Gustafssonin vammat
Sehän riippuu asiakkaan haaroista, kuinka kovaa lyö ja millä lyö.
Lekalla jo päähän lyö, saattaa mennä pitkäkin aika, kun muisti alkaa palata edes pätkittäin, mutta saattaa olla että meneekin henki.
Puukolla jos lyö, niin riippuu hyvin paljon mihin lyö.
Sydämeen lyönti on tilatollisesti paljon vaarallisempi puukon isku kuin samaisella aseella tuikkaisi toista esim. nilkkaan.
Eli kaulakuopan isku kyllä vie hengen useimmin, kuin ohilyönti.
Sama koskee astalolla lyömistä, eli päähän kun astalolla kumauttaa, niin aina tulee suhteessa pahempaa jälkeä, kuin ohitse lyönnissä.
Tuli vaan noista vammoista mieleen, kun kerran Jyväskylässä pilkkireissullamme lämpimiksemme kaverini kanssa väännettiin kättä, niin häneltä murtui nilkka, aika omituista, eikö vaan?
Lekalla jo päähän lyö, saattaa mennä pitkäkin aika, kun muisti alkaa palata edes pätkittäin, mutta saattaa olla että meneekin henki.
Puukolla jos lyö, niin riippuu hyvin paljon mihin lyö.
Sydämeen lyönti on tilatollisesti paljon vaarallisempi puukon isku kuin samaisella aseella tuikkaisi toista esim. nilkkaan.
Eli kaulakuopan isku kyllä vie hengen useimmin, kuin ohilyönti.
Sama koskee astalolla lyömistä, eli päähän kun astalolla kumauttaa, niin aina tulee suhteessa pahempaa jälkeä, kuin ohitse lyönnissä.
Tuli vaan noista vammoista mieleen, kun kerran Jyväskylässä pilkkireissullamme lämpimiksemme kaverini kanssa väännettiin kättä, niin häneltä murtui nilkka, aika omituista, eikö vaan?
Olisi pitänyt käyttää ainakin samaa tai samoja astaloita. Lääkärit arvioivat NG:n vammojen olevan ns. matalaenergisiä ja nyrkillä tai potkulla aikaansaatuja. Kivellä on helpompi rikkoa kallo, mikä ei taida onnistua nyrkillä eikä kengällä.papillon kirjoitti:Kun Nilsin vammat olivat nyt ne mitkä olivat, kuinka paljon kovempaa häntä olisi pitänyt tirvaista, että vammat olisivat olleet verrattavissa toisten vammoihin, ts. tappavat?
Pystyykö sitä arvioimaan. Kiitos, suljen puhelimen ja menen kuuntelemaan radiosta.
Vamma keskustelu tuntuu rauhoittuneen ja mitään yksiselitteistä ratkaisua ei tunnu löytyneen.
Tämä kertoo siitä, miten vaikea aihe on päähän kohdistuneet vammat eli aivovammat.
Monet lääkäritkin ovat niiden edessä vaikeuksissa saati sitten me maallikot.
Moni tapaus on niin omanlaisensa, että yleistys oireilla ja seurauksilla ei ole järkevää.
Ja loppujen lopuksi tätä juttua ei ratkaista , vaikka Gustafssonin vammat ja mahdollinen toimintakyky voitaisiin varmuudella varmistaa.
Jos Gustafssonin vammat voitaisiin osoittaa lieviksi ja hänet toimintakykyiseksi, ei tämä kuitenkaan johtaisi vielä mihinkään. Pitäisi olla todisteet, että hän on murhat suorittanut.
Itsekin tiedän tapauksia, missä henkilö on vammautunut päähänsä ja ollut pitkään tajuttomana ja saanut muistiaukon. Hän on siis ollut ulkoisesti toimintakyvytön ja maallikon silmissä erittäin vaikeasti vammautunut ja taistellut hengestään. Kuitenkin tämä henkilö on toipunut täysin vammoistaan ja tuskin hänelle on jäänyt aivoihin mitään sellaisia jälkiä, mitä vuosikymmenien jälkeen voitaisiin havaita.
Sitten on tapauksia, missä henkilö kaatuu ja lyö päänsä. Ei synny tajuttomuutta tai muistiaukkoa. On maallikon silmissä ja tämän loukkaantuneen itsensäkin mielestä vain lievästi loukannut itsensä ja on toimintakykyinen ja haketuu omalla autollaan lääkäriin.
Lääkärikin toteaa vammat vähäisiksi ja tämä henkilö kotiutuu.
Kuitenkin pienellä viiveellä oireet pahenevat ja henkilö kuolee erittäin vaikeaan aivovammaan tapaturmassa aihutuneesta iskusta päähän.
