Helsinki Ullanlinna - psykiatrille elinkautinen vaimon murhasta 12/2022

[njfshlö]

Tuo boldattu teksti on hyvin sanottu!
Kyselen sitä, että tiedetäänkö varmuudella, että VW kuoli perjantaina aamuyöstä? Ja jos kuoli silloin, niin milloin hän tuli kotiin torstaina? Hänellä ei siis ollut esim. firman pikkujoulut silloin torstaina ja hän olisi tullut kotiin aamuyöstä. Muutaman kuukauden takaisen vihkimisen jälkeen aviomies olisi odottanut kotona yksin (ehkä mies oli masentunut esimerkiksi äitinsä poismenon? johdosta tai muista syistä?) Vaimo kertoo sitten, että huomenna lähtee sitten sinne Porvooseen "vanhojen" ystäviensä kaa ja sitten lauantaina hänellä on ne kotibileet, jonne tulee hänen "vanhat" ystävänsä...Sanon vaan, että jos minun puolisoni olisi käyttäytynyt noin, jättänyt minut juhlimaan omassa seurassani, niin olisinpa saattanut pahoittaa mieleni ja sanoa sen ja olisi riitakin saattanut syntyä ja...
Tämä on spekua, mutta ...

Poliisihan on tiedottanut, että uhri kuoli perjantaina aamuyöstä, joten pitänee paikkansa.

Ullanlinnan surma | Uutta tietoa poliisilta: Uhri kuoli perjantaina aamu­yön tunteina: https://www.hs.fi/kaupunki/art-20000092 ... 38fb86e9d5

Ja vihkimisestä ei ollut "muutama kuukausi", vaan menivät naimisiin kesällä 2021.

[mielistelijä]

Ja tulipa vielä mieleeni yksi asia, jota halusin kommentoida. Näyttää olevan kovasti suosittu ajatus tämä, että juuri psykiatrialle hakeutuisivat töihin ne, kenellä olisi asian kanssa itsellään ongelmia, ikäänkuin itsehoitona. En pysty näkemään mitään hankalampaa tapaa käsitellä asiaa kuin hakeutua alalle. Tällä ajattelutavalla voisimme päätellä, että ortopedialle hakeutuvat ne, kenellä on itsellään ollut hankaluuksia luunmurtumien kanssa. Tai kauppatieteille niiden, kenellä on ongelmia raha-asioissa Onko isännöitsijöillä historiassaan ongelmia taloyhtiön asioissa? Tai siivoojilla lapsuudenkodin puhtaudessa? Voisimmeko oikeasti ajatella, että psykiatria vaan ihan itsessään on todella kiinnostava lääketieteen osa-alue, joka kiinnostaa joitakin lääkäreitä ja hoitajia ilman sen kummempaa motivaatiota? Kaikkien tuntemieni alan ihmisten joukosta voisin vetää juuri tämän johtopäätelmän ilman sen kummempia mutuiluja.

Varsinkin ihmisen ”pahuus” on aina kiinnostanut suurta osaa väestöstä, täälläkin kirjoittavat, eivät olisi täällä kommentoimassa ilman kiinnostusta tai jostain muusta syystä..
Ei ole helppoa ymmärtää, jos ei ole perehtynyt esim psykopatiaan, mitä se oikeasti on. Muistan lukeneeni, että jotkut tahot eivät pidä näitä edes ihmisinä.

[Profiloija75]

Kertaillaan:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/e6fa ... 441663ef32

Ullanlinnan mattosurmasta epäilty Roope Bob Tikkanen on hänet kohdanneiden ihmisten mukaan omalaatuinen, jopa boheemi persoona, joka ei kuitenkaan vaikuttanut aggressiiviselta tai pelottavalta.

Tikkanen antoi takavuosina Ylen tv-ohjelmassa haastattelun, jossa puhui taustastaan laajasti.

Psykiatriksi halusta auttaa ihmisiä

Epäilty halusi jo nuorena löytää elämässä ”sen oikean linjan”. Hän kertoi itse kokevansa tarpeelliseksi, että elämässä on aina jokin päämäärä tai pyrkimys jotakin kohti. Noin 20 vuotta sitten julkaistussa dokumentissa hän avasi nuoruuttaan sekä niitä osatekijöitä, jotka saivat hänet hakeutumaan lääketieteen pariin.

Haastattelussa hän kertoi haluavansa olla enemmän kuin pelkkä lääkäri.

Lääkärin työssään Tikkanen kuvaili tärkeäksi potilaiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli Helsingissä syömishäiriöiden kanssa kamppailevien ihmisten kanssa.

Tikkanen kertoi työstään, että hän yrittää auttaa potilaita löytämään niitä keinoja, joiden avulla elämää on mahdollista jatkaa. ”Psykiatrisessa hoidossa on tärkeää löytää yksinkertaisia sekä tavanomaisia keinoja, joiden avulla potilas voi jatkaa elämää sekä elämistä.”

