pm
Paikkakunta: Pripyat

Viesti Kirjoittaja rimma »

Ainiin piti vielä tuosta ihastumisesta mainita että itse olen nyt yhdeksän vuotta(joo tiedän, YHDEKSÄN VUOTTA!) ollut hyvin kiinnostunut eräästä tyypistä. Ärsyttävää! Välillä se unohtuu ja välillä palaa mieleen voimakkaana. Ehkä juuri siksi se ei häviä mielestä koska en koskaan saanut tietää olisiko siitä tullut mitään. Jää vain miettimäät kaikkia mahdollisuuksia. Niin ja mitä tulee siihen että olisi varmaan kannattanut kertoa kyseiselle henkilölle niin tiesin ettei mahdollisuuksia ollut/ole.
Ehkä joskus vien loppuun tämän ja rohkeasti kerron niin pääsen eroon kalvavasta tunteesta. Toisaalta taas haluaisin jatkaa unelmointia enkä romuttaa sitä kokonaan...
Kumpi on pahempi: totuus joka saa itkemään vai valhe joka saa hymyilemään?
век живи, век учись.
Avatar
ABC
Michael Knight
Viestit: 4406
Liittynyt: To Touko 31, 2007 2:23 am

Viesti Kirjoittaja ABC »

Sakara kirjoitti:
ABC kirjoitti:Onko kenelläkään muulla sellaista tunnetta, että kaikki on pohjimmiltaan turhaa?
Mulla on sama tunne joka ikinen kerta laskuhumalassa.
Onneksi olkoon. Minun ei tarvitse olla edes laskuhumalassa, itse asiassa tuo on enemmänkin "normaalitilassa" kirjoitettu.
Every ship must sail a world.
Mariella
Rico Tubbs
Viestit: 1295
Liittynyt: Ke Marras 21, 2007 2:03 pm

Viesti Kirjoittaja Mariella »

Parmesani kirvelee ikenissä. On sitä siis ongelmia täälläkin!
Nerot hallitsevat kaaoksen
Avatar
VoDKa
Ainesta Watsoniksi
Viestit: 4926
Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
Paikkakunta: Better place.

Viesti Kirjoittaja VoDKa »

Turhaa. No nytkö ne ihmiset alkaa keksimään sen? Elämä on helvetin turhaa, teidän pienet ponnistelunne on pelkkää paskaa kuolevan yhteiskunnan eteen. Oman itsenne eteen, koska eihän muiden asioilla ole väliä, elleivät ne kosketa teitä itseänne. Ja jos koskettavat, niin siitä se vasta metakka nouseekin. Teidän asianne on aina numero yksi, helvetti soikoon.

Suurin osa ihmiskunnasta on pelkkää paskaa ja ne jotka eivät ole, voisivat lopettaa itsensä ihan muuten vain, koska ei millään ole mitään merkitystä loppupeleissä kuitenkaan. Tultiin tuhoamaan tämä planeetta, toisemme ja kuollaan omaa tyhmyyttämme, toki sen jälkeen vasta kun ollaan tapettu suurin osa planeetasta ihan muuten vain, omien itsekkäiden perseidemme vuoksi.

Ihmettelen mitä helvetin väliä sillä on, että tämän väliaikaisen asumukseni ihminen on opiskellut vuosia voidakseen tulkita ihmisiä, ymmärtää niiden päänsisäistä poikkeavaa toimintaa vain voidakseen ignoorata kaiken ympäriltään. Nauran päivittäin sille typeryydelle mitä tuo ihminen osoittaa. Sokea kusipää, ei vain näe mitä sillä on suoraan edessään.

Ja töissä. Voi saatana niitä idiootteja. Ha ha, jaksan joka päivä huvittua niiden käytöksestä, niin turhaa ja yksinkertaista. Eletään kuin elämä olisi tärkein lahja kaikesta ja mietitään mitä muut sanoo tai ajattelee, jos teen niin tai näin. Vitunko väliä sillä on, hirtä vaikka itsesi siihen kattoon yläpuolellasi, katsotaan miten muut vauhkoontuvat ympärillä. Onnettomat runkkarit ja luuserit.

En tiedä millaista aivot narikkaan-toimintaa pitää harrastaa, että tekee vihaamaansa työtä kahdeksan tuntia päivässä vuosien ajan. Kun pääsen tuolta hittoon, en astu siihen paikkaan enää jalallanikaan. Työ on sinällänsä omalla kohdallani ihan ok, mutta niiden ihmisten näkeminen saa raivoihinsa. Jumalauta mitä pellejä ja idiootteja, joista yksikään ei osoita minkäänlaista aivotoimintaa OMIEN aivojen käyttämisestä. Sama kuin katsoisi jotain FPS-peliä jossa vihollisten aivotoiminta on täysi nolla ja jokainen liike ennakoitavissa.

Jumalauta mitä TUHLAUSTA.

One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.

Mike Manner
Jessica Fletcher
Viestit: 3147
Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am

Viesti Kirjoittaja Mike Manner »

Se arvoton kansalainen kirjoitti:Vituttaa että olen pilannut välit ainoaan koskaan rakastamaani naiseen omaa idioottimaisuuttani.
Sittenhän meitä on tässä porukassa jo kaksi :)
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
Lukittu