Käräjäoikeuden tuomiossa on kirjoitettu. Lainausta:
Tenovuon mukaan vuonna 1960 Gustafssonille tehdyillä röntgenkuvauksella ja ilmakallotutkimuksella ei aivovamman olemassaoloa ole pystytty selvittämään. Viimeksi mainitussa menetelmässä ei ole voitu havaita erityisesti ns. diffuusia aivovammaa, jossa aivokudos on vaurioitunut solutasolla ilman tarkasti määriteltävää rajautumista tiettyyn aivoalueeseen. Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla JA LÖYDÖKSET VOIVAT MYÖS HÄVITÄ. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin mahdollisesti olleesta aivovammasta.
Tenovuon mukaan löydökset voivat myös hävitä ajan kanssa? Tätä Tenovuon väitettä ei ole tietääkseni yritettykään kumota. Siis vuonna 2004 ei sen mukaan välttämättä enää löydöksiä näy, vaikka niitä olisi näkynyt joskus aikaisemmin. Tuo vaikuttaa järkevältä ja paikkansa pitävältä toteamukselta.
Myös tuo Mariackan väite, että aivoruhje jättää aina pysyvän jäljen aivoihin ja se voidaan aina todeta kymmeniä vuosia myöhemminkin mittaamalla nykyaikaisilla menetelmillä, on Tenovuon lausuntoon perustuen lievästi sanottuna kyseenalainen, eikä taida pitää yhtä totuuden kanssa.
Gustafssonin vammat
Mariacka: Tutkitun tiedon mukaan aivoruhjeesta jää aivokudokseen jälki lopuksi ikää. Tämä nähdään vain nykyisillä kuvantamislaitteilla - 60-luvun kuvantamistekniikalla sitä ei voitu nähdä.
Jospa ilmoittaisit muutamia tuollaisen tutkimustuloksen saaneita!
Jospa ne tutkijat ovat "awa" ja "Hessu52"? Ainakin minulla tulee nämä tutkijat mieleen.
Jospa ilmoittaisit muutamia tuollaisen tutkimustuloksen saaneita!
Jospa ne tutkijat ovat "awa" ja "Hessu52"? Ainakin minulla tulee nämä tutkijat mieleen.
Tenovuo puhuu yleisesti aivovammoista ja ottaa esimerkiksi tuon ns. diffuusin aksonivaurion, joka on todettavissa joskus vain ruumiinavausmateriaalista mikroskoopilla. Hän ei sano, että aivoruhjetta ei voi nähdä magneettikuvassa vuosien perästä.
Eikä hän myöskään kiellä sitä, ettevätkö aivovammat voisi näkyä kuvissa, jos nyt sille linjalle lähdetään.
Vuoden 2004 kuvien perusteella ei todellakaan voida tehdä johtopäätöstä siitä, onko NG:llä ollut aivovamma vuonna 1960. Sen sijaan niistä voidaan tehdä johtopäätös siitä, että hänellä ei ole ollut koskaan aivoruhjetta.
Eikä hän myöskään kiellä sitä, ettevätkö aivovammat voisi näkyä kuvissa, jos nyt sille linjalle lähdetään.
Vuoden 2004 kuvien perusteella ei todellakaan voida tehdä johtopäätöstä siitä, onko NG:llä ollut aivovamma vuonna 1960. Sen sijaan niistä voidaan tehdä johtopäätös siitä, että hänellä ei ole ollut koskaan aivoruhjetta.
Tutkittu tieto = tieteellinen tieto = oppikirja- ja lääketieteellisten tietokantojen tieto. Ahkerana opiskelijana voinet itsekin noihin paneutua.Sariola kirjoitti: Mariacka: Tutkitun tiedon mukaan aivoruhjeesta jää aivokudokseen jälki lopuksi ikää. Tämä nähdään vain nykyisillä kuvantamislaitteilla - 60-luvun kuvantamistekniikalla sitä ei voitu nähdä.
Jospa ilmoittaisit muutamia tuollaisen tutkimustuloksen saaneita!
Jospa ne tutkijat ovat "awa" ja "Hessu52"? Ainakin minulla tulee nämä tutkijat mieleen.
Sariola, tutkittu on tieto aivoruhjeesta, josta jää merkki nykyisten mangneettikuvausten todettavaksi.
