Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Tampereen Tyttö kirjoitti:Tämän "nuoren tumman" sisar kertoi minulle aikoinaan, millaista "muslimityyppistä" höykytystä ja pahoinpitelyä harjottivat Romanit omiin, mielestään hairahtuneisiin sukulaisnaisiin.
Tässä on huomattava sekin, että "vaihtoehtoisen seksuaali-identiteetin" omaavalla nuorella romaanimiehellä on myös melkoisen rankkaa. Kun asia tulee suvun tietoon, niin silloin on edessä totaalinen maiseman vaihdos, mitään virallisia yhteyksia suvun kanssa ei enää sallita. Eli en ihmettele vaikka vaihtoehtomieskin joutuisi pahoinpitelyn uhriksi.
Romaanikulttuurissa on tiukat säännöt miten pitää elää ja toimia eri tilanteissa. Jos ei niihin sopeudu, niin sitten on kokonaan hylättävä perhesiteet ja elettävä omillaan.
Mainio - aikansa julkkisjuorulehti Panoraama kirjoitti marraskuun 1973 numerossaan seuraavasti: "Mosse on kuntokoulussa. Mosse on huolestunut ihrarenkaistaan. Hän on kuin Michelin-mies. Mosse otti yhteyttä voimistelurehtori Esa Simoseen, jolle tunnetusti kuuluvat toisten asiat. Hän on huolien kaatokaukalo. Mosse todennäköisesti trimmataan vielä kerran huippulukemiin. Jytäjumpan nerokas keksijä Robin, alias Esa Simonen, on kirjekursseitse Mossea vauhdittamassa. Kohta Mosse taas tulee mukaan maamme suihkupoikien kuumiin kuikeroihin".
Tämä Robin oli yksi näistä turhanpäiväisistä artisteistamme voimisteluesityksineen lavalla. Hän yritti comebackia vielä 90-luvun lopulla - kuten erääseen lehteen myöntämässään haastattelussa totesi; "media ei pidä minusta suoraluonteisuuteni vuoksi, mutta Robin tulee taas". Hohhoijaa... (haukotus)... ja seuraava.
Panoraama -lehden toimitus oli - ainakin vuonna 1973 Helsingin Reimarlassa, Kokkokalliontie 5 K:ssa. Päätoimittajana oli Seppo Porvali ja lehden julkaisija oli Menekkilehdet Oy.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Hehheh, sain pari joulua sitten Robinin levyn lahjaksi sukulaiselta, jolla on todella huono maku (minun mielestäni).
Pari kuukautta sitten laitoin pikkutyttöni lahjoittamaan sen paikalliselle kirjastolle anonyyminä lähetyksenä palautusluukusta. Tämän laulavan jumppamaikan levyä ei avattu pakkauksestaan, ainakaan meillä. Pitäis käydä urkkimassa, onko kirjasto pystynyt käyttämään levyä "kokoelmiensa kartuttamiseen"...
OT - tutustuin Robiniin ohimennen 90-luvulla. Mielestäni asiallinen hemmo kaiken kaikkiaan. Kovasti yrittävä. Heitä ei ole koskaan liikaa tylsässä sohvaperunamaassa Suomessa. OT-loppu
Jälleen Mosse-bongausta. Tällä kertaa Tony Halmeen kirjassa "Jumala armahtaa - minä en"
Tony muistelee elämäänsä portsarina:
"Cafe Maria oli suosittu mesta ja jengiä riitti varsinkin viikonloppuisin. Monsieur Mosse tunki kerran Virpi Miettisen kanssa hirveessä jurrissa helvetinmoisen jonon ohi lauantai-iltana. Mossella oli porttikielto meidän yökerhoon enkä mä aikonu missään tapauksessa ottaa sitä sisälle, vaikka se mahtuikin paremmin pöydän alle seisomaan kuin makaamaan. Se alkoi piipittää jotain siitä, miten se tunsi kaikki, mutta mä ilmoitin sille suoraan, että jos ei se tajua haihtua alta aikayksikön niin se saa ruveta etsimään puhelinkoppia hanuristaan. Ne meni kuitenkin jonon päähän ja mun oli lopulta pakko päästää ne sisään. Mosse alkoi vielä ovella ihastelemaan mun runkoa ja kysyi, että millä hinnalla mä lähtisin sen kanssa jatkoille. Mä sanoin, että pane kädet housuihis ja purista pallejas. Sielä on kolme miljoonaa molemmissa kasseissa ja siinä on sulle hinta!