– Aloin opiskella lääkäriksi, koska halusin auttaa ihmisiä. Nyt valmistumisen jälkeen minusta tuntuu, että minulla on mahdollisuuksia sekä työkaluja, joiden avulla voin auttaa ihmisiä, hän kertoi haastattelussa.

Screenshot_20230106-230827_Firefox.jpg (71.97 KiB) Katsottu 813 kertaa

Screenshot_20230106-230819_Firefox.jpg (130.58 KiB) Katsottu 813 kertaa

Kuvien kokoa kohtuullistettu
-NILS-

[Aumura]

Ja tulipa vielä mieleeni yksi asia, jota halusin kommentoida. Näyttää olevan kovasti suosittu ajatus tämä, että juuri psykiatrialle hakeutuisivat töihin ne, kenellä olisi asian kanssa itsellään ongelmia, ikäänkuin itsehoitona. En pysty näkemään mitään hankalampaa tapaa käsitellä asiaa kuin hakeutua alalle. Tällä ajattelutavalla voisimme päätellä, että ortopedialle hakeutuvat ne, kenellä on itsellään ollut hankaluuksia luunmurtumien kanssa. Tai kauppatieteille niiden, kenellä on ongelmia raha-asioissa Onko isännöitsijöillä historiassaan ongelmia taloyhtiön asioissa? Tai siivoojilla lapsuudenkodin puhtaudessa? Voisimmeko oikeasti ajatella, että psykiatria vaan ihan itsessään on todella kiinnostava lääketieteen osa-alue, joka kiinnostaa joitakin lääkäreitä ja hoitajia ilman sen kummempaa motivaatiota? Kaikkien tuntemieni alan ihmisten joukosta voisin vetää juuri tämän johtopäätelmän ilman sen kummempia mutuiluja.

Haluan nostaa ja erottaa vastauksestasi ns.itsehoitona täysin poispäin menevän kääntöpuolen ja näkökulman hakeutua ns. tutuilla taustoilla auttamis-/ymmärtämisnäkökulmasta ei mitenkään itsehoitona. Puhutaan auttamishalusta, siitä on ihan yhtä lailla spekuloitu.

Tilanne, missä kantaa ottamaasi ns. Itsehoitoa täällä olevat muut kommentoijat kommentoineet, liittyy vain tähän tapaukseen, ei yleisesti. Päähenkilö ei ole kukaan muu henkilö ja hän on aivan oma persoonansa ja mielestäni et voi kertoa hänen puolestaan onko asia niin kuin väität, sekin asia liittyy hänen henkilöönsä, jota mahdolliseti tutkivat muut asiantuntijat tarvittaessa.

Kiitos mielipiteestäsi

Kiitos vastauksestasi, mutta ymmärsit kirjoittamani ehkä hieman väärin! Olen oikeasti lukenut koko ketjun ja usemapikin keskustelija on esittänyt ajatuksen siitä, että psykiatrian työntekijöillä olisi ikäänkuin oma lehmä ojassa. En väitä mielestäni mitään epäillyn puolesta enkä häntä vastaan. Kun puhuin ongelmista asian kanssa, tarkoitin sitäkin, että ihminen on kohdannut näitä asioita muutenkin kuin vain omassa itsessään, kenties ympäristössään. Mutta ei voida vetää myöskään sellaista johtopäätelmää, että vaimonsa tappanut psykiatri on psykiatri vain siksi, että hänellä itsellään tai hänen lähipiirissään on ollut psykiatrisia ongelmia.

Tuo viesti oli oikeastaan vain lisä aiempaan pidempään viestiini ja sinänsä ehkä vähän irrallinen, pahoittelut siitä. Tunnen kuitenkin hyvin paljon psykiatrialla työskenteleviä; lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä. Mutta tunnen myös somatiikalla työskenteleviä, heissä on ihan samalla tavalla miellyttäviä ja vähemmän miellyttäviä työntekijöitä (minun mielestäni, joku toinen on taatusti toista mieltä) ja heitä harvemmin leimataan ammattisuuntauksen vuoksi. Mutta miksi näin? Ihan sama miksi, sillä se ei kuulu tähän ketjuun. Mutta täytyy myös miettiä miksi haluamme ymmärtää psykiatrialla työskentelevien motivaatioita eri lähtökohdista kuin somatiikalla työskentelevien, jos haluamme määritelllä epäiltyä psykiatria hänen ammatillisista lähtökohdistaan.

[janis]

Kerroit kuulleeni sisäpiiristä siitä uhrin Porvoon keikasta. Onko nyt varmaan tietoa, että uhri oli siellä perjantaina ennen kuolemaansa, vai oliko kyse siitä, että hänellä oli ollut tapana tehdä niin?

no tuota - uhrin kuolinaika on tarkenut perjantain aamuyölle niin miten ajattelit hänen sitä ennen ehtineen perjantain puolella porvooseen? tietysti jos vaikka kl. 00 ja aamuyön välillä on käväissyt, mutta et kai nyt silti ole ihan tosissasi ?

