Juuri tuota minä ajankin takaa. Minäkään en vaan löytänyt haulla. Pitäisi etsiskellä käsipelillä aiheelta toiseen.EuroJR kirjoitti: ...En vain löytänyt haulla...
Joku pelkää kirjettäsi (Postikostaja)
Tarkoitatko sinä tätä tapausta? EuroJR kirjoitteli juttuja ansiokkaasti:Kylli kirjoitti:Tarkennetaas hiukka: haetaanko nyt ns. Kiusaajasyndikaatti-tapausta? Ko. tapahtumaketjussa joka sai alkunsa v. 1972 tekijöinä toimi kaksi uskomattoman idearikasta miestä. Tapauksesta on juttu PPK:ssa 1978. Vaan onko kyseessä ihan väärä keissi?
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=598
Sen sijaan minä en onnistunut löytää juuri tätä kiusaamistapausta käsipelilläkään. Täytynee tutkia puolet minfosta, puuh.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Ihania öitä, unohtuneita alushousuja"
Kansanedustaja Ritva Suomaa oli tunnettu nainen. Hänellä oli myös työpaikka muualla, eikä pelkästään kansanedustaja.
Ritva oli saanut kotiinsa lukuisia kirjeitä, joissa oli käytetty kaikkia mahdollisia halventavia sanoja, mitä suomenkielestä löytyy. Ritva oli luja nainen, eikä pahemmin välittänyt kirjeistä. Ne kyllä tuottivat vaivaa, kuten tavaratilauksetkin, joita sateli vuosikausia. Välillä julkisuudessa tunnetut henkilöt soittelivat Ritvalle kertoen saaneensa hänen nimissään lähetettyjä törkykirjeitä.
Ritva saapui työpaikalleen ja sai tietää, että hänelle oli tullut paketti, joka oli jouduttu avaamaan konttorissa, koska paketin päällä luki vain yhtiön nimi ja osoite. Ritva haki paketin ja tutusti sen sisältöön. Siinä oli naisten pikkuhousut ja kirje Ritvalle. Kirjeessä luki, että tunnettu TV-kasvo Pasi Kuitunen lähetti muka Ritvalle tämän alushousut, jotka olivat unohtuneet Kuitusen luokse ihanan yön jälkeen.
Erään liiton johtohenkilö Risto Sahra oli vuosien saatossa tottunut siihen, että joku tilaili postimyynnistä tavaraa hänen nimissään. Myös joitakin ulosteella tahrittuja törkykirjeitä oli saatu kotiin ja työpaikalle. Eräänä aamupäivänä sihteerin käytöksessä oli jotakin epätavallista. Sihteeri ilmoitti vaivautuneesti yhdestä paketista, jota oli avattu konttorissa, koska siinä luki vain liiton nimi ja osoite. Sisältä löytyikin jo muuta. Siinä oli ulosteiset miesten alushousut ja kirje Risto Sahralle. Lähettäjänä oli muka kansanedustaja Ritva Suomaa, joka kirjeessä antoi ymmärtää Riston housujen jääneen Ritvan luokse viime kerralla ja pahoitteli housujen tahriintumista rajussa kiihkossa. Tyrmistys ja inho valtasivat Riston. Kirje oli samaa käsialaa kuin aikaisemmatkin.
----
Minä naureskelen tuolle vahingoniloisesti.
Mutta uhreille se oli mitä totisin paikka. 
Minä veikkaan kansanedustajaa Ritva Suomaata todelliseksi kansanedustaja Kaarina Suonioksi ja liiton johtohenkilöä Risto Sahraa todelliseksi Työnantajain keskusliiton toimitusjohtaja Tapani Kahriksi. Osunko oikeaan?
Kansanedustaja Ritva Suomaa oli tunnettu nainen. Hänellä oli myös työpaikka muualla, eikä pelkästään kansanedustaja.
Ritva oli saanut kotiinsa lukuisia kirjeitä, joissa oli käytetty kaikkia mahdollisia halventavia sanoja, mitä suomenkielestä löytyy. Ritva oli luja nainen, eikä pahemmin välittänyt kirjeistä. Ne kyllä tuottivat vaivaa, kuten tavaratilauksetkin, joita sateli vuosikausia. Välillä julkisuudessa tunnetut henkilöt soittelivat Ritvalle kertoen saaneensa hänen nimissään lähetettyjä törkykirjeitä.
