VastarannanKiiski kirjoitti: Ke Joulu 21, 2022 10:32 am
Kuinka monella teistä sitten on tapana hakata tai tappaa puoliso? Vahingossa?
Eikö normaali ihminen pysähtyisi miettimään jo siinä vaiheesaa kun ollaan tolkuttoman raivoamisen ja tavroiden rikkomisen ja tönimisen vaiheessa ja hakisi apua? Että en todellakaan hallitse itseäni ja haluan hakea apua, ennenkuin satutan läheistä ihmistä pahasti. Tässä on kyseessä ihminen, joka on tutkinut väkivaltaa ja on ammatiltaa psykiatri, joten hänellä olisi ollut tarvittava tieto tilanteen ja käytöksesä vaarallisuudesta ja sitäkautta monia muita parempi mahdollisuus hakea apua ajoissa.
Joo ei, näinhän monet (useimmat?) perheväkivaltaan syyllistyneet eivät todellakaan toimi vaan esim. oikeuttavat toimensa (puoliso nalkutti ja itse kerjäsi), vähättelevät/kaunistelevat tekojaan ("en mä repinyt niin että luut rutisi, mä vain siirsin hänet syrjään", "en mä tönäissyt täysin voimin, mä vain hellästi työnsin sängylle istumaan"), eivät muista niistä mitään (koska olivat niin kännissä ja kamoissa) tai kieltävät kirkkain silmin tehneensä mitään (koska joko valehtelevat tai dissosioivat).
Juuri se, että on tutkinut väkivaltaa ja "pitäisi tietää paremmin" nostaa kynnystä hakea apua ja edesauttaa asioiden todellisen tolan kieltämisen (ehkä jopa itseltään) – "minä olen niin hyvä ja viisas ihminen, että enhän minä nyt voi tehdä niin". Jos myöntää toimineensa väärin ja tavalla, jolla on vannonut ettei koskaan toimi, joutuu myöntämään, että oma minäkuva on täysin vääristynyt.
Kitarisa kirjoitti: Ke Joulu 21, 2022 12:07 pm
Lähdet siitä ajatuksesta, että tekoon on päädytty pitkäaikaisen parisuhdeväkivallan seurauksena. Olisiko mahdollista, että tekijä ei olisikaan aikaisemmin käynyt uhriinsa fyysisesti käsiksi? On varmasti riidelty ja hammasta purtu, mutta onko raivo pystytty hillitsemään aikaisemmilla kerroilla ennen kuin se on äitynyt fyysiselle asteelle?
Tässä oli kyse lähinnä siitä, kuinka tekijän psyyke käsittelee tilannetta ja se voi hyvinkin nähdä tekonsa vahinkona, etenkään jos tekohetkellä ei ollut surmaamistarkoitusta ja jos näin, niin ei ihme jos pakka ei ota oietakseen.
Tietenkin olet oikeassa, että jokaisen normaalin kuuluisi hakeutua avun piiriin jos huomaa ettei kasetti meinaa kestää, mutta harvoin se niin menee.
Tavallisempaa näissä tappoon johtaneissa lähisuhdeväkivaltakuvioissa on se, että väkivalta on jo siirtynyt henkisestä fyysiseksi -- eli ensin esim. kulun estämiseksi (menee seisomaan tielle ettei toinen pääse pois) tai tönimiseksi.
Tietysti jos päällä on psykoosi ja kumppanin näkee vaikkapa CIA:n lähettämänä kätyrinä (kun tähän asti on vain ollut tunne, että CIA salakuuntelee pistorasioiden kautta), niin eka väkivallan teko voi olla se, joka johtaa toisen kuolemaan.
En siis väitä, että tässä tapauksessa oli kyse kummastakaan skenaariosta.
Ei vaan, riippunee tekotavasta ja olosuhteista. 