[Juridianom]

Luulisi että poliisi olisi paikantanut V:n puhelimen. Vaikka R olisikin valehdellut että unohtanut puhelimen kotiin niin tuossa olisi ollut aihetta kotietsintään.
Täällä jotkut paheksuu uhrin sosiaalisuutta ja itsenäisyyttä. Että ihan olisi mennyt Porvooseen pitämään hauskaa tyttöjen kanssa ja jättänyt Roope- reppanan yksin kotiin. Tämä on voinut olla vuosien perinne. Yhtä hyvin R olisi voinut mennä " poikien" kanssa ulos tuolloin. Normaalia toimintaa paitsi jos läheisriippuvainen pari jossa ei suvaita mennä minnekään ilman toista.

Vikin puhelin ja kengät olivat kotona koko ajan to-la. Tämä sisäpiiri tietoa.

Tämä "sisäpiiritieto" on mielenkiintoinen ja ottamatta kantaa onko fakta, ainakaan se ei ole sepitetyn/yliampuvan kuuloinen, joten kommentoin;

Mielenkiintoinen siksi että siinä ei mainita vaatteita, käsilaukkua ym. vaan "puhelin ja kengät".

Monella Vicin läheisellä saattaa nimittäin olla tieto poliisilta että kännykän viimeinen paikannus osoittaa kotiosoitteeseen. Olettaen että hätäpaikannus tehtiin ja tieto jaettiin etsijöille.

Toiseksi ja mielenkiintoisimmaksi seikaksi näyttäytyy nuo kengät. Olisiko siis niin, että jokin ovella/eteisessä Viciä etsimässä käynyt ystävä havaitsi hänen kengät ja tämä oli "red flag".

Poliisi kun on eristänyt oletetun rikospaikan ei harvalla ulkopuolisella tai juuri lähiomaisillakaan olisi välttämättä mahdollisuutta tehdä havaintoa asunnolla kengistä, siis kiinnioton jälkeen.

Tuollainen tahaton pikkuvirhe käy fiksummallekin rikolliselle vaikka talvitakki, laukku ja muut vermeet olisi ymmärtänyt piilottaa tukemaan tarinaa kotoa töihin lähteneestä. (spekulaatiota kauttaaltaan)

[Aumura]

Ja tulipa vielä mieleeni yksi asia, jota halusin kommentoida. Näyttää olevan kovasti suosittu ajatus tämä, että juuri psykiatrialle hakeutuisivat töihin ne, kenellä olisi asian kanssa itsellään ongelmia, ikäänkuin itsehoitona. En pysty näkemään mitään hankalampaa tapaa käsitellä asiaa kuin hakeutua alalle.

Ymmärrän pointtisi tässä ja tämänkin havainnnollistit selkeästi ja hauskasti. Silti olen osin eri mieltä. Ne jotkut tietämäni tyypit, jotka hakeutuivat lukemaan psykologiaa tai psykiatriaa (eivät siis todellakaan kaikki, vain pari tapausta), eivät olleet lainkaan tietoisia omista haasteistaan opiskelemaan hakeutuessaan.

Ja kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, että meillä kaikilla on yhtä sun toista, osa vaan sinnittelee / pärjää paremmin. Sama heilläkin oli, mutta he sitten jotenkin alitajuisesti halusivat varmasti myös ymmärtää omaa pahaa / epämääräistä oloaankin paremmin samalla siinä opiskellessaan. Eikä heillä mitään kauhean vakavia häiriöitä ollut, esim. toisella bulimia, josta kykeni sitte puhumaan myöhemmin täysin avoimesti.

JOS rt:n isä on se td, josta täällä puhuttu, niin isän videoiden perusteella voisi päätellä, että varmasti rt:n suhde isäänsä on ollut vähintäänkin hämmentynyt. Ja JOS se myös täällä esiin noussut seikka pitää paikkansa, että rt oli jo opiskeluaikoinaan hoidossa psykiatrisella osastolla, niin silloinkin voisi uskaltautua päättelemään, että jotain häikkää on hänellä ollut ehkä jo aikaisemminkin. Ehkä jopa jo lapsuudessa. Ja silloin hänellä voisi olla tuota em. motivaatiota myös alitajuisesti ymmärtää itseään ja ehkä myös isäänsä / isäsuhdetta paremmin myös opiskeluvalinnan kautta.

Mutta tosiaan spekulointia ja pohdintaa kaikki tämä.