Kärkkäisen Simo, mun entinen treenari, oli samaan aikaan Hesperiassa duunissa. Mosse ja Virpi Miettinen liihotti sielläkin porukkansa kanssa. Ne haisi ja rähjäsi. Kerran mä kyllästyin täysin niiden pullisteluun kun mikään taksi ei kelvannut ja ehdotin ystävällisesti, että mun puolesta ne voisivat suksia esimerkiksi vittuun. Mosse urputti jotain ja mä käskin sen työntää nenän perseeseensä ja pieraista. Miettisen ämmä yritti potkaista mua munille ja sen mä käskin ottaa luutansa nurkalta ja lentää suoraan takaisin Kyöpelinvuorelle. Suosikin tähtitoimittaja Hämäläinen oli niiden mukana ja se alkoi veuhtomaan ja huitomaan ja otti vauhtia pihalta sillä mielellä että hän menee takaisin sisään valittamaan johtajalle. Mä oikasin käden suoraksi sen eteen, se törmäsi siihen hirveellä vauhdilla ja heitti spittarit vilkkuen täyden voltin ilmassa. Jengi hurrasi ja aplodeerasi niin perkeleesti! Tottakai mä siten kuulin siitäkin pomolta jälkeenpäin."
"Tajusin pian ettei kyse ollut pelkästä ryöstöstä. Jos ryöstäjät olisivat olleet kiinnostuneita vain rahasta ja koruistani, eivät he olisi kyydittäneet minua autolla ympäri Poria ja lyöneet ja uhkailleet minua koko ajan. Kyllä tässä oli kyse kostosta."
Christian Alhanen kuuluu pieneen porukkaan, joka on tuntenut toisensa pitkään. Tuossa ryhmässä on mm. sukupuoliseen vähemmistöön kuuluvia ja monet ovat mukana ravintolabisneksessä. Alhanen itse on saanut kuuluistuutta melkoisen suurisuuntaisilla ravintolaideoilla, jotka eivät ole juurikaan onnistuneet. Ensin hänellä oli Helsingin Pajamäessä 'Vanhat Pajat' -ravintola ja myöhemmin Tampereella 'Kaivohuone'. Ensimmäinen meni konkurssiin ja jälkimmäinen myytiin Raimo "Monsieur Mosse" Jääskeläiselle, kun se hänen mukaansa alkoi mennä huonosti.
Kaivohuonetta rupesi siis isännöimään siellä ennen palkollisena työskennellyt Monsieur Mosse, joka sai melko heppoisin perustein helsinkiläisestä pankista lainaa ja osan lainaa takasi Alhanen 800 000 markan takuutalletuksella. Myöhemmin lainan antanut Kaivokselan Kanta-Hämeen säästöpankin johtaja sai lähteä, koska oli jakanut lainoja miljoonamäärin liian avokätisesti. Mosse sinnitteli Kaivohuoneen kanssa aikansa, mutta pian se oli konkurssissa.
Alhanen lähti Kaivohuoneen myynnin jälkeen Brysseliin suunnittelemaan uusia ravintola-ajatuksia. Mutta hänen korviinsa kaikui syytöksiä rahaepäselvyyksistä Suomessa ja hän päätti kääntää autonsa nokan takaisin kotomaahan.
Yli 25 vuotta toisensa tunteneet Mosse ja Alhanen alkoivat kiistellä toistensa kanssa raha-asioista. alhanen syytti Mossea, että tämä oli tyhjentänyt hänen Tampereen asuntonsa kaikesta irtaimistosta omaan Hervannan kaksioonsa. Mosse taas oli sitä mieltä, että hänellä oli oikeus ottaa ne pantiksi maksamattomista vuokrista ja ym. epäselvyyksistä.
Alhanen palasi Brysselistä raastupaan käräjöimään entisen yhtiökumppaninsa Jens Seppelinin kanssa. Nyt hän syyttää Mossea asiakirjojen väärennöksistä. Alhasen mukaan Mosse oli väärentänyt hänen nimensä pankin lainapaperiin ja sai näin vääryydellä rahaa pankista. Alhanen sanoo pystyvänsä todistamaan olleensa väärennösaikaan Kööpenhaminassa.
Mosse puolestaan väittää Alhasen vieneen pesästä satoja tuhansia ja vieneen ne ulkomaille. Mitään syytettä hän ei ole kuitenkaan nostanut. Niin tai näin, herrat jatkavat kissanhännän vetoaan raastuvassa.
"Voi jumalauta en mää hänen rahojaan ole nostanut. Se oli syksyllä täällä Tampereella, kun mää olin poliisilaitoksella kuultavana näistä asioista. Alhanenhan se on mulle velkaa! Ai hän nyt sitten väittää että mää olen vielä hänen nimensä väärentänyt! Mää en viitti tollasen kundin kanssa edes jutella", korostaa Mosse Jääskeläinen.
Onko kaikki edellä kerrottu johdantoa Alhasen pahoinpitelylle ja ryöstölle? Tähän saamme vastauksen vasta leivättömän pöydän ääressä.
Joka tapauksessa toinen Alhasen pahoinpitelijöistä oli Mossen Hervannan kaksiossa asunut nuori tumma poika, jolla on rötöksiä ennestäänkin. Mosse väittää, ettei tiennyt lainkaan minne hänen asuinkumppaninsa oli pahoinpitely-yönä lähtenyt. Mosse ainakin piti hauskaa tuona yönä tamperelaisessa ravintolassa.
