Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
joey kirjoitti:Paras naamiointiasuhan on asu, joka löytyisi miltei keneltä vain kotoa.
...ja jonka voi hävittää ilman, että sen puuttuminen herättäisi mahdollisessa vaimoväessä ikäviä kyselyjä. Hankittu tekoa varten jo kauan sitten, ettei kukaan muistaisi, että "tollaset vein just kirppikselle!".
Yksinään asuvan on toki helpompi toimia. Polttaa vaatteet ja monot tynnörissä pihan perällä, purkaa ja hajottaa Volvo hitsipillillä osiksi ja hävittää niin ettei ikinä löydy. Lisäksi tuo mahdollinen auto ei ehkä koskaan ole ollut surmaajan nimissä.
Ai juu, ja tuli mieleen sekin seikka, että taannoin kun Tanner oli pidätettynä, niin lehdissä kerrottiin Jukka S. Lahden tunteneen Tannerin myös henkilökohtaisesti.
Silloin kai voisi olettaa, että tuttavapiiriin kuuluisi myös muita "taidetyöläisiä"
Jos olettama on, että kaikki em. seikat pitävät paikkansa.... minkälaisen ihmistyypin itse ajattelette tällaisen olevan?
Murhaajan varusteistosta ei mielestäni voi päätellä muuta kuin ettei kyseessä ole ainakaan täysin mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt henkilö. Tuutista on kymmeniä vuosia tullut rikossarjojen tutkintaongelmia, joten tyhmempikin, joka vähänkin suunnittelee tekoaan, tajuaa valita välineet ja ostaa vaatteet, joita ei voi helposti jäljittää. Sen voi kuitenkin päätellä, että tekijä ei ole kovin varakas, koska silloin välineet olisivat olleet varmasti paremmat, esim. kunnon lapinleuku eikä mikään fileerausveitsi.
Voidaan myös päätellä, että tekijä on kaupunkilainen ja hänen lähipiirinsä myös. Maalla olisi ollut tarjolla haulikoita "lainattavaksi" pahaa-aavistamattomien sukulaisten ja höperöiden naapurien nurkista.
Pelkkä prepaid ei muuten estä puhelun jäljittämistä. Ja onhan myös kopista soittaminen, anonyymi sähköposti, sekä vanhat kunnon nimettömät kirjeet (Lahdelle tuli varmaan paljon postia, ja erikseen myös työosoitteeseen).
joey kirjoitti:Paras naamiointiasuhan on asu, joka löytyisi miltei keneltä vain kotoa.
...ja jonka voi hävittää ilman, että sen puuttuminen herättäisi mahdollisessa vaimoväessä ikäviä kyselyjä. Hankittu tekoa varten jo kauan sitten, ettei kukaan muistaisi, että "tollaset vein just kirppikselle!".
Yksinään asuvan on toki helpompi toimia. Polttaa vaatteet ja monot tynnörissä pihan perällä, purkaa ja hajottaa Volvo hitsipillillä osiksi ja hävittää niin ettei ikinä löydy. Lisäksi tuo mahdollinen auto ei ehkä koskaan ole ollut surmaajan nimissä.
Kaikesta ylläolevasta täydellisen samaa mieltä. Rohkenen myös uskoa, että kyseessä on yksineläjä... Tosin, kyllähän on ammatteja ja elämäntapoja, joilla voi selittää vaimo- ja muulle väelle yölliset seikkailut epäilyksiä herättämättä, mutta jotenkin yksin eläminen (ei siis varsinainen yksinäisyys, vaan parisuhteen puuttuminen) sopisi mielestäni profiiliin.
Minusta ei voi olettaa, että varakkaalla henkilöllä on parhaat välineet kaikkeen. Voihan kyseessä olla miljonääri (mitä en kyllä usko...), joka ei tiedä ruoanlaitosta ja siihen liittyvästä välineistöstä yhtikäs mitään. En usko että itsekään alkaisin jotenkin maagisesti ymmärtämään veitsien päälle, jos rikastuisin.