Kiitos vastakommentista! Mutta oletko koskaan miettinyt kuinka paljon ongelmia on niillä, jotka EIVÄT ole hakeutuneet töihin psykiatrialle tai psykologialle? Ovatko he kaikki muut "aivan tavallisia tyyppejä vailla mitään kummallisuuksia" ? Itse tunnistan monissa lapsuuden tuttavissani paljon erilaisia tyyppejä, osalla varmasti jopa persoonallisuushäiriöitä, mutta eivät he psykalle ole hakeutuneet. Voisiko tätä asiaa käsitellä niin, että kaikkialle hakeutuu kaikenlaisia tyyppejä, ihan siitä omasta kiinnostuksesta käsin? Minusta vain on ihan kamalaa yleistämistä tuo, että ongelmien perässä hakeuduttaisiin ammattiuralle. Jotta se olisi tieteellisellä tasolla edes jollain määrin todennettavissa, pitäisi tosiaan tietää kuinka moni ongelmainen tekee jotain muuta kuin kys. alaa ja lisäksi saada jonkinlainen suhdeluku esille. Kuitenkin tieteellisesti on todettu useaan otteeseen, että erilaiset mielenterveyshäiriöt ovat tyypillisempiä matalasti koulutetuilla kuin korkeasti koulutetuilla. Miten tämä tulos on saatu aikaiseksi, en osaa siihen kommentoida, mutta toistuvasti tuosta jopa uutisissa saakka ilmoitellaan.

Haluan tällä kommentoinnillani tuoda esille vain lähinnä sen, että ammatinvalinnan ei todellakaan tarvitse olla merkki mistään muusta kuin omasta kiinnostuksesta tai siitä, missä ehkä kokee olevansa hyvä. Psykiatri on kuitenkin ensin tavan lääkäri, täytyy tehdä paljon tavan perusjuttuja ennen kuin on edes mahdollista erikoistua psykiatriaan.

[Deneuve]

Ja tulipa vielä mieleeni yksi asia, jota halusin kommentoida. Näyttää olevan kovasti suosittu ajatus tämä, että juuri psykiatrialle hakeutuisivat töihin ne, kenellä olisi asian kanssa itsellään ongelmia, ikäänkuin itsehoitona. En pysty näkemään mitään hankalampaa tapaa käsitellä asiaa kuin hakeutua alalle.

Ymmärrän pointtisi tässä ja tämänkin havainnnollistit selkeästi ja hauskasti. Silti olen osin eri mieltä. Ne jotkut tietämäni tyypit, jotka hakeutuivat lukemaan psykologiaa tai psykiatriaa (eivät siis todellakaan kaikki, vain pari tapausta), eivät olleet lainkaan tietoisia omista haasteistaan opiskelemaan hakeutuessaan.

Ja kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, että meillä kaikilla on yhtä sun toista, osa vaan sinnittelee / pärjää paremmin. Sama heilläkin oli, mutta he sitten jotenkin alitajuisesti halusivat varmasti myös ymmärtää omaa pahaa / epämääräistä oloaankin paremmin samalla siinä opiskellessaan. Eikä heillä mitään kauhean vakavia häiriöitä ollut, esim. toisella bulimia, josta kykeni sitte puhumaan myöhemmin täysin avoimesti.

JOS rt:n isä on se td, josta täällä puhuttu, niin isän videoiden perusteella voisi päätellä, että varmasti rt:n suhde isäänsä on ollut vähintäänkin hämmentynyt. Ja JOS se myös täällä esiin noussut seikka pitää paikkansa, että rt oli jo opiskeluaikoinaan hoidossa psykiatrisella osastolla, niin silloinkin voisi uskaltautua päättelemään, että jotain häikkää on hänellä ollut ehkä jo aikaisemminkin. Ehkä jopa jo lapsuudessa. Ja silloin hänellä voisi olla tuota em. motivaatiota myös alitajuisesti ymmärtää itseään ja ehkä myös isäänsä / isäsuhdetta paremmin myös opiskeluvalinnan kautta.

Mutta tosiaan spekulointia ja pohdintaa kaikki tämä.

Haluan tällä kommentoinnillani tuoda esille vain lähinnä sen, että ammatinvalinnan ei todellakaan tarvitse olla merkki mistään muusta kuin omasta kiinnostuksesta tai siitä, missä ehkä kokee olevansa hyvä. Psykiatri on kuitenkin ensin tavan lääkäri, täytyy tehdä paljon tavan perusjuttuja ennen kuin on edes mahdollista erikoistua psykiatriaan.

Joo, näin itsekin ajattelen, esitin asiani vähän epäselvästi, pahoittelut siitä. Toden totta me kaikki erilaiset ihmiset päädymme hyvin erityyppisisyä syistä ja motivaatiotekijöistä johtuen eri opiskelupaikkoihin ja töihin. Yritin vain kömpelösti sanoa, että samalla lailla tähän kirjavaan joukkoon varmasti mahtuu joitakin sellaisiakin, jotka hakeutuvat opiskelemaan ihmismielen saloja ja sitten samalla tiedostamattaan, alitajuisesti haluavat myös ymmärtää itseään paremmin.