Mosse korostaa, että Allan Hagertin välityksellä häneen tutustunut tumma nuorukainen on vain alivuokralainen, ei muuta.
"Kun mää lähdin tiistaina kotoa, poliisit haki sen kuulusteluun. Sillä oli keskiviikkona joku oikeudenkäynti. Mää ajattelin, että se siihen... Mut ne ei sanoneet, mihin kuulusteluun. Mua ei yhtään kiinnosta tän pojan menot. Hän on vain roikkunut, asunut mun alivuokralaisena. En mä sellaiselta kysy mihin sä meet, mitä sä teet Nää mannethan nyt menee sinne ja tänne", kertoo Mosse
Pahoinpitely-yöstä Mosse kertoo näin:
"Nimenomaan sinä iltana mää olin koko illan pois. Kun mulla on tää koiranpentu, mää sanoin sille, että hoida tätä koiraa. Mää olin melkein kahteen yöllä ulkona eikä kukaan vastannut puhelimeen. Hän sanoi, että hän oli kotona ja lähti Helsinkiin muka. En tiedä missä on ollut. Kato en mää ole hänestä... Kun hän on mun alivuokralaiseni, ei hän enää sellainen mun ystävä ole. Kesän se oli töissä mulla ja sen jälkeen mää olen pitänyt sen asumassa täällä."
Itse pahoinpitely tehtiin varsin ammattimaisesti. Alhasen painajaisyö alkoi lauantain vastaisena yönä, kun hän oli sulkenut porilaisen, sisarensa omistaman Pub Villihanhen oven.
Alhanen oli lupautunut kuljettamaan tutut asiakkaansa heidän autollaan kotiinsa.
"Se oli vuoden -79 Taunus, jonka vaihteita en saanut oikein päälle. Auto hyppi ja pomppi ja pelkäsin koko ajan, että poliisit näkisivät. Olisinpa tuolloin tiennyt kuinka paljon vähän ajan päästä kaipaisin poliisia!"
"Kun olin kotipihalla, en edes ehtinyt nousta ulos, kun minun puoleiseni ovi kiskaistiin auki. Siinä seisoi puukon kanssa tumma ruskeasilmäinen kaveri, johon olin jo päivällä kiinnittänyt huomiota Pub Villihanhessa. Kaveri oli niin siististi pukeutunut, ettei hän oikein sopinut keskiolutkuppilan asiakaskuntaan."
Alhanen yritti hetken aikaa pullikoida vastaan, mutta kun repsikankin ovi aukesi ja ensimmäisenä tuli näkyviin puukko, rauhoittui hän kummasti.
"Ne painoi mun pääni alas ja sain eka kerran elämässäni nyrkkiä turpaan Se tumma kaveri sanoi, että se on ennenkin tehnyt näitä hommia ja uhkasi työntää sen vetsen mun sisääni."
Uhri työnnettiin raa-asti auton takapenkille veitsillä säestäen. Alkoi matka jonnekin Meri-Porin suuntaan. Seuraavaksi Alhanen riisuttiin arvokkaista koruistaan. Saaliin arvo on noin 70 000 mk.
"Lompakossa oli ehkä viitisensataa rahaa, mutta onneksi ne palautti mun lottokuponkini. Se oli 395 markan arvoinen, 14 ristin harava"
"Ne rupes klohmimaan bensalukkoa ja mää luulin, että ne heittäis tulitikun sinne ja räjäyttäis mut ilmaan. Sitten ne tuli autoon ja komensi mut takapenkille. Vaaleempi kaveri sitoi mut ja tummempi sellaisella pienellä ponihännällä varustettu osoitti mua leipäveitselä. Sitten ne sitoi mut. Seuraavaksi ne tyhjensi tavarasäilön renkaista ja komensi mut sinne. Sit se auto rupes peruuttaan kovaa ja mää luulin, että ne ajaa mut mereen. "
Seurue jatkoi matkaansa. Seuraava pysähdyspaikka löytyi Teknillisen koulun pihasta, jossa Alhanen riuhdottiin takakontista esiin.
"Siellä ne katkasi köydet mun jaloista ja anto tulla takaisin autoon sisään.Sitten me mentiin takaisin mun asunnolle. Siinä meni just lehdenjakaja ja se tumma kaveri sano, että jos hiiskun sanaakaan, se tökkäsee mua puukolla kylkeen. Sitten se vaalea kaveri kävi mun asunossa, jossa on remontti meneillään ja siellä on vain maalipurkkeja lattia täynnä. Tää tumma poika vahti mua sen ajan. Sitten se vaalea tuli takaisin ja sanoi ettei sieltä löydy kissanpaskaakaan. Tähän mää sitten keksin tarinan, että Villihanhesta löytyis 26 000 markkaa."
Taunuksen nokka kääntyi taas kohti uusia kokemuksia. Villihanhen luona autosta nousi kolmikko jolla ulommaisilla sojottivat puukot kohti keskimmäistä, eli Alhasta.