Ritva saapui työpaikalleen ja sai tietää, että hänelle oli tullut paketti, joka oli jouduttu avaamaan konttorissa, koska paketin päällä luki vain yhtiön nimi ja osoite. Ritva haki paketin ja tutusti sen sisältöön. Siinä oli naisten pikkuhousut ja kirje Ritvalle. Kirjeessä luki, että tunnettu TV-kasvo Pasi Kuitunen lähetti muka Ritvalle tämän alushousut, jotka olivat unohtuneet Kuitusen luokse ihanan yön jälkeen.
Erään liiton johtohenkilö Risto Sahra oli vuosien saatossa tottunut siihen, että joku tilaili postimyynnistä tavaraa hänen nimissään. Myös joitakin ulosteella tahrittuja törkykirjeitä oli saatu kotiin ja työpaikalle. Eräänä aamupäivänä sihteerin käytöksessä oli jotakin epätavallista. Sihteeri ilmoitti vaivautuneesti yhdestä paketista, jota oli avattu konttorissa, koska siinä luki vain liiton nimi ja osoite. Sisältä löytyikin jo muuta. Siinä oli ulosteiset miesten alushousut ja kirje Risto Sahralle. Lähettäjänä oli muka kansanedustaja Ritva Suomaa, joka kirjeessä antoi ymmärtää Riston housujen jääneen Ritvan luokse viime kerralla ja pahoitteli housujen tahriintumista rajussa kiihkossa. Tyrmistys ja inho valtasivat Riston. Kirje oli samaa käsialaa kuin aikaisemmatkin.
----
Minä naureskelen tuolle vahingoniloisesti.
Mutta uhreille se oli mitä totisin paikka. Minä veikkaan kansanedustajaa Ritva Suomaata todelliseksi kansanedustaja Kaarina Suonioksi ja liiton johtohenkilöä Risto Sahraa todelliseksi Työnantajain keskusliiton toimitusjohtaja Tapani Kahriksi. Osunko oikeaan?
Viimeksi muokannut Mäsä-Masa, La Heinä 19, 2008 6:58 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Jeps Mäsä-Masa, meinasin juuri tuota Kiusaajasyndikaatin tapausta. Olin jo unohtanut osan siitä joten tietyt yhtäläisyydet saivat sekoittamaan tapaukset. Kiusaajasyndikaatti-tapaus on erittäin mielenkiintoinen, moneltakin kantilta, joten oli mukava (???) palautella sen kulkua mieleen, ketju kun oli jo vähän taakse jäänyt vaikkakin hyvin asiallinen ja informatiivinen.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
En lainkaan ihmettele, jos kyseessä tosiaan olisi Kaarina Suonio. Esimerkiksi Suomi24:llä joku (jotkut?) ovat jatkuvasti yhdistäneet Suoniota mm bunkkerisurmaan. SDP näköjään herättää jostakin omituisesta syystä hirveästi antipatioita joissakin ihmisissä.
En ole mikään SDP:n kannattaja ollut koskaan, mutta olen hämmästyksekseni huomannut monella ihmisellä olevan henkilökohtaiselta vaikuttava suhtautuminen k.o. puolueeseen.
En ole mikään SDP:n kannattaja ollut koskaan, mutta olen hämmästyksekseni huomannut monella ihmisellä olevan henkilökohtaiselta vaikuttava suhtautuminen k.o. puolueeseen.
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Kyllä "Kostaja" jäi kiinni kymmenen vuoden kakkapostitehtailun jälkeen. Pieni sattuma ratkaisi kaiken. Hän oli tavallinen mattimeikäläinen, joka oli kuitenkin uskomattoman pitkävihainen ja kostonhaluinen. Odota vielä, kunhan kirjoitan muutamia lukuja enemmän ja sitten loppuratkaisu.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
"Homo, AIDS-potilas"
Tohmajärven kirkonkylässä toiminut kansankoulunopettaja Matti Manninen oli yksi niistä uhreista, jotka olivat joutuneet suurimman kiusan kohteiksi. Opettaja Manninen oli toiminut kylässä jo yli 25 vuotta. Hän oli perheellinen ja tunnettiin paikkakunnalla sympaattisena ja tunnollisena henkilönä. Manninen oli vaatimaton, ei pitänyt itsestään suurta ääntä.
