Porin kaksoispolttomurha 1984

[Tinilii]

Saksanpaimenkoiria oli molemmat koirat. Se kummallista olikin, kun koirat olisivat ehdottomasti puolustaneet isäntiään. Todennäköisesti ne huumattiin ennen kuin mitään tapahtui. PPK:ssa on jostain syystä moni asia aivan eri tavalla, kun todellisuudessa tapahtui.

[Bias]

Yritin kysellä toisaalla, onko tekijä vielä elossa.

On hengissä. On vaihtanut nimensä.

[ismail]

Kaverini kertoi tarinan kyseisestä tekijästä.

Olivat kahdeksankymmentäluvun loppupuolella lusimassa samaan aikaan Turussa läänillä. Rantasen "Eetlalla" oli tapana käydä kaveriltani kyselemässä lehtiä lainaksi. Kaveri kyllä tiesi mitä kyseinen hemmo oli tehnyt ja pystyi sietämään tätä niukin naukin, kunnes mittari tuli täyteen. Erään kerran Eetla oli kaverini kopissa nähnyt Apu-lehdessä seefferien kuvia ja tokaissut: "Meidänkin pojilla oli tuonlaiset koirat." Silmittömästi raivostuneena oli kaveri häätänyt perseelle potkien ukon helvettiin ja uhkasi tappaa, jos vielä erehtyisi poikkeamaan.

[Bias]

Kaverini kertoi tarinan kyseisestä tekijästä.

Olivat kahdeksankymmentäluvun loppupuolella lusimassa samaan aikaan Turussa läänillä. Rantasen "Eetlalla" oli tapana käydä kaveriltani kyselemässä lehtiä lainaksi. Kaveri kyllä tiesi mitä kyseinen hemmo oli tehnyt ja pystyi sietämään tätä niukin naukin, kunnes mittari tuli täyteen. Erään kerran Eetla oli kaverini kopissa nähnyt Apu-lehdessä seefferien kuvia ja tokaissut: "Meidänkin pojilla oli tuonlaiset koirat." Silmittömästi raivostuneena oli kaveri häätänyt perseelle potkien ukon helvettiin ja uhkasi tappaa, jos vielä erehtyisi poikkeamaan.

Tyyppi on äärimmäisen ärsyttävä muutenkin. Erittäin omahyväinen, luulee tietävänsä kaiken, ja viljelee jokaisen lauseen alkuun sanaa tiäksää.

*puistatus*

[Bias]

Ei ole hengissä enää, kuoli jokunen päivä sitten. Lähiomaiset eivät halunneet olla miehen kanssa tekemisissä edes kuoleman jälkeen ja järjestää hautaamista. En voi kyllä syyttää. Kämppä missä asui viimeiset vuotensa oli täysi sikolätti. Jälkeensä tämä ihmisen irvikuva ei jättänyt mitään hyvää.

[Dr Bergmeister]

Järkyttävä tapaus. Ymmärrän lähiomaisia erittäin hyvin, kun ovat katkaisseet kaikki yhteydenpidon tämän tyypin kanssa.

Tiedätkö, Bias, miten näiden poikien äidin elämä sujui tapauksen jälkeen? Kuinka hän selvisi tästä, jos selvisi?

[Bias]

En tiedä mitään lasten äidistä, tämän tekijän valitettavasti tunsin henkilökohtaisesti sen jälkeen, kun hän pääsi vankilasta. Hänhän markkinoi kovasti olleensa merillä ja hankkineensa sieltä myös tatuointinsa. Kyseessä olivat kuitenkin linnatatuoinnit, jotka näyttivät juurikin linnatatuoinneilta.

Mies vaihtoi nimensä vankilan jälkeen, ja kulki nimellä Eerik Rantasiimes. Asui Iisalmessa viimeiset noin 15 vuotta. Näytti lähinnä laihalta ja sään piiskaamalta versiolta Pedro Hietasesta.

Mies oli patologinen valehtelija, hyväksikäyttäjä ja kuten aiemminkin sanoin, selvästi nautti siitä, että sai toisissa aikaan pelkoa ja hämmennystä. Samalla oli kova tarve olla esillä, keskipisteenä ja esiintyä kukkona tunkiolla, joka tietää kaikesta kaiken. Sairas mikä sairas, ja vaikka hyvin harvoissa tapauksissa uskon ns. sisäsyntyiseen pahuuteen, olen varma, että Rantanen/Rantasiimes oli pahimman luokan psykopaatti, joku, joka sai nautintoa toisten tuskasta.

[L'amourha]

Mielentilatutkimuksen mukaan Rantasen katsottiin olleen täyttä ymmärrystä vailla, Porin raastuvanoikeus katsoi kuitenkin teon olleen niin suunnitelmallinen että totesi Rantasen olleen tekohetkellä täydessä ymmärryksessä ja tuomitsi Rantasen elinkautiseen.
Turun hovioikeus puolestaan pysyttäytyi mielentilatutkimuksen tuloksessa ja tuomitsi Rantasen kahdesta murhasta täyttä ymmärrystä vailla, kummastakin 11 vuotta, yhdistettynä 15 vuotta vankeutta.

[nemo]

Kävin eilen Jeren ja Jarnon haudalla Käppärässä. Hauta oli hoitamaton. Onkohan poikien äiti enää elossa kun hautaakaan ei hoideta. Isästä ei väliä vaikka olisi kuollut.

[Jaguaari]

"E.R muuten kertoi tarinaa, että hän oli ollut vankilassa, koska olivat heittäneet tullivirkailijan mereen. Tämä läheiseni vain oli kuullut asian oikean tolan suoraan viranomaisilta. Silti E.R vielä puhui meillekin, jotka tiesimme, tarinaa siitä, miten hän ajoi kallioleikkaukseen ja siinä lensi autosta pois, ei koskaan sitä, että itse lähti vapaaehtoisesti pois."

Voisitko suomentaa tämän? En ymmärrä hölkäsenpöläystä tuosta.

[Still love]

"E.R muuten kertoi tarinaa, että hän oli ollut vankilassa, koska olivat heittäneet tullivirkailijan mereen. Tämä läheiseni vain oli kuullut asian oikean tolan suoraan viranomaisilta. Silti E.R vielä puhui meillekin, jotka tiesimme, tarinaa siitä, miten hän ajoi kallioleikkaukseen ja siinä lensi autosta pois, ei koskaan sitä, että itse lähti vapaaehtoisesti pois."

Voisitko suomentaa tämän? En ymmärrä hölkäsenpöläystä tuosta.

Suomennos sivusta: E.R. sepitti olleensa vankilassa, koska oli heittänyt tullivirkailijan mereen. Satuilunsa mukaan ei ollut ainut heittohommissa ollut.
Oikea syy vankilassaoloon oli kuitenkin saatu viranomaisilta suoraan joten tiedossa oli, että E.R. valehtelee.
Niille joiden E.R. tiesi tietävän totuuden, E.R. kusetti sitten ajaneensa auton kallioleikkaukseen, ja siinä muka lentänyt ulos autosta. Kun todellisuudessa sytytti autonsa omin käsin eikä ajellut kallioleikkaukseen...

Järkyttävä tapahtumaketju. Ukko on ollut aivan hullu, mutta tajunnut varmasti tekojensa seuraukset. Oli varmasti tarkoituksena tappaa vaimonsakin, kun kävi väkisin auton kyytiin yrittämään.