"Ne avas lukot ja peukaloi paikkoja. Ne sai jonkun 2400 markkaa plus pohjakassan, noin tonnin. sitten se vaalee tyyppi alko nostella pakastearkusta tavaroista ja mää sanoin sille, ettei siellä mitään rahaa ole. Se sano, ettei se mitään rahaa etsi, vaan katsoo että mahdunko minä sinne. Poliisit sano jälkeenpäin, että se olis kestänyt kolme minuuttia ja multa olis happi loppunut."
"Ne joi baarissa pari olutta ja mulla ei ollut mintään mahdollisuutta sanoa, että valomerkki oli tullut jo puoli kaksitoista."
Ryöstökaksikon omituista ajatuksenkulkua kuvastaa heidän kiinnostuksensa paikan hedelmäpeliin. Kaverit olivat murtautumaisillaan paikkaan, jossa säilytettiin pelin avaimia. Kuitenkin kaverit luopuivat ajatuksesta hetken mietittyään, koska silloin he olisivat syyllistyneet peräti murtoon.
"Onneksi ne unohti sen mun heittoni siitä 26 000 markasta. Ne käski mun istua keittiön puupinnatuoliin ja se vaalea sitoi mut ensin narulla ja sitten ilmastointiteipillä. Sitten ne kantoi mut kuin satuprinsessan siivouskomeroon ja veti oven kiinni. Kiinnitin vielä siihen huomiota, että ne sanoi oikein hyvällä suomen kielellä: 'Hyvää jatkoa'".
"Yritin ensin päästä eroon siteistä. Sitten aloin huutaa. Mää sain huutaa viisi ja puoli tuntia! Sitten tää isännöitsijän mies kuuli mun huutoni. Ensin se soitti mun siskolle Noormarkkuun, joka tietysti käski sen soittaa heti poliisille. Sitten jonkin ajan päästä poliisitkin tuli. Ne sanoivat, etten mää olis koskaan päässyt itse niistä köysistä ja kuoliokin oli lähellä."
Seuraavien päivien aikana Alhanen tunnisti poliisin valokuvista toisen pahoinpitelijänsä, tummemman romanin. Tämä pidätettiin pian Mosse Jääskeläisen asunnosta Tampereen Hervannassa. Jääskeläinen taas lähti tuotapikaa viikoksi Torremolinoksen aurinkoon. Matkalta paluunsa jälkeen hänkin pääsi poliisin haastateltavaksi.
Poliisi tutkii tämän pahoinpitelyn ja ryöstön liitymäkohtia myös toiseen erittäin samantapaiseen rikokseen. Alhanen on nimittäin aikoinaan työskennellyt "Piraten" -nimisessä ravintolassa Tukholmassa. Tuon ravintolan omistaja on myös Mossen hyvä ystävä. Tämä ravintolan omistaja ryöstettiin hyvin samantapaisesti kuin Alhanen. Hänet sidottiin tuoliinsa ravintolassaan sulkemisajan jälkeen ja häneltä varastettiin noin 50 000 markan arvoinen timanttisormus. Rahaa eivät varkaat saaneet paljoakaan.
Mä oon tota Mossen kirjaa metsästänyt jo jonkin aikaa. Kumma kun ei löydy, vaikka sitä kuulemma myytiin jotain 30 000 kappaletta. Kaikkia muita tulee nokan eteen divareissa, joita ei uskonut edes koskaan näkevänsä. Mossen kirja loistaa kuitenkin poissaolollaan. Ehkä se on sen verran kovaa kamaa ettei siitä kukaan luovu.
Kaivoin vintiltä tuon kirjan Voi pojat, kun tietäisitte! (painovuosi 1981). Tässä muutamia otteita hauskasti kirjoitetusta kirjasta:
"Olen sitä mieltä, ettei kasvatus tee ihmisestä seksuaalisesti poikkeavaa. Geenit sen määräävät. Kokemuksesta tiedän myös, ettei kasvatus tee ihmisestä suuruudenhullua. Geenit vaan kehittyvät jotenkin rahanhimoisiksi.
Äitini Olga oli vaatimaton. Tavallinen nainen, hyvä ja topakka kasvattaja. Siitä huolimatta minusta tuli tällainen, suuruudenhullu. Olin sitä jo lapsena."
Olgaäiti halusi lähettää jatkosodan alkaessa poikansa Ruotsiin. Mosse halusi Tanskaan, koska se vaikutti hienommalta vaihtoehdolta. Hän myös pääsi tehtailijaperheeseen, hyviin ja ylellisiin oloihin. Takaisin paluu olikin sitten ankea. Taas piti Raimopojan oppia vaatimattomiin oloihin.
"Olen hintti, homoseksuaali. Vaikka itse olen mies, rakastun mieheen kuin ns. normaali mies naiseen.
