Mitä muutoksia Suomeen?

[serialist]

Mutta äidiltä en halua pyytää rahaa aina. Haluan olla itsenäinen ja pärjätä omillani ja mielestäni yhteiskunnan pitäisi tukea nuoria tässä asiassa. Jos vanhemmilta saa rahaa aina, ei se opeta itsenäistymään. Kaikkien vanhemmat ei edes tue opiskelijalapsiaan. Se on väärin, että oletetaan vanhempien tukevan.

[Sirpa]

Totta kait olen samaa mieltä! Mutta jos ei ole jotakin, tai ei saa jotakin, niin oman itsen takia (tervettä itsekkyyttä) on parempi silloin panostaa energia selviämiseen ja niiden keinojen pohtimiseen, jotka auttavat selviämään, kuin miettimiseen, että "on se niin väärin, niin väärin..." - jos tiedät mitä tarkoitan. Sitä saattaa olla kaikilla meillä vielä erittäin ankeat ajat edessä, joten nyt jo kannattaa harjoitella tuota "selviämistä", sitä tarkoitan.

Yhteiskunnan pitäisi, mutta kohta saattaa olla tilanne, että ei ole yhteiskuntaa siinä muodossa kuin ajattelet sen nyt, tai ei ainakaan niin, että se tukisi yhtään mitään enää.

[serialist]

Ollaanhan sitä tässä jo ilman äidin helmoja selvitty neljättä vuotta. Mielestäni "selviytymistä" pitäisi alkaa harjoittelemaan jo kotona asuessaan. Kuten kotityöt, rahan käyttö yms. Onneksi itse sain sen verran hyvän kasvatuksen, etten pelkää imuria tai tiskaamista. Tai ruoanlaittoa tai pyykinpesua. Moni ei edes osaa mitään noista.

[Sirpa]

Aivan, näin on, mutta on monenlaista selviämistä - on fyysistä selviämistä ja henkistä selviämistä, sen lisäksi tarvitaan vielä kestokykyä ja stressin sietokykyä - kaikki nämä kehittyvät lähes koko ihmisen elinajan. Tietysti ensin opetellaan selviämään mainitsemistasi perusasioista, sitten on tuo keskusteltu toimeentuloasia, ja seuraavaksi juttelin henkisen kestokyvyn ja sietokyvyn kasvusta. Vanhemmilla ja kodin kasvatuksella on suuri merkitys, olet oikeassa.

[serialist]

Raha-asioista stressaaminen vaikuttaa hyvin paljon niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin. Opiskelijoiden köyhänä pitäminen vaikuttaa molempiin noihin. Töitä on valtavasti mutta ei rahaa. Molemmat tukevat toinen toisiaan.

Itselläni on muihin verrattuna hyvä asema, koska asun työssäkäyvän poikaystäväni kanssa. Se ei silti tarkoita sitä, että en ottaisi kantaa opiskelijoita koskeviin asioihin vain siksi, että itselläni menot puolittuvat jne. Tiedän tasan tarkalleen minkälaista on elää hyvin niukilla (emme me nytkään ole mitään rikkaita, huonotuloisia paremman puoliskon työstä huolimatta). Tulevaisuuden opiskelijoita ajatellessa on hyvä jos nyt saataisiin asioihin muutoksia.

Olen edelleen sitä mieltä, että opintotukeen pitäisi saada kulttuuri-, kasvis- ja hedelmälisä. Ei opiskelijalla ole varaa harrastaa mitään, saatikka saada elintärkeitä vitamiineja ja ravintoaineita. Harrastuksethan vähentävät stressiä, ja kotitehtävät eivät mielestäni ole harrastuksia.

[John Smith]

On tässä tullut tehtyä samat virheet kuin näköjään moni muukin. Eli opiskeltua tappiin asti akateemista arvoa ja rahoitettua se lainalla. En oo samaa mieltä siitä, että se opintolaina olis mitenkään "ilmaiskorkoinen". Se on sitä opintojen ajan, mutta heti valmistumisen jälkeen se pomppasi heti neljään prosenttiin ja on siitä kasvanut 0,25 prosenttia kolmen kuukauden välein - viimeksi kun tarkistin, se oli kuuden prosentin luokkaa. Nyt olen - pitkän työttömyyden ja pari tosi lyhyen työssäolojakson jälkeen - minimipalkkaiseissa duunissa, jonka jatkumisesta ei ole mitään tietoa. Tuosta minimipalkasta pitää sitten vielä maksella vielä lyhennystä ja korkoakin noin 200 euroa kuussa.