[Aumura]

Ymmärrän pointtisi tässä ja tämänkin havainnnollistit selkeästi ja hauskasti. Silti olen osin eri mieltä. Ne jotkut tietämäni tyypit, jotka hakeutuivat lukemaan psykologiaa tai psykiatriaa (eivät siis todellakaan kaikki, vain pari tapausta), eivät olleet lainkaan tietoisia omista haasteistaan opiskelemaan hakeutuessaan.

Ja kyllä, olen samaa mieltä kanssasi, että meillä kaikilla on yhtä sun toista, osa vaan sinnittelee / pärjää paremmin. Sama heilläkin oli, mutta he sitten jotenkin alitajuisesti halusivat varmasti myös ymmärtää omaa pahaa / epämääräistä oloaankin paremmin samalla siinä opiskellessaan. Eikä heillä mitään kauhean vakavia häiriöitä ollut, esim. toisella bulimia, josta kykeni sitte puhumaan myöhemmin täysin avoimesti.

JOS rt:n isä on se td, josta täällä puhuttu, niin isän videoiden perusteella voisi päätellä, että varmasti rt:n suhde isäänsä on ollut vähintäänkin hämmentynyt. Ja JOS se myös täällä esiin noussut seikka pitää paikkansa, että rt oli jo opiskeluaikoinaan hoidossa psykiatrisella osastolla, niin silloinkin voisi uskaltautua päättelemään, että jotain häikkää on hänellä ollut ehkä jo aikaisemminkin. Ehkä jopa jo lapsuudessa. Ja silloin hänellä voisi olla tuota em. motivaatiota myös alitajuisesti ymmärtää itseään ja ehkä myös isäänsä / isäsuhdetta paremmin myös opiskeluvalinnan kautta.

Mutta tosiaan spekulointia ja pohdintaa kaikki tämä.

Haluan tällä kommentoinnillani tuoda esille vain lähinnä sen, että ammatinvalinnan ei todellakaan tarvitse olla merkki mistään muusta kuin omasta kiinnostuksesta tai siitä, missä ehkä kokee olevansa hyvä. Psykiatri on kuitenkin ensin tavan lääkäri, täytyy tehdä paljon tavan perusjuttuja ennen kuin on edes mahdollista erikoistua psykiatriaan.

Joo, näin itsekin ajattelen, esitin asiani vähän epäselvästi, pahoittelut siitä. Toden totta me kaikki erilaiset ihmiset päädymme hyvin erityyppisisyä syistä ja motivaatiotekijöistä johtuen eri opiskelupaikkoihin ja töihin. Yritin vain kömpelösti sanoa, että samalla lailla tähän kirjavaan joukkoon varmasti mahtuu joitakin sellaisiakin, jotka hakeutuvat opiskelemaan ihmismielen saloja ja sitten samalla tiedostamattaan, alitajuisesti haluavat myös ymmärtää itseään paremmin.

Totta, niin taisit tuodakin ilmi ja tottahan se on, että joukkoon mahtuu vaikka minkälaista hiihtäjää. Itse yritän ajatella asiaa vaan enemmän todennäköisyyksien perusteella ja sen perusteella ei isoja päätelmiä voida tehdä. Sielläpä nyt diagnosoivat ja tutkivat mitä tuleman pitää.

[Profiloija75]

Haluan tällä kommentoinnillani tuoda esille vain lähinnä sen, että ammatinvalinnan ei todellakaan tarvitse olla merkki mistään muusta kuin omasta kiinnostuksesta tai siitä, missä ehkä kokee olevansa hyvä. Psykiatri on kuitenkin ensin tavan lääkäri, täytyy tehdä paljon tavan perusjuttuja ennen kuin on edes mahdollista erikoistua psykiatriaan.

Joo, näin itsekin ajattelen, esitin asiani vähän epäselvästi, pahoittelut siitä. Toden totta me kaikki erilaiset ihmiset päädymme hyvin erityyppisisyä syistä ja motivaatiotekijöistä johtuen eri opiskelupaikkoihin ja töihin. Yritin vain kömpelösti sanoa, että samalla lailla tähän kirjavaan joukkoon varmasti mahtuu joitakin sellaisiakin, jotka hakeutuvat opiskelemaan ihmismielen saloja ja sitten samalla tiedostamattaan, alitajuisesti haluavat myös ymmärtää itseään paremmin.

Totta, niin taisit tuodakin ilmi ja tottahan se on, että joukkoon mahtuu vaikka minkälaista hiihtäjää. Itse yritän ajatella asiaa vaan enemmän todennäköisyyksien perusteella ja sen perusteella ei isoja päätelmiä voida tehdä. Sielläpä nyt diagnosoivat ja tutkivat mitä tuleman pitää.

Edelleen puolustan kantaa, jota täällä on esitetty alalle hakeutuvista. Se keskustelu on liittynyt tämän henkirikoksen ympärille, epäillyn tekijän taustaan, asioihin, mitkä vaikuttavat yksin ja yhdessä lopputulemaan. Häneen yksilönä. Sen lisäksi ko. ala on hyvin erilainen verrattuna kaupan kassaan, ollaan tekemisissä eetisesti aivan toisenlaisten asioiden kanssa vakavuudeltaan, oma terveys on näiden henkilöiden käsissä. Tässä ketjussa pohdiskeltu mielestäni aivan oikean asian äärellä.Ymmärrettävää on, että esimerkiksi epäillyn tekijän entiset asiakkaat ovat reagoineet.