---
Olen kuitenkin hyvin säädyllinen ihminen, moraalinenkin, vaikka sitä ehkä on vaikea uskoa. Suuruudenhulluudella ja säädyllisyydellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, joten vaikka rakastan ylellisiä turkiksia, upeita asuntoja, kallista samppanjaa ja Cadillaceja, vietän muilta osilta sangen tavanomaista elämää.
---
Olen ollut naimisissa ja eron jälkeen kasvattanut yksin Juhan, joka on tällä hetkellä 28-vuotias erittäin tasapainoinen ja mukava nuori mies. Hän on nouseva autoilijatähti ja hyvin, hyvin heteroseksuelli - minusta isänä tuntuu usein, että vähempikin tyttöjen perässä juokseminen riittäisi.
---
Olin 17-vuotias, kun kohtasin 16-vuotiaan Miljan, josta tuli ainoa naispuolinen rakkauteni ja myös vaimoni. Olin Suomi-filmissä ulkolähettinä, Milja oli puutavaraliikkeen omistajan tytär Keravalta ja vähän hienommissa hommissa - hän oli sisälähetti.
Rakastuimme päättömästi. "
Milja tuli raskaaksi. Hänen vanhempansa olisivat halunneet tytön tekevän abortin, mutta nuoripari päätti pitää lapsen. Mosse teki töitä yötä päivää.
"Päivä, jolloin Juha tuli maailmaan, oli elämäni tärkein. Minulla oli nyt kaikki: suloinen Milja, joka oli kaunis kuin nukke ja poika, joka syntymähetkestään täytti koko elämäni.
En tajunnut itsessäni enkä avioliitossani mitään erikoista. Tein töitä niin paljon, että kun rättiväsyneenä yöllä kaaduin sängylleni, ei ajatus seksistä enää edes tullut mieleen. Fyysinen rakkauden osuus elämästämme väheni vähenemistään. Kaikki muu meni hyvin.
Kun työt elokuva-alalla vähenivät, pyysi Runar Heljo minua maskeeraajaksi vasta aloittaneeseen Tesvisioon. Minä suostuin.
Tesvisioon teki noihin aikoihin luonto-ohjelmia eräs nuorukainen, akateemisesti sivistyneen hienon helsinkiläisperheen poika. Hän ihastui, alkoi piirittää minua ja hänestä tuli ensimmäinen mies elämässäni. Hän vietteli minut autossa.
Suhde jatkui viikon - kaksi. Minulla oli hirvittävä moraalinen krapula, sanomattomat tunnontuskat: mitä oikein olin tekemässä. Miljaahan minun piti rakastaa. Katkaisin suhteen, sanoin etten voi jatkaa."
Tuo nuori mies tuli kuitenkin Mossen kotiin ja kertoi koko tarinan Olgalle ja Miljalle. Mosse oli kauhuissaan. Milja lähti Ruotsiin miettimään asioita, Olga hoiteli Juhapoikaa. Milja olisi halunnut jatkaa avioliittoa Mossen ehdoilla, mutta mies ei halunnut sitoa nuorta, kaunista naista itseensä.
Erossa Juha jäi Mosselle, koska hän tuli taloudellisesti paremmin toimeen. Olga tarjoutui auttamaan Juhan hoidossa.
Myöhemmin Mosse meni kihloihin Seija Siikamäen kanssa. Suhde lähinnä perustui ystävyyteen. Kihlausta kesti 5 vuotta, minkä jälkeen Seija muutti ulkomaille.
Mossen suurin rakkaus elämässä oli Raimo Puurtinen, tanssija. Suhde kesti aikansa, kunnes Puurtinen rakastui naiseen ja meni tämän kanssa avioliittoon.
"Minä olin pitkään hyvin, hyvin onneton. Sen jälkeiset suhteet Pepe Kurilloon ja Kari Karhuun olivat aikansa hyviä, mutteivät koskaan samanlaisia.Paitsi niiltä osin, että sen jälkeen, kun suhteemme oli päättynyt, he molemmat löysivät naisen, jonka kanssa solmivat avioliiton."
Tässä vähän esimakua kirjasta. En ole vielä itsekään päässyt loppuun. Kirjoittelen sitten vaikka lisää otteita. Kiinnostava persoona tuo Mosse on ollut!
Hah. Täällä tuntuu tuo Mossen kirja olevan yhdellä sun toisella. Perskutarallaa kun ei oma etsintäporukkani ole vielä tuota löytänyt. Eiköhän se sieltä vielä jostain divarista esiin kaivaudu.
Lenita Airistosta Mosse kirjoittaa mm. seuraavaa heidän pyydettyä Lenitaa
Veikko Itkosen filmiyhtiön kustantamaan lyhytfilmiin:
"Tyttö kertoi olevansa kesäapulaisena Lastenlinnan toimistossa, mutta lupasi järjestää vapaapäivän.
