Hessu52 kirjoitti:Olen Sakaran kanssa asiasta hieman eri mieltä, sillä nykyään ihmisillä on mahdollisuus erilaisiin virikkeisiin enemmän, kuin koskaan aikaisemmina.
Jos on varaa ostaa pleikkareita ja niihin satasia maksavia dvd-levyjä, niin halvemmaksi tulee käydä vaikka kirjastosta ilmoitustaulta lukasemassa mitä kaupungilla tai kunnalla olisi ihmispololle tyrkyllä.
Kyllä sieltä kaikille harrastuksia löytyy, jos vain on itsellä yhtään motivaatiota lähteä mukaan.
Saattaahan johonkin kerhotoimintaan sellaisella, joka ei ole koskaan kotoaan muualle mennyt, kuin lähikauppaan ja kouluun, olla jonkinmoinen kynnys lähteä kylmiltään tutustumaan, mutta ei sieltä kukaan koskaan vainaana pois ole tullut, joten rohkeasti mukaan.
Jos ei uskalla johonkin kerhotoimintaan lähteä, niin miten sellaisen ihmisen luulisi sitten mihinkään työpaikkaankaan voivan mennä?
No, nämä kirjoitukset eivät kaiketi kuulu tämän valikon kohdalle, mutta hän ken oli sitä mieltä, että vanhempien vastuu jatkuu myös sen jälkeen, kun nuori, tai "keski-ikäinen nuori" on muuttanut pois kotoaan, on aivan oikeassa ja se oli hieno pointti.
Sori että lainaan pitkästi. Vastaan silti vielä pidemmästi, enkä vaan nimimerkille hessu52.
Ahdistus on asia jota ei ymmärrä ilmeisesti kunnolla edes se joka sivusta ahdistunutta seuraa. Ja ahdistuksiakin on suurin piirtein niin monenlaisia kuin on ahdistuneitakin.
Ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka laajaa on tarjonta harrastusten ja kerhojen sun muiden suhteen. Jos on sillä lailla ahdistunut ettei muiden seuraan ole halua tai uskallusta lähteä, niin sitten se vaan on niin.
Jonkun täytyy ne ahdistuksen solmut avata tai pikemminkin auttaa ahdistunutta ne avaamaan. Mutta milläs autat jos on 24/7 tuntia viikossa sisätiloihin jumiutuneena. Tuttavani joka aikoinaan opiskellessa työskenteli osa-aikaisena kaupan kassalla, kertoi että oli havaittavissa aikoja jolloin ahdistuneet lähtivät liikkeelle mm. ostoksilleen. Hänen mukaansa mm. kesäsunnuntain formulalähetykset olivat aikoja jolloin näitä ihmisiä näki kaupassa.
Nyky-yhteiskunta tarjoaa paremmin mahdollisuuksia - myös syrjäytyä. On internet, jossa voi ahdistunutkin jollain tasolla keskustella. On elintasoa sen verran että syrjäytyminen on mahdollista ilman että nälkä pakottaa toimimaan.
Jos sä hessu52 oot syntynyt vuonna 52, niin sä oot varmasti nähnyt vielä sellaista suomea jossa ei ollut varaa jäädä vaan neljän seinän sisään. Asunnot olivat sen verran ahtaita. Jos ei koulu maistanut niin sitten oli mentävä töihin tai itkettävä ja mentävä. Ei ainakaan duunaripuolella ollut ihmisiä joille moinen olisi onnistunut. Ja jos sattui kuulumaan ns. "svinrik"-perheeseen, tällaiset piilotettiin ja kyettiin piilottamaan ihan toisella tavalla kuin nykyisin.
Erakkojahan on ollut. Ja on vieläkin, niistä vaan käytetään eri nimeä eli syrjäytynyt. Mutta sodan jälkeisessä suomessa noiden erakoidenkin piti tehdä jotain jotta saisi jotain syötävää.
Mitä tulee siihen että syytetään yhteiskuntaa? Joo, kyllä mun mielestä yhteiskuntaa voidaan syyttää tietyin varauksin. Nyt juuri uutisissa Katainen kertoi että valtio käyttää 800 000 000 euroa veron kevennyksiin. Ketä se hyödyttää noin niinkuin oikeasti?