Meillä kenelläkään ei toistaiseksi ole myöskään faktatietoa onko epäilty tekijä siirretty toisiin tiloihin tutkintavankeuteen psykiatrisista tiloista, onko hän tunnustanut tekoaan jne. Me emme myöskään tiedä onko hänen psyykkeestään myöskään tulossa mahdollisia arvioita edes ollenkaan. Nähtäväksi jää miten asia etenee. Maailmaan mahtuu mielipiteitä, eriäviä ja samankaltaisia. Tämä on melkoisen erikoinen case, johon ei istu mikään aiemmin tulkittu, tai sitten tämä on ihan perusrikos, jonka esitutkinta päätetään valmiina jo huomenna. Nähtäväksi jää.

[Täysi-ikäinen]

Harva henkilö on molempia nk. akateemisesti lahjakas ja kädentaitoinen. Itse olen kiinnittänyt huomiota siihen, että epäillyllä tekijällä hienomotoriset taidot ehkä voisivat olla keskimääräistä heikommat, esim. pienten lihasten hallinta, esim. käden toimintoja ja liikkeiden sujuvuutta. Hienomotorisia taitoja voisi taas olla esimerkiksi piirtäminen ja kengännauhojen sitominen. Mattoasia voi liittyä tähänkin. Vaikea liikerata erityisen suuren painon kanssa. Aivoissa voi vaan olla erilainen rakenne, sillä ei ole tekemistä järjen, tyhmyyden kanssa tai, että olisi muutenkaan jälkeenjäänyt. Aika usein tällaistakin ihmisillä näkee. Me olemme kaikki vähän erilaila rakennettuja. Sekin voisi selittää mereenajoa.

Nyt on aika yksinkertaista tulkintaa. Miten akateemisuus ja kädentaidot tai niiden puuttuminen mitenkään korreloisivat keskenään. Monella lääketieteen erikoisalalla nimenomaan vaaditaan kovastikin sorminäppäryyttä monesta muusta tieteenalasta puhumattakaan.

Autisminkirjon piirteitä / pisteitä. Niitä on meissä kaikissa. Toisissa enemmän, toisissa vähemmän. Akateemisesti lahjakas. Kömpelyys.
Tällainen voi esiibtyä auton ajossa, pyörällä ajossa. Esimerkiksi pyörällä tarkoitus ajaa suoraan, nähdään, että vastaan tulee läheltä toinen pyöräilijä. Ikäänkuin ei pystytä ohjaamaan pyörää suoraan, vaan joko voidaan törmätä vastaanntulijaan tai ajaa ojaan. Motoriikka ja liikaa aistiärsykkeitä.

Mutta RT oli menestynyt urheilussa? Onnistuisiko motoriikaltaan kömpelöltä?

Tekstiä tiivistelty
-NILS-

[TYC]

Huomaan. Tätä sivustoa ei ole helppo käyttää. Harmikseni tai onnekseni olen yrittänyt jo noin 2 viikkoa.

Paljon olen lukenut ketjua lävitse että sitten… vihdoin kun kirjoitan jotain, en kirjoittaisi taas samoja.

Nyt voi kuitenkin käydä niin, anteeksi etukäteen. Olen lukenut ketjusta vain noin130-209 sivut. Noin.

Roope oli tuttu mies. Kovin kovin rakas. Fiksu ja hauska ja VILLI!!!

Nyt puhun siitä ajasta kun hän oli juuri valmistunut lääkiksestä. Miä opiskelin muuta yliopistossa.

Hyvin hyvin hauskoja päiviä ja iltoja ja öitä
vietettiin. Paljon. Olimme nautiskelijoita. Ruoka, viini, seksi. Laulu.

Minä hieman nuorempi (tänä päivänä ei voi sanoa että paljoa nuorempi) mutta silloin sain tytöttelyä hieman kuulla. Sitä vähän ihmettelin, en ehkä pitänyt siitä.

Vaan….Olin silloin sen ajan maailman onnellisin.

Lukiessani joulukuun lopulla ja sitten lopulta Ymmärtäessäni tämän uutista koskevan asian….ihmiset.. olin niin järkyttynyt että siihen ei löydy mitään sanoja. Turha edes yrittää.

Ensimmäiseksi luulin(kesti hetken saada tämä järki):”ai niin, joku saman niminen, tietenkin joku saman niminen”…..”niin onhan heitä, ja saman ikäisiänin….
olinpa typerä, kaikkea sitä kuvitteleekin”.

No ei mennyt niin.
Roope oli just Roope.