Eli miten ihmeessä Gustafssonin vammoista on tehty niin suurta numeroa, kun totuutta on täysin mahdoton saada tällä aikaviiveellä. Hän olisi voinut kuolla aikoinaan vaikeaan aivovammaan ja siitä huolimatta Gustafsson olisi voinut olla tekijä ja toimintakykyinen piilottamaan tavarat teon jälkeen.
Tuskin kukaan voisi tässä vaihtoehdossa epäillä häntä tekijäksi, mikä kuitenkin teoriassa olisi mahdollista.
Oikeudessakin liian paljon väännettiin näistä vammoista, vaikka ne koko tapaus huomioiden olivat hyvin pieni ja epäolennainen seikka jutussa, jos todisteita Gustafssonin syyllisyydestä ei ollut olemassa.
Tämä kertoo siitä, miten vaikea aihe on päähän kohdistuneet vammat eli aivovammat.
Monet lääkäritkin ovat niiden edessä vaikeuksissa saati sitten me maallikot.
Moni tapaus on niin omanlaisensa, että yleistys oireilla ja seurauksilla ei ole järkevää.
Ja loppujen lopuksi tätä juttua ei ratkaista , vaikka Gustafssonin vammat ja mahdollinen toimintakyky voitaisiin varmuudella varmistaa.
Jos Gustafssonin vammat voitaisiin osoittaa lieviksi ja hänet toimintakykyiseksi, ei tämä kuitenkaan johtaisi vielä mihinkään. Pitäisi olla todisteet, että hän on murhat suorittanut.
Itsekin tiedän tapauksia, missä henkilö on vammautunut päähänsä ja ollut pitkään tajuttomana ja saanut muistiaukon. Hän on siis ollut ulkoisesti toimintakyvytön ja maallikon silmissä erittäin vaikeasti vammautunut ja taistellut hengestään. Kuitenkin tämä henkilö on toipunut täysin vammoistaan ja tuskin hänelle on jäänyt aivoihin mitään sellaisia jälkiä, mitä vuosikymmenien jälkeen voitaisiin havaita.
Sitten on tapauksia, missä henkilö kaatuu ja lyö päänsä. Ei synny tajuttomuutta tai muistiaukkoa. On maallikon silmissä ja tämän loukkaantuneen itsensäkin mielestä vain lievästi loukannut itsensä ja on toimintakykyinen ja haketuu omalla autollaan lääkäriin.
Lääkärikin toteaa vammat vähäisiksi ja tämä henkilö kotiutuu.
Kuitenkin pienellä viiveellä oireet pahenevat ja henkilö kuolee erittäin vaikeaan aivovammaan tapaturmassa aihutuneesta iskusta päähän.
Eli miten ihmeessä Gustafssonin vammoista on tehty niin suurta numeroa, kun totuutta on täysin mahdoton saada tällä aikaviiveellä. Hän olisi voinut kuolla aikoinaan vaikeaan aivovammaan ja siitä huolimatta Gustafsson olisi voinut olla tekijä ja toimintakykyinen piilottamaan tavarat teon jälkeen.
Tuskin kukaan voisi tässä vaihtoehdossa epäillä häntä tekijäksi, mikä kuitenkin teoriassa olisi mahdollista.
Oikeudessakin liian paljon väännettiin näistä vammoista, vaikka ne koko tapaus huomioiden olivat hyvin pieni ja epäolennainen seikka jutussa, jos todisteita Gustafssonin syyllisyydestä ei ollut olemassa.
-
groot
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1494
- Liittynyt: To Huhti 19, 2007 11:18 pm
- Paikkakunta: Dublin Ireland the funny country
No sitten et ymmarra mika jutussa on keskeista ja mika ei.pate kirjoitti:
Oikeudessakin liian paljon väännettiin näistä vammoista, vaikka ne koko tapaus huomioiden olivat hyvin pieni ja epäolennainen seikka jutussa, jos todisteita Gustafssonin syyllisyydestä ei ollut olemassa.
Miksihan luulet, etta oikeudessa asiaan keskityttiin niin paljon?
---------
Allekirjoitus.
Allekirjoitus.
Ymmärrän täysin, mikä oli keskeistä ja mikä ei.
Oli täysin selvää, että epätoivoisessa tilanteessa, missä todisteita syyllisyydestä ei ollut, niin puolustuksen vähäisetkin mahdollisuudet puolustautua yritettiin murtaa väittämällä, että on ollut täysin selvää, että Gustafsson on ollut toimintakykyinen piilottamaan kadonneet tavarat ja murha-aseen. Yritettiin väkisin luoda jälkikäteen diagnoosi, joka varmuudella osoittaisi hänen vammansa vähäisiksi.
Ja tämä oli kuitenkin mahdotonta, sillä tällaisella aikaviiveellä ei voi kumota aikoinaan tehtyjä diagnooseja päinvastaisiksi. Ja pitää muistaa, että aivovammat ovat erittäin tapauskohtaisia ja seurauksiltaan arvaamattomia.