Avatessaan ensimmäistä herjauskirjettä vuonna 1980 Manninen ei vielä voinut arvata, mitä kaikkea hän vielä tulisi kokemaan. Kuten useissa muissa tapauksissakin paria alkuun tullutta kirjettä seurasi postilähetysten tulva. Kun lähetyksistä ei näyttänyt tulevan loppua, hän pyysi postia palauttamaan nimelleen saapuvat lähetykset suoraan postimyyntiliikkeisiin. Erityisen kiusallisiksi koituivat kantelukirjeet. Huhut syntyivät.
Loppuvuodesta 1983 kostaja lähetti Mannisen nimissä lääkintöhallitukseen. Siinä Manninen kertoi ikään kuin itsestään mainiten olevansa opettajana Tohmajärvellä. Edelleen kirjeessä Manninen mainitsee sairastavansa aidsia ja olleensa homoseksuaalisessa suhteessa erään poikaoppilaansa kanssa. Kirjeessä Manninen tiedustelee, mihin toimenpiteisiin hänen pitäisi ryhtyä. Vastausta ei kuitenkaan koskaan tullut Manniselle itselleen, vaan lääkintöhallitus epäili kirjeessä olevan jotakin epäselvää ja lähetti kirjeen Tohmajärven nimismiehelle.
Yhtä onnellisesti ei käynyt sen kirjeen kanssa, joka oli lähetetty erään toisen tohmajärveläisopettajan nimissä kouluhallitukseen. Siinä kerrottiin opettaja Mannisen homoseksuaalisista suhteista poikaoppilaiden kanssa. Kouluhallitus lähetti tiedon kirjeessä lääninhallituksen koulutoimistoon pyytäen samalla selvitystä asiaan. Koulutoimisto teki työtä käskettyä ja pyysi vuorostaan kirjallista selvitystä Manniselta itseltään. Varmuuden vuoksi Manninen pyysi lausunnon kotipaikkansa poliisiviranomaisilta. Huhut olivat taas valmiit.
Vuoden 1984 alussa kostaja lähetti useita kirjeitä eri liikelaitoksiin Tohmajärvelle. Kirjeissä kerrottiin Mannisen homoseksuaalisista suhteista ja hänen sairastavan aidsia. Kirjeissä pyydettiin tiedonantoja ja havaintoja Mannisen liikkumisesta. Kirjeet oli varustettu lääkintöhallituksen sekä siellä työskennelleen lääkärin nimileimoilla. Huhut siivittyivät.
Edelleen kostaja lähetti opettaja Mannisen nimissä kirjeen Helsinkiin sukupuolitautien kliniikalle ja siinä pyydettiin ajanvarausta aids-tutkimuksiin. Vastauskirje ajanvarausilmoituksin saapui Manniselle.
----
Ooh!
Jos kyläläiset pitivät opettaja Mannista sympaattisena ja tunnollisena henkilöä, niin kostaja oli toista mieltä. Poliisikuulusteluissa kostaja myönsi: "...koulussa oli erittäin autoritäärinen ja sotilaallisesti kasvattava opettaja..."
Harri Nykäsen "Joku pelkää kirjettäsi"-dekkarissa kuvataan, kuinka Joutsassa (siis pohjoiskarjalainen Tohmajärvi vaihtuu keskisuomalaiseksi Joutsaksi) asuva kansankouluopettaja tekee itsemurhan, kun taakka kasvaa liian suureksi kyläläisten luottamuksen kadottua.
Tohmajärven kirkonkylässä toiminut kansankoulunopettaja Matti Manninen oli yksi niistä uhreista, jotka olivat joutuneet suurimman kiusan kohteiksi. Opettaja Manninen oli toiminut kylässä jo yli 25 vuotta. Hän oli perheellinen ja tunnettiin paikkakunnalla sympaattisena ja tunnollisena henkilönä. Manninen oli vaatimaton, ei pitänyt itsestään suurta ääntä.
Avatessaan ensimmäistä herjauskirjettä vuonna 1980 Manninen ei vielä voinut arvata, mitä kaikkea hän vielä tulisi kokemaan. Kuten useissa muissa tapauksissakin paria alkuun tullutta kirjettä seurasi postilähetysten tulva. Kun lähetyksistä ei näyttänyt tulevan loppua, hän pyysi postia palauttamaan nimelleen saapuvat lähetykset suoraan postimyyntiliikkeisiin. Erityisen kiusallisiksi koituivat kantelukirjeet. Huhut syntyivät.
