Kadonneetko? Ei kai. Röntgenlääkärin lausunnosta ei käynyt asiantuntijoiden mukaan ilmi, tarkoitettiinko murtumalla kallonpohjan vai korvakäytävän murtumaa. 2004 ei näkynyt jälkeäkään kallonpohjamurtumasta. 1960 röntgenkuvaustekniikalla ei ollut mahdollista kuvata kallonsisäisiä vammoja, mutta PEG-kuvauksessa mitään aivovammaan viittavaa ei löytynyt.Sariola kirjoitti: Myös röntgenlääkäri on tehnyt merkinnän kallonpohjan murtumasta potilaan tietoihin, mutta röntgenkuvat ovat jo kadonneet, joten tarkemmat tiedot siitä puuttuvat.
EEG ei ole luotettava kallonsisäisten vammojen tulkinnassa, sen voi vaikka googlettaa. Likvortutkimus ei puoltanut aivoruhjevammaa millään tavoin.Aivovamman olemassaoloa tukeva objektiivinen tieto on myös aivosähköfilmissä 16.6.1960 todettu laaja-alainen diffuusiorajainen hitaan toiminnan alue vasemmassa aivopuoliskossa. Aivoselkäydinnesteen verettömyys ei osoita mitään aivovamman olemassaolosta, ja nyt lisäksi Gustafssonin aivoselkäydinnesteen punasolujen määrä ja valkosolujen määrä oli ollut kohonnut. ..... [/i]
Radiologit ovat eri mieltä kuin Tenovuo eli heidän mielestään mitään jälkiä aivoruhjeesta ei löytynyt. He ovat kuitenkin pätevämpiä arvioimaan magneettikuvia.Gustafssonista otettuja uusia magneettikuvia voi myös tulkita toisin, Tenovuo sanoi. - Vasemmassa ohimolohkossa on tummempi alue, joka voi olla verenvuodon jälkitila. Ei sitä voi tosin sanoa varmasti.[/b]
Harvoin kuitenkaan neljän kuukauden sairauslomalla ilman minkäänlaisia kuntouttamistoimenpiteitä.- On täysin mahdollista, että vakavista vammoista toipuu täysin työelämään. [/i]