"Vuosisadan murhamysteeri" Evans vai Christie?

[EuroJR]

.
aiheesta löytyy loistava elokuva Richard Fleisherin "10 Rillington Place" vuodelta 1971! Elokuvassa tuo murhaaja on todella niljakas pirulainen. Sympaattista, vähälahjaista ja hieman yksinkertaista Evansia esittää elokuvanäyttelijöiden eliittiin kuuluva John Hurt parhaimmillaan. Kammottava tarina. Kannattaa katsoa jos tulee vastaan. Myös ihan tyylikkäästi toteutettu.

Tuli mieleen tuosta Evansin tunnustuksesta. Ehkä mies oli kiintynyt vaimoonsa, eikä tämän kuoleman jälkeen tuntenut mitään suurempaa tarvetta jatkaa elämäänsä. Murhan tunnustaminen avasi kuitenkin mahdollisuuden poistua näyttämöltä pyövelin suotuisalla avustuksella. Ehkä Evansia alkoi kuitenkin harmittaa todellisen murhaajan vapaana oleminen ja sitten perui tunnustuksensa. Järjettömän hyvä tuuri murhaajalla tässäkin tapauksessa.



Vielä tuli mieleen eräs yksityiskohta tästä tapauksesta. Aikoinaan joutuivat Englannissa muuttamaan tuon kadun nimen toiseksi. Ihmiset olivat niin raivoissaan tapahtuneesta. Tämmöstä..

Kiitos vinkistä. Täytyykin heti down... siis ostaa elokuvakaupasta. Kerron arvioni sitten. Sääli kun menivät hyvä osoitteen muuttaman. Ehdinkin jo pettyä, kun minulla on yksi kirja jossa on läpikäyty kaikki "kammottavimmat osoitteet", eikä siellä ollut tästä mitään mainintaa. No ihmekös tuo, jos kerran katua ei enää löydykään. Täytyykin tsekata uudestaan tuo kirja, josko käyttivät toista nimeä.

Kunhan saan tämän hirttäjän tarinan loppuun, laitan lopun tyhjentävän kirjoituksen Colin Wilsonin toisesta teoksesta. Siinä mielestäni kiteytyy koko kummallisen tarinan kaikki omituisuudet yhteen.

[MEG]

Luin uudelleen, edellä mainitsemaani ; Keith Simpsonin:" Murhan 40-vuotta oikeuslääkäri muistelee"
Laitoin lainauksiakin tänne mutta katosi, onkohan kiellettyä?

Sinpson osallistui Beryl ja Geraldine Evansin haudattujen ruumiiden uudelleen tutkintaan, Christien tunnustauduttua surmaajaksi.
S. yhtyy kaikessa alkuperäisten patologien ja tutkijoiden käsityksiin, eikä näe syytä muuttaa käsitystä Evansin syyllisyydestä.
Kahden kuristajan asumista samassa talossa pidettiin uskomattomana sattumana mutta sattumat ovat paljon yleisimpiä tosielämässä kuin mielikuvituksessa, Sipsonin mukaan.

Mikä lienee sitten nykyisin vallitseva käsitys Englannissa, noista jo puolenvuosisadan takaisista tapahtumista, taitaa jäädä ihmisten mieliin korostetun kaksijakoisena, kuten e.sim. Gustafssonin osuus Bodomiin meillä.
Oikeuslääkäri, virkamiehenä, värittänee alitajuisesti muistelmiaan "virallisen totuuden" mukaisesti, kun taas monenkirjavat rikosjournalistit ovat sensaatiohakuisia.

[EuroJR]

Luin uudelleen, edellä mainitsemaani ; Keith Simpsonin:" Murhan 40-vuotta oikeuslääkäri muistelee"
Laitoin lainauksiakin tänne mutta katosi, onkohan kiellettyä?

Sinpson osallistui Beryl ja Geraldine Evansin haudattujen ruumiiden uudelleen tutkintaan, Christien tunnustauduttua surmaajaksi.
S. yhtyy kaikessa alkuperäisten patologien ja tutkijoiden käsityksiin, eikä näe syytä muuttaa käsitystä Evansin syyllisyydestä.
Kahden kuristajan asumista samassa talossa pidettiin uskomattomana sattumana mutta sattumat ovat paljon yleisimpiä tosielämässä kuin mielikuvituksessa, Sipsonin mukaan.