Tässä iltalehden laskelmia verohyödystä vuositasolla:
15 000 euron tuloilla 216 euroa
35 000 euron tuloilla 540 euroa
50 000 euron tuloilla 744 euroa
Jos ansaitsee 15000 vuodessa niin se tarkoittaa reilusti alle euroa päivässä. Jos on sitten tosiaan isotuloinen ja ansaitsee 50 000 euroa vuodessa niin mitä tuo 744 euroa siihen enää merkkaa?
Lisäksi kaikkein pienituloisimmille tuo ei merkkaa mitään muuta kuin palvelujen huonontumista. Ja mitä esimerkiksi 50000 euroa vuodessa tienaava noita palveluja tarvitsee? Ei todellakaan mihinkään. Lastentarhojen maksujen katot on tulleet jo paljon alhaissemmalla tasolla vastaan. Jos tarvitsee lääkäriä, menee yksityiselle, eikä niitä jotka eläessään tienaavat vanhassa rahassa yli 300 000 vuodessa tarvitse mihinkään kunnalliseen vanhushuoltoon ikäännyttyään turvata, jos eivät nyt ole ihan päin helvettiä talouttaan hoitaneet.
Ja ne pienituloiset saavat jo nykyisellään jonkinlaista tukea. Olkoon se sitten asumistukea tai sossun myöntämää tarveharkintaista. Ja mietitäänpä sitäkin, että mikä on todellisuudessa tämä pienpalkkaisten tukeminen? No eihän siinä todellisuudessa tueta kuin sitä työnantajaa joka ottaa ihmisen töihin liksalla jolla ei kykene elämään. Se kun on niin että nälkään kuollut hevonen on huono työjuhta. Toki tässä on se hyvä puoli ettei ihmiset niin suuressa määrin turhaudu ja eristäydy kotiinsa ja pienelläkin palkalla on mahdollista mennä töihin.
Ja todella isotuloisillehan tuo ei merkkaa senkään puolesta että tulot ovat pääomatuloja joille on kiinteä ja alhainen verotus.
Ja jos isotuloisen kersa alkaa oirehtimaan, niin ei ole kynnyskysymys se että haetaan kunnon hoito yksityiseltä sektorilta.
Yhteiskunnan syyllisyys? Pitää muistaa se, että jos valitsemme demokratian, joskin edustuksellisen, ja haluamme pitää yhtään kiinni ihmisoikeuksista ja mahdollisuudesta vaikuttaa omaan elämäänsä, niin olemme valinneet tien jossa aina joskus tapahtuu käsittämättömiä tekoja. Olkoon niistä esimerkkinä nyt vaikka tämä tuusulan tapaus, jokelan juttu tai taannoinen sattumanvarainen kirvessurma metrossa.
Moni alkaa puhumaan tällaisten tapausten aikaan kuolemantuomiosta. Sekin on mielestäni käsittämätöntä. Niin kauan kun elämää ei voida antaa takaisin, ei sitä ole myöskään syytä sallia vietäväksi.
Demokratia on aina suhteellinen käsitys. Lainatakseni Orwellin "Eläinten vallankumousta": "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Toiset eläimet ovat vaan tasa-arvoisempia kuin toiset." Tämä johtaisi vääjäämättä siihen että aina satunnaisesti joku, jolla on valtaa, käyttäisi asemaansa väärin ja tuomittua tulisi se joka ei ollut syyllinen.
Demokratiaan voisi mielestäni kuulua esim. pidemmät tuomiot uusitusta henkirikoksesta mutta ei kuolemantuomio.
Silti kannatan demokratiaa.
Kritisoin vain massan yleistä suhtautumista tämän tyyppisiin tapauksiin. Tosin onhan se ihan ymmärrettävää: on pirun pelottavaa ajatella, että idylli on yhden, yksittäisen, itsenäisesti toimivan henkilön rikottavissa. Helpompi on kai ajatella, että kaikissa on vikaa.