Itse olen myöntynyt ajatukseen, että myös Gustafssonin valehtelu vammoistaan on mahdollista, samoin lääkärien diagnoosit ovat voineet olla vääriä.
Onkin sitten jo eri juttu todistaa varmaksi, että näin on varmuudella ollut.
Se on mahdottomuus. Ja vaikka tämäkin olisi ollut mahdollista, niin sitten olisi pitänyt hankkia ne todisteet syyllisyydestä.
Ja kuten edellä kirjoitin, Gustafsson olisi voinut kuolla aivovammaan ja silti olla syyllinen. Niin moni on saanut iskun päähänsä ja säilyttänyt toimintakykynsä ja kuitenkin tunteja myöhemmin kuollut tähän vammaan.
Eli miksi spekuloida niin jumalattomasti sillä, että Gustafssonin vammat olivat lievät, kun hänellä olisi voinut olla kuolettavatkin vammat ja hän voisi silti olla syyllinen.
Tämä oli täysin mahdoton seikka jälkikäteen todistaa suuntaan tai toiseen, niin miksi asiaa piti veivata oikeudessa, kun mitenkään ei voinut syntyä tilannetta missä tähän asiaan saataisiin autenttinen totuus.
Siksi koko vammakeskustelu oikeudessa oli niin turha ja epäolennainen seikka. Jokainen tämän alan ammattilainen oli asiasta lähes samaa mieltä.
Kun tällainen pattitilanne on oikeudessa ja asiasta on kaksi eriävää kantaa ja asiaa ei mitenkään aukottomasti voida todistaa suuntaan tai toiseen, niin siksi siihen ei kannata käyttää aikaa eikä se siksi ole olennaista. Niin monen oikeutta tuntevan kanssa olen jutellut ja jokaisen kanta on ollut se, että kovin suurta numeroa ei kannata tehdä asiassa, jos aikuisen järjellä asian todistaminen pitkän ajan kuluttua on mahdotonta.
Oli täysin selvää, että epätoivoisessa tilanteessa, missä todisteita syyllisyydestä ei ollut, niin puolustuksen vähäisetkin mahdollisuudet puolustautua yritettiin murtaa väittämällä, että on ollut täysin selvää, että Gustafsson on ollut toimintakykyinen piilottamaan kadonneet tavarat ja murha-aseen. Yritettiin väkisin luoda jälkikäteen diagnoosi, joka varmuudella osoittaisi hänen vammansa vähäisiksi.
Ja tämä oli kuitenkin mahdotonta, sillä tällaisella aikaviiveellä ei voi kumota aikoinaan tehtyjä diagnooseja päinvastaisiksi. Ja pitää muistaa, että aivovammat ovat erittäin tapauskohtaisia ja seurauksiltaan arvaamattomia.
Itse olen myöntynyt ajatukseen, että myös Gustafssonin valehtelu vammoistaan on mahdollista, samoin lääkärien diagnoosit ovat voineet olla vääriä.
Onkin sitten jo eri juttu todistaa varmaksi, että näin on varmuudella ollut.
Se on mahdottomuus. Ja vaikka tämäkin olisi ollut mahdollista, niin sitten olisi pitänyt hankkia ne todisteet syyllisyydestä.
Ja kuten edellä kirjoitin, Gustafsson olisi voinut kuolla aivovammaan ja silti olla syyllinen. Niin moni on saanut iskun päähänsä ja säilyttänyt toimintakykynsä ja kuitenkin tunteja myöhemmin kuollut tähän vammaan.
Eli miksi spekuloida niin jumalattomasti sillä, että Gustafssonin vammat olivat lievät, kun hänellä olisi voinut olla kuolettavatkin vammat ja hän voisi silti olla syyllinen.
Tämä oli täysin mahdoton seikka jälkikäteen todistaa suuntaan tai toiseen, niin miksi asiaa piti veivata oikeudessa, kun mitenkään ei voinut syntyä tilannetta missä tähän asiaan saataisiin autenttinen totuus.
Siksi koko vammakeskustelu oikeudessa oli niin turha ja epäolennainen seikka. Jokainen tämän alan ammattilainen oli asiasta lähes samaa mieltä.
Kun tällainen pattitilanne on oikeudessa ja asiasta on kaksi eriävää kantaa ja asiaa ei mitenkään aukottomasti voida todistaa suuntaan tai toiseen, niin siksi siihen ei kannata käyttää aikaa eikä se siksi ole olennaista. Niin monen oikeutta tuntevan kanssa olen jutellut ja jokaisen kanta on ollut se, että kovin suurta numeroa ei kannata tehdä asiassa, jos aikuisen järjellä asian todistaminen pitkän ajan kuluttua on mahdotonta.
-
Loka
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5206
- Liittynyt: Ti Kesä 12, 2007 10:28 pm
- Paikkakunta: On The Edge
Mikäköhän mahtaisi olla johtava motiivi tutkijaryhmän yrittäessä tahallaan saada "nyt vaan joku" syylliseksi, otetaan tuo Nisse. Miks näin, jos mitään ei kerta ollut?pate kirjoitti:****Oli täysin selvää, että epätoivoisessa tilanteessa, missä todisteita syyllisyydestä ei ollut, niin puolustuksen vähäisetkin mahdollisuudet puolustautua yritettiin murtaa väittämällä***
****Yritettiin väkisin luoda jälkikäteen diagnoosi, joka varmuudella osoittaisi hänen vammansa vähäisiksi.
****niin sitten olisi pitänyt hankkia ne todisteet syyllisyydestä.
Tämän jos joku vielä purematta nielee ja uskoo niin hoh hoijaa. Lääkäripäivät oli varmasti oleellisimmat uhrien vammojen käsittelyn ohella. Mihin sä olet, Pate, kolhaissut pääsi?pate kirjoitti:****Tämä oli täysin mahdoton seikka jälkikäteen todistaa suuntaan tai toiseen, niin miksi asiaa piti veivata oikeudessa, kun mitenkään ei voinut syntyä tilannetta missä tähän asiaan saataisiin autenttinen totuus.
Siksi koko vammakeskustelu oikeudessa oli niin turha ja epäolennainen seikka. Jokainen tämän alan ammattilainen oli asiasta lähes samaa mieltä.
Kun tällainen pattitilanne on oikeudessa ja asiasta on kaksi eriävää kantaa ja asiaa ei mitenkään aukottomasti voida todistaa suuntaan tai toiseen, niin siksi siihen ei kannata käyttää aikaa eikä se siksi ole olennaista. Niin monen oikeutta tuntevan kanssa olen jutellut ja jokaisen kanta on ollut se, että kovin suurta numeroa ei kannata tehdä asiassa, jos aikuisen järjellä asian todistaminen pitkän ajan kuluttua on mahdotonta.
Oikeuden vakuuttaminen tietyistä asioista ja seikoista on todistajien työ. Ts. lääkärit oikeudessa todistivat ja lautamiehet Mikkolan kanssa pohtivat mikä olisi tuomio. Oletko tosiaan sitä mieltä (monen oikeutta tuntevan kanssa) että lääkäripäivät olisi joutanut jättää käymättä koska niillä ei mitään todistusarvoa ollut?-
Matlock
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1515
- Liittynyt: Pe Marras 02, 2007 5:18 pm
- Paikkakunta: Helsinki
No kyllähän pate tuon perusteli erinomaisesti. Hän totesi, että Nisse olisi voinut tehdä surmat, vaikka olisi ollut erittäin vakavasti, kuolettavastikin haavoittunut ja toisaalta se, ettei tutkimuksissa näy enää selviä merkkejä aivovammata tai -ruhjeesta ei sulje kokonaan pois mahdollisuutta, että sellainen on ollut. Minusta nuo ovat totta.Loka kirjoitti:[
Tämän jos joku vielä purematta nielee ja uskoo niin hoh hoijaa. Lääkäripäivät oli varmasti oleellisimmat uhrien vammojen käsittelyn ohella. Mihin sä olet, Pate, kolhaissut pääsi?
Myöskään omien vammojen liioittelu silloin tai nyt ei ole rikos eikä sen perusteella ketään voi murhasta tuomita.
Olen prikulleen samaa mieltä siitä, että oikeudessa käytettiin liikaa aikaa hyödyttömiin spekulointeihin, kun olisi pitänyt keskittyä koviin faktoihin.
Pasilan mies.
Vosikymmeniä oli yleisenä käsityksenä että N.G.-vammat sulkivat hänet pois epäilyistä.
Syyttäjän täytyi tietenkin osoittaa vammakäsitykset liiolteilluiksi, ja kävikin ilmi että niitä oli liioiteltu, mutta vaikeasti arvioitavia vammoja kyllä olleen.
Minkään oikeudenkäynnissä esitetyn lääkärilausunnon ei voi tulkita viittaavan N.G.-syyllisyyteen, vaan arvioitiin fyysisiä mahdollisuuksia olla surmaaja tai uhri.
Syyttäjän täytyi tietenkin osoittaa vammakäsitykset liiolteilluiksi, ja kävikin ilmi että niitä oli liioiteltu, mutta vaikeasti arvioitavia vammoja kyllä olleen.
Minkään oikeudenkäynnissä esitetyn lääkärilausunnon ei voi tulkita viittaavan N.G.-syyllisyyteen, vaan arvioitiin fyysisiä mahdollisuuksia olla surmaaja tai uhri.