[Bias]

Tämä ihmissaasta tuli mieleen, kun kuuntelin podcastia Maire Vepsäläisen murhasta ja googlasin kuvia siihen liittyen. Löytyi Alibin julkaisema piirros epäilystä ja ensimmäinen ajatukseni oli, että Rantasiimeshän siinä. En tosin tiedä, millainen hius-ja naamakarvatyyli hänellä 80-luvulla oli, mutta 90-luvulla tyyppi näytti juuri tuolta tosin elähtäneemmältä ja vanhemmalta

39-6906585ee9e3c9e836a (1) copy.jpg (343.53 KiB) Katsottu 4091 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1986

Mieletön murhenäytelmä

Seuraavassa artikkelissa kerrotaan järkyttävästä, Porissa vuode 1984 lopulla tapahtuneesta tragediasta.
Isä surmasi kaksi poikaansa ja poikiensa koirat ja yritti lopuksi polttaa kaikki vainajat sytyttämällä autonsa tuleen.
Isä saa miettiä vankilassa, lasten äidin saamat haavat ovat tuskalliset ja syvät, omaiset surevat ja ovat ymmällään.
Miksi kaiken tämän piti tapahtua?

Marraskuun 1 päivänä 1984 Irma Rantanen ilmoitti Porin rikospoliisille, että hänen miehensä liikkeenharjoittaja Eero Rantanen,
jota hän epäili mielisairaaksi ja josta hän oli avioeroaikeissa, oli ilmoituspäivänä käyttäytynyt hyvin poikkeavasti.
Eero Rantanen oli tullut ilmoittajan opiskelupaikkaan ja koettanut saada hänet väkivalloin mukaansa.
Kun tämä ei ollut onnistunut, Eero Rantanen oli myöhemmin samana päivänä soittanut ilmoittajalle vaatien tapaamista ja
uhkaillen lastensa ja omaa henkeään.
Ilmoittajan mielestä hänen miehensä saattoi olla sellaisessa mielentilassa, että hän oli vaarallinen ja pyysi poliisin apua.
Myöhemmin samana päivänä kävi ilmi, että Rantanen oli hakenut molemmat poikansa, Jeren ja Jarnon koulusta jo kello 10.00 aikaan, mutta pojat eivät olleet palanneet kotiin vielä kello 15.00 mennessä.
Poliisi alkoi etsiä Rantasta, jonka tiedettiin olevan liikkeellä valkoisella Citroen-merkkisellä autollaan.

Auto paloi pahoin. Kun se oli saatu sammutetuksi sieltä löydettiin kahden pojan ja kahden koiran ruumit.jpg (179.61 KiB) Katsottu 2983 kertaa

”Jos haluat nähdä poikasi hengissä..."
Irma ja Eero Rantasen avioliitto oli ajautunut todelliseen kriisiin ja lokakuun 28 päivänä sattuneen vakavan riidan jälkeen
Eero Rantanen oli alkanut häätää vaimoaan pois heidän yhteisestä asunnostaan.
Vaimo olikin poistunut ja mennyt isänsä luokse Ulvilaan, mutta pojat olivat jääneet isänsä luokse.
Irma Rantanen tiesi, että Eeron vanhemmat pitäisivät huolta pojista, kunnes hän saisi itselleen asunnon.
Sitten hän oli puhelimitse ollut yhteydessä lastenhuoltolautakuntaan saadakseen neuvoja lastensa huollosta ja saanut kuulla,
että hänen miehensä oli asianomaisessa virastossa parastaikaa samalla asialla. Irma Rantanen oli myös mennyt lastenhuoltovirastoon, mutta Rantasen aviopuolisoiden kesken ei ollut syntynyt mitään sopimusta käytännön asioista.
Seuraavana päivänä Rantanen oli soittanut vaimolleen kertoen ottaneensa yhteyden varatuomari Tauriin, joka oli luvannut tulla pariskunnan asunnolle siksi aikaa, kun Irma Rantanen noutaisi sieltä välttämättömät tavaransa.
Irma Rantanen oli, otettuaan itse yhteyden mainittuun varatuomariin, mennyt hänen kanssaan asunnolleen, missä hänen yllätyksekseen oli ollut myös lääkäri Aho.
Irma Rantasen alettua kerätä tavaroitaan kokoon Eero Rantanen oli käynyt häneen käsiksi ja vaatinut keskustelua syntyneen tilanteen vuoksi.
Mutta kun Eero Rantanen oli aivan tokkurassa — ilmeisesti joistakin lääkkeistä, sillä alkoholin hajua ei tuntunut — keskustelu oli katsottu tarpeettomaksi tässä vaiheessa.
Seuraavana päivänä, eli lokakuun 31 päivänä 1984 Reunaset eivät olleet yhteydessä toisiinsa.
Irma Rantanen oli kuitenkin soittanut pojilleen kertoen heille tulevista järjestelyistä.
Aamulla, marraskuun 1 päivänä Eero Rantanen oli tullut Irma Rantasen opiskelupaikkaan ja vaatinut, että tämä tulisi heidän asunnolleen samana päivänä iltapäivällä. Irma Rantasen kieltäydyttyä Eero Rantanen oli väkivalloin koettanut työntää Irma Rantasen autoonsa,
mutta se ei ollut onnistunut paikalle apuun saapuneiden henkilöiden puuttuessa asiaan.
Eero Rantanen oli poistunut nopeasti paikalta autollaan.
Tälläkin kerralla hän oli ollut tokkurainen, mutta ei tuoksunut alkoholille.
Joku oli kutsunut paikalle poliisin ja tämän kehotuksesta Irma Rantanen teki asiasta rikosilmoituksen.
Päivemmällä Irma Rantanen oli soittanut miehensä vanhemmille tiedustellen poikiaan.
Eeron äiti oli ollut puhelimessa ja sanonut poikien olevan koulussa.
Irma Rantanen oli vielä pyytänyt pitämään huolta pojista ja kertonut, että Eero Rantanen oli aivan tokkurainen.
Iltapäivällä noin kello 15.00 aikaan Irman opiskelupaikan keskuksenhoitaja oli tullut noutamaan Irmaa puhelimeen kesken oppitunnin. Keskuksenhoitaja oli sanonut, että hänen oli ollut pakko tulla, sillä puhelimessa oli Eero Rantanen, joka oli uhkaillut hengenmenolla.
Eero Rantanen puhui hyvin hitaasti. Hän sanoi: ”Jos vielä haluat nähdä poikasi hengissä, niin pakkaa laukkusi ja tule.”
Puhe oli tokkuraista ja sekavaa.
Kun Irma Rantanen ajatteli, että hän ei enää samana päivänä voisi tehdä mitään, hän sulki puhelimen.
Käytyään poliisilaitoksella Irma Rantanen oli isänsä kanssa käynyt Jeren koululla.
Pojan pyörä oli pyörätelineessä, mutta poikaa ei koululta löytynyt.
Irma Rantanen palasi poliisilaitokselle ja jäi sinne tapahtumien tuskalliseen loppuun saakka.