Enkä kyllä menis kadehtimaan työttömiäkään. Muistan kyllä, että opintoraha oli järjettömän pieni - lainarahat tuli kulutettua jo parissa kolmessa kuukaudessa ja loput puoli vuotta selvittyä vähän miten sattui - mutta ei työttömätkään mitenkään "herroiksi" elä. Tosin mulla ei riittänyt hermot tapella Kelan lisäksi vielä sossunkin kanssa, joten tyydyin ehkä vähempään kuin olisin pystynyt yhteiskunnalta nyhtämään, ja monena kuukautena sain sen satasen ylimääräistä tienattua omilla töillänikin. Mutta jos joku oikeasti haluaa olla elämäntapatyötön ja venyttää penniä ja taistella virastojen kanssa koko ikänsä, se hänelle suotakoon. Itse en siihen pystyisi (eikä toivottavasti ole pakko).

[loneliness]

Minulla ei ollut 10 vuoteen opintojen jälkeenkään vielä varaa näihin sen enempää kuin ennenkään, mutta se on elämää.... siis ELÄMÄÄ.

"Ei enää joka vkoloppuisia bile -iltoja, herkkuja, kulttuuria kuten elokuvia..."

Mielipiteistäsi tulee sellainen kuva, että koska itse olet joutunut selviämään opiskeluaikanasi melko vähällä, niin nykyäänkään opiskelijan ei tulisi kovin hyvin tulla toimeen.

Korjaa toki, jos olen väärässä, mutta olen törmännyt tuohon ilmiöön jossain määrin vanhempien ihmisten kanssa, onko se teiltä pois, jos teillä menee nyt hyvin ja opiskelijoillekin suodaan opiskelumahdollisuus ja nimellinen raha, jolla jotkut pystyvät pitämään itsensä hengissä.

[serialist]

^varsinkin kun "vanhoina hyvinä aikoina" työpaikka heti koulun jälkeen oli miltei jo selvä ja varma ja hintatasokin oli aivan toista luokkaa! Silloin myös vanhempien luona asuttiin pidempään kuin nykyään. Nykyään moni nuori joutuu heti peruskoulun jälkeen muuttamaan eri paikkakunnalle opiskelujen perässä ja tässä vaiheessa tulee raha vastaan ja pahemman kerran.

Vertasin tässä jokunen aika sitten (tämän vuoden alussa, joten lait yms. eivät ole muuttuneet) omia tulojani opiskelijana ja kaverini tuloja työttömänä. Aikamoinen ero. Hän juuri eilen myönsikin, että herroiksi eli opiskelijoihin verrattuna.

Toivotaan hartaasti, että yhteiskunta ottaisi opiskelijat ja työttömät huomioon paremmin kuin nyt. Askartelupajat eivät hyödytä puoliakaan työttömiä ja opiskelijoita arvostetaan niinkin paljon, että rahat riittävät hädin tuskin perustarpeisiin.

[Sirpa]

Loneliness kirjoittaa edellä: "Mielipiteistäsi tulee sellainen kuva, että koska itse olet joutunut selviämään opiskeluaikanasi melko vähällä, niin nykyäänkään opiskelijan ei tulisi kovin hyvin tulla toimeen. "

Aivan, juuri tuota pointtia mietin, kun kirjoitin tähän ketjuun - siis sitä, että se kuulostaa juuri tuolta! Totta kait muistan omastakin nuoruudestani kuinka ärsyttävää oli, kun joku vanhempi tuli sanomaan " silloin kun me oltiin nuoria, niin ei meillä vaan...". Sama juttu se on joka sukupolvella.

Olen sitä mieltä, että joissakin tapauksessa se saattaa todella olla nuorten ajattelemaa - suorastaan - kateutta ja katkeruutta, mutta itse en tarkoita sitä. Pelkään tulevia aikoja ja suomalaisten nuorten kesto- ja sietokykyä tulevina vaikeina vuosina. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri ennustaja tietääkseen nämä tulevat vaikeudet, ja mielelläni valaisin uskoa selviämiseen ja omillaan pärjäämiseen paremmin kuin, että se selviämisen toivo asetettaisiin johonkin itsen ulkopuolelle.

Tämän vuoksi puhuin tässä edellä henkisen kantin kestämisestä - se on tärkein. Olosuhteitaan ei ihminen voi aina valita, mutta joka kerta kuitenkin sen, miten omaan tilanteeseensa suhtautuu.

