Joku pelkää kirjettäsi (Postikostaja)
"Kartoitusta"
Kostajaa ja kohdehenkilöitä kartoitettiin jo alusta lähtien. Todettiin kohdehenkilöiden esiintyneen julkisuudessa jossakin elämänsä vaiheessa. Kuitenkin oli myös poikkeustapauksia, jotka eivät olleet koskaan julkisuudessa, kuitenkin kostaja tunsi heitä tarkalleen. Niistä saatujen vinkkien perusteella pystyttiin keräämään joitakin vahvoja viitteitä. Todettiin mm.tekijän osaavan piirtää ja kaivertaa.
Kirjeiden sisällössä puututtiin aina poliittiseen kantaan ja sitä alettiinkin tarkastella. Todettiin, että tekijän skaala vaihteli äärimmäisyydestä toiseen kuitenkin siten, että painotus oli poliittisesti oikealla.
Häirinnän kohteina oli eri henkilöt tasaisesti pitkin Suomea aina Inaria myöten. Pääpainopisteenä oli pääkaupunkiseutu ja yllättäen toisena painopisteenä oli myös pieni Tohmajärven kunta pohjois-kKarjalassa. Se kiinnosti poliisia niin paljon, että tämä otettiinkin tutkinnassa lähtökohdaksi, eli epäiltiin kostajan asunneen joskus paikkakunnalla ja mahdollisesti muuttaneen pois. Muita lupaavampia viitteitä ei kuitenkaan voitu unohtaa.
Kostajaa ja kohdehenkilöitä kartoitettiin jo alusta lähtien. Todettiin kohdehenkilöiden esiintyneen julkisuudessa jossakin elämänsä vaiheessa. Kuitenkin oli myös poikkeustapauksia, jotka eivät olleet koskaan julkisuudessa, kuitenkin kostaja tunsi heitä tarkalleen. Niistä saatujen vinkkien perusteella pystyttiin keräämään joitakin vahvoja viitteitä. Todettiin mm.tekijän osaavan piirtää ja kaivertaa.
Kirjeiden sisällössä puututtiin aina poliittiseen kantaan ja sitä alettiinkin tarkastella. Todettiin, että tekijän skaala vaihteli äärimmäisyydestä toiseen kuitenkin siten, että painotus oli poliittisesti oikealla.
Häirinnän kohteina oli eri henkilöt tasaisesti pitkin Suomea aina Inaria myöten. Pääpainopisteenä oli pääkaupunkiseutu ja yllättäen toisena painopisteenä oli myös pieni Tohmajärven kunta pohjois-kKarjalassa. Se kiinnosti poliisia niin paljon, että tämä otettiinkin tutkinnassa lähtökohdaksi, eli epäiltiin kostajan asunneen joskus paikkakunnalla ja mahdollisesti muuttaneen pois. Muita lupaavampia viitteitä ei kuitenkaan voitu unohtaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Mistä kostaja oli saanut nämä kirjeenkuoret?"
V.1978 paikeilla tulleissa kirjeissä viitattiin paljon jo silloin lakkautettuun äärioikeistolaiseen liikkeeseen, jonka oli todettu syyllistyneen mm. kommunistien lehtipainon tuhopolttoon. Etsittiin siis lakkautetun liikkeen riveistä henkilöä, joka sopisi kostajan raameihin. Kotietsintöjä suoritettiin samoin kuin kriminaaliteknisiä tutkimuksia, mutta vesiperä tuli.
Pyrittiin myös saamaan selitys tosiseikalle, että useat kirjeet oli lähetetty Kustannus Oy-nimisen firman kuoressa. Mistä kostaja oli saanut nämä kirjeenkuoret? Oliko hän ehkä työssä siinä yhtiössä? Kävi ilmi, että Kustannus Oy oli painattanut kyseisiä kuoria 6000 kappaletta Painopaikka Oy:ssä vuonna 1977. Sieltä kuoret oli lähetetty Postitusosakeyhtiö Saarelle, joka oli sopimuksen mukaan postittanut näitä kuoria Kustannus Oy:n asiakkaille 5877 kappaletta. Missä olivat loput 123 kappaletta? Postitusosakeyhtiö Saaren työntekijäluettelot käytiin läpi lähes kymmenen vuoden ajoilta. Epäiltyjen taustat ja käsialat tarkastettiin. Tuloksetta. Kuoret voivat olla myös lähtöisin Painopaikka Oy:stä, mutta se oli mennyt konkurssiin, eikä henkilöstöluetteloita enää ollut saatavissa.