Noh itse olen tässä tämän päivän laitellut lainauksia eivätkä ole kadonneet. Laita ihmeessä uusiksi. Kiinnostaisi kyllä lukea.

Ja tässä lisää.

-----------------------

Syytön mies - osa 2

Poliisit ottivat yhteyttä Lontoon virkaveljiinsä. Sieltä lähti partio Rillington Placeen ja kävi nopeasti ilmi, ettei tarina viemäristä voinut pitää paikkaansa. Tarvittiin ensinnäkin kolmen poliisimiehen voimat nostaa luukku ylös. Laihan Evansin ei uskottu omaavan supermiehen voimia. Kaiken lisäksi tuo mainittu viemärinkohta oli tyhjä, ei tietoakaan ruumiista. Evansia haluttiin heti kuulustella lisää.

Kuulusteltavalle kerrottiin, ettei ruumista löydetty etsityssä paikassa. Ensiksi tämä pysyi tarinassaan, mutta jo muutaman minuutin kuluttua saatiin kuultavaksi uusi versio.

Tässä versiossa esiintyi myös naapuri Reg Christie, joka oli ystävällisesti tarjonnut apuaan ei-toivotun raskauden keskeyttämisessä. Evans ei olisi halunnut tätä, mutta vaimo järkähtämättä vei asiaa eteenpäin.

Kun Evans oli palannut töistä, vastassa oli Christie, joka ilmoitti: "Huonoja uutisia. Homma meni puihin."

Berylin ruumis lojui pedillä peittettynä. Aviomies katsoi peitteen alle ja huomasi vaimonsa olevan yltä päältä veressä. Suusta, nenästä ja jalkojen välistä oli valunut pitkiä noroja verta. Christie kertoi kuinka potilas oli saanut myrkytyksen kesken kaiken ja kuollut iltapäivän aikana.

Christie vei järkyttyneen Evansin keittiöön ja katosi noin viideksitoista minuutiksi. Palatessaan hän kertoi hoitavansa asiat ja hävittävänsä ruumiin viemäriin seuraavana yönä. Tämä olisi välttämätöntä, sillä muuten he molemmat olisivat todellisissa hankaluuksissa poliisin saadessa tietää. Hän myös kertoi toimenpiteistä lapsen, Geraldinen, kanssa. Tämä olisi annettava erään pariskunnan huomaan ja Evansin olisi ehdottomasti jätettävä työnsä ja jätettävä Lontoo ensi tilassa.

Jatkuu...

[MEG]

-----Christie tunnusti Beryl Evansin murhan ----vankilassa. Kaava oli sama: ensin myrkyttäminen kaasulla, sitten kuristaminen siteellä ja lopuksi yhdyntä.
Merkittävin yhtäläisyys oli Berylin(ja Geraldinen) kuristaminen siteellä, kuten Christie oli menetellyt kaikissa tapauksissa. Useimmat kuristajat käyttävät paljaita käsiään. Toisaalta Tearen (akuperäinen patologi) raportti osoitti että Beryliä oli lyöty ennen kuolemaa; musta silmä ja ruhje ylähuulessa puhuivat kasvoihin osuneen iskun puolesta ja ruhjeita oli lisäksi reidessä ja sääressä. Nämä vammat eivät sopineet Christien murhatapaan.--------------------
Kun Berylin ruumis löydettiin, se oli vaatetettu pikkuhousuja lukuunottamatta, mutta Teare ei ottanut emätinnäytettä.
"Jos hän olisi ottanut, hän olisi varmasti löytänyt jälkiä Christien siittiöistä"
LudovicKennedy kirjoitti myyntimenestyksessään "TEN Rillington Plage" ja luulempa ettei kevyt mielisempää lausuntoa ole löydettävissä niiden miljoonien sanojen joukosta, jotka Evansin ja Christien tapauksesta on kirjoitettu.
Tearen raportti paljasti sellaistakin, mitä itseasiassa ei ollut sanottu. Jos Christie oli myrkyttänyt Berylin kaasulla, naisen ihon ja kudosten olisi pitänyt olla kirsikanpunertavia. Tällaista tyypillistä häkämyrkytyksen oiretta eiTearen kaltainen huolellinen ja kokenut patologi olisi sivuuttanut ilmeisessä murhatutkimuksessa. Kolmessa muussa (Christien) uhrissa oli todettu selvät häkämyrkytyksen oireet.
En olisi missään tapauksessa odottanut olevan mahdollista löytää hiilimonoksidin jäänteitä ruumiista,joka oli ollut yli kolme vuotta haudassa, mutta ruumiin ylös kaivamiselle oli toinen syy. Tutkiessaan pahamaineista taloa, jossa Evans ja Christie olivat asuneet, poliisi löysi tupakkarasian, jossa oli neljä erillistä tupsua ihmisen häpykarvoja. Ne oli kammattu omaan kulmaan rasiassa.-------------Christie tunnusti nämä voitonmerkit omikseen ja väitti ottaneensa yhden niistä Berylin ruumiista.
------Olimme ensin käyneet läpi ruumiinavausaineiston suurennuslasin avulla nähdäksemme, oliko häpykarvoitusta vaurioitettu, Christien saalistupsu oli niin suuri että sen jättämän aukon täytyi näkyä.---
Tulos oli väistämätön: rasiassa olleita karvoja ei ollut voitu ottaa Berylin ruumiista tämän kuolinhetkellä.

