Tiedosta ja propagandasta:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/588 ... 5666673366
Emil Kastehelmi
[email protected]
18.12.2022 klo 9:00
Analyysi: Näihin Ukraina-lähteisiin voi luottaa – ero Twitter-harrastajan ja ison ajatuspajan välillä voi olla yllättävän pieni
Ukrainan sodassa on tuhansia tietolähteitä, jotka tuottavat kukin tietoa sodasta eri lähtökohdista. Oikean tiedon erottaminen väärästä vaatii tarkkuutta, kirjoittaa Iltalehden erikoistoimittaja Emil Kastehelmi.
Usein esillä oleva ISW ei ole erehtymätön. On myös hyvä huomioida, ettei sillä ole käytössään mitään sellaisia lähteitä, jotka eivät olisi myös muiden avointen lähteiden toimijoiden käytössä. Kyse on enemmän siitä, miten eri tahot jalostavat niistä informaatiota.
Eri mediat, viralliset toimijat, asiantuntijat, ajatuspajat ja yksityiset, sota-aiheista kirjoittavat henkilöt maalaavat kukin kuvaa Ukrainan sodan tapahtumista ja yleistilanteesta. Intressit ovat moninaisia, eivätkä mediankaan käyttämät viralliset lähteet ole aina yksiselitteisen oikeassa.
Lukijan onkin hyvä tietää, minkälaisiin tietoihin oikeastaan viitataan, kun uutisen lähteen kerrotaan olevan vaikkapa Ukrainan asevoimien pääesikunta, Kyiv Independent tai ajatuspaja ISW.
Tässä jutussa esitellään suomalaisessakin mediassa yleisesti käytössä olevia sotalähteitä.
Yleisesti esillä: ISW ja brittitiedustelu
Ukrainan sodan aikana yhdysvaltalainen Institute for the Study of War (ISW) on noussut keskeiseksi tiedonvälittäjäksi. Vaikka nimi viittaakin akateemiseen oppilaitokseen, ISW ei kuitenkaan sitä varsinaisesti ole.
Kyseessä on ajatuspaja, joka on analysoinut ja kommentoinut useita sotia vuosien varrella. ISW:n taustalla toimii useita asiantuntijoita, jotka ovat myös työskennelleet tavalla tai toisella sotaan liittyvillä aloilla. ISW:tä käytetään ahkerasti medioissa lähteenä, ja myös monet suomalaiset lehdet tekevät sen päivittäisistä julkaisuista suoraan uutisia. Aivan kritiikittömästi ajatuspajaan ei kuitenkaan kannata suhtautua.
ISW koostaa päivittäin Ukraina-katsauksen, jossa se tarkastelee rintaman uusimpia käänteitä niin ukrainalaisten kuin venäläistenkin lähteiden pohjalta. Lisäksi se ylläpitää karttaa ja kirjoittaa pidempiä tekstejä sodan eri teemoista.
ISW:n tiedonkeruumenetelmät eivät ole kuitenkaan täysin aukottomia. Ajoittain se saattaa nojata karttakuvissaan ja analyyseissaan liiaksi yksittäisiin, varmentamattomiin lähteisiin. Toisaalta ajatuspajan ansioksi voidaan mainita selkeä lähteiden merkitseminen tekstiin. ISW:n katsausten lukeminen vaatiikin siis lukijalta ja toimittajilta tutustumista myös niiden nootitukseen.
Vaikka ISW tuottaa usein hyvää perustietoa, on sen teksteissä ja lähteiden tulkinnoissa ajoittain havaittavissa objektiivisuutta heikentävää vinoumaa: ISW on Ukrainan puolella, ja välillä asemoituminen myös puskee esille analyyseissa. Ukraina-myönteiset huhut saattavat esimerkiksi saada turhankin suurta huomiota, vaikka niistä ei olisi mitään todisteita. Toisaalta Venäjän kykyjä ja saavutuksia on aliarvioitu.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että ajatuspaja ei tuottaisi lähtökohtaisesti luotettavaa tietoa. Sen taustat, asema ja asenteet on vain tiedostettava.