Me muistamme rikospoliisiin tulleen ilmiantokirjeen, jossa kostaja oli piirtänyt Rauno Stenströmin kuvan kertoen ostaneensa väärennettyjä postimerkkejä kuvan esittämältä mieheltä. Raunohan ei koskaan ollut esiintynyt julkisuudessa, mistä kostaja tunsi Raunon? Rauno itse antoi joitakin vaihtoehtoja, mutta ne eivät tuottaneet tuloksia tarkastuksissa. Mutta todettiin kuitenkin kirjeiden tulon Raunolle alkaneen työpaikan vaihtoksen yhteydessä kesällä 1978. Raunon vanhasta ja uudesta työpaikasta hankittiin henkilöstöluettelot, joissa oli useita satoja nimiä. Niistä ei ollut apua.
Satoja ja jälleen satoja henkilöitä yritettiin sovittaa "kostajan raameihin", mutta aina tuli pää vetäjän käteen, kuten sanotaan.
----
Minä arvaan, että kyseessä on ollut eräs Naantalissa asunut äärioikeistolainen poliittinen koomikko, jolla oli hassu sukunimi. Hänen johtamansa liike poltti kommunistien lehtipainon nimeltään Kursiivi ky. Tätä julkkista postikostaja käytti hyväkseen.
Osaisiko joku sanoa, mitkä olivat nimettömien liikeyritysten Kustannus Oy:n, Painopaikka Oy:n ja Postitusosakeyhtiön Saaren todellisia nimiä?
V.1978 paikeilla tulleissa kirjeissä viitattiin paljon jo silloin lakkautettuun äärioikeistolaiseen liikkeeseen, jonka oli todettu syyllistyneen mm. kommunistien lehtipainon tuhopolttoon. Etsittiin siis lakkautetun liikkeen riveistä henkilöä, joka sopisi kostajan raameihin. Kotietsintöjä suoritettiin samoin kuin kriminaaliteknisiä tutkimuksia, mutta vesiperä tuli.
Pyrittiin myös saamaan selitys tosiseikalle, että useat kirjeet oli lähetetty Kustannus Oy-nimisen firman kuoressa. Mistä kostaja oli saanut nämä kirjeenkuoret? Oliko hän ehkä työssä siinä yhtiössä? Kävi ilmi, että Kustannus Oy oli painattanut kyseisiä kuoria 6000 kappaletta Painopaikka Oy:ssä vuonna 1977. Sieltä kuoret oli lähetetty Postitusosakeyhtiö Saarelle, joka oli sopimuksen mukaan postittanut näitä kuoria Kustannus Oy:n asiakkaille 5877 kappaletta. Missä olivat loput 123 kappaletta? Postitusosakeyhtiö Saaren työntekijäluettelot käytiin läpi lähes kymmenen vuoden ajoilta. Epäiltyjen taustat ja käsialat tarkastettiin. Tuloksetta. Kuoret voivat olla myös lähtöisin Painopaikka Oy:stä, mutta se oli mennyt konkurssiin, eikä henkilöstöluetteloita enää ollut saatavissa.
Me muistamme rikospoliisiin tulleen ilmiantokirjeen, jossa kostaja oli piirtänyt Rauno Stenströmin kuvan kertoen ostaneensa väärennettyjä postimerkkejä kuvan esittämältä mieheltä. Raunohan ei koskaan ollut esiintynyt julkisuudessa, mistä kostaja tunsi Raunon? Rauno itse antoi joitakin vaihtoehtoja, mutta ne eivät tuottaneet tuloksia tarkastuksissa. Mutta todettiin kuitenkin kirjeiden tulon Raunolle alkaneen työpaikan vaihtoksen yhteydessä kesällä 1978. Raunon vanhasta ja uudesta työpaikasta hankittiin henkilöstöluettelot, joissa oli useita satoja nimiä. Niistä ei ollut apua.
Satoja ja jälleen satoja henkilöitä yritettiin sovittaa "kostajan raameihin", mutta aina tuli pää vetäjän käteen, kuten sanotaan.
----
Minä arvaan, että kyseessä on ollut eräs Naantalissa asunut äärioikeistolainen poliittinen koomikko, jolla oli hassu sukunimi. Hänen johtamansa liike poltti kommunistien lehtipainon nimeltään Kursiivi ky. Tätä julkkista postikostaja käytti hyväkseen.
Osaisiko joku sanoa, mitkä olivat nimettömien liikeyritysten Kustannus Oy:n, Painopaikka Oy:n ja Postitusosakeyhtiön Saaren todellisia nimiä?
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Tohmajärvi polttopisteessä"
Otettiin taas suurennuslasin alle Tohmajärvi ja lähdettiin käymään läpi nimi nimeltä paikkakunnalla koulua käyneet ja v.1948-52 syntyneet miehet. Syntymäaika rajattiin näin, koska tarkasteltaessa tohmajärveläisiä törkykirjeen saajia huomio kiinnittyi siihen, että ainakin kahdeksan kirjeen saajaa oli syntynyt vuonna 1950. Edelleen heidän todettiin olleen samalla luokalla kansalaiskoulussa v.1964. Opettajana heillä oli jossakin vaiheessa ollut Matti Manninen ja yksi oppilaista oli autonkuljettaja Pekka Pelkonen.