Loppuvuodesta 1983 kostaja lähetti Mannisen nimissä lääkintöhallitukseen. Siinä Manninen kertoi ikään kuin itsestään mainiten olevansa opettajana Tohmajärvellä. Edelleen kirjeessä Manninen mainitsee sairastavansa aidsia ja olleensa homoseksuaalisessa suhteessa erään poikaoppilaansa kanssa. Kirjeessä Manninen tiedustelee, mihin toimenpiteisiin hänen pitäisi ryhtyä. Vastausta ei kuitenkaan koskaan tullut Manniselle itselleen, vaan lääkintöhallitus epäili kirjeessä olevan jotakin epäselvää ja lähetti kirjeen Tohmajärven nimismiehelle.
Yhtä onnellisesti ei käynyt sen kirjeen kanssa, joka oli lähetetty erään toisen tohmajärveläisopettajan nimissä kouluhallitukseen. Siinä kerrottiin opettaja Mannisen homoseksuaalisista suhteista poikaoppilaiden kanssa. Kouluhallitus lähetti tiedon kirjeessä lääninhallituksen koulutoimistoon pyytäen samalla selvitystä asiaan. Koulutoimisto teki työtä käskettyä ja pyysi vuorostaan kirjallista selvitystä Manniselta itseltään. Varmuuden vuoksi Manninen pyysi lausunnon kotipaikkansa poliisiviranomaisilta. Huhut olivat taas valmiit.
Vuoden 1984 alussa kostaja lähetti useita kirjeitä eri liikelaitoksiin Tohmajärvelle. Kirjeissä kerrottiin Mannisen homoseksuaalisista suhteista ja hänen sairastavan aidsia. Kirjeissä pyydettiin tiedonantoja ja havaintoja Mannisen liikkumisesta. Kirjeet oli varustettu lääkintöhallituksen sekä siellä työskennelleen lääkärin nimileimoilla. Huhut siivittyivät.
Edelleen kostaja lähetti opettaja Mannisen nimissä kirjeen Helsinkiin sukupuolitautien kliniikalle ja siinä pyydettiin ajanvarausta aids-tutkimuksiin. Vastauskirje ajanvarausilmoituksin saapui Manniselle.
----
Ooh!
Jos kyläläiset pitivät opettaja Mannista sympaattisena ja tunnollisena henkilöä, niin kostaja oli toista mieltä. Poliisikuulusteluissa kostaja myönsi: "...koulussa oli erittäin autoritäärinen ja sotilaallisesti kasvattava opettaja..."
Harri Nykäsen "Joku pelkää kirjettäsi"-dekkarissa kuvataan, kuinka Joutsassa (siis pohjoiskarjalainen Tohmajärvi vaihtuu keskisuomalaiseksi Joutsaksi) asuva kansankouluopettaja tekee itsemurhan, kun taakka kasvaa liian suureksi kyläläisten luottamuksen kadottua.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Sanoma-, aikakaus- ja sarjakuvalehtiä"
Kontiolahdella asuva erään yhtiön työnjohtaja Pekka Pelkonen sai ensimmäisen kirjeensä loppuvuodesta 1980. Se oli lähetetty Helsingistä. Rauhallisena miehenä tunnettu Pelkonen ei hermostunut ensimmäisistä törkykirjeistä, vaan pisti ne menemään. Mutta kun postista alkoi tulla päivittäin erilaisia lehtiä ja postimyyntitavaroita, Pelkonen marssi poliisin puheille. Kirjoittajaksi Pelkonen epäili entisiä alaisiaan, joita hän oli joutunut irtisanomaan. Muita vihamiehiä Pelkonen ei osannut sanoa.
Pelkosen nimissä oli lähetetty hävyttömiä kirjeitä toisille henkilöille. Välillä lehti-ilmoitusten mukaan Pelkonen oli muka myymässä huvilatonttia Saimaan rannalta ja välillä hirsimökkiä kKoitereelta. Ostohalukkaita soittelijoita oli kymmenittäin ja tulipa jopa yksi tarjous ulkomailta.
