Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

[buffalostance]

Tappotyöntilaaja oli TH. Tässä hommassa toinen vankilahomostelija ampui toisen. Mitään ihmeellistä ei sattunut. Kolivaara kuittasi hepovelkansa ja Lusu heroiiniin sotkeutumisen, johon ei ollut hänellä lupaa. Ei siis ollut myyntilupaa. Lauri Johansson nämä asiat vasikoinut jo murhan aikoihin Poliisille.

Voi olla että noinkin meni mutta että epävakaa Kolivaara palkattiin .
Eiköhän tämäkin tapaus mene sekakäyttäjien koheltamisen piikkiin.

Tuskin oli TH. Hän lusi murhan aikaan pitkää kakkua omatoimisista huumehommista, joita jatkoi sittemmin Sörkassa ja sai uuden pitkän tuomion.
Eipä Lusulla ollut varmaan mitään kytkyjä TH:n vankilasta luomiin kanaviin. TeeHoon yksi konsultti oli korruptoitunut pamppu, joka jäätyään kiinni ampui itsensä.
Spekulaatioita siis kytkeä TH tapaukseen. Taisi olla kiinni 1993 - 2006 yhtä putkea.

Tuskin oli TH miksi??? Siksikö että oli vankilassa??? Sieltähän järjestettiin pommi-iskutkin. Onko tullut nautittua miestä väkevämpää jo lapsena kun on matkasellijuttujen tapaista tarinaa sulla? #tuskin #taisi

[Punatulkku]

Keitä nämä muut kirjassa mainitut henkilöt olivat?
Pekka,Mörri,Tarmo yms yms yms.
Kertoisiko joku?

Varsinkin tämä Mörri joka kirjassa esiintyi hyvin paljon.

[Doctor Lecter]

Lapset joutuivat todistamaan, kun pelätty rikollispomo Lusu Ahlqvist murhattiin kotiinsa: “Jos yhden asian voisin sanoa isälle, sanoisin että annamme hänelle anteeksi”

Maailmalle kotkalainen Osmo “Lusu” Ahlqvist oli tunnettu herrasmiesrosvo, huumeita myyvän miljoonaliigan pelätty rikollispomo. Lapsilleen hän oli hellä isä, sankari, joka murhattiin perheen silmien edessä.

Kotkalaissyntyisellä Sini Ahlqvistilla, 34, oli täydellinen isä, kuten monella muullakin pikkutytöllä. Sankarillinen, lämmin, huumorintajuinen – ja niin turvallinen, että alkoi rähistä jopa poliiseille, jos nämä uskalsivat häiritä jälkikasvua.

Erikoista tarinassa on vain se, että Sinin ja hänen kolmen sisaruksensa isä oli kotkalainen ammattirikollinen Osmo “Lusu” Ahlqvist. Tämä oli kuollessaan 49-vuotias ja viettänyt elämästään yli 20 vuotta eri vankiloissa, useista kymmenistä rikoksista tuomittuna.

Isää ammuttiin huhtikuussa 1995 raa’asti kotonaan kahvipöydässä lastensa ja naisystävänsä nähden. Myös Sinin nuorin veli Tomi loukkaantui tappajan luodeista vakavasti.

Sini Ahlqvist oli vain seitsemänvuotias isän kuollessa. Sisarusparvesta Esa oli 11-vuotias, Heli kymmenen ja kuopus Tomi kolmevuotias.
...

Trauma on pyyhkinyt muistot isästä
Sinin muistot isästä ovat enimmäkseen vain välähdyksiä, kuvia, eivät yksityiskohtaisia muistoja. Henkirikoksen todistamisen aiheuttama trauma on todennäköisesti pyyhkinyt muistot tyttären mielestä.
– Päällimmäisenä minulla tulee isästä mieleen iloisuus, hyvä tunnelma, hän kertoo.

Sinin veli Tomi Ahlqvist, 30, piti Lusua myös isänään, vaikka hänen biologinen isänsä on toinen mies.
– Lusu oli mulle se isä ja isähahmo, vaikkei hän ehtinyt kauan olla. Hän on malliesimerkki perhe- ja luottamusasioissa. Hän on esikuvani, vaikka hänessä oli huonoja puoliakin, mutta sitä hyvää oli niin paljon enemmän, perheen kuopus muistelee.
...