Älä yritä taas tehdä meistä awan kanssa typeryksiä, jollainen itse olet, sillä sinun tietosi on nähty ja kevyiksi havaittu.
Kunhan turhaan yrität sotkea asioita omaksi parhaaksesi.
Tämä väittely on osaltani käyty ja Sariola on siinä havaittu tuulen huuhtomaksi savpilveksi, joten ei kannata riidellä mokomasta selvästä asiasta.
Älä yritä taas tehdä meistä awan kanssa typeryksiä, jollainen itse olet, sillä sinun tietosi on nähty ja kevyiksi havaittu.
Kunhan turhaan yrität sotkea asioita omaksi parhaaksesi.
Tämä väittely on osaltani käyty ja Sariola on siinä havaittu tuulen huuhtomaksi savpilveksi, joten ei kannata riidellä mokomasta selvästä asiasta.
*vuonna 1960 NG:llä oli sairaalan merkintöjen mukaan "aivoruhje"Mariacka kirjoitti: .....
Vuoden 2004 kuvien perusteella ei todellakaan voida tehdä johtopäätöstä siitä, onko NG:llä ollut aivovamma vuonna 1960. Sen sijaan niistä voidaan tehdä johtopäätös siitä, että hänellä ei ole ollut koskaan aivoruhjetta.
*vuonna 2004 tutkimuksessa ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta vuodelta 1960
Vuoden 1960 diagnoosi on edelleen voimassa.
Tenovuo on todennut, että.....
"Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla JA LÖYDÖKSET VOIVAT MYÖS HÄVITÄ. Aivojen magneettikuvauksesta vuonna 2004 ei voida tehdä johtopäätöksiä Gustafssonilla yli 40 vuotta aikaisemmin mahdollisesti olleesta aivovammasta."
Siis löydökset voivat myös hävitä! Se tarkoittaa sitä. Löydökset voivat kadota olemattomiin ajan kanssa. Juuri niin. Löydökset eivät välttämättä ole ikuisia eivätkä säily kuolemaan saakka. Sitä se tarkoittaa.
Kumman sana painaa enemmän?
1) Mariackan vai
2) Tenovuon
Siinäpä vasta kysymys? Siinä kaksi spesialistia! Hessu52 samaa mieltä Mariackan kanssa.
Ajattele Sariola nyt kerrankin asioita ilman noita Tenovuon tarinoita, joka puhuu aivovammasta.
Toki aivoruhje on myös aivovamma, mutta ruhje on kuin haava, josta aina myöskin jää arpi, enkä ole ihollani sellaista haavaa nähnyt, josta ei olisi arpea jäänyt, vai oletko sinä, Sariola sellaista haavaa omalla ihollasi nähnyt?
Arvet eivät katoa mihinkään, vaan ne ovat ja pysyvät.
Aivovammasta Tenovuo voi kertoa, mutta hän ei välttämättä ole puhunut aivoruhjeesta, joka on erilainen aivovamma, kuin esimerkiksi hapenpuutteen aiheuttama aivovamma, josta ei jää välttämättä jälkeä, mutta sellaisesta ei ole Gussen kohdalla kyse,
Sinun on turha kierrellä noiden omien joutavuuksiesi perässä, sillä uppoat noine väitteinesi yhä enemmän suohon ja mistä sinä yleensäkään tiedät, kuinka paljon kukin on lukenut lääketiedettä ja on perillä niistä, kuten hypnoosista ja aivovammoista.
Sen pystun jutuistasi päättelemään, että sinä et ole lääketiedettä juurikaan lukenut, etkä ensinnäkään sen "kieltä" tajunnut, joten kanssasi on näistä asioista turha väitellä.
Toki aivoruhje on myös aivovamma, mutta ruhje on kuin haava, josta aina myöskin jää arpi, enkä ole ihollani sellaista haavaa nähnyt, josta ei olisi arpea jäänyt, vai oletko sinä, Sariola sellaista haavaa omalla ihollasi nähnyt?
Arvet eivät katoa mihinkään, vaan ne ovat ja pysyvät.
Aivovammasta Tenovuo voi kertoa, mutta hän ei välttämättä ole puhunut aivoruhjeesta, joka on erilainen aivovamma, kuin esimerkiksi hapenpuutteen aiheuttama aivovamma, josta ei jää välttämättä jälkeä, mutta sellaisesta ei ole Gussen kohdalla kyse,
Sinun on turha kierrellä noiden omien joutavuuksiesi perässä, sillä uppoat noine väitteinesi yhä enemmän suohon ja mistä sinä yleensäkään tiedät, kuinka paljon kukin on lukenut lääketiedettä ja on perillä niistä, kuten hypnoosista ja aivovammoista.