Kunnanarkistosta löytyivät oppilasluettelot ja jokaista puhuteltiin vuorollaan. Varmoja epäiltyjä kukaan ei osannut sanoa. Yleistä pilkan kohdetta tai vastaavaa koulusta ei näyttänyt löytyvän. Manninenkaan ei muistanut joutuneena kurittamaan ketään oppilasta erityisesti. Aikaa oli kulunut jo yli 20 vuotta, Eikä tarkkoja tapahtumia enää kukaan voinut muistaa. Heräsi kysymys, oliko kostaja jonkun oppilaan veli, nykyinen puoliso, oppilas tai joku muu vastaava.
Otettiin käsitelväksi tapaus Pekka Pelkonen. Oli työnjohtaja Pekka Pelkonen, joka oli saanut törkykirjeitä ja autonkuljettaja Pekka Pelkonen, joka ei ole saanut. Kostaja oli ilmeisesti erehtynyt kohteesta. Oikea Pelkonenkaan ei osannut nimetä ketään mahdolliseksi tekijäksi.
V.1948-52 haarukkaan jätettiin sellaiset miehet, jotka olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulle. Jäljelle jäi n.50 henkilöä ja toiveet olivat suuret. Seurasi työläs vaihe. Ei vielä oltu varmoja, onko kostaja tässä 50 henkilön joukossa, joten muita vihjeitä seurattiin sivussa koko ajan. Aineistoa kerättin mappikaupalla ja saatujen tosiseikkojen perusteella oli joukko pienennetty käsittämään jo n.20 henkilöä. Mukana lojui edelleen jo v.1965 Tohmajärveltä muuttaneen postikostajan Asser Niinistön käsialanäyte. Yhtäläisyyksiä ei löytynyt.
----
Köysi oli kiristymässä tekijän ympärillä pikku hiljaa. Harri Nykäsen romaanin mukaan tekijä alkoi tajuta kiristyvän tilansa ja alkoi piilotella erilaisia todisteita, mm. siirtämällä isoa nimikortteja sisältävää lipastoa kaupunkiasunnostaan maatilalle Joutsaan, mikä koitti ratkaisevaksi virheeksi ainakin siinä dekkarissa.
PS. Typoja, typoja!
Otettiin taas suurennuslasin alle Tohmajärvi ja lähdettiin käymään läpi nimi nimeltä paikkakunnalla koulua käyneet ja v.1948-52 syntyneet miehet. Syntymäaika rajattiin näin, koska tarkasteltaessa tohmajärveläisiä törkykirjeen saajia huomio kiinnittyi siihen, että ainakin kahdeksan kirjeen saajaa oli syntynyt vuonna 1950. Edelleen heidän todettiin olleen samalla luokalla kansalaiskoulussa v.1964. Opettajana heillä oli jossakin vaiheessa ollut Matti Manninen ja yksi oppilaista oli autonkuljettaja Pekka Pelkonen.
Kunnanarkistosta löytyivät oppilasluettelot ja jokaista puhuteltiin vuorollaan. Varmoja epäiltyjä kukaan ei osannut sanoa. Yleistä pilkan kohdetta tai vastaavaa koulusta ei näyttänyt löytyvän. Manninenkaan ei muistanut joutuneena kurittamaan ketään oppilasta erityisesti. Aikaa oli kulunut jo yli 20 vuotta, Eikä tarkkoja tapahtumia enää kukaan voinut muistaa. Heräsi kysymys, oliko kostaja jonkun oppilaan veli, nykyinen puoliso, oppilas tai joku muu vastaava.
Otettiin käsitelväksi tapaus Pekka Pelkonen. Oli työnjohtaja Pekka Pelkonen, joka oli saanut törkykirjeitä ja autonkuljettaja Pekka Pelkonen, joka ei ole saanut. Kostaja oli ilmeisesti erehtynyt kohteesta. Oikea Pelkonenkaan ei osannut nimetä ketään mahdolliseksi tekijäksi.
V.1948-52 haarukkaan jätettiin sellaiset miehet, jotka olivat muuttaneet pääkaupunkiseudulle. Jäljelle jäi n.50 henkilöä ja toiveet olivat suuret. Seurasi työläs vaihe. Ei vielä oltu varmoja, onko kostaja tässä 50 henkilön joukossa, joten muita vihjeitä seurattiin sivussa koko ajan. Aineistoa kerättin mappikaupalla ja saatujen tosiseikkojen perusteella oli joukko pienennetty käsittämään jo n.20 henkilöä. Mukana lojui edelleen jo v.1965 Tohmajärveltä muuttaneen postikostajan Asser Niinistön käsialanäyte. Yhtäläisyyksiä ei löytynyt.