[synkempi hautajaisvieras]

.





EuroJR:n avaama klassikko-juttu kiinnostaa kovasti. Toivottavasti tulee jatkoa. Saa nähdä, että mihin lopputulokseen sitten näiden eri lähteiden valossa oikein päädytäänkään. Kuitenkin niillä tiedoilla mitä tähän mennessä on tullut ilmi, pidän jokseenkin mahdottomana sitä että Evans olisi ollut murhaaja.



.

[EuroJR]

Jatkoa on vielä aika paljonkin tulossa. Oikeastaan ongelma on ollut ajanpuutteen lisäksi se, että olen saanut liian paljon kirjoja ja lehtiä viime aikoina. Runsaudenpula. Ei oikein ole ehtinyt keskittyä rauhassa.

Niin tai näin. Kohta tulee lisää kamaa, ei huolen häivää.

[taide]

Katsoin juuri tuon elokuvan 10 Rillington place ja täytyy sanoa että Christie oli varsin limaisena äijänä kuvattu. Elokuva keskittyi lähinnä perheeseen tutustumiseen ja Berylin murhaan. Muut murhat olivatkin sitten vähän vähemmän esillä.

Olin täällä jo etukäteen lukenut, että Evans olisi "hieman yksinkertainen", mutta elokuvassa hän ei osannut kirjoittaa ja lukea. Oppimisvaikeuksia?

Kokonaisuudessaan kuitenkin elokuvasta taisi löytyä kaikki (tai ainakin ruumiit). Onkohan tämä liian spoilausta, vaikka kyllä kaikki jotka tämän topicin ovat lukeneet tietävät mitä tulee tapahtumaan..

Suosittelen katsomaan.

[EuroJR]

Syytön mies osa 3

Notting Hillin poliisii vahvisti Beryl Evansin ja lapsen katoamisen. Evansin kämppä tutkittiin ja ympäristöstä etsittiin. Pihan pesutupa vaikutti epäilyttävältä. Sen sisäänkäynnin eteen oli tukkeeksi pantu lankkuja. Raivaamisen jälkeen sisältä löytyikin sitten Berylin ja Geraldinen ruumiit. Molemmat oli kuristettu. Lapsen kaulan ympärillä ollut solmio oli niin tiukassa, että se piti leikata irti.

Evans tuotiin Lontooseen, jossa hänelle kerrottiin löydöstä. Nyt hän teki uuden tunnustuksen.

"Vaimo teki velkaa vasemmalle ja oikealle. En kestänyt sitä enää. Kuristin hänet ja odotin, kunnes alakerran Christien perhe oli unessa. Sitten kuljetin ruumiin pesutupaan. Tämä tapahtui tiistaina 8. marraskuuta. Torstai-iltana töiden jälkeen kuristin lapsen ja vein hänen ruumiinsa niinikään yöllä pesutupaan.

On helpotus tunnustaa. Paino on pudonnut harteiltani ja tunnen oloni jo paremmaksi."