Auto tuleen
Poliisi oli etsimässä Eero Rantasta.
Saatuaan vihjeitä eri puolilta poliisipartio saikin näköyhteyden Rantasen autoon illalla kello 18.30 aikoihin.
Rantanen ajoi poliisiauton edellä lankomiehensä omistaman liikkeen pihaan.
Takaa-ajoon oli liittynyt toinenkin poliisiauto ja molemmat autot pysäköivät nyt siten, että Rantanen ei voisi lähteä pakoon.
Poliisimiesten noustua autoista ja erään heistä lähdettyä Rantasta kohti tämä kielsi tulemasta lähemmäksi.
Poliisimies yritti kuitenkin kurkistaa Rantasen auton ylitse.
Poliisimies ehti nähdä Rantasen kädessä tupakansytyttimen, kun joku huusi, että "siellä on bensiiniä”.
Varoituksen kuultuaan poliisimies heittäytyi nopeasti poliisiauton taakse suojaan.
Kuului humaus ja Rantasen auto oli ilmiliekeissä.
Rantanen itse oli maassa muutaman metrin päässä autosta ja hänen vaatteensa olivat kauttaaltaan tulessa.
Joku poliisimiehistä sammutti hänen vaatteensa poliisiauton vaahtosammuttimella.
Kaksi poliisimiestä lähti taluttamaan Rantasta poliisiautolle. Rantanen oli tajuissaan.
Poliisimiehet tiedustelivat häneltä, missä pojat olivat. Rantanen vastasi heidän olevan altaan pohjalla toistaen samaa useaan kertaan kuitenkaan kertomatta, missä "allas” sijaitsi.
Kun Rantasta yritettiin panna poliisiautoon odottamaan sairasauton tuloa, hän sanoi haluavansa olla ulkona katselemassa, kun pojat palavat.
Palavaa autoa yritettiin sammuttaa, mutta huonolla menestyksellä. Kun autoa sitten päästiin tutkimaan, auton takaistuimelta löydettiin Jarnon ruumis ja auton tavaratilasta Jeren ja kahden koiran ruumiit.
Rantanen toimitettiin pahoin palaneena sairaalan teho-osastolle.

Tekijä ajoi autonsa hyvin lähelle lankonsa liikkeen ulko-ovea ja sytytti sen palamaan.jpg (189.8 KiB) Katsottu 2983 kertaa

Haki pojat koulusta
Eero Rantanen meni marraskuun 1 päivänä 1984 vanhempaa poikaansa Jereä vastaan tämän päästessä koulusta ruokatunnille.
Sitten he menivät yhdessä Jarnon koululle.
Jarnon opettaja kertoi: Torstaina, marraskuun 1 päivänä hän oli mennyt luokkaansa pari minuuttia sen jälkeen, kun kello oli soinut tunnin alkamiseksi.
Hän sai jo mennessään luokkaan kuulla jonkun nuorukaisen kysyneen häntä.
Tunnin alettua luokan ovelle koputettiin. Opettajalle tuntematon nuorukainen tuli kysymään pääsisikö Jarno koulusta,
sillä äidille oli sattunut jokin onnettomuus.
Siitä ei ollut puhetta, minkälainen onnettomuus oli kyseessä.
Opettaja antoi Jarnolle luvan lähteä. Kun luokan ovi oli auki käytävään, opettaja näki käytävässä miehen, jonka opettaja otaksui olevan poikien isä.
Tapahtumien kokonaisuus sillä hetkellä vaikutti siltä. Opettaja kysyi mieheltä, tuleeko Jarno vielä kouluun samana päivänä.
Mies epäili sitä, mutta sanoi, että huomenna hän kylläkin tulee.
Opettajan käsityksen mukaan pojat lähtivät isänsä matkaan ilman minkäänlaista vastahakoisuutta, isä ei mitenkään näyttänyt vievän väkisin heitä mukaansa.

Ei halunnut "jankuttaa”
Eero Rantasen kuulustelut aloitettiin marras kuun 3 päivänä 1984, eli heti kun se oli mahdollista.
Kuulustelut toimitettiin sairaalassa, missä Rantanen oli teho-osastolla hoidettavana saamiensa palovammojen vuoksi.
Rantanen ei suostunut kertomaan, minne hän oli mennyt poikiensa kanssa haettuaan nämä koulusta.
Hän väitti, että pojat olivat olleet mukana kotona hakemassa koiriaan.
Auton palo liikkeen luona oli Rantasen mukaan poliisin syytä. Olihan hän koettanut estellä ja sanoa, että autossa oli bensiiniä,
mutta siitä huolimatta poliisi sytytti tulipalon.
Muuten Rantanen sanoi, ettei hän halunnut muistella päivän tapahtumia taikka kertoa niistä.
Ylipäätään hän ei halunnut jankuttaa” asiasta.
Toisessa kuulustelussa muutama päivä myöhemmin hän suostui jo kertomaan olleensa poikien kanssa haettuaan nämä koulusta
ajelulla eri puolilla. Hän oli käynyt ”nuoruutensa paikoissa muistelemassa”, mutta ei suostunut kertomaan paikkoja lähemmin.
Vielä hän kertoi sopineensa ystäviensä kanssa siitä, että hänet ja pojat polttohaudattaisiin ja uurnat pantaisiin samaan hautaan,
johon myös vaimo Irma sai luvan tulla haudatuksi, jos hän niin tahtoi.
Rantasen oikeassa kädessä oli avohaava. Hän selitti saaneensa sen ”Tiinan” takaluukusta. 'Tiinalla” hän tarkoitti tapahtumapäivänä käyttämäänsä autoa.
Muuta ei kuulustelusta herunut.

Yritti hirttää itsensä
Seuraava kuulustelu pidettiin marraskuun 22 päivänä.
Rantanen kertoi ajaneensa poikiensa kanssa marraskuun 1 päivänä jossakin Preiviikin suunnalla.
Jossakin meren rannalla hän oli päättänyt hirttää itsensä.
Hänen ollessaan jo "silmukassa”, joka oli kiinnitetty rannassa olevan ladon seinässä olleeseen parruun, vanhempi pojista oli pudonnut veteen, mahdollisesti venepoukamaan.
Jarno oli hypännyt veljensä perään pelastaakseen tämän. Nähdessään, miten pojille oli käynyt, Rantanen kertoi luopuneensa omista aikeistaan ja lähteneensä auttamaan poikiaan.
Hän oli tuolloin ollut vahvassa pillerihumalassa.
Hän kertoi ensiksi saaneensa ylös Jarnon, joka oli vielä hengissä. Hän oli yrittänyt elvyttää poikaa ja pumpannut tämän vatsan tyhjäksi.
Sitten hän oli nostanut kaivannosta Jeren, joka oli jo sininen. Hänessäkin oli vielä elon merkkejä hänen yrittäessään elvyttää tätä.
Sitten hän oli luopunut elvytysyrityksistä ja nostanut pojat autoon, Jarnon takaistuimelle ja Jeren auton tavaratilaan.
Tämän tehtyään hän oli tappanut koirat kuristamalla ne remmiinsä ja nostanut ne autoonsa niin, että pani kummankin pojan viereen tämän oman koiran.
Peitettyään pojat ja koirat auton istuinsuojalla hän kertoi ajelleensa jonkin aikaa ja menneensä sitten liikkeensä kirjanpitäjän luokse kertomaan, miten poikien oli käynyt. Samalla hän oli sanonut surmaavansa itsensä.
Käytyään vielä toisessakin paikassa "hyvästelemässä” ja tarkasteltuaan siellä WC:n peilistä silmään, kavalsivatko ne lääkkeiden vaikutuksen, hän oli jatkanut matkaansa ja mennyt paikkaan, missä oli multakasoja.
Siellä hän oli valellut auton sisätilat bensiinillä varoen saamasta sitä itse päälleen.
Hän oli päättänyt ajaa jonnekin metsään ja polttaa siellä auton, pojat, koirat ja itsensä.
Tässä vaiheessa hän väitti olleensa niin "usvassa”, että ei tullut ajatelleeksi, olivatko pojat hengissä, vaiko kuolleet.
Kun hän sitten oli saanut poliisiautot peräänsä, hänen oli ollut pakko ajaa aikaisemmin kerrotun liikkeen pihan.
Hän kertoi varoittaneensa poliiseja bensiinistä. Sytyttämisestä hän ei muista mitään.
Syyksi tekoonsa Rantanen arveli pitkään jatkuneen stressin ja yhdeksän vuotta jatkuneen lääkkeiden väärinkäytön.