ABC kirjoitti:
Murhaajan varusteistosta ei mielestäni voi päätellä muuta kuin ettei kyseessä ole ainakaan täysin mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt henkilö.
Olen samaa mieltä, mutta kiinnostaisi kuulla tarkemmat perustelut ajatuksellesi. Minä ajattelen asian niin, että täysin mielenterveysongelmaista erakkoa ei olisi kiinnostanut panostaa naamioitumiseen ja pakenemiseen.
joey kirjoitti:. Rohkenen myös uskoa, että kyseessä on yksineläjä... Tosin, kyllähän on ammatteja ja elämäntapoja, joilla voi selittää vaimo- ja muulle väelle yölliset seikkailut epäilyksiä herättämättä, mutta jotenkin yksin eläminen (ei siis varsinainen yksinäisyys, vaan parisuhteen puuttuminen) sopisi mielestäni profiiliin.
Jotenkin näin uskon minäkin.
Edelliseen taidetyöläisspekulaatiooni liittyen arvelisin surmaajan olevan sinkku.
Tuolla aiemmin jonkun omassa 'profiloinnissa' oletettiin, että vatsakkuus miehellä on seurausta parisuhteesta.
Mutta voipa vatsa olla seurausta myös pitkään jatkuneesta poikamieselämästä kaljotteluineen. Itseasiassa yksinäisillä vähän iäkkäämmillä poikamiehillä tuntuu tuo olutkumpu olevan enempi ongelma kuin naimisissa olevilla.
Entäpä jos etsitty henkilö ei ole työssä Luvatalla, mutta tehnyt jotain keikkatyötä joka liittynyt Luvataan? Yrittäjä joka myy palveluksiaan freelancena?
Kuulosti varmaan sekavalta... mielessä on aika selkeä ja ihan järkevältäkin kuulostava spekulaatio. Kun nyt saisi sen vielä jotenkin sanallisesti esitettyä niin, ettei kuulosta ihan tyhmältä tai saa kunnianloukkaussyytteitä
Lukuisat puukoniskut kertovat vihan purkamisesta. Yhtenä motiivina olisi voinut olla naiset. Oliko uhri käynyt vieraissa..tekijän vaimolla, tai oliko uhrin vaimolla ja tekijällä suhde?
Tuo punainen volvo kummittelee koko ajan taustalla. Tiedä sitten liittyykö lopulta mitenkään koko juttuun.
Mulle tuli mieleen, että jos uhrilla on ollut homosuhde ja uhri on aiemmin ilmoittanut surmaajalle haluavansa lopettaa suhteen mutta ei ole vielä virallisemmin poikkassut suhdetta. Uhri ehkä halusi eroon stressaavasta salasuhteesta ja aikoi palata normiperhe-elämään vielä kun se olisi mahdollista.
Surmaaja on alkanut vakoilla uhrin elämää eikä vielä tässä vaiheessa ole ollut varsinaisia murha-aikeita. Autoillut sairaalloisen mustasukkaisena uhrin talon luona useampanakin iltana. Käynyt ehkä kolistelemassa siinä naapurin kuistillakin yhtenä yönä voidakseen nähdä paremmin taloon sisälle.
Vaikka vain nähdäkseen minkälaiset välit uhrilla ja vaimolla näyttäisi olevan ja kuinka uhattu hänen oma asemansa on.
Pikkujoulujuhlissa Turussa Lahti on sitten laittanut pisteen suhteelle ja jo muutenkin mustasukkaisuuden ja mielenhäiriön rajamailla olevan vastapuolen päässä on lopullisesti napsahtanut.
Ja loppu on suht ennalta suunnittelematon mielenhäirössä tehty surma.
