
Nahkiainen ruokailee kalvaen imusuullaan ja sarveishampaillaan sairaiden ja kuolleiden kalojen sekä hukkuneiden lihaa, kudos- ja silmänesteitä.
Eih. Mä täällä keskellä yötä pimeässä kämpässä surffaan netissä ja eteen pölähtää tollanen. Argh. Taidan nukkua valot päällä tai odottaa aamunkoittoa.Ed kirjoitti:
Nahkiainen ruokailee kalvaen imusuullaan ja sarveishampaillaan sairaiden ja kuolleiden kalojen sekä hukkuneiden lihaa, kudos- ja silmänesteitä.
Uhhuh. Mulla menee väistämättä joka uimareissulla nenään vettä jossain vaiheessa.Katjushka kirjoitti:Kaikille teille joilla oli samea vesi fobia - luulen, että liityn joukkoon ensikesänä. Viime viikolla kun oli se uutinen ameebasta, joka elää sameissa järvissä ja melkein joka puolella (esim uima-altaissa). Nää ameebat saattaa kiinnittyä suurella joukolla nenäonteloon, ja ne voi siitää ryömiä ylös ja syödä aivot. NYt on ollut kuulemma Jenkeissä suht paljon (=muutama) ollut tapauksia. Viihtyvät erityisesti sameassa rantavedessä ja kiinnittyy helpolla just lapsiin, oilal menee usein kiepeissä/käsiseisonnassa yms vettä nenään. Joten uusi fobia here I come...![]()
Tää tunnehan on ihan yleinen. Sehä liitty jotenkin lihasten rentoutumiseen tms. En muista.Maybrick kirjoitti:Putoamista ja sen ajatusta kammoan. Jos näen painajaista, se liittyy korkealta katolta tms. putoamiseen. Joskus havahdun hereille juuri kun olen nukahtamaisillani, kun koen putoamisen tunteen ihan mahassa asti.
Voisin aivan samoilla sanoilla kuvailla itselleni tuota.Tumppi kirjoitti:Käärmeet, nuo pienet perkeleet. En uskalla kävellä pelloilla tms paikoissa joissa maata ei näy kunnolla eteenpäin, ellen sitten omaa pitkävartisia kenkiä... Ja kun sellaisen näen, niin juoksen varmasti 100m uuden maailmanennätyksen. Luonnossa olen nähnyt koko elämäni aikana yhden elävän käärmeen, ja sekin lähti karkuun, niinkuin myös minä. Fobiasta ehkä kertoo myös se, että jos näen käärmeen yllättäen tv:ssä, niin putoan tuolilta
