Ja ylläpito vaihtaa aiheen paikkaa jos tarpeen, en oikein osannut päättää minne tämän laittaisin.
No mutta asiaan.Keskustelua aiheesta susilapset kehiin ! Itseäni kiinnostanut aihe ihan mielettömästi aina.
-Villilapsi on ihmislapsi, joka on joutunut hyvin nuorena eläinten hoitoon ja elänyt pitkään vain kyseisten eläinten kanssa, ilman ihmiskontakteja.-
Oksana Malaja on susilapsi joka 1990-luvun alussa löydettiin kahdeksan vuoden ikäisenä Ukrainasta. Löytämisensä jälkeen hän on elänyt vammaisille tarkoitetussa hoitokodissa. Malajan alkoholisoituneet vanhemmat eivät kyenneet pitämään tytöstä huolta. Alueella oli paljon kulkukoiria ja Malaja kasvoi koirien kanssa, jotka pitivät hänestä huolta. Hänen liikkeensä ja ääntelynsä olivat koiralle ominaisia: hän muun muassa liikkui neljällä raajalla, haukkui ja haisteli ruokaansa ennen sen syömistä. On todettu, että hänellä on erityisen hyvin kehittynyt kuulo-, haju- ja näköaistit. Kun Oksana löydettiin, hänellä oli suuria vaikeuksia käyttäytyä normaalin ihmisen lailla. Hänellä ei ollut kokemuksia ihmisten kanssa kanssakäymisestä. Nykypäivään tultaessa hän on oppinut puhumaan ja käyttäytymisongelmat ovat vähentyneet.
Sujit Kumar (s. 1972) on Suvan kaupungista Fidžiltä kotoisin oleva mies, jota kasvatettiin vuosien ajan kuin hän olisi ollut kana. Pienenä poikana Kumar lukittiin kanahäkkiin ja kun hänen isänsä kuoli, siirtyi kasvatusvastuu isoisälle. Isoisä ei juurikaan käyttänyt aikaansa pojan kasvattamiseen, ja Kumar kasvoikin kanojen seassa. Sittemmin hän pakeni, mutta paikallisen sairaalan henkilökunta ei tiennyt, mitä hänelle pitäisi tehdä, joten hän eli 22 vuoden ajan pääasiassa sänkyynsä kiinni sidottuna. Vuonna 2004, kun Kumar oli 32 vuoden ikäinen, uusiseelantilainen Elizabeth Clayton löysi hänet. Pian kävi ilmi, että Kumar luuli olevansa kana: hän liikkui kanan lailla, päästeli kanoille ominaisia ääniä ja poimi maasta ruokaa kanan tavoin. Sittemmin Clayton ryhtyi huolehtimaan Kumarista ja hän oppi kävelemään ja puhumaan ihmisen tavoin.
Genie (s. 4. marraskuuta 1957) on 4. marraskuuta 1970 Los Angelesin esikaupungista Arcadiasta löydetty susilapsi. Hänen oikea nimensä on Susan Wiley. Genie syntyi neljäntenä lapsena rikkinäiseen perheeseen. Hänen äitinsä oli puolisokea ja isänsä, joka oli 20 vuotta äitiä vanhempi, kärsi mielenterveysongelmista, jotka johtuivat hänen äitinsä tapaturmaisesta kuolemasta.
20 kuukauden ikäisenä Genie alkoi oppia puhumaan. Lääkäri kertoi vanhemmille, että Genie on mahdollisesti älyllisesti jälkeenjäänyt. Isä ryhtyi "suojelemaan" Genietä lukitsemalla hänet makuukammariin. Päivien ajat hän istui köytettynä vaipoissa, yöksi hänet laitettiin makuupussiin lukittuun komeroon ja suu tukittiin metalliesineellä. Joka kerta kun Genie päästi ääniä isä löi häntä. Isä esti myös äitiä ja sisaruksia puhumasta Genielle. Geniestä tulikin lähes täysin mykkä, eikä hän osannut kuin joitakin lyhyitä yksittäisiä sanoja ja toteamuksia.