Kiistää surmanneensa poikiaan
Rantasta kuulusteltiin esitutkinnan aikana vielä joulukuun 18 päivänä 1984.
Hänet oli jo marraskuun 16 päivänä 1984 julistettu vangituksi epäiltynä syylliseksi poikiensa surmaamiseen.
Haettuaan poikansa koulusta Rantanen kertoi sanoneensa heille vain, että lähdettäisiin ajelemaan.
Rantanen kertoi aamupäivän aikana nauttineensa tasaisin välein Valium-tabletteja ja olleensa siitä syystä aika lailla tokkurassa.
Jere oli siitä hänelle huomauttanutkin ja siksi hän oli sanonut, että Jere saisi ajaa autoa, kunhan päästäisiin sivummalle.
Ensiksi oli ajettu Rantasen asunnon luokse, mistä hän yksinään oli hakenut poikien koirat mukaan.
Sitten oli ajettu Vähärauman läpi Viasveden suuntaan. Jere oli siirtynyt rattiin jossakin Vähärauman jälkeen, ja hän itse oli nauttinut lisää tabletteja.
Viasvedellä hän oli ollut poikiensa kanssa meren rannassa jossakin, missä oli kaivettu väylää ilmeisesti jollekin suurelle veneelle.
Rantanen kertoi olleensa voimakkaasti lääkkeen vaikutuksen alaisena, eikä osannut selittää, mitä rannassa tapahtui.
Hän toisti aikaisemman kertomuksensa hirttäytymisaikeistaan ja kertoi olleensa jo melkein hirressä, vain pudotusta vailla, kun rannasta alkoi kuulua molsketta.
Hän oli luopunut omista aikeistaan ja mennyt rantaan ja todennut molempien poikiensa olevan liikkumattomina vedessä.
Kertomus jatkui samaan tapaan kuin aikaisemminkin, mutta hän lisäsi, että elvyttäessään Jereä Jarno oli oksentanut ja saanut jotain kurkkuunsa ja tukehtunut.
Todettuaan pojat kuolleiksi hän oli nostanut heidän ruumiinsa ja tappamansa koirat autoon, niin kuin jo aikaisemmin on kerrottu.
Kertomus jatkui jotakuinkin entisenlaisena.
Rantanen kiisti, että hänen tekonsa syynä olisi ollut vireillä oleva avioero, pojathan olisivat jääneet hänen luokseen.
Rantanen kiisti ehdottomasti surmanneensa poikiaan ja sanoi, että hänen kertomuksensa vastasi ”hänen mielikuvaansa” tapahtumista.

Epäonnistunut sovitteluyritys
Lääkäri Aho — hänet on mainittu jo aikaisemmin— kertoi tunteneensa Eero Rantasen pikkupojasta saakka. Mitään säännöllisiä kanssakäymisiä ei heidän välillään kuitenkaan ollut ollut.
Viitisen vuotta sitten Rantasen pariskunta oli hakeutunut raamattupiiriin, jossa he olivat käyneet joitakin kertoja.
Potilas-lääkärisuhdetta Aholla ei ollut koskaan ollut Eero Reunaseen.
Tiistaina, lokakuun 30 päivänä Eero Reunanen oli kuitenkin soittanut hänelle kertoen avioliittonsa olevan kriisissä ja koettavansa päästä eroon viisi vuotta jatkuneesta lääkkeiden väärinkäytöstä.
Tästä syystä hän oli pyytänyt Ahoa määräämään hänelle jotain rauhoittavaa.
Aho oli määrännyt hänelle pienimmän mahdollisen määrän Valiumia antaen myös annostusohjeet.
Samana päivänä Rantanen oli tullut hänen luokseen jonkin verran tokkuraisena.
Rantanen oli ilmoittanut ottaneensa kuusi tablettia Valiumia kerrallaan, vaikka ohjeen mukaan hän olisi saanut ottaa enintään kolme tablettia päivässä. Rantanen oli vain sanonut, että pienet määrät eivät häneen tehoa.
Rantanen oli pyytänyt Ahoa tulemaan samana päivänä asunnolleen ja toimimaan jonkinlaisena välittäjänä ja sovittelijana hänen ja
hänen vaimonsa välillä. Rantanen oli kertonut, että hänen vaimonsa kuvitteli hänen aikovan tappaa tämän.
Kuten sovittu, Aho oli mennyt Rantasen asunnolle, missä myös molemmat pojat olivat läsnä.
Jonkin ajan kuluttua myös Irma Rantanen oli tullut sinne mukanaan varatuomari Tauri, jota Aho ei ennestään tuntenut.
Irma Rantanen oli ryhtynyt keräämään tavaroitaan — sitä tarkoitusta vartenhan hän oli tullutkin— mutta lopulta Rantasen pariskunta oli alkanut riidellä pesänjaosta siihen malliin, että Aho ymmärsi sovittelun mahdottomaksi.
Rantanen ei ollut esittänyt mitään uhkauksia. Mutta kun Irma oli tavaransa kerännyt ja poistunut ja myös Ahon ollessa lähdössä,
Rantanen oli saatellessaan Ahoa pihamaallaan sanonut, että antaa Irman nyt hetken nauttia vapaudestaan.
Kun oli käynyt selville, että pojat jäisivät isänsä luokse, Aho oli kehottanut tätä olemaan pojillensa tukena ja turvana,
johon Rantanen oli vastannut, että siihen asiaan hänellä oli omat ratkaisunsa.
Torstaina, marraskuun 1 päivänä aamulla ennen kello 09:ää Rantanen oli jälleen soittanut Aholle ja pyytänyt tätä jälleen sovittelijaksi.
Aho oli suostunut, jos Irma Rantanenkin haluaisi sitä.
Tämän keskustelun jälkeen Aho ei ollut yhteydessä Reunaseen.