Olen lueskellut Ulvilan-tapaukseen liittyviä viestejä ja olen huomannut, että useassa viestissä puhutaan uhrin mahdollisesta homosuhteesta. Onko kyseessä ihan tuulesta temmattu spekuloiminen vai mistä moiset homoepäilykset tulevat? Onko Puputilla ja hänen väitöskirjallaan (?) osuutta tähän?
En ole lukenut tämän keskustelun ensimmäistä ketjua enkä suurinta osaa tämän kakkosketjunkaan viesteistä (joista vastaus kysymykseeni saattaisi löytyä), mutta voisiko joku valaista minua tässä asiassa?
Tapausta leimaa hyvin kaksijakoinen piirre. Toisaalta aivan ällistyttävän suuri taito saapua ja poistua tapahtumapaikalta ajoituksineen. Tämä viittaa koulutukseen ja kykyyn suunnitella tapahtumia. Sitten käsittämätön tupelointi paikanpäällä. Tekijä antaa vaimon soitella, kun on paikalla. Yksi isku ei riitä hengen vientiin. Jättää todistusaineistoa paikalle.
Voisiko paikanpäällä tapahtuneet olla harhautusta? Vatsakkuus, useat iskut, soitto, veitsi... Näitä on liikaa!
Saapuminen ja ajoitus kertovat lähinnä siitä, että tekijä on kytännyt uhriaan eli että kyseessä ei ole sattumanvarainen väkivallanteko.
Tupelointi paikalla kertoo mielestäni lähinnä siitä, että tekijällä on ollut etukäteen jonkunlainen käsitys siitä, mitä hän tulee tekemään fileerausveitsellä. Työkalua ei ollut valittu sattumalta. Veitsellä ei suinkaan ollut tarkoitus tappaa vaan siihen tarkoitukseen oli toinen esine.
Keskittyminen suunnitelman toteuttamiseen on ollut niin kova, että tekijä ei ole kunnolla paneutunut niinkään ilmeiseen seikkaan kuin hätäpuhelun estämiseen.
Tekijän uhriin kohdistama viha on ollut siis hyvin henkilökohtaista, kuten poliisi on koko ajan tähdentänyt.
Lautamies kirjoitti:Tapausta leimaa hyvin kaksijakoinen piirre. Toisaalta aivan ällistyttävän suuri taito saapua ja poistua tapahtumapaikalta ajoituksineen. Tämä viittaa koulutukseen ja kykyyn suunnitella tapahtumia. Sitten käsittämätön tupelointi paikanpäällä. Tekijä antaa vaimon soitella, kun on paikalla. Yksi isku ei riitä hengen vientiin. Jättää todistusaineistoa paikalle.
Voisiko paikanpäällä tapahtuneet olla harhautusta? Vatsakkuus, useat iskut, soitto, veitsi... Näitä on liikaa!
Minusta tuo ällistyttävä taito saapua ja poistua tapahtumapaikalta loistavine ajoituksineen on ollut lähinnä tuurista kiinni. Se selittäisi sen, minkä takia muut hommat ovatkin sitten menneet hieman huonommin. Tosin se, että rva Lahti jäi henkiin, ei mielestäni ollut vahinko: häntä ei ollut missään nimessä tarkoituskaan tappaa, vain sohia sivummalle ja varoittaa tulemasta uudelleen häiritsemään.
Mona Carita kirjoitti:Onko kyseessä ihan tuulesta temmattu spekuloiminen vai mistä moiset homoepäilykset tulevat? Onko Puputilla ja hänen väitöskirjallaan (?) osuutta tähän?
Minun käsittääkseni tuo homoepäilys johtuu juuri Puputista. Koska Puputti oli tiettävästi homo, kuoli samoihin aikoihin ja tunsi Lahden jotakin kautta, on tästä vedetty sellainen johtopäätös että Lahtikin on siis ollut vähintään piilohomo Itse en tuohon teoriaan usko hetkeäkään, mutta toisaalta, ei ole oikein faktoja joilla sen voisi kumotakaan.