Sen pystun jutuistasi päättelemään, että sinä et ole lääketiedettä juurikaan lukenut, etkä ensinnäkään sen "kieltä" tajunnut, joten kanssasi on näistä asioista turha väitellä.
Minusta tästä varsin mielenkiintoisesta aiheesta voisi puhua toisia nimittelemättä.Sariola kirjoitti:*vuonna 1960 NG:llä oli sairaalan merkintöjen mukaan "aivoruhje"Mariacka kirjoitti: .....
Vuoden 2004 kuvien perusteella ei todellakaan voida tehdä johtopäätöstä siitä, onko NG:llä ollut aivovamma vuonna 1960. Sen sijaan niistä voidaan tehdä johtopäätös siitä, että hänellä ei ole ollut koskaan aivoruhjetta.
*vuonna 2004 tutkimuksessa ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta vuodelta 1960
Vuoden 1960 diagnoosi on edelleen voimassa.
.
Sariolaa mitenkään loukkaamatta haluan sanoa, että 1960, jolloin aivoruhje-diagnoosi tehtiin VAILLA MITÄÄN VARMISTAVAA KUVANTAMISMENETELMÄÄ on varsin EPÄTARKKA diagnoosi, joka perustui pitkälti kliiniseen silmään. Lisäksi tätä tukee (=ei aivoruhjetta)vielä itse esittämäsi väite, jossa vuonna 2004 ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta. Luultavasti et itse edes huomaa, mutta väitteesi ovat toisiaan tukevia ja nimenomaan aivoruhje-diagnoosin vastaisia.
Meillä ei ole tarkkaa tietoa, mihin havaintoihin diagnoosi on v. 1960 perustunut. Lääkärit olivat päteviä ja diagnoosi oli tehty ja hoitoa annettu. Ei voida sanoa varmuudella, että diagnoosi oli väärä. Päinvastoin se lienee osunut aika hyvin paikalleen. v.2004 tutkimuksissa ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta, mutta ainakin Tenovuon mukaan aikaisemmin olleet merkit aivoruhjeesta eivät välttämättä enää näkyneet - aikaa oli kulunut liikaa. Minä en ota kantaa siihen termiin, aivoruhje tai aivovamma. Aivoruhje on aina myös aivovamma.Tosin Tenovuo käytti aina termiä aivovamma, siis laajempaa termiä. Tuo aivoruhje diagnoosi on voimassa, ja ainakin Tenovuon mukaan ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä enää v. 2004 tehdyn tutkimuksen perusteella mahdollisesta aivovammasta v. 1960. Tavallisin aivovamma lienee juuri aivoruhje. Ilmeisesti riippuu vähän lääkärin koulutuksestakin mitä termiä hän käyttää.Matula kirjoitti: .....
Minusta tästä varsin mielenkiintoisesta aiheesta voisi puhua toisia nimittelemättä.
Sariolaa mitenkään loukkaamatta haluan sanoa, että 1960, jolloin aivoruhje-diagnoosi tehtiin VAILLA MITÄÄN VARMISTAVAA KUVANTAMISMENETELMÄÄ on varsin EPÄTARKKA diagnoosi, joka perustui pitkälti kliiniseen silmään. Lisäksi tätä tukee (=ei aivoruhjetta)vielä itse esittämäsi väite, jossa vuonna 2004 ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta. Luultavasti et itse edes huomaa, mutta väitteesi ovat toisiaan tukevia ja nimenomaan aivoruhje-diagnoosin vastaisia.
Tarve muuttaa diagnoosia, tuli vasta sitten, kun piti ryhtyä osoittamaan NG:tä syylliseksi. Syyttäjä oli koonnut joukon mieleisiään asiantuntijoita. Puolustus oli hankkinut yhden asiantuntijalääkärin oikeudenkäyntiin. Tämä yksi puolustuksen puolesta puhunut lääkäri lauloi helposti koko syyttäjäpuolen lääkärijoukon suohon. Helppo tehtävä, jos on oikeassa - vaikea tehtävä, jos on väärässä. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Oikeudessa syyttäjä hävisi 8-0.