”Se, mitä löytyy, ei ole kaunista"
Varatuomari Tauri kertoi tutustuneensa Reunasiin erään Israelin matkan yhteydessä 1978.
Sen jälkeen hän oli silloin tällöin tavannut Rantasen, mutta mitään sanottavaa yhteydenpitoa ei heidän välillään ollut ollut.
Lokakuun 29 päivänä illalla Rantanen oli tullut hänen asunnolleen. Hän oli tiedustellut perimysjärjestystä, jos joku hänen läheisistään kuolisi, sekä eräisiin lainoihin liittyviä seikkoja. Rantanen ei suoraan ollut puhunut kenenkään kuolemasta, mutta ajatus oli pääteltävissä hänen puheistaan.
Kaikista Rantasen puheista hän oli ymmärtänyt, että Rantasen liike oli menossa nurin, ja että hän mahdollisesti suunnitteli tekevänsä itselleen jotain.
Myöhemmin samana iltana Rantanen oli soittanut hänelle ja pyytänyt tulemaan asunnolleen seuraavana päivänä ja puhunut jotain osituksesta.
Varatuomari Tauri oli ilmoittanut kyllä antavansa neuvoja, mutta kieltäytynyt virallisesta osituksesta.
Kuten aikaisemmin on kerrottu, varatuomari menikin sitten yhdessä Irma Rantasen kanssa pariskunnan asunnolle ja Irma Rantanen alkoi kerätä tavaroitaan. Irma oli sanonut, että hän aikoi nyt lähteä lopullisesti, johon Rantanen oli vastannut:
”Tämän jälkeen tiedät, millaista yksin eläminen on.”
Tavarat oli kaiken riitelemisen jälkeen saatu kootuksi ja ne kannettiin varatuomarin autoon ja vietiin Irman isän luokse Ulvilaan.
Palatessaan Ulvilasta varatuomari näki Rantanen auton oman asuntonsa ulkopuolella.
Varatuomari otti Rantasen asunnostaan autoonsa ja ajoi kaupungille.
Jo ennen tätä Rantanen oli ottanut joitakin pillereitä ja nauttinut niitä myöhemmin matkalla niin, että hän horjahteli ja kompuroi.
Varatuomari oli käynyt Rantasen kanssa Mäntyluodossa. Matkalla Rantanen oli kertonut kaiken olevan menossa nurin.
Hän oli hyvin synkkä ja puhui polttohautauksesta ja että hän tekisi jotain peruuttamatonta.
Tarkemmin hän ei asiaa selittänyt.
Paluumatkalla Rantanen oli ollut valoisammalla mielellä ja lähtenyt varatuomarin estelyistä huolimatta ajamaan omalla autollaan.
Hän ei ollut ajokunnossa.
Marraskuun 1 päivänä Rantanen soitti varatuomarille tämän toimistoon. Hän oli hyvin synkkä ja pyysi, että varatuomari ja hänen liikkeensä kirjanpitoa hoitanut henkilö hoitaisivat yhdessä hänen jälkeensä asiat.
Nytkin Rantanen oli puhunut polttohautauksesta ja sanonut, että oli vain sekunneista kysymys.
Lopuksi Rantanen oli sanonut: ”Se, mitä löytyy, ei ole kaunista.”
Viimeisinä kolmena päivänä, jolloin varatuomari oli ollut Rantasen kanssa tekemisissä, tämä oli koko ajan ollut jonkun lääkkeen vaikutuksen alaisena.

”Ei tässä ole mitään tehtävissä”
Toinen lääkäri, Rantasen ottoisän veljenpoika, kertoi tunteneensa Rantasen siitä saakka, kun hänet oli adoptoitu sukulaisperheeseen.
He olivat kuitenkin jääneet toisilleen etäisiksi ja vaikka Rantanen turvautuikin häneen lääkinnällisissä asioissa, varsinaista lääkäri-potilassuhdetta heidän välilleen ei ollut syntynyt.
Lokakuun 30 päivänä Rantanen oli tullut hänen luokseen, ollut rentoja ystävällinen, mutta selvästi jonkun aineen vaikutuksen alainen.
Jo aikaisemmin päivällä hän oli puhelimitse pyytänyt jotain rauhoittavaa ja kertonut käyttäneensä lääkkeitä monen vuoden ajan.
Hän oli kieltäytynyt määräämästä mitään ja kehottanut Rantasta menemään hoitoon ja luvannut järjestää hoitopaikankin.
Mutta Rantanen oli kieltäytynyt sanoen pelkäävänsä suljettuja paikkoja.
Illalla Rantanen oli jälleen pyytänyt häneltä lääkettä sanoen pelkäävänsä yötä. Kun kuitenkin keskustelussa oli selvinnyt Ahon jo määränneen hänelle lääkkeitä ja miten Rantanen oli niitä nauttinut, hän kehotti Rantasta kääntymään terveyskeskuksen puoleen,
jos tulee paha olo.
Seuraavan kerran Rantanen soitti lääkärille marraskuun 1 päivänä noin 14.30 aikaan. Rantanen oli kiittänyt häntä kuluneista vuosista ja sanonut, että tämä oli ollut hänelle hyvä. Rantanen oli kehottanut huolehtimaan hänen vanhemmistaan ja lääkäri oli ymmärtänyt, että Rantanen hautoi itsemurhaa.
Lääkäri oli vedonnut siihen, että olihan Reunasella pojat, jotka tarvitsivat huoltajaa.
Siihen Rantanen oli vastannut: ”Ei tässä ole mitään tehtävissä, kyllä sinä sitten ymmärrät.”
Rantanen oli vaikuttanut aivan normaalilta.
Seuraavan kerran miehet tapasivat toisensa sairaalan teho-osastolla. Lääkäri oli tiedustellut, mitä Rantanen oli antanut pojille,
koska hän oli ajatellut, että Rantanen oli jollakin tavalla huumannut pojat ennen auton paloa.
Mutta Rantanen oli kiistänyt tämän ja sanonut, että kun hän oli aikonut tappaa itsensä, pojat olivat säikähtäneet ja pudonneet johonkin altaaseen ja hukkuneet. Koirista Rantanen oli sanonut niiden lähteneen jonnekin omille teilleen.
Rantanen syytti poliiseja auton palamisesta.
Poliisi oli tullut savukkeineen liian lähelle autoa, vaikka hän oli varoittanut.

”Se on menoa nyt”
Muuan Rantasen tuttava aina poikavuosilta saakka, liikkeenharjoittaja Hemmi, kertoi aina silloin tällöin tavanneensa Rantasen kaupungilla, mutta että heidän välinsä poikavuosien jälkeen olivat etääntyneet, eikä hän niin ollen tiennyt Rantasen perhe-elämästä mitään.
Marraskuun 1 päivänä Rantanen oli kuitenkin soittanut Hemmin liikkeeseen. Rantanen oli vaikuttanut sekavalta, kuin humalaiselta.
Hän oli pyytänyt Hemmiä järjestämään hänen polttohautauksensa ja myymään hänen vähäisen omaisuutensa, josta saatavin varoin hautaus voitaisiin maksaa.
Kenenkään muun kuolemaan Rantanen ei viitannut.
Hemmi oli koettanut rauhoittaa Rantasta, mutta puhelu oli päättynyt Rantasen ilmoitukseen: Se on menoa nyt.” Kello oli 15.00.
Vajaan tunnin kuluttua Rantanen oli tullut Hemmin liikkeeseen hyvin sekavassa tilassa. Rantanen oli ottanut taskustaan erilaisia kultaesineitä ja yksi sormus oli pudonnut lattialle. Rantanen oli poiminut sen käteensä niin varmoin liikkein, että hän ei voinut olla humalassa.
Rantanen oli alkanut itkeä. Hemmi oli kysynyt siihen syytä ja Rantanen oli sanonut, että oli tapahtunut aivan kauheita.
Rantanen oli kertonut olleensa poikiensa kanssa ajelemassa jossakin Luvian suunnassa Hemmin entisen kesähuvilan tienoilla.
Toinen pojista oli pudonnut siellä johonkin altaaseen ja toinen oli hypännyt perässä.
Molemmat olivat hukkuneet ja olivat altaassa. Rantanen oli sanonut, että tapahtuma oli onnettomuus.
Hemmi oli ehdottanut, että lähdettäisiin kertomaan onnettomuudesta poliisille, mutta Rantanen kieltäytyi ja poistui.
Käyntinsä yhteydessä Rantanen oli kertonut käyttäneensä huumeita jo kahdeksan vuoden ajan ja yrittävänsä parin lääkärin avustuksella vapautua niistä.
Rantasen lähdön jälkeen Rantasen äiti oli soittanut ja kertonut, että Rantasen pojat olivat kateissa. Muistamansa mukaan Hemmi oli sitten soittanut poliisille ja kertonut Rantasen käynnistä.