----
Köysi oli kiristymässä tekijän ympärillä pikku hiljaa. Harri Nykäsen romaanin mukaan tekijä alkoi tajuta kiristyvän tilansa ja alkoi piilotella erilaisia todisteita, mm. siirtämällä isoa nimikortteja sisältävää lipastoa kaupunkiasunnostaan maatilalle Joutsaan, mikä koitti ratkaisevaksi virheeksi ainakin siinä dekkarissa.
PS. Typoja, typoja!
Viimeksi muokannut Mäsä-Masa, Su Heinä 27, 2008 5:01 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Ratkaisu"
Umpikuja näytti aukeavan, kun eräs pohjois-Karjalan varuskuntaan kuuluva toimihenkilö otti yhteyttä tutkijoihin. Hänkin oli kotoisin Tohmajärveltä ja saanut herjaavia kirjeitä ja tavaralähetyksiä. Hänelle esitettiin "haarukoitu" nimilista. Mies valitsi heti Asser Niinistön, joka oli ollut miehen naapuri aikoinaan. Miehen kertoman mukaan Asser oli ollut nuorena hyvin hiljainen ja kiinnostunut rakentamaan helvetinkoneita ja muita laitteita. Edelleen mies kertoi Asserin olleen suorittamassa varusmiespalvelusta pohjois-Karjalan varuskunnassa lykkäysten vuoksi vasta vuonna 1975.
Asser Niinistö otettiin tarkasti esille. Ei näyttänyt löytyvän sellaista, jonka perusteella häntä olisi voitu epäillä muita enemmän. Sitä paitsi oli paljon parempia vihjeitä tarkasteltavana.
Edelleen todettiin Asserin olevan työssäkäyvä ja perheellinen, joten hänen ei uskottu ennättävän tehdä kaikkea sitä, mitä oli tullut esille.
Jo seuraavana päivänä Asserin entinen naapuri varuskunnasta soitti tutkijoille kertoen varuskunnan emännän saaneen samantyyppisen kirjeen, jota hän oli saanut. Kirjettä tarkasteltaessa todettiin siinä olevan asioita, joita ulkopuolinen ei voinut tuntea. Asser Niinistön kuultiin palvelleen varuskunnan keittiöllä. Yhteenvetojen jälkeen päätettiin tehdä kotietsintä Asserin kotona ja työpaikalla seuraavana päivänä.
----
Harri Nykäsen dekkarissa sanotaan, että kostaja on lomailemassa entisessä kotikylässään Joutsassa tavaten entisen naapurinsa, joka kertoo kyläläisten saaneen törkykirjeitä ja epäilee häntä törkypostittajaksi. Järkyttynyt tekijä kiistää kaiken. Joku paikallinen nuuskija hiipailee tekijän maatilalle ja löytää vajasta piilotetun lipaston täynnä nimi- ja osoitekortteja.
Hitto, tekee mieliä lainata kirjastosta tai hankkia divarista "Joku pelkää kirjettäsi"-dekkari.

Umpikuja näytti aukeavan, kun eräs pohjois-Karjalan varuskuntaan kuuluva toimihenkilö otti yhteyttä tutkijoihin. Hänkin oli kotoisin Tohmajärveltä ja saanut herjaavia kirjeitä ja tavaralähetyksiä. Hänelle esitettiin "haarukoitu" nimilista. Mies valitsi heti Asser Niinistön, joka oli ollut miehen naapuri aikoinaan. Miehen kertoman mukaan Asser oli ollut nuorena hyvin hiljainen ja kiinnostunut rakentamaan helvetinkoneita ja muita laitteita. Edelleen mies kertoi Asserin olleen suorittamassa varusmiespalvelusta pohjois-Karjalan varuskunnassa lykkäysten vuoksi vasta vuonna 1975.
Asser Niinistö otettiin tarkasti esille. Ei näyttänyt löytyvän sellaista, jonka perusteella häntä olisi voitu epäillä muita enemmän. Sitä paitsi oli paljon parempia vihjeitä tarkasteltavana.
Edelleen todettiin Asserin olevan työssäkäyvä ja perheellinen, joten hänen ei uskottu ennättävän tehdä kaikkea sitä, mitä oli tullut esille.
Jo seuraavana päivänä Asserin entinen naapuri varuskunnasta soitti tutkijoille kertoen varuskunnan emännän saaneen samantyyppisen kirjeen, jota hän oli saanut. Kirjettä tarkasteltaessa todettiin siinä olevan asioita, joita ulkopuolinen ei voinut tuntea. Asser Niinistön kuultiin palvelleen varuskunnan keittiöllä. Yhteenvetojen jälkeen päätettiin tehdä kotietsintä Asserin kotona ja työpaikalla seuraavana päivänä.