Rikollisten kaksi roolia
Sini ja Tomi sisaruksineen elivät tavanomaista elämää 1990-luvulla kotonaan Kotkan Tavastilassa isän rakentamassa valtavassa tiilitalossa – vaikka alakertaan olikin rakennettu huumorimielessä selliä muistuttava huone, Puuhamaassa käytiin vanhalla vankibussilla ja kotona vierailivat “kiltit sedät”, jotka meille muille ovat tutumpia lähinnä rikosuutisista.

Tomin kummisetä on Natural Born Killers -rikollisliigan perustaja Lauri “Late” Johansson, joka vapautui kolmesta murhasta vankilatuomiot kärsittyään vuonna 2020. Kummipoika ei ole isänsä vanhaan ystävään enää yhteydessä, mutta sisko on.
– Ei sitä voi ymmärtää, jos ei ole elänyt elämäämme. En vieläkään pysty ajattelemaan, että isän ystävät olisivat olleet meille vaarallisia tai uhkaksi. Late oli tosi lapsirakas, me tunnettiin ihan eri ihminen kuin se julkisuuden Late Johansson, Sini Ahlqvist sanoo.
...

Kun koulussa Sinin koulutoverit ilkkuivat tytön isää roistoksi, hän suuttui verisesti – ja isän kuoltua nolostui, että oli kavereitaan todenpuhumisesta moittinut.

Lasten äiti Marita Ahlqvistkaan ei totuutta lapsilleen oma-aloitteisesti kertonut. Lusu-tietokirjan mukaa parisuhteen alkuvuosina Marita oli hyvinkin tietoinen miehensä laittomista puuhista. Esikoistaan odottaessaan vuonna 1983 Marita sai ehdollisen vankeustuomion varastetun tavaran kätkemisestä, joka myöhemmin kumottiin hovioikeudessa.
– Äiti sanoo olleensa aluksi isään niin sinisilmäinen rakastunut, että uskoi tämän aina muuttuvan. Lopulta hän huomasi, ettei mies muutu. Isän kuoltua äiti meni töihin kahvila- ja keittiöhommiin, Sini kertoo.

Lasten äiti asuu yhä Tavastilassa omakotitalossa, jossa hänen entinen aviomiehensä Lusu Ahlqvist murhattiin.
– Palasimme taloon pian isän kuoleman jälkeen, koska äiti ei halunnut kodista tulevan ‘kauhujen taloa’, mutta kyllä siitä minulle vähän tuli, Sini Ahlqvist kertoo.

Murha yhä hämärän peitossa
49-vuotias Lusu Ahlqvist murhattiin kotonaan Kotkan Tavastilassa huhtikuussa 27 vuotta sitten. Murhaaja oli Ahlqvistien kotiin kahvittelemaan tullut kovan luokan ammattirikollinen Jari Kolivaara, joka tuomittiin rikoksesta elinkautiseen vankeusrangaistukseen.

Lusun murha on kuitenkin kaikkea muuta kuin selvitetty.

Ilmaan jäi paljon kysymyksiä muun muassa siitä, miksi Kolivaaran taskusta löytyi Late Johanssonin puhelinnumero, ja miksi murhassa käytetty Walther-pistooli oli ollut helsinkiläisen poliisikonstaapelin hallussa ennen murhaa?

Villeimmät salaliittoteoriat johtavat suoraan sylttytehtaalle. Halusiko Helsingin huumepolisiin entinen päällikkö, nyttemmin useista rikoksista tuomittu Jari Aarnio raivata pääkaupungin huume-apajille pyrkineen kotkalaisen kilpailijan pois tieltään?

Sini ja Tomi Ahlqvist uskovat, että Kolivaara oli vain palkkamurhan toteuttaja. Kummisetä Johanssonia he eivät pysty uskomaan osalliseksi, vaikka miehen rooli Lusun murhassa onkin jäänyt epäselväksi.
...

Sisarusten mielestä on merkillistä, että Lusun murhaa ei ole melkein 30 vuodessa pystytty selvittämään tyhjentävästi.