Genie löydettiin hänen ollessa 13-vuotias, kun äiti pakeni miehensä luota ja otti hänet mukaansa. He tulivat Temple Cityn sosiaalitoimistoon, missä sosiaalityöntekijä arveli Genien olevan autistinen 6-vuotias. Pian todellinen ikä kävi selväksi ja paikalle saapui poliisi. Genie vietiin lastensairaalaan, vanhempia syytettiin lapsen kaltoinkohtelusta, vaikka äiti itsekin koki olevansa uhri. Isä tappoi itsensä pian Genien löytymisen jälkeen. Geniestä tuli tieteellisen kiinnostuksen kohde.
Kun Genie ensimmäisen kerran vapautettiin, hän liikkui eriskummallisella tavalla. Hän pysytteli aivan hiljaa. Häntä alettiin kouluttaa normaaliksi ja muutamassa kuukaudessa hän oppi puhumaan muutaman sanan lauseita sekä pukemaan vaatteet päälleen. Hänen kehityksensä edistyi ja psykologi James Kentistä tuli hänen kasvattivanhempansa. Vuoden kuluttua Genielle ilmaantui ihottumaa. Hänen opettajansa Jean Butlerin mukaan kyseessä oli vihurirokko, minkä johdosta hän vei Genien kotiinsa eristyksiin. Myöhemmin väite osoittautui virheelliseksi. On epäselvää, miksi Butler eristi hänet. On muun muassa epäilty, että hän tahtoi tulla kuuluisaksi. Pian Genie ryhtyi asumaan Butlerin kotona, missä hän alkoi kätkeä tavaroita. Sittemmin Butler yritti laillistaa asemansa Genien kasvattivanhempana, mutta hakemus hylättiin.
Tämän jälkeen Genie kasvoi terapeutti David Riglerin ohjauksessa ja Riglerin vaimo Marilynistä tuli hänen opettajansa. Hänelle muun muassa opetettiin raivonhallintaa. Tuona aikana Genie kykeni myös käymään pienimuotoisia keskusteluja ajasta, jolloin häntä kohdeltiin kaltoin. Kaikkiaan Genie oli Riglerin perheessä neljän vuoden ajan. Hän oppi tuona aikana kieltä ja hänelle opetettiin myös viittomakieltä. Hän myös oppi hymyilemään. Mikäli hän ei kyennyt ilmaisemaan itseään sanoin, hän saattoi pyrkiä kommunikoimaan piirtämällä kuvia.
Vaikka Genie oli kehittynyt huomattavasti, ei National Institute of Mental Health, joka hoitoa oli rahoittanut, ollut enää täysin vakuuttunut siitä, että Genien hoito oli tieteellisesti merkittävä. Vuonna 1974 rahoitus lopetettiin ja seuraavana vuonna Riglerit lopettivat Genien pitämisen kokonaan. Vuonna 1975 Genie palasi takaisin äitinsä hoivaan, joka oli vapautettu kaltoinkohtelusyytteistä. Muutaman kuukauden kuluttua äiti kuitenkin totesi, että Genien huolenpito oli liian vaivalloista. Genie joutui sittemmin kaikkiaan kuuteen eri kasvattikotiin, missä joissakin häntä kohdeltiin fyysisesti kaltoin ja Genie taantui. Nykyään Genie elää eteläisessä Kaliforniassa hoitopaikassaan. Aikuisena hän on ollut ainakin kuudessa kasvattikodissa. Genien äiti kuoli 2000-luvun alkupuolella. Hänen tapauksensa pohjalta on tehty elokuva Häkkilintu (Mockingbird Don't Sing) vuonna 2001.
Kaspar Hauser (30. huhtikuuta tai 29. syyskuuta 1812 – 17. joulukuuta 1833) oli kuuluisa eurooppalainen löytölapsi, joka löydettiin noin 16-vuotiaana Nürnbergin kaupungista Saksassa 26. toukokuuta 1828.
Ensimmäisenä kaduilla harhailleen, oudosti kävelleen pojan löysi suutari, jolle poika ojensi Nürnbergin kevyen ratsuväen kapteenille osoitetun kirjeen. Kirjeessä kerrottiin Kasparin äidin antaneen pojan kirjeen kirjoittajalle hoidettavaksi. Hoitajalla oli kirjeen mukaan kuitenkin jo kymmenen lasta, joten hän ei voinut huolehtia hänestä. Pojalta löydettiin myös toinen, äitinsä vuonna 1812 kirjoittama kirje. Äiti kertoi kirjeessä olevansa naimaton ja pojan isän olevan Nürnbergin kevyestä ratsuväestä. Kirjeessä toivottiin pojan liittyvän 17-vuotiaana samaan joukko-osastoon, jossa hänen isänsä oli palvellut. Lopulta hänet annettiin yliopiston professori Georg Friedrich Daumerin huostaan.