Kun luin : Roope Bob Tikkanen niin jähmetyin kuin kivipatsas :EI EI VOI OLLA TOTTA (ja tämä moneen potenssiin.) En viitsi käyttää tässä taivasteluun enempää aikaa.

Mietin hetken että oliko se muka noin päin..:: että Roope Bob… vai oliko se kuitenkin opiskellessa Bob Roope (aina käytti Roopea, mutta muistan että jotenkin vähintään naureskeltiin sille että Bob Roope sointuu paremmin mutta on hassu kun sitä ei käytetä…). Nimestä puhuttiin paljon oli se sitten alunperin miten päin vain.

Joku kysyi minulta tästä tapahtuneesta. Sanoin. En tiedä. Vaikea uskoa, mutta joo, sama R siltä tietyltä opiskeluajalta on, ei unohdu kyllä minulta eikä ystäviltä.

Sitten yllätyin. Ai lapsia?
Yllätyin koska puhuttiin aika paljon ja se oli hänelle aika kaukainen ajatus. Minulle se oli kokonaan poissuljettu ajatus, joten oli helppo näistä
höpistä.

Me naurettiin, tanssittiin, laulettiin, retkeiltiin, juteltiin ja joo… harrastettiin seksiä ihan missä keksittiin. Olin 20+ ja hän oli 30- eli ei meillä suurta ikä eroa ollut. Oli todella hauskaa yhdessä.

Puhuttiin isästään. Kuva isästä oli aivan muu kuin se kuva mikä on nyt julkisuuteen tullut . Uskon että voi hyvinkin olla hänen isä tämä TD. On samaa näköä ja viel enemmän samat eleet. Tätä en voi kyllä vahvistaa(emme tavanneet) mutta samaa on paljon.
Tiesin että hänen (iskän) kantis paikka oli silloin Mannerheiminkadulla. Viisi penniä. Missään ei ole mainittu että olisi siel asunut joten ehkä kyse ei ole samasta ihmisestä. Poikansa kuvailut isää kohtaan menee kyllä yksiin 60/40. Olen vain kuvitellut ulkonäön aivan toisenlaiseksi ja olemuksen (jo silloin) vanhemmaksi.

Aavistin kuitenkin ajan siinä kuluessa ja yhdessä ”riekkumaan” sen että minua hän ei ”valitse”.

Yritin yli kaiken (en enää toimisi niin) ja vaaransin kaiken sen hetkisessä elämässä(ja menetin) mutta minä aavistin….

Hän oli boheemi. Kyllä. Kuten minäkin. Me osaisimme samoja ikivanhoja biisejä. Rakastimme ruokaa ja viinejä (yksi viini oli ylitse muiden…no siitä pidin vain koska hän piti eli saatoin vähän mielistellä, kyse oli Retzinasta(ehkä väärin kirjoitettu). Emme ostaneet sitä pulloa eikä
Kahta retkelle vaan 4. Piti olla varapullo jos joku hajoaa(kuten hajosi) tai…. Jos tarjotaan lasillinen jollekin tuntemattomalle).

Oli hauskaa aikaa. Yli vuoden, toista vuotta pitkälle.

Päättyi kuin seinään kun minun kumppanini laittoi kovia sanoja (todella kaunis ja lievä ilmaisu tähän asiaan) Roopelle.

R ei ikinä enää halunnut nähdä sen jälkeen minua. Ymmärrän hyvin. Olin kuin maani myynnyt, kaikkeni menettänyt, toisaalta, tiesin alitajuisesti että en minä olisi kelvannut.

Mun hillotolpat eivät olleet mitenkään lupaavat siihen mitä hän halusi..

Kerran häpesin omaa ”brutaaliuttani” kun esittelin yhden siihen aikaan suositun viihdekirjan josta pidin.
Se oli ensimmäinen ja ainoa kerta kun Roopelle loukkannuin.
Sain kuulla että :”en kyllä käyttäisi aikaani mihinkään noin typerään kirjallisuuteen…ei tuota voi kutsua kirjallisuudeksi”. Hävetti. Koska minun tarkoitus oli vain hassutella sen kirjan kanssa——miten kukaan sitä nyt niin vakavasti otti——. Ja se kirja oli hauska, on muuten yhä, ja ihan muutakin olen lukenut!! Juu…..
Ei se ollut meidän opintokirjallisuutta vaan hauska ja vastapainoa. Minun piti hurmata. Minä mokasin.
Hän oli/esitti aika hienoa. Joskin kultturellia, suvaitsevaista ja maailmankansalaista( ainakin halusi näitä).

Nyt taas toistan mutta tällaista täällä ei viel ole tullut.
Meillä siis oli hyvin paljon puhuttavaa ja hauskoja hetkiä. Laulettiin kovaa!!! Tanssittiin kiihkeästi ja harrastettiin seksiä IHAN missä vain ja milloin vain(julkisesti, se oli tietenkin silloin jännittävää).

