Bombay kirjoitti:serialist kirjoitti:Kun itse tulin kummiksi, erosin kirkosta sen sileän tien. Jälkeen vasta sitten, että pääsen virallisesti kummiksi. Me pidämme kummiutta luottamuksesta osoittavana tekona ja tukena olemisena. Ei minuakaan minun kummini raahannut kirkkoon tai hääsännyt jeesuksesta (onneksi). Kummius on myös kaikkea muuta kuin Jumalasta saarnaamista. Näin minä kummiuteni otan.
Ihan sama miten sitä sen itse ottaa, ei maapallokaan ole pyöreä vaikka miten sitä itse niin sen näkisi tai niin väittäisi. Kummin tehtävä ON kasvattaa lapsi kristilliseen elämään, toimia eräänlaisenä paimenena.
Näille kyllä on omatkin topiccinsa...
Nykypäivänä kummit harvemmin vievät kummilapsiaan kirkkoon jne. Kyse on useimmiten ihmisten välisestä ystävyydestä/luottamuksesta/tukena olemisesta/mahdollisesti myös ns varana jos vanhemmille sattuu jotakin.
Olen toisaalta kiitollinen äidilleni siitä, että rippikoulun jälkeen me saimme itse päättää kuulummeko me kirkkoon vai emme. Opin kristinuskosta koulussa ja näin sain tietoa ja päätös oli jotenkin helpompi kun tiesi tasan tarkalleen mistä on kysymys. En usko, että lapseni kantavat kaunaa minulle siitä, että he kuuluvat kirkkoon syntyessään. Annan heille vaihtoehdon, josta voi luopua halutessaan. Kristinusko olisi kuitenkin se, johon he kuuluisivat. Haluan heidän oppivan vaihtoehdoista, koska minä en ole se paras taho, joka heille voisi siitä opettaa. Itselläni on liian jyrkät mielipiteet, joten opettaminen/kertominen menisi liian puolueelliseksi.
Ja näissä asioissa täytyy kuunnella toistakin vanhempaa ja uskoisin, että poikaystäväni (jos joskus hänen kanssaan teen lapsia) haluaisi, että lapset kastetaan.
Toisaalta, kuten sanoin, turhaan mietin tällaisia, koska en halua lapsia. Täällä on jo liikaa porukkaa, pidetään huolta ensin edellisistä lapsista ennen kuin tehdään niitä lisää.

A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -