nyt on kohtalon kumppanit löytäny toisensa, sitä saa mitä tilaa!
http://www.youtube.com/watch?v=KwLNUiwc ... re=related
hahahahVallaton peitto
Usein pelkotilojen tuottamat painajaiset ovat kerta toisensa jälkeen samankaltaisina toistuvia tapahtumasarjoja; Niin myös tämä peiton riehaantuminen. Siksi osaankin tässä samalla neuvoa hyviä torjuntakeinoja.
Pelkkareissahan yöt kuluvat usein vain puolittain unessa siten, että todellisuus ja painajaiset kietoutuvat yhteen todellisuuden kanssa käsittämättömäksi kokonaisuudeksi. Juuri siksi voikin olla todella hankalaa erottaa, onko päällä tosiaan peitto, vai lojuuko siinä sensijaan jokin verenhimoinen peto odottamassa sopivaa tilaisuutta popsia pelokas nukkuja suihinsa.
On todella ikävää joutua keskeyttämään juuri alkanut uni, kun tuntee jonkin liikkuvan päällään. Minun kohdallani peiton riehuminen alkaa yleensä niin, että jostain käsittämättömästä syystä se alkaa liukua pois päältä ja mahdollisesti vielä takaisinkin. Sitä voi yrittää hillitä lukitsemalla se paikalleen käsillä ja jaloilla, mutta yleensä se vaan hetkeksi rauhoituttuaan innostuu siitä entistä enemmän. Siinä vaiheessa kun peitto alkaa hytkyä valtoimenaan ja usein varsin vihaisen oloisena, kannattaakin sysätä se pois sängystä ja mieluiten vielä estää sen karkaaminen omille teilleen raahaamalla jotain painavaa (vaikkapa tuoli tai pöytä) sen päälle. Kylmää on loppujen lopuksi huomattavasti helpompi sietää kuin levotonta peitonriekaletta. Usein tulee vielä kaiken varalta vahdittua tuota vangittua peittoa toinen silmä raollaan, ennen kuin uskaltaa vaipua uneen "oikeiden" painajaisten vietäväksi. Vaikka usein tekisi mieli napata teräase tai muu astalo käteen ja pieksää se päällä vatkaava peitto mahdollisimman kuoliaaksi, jotta saisi nukutuksi, aina viime hetkellä järjen hiljainen kuiskaus kuitenkin estää tekemästä moista, koska sellaisessa toimenpiteessä saattaa satuttaa itseäänkin varsin vakavasti.
Ikävin versio tästä tyypillisestä tapahtumasta on se, kun peitto joskus vaikuttaakin vihaisen sijaan paritteluhaluiselta! Koska peiton todellisia aikeita tai edes sukupuolta on varsin mahdotonta päätellä, tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun se alkaa hytkyessään kähmimään mitä intiimeimmistä paikoista. Varsin harvat meistä mieltävät kodintekstiilit mieluisiksi pariutumiskumppaneiksi, joten kannattaa näissäkin tapauksissa raahata peitto jonnekin kauemmas.
Kommentit:
Jouni: Mul oli sama juttu, mut sit tajusin ostaa uuden peiton. Vanhan annoin naapurin vanhalle pojalle. arvaa repesinkö kun naapurini kertoi joutuneensa peiton raiskaamaksi. Lääkärihän vaan tietty määräsi antipsykooseja.
YK:n humanitaarisen asioiden osaston päällikkö John Holmes kiitteli kuitenkin keskiviikkona rahoituksen kasvamista viime vuodesta. Tähän mennessä on täytetty 46 prosenttia koko vuoden tarpeesta, kun koko viime vuonna rahoituksen määrä jäi 43 prosenttiin tarvitusta.

Kristallipalloni näyttää jostain syystä 2040 - lukua...
January 11 2003 at 3:46 PM Pertti Kälkäjä
Response to Millaista hirvenpyynti 2020-luvulla, visioita kehään Veikko ym. sanasepot!
....... Hmmmmm... Näyttäisi tällaiselta:
Vaalan ja Paltamon puolenvälin tienoille Kivesvaaran länsirinteelle on perustettu honkahirsistä veistetty suuri vanhainkoti. Se näyttää hieman erikoiselta. Seillä asustaa pääasiassa vanhoja hirvikoiramiehiä.
Hoitajana häärii jo eläkeikää lähestyvä Saija Jatullinaho. Hän on tullut taloon ensiksi lomittajaksi, mutta asukkaiden toivomuksesta hänen vakanssinsa on muutettu vakituiseksi hoitajaksi. Saijan ympärillään käy jatkuva kuhina. Hän nauttii silminnähden tilanteesta. Hän kujeilee eltaantuneiden miesten kustannuksella ja laskettelee hulvatonta, monitulkintaista juttua kalibereista, vahingonlaukauksista ja sen sellaisista.
Asukkaista iso haluaa viettää vanhuuttaan nimettömänä, pelkkänä anonyyminä. Edes vanhainkodin johtajattarena toimiva, entinen aktiivinen laikavaikuttaja Irma, ei tiedä heidän nimiään.
Rakennuksen keskiosaan on rakennettu suuri tupa jonka keskellä tunnelmaa virittää jykevistä kivistä muurattu takka. Sen on muurannut joku Hannu Lohi niminen mies, joka on viikottainen vieras vanhainkodilla. Takan kivet on kerätty talon ensimmäisten asukkaiden mukana. Ne ovat osittain mustuneita, ja ovat toimineet aikanaan jykevinä istuimina monenlaisten ahtereiden alla parhaiden metsästysalueiden nuotiopaikoilla.
Takan ääreen on rakennettu kainuulaisesta korpikelosta vankka keinutuoli jossa Hakkaraisen Veikko pitää luentoa aiheesta "kokemuksiani hirvikoiran jalostuksesta viimeisen kahdeksankymmen vuoden ajalta". Vanhainkodin päätyyn on rakennettu Veikon satavuotispäivien kunniaksi nykyaikainen koiratarha, jossa asustaa Veikon Ruotsista juuri tuottamat kaksi jalostuksen saralla pitkää päivää painavaa jämttiurosta. Veikko on juuri nimitetty kymmenvuotiseen määräaikaisvirkaan jämttien uutena jalostusneuvojana.
AH:si kutsuttu vanhainkodin suurin ja arvokkaasti keloittunut mies nähdään usein syventyneenä keskusteluun Veikon kanssa. Jykevät kourat tehostavat eteläpohjalaisen murteen ymmärtämistä.
Välillä Jatullinaho käy lajittelemassa kovakouraisin ottein erilleen pari anonyymiä, jotka ajautuvat käsirysyyn keskusteltaessa koiran sitkeydestä ja tottelevaisuudesta.
Juha Riimalla riittää juttua pitkään ja hartaasti. Hän opettaa haudan partaalla horjuvalle anonyymille pennun valitsemista. Aulan sohvalla äänekkäästi suu auki kuorsaava hampaaton kainuulaisukko saa toimia havaintomallina kitalakimerkkien tulkinnassa.
Muuan lonkkaleikkauksesta toipuva äijäpahanen saa kuulla jatkuvasti puoleksi dementoituneen miehen pajatusta siitä että moinen lonkkavikainen mies on päästetty joskus naimisiin ilman salvuuta.
Peräpukamavaivoistaan kärsivä anonyymi istuu kuin tatti tuolillaan, toisella kannikalla. Hän karttelee suurikouraista miestä joka uhoaa tyhjentävän poloisen anaalit vaikka väkisin.
Vanhainkodin viihtyisällä terassilla istuu mies flanellipaidassaan jonka niskaosassa on tasku erehdyttävästi gps-laitetta muistuttavalle paikantimelle. Ukko höpöttää vieruskavarilleen elämänsä parhaista koiristaan. Hän vakuuttaa pärjänneensä niiden kanssa aina ilman tutkaa. Ja uhoaa pärjäävänsä ilman tutkaa tästä eteenkin päin.
Pasi K:si tyylikkäästi esittäytyvä mies on terävä älyinen. Hän muistuttaa kuulijoille että hänen ratkaiseva panos Spj:n hallituksessa vapautti tutkan hirvikokeisiin vuonna 2003. Hän saa kurttuisten käsien pehmeät aploodit aikaansaannoksestaan.
Joukossa häärii hyviä tyyppejä. Jotakin kutsutaan Nalle Puhiksi, muutamaa Mustakarhuksi, useimpia kuitenkin pelkiksi anonyymeiksi.
Omassa huoneessaan asustaa lähes mykkä anonyymi. Hänen sanavarastonsa on suppea. Huulilta voi lukea ainoastaan sanat "nyt meni rotu vaihtoon, nyt meni rotu vaihtoon...".
Terästän katsettani. Pallon pinnalla häilähtää jotain tuttua. Pertti Kälkäjä istuu vanhainkodin lepotuolissa. Hän höpöttää jotain käsittämätöntä. Ajatus katkeilee, mutta puhe ei. Edes kurkkukipu ei estä häntä jatkamasta. Joku tietää kertoa että häneltä on viime viikolla leikattu peräpukamat kurkusta.
Siinä vaiheessa näkymä ei enää kiinnosta ja heitän suuttuneena mokoman pallon pihalle.