Kolme asiaa
Kirjanpitopäällikkö Lehto oli tuntenut Rantasen noin viiden vuoden ajan hoitaessaan tämän kirjanpitoa.
Hän oli nähnyt Rantasen ensimmäisen kerran humalassa lokakuun 24 päivänä, joten hän ei katsonut voivansa pitää Rantasen alkoholinkäyttöä sanottavana.
Lokakuun 21 päivänä Rantanen oli tullut tapaamaan häntä hänen lounaspaikkaansa ja ollut selvästi jonkun lääkeaineen vaikutuksen alainen.
Lehto oli kysynyt, mitä Rantanen oli nauttinut ja mistä hän oli aineen saanut. Rantanen oli kertonut ostaneensa aineen ”kulmilta”
50 markan kappalehintaan.
Rantanen oli kertonut käyttäneensä huumeita jo kahdenkymmenen vuoden ajan, joka Lehdosta tuntui uskomattomalta.
Marraskuun 1 päivänä Rantanen oli soittanut Lehdolle hänen työpaikkaansa ja sanonut vain, että ”ei mene hyvin”.
Kello 15.45 aikaan Lehdon mennessä omaan toimistoonsa Rantanen oli siellä.
Kun oli hoidettu joitakin liikeasioita ja jäätyään kahden kesken Lehdon kanssa Rantanen oli sanonut, että oli kolme asiaa, joista hän ei
voisi kertoa.
Lehto oli pyytänyt Rantasta kuitenkin kertomaan asioistaan, jolloin Rantanen oli kertonut uudelleen huumeongelmastaan ja siitä,
että hänellä oli suljetun paikan kammo. Hän pelkäsi huumeista irtaantumista, koska joku saattaisi käräyttää hänet ja hän joutuisi pidätetyksi, eikä hän kestäisi sitä.
Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan halunnut kertoa, mutta oli sitten kuitenkin alkanut kertoa pojistaan,
kuinka hän oli hakenut heidät koulusta ja vienyt sitten ajelulle katsomaan, kuinka isä tappaa itsensä.
Rantanen kertoi, että kun hän oli saanut hirttolenkin valmiiksi ja melkein kaulaansa, Jere oli saanut shokin ja astunut taaksepäin ja pudonnut johonkin altaaseen. Jarno oli hypännyt pelastamaan häntä, mutta oli itsekin mennyt shokkiin ja molemmat pojat hukkuivat.
Lehto oli kysynyt miksi Rantanen ei pelastanut poikiaan, johon tämä vastasi, ettei hän ollut ehtinyt.
Altaan Rantanen oli sanonut olevan erään huvilan luona Ulasoorissa.
Lehtoa oli alkanut pelottaa ja hän oli ehdottanut, että poistuttaisiin toimistosta.
Keskustelun aikana oli selvinnyt, minne Rantasen oli tarkoitus mennä seuraavaksi.
Lehto soitti Rantasen kotiin ja sai kuulla, että Rantasen pojat olivat kateissa. Sen jälkeen Lehto soitti Porin poliisilaitokselle ja sai kuulla poliisin etsivän Rantasta.
Sitten Lehto soitti sinne, minne Rantasen tarkoitus oli ollut, hänen luotaan, mennä ja puhui myös Rantasen kanssa.
Rantanen oli pyytänyt, että Lehto ei kertoisi poliisille heidän keskusteluistaan ainakaan kymmeneen minuuttiin.

Kaksi vaihtoehtoa
Kolmas tuttava, joka joutui tekemisiin näiden outojen tapahtumien kanssa, oli ravintoloitsija Kaleva.
Hän kertoi tunteneensa Rantasen jo yli viiden vuoden ajan ja oli tänä aikana tutustunut myös Irma Reunaseen ja Reunasten poikiin.
Marraskuun 1 päivänä Rantanen oli yrittänyt useaan kertaan saada Kalevaan puhelimitse yhteyttä, mutta Rantanen oli puhelimeen vastanneelle Kalevan vaimolle sanonut, että hänellä oli Kalevalle henkilökohtaista asiaa.
Noin kello 18.00 aikaan Rantanen oli tullut Kalevan asunnolle ja heti tervehdittyään mennyt WC:hen pesemään käsiään.
Saatuaan ja juotuaan pyytämänsä virvoitusjuoman Rantanen oli keskustellut Kalevan kanssa yhtä ja toista, mm. veroista.
Keskustelun kuluessa Rantasen puheet olivat muuttuneet epäjohdonmukaisiksi ja Kalevan vaimo oli tiedustellut, mikä Rantasta vaivasi.
Rantanen oli ottanut silmälasit silmiltään ja melkein alkanut itkeä ja sanonut sitten käyttävänsä huumeita.
Kaleva ei ollut uskonut tätä, mutta Rantanen oli vakuuttanut käytön jatkuneen jo viidentoista vuoden ajan laskien ajan vanhemman poikansa syntymästä.
Kun Kaleva ei ollut uskonut huumeiden saantia, Rantanen oli selittänyt erään naisen tuovan hänelle niitä sairaalasta ja saavansa niitä myös joiltakin sotainvalideilta, jotka itse saivat niitä lääkärin määräyksestä.
Kaleva oli keskustelun kuluessa tiedustellut, missä Rantasen pojat olivat ja tämä oli vastannut heidän olevan kotona.
Keskustelun loppupuolella Rantanen oli kertonut tehneensä jotain peruuttamatonta, jossa häntä ei kukaan enää voisi auttaa,
mutta selitti kuitenkin olevan kaksi vaihtoehtoa: joko matkustaa maasta pois, taikka sitten päästä kuiville vaimonsa avulla.
Kaleva oli olettanut Rantasen puhuvan firmastaan ja sanoi, että sen kun hyppäät koneeseen ja menet ulkomaille.
Rantasen vielä ollessa Kalevan luona puhelin soi. Soittaja oli Lehto, joka tiedusteli, oliko Rantanen vielä siellä ja kertoi poliisin etsineen Rantasta koko päivän. Lehto pyysi Kalevaa pidättelemään Rantasta poliisin saapumiseen saakka.
Rantanenkin oli puhunut Lehdon kanssa. Kaleva oli kuullut Rantasen sanovan: ”Älä ainakaan kymmeneen minuuttiin puhu tästä näille mitään.”
Yritettyään vielä soittaa vaimolleen Rantanen oli poistunut nopeasti Kalevan asunnosta.
Jonkin ajan kuluttua Kaleva kuuli poliisiautojen sireenien äänen.

"Tämän jälkeen, kunhan Irma näkee ...”
Irma Rantasen sisar, aikaisemmin mainitun Rantasen langon omistaman liikkeen konttoripäällikkö kertoi Rantasen soittaneen hänelle marraskuun 1 päivänä iltapäivällä neljä kertaa tiedustellen joka kerta Irmaa.
Kello 16.00 aikaan Rantanen soitti jälleen tiedustellen taas vaimoaan. Alussa Rantanen puhui aivan normaalisti, mutta sitten puhe muuttui hitaaksi ja sekavaksi.
Rantanen oli kertonut käyttäneensä huumeita seitsemän vuoden ajan ja ihmetellyt, miksi vaimo jättää hänet juuri nyt,
kun hän halusi apua päästäkseen huumeista.
Sisar oli kehottanut Rantasta palaamaan asiaan viikonlopun aikana vedoten siihen, että Irmalla oli seuraavana päivänä, eli perjantaina raskas tentti, johon hänen täytyi lukea.
Siihen Rantanen sanoi: ”Tämän jälkeen, kunhan Irma näkee, hän ei pysty lukemaan yhteenkään tenttiin enää koskaan.”
Rantanen oli vielä pyytänyt hoitamaan, että Irma olisi sisarensa ja tämän miehen liikkeessä kello 18.30 aikaan.
Sisar soitti heti Porin poliisilaitokselle kertoen keskusteluistaan Rantasen kanssa ja siitä, että hän oli tyttäreltään saanut kuulla
Rantasen hakeneen poikansa koulusta aikaisemmin samana päivänä.
Pian tämän jälkeen, noin klo 18.20 ravintoloitsija Kaleva soitti ja kertoi Rantasen juuri lähteneen hänen asunnoltaan.
Sisar soitti uudelleen poliisilaitokselle ja pian liikkeen pihaan tuli poliisiauto, johon sisaren 15-vuotias poika hyppäsi tiennäyttäjäksi.
Joitakin minuutteja tämän jälkeen sisar näki liikkeen ikkunasta peräkkäin ajavat Rantasen auton ja kaksi poliisiautoa.
Rantanen kääntyi ja ajoi liikkeen pihalle hyvin lähelle liikkeen ovea.
Poliisiautot pysähtyivät Rantasen auton taakse.
Rantanen nousi heti autostaan ja Irma Rantasen sisar lähti ulko-ovea kohti.
Hänen miehensä oli kuitenkin vetäissyt hänet kauemmas ja sanonut, että Rantasella on pommi.
Samalla hetkellä Rantasen auto oli syttynyt palamaan.
Rantasen auton pysähtymisen ja sen palamaan alkamisen välillä oli niin vähän aikaa, ettei kukaan olisi ehtinyt väliin.