Evans joutui oikeuden eteen. Oikeusteknisistä syistä - tuon ajan käytännön mukaisesti - häntä syytettiin vain yhdestä - Geraldinen - murhasta. Kolme erilaista tunnustusta jo tehnyt syytetty aiheuttikin nyt varsinaisen uutispommin. Hän kiisti syyllisyytensä ja kertoi murhaajan olevan alakerrassa asuva Christie...


Jatkuu

[EuroJR]

Syytön mies osa 4

Christie kiisti todistajanaitiossa kaiken, mitä Evans kertoi. Ristikuulustelussa Evans joutui myöntymään, antaneensa erilaisia versioita totuudesta poliisille, myöntäen näin olleensa valehtelija. Tunnustuksensa hän kertoi tehneensä väkivaltaisten kuulustelumetodien pelosta. Syytä siihen, miksi Christie olisi kuristanut vaimonsa, hän ei esittänyt.

Valamiehistö antoi tuomionsa jo 35 minuutin mietinnön jälkeen. Syyllinen.

[EuroJR]

Syytön mies osa 5

Kolme vuotta myöhemmin 10 Rillington Placen uusi asukas teki järkyttävän löydön. Komerosta pistivät esiin naisen jalat. Lisätutkimukset osoittivat talon suorastaan kuhisevan ruumiita. Näytti siltä, että "täysin syytön mies", Christie, olikin sarjamurhaaja, joka oli suorittanut tekojaan jo vuosia. Häiritsevämmäksi asiaa muutti seikka, jossa neljä ruumista oli kuristettu ja kääritty huopiin aivan kuten tapahtui rouva Evansin ja lapsen tapauksissakin.

Kaikkien huulille heräsi kysymys, oliko hän syyllinen 1949 tapauksiin. Oliko viaton mies hirtetty hänen sijastaan? Christien oikeudenkäynnin alettua, kaivettiin äidin ja lapsen ruumiit haudoista ylös lisätutkimuksia varten. Niissä ei kuitenkaan löydetty mitään uutta. Christie sen sijaan yhtäkkiä tunnustikin, että oli tappanut Beryl Evansin!

Hän oli kertonut Evansille, että hänen vaimonsa oli tehnyt itsemurhan kaasulla ja peloitteli autokuljettajaa siitä, kuinka hän joutuisi vastuuseen vaimonsa kuolemasta loputtomien riitelyidensä aiheuttaman huonon maineen takia.

Oikeudenkäynnissä Christie vetosi huonoon muistiinsa "noilta vuosilta", mutta kiisti ehdottomasti tappaneensa Geraldinea, pikkulasta. Teknisesti ottaen Evans oli hirtetty juuri Geraldinen murhan johdosta.

[EuroJR]

Syytön mies osa 6

Oikeudenkäynnissä syyttäjä kallistui yllättäen Christien "puolelle". Loppupuheessaan hän kertoi, kuinka miehellä "oli jo 7 murhaa tunnollaan, eikä ole syytä yrittää sälyttää hänen harteilleen kaikkea".Suuri yleisö ei kuitenkaan ollut aivan yhtä vakuuttunut.

Kesäkuun 25. Christie sai kuulla tuomionsa. Hirttoköysi odotti. Eri puolilla maata alkoi kuitenkin nousta suuri ärtymys ja vaatimukset lisätutkimuksista Evansin tapauksesta ja tuomion täytäntöönpanoa siirrettiin tuonnemmaksi. Tässä yhteydessä antoi Christie uuden julkilausuman, jonka mukaan hän oli syytön lapsen surmaan ja kiisti aikaisemmin tehdyn tunnustuksensa Beryl Evansinkin murhasta. Hän sanoi tehneensä "varmuuden vuoksi" mahdollisimman monta tunnustusta, jotta välttyisi kuolemantuomiolta päätyen sen sijaan mielisairaalaan.

Tutkimuksia johtanut Scot Henderson palautti raporttinsa asiasta heinäkuun 14. Tämän mukaan syyllinen Berylin ja Geraldinen murhaaja oli ollut Evans. Päätös aikaansai suuren poliittisen myrskyn. Christien teloitusta yritettiin vimmatusti lykätä tuonnemmaksi, jotta tutkimukset voisivat jatkua. Yritys oli kuitenkin epäonnistuva. Heinäkuun 15. pian jälkeen klo 09:00 aamulla Christie killui hirttoköyden jatkona.