----
Harri Nykäsen dekkarissa sanotaan, että kostaja on lomailemassa entisessä kotikylässään Joutsassa tavaten entisen naapurinsa, joka kertoo kyläläisten saaneen törkykirjeitä ja epäilee häntä törkypostittajaksi. Järkyttynyt tekijä kiistää kaiken. Joku paikallinen nuuskija hiipailee tekijän maatilalle ja löytää vajasta piilotetun lipaston täynnä nimi- ja osoitekortteja.
Hitto, tekee mieliä lainata kirjastosta tai hankkia divarista "Joku pelkää kirjettäsi"-dekkari.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Heh. Zeppo Leh70 on yhtä samanlainen poliittinen koomikko kuten aatetoverinsa, tässä ketjussa aiemmin mainittu Naantalissa asunut valtakunnanjohtaja Pecqa Ziidoin. Kaikki sodanjälkeiset suomalaiset äärioikeistolaiset ovat pelkkiä koomikkoja he kaikki.Arska kirjoitti: Hehee, kaverihan on melkein kuin Zeppo Leh7o. Paitsi että Zeppo ei ymmärtänyt eikä osannut peitellä jälkiään, tämä kaverihan oli älykäs ja aikaansaava.
Tämä postikostajan tapaus on mielestäni yksi mieltä kutkuttavimpia rikostapauksia Suomessa kautta aikojen. Kymmenen vuoden ajan hänen onnistui tehtailla herjauskirjeitä ja paketteja, jotka olivat ajaneet uhrinsa aviokriiseihin, työsuhdevaikeuksiin ja kaikkiin muuhun härdelliin. Fiksu kaveri, joka sortui pikkuvirheisiin ja valpassilmäisen naapurin oivallukseen.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
"Kiinni jäi"
Talviaamuna 1984 poliisi saapui Asserin työpaikalle ja työnjohtajaa pyydettiin hakemaan Asser paikalle. Asseria pyydettiin avaamaan työpöytänsä laatikot ja pukukaappi. Tämän tehtyään Asser pyörtyi. Kaapeista löytyi useita valmiita tilauskuponkeja ja kirjeitä. Kostajan pitkä taival oli päättynyt. Hänet tarkastettiin ja hänen hallustaan löytyi omatekoinen 22 kaliiberin revolveri ladattuna. Asser pidätettiin ja hän tunnusti kuulusteluissa kaiken. Hän kertoi lähettäneensä vuodesta 1974 lähtien satoja herjaavia kirjeitä pääasiassa johtavissa asemissa oleville henkilöille. Edelleen hän kertoi tehneensä ainakin 1500 tavaratilausta. Lisäksi tulivat paketit, häirintäsoitot ja lehti-ilmoitukset.
"Pystyvä mies"
Asser oli pystyvä mies. Hänen kotoaan löytyi vielä kolme taskuasetta enemmän, joista kaksi oli omatekoista. Laboratiolausunnon mukaan kaikki olivat ampuma-aseiksi luokiteltavia. Edelleen hän oli toiminut keikkamuusikkona, mutta sittemmin lopettanut perheensä vuoksi. Kotietsinnässä löytyi lisäksi frankeerausleiman väärennösvälineet sekä offset-levyjä, joissa oli 100 markan setelin kuvia. Jo aiemmin poliisin haltuun oli saatu messinkilevy, jossa oli kaiverrettuna leijona-aiheinen postimerkki ja jolla oli Asser oli valmistanut muutamia postimerkkejä.
"Tarkka kortisto"
Miten Asser sitten muisti ne sadat henkilöt, joille hän lähetteli kirjeitä ja tavaroita? Tähän liittyi kaksi vastausta. Ensinnäkin Asserilla oli tarkka kortisto, jossa oli noin 1000 nimeä osoitteineen ja puhelinnumeroineen. Kortisto oli jaettu lohkoihin, joita oli mm.kokoomukselaiset, kepulaiset, armeija ja poliisi yhdessä, kristilliset sekä sekalaiset aiheet. Toiseksi Asserilla itsellään oli todella hyvä muisti. Hän pystyi suoralta kädeltä sanomaan sanomaan nimen kuullessaan, miksi hän oli valinnut kyseisen henkilön kohteekseen.
Oli myös henkilöitä, jotka joutuivat tuleen henkilökohtaisten syiden vuoksi. He olivat jossakin elämänsä vaiheessa sanoneet ja tehneet Asserille jotakin pahaa tai loukkaavaa. Näitä oli mm. Tiina Kiviharju ja Rauno Stenström.
----
PS. Muoks! Typoja...