*Diagnoosi on kumoamatta
*Oikeus uskoi puolustuksen lääkäriä, eikä varmaan sattumalta.
*Ei kaikkea voi muuttaa edes "käräjäoikeudessa".
*Käräjäoikeuden tuomio oli poikkeuksellinen, päätös oli täysin selvä, "syytön". Siihen meidän on tyytyminen, ellei uutta ilmene.
Tämänhetkisen tiedon valossa voidaan. Hyvän neurologisen tavan mukaan vamma diagnosoidaan epäselvissä tapauksissa vakavimman oireen mukaan. NG:llä se oli pitkä muistiaukko, jonka simulointimahdollisuutta ei kukaan asiantuntija ole kiistänyt.Sariola kirjoitti:Meillä ei ole tarkkaa tietoa, mihin havaintoihin diagnoosi on v. 1960 perustunut. Lääkärit olivat päteviä ja diagnoosi oli tehty ja hoitoa annettu. Ei voida sanoa varmuudella, että diagnoosi oli väärä
Kuule, ei riipu. Lääketiede käyttää hyvin spesifiä termistöä. Maallikko sitten hämääntyy ja luulee kaikkia kissoja harmaiksi. Tenovuo, kuten kaikki muutkin lääkärit erikoisalasta riippumatta tajuavat aivovamman ja aivoruhjeen käsitteelliset erot. Tenovuo ei ole sanonut, että aivoruhje voi parantua jälkiä jättämättä.Sariola kirjoitti:Päinvastoin se lienee osunut aika hyvin paikalleen. v.2004 tutkimuksissa ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta, mutta ainakin Tenovuon mukaan aikaisemmin olleet merkit aivoruhjeesta eivät välttämättä enää näkyneet - aikaa oli kulunut liikaa. Minä en ota kantaa siihen termiin, aivoruhje tai aivovamma. Aivoruhje on aina myös aivovamma.Tosin Tenovuo käytti aina termiä aivovamma, siis laajempaa termiä. Tuo aivoruhje diagnoosi on voimassa, ja ainakin Tenovuon mukaan ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä enää v. 2004 tehdyn tutkimuksen perusteella mahdollisesta aivovammasta v. 1960. Tavallisin aivovamma lienee juuri aivoruhje. Ilmeisesti riippuu vähän lääkärin koulutuksestakin mitä termiä hän käyttää.
Vastoin tapojani kopioin tänne ICD-10:n diagnooseja kallonsisäisistä vammoista.
(Nämä tosin löytynevät myös vapaasta internetistä.) Aivoruhje kuuluu ryhmään S06.3.S06 Kallonsisäinen vamma
Lyh: Kallonsisäinen vamma
R: Intrakraniell skada
E: Intracranial injury
L: Laesio intracranialis
(20.06.1995)
Note_S: Jos pään luiden murtumiin liittyy kallonsisäisiä vammoja, jotain niistä pidetään päädiagnooseina. Jos pään vammoihin liittyy kallonsisäinen verenvuoto, tätä pidetään päädiagnoosina.
Note_R: För primär klassificering av intrakraniella skador med frakturer hänvisas till anvisningar för klassificering av morbiditet och mortalitet.
S06.0 Aivotärähdys
S06.1 Traumaattinen aivoturvotus
S06.2 Diffuusi aivovamma
S06.3 Paikallinen aivovamma
S06.4 Traumaattinen epiduraaliverenvuoto
S06.5 Traumaattinen kovakalvonalainen verenvuoto
S06.6 Traumaattinen lukinkalvonalainen verenvuoto
S06.7 Kallonsisäinen vamma ja pitkittynyt tajuttomuus
S06.8 Muu kallonsisäinen vamma
S06.9 Määrittämätön kallonsisäinen vamma
Vielä internet-linkki: http://www.terveysportti.fi/pls/kh/kh_j ... i=nix00134
VUODEN 1960 DIAGNOOSI = "contusio cerebri". Ammattitaitoista työtä.
===================================================
Contusio cerebri, aivoruhje, aivoruhjevamma, aivojen kontuusio. Päähän kohdistuneen ulkoisen voiman aiheuttama aivokudoksen paikallinen vaurio.