Ei me taidettu niistä paljoa puhua. Noh…. Minä
puhuin muutamille ystäville, yksinkertaiseksi vain siksi koska olin MAAILMAN rakastunein. Posket ja koko olemukseni loisti.

Tämä
Oli raskas kirjoittaa.

Tiedän että pari ihmistä
tunnistaa. Ei haittaa. Kaikki on totta.

Vielä yksi asia (ainakin) jäi.

Olin aavistuksen mustasukkainen Roopelle. Mahdollisesti Magnus nimisestä ystävästä. Mutta tässä nimessä voi olla vahva muistiharha. Nimi voi olla vaikka Thomas. Mutta muistan miten hän venytti aina sitä ”Maagnuksen kanssa uimaan”. Harmitti kun en osannut ruotsia niin paljoa. Hän antoi kyllä ymmärtää olevansa kaksikielinen. Ja todella todella toi sen esille. No kun olet ihmiseen rakastunut niin sekin on seksikästä vaikka miehen käsi vähän naismaisesti viuhtoisi ja välillä falsetissa laulaisi(siitä en tykännyt yhtään!!!!).

Magnuksesta (jos edes oli Magnus)
Olin niin rakastunut että olin höpö-höpöstä mustasukkainen. Minä luulin että:”perhana varmaan on bi-seksuaali muttei kehtaa kertoa. Kestäisin jos kertoisi”.

Tässä siis ajatuksia niiltä opiskelu ajoilta . Mustasukkaisuus saattaa olla ihan aiheetonta rakastuneen ihmisen tunnetta.

Ajatus Roopen aika vahvasta biseksuaalisuudesta saattaa olla vain sitä että hän nyt puhui sellaisella hempeällä ja liudentuvalla mussu äänellä ja käsi elehti tietyllä tavalla. Kaikki voi olla minun kuvitelmaa/liioittelua (mutta ei valhetta).

Mutta. Olenpa huomannut täällä olleen villinpääkin kuvitelmaa.

Tästä on ainakin totta yhteiset RAJUT illanvietot, homomaisuus (ei homo vaan bi mutta homon elkeitä/eleitä) voi olla vaan silloin tullut ajatus. Vaikka hän olisi sanonut olevansa kaikkea näitä
Ja kaikkea näiden väliltä niin hän olisi minulle kelvannut, niin rakastunut olin.

Olkoon tämä nyt avauksena. Kauan mietin mitä kirjoitan etten paljoa laittaisi samaa kuin muut/edelliset.

Vähän toistoa tuli. Kännykän kanssa helkkarin hankalaa.

[Anna Nymfi]

Oma terapeuttini aikoinaan sanoi, että lääkäreissä on paljon aspergereja.
Selittää omalaatuisuuden ja "bed side manner" -puutteen.

Roopella voi olla asperger ja adhd, jotka osin kumoavat tai auttavat toisiaan. Toisaalta autisteilla on korkea moraali, joten murha ei puolla sitä. Koulusurmaajissa tosin heitä ehkä jokunen ollut, mutta sen voi selittää kiusatuksi tulemisen ja sen takia vääristyneen "oikeuden tunnon" sekä lapsekkuuden/kehittymättömyyden yhdistelmällä.

[ISK]

Kuten täällä on tuotu esiin, niin moni tapaukseen liittyvä yksityiskohta kertoo vakaasta harkinnasta:
- Pikkujoulujen peruuttaminen
- Ruumiin kätkeminen ja poliisille "huolestuneen" esittäminen partion käydessä edeltävänä päivänä paikalla ja esittäminen, että kaikki on ok
- Ruumiin hävittämiseen tähtäävät toimenpiteet eli yritys kuljettaa se mattoon käärittynä autolla jonnekin > Jos olisi tässä onnistunut, niin olisiko henkirikos koskaan selvinnyt

Sitten on vielä se mereen ajaminen. Kuten sanottua niin ei vaan käy kenellekään "vahingossa".

[Anna Nymfi]

Huomaan. Tätä sivustoa ei ole helppo käyttää. Harmikseni tai onnekseni olen yrittänyt jo noin 2 viikkoa.

Paljon olen lukenut ketjua lävitse että sitten… vihdoin kun kirjoitan jotain, en kirjoittaisi taas samoja.

Nyt voi kuitenkin käydä niin, anteeksi etukäteen. Olen lukenut ketjusta vain noin130-209 sivut. Noin.

Roope oli tuttu mies. Kovin kovin rakas. Fiksu ja hauska ja VILLI!!!

Nyt puhun siitä ajasta kun hän oli juuri valmistunut lääkiksestä. Miä opiskelin muuta yliopistossa.

Hyvin hyvin hauskoja päiviä ja iltoja ja öitä
vietettiin. Paljon. Olimme nautiskelijoita. Ruoka, viini, seksi. Laulu.
---

Luonnekuvaukseen lisää. Kiitos!

Vaikuttaa suht ADHD:ltä.
Julkista seksiä, jännityksen kaipuu.