Spekulointi asiasta ei ottanut kuitenkaan laantuakseen. Lehtijutut, kirjoitukset, kirjat ja kaikenlainen muu julkisuus pitivät tapauksen jatkuvasti esillä. Vihdoin vuonna 1964 työväenpuolueen vaalivoiton jälkeen aloitettiin tutkimukset jälleen kerran. Brabinin tutkimustyöryhmä puursi 32 päivän ajan ja päätyi uuteen hämmästyttävään johtopäätökseen, jonka mukaan Evans oli murhaaja, mutta tuli tuomituksi väärästä murhasta! Nyt Evans olisi riidan aikana tullut pahoinpidelleeksi vaimonsa kuolettavasti ja Christie oli korkeintaan auttanut ruumiin piiloituksessa. Lapsen tappo olisi kuitenkin ollut jälkimmäisen heiniä. Varmuutta asioihin ei kuitenkaan enää saataisi.

Kaksi viikkoa tämän jälkeen kuningatar armahti Evansin. Mies oli ensimmäinen postuumisti armahdettu ja näinollen myös virallisesti syyttömänä teloitettu.

jatkuu...

[Mäsä-Masa]

Huh hui.

Minäkin olen nuorena miehenä lukenut oikeuslääkärin Keith Simpsonin muistelman. Silmiin pisti rähisevän kuiva huumori, jossa on häivähdys vahingoniloa tyyliin "Ähäkutti, saanpas sinut kiinni! Palkkiona tulee olemaan kaulakiikku".

[EuroJR]

Syytön mies osa 7

Apulaishirttäjä kertoo:

"No niin. Timothy John Evans julistettiin armahdetuksi kuolemansa jälkeen. Olimme - virallisesti - teloittaneet syyttömän miehen.

Oliko hän sitten syytön? Kukaan ei kysynyt meiltä, mikä ei ollut yllättävää. Vähänpä sitä on lisättävää kaikkien tutkijoiden, lakimiesten ja tuomarien päätöksiin. Toisaalta taas; kyllä tuomitun viimeiset hetket ennen teloitusta ovat useinkin antaneet tunnustuksen. He eivät halua mennä huonolla omatunnolla ajasta iäisyyteen. Syyttömyydestään vakuuttuneet ovat sitten protestoineet ja huutaneet viattomuuttaan viimeiseen hengenvetoon saakka.

Timothy Evans teloitettiin torstai-aamuna maaliskuun 10. 1950. Muistan kaiken kirkkaasti, koska tuolloin oli ensimmäinen kerta kun sain toimia itse mestarin, Albert Pierrepointin kanssa.

Saavuimme vankilaan päivää ennen. Pierrepointissa ei näkynyt pienintäkään hermostumisen merkkiä, käydessämme "ensi vilkauksella". Hän vilkaisi nopeasti tirkistysluukusta sellin sisään ja sanaakaan sanomatta nyökkäsi sitten puoleeni antaen vuoron minulle. Näky syöpyi mieleeni ikuisesti. Pieni laiha mies kasvojen raskaine uurteineen. Kuin vanhuksen pää, joka olisi siirretty nuoren koulupojan vartaloon.

Arvioimme köyden pudotuksen pituudeksi tarvittavan 8 jalkaa. Se on todella poikkeuksellisen suuri pudotus. Tarkistimme kaiken ja teimme kenraaliharjoituksen jauhosäkillä. Kaikki ok. Oli aika mennä ottamaan iltaoluset ja valmistautua aamun työsuoritukseen.

Aamulla kello seitsemältä oli herätys. Aamutoimien jälkeen valmistelimme teloituskammion toimintakuntoon. Köysi oli kutistunut kokoon puolen tuuman verran. Sen se aina tekee. Teimme pudotuksen säkillä saadaksemme köyden pituuden takaisin optimiin. Siihen missä teloitettu kuolee niskan murtumiseen tuskallisen tukehtumiskuoleman sijaan. Liian pitkä pudotus taas on siinä mielessä ikävä, että teloitettavan pää saattaa irrota ruumiista eikä tämäkään ole tarkoitus.