Sisäkuva auton etu osasta. Tuho on lähes täydellinen.jpg (253.99 KiB) Katsottu 2983 kertaa

"Älkää muistako pahalla"
Porin poliisilaitoksen partiot olivat useaankin otteeseen tuona marraskuun 1 päivänä joutuneet lähtemään liikkeelle Eero Rantasen vuoksi.
Aamulla yksi partio oli käynyt Irma Rantasen opiskelupaikassa, missä Rantanen oli pahoinpidellyt vaimoaan ja yrittänyt pakottaa hänet mukaansa.
Tämän jälkeen partio oli antanut hälytyskeskukselle tiedon, että Rantanen saattaa olla humalaisena liikkeellä valkoisella maastoautolla.
Iltapäivällä hälytyskeskuksesta oli partion tehtäväksi annettu mennä uudelleen Irma Rantasen opiskelupaikkaan, koska oli saatu tieto,
että Rantanen oli mahdollisesti lääkkeiden vaikutuksen alaisena odottelemassa jossakin lähistöllä vaimoaan.
Rantasta ei kuitenkaan paikalla näkynyt ja Irma Rantanenkin oli lähtenyt häntä vastaan tulleen isänsä kanssa poliisilaitokselle.
Sitten partio oli ajanut Rantasen asunnolle, missä poliisit olivat tavanneet Rantasen vanhemmat, joiden talossa Rantanen asui.
Vanhemmat olivat kertoneet, että Rantasen nuorempi poika, jonka olisi pitänyt palata koulusta kello 15.00 aikaan, ei ollut tullut kotiin.
Partio kävi myös Rantasen asunnossa. Huoneen lattialla oli rikottuna lasimaljakoita ja muita esineitä.
Vanhemmat kertoivat myös Rantasen soitoista Irma Rantasen sisarelle. He kertoivat myös, että Rantanen oli kotoa poistuessaan
sanonut vanhemmilleen että ”älkää muistako pahalla”.
Tästä poliisit olivat tehneet sen johtopäätöksen, että Eero Rantanen aikoi tehdä jotain ja että hänet pitäisi löytää mahdollisimman nopeasti.
Valkoinen maastoauto oli pihalla, joten oli siis etsittävä toista autoa, valkoista Citroenia.
Miten löytäminen tapahtui, siitä onkin jo kerrottu.

"Sunnuntailapsi"
Mikä ja kuka sitten on miehiään tämä Eero Rantanen?
Hänen vanhempansa olivat adoptoineet hänet lastenkodista hänen ollessaan kuusivuotias.
Oman lapsensa kuoltua Eeron ottovanhemmat olivat aluksi ottaneet Eeron ns. ”sunnuntailapsekseen”.
Jonkin ajan kuluttua he olivat päättäneet ottaa Eeron omaksi lapsekseen ja lastenhuoltolautakuntakin suostui siihen.
Hänen elämänvaiheistaan tiedetään enemmän vasta siitä alkaen, kun hän meni naimisiin ja muutti vaimonsa kanssa vanhempiensa
talon yläkertaan.
Tiedetään, että Eero Rantanen oli syyllistynyt joihinkin rikoksiin ja ollut niistä vankilassa.
Irma ja Eero Rantasen avioliitto solmittiin 1968. Eero oli jo ennen avioliittoaan kertonut Irmalle rikoksistaan ja vankilassa oloistaan.
Eero piti Irmaa taivaan lahjana ja vieroittajana hänen entisestä elämästään.
Mutta Eero pahoinpiteli taivaan lahjaansa.
Kun Eeron vanhemmat tavallisesti pääsivät väliin, pahoinpitelyistä ei syntynyt kovin vakavia.
Avioliiton alkuaikoina Eero käytti melkoisesti alkoholia, mutta vuosien mittaan se väheni ja loppui sitten lähes kokonaan.
Tuliko tilalle jotain muuta? Vaimo pani silloin tällöin merkille miehensä silmät, joiden pupillit olivat voimakkaasti laajentuneet.
Mutta mitään aineita hän ei koskaan nähnyt taikka löytänyt.
Perheeseen syntyi kaksi poikaa, Jere 1969 ja Jarno 1974. Eeron suhteet poikiinsa olivat hyvät, vaikka vanhempi pojista olikin jo viime aikoina tajunnut, että isässä oli jotain epänormaalia.
1970-luvun lopussa Eero perusti oman firman, joka aluksi meni oikein hyvin, mutta sitten joko Eeron kiinnostus lakkasi taikka kyvyt eivät riittäneet firman pyörittämiseen, ja se oli näistä tapahtumista kerrottaessa konkurssikypsä.
Lyhyttä alkua lukuun ottamatta avioliitosta ei muodostunut läheistä ja lämmintä ihmissuhdetta, vaan se ajautui kriisiin jo pari vuotta vanhemman pojan syntymisen jälkeen. Ulkopuolisen painostuksen vuoksi vaimo kuitenkin palasi takaisin muutettuaan jo kotoa pois.
Kun keskustelu seuraavina vuosina silloin tällöin siirtyi mahdolliseen avioeroon, Eero sanoi aina, että elävinä ei toisistaan erota.
Muunkinlaisia uhkauksia esiintyi, mutta Irma Rantanen ei milloinkaan ajatellut, että lapset saattaisivat olla vaarassa.
Hän katsoi uhkausten koskevan vain itseään ja alkoi sen vuoksi pelätä miestään.
Avioliitto päättyi lopullisesti, niin kuin sitten päättyi.
Ystävät ja tuttavat kertoivat myös käsityksiään Rantasesta. Tässä niistä muutama:
- hän oli luonteeltaan vilpillinen
- hän oli lyhytjänteinen ja rauhaton
- hän oli avulias ja huumorintajuinen
- hän oli luonteeltaan ailahteleva, yhtenä hetkenä täynnä hellyyttä, toisena hyvinkin häijy
- hän saattoi olla nöyrä, jopa liiaksikin.
Kaikkien asiassa kuultujen mielestä – vaimoa lukuun ottamatta - pariskunnan avioliitto oli "tavallinen” ilman suuria vaikeuksia.
Kaikkien mielestä Eero Rantasen ja hänen poikiensa välit olivat hyvät.
Jutun tutkinnan aikana ei missään vaiheessa tullut ilmi - vaimon epäilyksistä huolimatta - että kukaan Rantasen tuntevista henkilöistä
olisi koskaan epäillyt Rantasen käyttävän huumeita, vielä vähemmän nähnyt hänet niiden vaikutuksen alaisena paria viimeistä päivää lukuun ottamatta.
Kuitenkin hän viimeisinä päivinä teki kaikille tiettäväksi käyttäneensä huumeita jo kauan.
Kaikille hän ilmoitti eri pituisen ajan.
Jutun tutkinnan aikana hän ei milloinkaan, ei esitutkinnassa taikka myöhemminkään millään tavalla osoittanut tunteitaan käyttäytymisellään taikka puheillaan.
Hänen täydellistä tunteettomuuttaan kuvaa seuraava esimerkki:
Kun kuulustelut sairaalassa olivat tulleet siihen vaiheeseen, jossa olisi pitänyt selittää poikien kuolemaa ja miten se tapahtui -
eli poikien todennäköinen surmaaminen - huoneeseen tuotiin Rantasen lounas.
Kuulustelu oli siis vaiheessa, jossa tekijän tunteiden - ainakin inhimillisesti katsottuna ja tämän laatuisen rikoksen ollessa kyseessä -
olisi luullut olevan poissa tolaltaan, mutta Rantasen tunteet eivät järkkyneet.
Hän pyysi keskeyttämään kuulustelun ruokailun ajaksi selittäen, että kunnosta oli pidettävä huolta, ja söi ilmeisen hyvällä ruokahalulla.