Talviaamuna 1984 poliisi saapui Asserin työpaikalle ja työnjohtajaa pyydettiin hakemaan Asser paikalle. Asseria pyydettiin avaamaan työpöytänsä laatikot ja pukukaappi. Tämän tehtyään Asser pyörtyi. Kaapeista löytyi useita valmiita tilauskuponkeja ja kirjeitä. Kostajan pitkä taival oli päättynyt. Hänet tarkastettiin ja hänen hallustaan löytyi omatekoinen 22 kaliiberin revolveri ladattuna. Asser pidätettiin ja hän tunnusti kuulusteluissa kaiken. Hän kertoi lähettäneensä vuodesta 1974 lähtien satoja herjaavia kirjeitä pääasiassa johtavissa asemissa oleville henkilöille. Edelleen hän kertoi tehneensä ainakin 1500 tavaratilausta. Lisäksi tulivat paketit, häirintäsoitot ja lehti-ilmoitukset.
"Pystyvä mies"
Asser oli pystyvä mies. Hänen kotoaan löytyi vielä kolme taskuasetta enemmän, joista kaksi oli omatekoista. Laboratiolausunnon mukaan kaikki olivat ampuma-aseiksi luokiteltavia. Edelleen hän oli toiminut keikkamuusikkona, mutta sittemmin lopettanut perheensä vuoksi. Kotietsinnässä löytyi lisäksi frankeerausleiman väärennösvälineet sekä offset-levyjä, joissa oli 100 markan setelin kuvia. Jo aiemmin poliisin haltuun oli saatu messinkilevy, jossa oli kaiverrettuna leijona-aiheinen postimerkki ja jolla oli Asser oli valmistanut muutamia postimerkkejä.
"Tarkka kortisto"
Miten Asser sitten muisti ne sadat henkilöt, joille hän lähetteli kirjeitä ja tavaroita? Tähän liittyi kaksi vastausta. Ensinnäkin Asserilla oli tarkka kortisto, jossa oli noin 1000 nimeä osoitteineen ja puhelinnumeroineen. Kortisto oli jaettu lohkoihin, joita oli mm.kokoomukselaiset, kepulaiset, armeija ja poliisi yhdessä, kristilliset sekä sekalaiset aiheet. Toiseksi Asserilla itsellään oli todella hyvä muisti. Hän pystyi suoralta kädeltä sanomaan sanomaan nimen kuullessaan, miksi hän oli valinnut kyseisen henkilön kohteekseen.
Oli myös henkilöitä, jotka joutuivat tuleen henkilökohtaisten syiden vuoksi. He olivat jossakin elämänsä vaiheessa sanoneet ja tehneet Asserille jotakin pahaa tai loukkaavaa. Näitä oli mm. Tiina Kiviharju ja Rauno Stenström.
----
PS. Muoks! Typoja...
Viimeksi muokannut Mäsä-Masa, La Heinä 26, 2008 3:27 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5424
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
"Miksi?"
Miksi Asser sitten teki sen? Otteita Asserin kuulustelupöytäkirjoista: "...olin kouluaikoina pienikokoinen ja ehkä hivenen helposti hermostuva... Samoin koulussa oli erittäin autoritäärinen ja sotilaallisesti kasvattava opettaja (Matti Manninen)... ...kehittyi viha autoritäärisiä ja aggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä kohti... ...tuli vielä asuntohuolia laittomien irtisanomisten vuoksi, kun en suostunut laittomiin vuokrankorotuksiin... ...paineet olivat jo äärimmillään ja tieto siitä, että joutuisin armeijaan, laukaisi kaiken..."
- "Muistin pistoolini ja päätin lähteä ulos ampumaan kaikkia ja kaikkea. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen, koska en olisi voinut vahingoittaa toista ihmistä fyysisesti. Kun omat vaivani olivat psyykkisiä, niin päätin kostaa psyykkisesti kokemani vääryyden..."
Vaimo ei koskaan tiennyt, eikä edes osannut aavistaa, mitä hänen miehensä iltaöisin puuhaili. Asserilla oli myös muita hyviä tilaisuuksia tehdä kostajan töitään, koska vaimo kävi vuorotyössä. Otteita vaimon kuulustelupöytäkirjoista: "...mieheni on hyvin hiljainen. Joskus hän on kuin eri maailmasta. Hänellä on myös erittäin jyrkkä asenne siihen, mikä on oikeaa ja mikä on väärää..."
Asserilla oli tarkat muistiinpanot kaikista kirjeistä ja muusta toiminnastaan. Muistikirjoja on kertynyt toistakymmentä kappaletta ja kostajan toimintaa käsittelevän osuuden Asser oli merkinnyt muistiin kehittämällään salakirjoituksella. Muistikirjat kuten muukin kostajan materiaali oli lukitussa kaapissa, johon muilla ei ollut asiaa, ei myöskään avaimia. Lukot Asser teki itse.