Ilma oli murha-aikaan sakeana väitteitä palkkamurhan tilauksesta ja Lusun mahdollisesta roolista poliisin tietolähteenä. Lusu pelkäsi henkensä puolesta niin paljon, että tilasi juuri ennen kuolemaansa kotiinsa panssarilasit. Ne ovat Tavastilan ikkunoissa edelleen.

Kun Sini ja toimittajat pyysivät lukuisilta poliiseilta lausuntoja tietokirjaa varten vuosi sitten, kukaan ei yhtäkkiä tiennyt tai muistanut mitään.
– Jos tämä olisi ollut joku muu ihminen, esimerkiksi poliitikko, asia olisi jo selvitetty. Jos poliisit eivät halua puhua, heillä on jotain salattavaa. Joku tietää jotain. Ei tule mieleen toista murhaa, jonka tutkinta olisi jätetty näin pahasti kesken, sisarukset sanovat.
...

Palkkasi jopa yksityisetsivän
...

Sini palkkasi jopa yksityisetsivän etsimään murhahetkellä lasten seurassa olleen Lusun filippiiniläinen naisystävän Melinda “Pipi” Ibanezin, joka lähti Suomesta kiireen vilkkaa miesystävänsä kuoltua.

Pipiä ei löytynyt. Fillippiineillä oli yllättävän monta samannimistä naista, jotka olivat syntyneet samana vuonna.
– Isän murhatutkinnan kuulustelupöytäkirjoja lukiessani tuli mieleen, että jotkut asiat oli ehkä suomennettu väärin. Jos Pipi oli peloissaan, hän ei ehkä halunnut kertoa kaikkea, Sini pohtii.

Tomi Ahlqvist kysyi kerran sisareltaan, miksei tämä käy Karhulan hautausmaalla isän haudalla.
– Itse ajattelen, että isän sielu jäi jonnekin leijailemaan, ei se ole hautakiven alla, Sini Ahlqvist sanoo.
...

Apu
12.4.2022

Ilmaan jäi paljon kysymyksiä muun muassa siitä, miksi Kolivaaran taskusta löytyi Late Johanssonin puhelinnumero...

Lauri Johanssonista tulee mieleen...
"lähdettiin Tavastilaan saunomaan"*
* jokin rikosohjelma tjsp jossa Johansson kertoo miten Pauli Saastamoisen ruumis kipattiin Hallan satama-altaaseen ja miten ilta sen jälkeen eteni.

"Eipä juuri ikävä jäänyt"*
* omassa kirjassaan muistelu Lususta

"Mitä sitä muistelemaan, aikaa on mennyt ja sekä Lusu että Koli kuolleita"*
* Oliko tämäkin siinä kirjassa - en muista?

"Surkea kohtalo"*
* Mainitsee näin Lusun elämäkerrassa

Ehkä se puhelinnumero oli siksi, että Kolivaara aikoi jäseneksi NBK:hon ja hänen oli tarkoitus soittaa päästyään Kotkasta Helsinkiin, että "viittiks kattoo uutisii ja tota niiku, mihin jäsenhakemus postitetaan?"

[Lady Luna]

Lusun lapsi kertoo tästä Siitä on vaikea puhua-podcastin Lelutehdas-jaksossa.

[Tampereen Tyttö]

Kolivaara saattoi lopulta kuitenkin pettyä, tuskin sai ihan sitä mitä luuli. Ehkä jopa joudutti omaa kuolemaansa.

[Porukan petturi]

Pettynyt tai ei.
Kolivaara oli eläessään täysin mulkku. Ihme runkkareita koko sakki.

[Doctor Lecter]

Kolivaara oli eläessään täysin mulkku. Ihme runkkareita koko sakki.

Mitä "sakkia" tällä tarkoitat?

Jo eläköityneellä poliisilla, Kenneth "Kentsu" Erikssonilla on toisenlainen näkemys:

Kolivaara oli huumorikaveri ja omalla tavallaan hauska mies, vaikka tietysti hyvin väkivaltainen
...
Mä tulin Kolivaaran kanssa kyllä toimeen. Se oli sitä aikaa kun poliisi tuli rosvojen kanssa juttuun. Ei meillä ollut riitoja keskenämme. Asiat taistelivat keskenään. Peliä pitää osata pelata oikein".
...
Jari Kolivaaralla oli hyvät suhteet alamaailmassa. Arvaamattomaan mieheen jostain syystä luotettiin pieniä kahnauksia lukuunottamatta.