Otetaanpa agentti John E. Douglasin ym. Crime Classification Manual (2006, 2.ed.) avuksi tapauksen pohdintaan. Henkirikosten joukosta löytyy kaksi luokitusta, joita tässä ketjussa on, muun muassa, pähkäilty: Palkkamurha (101) ja Kosto (125).
Palkkamurha:
Tekijä toimii rikospaikalla mahdollisimman nopeasti eli hän on paikalla vähän aikaa sekä pyrkii suorittamaan itse veriteon nopeasti. Paikalta löytyy todisteita jonkinasteisesta sofistikoituneisuudesta: mm. ammattilaiselle sopiva aseen käytöstä (esim. rekisteröimätön/varastettu tuliase), jonka tekijä jättää usein rikospaikalle. Rikospaikalta löytyy yleensä merkkejä lavastuksesta sekä asiantuntevasta ruumiin hävittämisestä ja vähän fyysisiä todisteita (tähän voisi kaiketi lisätä myös vähän silminnäkijöitä).
Rikospaikkakäyttäytyminen vaikuttaa järjestelmälliseltä ja hallitulta sekä teon aikana että ennen ja jälkeen tekoa. Tekijä keskittyy itse murhan suorittamiseen eli ei ryöstä tai harrasta muita toissijaisia toimintoja (muutoin kuin lavastusmielessä tai sitten nuoruuttaan, kokemattomuuttaan tai vähä-älyisyyttään). Tappamisen ammattilainen pyrkii suorittamaan tehokkaasti kohdistuen elintärkeisiin ruumiinosiin, erityisesti päähän. Ylitappaminen on harvinaista, vaan sen sijaan tekijä pyrkii lopputulokseen mahdollisimman vähin haavoin. Ennakkosuunnittelusta on usein todisteita (esim. uhrin tarkkailu).
Mikäli teon tilaajalla on ennestään olemassa olevia rikollisia yhteyksiä, hän saa yhteyden palkkatappajaan vähemmällä vaivalla. Teon luonne kuitenkin takaa melko vahvan luottamussuhteen tilaajan ja tekijän välillä oli tilaajalla sitten rikollista taustaa tai ei (molemmille tiedossa vakavia seurauksia kiinnijäämisestä).
Tilaajalla on ollut uhrin kanssa joko henkilökohtaista tai taloudellista kilpailua. Tilaajan käytöksessä voi kuitenkin olla ennen tekoa havaittavissa muutos: suhde uhriin näyttää paranevan, minkä tilaaja pyrkii usein tarkoituksella tekemään muille selväksi. Tilaaja pyrkii siis tuottamaan turvallisuuden tunteen sekä uhrille että antamaan itsestään vaikutelman epäilysten yläpuolella olemisesta. Hän voi kuitenkin osoittaa hermostuneisuutta yms. ennen tekoa.
Tilaajan muisti on usein valikoiva tapahtumien suhteen. Hänellä on todennäköisesti tekoajankohdalle epätavallisen yksityiskohtainen, tarkka ja vedenpitävä alibi, joka on helposti rikostutkijoiden tarkastettavissa. Hänen toimiaan ennen ja jälkeen tekoa on puolestaan vaikeampi jäljittää, mutta puhelu- ja pankkitiedot, todisteet matkoista, kuiteista tms. voivat paljastaa tietoja tilaajan liikkeistä ja yhteyksistä palkkamurhaajaan.
Kosto:
Uhri on voinut tuntea tekijän tai sitten ei, mutta jokin tapahtuma uhrin elämässä liittyy jollain tavoin suoraan tekijän toimintaan. Uhri tai muut ihmiset ovat voineet olla tietoisia tapahtuman synnyttämästä motiivista tai sitten eivät.
Motiivin synnyttänyt tapahtuma ja veriteko ovat yleensä erillisiä ajallisesti ja paikallisesti, jolloin rikospaikka on suhteellisen hyvässä järjestyksessä merkkinä vähemmän spontaanista rikoksesta (verrattuna esim. pikaistuksissa tehtyyn tappoon).