Ison-Britannian puolustusministeriön tuottamat kartat ovat kuukausien saatossa hieman parantuneet, mutta niistä on edelleen vaikeaa saada yksityiskohtaista tietoa. Kaikista omituisuuksistakaan ei ole päästy eroon. Esimerkiksi tässä 13.12. päivätyssä kartassa Zaporižžjan eteläpuolisen alueen hallinta on merkitty epäselväksi. Tosiasiassa rintama on ollut täällä staattinen jo pitkään, ja osapuolet ovat suorittaneet alueella muun muassa sotavankien vaihtoa.Ison-Britannian puolustusministeriön tuottamat kartat ovat kuukausien saatossa hieman parantuneet, mutta niistä on edelleen vaikeaa saada yksityiskohtaista tietoa. Kaikista omituisuuksistakaan ei ole päästy eroon.
Useat mediat uutisoivat myös Ison-Britannian puolustusministeriön Defence Intelligencen Twitter-päivityksistä. Lyhyehköt tekstimuotoiset katsaukset kertovat päivittäisiä huomioita Ukrainan tilanteen kehittymisestä. Ne eivät seuraa kattavasti koko Ukrainan tilannetta, mutta julkaisevat keskeisiä tietoja painopistesuunnista sekä ajoittain myös huomioita alueilta, joihin muut toimijat eivät välttämättä ota suuresti kantaa.
Yleisesti ottaen päivitykset ovat luotettavia, mutta niiden yhteydessä julkaistavat kartat Ukrainan rintamatilanteesta ovat epäselviä, informaatiosisällöltään köyhiä sekä paikoin jopa väärässä. Defence Intelligencen tekstijulkaisuja voi toisin sanoen käyttää tietolähteenä, mutta karttoja ei.
Ukrainan asevoimat
Ukrainan viralliset kanavat julkaisevat jatkuvasti tietoa sodasta. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan voi niellä sellaisenaan. Pääesikunnan (GSUA) päivitykset yleistilanteen kehityksestä ja tappioista ovat suuntaa-antavia, mutta ei ole kuitenkaan tiedossa, mitä laskuperusteita Ukraina käyttää ilmoittaessaan Venäjän päivittäisistä tappioista. Kuolleeksi ilmoitettujen venäläissotilaiden määrän on arvioitu olevan turhankin korkea.
Samaa tulokulmaa voi soveltaa myös esimerkiksi Ukrainan ilmavoimien, Operational Command Southin ja muiden asevoimien toimijoiden päivityksiin.
Osalla Ukrainan joukoista löytyy myös omia Telegram-kanavia, joista saattaa löytää kiintoisaa sisältöä. Esimerkiksi taannoiset uutiset Dnipron ylittämisestä lähtivät Katto-Kassinen-erikoisjoukko-osaston Telegramista. Keskimäärin Ukrainan sotilasaiheissa nyrkkisääntönä on, että mitä pienemmän tason toimijan tiedotteita tarkastelee, sitä todenmukaisempaa ja tarkempaa tieto on. Toisaalta tällöin kokonaiskuva pitää muodostaa useasta palasesta.
Tieto Dnipron ylittäneistä ukrainalaisjoukoista lähti liikkeelle Katto-Kassisen Telegram-kanavalla julkaistusta videosta ja nousi laajempaan sotaseuraajien tietoisuuteen ISW:n kautta. Mediat tarttuivat aiheeseen nopeasti ISW:n julkaisujen jälkeen.
Ukrainalaiset mediat ja hallinnolliset toimijat
Ukraina on eksistentiaalista sotaa käyvä valtio, joten se tuottaa propagandaa. Tämä on ymmärrettävää eikä itsessään paha asia, mutta se on tiedostettava sisältöjä lukiessa. Valtion lisäksi myös ukrainalaiset suositut mediat kannattavat järkkymättömästi Ukrainan voittoa, joten esimerkiksi Kyiv Independentiä tai Suspilnea, osin myös Ukrinformia, kannattaa lukea tästä näkökulmasta.