Se oli yleisessä tiedossa, että Kolivaara oli kamankäyttäjä. Kentsu muistaa, että Kolivaaralle kelpasi kaikki. Loppusuoralla mies oli huonossa hapessa
- Silloin kun se tapettiin, niin se oli jo aika räkäkunnossa ja pöhöttynyt. Mä näin sen viimeksi joskus 2015. Se asui Puistolassa ja oli sellainen "pubiruusu" viimeisinä vuosinaan. Ei se enää mikään kova ollut, Kentsu kuvailee.

Eniten Lusun murha otti koville kotkalaisia, joiden suuri poika - juu, tiedettiin mukavana miehenä - surmattiin kotiinsa. Kuka vitun Kolivaara? kysyi moni.

Kolivaara hölmöili sekä ennen että jälkeen tappotyön. Kävi Leikari-motellissa syömässä - toi itsensä julki. Otti sieltä mainoskynän - löytyi varastamastaan pakoautosta, hävitti aseen vasta pakomatkansa aikana - löytyi tien laidasta.

Miksi... piti käydä "näytillä" ravintolassa? = tarjoilija muisti miehen
Miksi... piti ottaa muistoksi kynä ao. ravintolasta = tämä sitoi hänet paikkakuntaan
Miksi... piti ajaa Helsinkiin valtateitä ja ylinopeutta = sai poliisit peräänsä. Olisi ajanut pikkuteitä. Kaikessa rauhassa.
Miksi... ei hävittänyt asetta jo murhan jälkeen johonkin lampeen tms. = aseen löytyminen sitoi hänet murhaan

Nämä neljä kun eivät olisi käyneet toteen, niin olisiko murha yhä ns. pimeä?

Lusu-kirjassa mainitaan, mm. s.180, muistilappu jossa oli kolme puhelinnumeroa. Yksi oli Lusun, toinen Lauri "Late" Johanssonin. Kolmannesta puhelinnumerosta ei kirjassa kerrota kuin vertauskuvien kautta kenen se oli:

Sen sijaan Helsingin Lauttasaaressa asunut Kolivaaran isoäiti oli kertonut puhelusta, jonka mies oli soittanut kotoaan ennen lähtöä kaupungille. Poliisin selvitysten mukaan tämä puhelu oli mennyt eräälle helsinkiläiselle rikolliselle, joka tunnettiin nimellä Magnum. Nuori mies oli ampunut 1980-luvun lopulla kolme ihmistä. Lempinimi juonsi surma-aseesta.
...
Polttavin kysymys oli, miksi Kolivaara oli soittanut tuona päivänä Magnumille.

Tuo "Magnum" oli Veli-Tapani Virtanen. Vuonna 1988 hän ampui Vantaan Sorvikujalla veljensä ja molemmat vanhempansa.
- Oliko Virtanen Kolivaaran kaveri, vai oliko hän toinen ehdokas Lusun ampumiseen, mutta arpa osui Kolivaaran kohdalle?

Joku helsinkiläispoliiseista heitti, että Kolivaaralle oli todennäköisesti luvattu palkkio Lusun tappamisesta. Kolivaara oli kuulemma hyvä työmies, koska oli vasta päässyt linnasta eikä työpaikkaa tai läheisiä sukulaisia ollut. Vanha isoäiti vain. Jos tälläiselle työmiehelle jotain käy, niin kukaan ei jää kaipaamaan.

Tämän perusteella Kolivaaralla ei liene ollut äitiinsä Eila Huukiin läheiset välit.
- Huuki -sukunimi vaihtui Kolivaaraksi vuonna 1983. Liekö ollut irtiotto äitiinsä ja tämän (aiempaan ja alkuperäiseen) sukunimeen, myöh. mm. Mattila.

Lainaukset kirjasta Lusu.

[Jääraappa]

Muistilapussa oli kaksi numeroa, mutta niistä kumpikaan en ollut Lusun. Kolin mukaan se oli erillisellä muistilapulla, jonka hän oli heittänyt mäkeen.