Jo v. 1960 nämä alan erikoislääkärit olivat hyvin taitavia ja päteviä omilla aloillaan. Tuossa sairaalassa hoidettiin ja oli hoidettu satoja päähän iskuja saaneita potilaita. Näiden potilaiden oireet oli hyvin opittu ja tiedossa ja käytännön esimerkkitapauksia oli ollut runsaasti. Kokemusta näistä aivovammapotilaista oli runsaasti ja aivan päivittäin. Niinpä olen sitä mieltä, että tuolloin kirjoitettu diagnoosi "contusio cerebri" tuskin oli hakuammuntaa, vaan potilaan tutkimukseen ja seurantaan perustuvaa tietoa. Kaikkein vaikein tapaus ei ollut kysymyksessä, koska parissa tuolloin käytetyssä kuvausmenetelmässä ei aivoruhjetta voitu havaita. Noille lääkäreille tilanne oli varmaan tuttu - aina ei noilla kokeilla voitu vahvistaa diagnoosia, se tehtiin potilaan oireiden ja muiden tutkimusten perusteella. Silti tuo diagnoosi on voinut olla hyvin perusteltu ja huolellisesti tehty. Tätä diagnoosia ei ole tähän päivään mennessä kumottu - se on voimassa edelleen.
Tenovuohan toteaa, että v. 2004 ei edes nykyisillä kuvantamismenetelmillä voida todeta, oliko v. 1960 ollut aivoruhje vai ei. Aikaa on kulunut liikaa. Merkkejä v. 1960 olleesta aivoruhjeesta ei välttämättä enää näy, vaikka sellainen olisi ollutkin. Tällaiset löydökset voivat myös kadota ajan kanssa, näin toteaa Tenovuo. Ainakin minä käsitän niin, että tuollainen "katoaminen" saattaa koskea myös contusio cerebri vammoja, ainakin osaa niistä.
Pelkät toiveet eivät riitä diagnoosin kumoamiseen. Myös löydökset "contusio cerebri" tapauksissa voivat kadota ajan kanssa olemattomiin. Luotan tässä asiassa Tenovuon sanaan. Siltä paikalta ei ole varaa "lasketella luikuria", jos kumoava tieto olisi heti ja välittömästi kaikissa alan oppikirjoissa luettavissa ja internetistä katsottavissa. Eriävää mielipidettä olevat voivat kaivaa esiin hyvän internet linkin, jossa pätevästi kerrottaisiin, että aivoruhje löydökset eivät koskaan katoa, vaan ne jäävät merkiksi aivoihin ja ne voidaan kymmeniä vuosia myöhemminkin todeta kuvantamismenetelmillä. Osa voikin olla sellaisia, mutta varmaan osa katoaa olemattomiin, eikä välttämättä myöhemmin löydy enää mitään uusillakaan kuvantamismenetelmillä. En ole lääkäri, mutta tästä asiasta olen melko varma. Ihmisen elimistö on uudistuvaa tyyppiä. Se on eräässä mielessä "itsekorjaava". Ainakin toistaiseksi uskon tässä spesialistin, eli Tenovuon lausuntoon.
===================================================
Contusio cerebri, aivoruhje, aivoruhjevamma, aivojen kontuusio. Päähän kohdistuneen ulkoisen voiman aiheuttama aivokudoksen paikallinen vaurio.
Jo v. 1960 nämä alan erikoislääkärit olivat hyvin taitavia ja päteviä omilla aloillaan. Tuossa sairaalassa hoidettiin ja oli hoidettu satoja päähän iskuja saaneita potilaita. Näiden potilaiden oireet oli hyvin opittu ja tiedossa ja käytännön esimerkkitapauksia oli ollut runsaasti. Kokemusta näistä aivovammapotilaista oli runsaasti ja aivan päivittäin. Niinpä olen sitä mieltä, että tuolloin kirjoitettu diagnoosi "contusio cerebri" tuskin oli hakuammuntaa, vaan potilaan tutkimukseen ja seurantaan perustuvaa tietoa. Kaikkein vaikein tapaus ei ollut kysymyksessä, koska parissa tuolloin käytetyssä kuvausmenetelmässä ei aivoruhjetta voitu havaita. Noille lääkäreille tilanne oli varmaan tuttu - aina ei noilla kokeilla voitu vahvistaa diagnoosia, se tehtiin potilaan oireiden ja muiden tutkimusten perusteella. Silti tuo diagnoosi on voinut olla hyvin perusteltu ja huolellisesti tehty. Tätä diagnoosia ei ole tähän päivään mennessä kumottu - se on voimassa edelleen.