Pierrepoint oli jo kokenut konkari ja teloittanut satoja. Ensi alkuun ei hän näyttänyt pienintäkään hermostumisen merkkiä, mutta hetken lähetessä olin aistivinani pientä ylimääräistä tarpeetonta tiuskimista.

Aamiaisen jälkeen lähdimme vähäpuheisina töihin. Pierrepoint kantoi teloitettavan huppua siististi käärittynä rintataskussaan. Hän tarkisti käsilukon ja laittoi sen povitaskuunsa. Katsoessani toimituksia, alkoi mahassani hieman pörrätä jännityksestä. Pierrepoint poltti minuutin verran savuketta ja jätti sen tuhkakuppiin palamaan. Sitten menimme tuomitun sellin eteen. Aikaa teloitukseen oli vain minuutti. Kaikki aikataulut ovat huolellisesti suunniteltuja. On tärkeää saapua vain hieman aikaisemmin paikalle sillä tuomittu helposti panikoi jos alkaa kuulla sellinsä ulkopuolelta ylimääräistä meteliä ja touhua.

Vartija avasi oven ja menin Pierrepointin perässä selliin. Evans istui selin meihin nähden ja vilkaisi nopeasti olkansa yli. Hän katsoi suoraan silmiini ja näin hänen katseessaan puhdasta pelkoa. Itse asiassa katse oli niin täynnä tuota pelkoa, että ensimmäisen kerran elämässäni epäröin työssäni ohikiitävän hetken ajan. Näin edessäni todella kauhistuneen ihmisen. Tämän pysähtyneen hetken jälkeen katseemme erotessa Evans aloitti hiljaisen vaikerruksen ja käyttäytyi kuten kaiken toivonsa menettänyt.

Pierrepoint oli Evansin vieressä ja minä pakottautunut toiselle puolelle. Muutaman sekunnin tuomittu istui kauhun lamauttamana. Hän ei vastustellut ja nousi hitaasti pystyyn tullakseen käsiraudoitetuksi. Hän ei tehnyt elettäkään ilmoittaaksen halusta puhua. Saatoimme hänet teloituskammioon ja Pierrepointin asettaessa huppua ja köyttä paikoilleen minä nopeasti raudoitin jalat. Kaikki kävi kuten niin kuin pitikin. Muutaman sekunnin päästä lattia aukesi ja pieni hahmo putosi alas. Kuulin kuinka hänen niskansa murtui. Se oli terävä rusahdus. Ei kovin meluisa, mutta sitäkin erottuvampi. Itse asiassa tämä oli ainoa kerta urallani kun kuulin niskan murtuvan. Aina muulloin se oli peittynyt lattialuukun kolinan alle. Nyt kuulimme vain niskan rusahduksen.... Timothy John Evans oli kuollut.

Lääkäri tuli paikalle suorittamaan omat tarkastuksensa ja me poistuimme käytävään. Pierrepoint otti tuhkakupista tupakkansa joka vielä paloi! Kaikki oli tosiaankin käynyt nopeasti, vaikka tällä kertaa tuomittu toimikin hieman hitaasti liikkeissään.

En ollut uhrannut juurikaan ajatuksia tästä keikasta ennen kuin kolmen vuoden päästä Christie nousi etusivujen otsikoksi. Tämä oli minulle shokki. Ensi raporttien perusteella vaikutti tosiaankin täysin mahdottomalta, että samassa rakennuksessa olisikin ollut kaksi eri kuristaja-murhaajaa.

Kolme päivää elin pelossa. Totta puhuakseni pelkäsin omien nahkojemme puolesta, enkä niinkään uhrannut ajatuksia Evansille. Odotin kauhulla, josko reportterit tulevat kolkuttamaan ovelleni ja kysymään mielipidettäni. Pelkoni kuitenkin hiipui ja oikeastaan loppui, kun vastasin puhelinsoittoon Pierrepointilta. Keskustelimme ensin niitä ja näitä, mutta sittenhän oli aika mennä asian ytimeen.

- Mitäs ajattelet Evansin tapauksesta?
- Noh, taitaa olla jo hieman liian myöhäistä sen jampan kohdalla, eikös? Eipä häntä oikein voi enää auttaa.