[Doctor Lecter]

Muistilapussa oli kaksi numeroa, mutta niistä kumpikaan en ollut Lusun. Kolin mukaan se oli erillisellä muistilapulla, jonka hän oli heittänyt mäkeen.

Totta, lapussa oli vaan kaksi puhelinnumeroa. Laten ja Magnumin. Edelleen, että miksi? Tai, saahan sitä kavereidensa numeroita olla lipuilla ja lapuilla.

[Dope Boy]

Laten mukaan Koli kysyi häneltä ajo ohjeita lusun luo tavastilaan. Mene ja tiedä oliko noin...

[Jääraappa]

Ei se toinen numero ollut Magnuminkaan vaan kuului eräälle Vilhusen jutussa -94 palaneelle sivuroolin miehelle.

[RL11/6]

Se asui Puistolassa ja oli sellainen "pubiruusu" viimeisinä vuosinaan. Ei se enää mikään kova ollut, Kentsu kuvailee.

Outo lausunto. Kentsu vissiin ollut humalassa lausuntoa antaessaan, kun puhuu Kolivaarasta kuin Tapio Rautavaarasta.

[Pieni liekki]

Täytyy todeta, että minusta "Lusu - rikollispomon kaksoiselämä"-kirja on hyvin kirjoitettu. Aloin kirjan lukemisen myötä ymmärtää hieman paremmin, miten yhteiskuntamme toimii. Harmi vaan, että jäi kirjan lopusta noin 60 sivua lukematta, kun kirja oli varattu toiselle asiakkaalle ja se piti palauttaa kirjastoon. Pistin kirjan saman tien uudelleen varaukseen, joten mahdollinen loppuhuipentuma on vielä edessä, kun saan kirjan toiseen kertaan lainaan. Kiitokset kuitenkin Lusun tyttärelle ja kahdelle muulle kirjoittajalle huolellisesti tehdystä kirjoitustyöstä. Kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja se elävöitti/sivusi tiettyjen alueiden tapahtumia, joita on päässyt seuraamaan aivan muiden henkilöiden toimesta.

[Porukan petturi]

Parhaita timanttijuttuja: Suomen vaarallisimman nais­vangin poika ampui rikollis­pomon laittomalla aseella, jonka poliisi luovutti ala­maailmaan – Pian alkoi liikkua huhuja Helsingin huume­poliisin hämärä­puuhista samalla seudulla: https://www.hs.fi/kotimaa/art-200000837 ... 585d8e63dd

Artikkeli on sivulla 14.
-NILS-

[Mind Over Matter]

Täytyy todeta, että minusta "Lusu - rikollispomon kaksoiselämä"-kirja on hyvin kirjoitettu. Aloin kirjan lukemisen myötä ymmärtää hieman paremmin, miten yhteiskuntamme toimii. Harmi vaan, että jäi kirjan lopusta noin 60 sivua lukematta, kun kirja oli varattu toiselle asiakkaalle ja se piti palauttaa kirjastoon. Pistin kirjan saman tien uudelleen varaukseen, joten mahdollinen loppuhuipentuma on vielä edessä, kun saan kirjan toiseen kertaan lainaan. Kiitokset kuitenkin Lusun tyttärelle ja kahdelle muulle kirjoittajalle huolellisesti tehdystä kirjoitustyöstä. Kirjaa oli mielenkiintoista lukea ja se elävöitti/sivusi tiettyjen alueiden tapahtumia, joita on päässyt seuraamaan aivan muiden henkilöiden toimesta.

Täsmälleen samaa mieltä. Jotenkin poikkeuksellisen monipuolisesti kirjoitettu.

Useassa kohdassa kuvaillaan kiinnostusta mm. kalliisiin urheiluautoihin ja iso omakotitalokin nousi Kotkan Tavastilaan. Nämä kuvattiin yksinkertaistaen vain hankitun Marita -vaimon nimiin. Maritalla ei tainneet kovin kovat viralliset tulot olla eli kummallista, että "selvittämätön omaisuuden lisäys" ei ole ollut Verohallinnon agendalla tuolloin.

Yhteistyöstä poliisin kanssa vihjaillaan monesti, mutta sen kummempaa näyttöä ei nähtävästi kenellekään kertynyt.