---
Tämä Lenita oli ihan rautaa. Kun sitten jonkin ajan kuluttua tarvitsimme tyttöä turkiskuvaukseen, soitin hänelle uudelleen. Hän tuli, kuvattiin, ja sai palkkioksi 50 mk koko päivän työstä. Pienelle tytölle se oli iso raha, ja Lenita oli onnesta sekaisin. Hoki vaan, että herranjestas maksetaanko mulle tästä ja vielä näin paljon.
Lenita-ressu oli vielä silloin niin viaton. Minä kuitenkin katsoin velvollisuudekseni valistaa häntä:
-Suu kiinni, ei tuollaisia ääneen puhuta. Muista tästä lähtien, että vaikka saisit miljoonan, valitat suureen ääneen, että herranjumala minkälaisella palkkiolla jotkut luulevat ihmisten voivan uhrata työpanoksensa...
Se oppi lankesi hedelmälliseen maahan. Sellaista nuhaa ei olekaan, ettei Lenita rahaa haistaisi."
Paasikivestä ja Kekkosesta:
"Presidentti Paasikiven aikana minut heitettiin ulos linnasta. Presidentti Kekkosen aikana en päässyt sinne sisään.
Presidentti J.K.Paasikiven hallitessa Suomea temperamentikkaasti puolisonsa Allin rinnalla, jouduin ensimmäisen kerran Linnaan.Toimin tuona aikana valopoikana Suomi-Filmissä ja teimme pätkää uutiskatsaukseen. Sen aihe on vuosien saatossa kadonnut mielestäni, mutta olletikin oli kyseessä suuri uutistapahtuma, koska runsaasti lehdistöä oli paikalla.
---
Odotimme rouva Paasikiveä. Jännitys oli huipussaan, kun hän vihdoin lipui portaita alas pienenä ja pyöreänä paljastavan avokaulaiseen, valkeaan iltapukuun pukeutuneena.
Sytytin häikäisevät filmivalot, kameramme alkoi surista. Lehtikuvaajien salamat välähtelivät. Juuri kun rouva Paasikivi oli alimmalla portaalla kasvot minuun päin, kuului valtava paukaus. Sitä seurasi kauhistuttava pimeys ja vielä kauhistuttavampi äänettömyys. Lamppuni olivat räjähtäneet.
Rouva Paasikiven pulleat posket tärähtivät ensin pelästyksestä, sitten raivosta:
-Pikkupojat ulos täältä! Hän huusi. Punakyntinen etusormi osoitti ensin minuun ja sitten kaaleppi Manniseen, joka sentään oli täysin viaton. Henkilökunta saatteli meidät vauhdikkaasti Mariankadulle."
Urho Kekkosen adjutantti, majuri Esa Seppänen lähetti Mosselle kutsun linnaan. Mosse oli Essi Renwallin myötävaikutuksella päättänyt pukeutua eräänlaiseen unisex-halaattiin, jossa olisi metrikaupalla sifonkia kiedottuna. Tieto kutsusta lipsahti ennen aikojaan julkisuuteen. Näin ollen Kekkosen vanhempi adjutantti, kenraali-majuri Urpo Levo oli viivannut yli Mossen nimen vieraslistalta.
Marbellasta Mosse kotiutui Suomeen, koska hänen miesystävänsä Kari Karhu oli karkotettu maasta. Mosse osti Karille lentolipun Suomeen ja tuli itse seuraavana päivänä perässä.
Sitten pojat päättivät lähteä New Yorkiin Maiju Leskisen ja Ritva Ahon luokse asumaan. Hän tutustui myös Anne Pohtamoon ja Jacques de la Fontaineen. Hän kotiutui sinne hyvin ja toimi välillä Annen ja Jacquesin koiranhoitajanakin näiden matkustellessa.
"Erään aamun varhaisina tunteina saavun menestyksekkäältä diskoretkeltä kotiin. Tunnelmani on mitä iloisin. Olen kuitenkin myös nälkäinen ja kiroilen huolimattomia tyttöjä, jotka ovat syöneet jääkaapin tyhjäksi. Siellä on vain iso pullo coca-colaa.Pakastimesta löytyy hopeapaperiin käärittyjä piparkakkuja pari kappaletta.
Syön siis piparkakut ja ryyppään coca-colaa päälle. Seuraavien kahdentoista tunnin tapahtumat vyöryvät kuin filminauha ohitseni."
Mosse kuvailee laajalti tunnelmiaan kuinka hän laulaa ja tanssii. Hänen äänensä kuulostaa omissa korvissa enkelikuorolta. Maiju löytää hänet olohuoneesta: stereot pauhaavat täysillä, kuuluu älytöntä mölinää ja kolinaa. "Kun herään saan kuulla mistä oli kysymys. Harold Robbins, tämä hauska mies, oli lahjoittanut syntymäpäivänään ystävilleen - myös Maijulle ja Ritvalle - itse tekemänsä piparkakut, joiden sisään hän oli leiponut unssin marijuanaa, aikamoisen paukun siis."
