Leffojen katselua tulee harrastettua näin loma-aikaan melkeinpä joka yö ja voin ihan ylipäätäänkin tunnustautua melko pahaksi leffafriikiksi. Yritän myös kasata itselleni "täydellistä DVD-hyllyä" (subjektiivisesti ajatellen täydellistä), mutta opiskelijabudjetti tahtoo vähän rajoittaa tätä tavoitetta...
Jos pitää mainita vain yksi lempileffa, se lienee
Amadeus. Olin onnistut välttymään sen näkemiseltä muutamaa pätkää lukuunottamatta koko 18-vuotisen elämäni ajan, vaikka elokuva onkin itseäni 4 vuotta vanhempi. Hetken mielijohteesta hankin leffan alekorista toissa syksynä ja ensikatsomalta se oli hyvä. Viikon päästä katsoin sen uudelleen ja se kolahti todella. En kuunnellut moneen kuukauteen juuri mitään muuta kuin Mozartia. Elokuva kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini, ja viime kesänä tuli kierreltyä melko perusteellisesti sen kuvauspaikat Prahan vanhassa kaupungissa - sekä tietenkin Mozart-monumentteja Wienissä.
Jos taas mietitään eniten omaan elämään vaikuttanutta leffaa, on se varmasti
A Beautiful Mind. 8. luokalla päädyin oikeastaan ihan sattumalta elokuviin katsomaan kyseisen leffan. Taidan olla melko vaikuteherkkä, sillä elokuvan myötä ennen melko paljon vihaamani matematiikka alkoikin näyttää yhtäkkiä jotenkin valtavan hienolta jutulta (leffa antaa siitä jotenkin niin coolin kuvan). Niin oudolta kuin se kuulostaakin, matikka alkoi maistua ihan uudella tavalla ja toiveammatiksi tuli psykiatri (leffa kertoo skitsofreniaa sairastavasta matemaatikosta). Sieltä ajoilta koko ajatus mennä lääkikseen on siis
alunperin peräisin, samoin kun innostus matematiikkaa kohtaan. Edelleenkin tykkään leffasta, vaikken ihan tajuakaan, miksi se kolahti aikoinaan niin kovaa. Etenkin alkupuoli on toki mahtava - mistä voidaan kiittää paljolti James Hornerin hienoa musiikkia. Elokuvan lisäksi hankin myös soundtrackin, jonka tahtiin luin myöhemmin myös matikan kirjoituksiin, lieköhän erinomainen tulos sen ansiota
Holokausti ja toisen maailmansodan juutalaisvainot yleensä ovat aina kiinnostaneet minua, joten lempileffoihini voin lukea myös
Pianistin ja
Schindlerin listan. Aiheen ja tarinan lisäksi molemmissa leffoissa on hieno musiikki ja ne ovat visuaalisesti mahtavia. Samaan sarjaan voidaan lukea myös
Perikato.
Yksi kestosuosikki on myös
Amélie. Se on kaunis kaikin puolin: visuaalisesti, tarinan puolesta ja äänimaailmaltaan. Hienointa siinä on kuitenkin yksityiskohdat. Toinen samantyylinen suosikkileffani on
Moulin Rouge! joka myös on visuaalisesti ja musiikin osalta täydellinen. Myös Tim Burtonin leffat uppoaa.