(Annan tähän vertailun - vuokra-asunnossa, opintojen jälkeen palkastani meni vuokraan 80 %, muu jäi elämiseen.)

[Sirpa]

"Silloin myös vanhempien luona asuttiin pidempään kuin nykyään."

11-vuotiaina lähdettiin peruskoulun yläasteelle - siis oppikouluun, joka sijaitsi hyvin usein vieraalla paikkakunnalla, ei aina edes joka kauppalassa, vaan kaupungissa. Asuttiin asuntoloissa. Harvoin siltä tieltä enää muutettiin kotiin asumaan, vaikka lomilla käytiinkin.

Tai siis lähdettiin, jos selvisi pääsykokeista ja sai opiskelupaikan, ja vanhemmat suostuivat luopumaan yhdestä työntekijästä talossa, ja oli varaa kustantaa opiskelu, kirjat ja asuminen. Useilla vanhemmilla ei ollut tähän mahdollisuutta. Jos tällaisen mahdollisuuden sai, oli todella kiitollinen siitä, ja jyrsi vaikka samaa leivän kannikkaa koko viikon, kunnes taas viikonloppuna pääsi kotona käymään.

[loneliness]

[quote="Sirpa"]Loneliness kirjoittaa edellä: "Mielipiteistäsi tulee sellainen kuva, että koska itse olet joutunut selviämään opiskeluaikanasi melko vähällä, niin nykyäänkään opiskelijan ei tulisi kovin hyvin tulla toimeen. "

Aivan, juuri tuota pointtia mietin, kun kirjoitin tähän ketjuun - siis sitä, että se kuulostaa juuri tuolta!

Tämän vuoksi puhuin tässä edellä henkisen kantin kestämisestä - se on tärkein. Olosuhteitaan ei ihminen voi aina valita, mutta joka kerta kuitenkin sen, miten omaan tilanteeseensa suhtautuu.

ja minä kirjoitan...

Jeesjees. Oot ihan oikeessa siinä, että henkinen kantti merkkaa tosi paljon varsinkin nykymaailmassa. Mutta tuo opintotuki tosiaan täytyy olla sellainen, että sillä pystyy elämään edes jotenkin, koska työnsaanti ei enää nykyisin ole varmaa, vaikka olisit opiskellut paljonkin ja valmistunut hyvin arvosanoin.

Opintotuki on tarpeellinen ja sitä pitäisi nostaa vieläkin, jotta ei sitten olisi Suomi täynnä avohoitopotilaita, jotka vasta ovat aloittelemassa työelämäänsä.

Taisi serialist puhua harrastuksista yms. Opintotuki määrittää sen, mitä ihmiset voivat harrastaa, ilman vanhempien tukea harrastukset jäävät tai rajoittuvat pururataan tai koulun kuntosaliin.

Opiskelusta ollaan pikkuhiljaa Suomessakin tekemässä porvarien lapsien hupia. Jos isäpappa tai äitimuori omaa paljon hilloa, on hyvä opiskella. Köyhemmät sitten yrittävät selvitä opintotuella tai käyvät töissäkin ohessa ja joutuvat tekemään kompromisseja koulun ja työn välillä. Opinnot viivästyvät, psyyke hajoaa. Elintasoerot kasvavat, mutta sehän ei yläluokkaa häiritse.

[rimma]

Pieneksi vinkiksi teille huonotuloisille opiskelijoille, pitäkää silmät ja korvat auki ja hankkikaa avustusta esim. oman asuinalueen diakonia-toimistosta tai vaikka ruokaa "leipäjonosta". Jos oikeasti asiat on niin huonosti että ei ole varaa edes makaroniin.
Itsekin olen pahimmassa pulassa turvautunut leipäjonon antimiin ja varsinkin sitä leipää tosiaan sieltä saa niin ettei tartte ostaa hetkeen kun ne voi vielä pakastaa. Tulee salaattia hedelmiä ja joskus jopa pullapitko.
Kannattaa oikeesti ottaa selvää missäpäin näitä jaellaan. Siinä säästää useamman euron, jos ei kymmentäkin.

[Sirpa]

Loneliness kirjoitti: "Opiskelusta ollaan pikkuhiljaa Suomessakin tekemässä porvarien lapsien hupia."

Tätä vähän pelkään, ja tällainen hetken hurma, jota Suomessa on eletty joitakin kymmeniä vuosia, on kohta historiaa, jota tulevat sukupolvet voivat ihmetellä puolestaan teidän kertomuksissanne.