Tuossa aiemmissa kirjoituksissa oli Mossen lempinimen synnystä. Näin hän itse kertoo:
"Veikko Itkosen tallissa oli kaksi villiä tyttöä, näyttelijä Maija Karhi Kansallisteatterista ja neiti Mirva Arvinen missikilpailuista.
---
Hyvin juhlitun yön jälkeen tytöt nukkuivat aamulla kuin tukit. Minä rimputin ovikelloa, huutelin postiluukusta; koskaan he eivät heränneet. Niinpä molemmat lopulta antoivat minulle avaimensa.
---
En ole koskaan ollut kielinero. Mutta jostakin oli tietoisuuteeni iskostunut, että ruotsalainen sanoo aamuisin mos mos toivottaessaan hyvää huomenta. Niinpä minä aamulla, kun vedin peittoja unisten kaunotarten yltä, huutelin heille mosmosia ja muita äkäisiä ylösnousukehotuksia.
Eräänä aamuna tytöt roikkuivat unisina auton takapenkillä ja totesivat haukotellen, että Raimo Jääskeläinen on varsinainen aamusadisti mosmottamisensa kanssa. Hän on oikea mosse. Mosse. Niin minä lempinimeni sain."
Mosse kertoo kirjassaan myös, miten sujui uintireissu Floridassa yhdessä liikemies Julius Revon, 60 v., kanssa.
Kolmannen kerran minulla oli tilaisuus tutustua amerikkalaiseen putkaelämään keväällä vähän ennen paluutani Suomeen.
...
Julius oli saanut Saga-motelliinsa uima-altaan. Se oli suuri päivä ja niinpä hän vielä aamuyöstä istuskeli ulkosalla sitä ihastelemassa.
Minä puolestani olin viivähtänyt yöelämää katsastamassa sangen pitkään ja ajelin kolmen maissa kohti kotiani.
Julius näki autoni ja tarttui toimen miehenä heti puhelimeen: altaassa on nyt vettä, tule heti uimaan.
Minusta ehdotus oli hyvä.
...
Paikalliseen tapaan olimme pukeutuneet shortseihin, jotka ovat ainoa miellyttävä asu sikäläisessä ilmanalassa. Ja ennenkuin sukelsimme altaan virvoittaviin vireisiin, riisuimme ne pois - olisihan ollut ikävä uinnin jälkeen nauttia virvokkeita märät housut jalassa.
Kuin sattuman oikusta paikalle saapui myös kaksi amerikkalaista nuorta neitiä. He olivat motellin asukkaita, joten Julius katsoi velvollisuudekseen pyytää heitä liittymään seuraamme: come swimming, come swimming, hän kehotti heitä englanninkielellään.
Tytöt noudattivat mielihyvin kutsua, varsinkin kun huomasivat että virvoketarjoiluakin oli. He pistäytyivät huoneessaan ja saapuivat altaalle pyyheliinoihin pukeutuneena. Altaaseen solahtaessaan he riisuivat ne pois.
Nyt sattuu olemaan niin kummallisesti, että vaikka Amerikka on vapauden luvattu maa, on esimerkiksi Floridassa laki, ettei alastomana saa uida.
Juliuksen motellin uima-allas on aidattu, eikä siitä näy minnekään. Ja kello kävi neljää aamuyöllä. Mielestämme siis saatoimme sangen turvallisesti harrastaa nuorten neitien kanssa alastominakin kuviokelluntaa, joka sitä paitsi on ehdottomasti säädyllinen urheilumuoto. Muuta emme edes ajatelleetkaan.
Nyt kuitenkin sattui niin, että joku naapuri oli aamuyön askareissaan nostanut keittiön pöydän päälle tuolin ja varpailleen noustuaan ikkunasta sattumalta huomannut, että Juliuksen altaassa uitiin alasti.
Suomalaiset kunnioittavat lakia ja järjestystä ja niin kunnioitti tämäkin henkilö. Hän soitti poliisit heti paikalle.
Poliisiautoja saapui kolme. Tytöt hävisivät paikalta kuin aaveet ja palasivat hetken kuluttuen sieviin rantapukuihin pukeutuneina. Minä ehdin vetää alushousut, tuollaiset bikinityyppiset, jalkaani.
Julius, Kuusamon korpien kunniallinen kasvatti, ikänsä alasti uinut ja saunassa käynyt, otti pyyheliinan ja alkoi rauhallisesti kuivailla itseään.
- Heti housut jalkaan, sanoi yksi poliiseista.
- Nou, vastasi Julius topakasti. - Nou housut tarvitaan. Praivat haus, praivat puul... nou housut! Nau aut!
Juliuksen oikeudentunto sanoi, että omassa altaassaan on ihmisen saatava uidan nakupellenä. Housuja ei tarvita, poliisit suksikoot suohon!
Poliisit seisovat rivissä Juliuksen edessä. Nuoria, virkaintoisia kavereita. Minä suhisen anovasti: - Rakas Julius, pistä housut jalkaan. Rakas Julius, älä vastusta.