Sama pätee viranomaisiin ja poliitikkoihin, kuten esimerkiksi Telegramissa aktiiviseen Luhanskin kuvernööriin Serhi Haidaihin tai Kiovan pormestari Vitali Klytškoon. Kyse ei ole välttämättä niinkään suoranaisesta väärän tiedon antamisesta, vaan lukijan pitää lukea rivien välistä myös se, mitä jätetään tarkoituksellisesti sanomatta.
Presidentin neuvonantaja Oleksi Arestovichin kovimpiin väitteisiin kannattaa suhtautua erityisen skeptisesti: jos väite tuntuu olevan liian hyvä ollakseen totta, se todennäköisesti on juuri sitä. Tietysti myös presidentti Zelenskyilla on oma kanavansa, joka käsittelee tosin enemmän korkean tason politiikkaa sodan ympärillä, ei niinkään sotatapahtumia.
Serhi Haidai on jatkanut luhanskilaisten moraalin ylläpitoa ja sodassa kaatuneiden muistamista, vaikka ajoittain käytännössä koko Luhanskin alue on ollut miehittäjien hallussa. Kuvassa osa alkuperäisestä muistotekstistä ja sekä sen konekäännös.
Sosiaalisen median loputon suo
Sosiaalisessa mediassa tilanne muuttuu haastavammaksi. Suurin osa analyyttisesta ja uutta tietoa tuottavasta toiminnasta tapahtuu Twitterissä, vaikka muitakin alustoja käytetään. Twitterissä seuraajamäärät eivät aina kerro luotettavuudesta, ja toisaalta yleisesti luotettavat henkilöt, nimimerkit ja toimijat saattavat myös julkaista sisältöä, joka osoittautuu myöhemmin virheelliseksi.
Moni Twitterissä tietoa levittävä toimija on niin sanottu tieto-aggregaattori, eli he keräävät sisältöä eri kanavista ja julkaisevat sitä, mutta eivät tuota välttämättä varsinaisia analyyseja. Tietyt nimimerkkien takaa operoivat tilit pitävät yllä salaperäisyyden verhoa, luvaten epämääräisesti esimerkiksi “hyviä uutisia” olevan tulossa. Usein näihin uutisiin ei kuitenkaan selkeästi palata. Luotettavuuden kannalta haasteellinen piirre on lähteiden puuttuminen, myös kysyttäessä.
Esimerkkejä tällaisista tileistä Twitterissä ovat esimerkiksi @Warmonitor3, @OSINTtechnical tai keskimäärin hieman luotettavammat Special Kherson Cat (@bayraktar_1love) tai @NOELreports. Esimerkkejä näistä löytyisi kymmeniä.
Suurin osa WarMonitorin toiminnasta perustuu eri lähteissä ilmoitettavien tietojen tviittaamisesta lyhyesti. Ongelma on, että tietoja ei käytännössä kontekstoida eli aseteta suurempaan kokonaisuuteen, ja merkittävämpiä väitteitä harvoin lähteistetään. Yksittäisten väitteiden luotettavuuden arviointi on täten haastavaa.
Nimellään esiintyviä epäluotettavia sosiaalisen median asiantuntijoita voi olla haastavaa erottaa luotettavista. Heidän tittelinsä vaikuttavat asianmukaisilta ja sisällöt analyyttisilta. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin osoittautuu, että heidän julkaisunsa ovat sekoitus oikeaa ja väärää tietoa, paketoituna asiantuntevan näköiseen pakettiin.