Jos näin tulee Suomi muuttumaan, niin minkä te voitte sille?

Jos ketään ei kiinnosta missä kunnossa makaavat vanhukset laitoksissa, niin miten oletatte kiinnostaako ketään miten avohoitopaikat täyttyvät kestokyvyn menettäneistä opiskelijoista.

Näin ollen, on vain selvittävä, ja pyrittävä omilla valinnoilla vaikuttamaan siihen, että kantti kestää ja selviää, ellei muu auta. "Täytyisi" ja "pitäisi" ovat maailman hyödyttömimmät sanat.

[combat18]

Pieneksi vinkiksi teille huonotuloisille opiskelijoille, pitäkää silmät ja korvat auki ja hankkikaa avustusta esim. oman asuinalueen diakonia-toimistosta tai vaikka ruokaa "leipäjonosta". Jos oikeasti asiat on niin huonosti että ei ole varaa edes makaroniin.
Itsekin olen pahimmassa pulassa turvautunut leipäjonon antimiin ja varsinkin sitä leipää tosiaan sieltä saa niin ettei tartte ostaa hetkeen kun ne voi vielä pakastaa. Tulee salaattia hedelmiä ja joskus jopa pullapitko.
Kannattaa oikeesti ottaa selvää missäpäin näitä jaellaan. Siinä säästää useamman euron, jos ei kymmentäkin.

Eiks noiki o hyviä noi varamies palvelut sieltähän saattaa saada esim, pariks päivää viikossa duunia niin saa makaronin kanssa lihaakin. En kyllä tiedä opiskeluajoista mitään vähän jäänyt peruskoulun jälkeen vähemmälle.

[PaulaDrew]

Jos opiskelee 10 vuotta, ottaa niin paljon opintolainaa, ettei siitä eläessään selviä, eikä edes työllisty asianmukaisesti ko. opintojen jälkeen, niin voidaanko jotakin ulkopuolista tahoa tai henkilöä syyttää omista vääristä valinnoista?

Aikooko tämä Suomen parantamiskeskustelu jatkua sävyllä "mulle, meille äkkiä enemmän tai vähintäinkin yhtä paljon...".

Rahalla pärjääminen on hyvin suhteellinen käsite: kyse on enemmänkin elintasosta kuin pärjäämisestä joidenkin kohdalla - on sitten opiskelija tai työssä käyvä.

Vastaan, koska tämä ilmeisesti koski juuri minun kertomustani omasta loistokkaasta opiskelu-urastani.

En ole syyttänyt ketään, vaan jo ensimmäisessä viestissäni sanoin, että opiskelu on ollut yksi suurimmista typeryyksistä mitä olen tehnyt ja minusta jokaisen kannattaisi nykyaikana tarkkaan miettiä opiskellako vai ei. Hyvätkään paperit eivät takaa töitä ja etenkin akateemisia koulutetaan aivan liikaa. Ilman lainaa ei nykyisellä opintotuella ole mahdollista pärjätä, vaikka olisi kuinka selvityymiskykyinen ja sitkeä. Ja jos olot ovat vain pahenemaan päin, kuten ennustat, kannattaa sitä miettiä sitä suuremmalla syyllä.

Viimeisinä opintotukikuukausinani oma tilanteeni oli jo se, että vuokrani kaupungin hintatasoon nähden erittäin edullisessa yksiössä oli 80 euroa suurempi kuin koko opintotukeni asumislisineen kaikkineen. Esimerkiksi asumiskustannusten huimaa nousua ei opintotuessa ole otettu huomioon lainkaan, kuten ei myöskään sitä, että toiset kaupungit ovat kalliimpia asua kuin toiset.

Itse olen muuten myös vuokrannut maapläntin joka aika nopeasti maksoi itsensä porkkanoina, perunoina, sipuleina ja vihanneksina takaisin. Mutta kun talvetkin, nuo pirulaiset, ovat olemassa ja harvemmassa kerrostalossa nykyään tilaa säilyttää juureksia.

Olen samaa mieltä kuin Merope tuolla aiemmin, en siis vaadi opiskelijoille täyttä ylläpitoa vaan sellaisen tuen, jolla pystyy säästeliäästi elämään ja ne, jotka kaipaavat parempaa elintasoa, voivat tehdä töitä tai ottaa lainaa. Nykyisellään opiskelija on pakotettu useimmiten molempiin.