Tenovuohan toteaa, että v. 2004 ei edes nykyisillä kuvantamismenetelmillä voida todeta, oliko v. 1960 ollut aivoruhje vai ei. Aikaa on kulunut liikaa. Merkkejä v. 1960 olleesta aivoruhjeesta ei välttämättä enää näy, vaikka sellainen olisi ollutkin. Tällaiset löydökset voivat myös kadota ajan kanssa, näin toteaa Tenovuo. Ainakin minä käsitän niin, että tuollainen "katoaminen" saattaa koskea myös contusio cerebri vammoja, ainakin osaa niistä.
Pelkät toiveet eivät riitä diagnoosin kumoamiseen. Myös löydökset "contusio cerebri" tapauksissa voivat kadota ajan kanssa olemattomiin. Luotan tässä asiassa Tenovuon sanaan. Siltä paikalta ei ole varaa "lasketella luikuria", jos kumoava tieto olisi heti ja välittömästi kaikissa alan oppikirjoissa luettavissa ja internetistä katsottavissa. Eriävää mielipidettä olevat voivat kaivaa esiin hyvän internet linkin, jossa pätevästi kerrottaisiin, että aivoruhje löydökset eivät koskaan katoa, vaan ne jäävät merkiksi aivoihin ja ne voidaan kymmeniä vuosia myöhemminkin todeta kuvantamismenetelmillä. Osa voikin olla sellaisia, mutta varmaan osa katoaa olemattomiin, eikä välttämättä myöhemmin löydy enää mitään uusillakaan kuvantamismenetelmillä. En ole lääkäri, mutta tästä asiasta olen melko varma. Ihmisen elimistö on uudistuvaa tyyppiä. Se on eräässä mielessä "itsekorjaava". Ainakin toistaiseksi uskon tässä spesialistin, eli Tenovuon lausuntoon.
Toivoisin, että käsittelet yhtä, kyseessäolevaa asiaa kerrallaan. Syyllisyyskysymys ei ole tässä olennainen. Kysymys on nyt NG vammoista.Sariola kirjoitti:Meillä ei ole tarkkaa tietoa, mihin havaintoihin diagnoosi on v. 1960 perustunut. Lääkärit olivat päteviä ja diagnoosi oli tehty ja hoitoa annettu. Ei voida sanoa varmuudella, että diagnoosi oli väärä. Päinvastoin se lienee osunut aika hyvin paikalleen. v.2004 tutkimuksissa ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta, mutta ainakin Tenovuon mukaan aikaisemmin olleet merkit aivoruhjeesta eivät välttämättä enää näkyneet - aikaa oli kulunut liikaa.Matula kirjoitti: .....
Minusta tästä varsin mielenkiintoisesta aiheesta voisi puhua toisia nimittelemättä.
Sariolaa mitenkään loukkaamatta haluan sanoa, että 1960, jolloin aivoruhje-diagnoosi tehtiin VAILLA MITÄÄN VARMISTAVAA KUVANTAMISMENETELMÄÄ on varsin EPÄTARKKA diagnoosi, joka perustui pitkälti kliiniseen silmään. Lisäksi tätä tukee (=ei aivoruhjetta)vielä itse esittämäsi väite, jossa vuonna 2004 ei voitu havaita selviä merkkejä aivoruhjeesta. Luultavasti et itse edes huomaa, mutta väitteesi ovat toisiaan tukevia ja nimenomaan aivoruhje-diagnoosin vastaisia.
*Diagnoosi on kumoamatta
*Oikeus uskoi puolustuksen lääkäriä, eikä varmaan sattumalta.
*Ei kaikkea voi muuttaa edes "käräjäoikeudessa".
*Käräjäoikeuden tuomio oli poikkeuksellinen, päätös oli täysin selvä, "syytön". Siihen meidän on tyytyminen, ellei uutta ilmene.
Jos tuntisit alaa hieman, et esittäisi väitettä:" Meillä ei ole tarkkaa tietoa, mihin havaintoihin v. 1960 diagnoosi on perustunut". Lääketieteessä on aina nojauduttu tarkkoihin jo ennaltasovittuihin tutkimusmenetelmiin jotka tosin tutkimustekniikan (kuvantaminen) osalta olivat tuona ajankohtana
varsin alkeellisia neurokirurgista potilasta tutkittaessa. Kuten kerroin edellä on tuona aikana jouduttu tekemään diagnoosi vallitsevien OIREITTEN valossa ja siksi simulaation mahdollisuus on ollut tätä päivää parempi.