Esimerkiksi merkittäviä seuraajamääriä keränneet Chuck Pfarrer (@ChuckPfarrer) ja Michael MacKay (@mhmck) ovat osoittautuneet usein tviittaavan suoranaisesti väärää tietoa ja asteittain epätosia väitteitä rintamatilanteen kehityksestä. Seuraajien kannalta ongelmallista onkin, että nämä ja useat vastaavat vaikuttajat eivät ole jatkuvasti väärässä, mutta väärää tietoa on sekoittunut liiaksi oikeaan, jotta heitä voisi pitää luotettavina. Väärät tiedot jätetään monesti korjaamatta ja kritiikin esittäjät joutuvat herkästi estoon.
Luotettavia ulkomaisia, Twitteriä runsaasti käyttäviä asiantuntijoita ovat muun muassa Michael Kofman, Konrad Muzyka ja Rob Lee, muutamia mainitakseni.
Sodan nopeatempoisen kehityksen vuoksi sosiaalisessa mediassa leviää runsaasti analyyseja eri tahoilta, ja ajoittain asiantuntijat, sotabloggaajat sekä muut sodasta tietoa tuottavat ovat perinteistä mediaa edellä. Toisaalta nopeatempoisuus johtaa ajoittain myös vääriin johtopäätöksiin, kun analyyseja tehdään heikkojen tai vähäisten todistusaineistojen pohjalta.
Paikkaansapitävää tietoa on toisaalta tarjolla myös runsaasti. Minä, John Helin sekä Eerik Matero ylläpidämme tiimimme kanssa avointen lähteiden tiedusteluun perustuvaa
https://www.scribblemaps.com/maps/view/ ... ine/091194 -tilannekarttaa ja julkaisemme tarkistettuun tietoon pohjautuvia tilannekatsauksia.
Lisäksi esimerkiksi DefMon (@defmon3) julkaisee jatkuvasti laadukasta, OSINT-pohjaista tietoa karttaesityksineen. Ansiokasta väärän tiedon kumoamista harjoittaa @osint_east, joka on laadukas mutta vähemmän tunnettu tekijä. Youtuben puolella Perun tekee kattavia videoita useista eri aiheista. Luotettavia satelliittikuva-analyyseja tuottaa muun muassa Brady Africk (@bradyafr).
Huomionarvoista on, että edellä mainitut käyttävät runsaasti sellaisia lähteitä, joita myös esimerkiksi ISW raporteissaan käyttää. Ero osaavan Twitter-sotaosaajan ja kansainvälisesti tunnistetun ajatuspajan välillä voi olla paikoin yllättävän pieni.
Muita asiansa osaavia toimijoita ja ryhmiä
Maininnan arvoinen on myös useista kansainvälisistä vapaaehtoisista koostuva Geoconfirmed-kollektiivi, joka tarkistaa geolokatoinnin eli paikannuksen keinoin sosiaalisessa mediassa kiertäviä videoita ja kuvia. Ennen sotaa laajasti tunnettu Liveuamap on sen sijaan usein hieman epämääräinen ja paikoin tapahtumista jäljessä, mutta antaa silti oikeansuuntaisen yleiskuvan sodasta kartallaan.
Karttapalveluista Deepstate on hyvin usein oikeassa, hieman hämärästä nimestään huolimatta. Kartan lisäksi he levittävät tietoa sodasta Telegram-kanavallaan.
Oryx-nimimerkin takana työskentelevä tiimi laskee Venäjän ja Ukrainan taistelukentällä kokemia kalustotappioita tarkasti ja luotettavasti taistelukentältä tulevan video- ja kuvamateriaalin perusteella. Ukrainan tappioista on vähemmän visuaalisia todisteita kuin venäläisten, joten vinoumaa on siksi venäläistappioiden suuntaan. Oryx ei keskity pelkästään Ukrainaan, vaan tuottaa myös tietoa muiden maiden asevoimista.
GeoConfirmed-kollektiivi kerää kaikki paikantamansa kohteet päivittyvälle interaktiiviselle kartalle. Ryhmä paikantaa niin räjähdyksiä, joukkojen sijainteja, linnoitteita, iskuja sekä monia muita tapahtumia. Varsinaisia kattavia kokonaisanalyyseja se ei kuitenkaan tee. Eri toimijoilla on eri rooleja ja tavoitteita. Tiedonvälityksen kannalta on hyvä, etteivät kaikki pyri tekemään täysin samaa lopputuotetta.