Pekka Pelkosesta julkaistiin kuolinilmoitus paikallisessa päivälehdessä. Muistosanat kuuluivat: "Sai raataja rauhan iankaikkisen". Tällä kuolinilmoituksella tarkoitettiin tietenkin työnjohtaja Pekka Pelkosta Kontiolahdelta.
Mutta kuitenkin siinä oli huomionarvoinen seikka: Pelkosen syntymävuodeksi oli merkitty 1950, vaikka todellisuudessa hän oli syntynyt muutamia vuosia aiemmin. Tässä asiassa muutenkin taustaseikoista tarkka "Kostaja" oli erehtynyt kohteesta: oikea Pekka Pelkonen oli syntynyt juuri vuonna 1950 ja ammattina oli autonkuljettaja. Kostaja erehtyi valitsemaan kaimaa, työnjohtaja Pekka Pelkosta, kiusojensa kohteeksi. Poliisikuulusteluissa oikea Pelkonenkaan ei osannut nimetä ketään vihamiestä mahdolliseksi tekijäksi.
Kontiolahdella asuva erään yhtiön työnjohtaja Pekka Pelkonen sai ensimmäisen kirjeensä loppuvuodesta 1980. Se oli lähetetty Helsingistä. Rauhallisena miehenä tunnettu Pelkonen ei hermostunut ensimmäisistä törkykirjeistä, vaan pisti ne menemään. Mutta kun postista alkoi tulla päivittäin erilaisia lehtiä ja postimyyntitavaroita, Pelkonen marssi poliisin puheille. Kirjoittajaksi Pelkonen epäili entisiä alaisiaan, joita hän oli joutunut irtisanomaan. Muita vihamiehiä Pelkonen ei osannut sanoa.
Pelkosen nimissä oli lähetetty hävyttömiä kirjeitä toisille henkilöille. Välillä lehti-ilmoitusten mukaan Pelkonen oli muka myymässä huvilatonttia Saimaan rannalta ja välillä hirsimökkiä kKoitereelta. Ostohalukkaita soittelijoita oli kymmenittäin ja tulipa jopa yksi tarjous ulkomailta.
Pekka Pelkosesta julkaistiin kuolinilmoitus paikallisessa päivälehdessä. Muistosanat kuuluivat: "Sai raataja rauhan iankaikkisen". Tällä kuolinilmoituksella tarkoitettiin tietenkin työnjohtaja Pekka Pelkosta Kontiolahdelta.
Mutta kuitenkin siinä oli huomionarvoinen seikka: Pelkosen syntymävuodeksi oli merkitty 1950, vaikka todellisuudessa hän oli syntynyt muutamia vuosia aiemmin. Tässä asiassa muutenkin taustaseikoista tarkka "Kostaja" oli erehtynyt kohteesta: oikea Pekka Pelkonen oli syntynyt juuri vuonna 1950 ja ammattina oli autonkuljettaja. Kostaja erehtyi valitsemaan kaimaa, työnjohtaja Pekka Pelkosta, kiusojensa kohteeksi. Poliisikuulusteluissa oikea Pelkonenkaan ei osannut nimetä ketään vihamiestä mahdolliseksi tekijäksi.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
-
oolu
- Nikke Knatterton
- Viestit: 192
- Liittynyt: To Huhti 03, 2008 4:13 am
- Paikkakunta: en arrière de lumiere
Rikostarinoita Suomesta
Katselin juuri kaveriltani saamani Rikostarinoita Suomesta-pätkät ja tämä oli viimeisimpiä tapauksia, jos nimimerkistä Kostaja puhutaan. Kiusaajasyndikaatti oli käsittääkseni eri asia, ja siitä olen lukenut Rikostarinoita Suomesta-kirjasta.
Kostaja-jakson voi saada nähtävilleen vaikka minulta, jos niin tahtoo. En oikein ottanut selvää tästä ketjusta kummasta tapauksesta oli kyse, kun mielestäni molempiin viitattiin.
Kostaja-jakson voi saada nähtävilleen vaikka minulta, jos niin tahtoo. En oikein ottanut selvää tästä ketjusta kummasta tapauksesta oli kyse, kun mielestäni molempiin viitattiin.
