Mitäs täällä houritaan?
Venäjä meni Ukrainaan suorittamaan rauhanturvaoperaatiota, kun Ukraina kansanmurhasi kiduttaen Itä-Ukrainan väestöä. Väestö kiitti vapauttajia kunniakulkueilla ja kukkaseppeleillä.
Tsernobylissä käytiin hakemassa kiistattomat todisteet Ukrainan aikeista rakentaa likainen pommi, ydinase ja venäläisiä vastaan suunnattu biologinen hypersuperase. Kaikki löydettiin, rikoksista raportoidaan aivan pian YK:lle, Amnestylle ja Helsingin Eläinsuojeluyhdistykselle.
Kiovaan mentiin paraatimarssia ja nukkehallitus pakeni hetkessä. Muutama aseistettu siviili menetti henkensä, kun ajattelematon ukrainalaishallinto oli heille typeryyttään aseet antanut. Natsit kantoi Zelenskyin kultatuolissa rajan yli Yhdysvaltoihin, jossa se kuulemma pelaa päivät pitkät shakkia Soroksen kanssa. Muutoin meni rauhallisesti. Paraatikin järjestettiin, olihan paraatiunivormutkin pakattu mukaan.
Mariupol, Odessa ja koko Itä-Ukraina otettiin rauhanomaisesti haltuun jo huhtikuun alussa, ja se Moskvan upotus, se oli vakuutuspetos. Vanhaa kalustoa, vie turhaan tilaa laiturista. Sama homma niiden viiden tuhannen tankin, lentokoneiden ja muun kaluston kanssa. Kuolleet sotilaatkin olivat natseja. Ja itseasiassa ukrainalaisia. Tai amerikkalaisia. Ei ainakaan venäläisiä. Eikä niitä itseasiassa edes ole kuin neljä.
Kaiken tämän tietäisitte, kun kuuntelisitten Alexander Mercouris'n syväluotaavia ja objektiivisia Nato-analyyseja. Mercouris muuten, paitsi että on arvostettu brittiläinen lakimies ja ulkopolitiikan kiistaton asiantuntija, soti Vietnamissa jo 14-vuotiaana. On se vaan fiksu ja niin kovin lahjakas...
Tiktak tiktak.