- HOUSUT JALKAAN, sanovat poliisit.
Julius suuttuu. Römeä ääni kajahtaa aamuyössä:
- NOU HOUSUT PERRRRRKELE! GOU AUT PERRRKELE!
Lopputulos on selvä: Juliuksen kädet vedetään taakse, käsiraudat napsahtavat. Hänet kuljetetaan poliisiautoon. Hän heiluu ja kiroilee.
Yksi poliiseista tulee luokseni ja sanoo: - Ja sinä tulet mukaan.
- Miksi minä? Minulla on housut ja kaikki.
- MUKAAN!
Nöyrästi kuin koulupoika ojennan käteni taakse käsirautoja varten.
Lake Worthin poliisilaitoksella pysyn viisaasti taustalla ja vain kumartelen ja pokkailen, jos jonkun katse minuun osuu. Julius teutaroi kuin härkä, kiroaa ja pomppii. Eräs ulkopuolinen rikollinen tuodaan sisään ja alkaa viattomuuksissaan nauraa Juliukselle, hänet heitetään putkaan heti. Amerikkalainen poliisi on pohjimmiltaan herrasmies.
Ailar kirjoitti:
Mossen suurin rakkaus elämässä oli Raimo Puurtinen, tanssija. Suhde kesti aikansa, kunnes Puurtinen rakastui naiseen ja meni tämän kanssa avioliittoon.
"Minä olin pitkään hyvin, hyvin onneton. Sen jälkeiset suhteet Pepe Kurilloon ja Kari Karhuun olivat aikansa hyviä, mutteivät koskaan samanlaisia.Paitsi niiltä osin, että sen jälkeen, kun suhteemme oli päättynyt, he molemmat löysivät naisen, jonka kanssa solmivat avioliiton."
Lainausta tähän liittyen:
"Kun suhde Raimo Puurtiseen päättyi, jäin onnettomaksi ja yksinäiseksi. Pepe Kurillon löydettyäni tein uhmakkaan tempun: julkistin Hymy-lehdessä hintteyteni ja suhteeni Pepe Kurilloon. Solmimme pila-avioliiton Amsterdamissa. Kaikki tietenkin miellyttävän julkisen kohun säestämänä. Niin kiinnostava oli nuori aviollinen onnemme, että Avun Anu Seppälä matkusti perässämme ja käänsi joka ikisen kiven kaupungista etsiessään meitä paitsi siitä hotellista, missä kuhertelevina vastavihittyinä piileskelimme meidän häämme yksinoikeudella rahoittaneen Hymylehden toimittajien kanssa."
Ailar kirjoitti:Tässä muutamia otteita hauskasti kirjoitetusta kirjasta:
---
Olin 17-vuotias, kun kohtasin 16-vuotiaan Miljan, josta tuli ainoa naispuolinen rakkauteni ja myös vaimoni. Olin Suomi-filmissä ulkolähettinä, Milja oli puutavaraliikkeen omistajan tytär Keravalta ja vähän hienommissa hommissa - hän oli sisälähetti.
Rakastuimme päättömästi. "[/i]
Milja tuli raskaaksi. Hänen vanhempansa olisivat halunneet tytön tekevän abortin, mutta nuoripari päätti pitää lapsen. Mosse teki töitä yötä päivää.
Tuo nainen oli Milja Renholm. Hän tilittää elämäänsä kesäkuun -71 alussa ilmestyneessä Jaana - lehdessä; "Olin 12 vuotta Mossen aviovaimona". Rouva Milja Renholm kertoo ensimmäistä kertaa omalaatuisista avioliittovuosistaan.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!
Eikä kukaan näyttänyt ostaneen... Helvattu kun meni umpeen jo. Täytyypi rekisteröityä tuonne ja yrittää ottaa yhteyttä myyjään. Halvalla näyttäis lähtevän. Maksan kyllä vaikka saman tien muutaman kympin tilille, kun laittaa sen mulle postiin. (huom. jos ilmoittaja näkee tämän viestini)
Mutta asiaan. Täytyypä tähän ikuistaa Hymyn pikku-uutinen "Valtakunnan tarkkailija" -palstalta numerosta 8/-81
"HASSUT POJAT PAHNOILLA
(Florida) Aika velikultia ovat maamiehemme Floridassa haisemattoman rahan paratiisissa.
Eipä aikaakaan kun Mosse Jääskeläinen ja Julius Repo huvittelivat valaistulla uima-altaalla niin että Mosse oli vähällä menettää maineensa. Mukana oli näet naisiakin.
Iloittelu jatkui niin elämisen riemua täynnä että poliisi poimi ilkialastomat vesipojat putkaan. Aamusella sitten Juliuksen vaimo toi vaatteita ja maksoi tukun taaloja lunnasrahoiksi. Mutta kannattaahan hyvästä miehestä aina parisataa maksaa.
Mosse kävi muuten Suomessa Cadillacinsa kanssa heinäpoutia pitelemässä."