Mielestäni on aivan mahdoton sanoa 1960-luvun tutkimusmenelmillä oliko kyseessä kontuusio- vai kommootiotasoinen vamma. Silti dokumenttien valossa (mm. mitään jälkeä ei nähtävissä tämän päivän tutkimuksissa, ei pysyväisoiretta tms.) aivoruhje on epätodennäköisempi.
Jos luet Sariola tuota katkelmaa tarkemmin, huomaat, että Tenovuo ei siinä väitä, että kaikki aivovammat voisivat hävitä ajan kanssa vaan vain pieni osa. Tämähän tulee ilmi lauseen alkuosasta, jossa todetaan, että "aivovammaa ei voi aina todeta" (= suurimmassa osassa voidaan). Tenovuo käyttää siinä tarkoituksellisesti sanaa "aivovamma", koska ei voisi käyttää sanaa "aivoruhje" - silloin väittämä ei enää pitäisi paikkansa.Sariola kirjoitti:"Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla JA LÖYDÖKSET VOIVAT MYÖS HÄVITÄ."
Tenovuon mukaan löydökset voivat myös hävitä ajan kanssa? Tätä Tenovuon väitettä ei ole tietääkseni yritettykään kumota.
Juha Öhman on todennut oikeuden päätöksessä, että ns. aivoruhjepesäke olisi näkynyt uusissa kuvantamismenetelmissä mutta ns. diffuusiaivovamma ei. Oletko Sariola sitä mieltä, että Öhman valehtelee?
Missä kohdassa Tenovuo toteaa näin nimenomaan aivoruhjeesta?Sariola kirjoitti: Tenovuohan toteaa, että v. 2004 ei edes nykyisillä kuvantamismenetelmillä voida todeta, oliko v. 1960 ollut aivoruhje vai ei.
Aiemmin lainaamasi Tenovuon teksti kuuluu näin: "Tämän päivän kuvantamismenetelmilläkään ei aivovammaa aina voida todeta, koska aivokudoksen muutokset tapahtuvat mikroskooppitasolla ja löydökset voivat myös hävitä." Tässä Tenovuo siis viittaa mikroskooppitasolla tapahtuviin muutoksiin ja ilmeisesti niiden mahdolliseen häviämiseen. Keskustelussa onkin jo ollut esillä, minkä tyyppiset aivovammat aiheuttavat 'mikroskooppitason' muutoksia.
Diagnoosin ovat tehneet pätevät lääkärit. Toisessa yhteydessä Tenovuo on todennut, että on syytä luottaa aikalaislääkäreiden diagnoosiin, he olivat päteviä.Matula kirjoitti:...... diagnoosi vallitsevien OIREITTEN valossa ja siksi simulaation mahdollisuus on ollut tätä päivää parempi.
Mielestäni on aivan mahdoton sanoa 1960-luvun tutkimusmenelmillä oliko kyseessä kontuusio- vai kommootiotasoinen vamma. Silti dokumenttien valossa (mm. mitään jälkeä ei nähtävissä tämän päivän tutkimuksissa, ei pysyväisoiretta tms.) aivoruhje on epätodennäköisempi.
Vaikka aivoruhje olisikin näin jälkikäteen arvioiden epätodennäköisempi, ei se tarkoita sitä, että se on väärä. Pätevät henkilöt ovat arvioineet asiaa. Joskus toteutuu epätodennäköinen. Pelkkä epäilys tai luulo ei riitä diagnoosin kumoamiseen. Ei riittänyt oikeudessakaan. Öhman on sanonut oman mielipiteensä, mutta hänen asiantuntemuksensa ei pohjaudu yhtä laajaan materiaaliin kuin Tenovuolla. Lääkäreiden arvioista käytetään enemmän ilmaisua "mielipide". Joskus se osoittautuu vääräksikin. Lisäksi Tenovuo on käyttänyt kaikissa yhteyksissä sanaa "aivovamma" ja se sisätää myös termin aivoruhje. Tenovuo on ilmoittanut luottavansa aikalaislääkäreiden diagnoosiin "aivoruhje". Hänen mielestään siihen pitää luottaa.