Tekijällä ei ole välttämättä aiempaa rikoskokemusta ja jotkin kostajat ovat usein voimakkaassa tunnetilassa fantasioituaan teosta etukäteen. Kokemattomuus, ja tunnetila, voi heijastua rikospaikasta siten, että siinä on merkkejä sekä hyvin järjestelmällisestä että sekavammasta toiminnasta (FBI:n kuuluisat ’organized’ ja ’disorganized’ –termit). Teko voi olla hyvin suunniteltu tappamiseen asti eli tekijä on taitavasti saapunut rikospaikalle jättämättä paljoakaan todisteita, mutta itse hyökkäys tapahtuu äkkiseltään ja vähemmän ”organisoidusti”, samoin kuin paikalta poistuminen, jolloin todistusaineistoa jää runsaammin. Lavastamista harvoin esiintyy.
Teko itsessään voi joskus olla opportunistinen ja spontaani, vaikka sitä edeltäisikin pidempiaikaisia murha-ajatuksia. Impulsiivisemmasta kostosta esimerkkinä on uhrin perheen edessä tapahtuva tappaminen.
Tekovälineen tekijä tuo usein mukanaan. Se jää usein paikalle etenkin silloin kun tekijä on sellainen, jonka suunnitelman parhaiten harkittu osa päättyy tappoon. Ase on usein ns. henkilökohtaisin perustein valittu (’weapon of choice’) (mm. mitä tekijällä sattuu olemaan, mitä osaa käyttää jne.) – usein tuliase tai veitsi. Tappaminen tapahtuu lähietäisyydeltä ja on riitaisa/yhteenottomainen ja kontaktivammoja on runsaasti. Uhrilla voi olla puolustusvammoja ja ne liittyvät tekijän taitotasoon.
Tekijä on usein puhunut kokemastaan vääryydestä muiden kanssa, mutta murhasuunnitelman kehittyessä, varautuneisuus ja vaiteliaisuus asiasta on voinut lisääntyä.
Teon jälkeen, tehtävän onnistuttua, tekijä kokee usein helpotusta. Jotkut tekijät jäävät paikalle nauttiakseen työnsä jäljistä eivätkä yritä salata identiteettiään. Silloin kun uhrin kuolema on tekijän mielestä oikeutettu, teolla on usein silminnäkijöitä.
Keskeisintä tutkinnan kannalta on keksiä murhan motiivin synnyttänyt tapahtuma. Ongelmana on kuitenkin se, että tapahtuma voi olla merkittävä yksin tekijälle, jolloin sen selvittäminen saattaa olla varsin hankalaa. Merkittävässä osassa ovat sekä uhrin että tekijän elämään liittyvät henkilöt, jotka ovat tavalla tai toisella olleet osallisena tapahtumassa.
Tekijä voi säilyttää tekovälineitä tai –vaatteita muistoksi. Motiivin synnyttäneestä tapauksesta voi olla lehtileikkeitä tms. dokumentteja samoin kuin fantasian kehittyminen on voinut tallentua päiväkirjaan, muistiinpanoihin tms. Tekijän hallusta voi löytyä myös uhrin kanssa käytyä kirjeenvaihtoa ja sen sellaista.
joey kirjoitti:Kiitos CJS:lle. Minun ääneni menee kostolle. ... Saako udella, mitä mieltä CJS itse on tuon tekstin pohjalta?
Eipä kestä. Kostoa minäkin veikkaisin, sillä ainakin lehtitietojen perusteella useampi piirre näyttäisi sopivan siihen kuin palkkamurhaan tai oikein mihinkään muuhunkaan kategoriaan. Mutta voisihan muitakin CCM:n luokituksia vielä tarkastella kunhan ehtii.
Itse en tuohon teoriaan usko hetkeäkään, mutta toisaalta, ei ole oikein faktoja joilla sen voisi kumotakaan.