Kaspar ei syönyt kuin karkeaa leipää ja joi vain vettä. Lisäksi hän kavahti kirkasta valoa eikä pystynyt kävelemään kunnolla. Löydettäessä Kaspar ei osannut puhua kuin muutamia sanoja. Hän hoki lauseita "minä olen Kaspar Hauser" ja "haluan olla ratsastaja kuten isä". Kaspar oppi kuitenkin hämmästyttävän nopeasti puhumaan, jolloin hän pystyi myös kuvailemaan ja kertomaan oloja, joissa hän oli elänyt ja mitä hän oli kokenut.
Kasparin mukaan häntä oli pidetty pimeässä äänieristetyssä huoneessa tai laatikossa, jossa hän ei mahtunut seisomaan eikä makaamaan suorana. Hänelle oli tarjoiltu ruokaa (vain leipää sekä vettä) ja silloin tällöin Kaspar oli nukutettu, jotta hänet oli saatu pestyä ja vaatteet vaihdettua. Hän oli leikkinyt muutamilla puisilla leluilla ja kirkasvärisillä nauhoilla.
Ennen kuin Kaspar vapautettiin harhailemaan, hänet oli opetettu seisomaan ja kävelemään.
Kaspar Hauser murhattiin 17. joulukuuta 1833 Ansbachin kaupungissa, tekijää ei saatu kiinni. Hauserin epäillään syntyneen Badenin suurherttua Karlin ja tämän puoliso Stéphanie de Beauharnais'n vanhimpana poikana ja siten suvun perintöprinssinä, mutta tulleen vaihdetuksi vaikean syntymän yhteydessä kuolemansairaaseen lapseen, joka menehtyikin vain hieman myöhemmin. Tekoa ja myöhempää murhaa on esitetty kreivitär Luise von Hochbergin järjestämäksi, sillä Karlin jäätyä vaille miespuolista perillistä siirtyi kruunu Karlin isoisän säädyttömän Luise-vaimon Leopold-pojalle. Myöhemmät DNA-testit ovat vahvistaneet tämän mahdollisuuden. Suvun perilliset ovat kieltäytyneet kommentoimasta asiaa, eikä myöskään DNA-näytteiden ottamista suvun kryptasta ole sallittu.
Aveyronin Victor on yksi kuuluisimmista villilapsista. Hänet löydettiin vuonna 1797 harhailemasta Ranskasta lähellä Toulousea Aveyronin metsästä, ja löytöpaikan mukaan Victor tunnetaan myös nimellä Aveyronin villi poika. Hän oli löytöhetkellä noin 11-vuotias, ja hänen arvioitiin eläneen koko lapsuutensa yksin hylättynä metsässä.
Nuori lääketieteen opiskelija Jean-Marc Itard kiinnostui Victorin kohtalosta ja alkoi intensiivisesti opettaa häntä vuodesta 1801 lähtien. Hän yritti pitkään opettaa Victoria puhumaan. Vaikka Victor oppi ymmärtämään jonkin verran puhetta ja myös lukemaan joitain sanoja, hän ei itse osannut puhua kuin pari sanaa.
Myöhempien tutkimusten mukaan Victorille ominaiset käyttäytymispiirteet, kuten liikunnallinen ketteryys ja toisaalta sosiaaliseen kontaktiin kykenemättömyys, samoin kuin puhumattomuus ja sensoriset poikkeavuudet ovat ominaisia autistisille lapsille. Viktor olikin todennäköisesti metsään hylätty autistinen lapsi.
Kuollessaan 40-vuotiaana hän oli oppinut lukuisia sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja, kuten ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan eleillä ja ilmeillä, siistit pöytätavat, vaatteiden pitämisen ja joukossa liikkumisen.
-Wikipedia
.. jos vaan muistaisi...