Venäläisten Telegramien ihmeellinen maailma
Venäläiset ja venäläismyönteiset lähteet on syytä mainita myös. Maan mediat ja julkishallinnolliset toimijat eivät tuota erityisen luotettavaa informaatiota sodasta. Sen sijaan epävirallisten lähteiden maailma Telegram-viestisovelluksessa on sangen kiinnostava. Mitään siellä otettua ei kannata ottaa suorana totuutena, mutta ajoittain ne voivat antaa myös sellaisia näkökulmia taistelukentän tapahtumiin, jotka jäävät ukrainalaismyönteisiltä kanavilta huomiotta.
Tällaisia kanavia ovat muun muassa Rybar sekä sotilaalliset kanavat Orchestra Wagner ja GreyZone. Vahvistamattomia venäläishuhuja ja venäläismielisiä analyyseja voi halutessaan lukea myös muun muassa WarGonzolta sekä Kahdelta Majurilta. Joskus kanaville eksyy myös kiinnostavaa kritiikkiä omien joukkojen toimintaa kohtaan.
Myös sotabloggari ja propagandisti Igor Girkin, alias Strelkov, antaa ajoittain turhautumisensa Venäjän hitaaseen sotamenestykseen kuulua kanavissaan. Girkin on äskettäin tuomittu Haagissa elinkautiseen vankeustuomioon vuonna 2014 tapahtuneen malesialaiskoneen alasampumisesta, mutta häntä ei ole voitu vangita, sillä Girkinillä ei ole aikomustakaan poistua Venäjältä.
Venäläiskanavat kirjoittavat luonnollisesti venäjäksi, joten kuten useiden Ukraina-kanavienkin kohdalla, kirjoitukset on käännettävä ensin englanniksi esimerkiksi Google Translaten avulla. Translate saattaa kadottaa kirjoituksista tiettyjä fraaseja, mutta kääntää tekstit silti riittävän ymmärrettävään muotoon.
Rybar on ryhmä, joka pyrkii uutisoimaan sodasta asiallisesti ja journalistisilla lähtökohdilla, mutta asemoituu selkeästi Venäjän puolelle. Kanavillaan se julkaisee muun muassa tarkkoja karttaesityksiä ja hyvin tuotettuja videoita. Kartat ja katsaukset ovat ajoittain oikeassa, mutta ovat sisältäneet myös virheellistä tietoa. Rybarilla on todennäköisesti myös informantteja sotatoimialueella.
Itsenäinen Meduza-verkkouutispalvelu tarjoilee Venäjältä uutisia, jotka eivät sovi Kremlin narratiiviin. Artikkeleita tuotetaan myös englanniksi, ja ne kertovat kiinnostavalla tavalla niin venäläisestä yhteiskunnasta kuin sota-aiheistakin. Meduzalla on luonnollisesti myös oma oppositioagendansa artikkeleiden taustalla, mutta se ei ole venäläislähteistä puhuttaessa varsinaisesti luottamusta heikentävä tekijä, päinvastoin.
Tämä listaus oli yleiskatsaus Ukrainan sotaan ja sen erityyppisiin tietolähteisiin. Sodasta raportoi tuhansia asiantuntijoita, virallisia sekä epävirallisia toimijoita, harrastajia ja nimimerkkejä, joten kaikkia ei voi tarkastella yhdessä artikkelissa. Tämän listauksen perusteella on kuitenkin hieman helpompi navigoida informaatiotulvassa.
Venäläismielisistä Telegrameista on turha etsiä oikeaa tietoa venäläisten sotarikoksista. Kanavien mukaan niitä ei joko tapahdu tai ne ovat ukrainalaisten lavastamia. Useimmiten niistä ei kuitenkaan puhuta lainkaan.
Se ei haittaa koska homma etenee startegian mukaan 