Asser vangittiin teoistaan ja häntä syytettiin petoksista, väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta, ampuma-aserikoksista, väärän postimerkin valmistamisesta ja käyttämisestä, laittomista uhkauksista, solvauksista, painotuotteen kautta tehdyistä herjauksista, petoksen yrityksistä, herjauksista ja niin edelleen.
Asser oli hyvä työmies ja vaativan ammattitaidon omaava. Hänellä oli omistusasunto, vaimo, lapsi ja työpaikka. Mutta miksi tämä kaikki?
Kai Lehtonen, vanhempi konstaapeli.
Eero Martikainen, ylikonstaapeli.
----
No niin, artikkeli päättyy tähän. Kommentteja kehään, hyvät minfolaiset.

Miksi Asser sitten teki sen? Otteita Asserin kuulustelupöytäkirjoista: "...olin kouluaikoina pienikokoinen ja ehkä hivenen helposti hermostuva... Samoin koulussa oli erittäin autoritäärinen ja sotilaallisesti kasvattava opettaja (Matti Manninen)... ...kehittyi viha autoritäärisiä ja aggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä kohti... ...tuli vielä asuntohuolia laittomien irtisanomisten vuoksi, kun en suostunut laittomiin vuokrankorotuksiin... ...paineet olivat jo äärimmillään ja tieto siitä, että joutuisin armeijaan, laukaisi kaiken..."
- "Muistin pistoolini ja päätin lähteä ulos ampumaan kaikkia ja kaikkea. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen, koska en olisi voinut vahingoittaa toista ihmistä fyysisesti. Kun omat vaivani olivat psyykkisiä, niin päätin kostaa psyykkisesti kokemani vääryyden..."
Vaimo ei koskaan tiennyt, eikä edes osannut aavistaa, mitä hänen miehensä iltaöisin puuhaili. Asserilla oli myös muita hyviä tilaisuuksia tehdä kostajan töitään, koska vaimo kävi vuorotyössä. Otteita vaimon kuulustelupöytäkirjoista: "...mieheni on hyvin hiljainen. Joskus hän on kuin eri maailmasta. Hänellä on myös erittäin jyrkkä asenne siihen, mikä on oikeaa ja mikä on väärää..."
Asserilla oli tarkat muistiinpanot kaikista kirjeistä ja muusta toiminnastaan. Muistikirjoja on kertynyt toistakymmentä kappaletta ja kostajan toimintaa käsittelevän osuuden Asser oli merkinnyt muistiin kehittämällään salakirjoituksella. Muistikirjat kuten muukin kostajan materiaali oli lukitussa kaapissa, johon muilla ei ollut asiaa, ei myöskään avaimia. Lukot Asser teki itse.
Asser vangittiin teoistaan ja häntä syytettiin petoksista, väärän yksityisen asiakirjan valmistamisesta, ampuma-aserikoksista, väärän postimerkin valmistamisesta ja käyttämisestä, laittomista uhkauksista, solvauksista, painotuotteen kautta tehdyistä herjauksista, petoksen yrityksistä, herjauksista ja niin edelleen.
Asser oli hyvä työmies ja vaativan ammattitaidon omaava. Hänellä oli omistusasunto, vaimo, lapsi ja työpaikka. Mutta miksi tämä kaikki?
Kai Lehtonen, vanhempi konstaapeli.
Eero Martikainen, ylikonstaapeli.
----
No niin, artikkeli päättyy tähän. Kommentteja kehään, hyvät minfolaiset.
"Moon Leka-Veka, soot Mäsä-Masa", sanoi koulutoveri minulle ennen muinoin.
Taitava, mielikuvituksekas ja moneen pystyvä mies. Todella kauan ehti tehdä kiusojaan ennen kiinni jäämistä, mikä sekin jo osoittaa jotain. Paljonkohan lienee seuraillut näiden uhriensa elämää, iso osa koston nautintoahan on se, että todella tietää ja näkee uhrinsa olevan kusessa.
Hyvä ja mielenkiintoinen topic, tosiaan.
Hyvä ja mielenkiintoinen topic, tosiaan.
- Valoviikate
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1520
- Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
- Viesti:
Olenko unohtanut jotain vai miksi etsintöihin rajattiin miehet?Mäsä-Masa kirjoitti: Otettiin taas suurennuslasin alle Tohmajärvi ja lähdettiin käymään läpi nimi nimeltä paikkakunnalla koulua käyneet ja v.1948-52 syntyneet miehet.
Aluksi tämä oli minulle vain yksi rikos muiden joukossa, mutta hiukan myöhemmin kiinnosti jo hemmetisti.
Siinäpä miettimistä, miksi. Kuten EuroJR totesi, meissä kaikissa asuu pieni kostaja, toisilla vähän suurempi, (kuulunkohan itse niihin?) mutta tuskin kellään niin valtaisaa kuin Asser Niinistöllä.