Pierrepoint vaikutti leppoisalta ja näytti ottaneen tuon asenteen. Emme koskaan tämän jälkeen keskustelleet asiasta. Tulevaisuudessa luin helpottuneena Justice Brabinin päätöstä, missä Evansin katsottiin kuitenkin tehneen henkirikoksen. Kohde tosin oli toinen. Ei lapsi vaan vaimo. On vaikeata uskoa Evansin olleen täysin syytön ja itseasiassa teloituskammion viimeiset hetket tukevat tätä myös. En kertakaikkiaan usko syyttömän menevän täysin ilman protestointia teloitettavaksi. En siltikään vaikka hänen on kerrottu olevan sangen yksinkertainen ja vaikka omin silmin näin hänen kauhusta turran olemuksensa.

Toisaalta on myönnettävä ettemme saa täyttä varmuutta koskaan. Entä jos Evans odotti saavansa jonkinnäköisen "viimeisen puheenvuoron" hirttolavalla? Jospa hän odottikin vain hetkeä johon oli säästänyt pitkänkin puheenvuoron syyttömyydestään. Sitten elämänsä viimeisten hetkiensä aikana huppu päässänsä alas tipahtaen tajusi tehneensä virheen..."


LOPPU
----------------------------


Kirjoitan vielä Colin Wilsonin tyhjentävän raportin lähiaikoina.

[Luupää]

EuroJR:lle kiitokset kiintoisista lukuhetkistä! Vai on sitä sitten joku ihan VIRALLISESTI hirtetty syyttömänä tai ainakin vajavaisin näytöin tuomittuna...

[EuroJR]

Kirjasta

A Plague of Murder - Colin Wilson - yhteenveto


Osa 1


Kun tarkastelemme Christieta, huomaamme ettei hänellä ollut oppi-isiä, eikä esikuvia. Hänellä oli tarve tulla huomioiduksi "lääkärinä ja oppineena" ja tämän roolinsa hän esittikin vakuuttavasti.

Reg Christie syntyi Yorkshiressä, huhtikuussa 1898. Hänen isänsä oli mattosunnittelija, joka pahoinpiteli perhettänsä. Lapsena Reg oli heikko ja "nynny" - usein hän joutuikin koulutovereidensa kiusaamaksi. Hän oli jatkuvasti kipeänä ja joutui helposti kahnauksiin poliisiviranomaisten kanssa. Hän oli sitä tyyppiä, joka jäi aina kiinni kaikista röttösistään.

15-vuotiaana hän sai työpaikan poliisin kansliasta, mutta erotettiin näpistelyn vuoksi. Hän jatkoi isänsä mattofirmassa, mutta joutui lähtemään sieltäkin varastelun takia. Samassa yhteydessä isänsä heitti hänet pellolle kodista.

Reg värväytyi sotajoukkoihin ensimmäiseen maailmansotaan ja joutui kertomansa mukaan kaasutetuksi rintamalla.

Vuonna 1920 hän sai työpaikan villatehtaan toimistosta ja nai ujon kiltin tytön naapurista, Ethel Waddingtonin.

Christie jatkoi pikkurötösten tiellä. Vuonna 1921 hän oli posteljoonina, mutta valituksia kadonneista kirjeistä ja paketeista alkoi kuulua huolestuttavissa määrin. Tutkimuksissa Regin katsottiin olevan syyllinen ja "palkkioksi" tuli kolmen kuukauden vankilareissu. Vuonna 1923 hän sai ehdollisen tuomion petoksesta ja 1924 yhdeksän kuukauden tuomion varkaudesta. Tässä yhteydessä Ethel sai tarpeekseen ja jätti miehensä. Christie ei aikaillut, vaan muutti heti yhteen uuden heilan kanssa. Miehen velttoilu ja työvieroksuminen johti yhtenään riitoihin. Yhdessä näistä nainen sai pahasti krikettimailasta päähänsä ja Christie passitettiin puoleksi vuodeksi istumaan. Vuonna 1933 oli vuorossa 3 kuukauden tuomio. Tällä kertaa ystävän, pappismiehen, auton varastamisesta. Tämän tuomion aikana Reg kirjoitti Ethelille pitkästä aikaa ja tämä tulikin tapaamiseen vankilaan. Vapautumispäivänä he muuttivat takaisin yhteen. Uusi koti oli pieni ja halpa, sijaintinaan Rillington Place.

jatkuu...