Hukkuivatko pojat?
Eero Rantanen kertoi kuulusteluissa, että pojat olivat hukkuneet erään hänen tuttavansa entisen huvilan luona.
Tätä tuttavaa käytettiin paikalla, mutta siellä ei ollut minkäänlaista kaivantoa, jollaiseen Rantanen väitti poikiensa pudonneen.
Hän itse sai myöhemmin tilaisuuden lähteä osoittamaan poikien hukkumispaikan.
Hänen osoittamaltaan ranta-alueelta ei kuitenkaan löytynyt hänen kuvaustaan vastaavaa paikkaa.
Rantasen vaatteet tutkittiin sen selvittämiseksi, olisiko niissä ihmisverta ja myönteisessä tapauksessa, voisiko veri olla peräisin hänen pojistaan, joiden verinäytteet samalla lähetettiin laboratorioon.
Sekä Rantasen paidan hihasta että housuista tavattiin ihmisverta.
Veriryhmämäärityksen perusteella paidan hihasta löytynyt veri kuului todennäköisesti samaan veriryhmään kuin Jeren veri.
Housuissa oleva veri taas kuului samaan veriryhmään kuin Jarnon veri.
Tutkija tuli siihen tulokseen, että Rantasen vaatteista löytyneet veritahrat saattoivat olla hänen poikiensa verta.
Jere Rantasen veriryhmään kuuluu noin 4 % suomalaisista ja Jarnon veriryhmään noin 3 %.
Rantasen veren alkoholipitoisuus oli tekohetkellä 0 %. Sen sijaan hänen verestään löytyi vähäisiä määriä diatsepaamia, oksikonia ja petidiiniä, joita käytetään rauhoittavina ja kipuja poistavina lääkkeinä.
Poikien vaatteista se, mitä oli jäljellä, tutkittiin myös. Vaatteet olivat märät. Ne olivat kuitenkin niin palaneet ja niissä oli niin paljon sammutinjauhetta, että muta- taikka levätutkimusta ei voitu suorittaa.
Poikien ruumiinavauksissa ei löydetty sen paremmin merkkejä piilevästä kuin savusta taikka noestakaan, mutta sen sijaan kyllä merkkejä tukehtumiskuolemasta.
Pojat eivät siis olleet hukkuneet, mutta eivät myöskään kuolleet auton palaessa, vaan jo sitä ennen. Todennäköisesti sekä pojat että heidän koiransa olivat kokeneet saman kohtalon.
Koirat tutkittiin myös. Lausunnossaan Valtion Eläinlääketieteen laitos sanoo, että koirien keuhkoista ei löytynyt noki-savupartikkeleita,
mutta sen sijaan eri sisäelimissä selviä merkkejä siitä, että koirat oli kuristettu, ne olivat tukehtuneet ja olleet kuolleina jo auton palaessa.
Jäänteitä moottoribensiinistä löytyi Rantasen autosta monesta paikasta.

Oikeudenkäynti ja tuomio
Rantasen teon motiivi ei selvinnyt. Oikeudenkäynnin aikana Rantanen määrättiin mielentilatutkimukseen. Olihan hän monen todistajan mukaan tekopäivänä ja pari päivää aikaisemminkin esiintynyt ilmeisen sekavassa tilassa, tosin myös niin käyttäytyen, että tämä yleisesti ja monessa paikassa voitiin todeta.
Lausunnossaan tutkinnan suorittanut lääkäri katsoi Rantasen tekohetkellä olleen täyttä ymmärrystä vailla.
Asiaa useaan kertaan käsiteltyään Porin raastuvanoikeus antoi päätöksensä jutussa elokuun 29 päivänä 1985.
Oikeus jätti lausunnon mielentilatutkimuksesta huomioonottamatta ja katsoi Eero Rantasen toimineen harkitusti ja täydessä ymmärryksessä.
Oikeus tuomitsi hänet kahdesta murhasta, kummastakin elinkaudeksi vankeuteen, sekä kolmesta yhdellä teolla tehdystä vahingonteosta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Lisäksi hänen maksettavakseen määrättiin erilaisia kuluja, kuten hautauskulut, todistajien palkkiot, ruumiinavauskulut, jne.
Liike, jonka oven edessä Rantanen sytytti autonsa tuleen, kärsi melkoisia savu- ja nokivahinkoja, moni ikkunakin meni rikki,
mattoja paloi, jne. Vakuutusyhtiö korvasi nämä aineelliset vahingot.
Sen sijaan liikkeenomistajan vaatimukset muiden vahinkojen korvaamisesta oikeus hyIkäsi.
Liikkeenomistaja katsoi kärsineensä vahinkoa jutun aiheuttamasta kiusallisesta julkisuudesta, joka oli vähentänyt liikkeen myyntiä.
Eero Rantanen ilmoitti tyytymättömyyttä raastuvanoikeuden päätökseen.

Turun hovioikeus puolestaan pysyttäytyi mielentilatutkimuksen tuloksessa ja tuomitsi Rantasen kahdesta murhasta täyttä ymmärrystä vailla, kummastakin 11 vuotta, yhdistettynä 15 vuotta vankeutta.

[murhe]

Oikea tuomio. ! Plus 25 vuotta

[NancyDrew]

Tästä on maksumuurin takana Ilta-Sanomissa juttu.

Perheenisän pimeä puoli

Pojat eivät aavistaneet pahaa, kun isä tuli yllättäen hakemaan heitä kesken koulupäivän. He eivät tienneet, etteivät he saisi nähdä äitiään enää koskaan. Isä oli suunnitellut julman näytelmän, jota todistamaan hän kutsui vaimonsa. Kun poliisit veivät miehen pois, hän sanoi haluavansa katsoa, kun lapset palavat.

"Se, mitä löytyy, ei ole kaunista.”

Pieni Citroen paloi soihtuna autokaupan pihassa. Sen vierellä roihusi mies.

Suuri tragedia paljastui vasta, kun tulipalo saatiin sammutettua. Autosta löydettiin kahden lapsen ja kahden koiran hiiltyneet ruumiit.

Perheenisän hyytävät sanat olivat käyneet toteen.

Lähde: Ilta-Sanomat