Googlella en löytänyt muuta kuin tämän minfon sivun.
Erittäin mielikuvituksekas, kärsivällinen, luova, taitava ja pitkäpintainen kaveri.
Onkohan hän vielä elossa?
-
loneliness
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3206
- Liittynyt: Ti Kesä 03, 2008 12:30 am
Asserilta terävää ajattelua. Väkivalta ei ratkaise mitään, mutta kakkakepponen saa ihmiset varpailleen. Likainen kosto!Mäsä-Masa kirjoitti:"Miksi?"
Miksi Asser sitten teki sen? Otteita Asserin kuulustelupöytäkirjoista: "...olin kouluaikoina pienikokoinen ja ehkä hivenen helposti hermostuva... Samoin koulussa oli erittäin autoritäärinen ja sotilaallisesti kasvattava opettaja (Matti Manninen)... ...kehittyi viha autoritäärisiä ja aggressiivisesti käyttäytyviä ihmisiä kohti... ...tuli vielä asuntohuolia laittomien irtisanomisten vuoksi, kun en suostunut laittomiin vuokrankorotuksiin... ...paineet olivat jo äärimmillään ja tieto siitä, että joutuisin armeijaan, laukaisi kaiken..."
- "Muistin pistoolini ja päätin lähteä ulos ampumaan kaikkia ja kaikkea. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen, koska en olisi voinut vahingoittaa toista ihmistä fyysisesti. Kun omat vaivani olivat psyykkisiä, niin päätin kostaa psyykkisesti kokemani vääryyden..."
Olisi monen muunkin väkivaltaisen ja traumatisoituneen hyvä opetella kostoja ns. rauhan keinoin, kuten Asseri tässä esimerkkiä näytti seuraajilleen.
Paavo Arhinmäki on äijä!
Tulipa tässä mieleeni mielenkiintoinen tapaus jota olin itse todistamassa. Asuimme silloisen poikaystävän kanssa hänen vanhempiensa luona ja koska sitä tilaa oli niin niillä oli siellä pari vuokralaista. Tällä toisella oli (ja on edelleen) hyvin tavallinen sukunimi. Mies on siis kyseessä. No, kaikkien postit tuli samaan lootaan ja ne tuotiin eteisen pöydälle. Sinne alkoi ilmestymään ihmeellisiä kirjekuoria tälle asukkaalle. Yhdessä luki ButrosButros xxx(se sen sukunimi), toisessa Adolf xxx jne. Seuraavana päivänä alkoi sataa lehtiä joita hänen nimissä oli tilattu. Joka päivä sieltä tuli jotakin. Pihaan ajoi kerran auto joka toi jotain helevetin kallista kompostia tilattuna tän asukin nimellä. Alkoi myös tulla ulkomailta lehtiä. Lopulta se sai tarpeekseen ja ilmoitti poliisille (kauan se sitä katteli ja sieltä tuli satoja kortteja mm. "onnea vauvasta", "onnea kihloista" eikä tämä tajunnut ollenkaan miksi näin on.
Eräänä päivänä pari viikkoa sen poliisille ilmoituksen jälkeen ovikello soi ja siellä oli postin lähetti. Toi kirjeen ja kukkapuskan. Kirjeen luettuaan asukas kertoi, että jonkun saman nimisen miehen hieman pipipäinen ex-nainen oli kaiken takana. Naiselle itselle oli selvinnyt, että on pommittanut väärää puuta ja lähestyi näin anteeksi pyydellen. Se joutui sitten maksamaan tietenkin kaikki kulut ja sai itse peruutella loput tilauksensa.
Muistan kuinka mielenkiintoista meistä oli joka päivä kytätä mitä sieltä tänään tulee sille
Me oltiin nimittäin puoli vuotta kummatkin ihan vaan tekemättä mitään. Vanhemmat toi sapuskan pöytään ja passas. Mut sitten kyllä piti kunnostautua kun poikaystävä lähti inttiin enkä mä yksin halunnut olla tekemättä mitään 
Eräänä päivänä pari viikkoa sen poliisille ilmoituksen jälkeen ovikello soi ja siellä oli postin lähetti. Toi kirjeen ja kukkapuskan. Kirjeen luettuaan asukas kertoi, että jonkun saman nimisen miehen hieman pipipäinen ex-nainen oli kaiken takana. Naiselle itselle oli selvinnyt, että on pommittanut väärää puuta ja lähestyi näin anteeksi pyydellen. Se joutui sitten maksamaan tietenkin kaikki kulut ja sai itse peruutella loput tilauksensa.
Muistan kuinka mielenkiintoista meistä oli joka päivä kytätä mitä sieltä tänään tulee sille