Melkomoinen setä kyllä tämä Kostaja ollut.. tuntuu melkein nuo syndikaatin tapaukset pieneltä näitten rinnalla.Jep, minä muutin otsikkoa vähän täsmällisemmäksi erottamaan kahta samanlaista, mutta kuitenkin niin erilaista törkypostitapausta toisistaan. Siis kiusaajasyndikaatti ja postikostaja.
Tässä on vielä yksi tapaus...
"Ulostetta pääjohtajalle"
Vartija Kari Kelo joutui samantapaisen kohtelun kohteeksi kuin samassa kylässä asuva kansankouluopettaja Matti Manninen. Kelolle tuli törkykirjeitä, pakettilähetyksiä, myynti-ilmoituksia mitä erilaisimmista kauppakohteista ja tietysti kuolinilmoituksia. Ikävimpään tilanteeseen Kelo joutui, kun hänen nimissään oli lähetetty ulosteinen haukkumakirje yhtiön pääjohtajalle Helsinkiin. Siitä, kun pääjohtaja avasi kirjeen Helsingissä, ei kulunut kahta tuntiakaan, kun Kelo antoi käsialanäytteen esimiehensä huoneessa Tohmajärvellä. Ja asiasta puhuttiin kylällä...
Tässä on vielä yksi tapaus...
"Ulostetta pääjohtajalle"
Vartija Kari Kelo joutui samantapaisen kohtelun kohteeksi kuin samassa kylässä asuva kansankouluopettaja Matti Manninen. Kelolle tuli törkykirjeitä, pakettilähetyksiä, myynti-ilmoituksia mitä erilaisimmista kauppakohteista ja tietysti kuolinilmoituksia. Ikävimpään tilanteeseen Kelo joutui, kun hänen nimissään oli lähetetty ulosteinen haukkumakirje yhtiön pääjohtajalle Helsinkiin. Siitä, kun pääjohtaja avasi kirjeen Helsingissä, ei kulunut kahta tuntiakaan, kun Kelo antoi käsialanäytteen esimiehensä huoneessa Tohmajärvellä. Ja asiasta puhuttiin kylällä...
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
TV-sarja "Rikostarinoita Suomesta" 1.jakso/6.osa on kertonut postikostajastammekin:
http://www.productum.fi/rt2001/osa1.htm
6. KOSTAJA
Käsikirjoitus: Mika Vehmersuo ja ylikonstaapeli Kai Lehtonen
Tositarina miehestä, joka vuosien ajan piinasi satoja ihmisiä herjakirjein, uhkauksin ja perättömillä ilmiannoilla. Häirinnästä sai kärsiä poliitikot, Presidentti, kansakoulunopettaja ja puolustusvoimain henkilökunta. Mies eli melkoista kaksoiselämää. Päivisin hän oli tunnollinen työntekijä, mutta illat ja yöt hän keskittyi omituiseen ”harrastukseensa”. Kymmenkunta vuotta keskusrikospoliisia, suojelupoliisia ja eri kaupunkien rikospoliiseja kiireisenä pitänyt mies alkoi kuitenkin tehdä ratkaisevia virheitä, vaikka hänen toiminnallinen järjestelmällisyys oli poliisin mielestä poikkeavaa. Tapahtumat ajoittuvat 80-luvun alkupuolelle, jolloin omituinen terrorismi sai yhä uskomattomampia piirteitä.
http://www.productum.fi/rt2001/osa1.htm
6. KOSTAJA
Käsikirjoitus: Mika Vehmersuo ja ylikonstaapeli Kai Lehtonen
Tositarina miehestä, joka vuosien ajan piinasi satoja ihmisiä herjakirjein, uhkauksin ja perättömillä ilmiannoilla. Häirinnästä sai kärsiä poliitikot, Presidentti, kansakoulunopettaja ja puolustusvoimain henkilökunta. Mies eli melkoista kaksoiselämää. Päivisin hän oli tunnollinen työntekijä, mutta illat ja yöt hän keskittyi omituiseen ”harrastukseensa”. Kymmenkunta vuotta keskusrikospoliisia, suojelupoliisia ja eri kaupunkien rikospoliiseja kiireisenä pitänyt mies alkoi kuitenkin tehdä ratkaisevia virheitä, vaikka hänen toiminnallinen järjestelmällisyys oli poliisin mielestä poikkeavaa. Tapahtumat ajoittuvat 80-luvun alkupuolelle, jolloin omituinen terrorismi sai yhä uskomattomampia piirteitä.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.