Ammuttu pankinjohtajan ja verinen nainen
6. syyskuuta 1994 löytyi Keilan kunnasta, joka sijaitsee noin 30 km Tallinnasta länteen, henkihieverissä viruva mies. Mies makasi maassa autonsa vieressä ja häntä oli ammuttu. Hän oli Viron Kehityspankin Paldiskin konttorin johtaja Gennadi Saks. Karmaisevan löydon teki paikallinen nainen Helle Putting. Samana päivänä Saks kuoli Keilan sairaalassa tulematta tajuhinsa. Hänen vatsastaan löytyi yksi luoti.
Kaksi tuntia myöhemmin löysivät sienestäjät Keilan läheltä sijaitsevasta metsästä, sekavassa tilassa harhailevan verisen naisen. Hän oli virolainen 18-vuotias koulutyttö Mari Puhang. Naisen kasvonsa olivat veressä ja hänen vasemmasta silmästä valui runsaasti verta. Naisella oli myös lukuisia viilto-ja pistohaavoja. Nainen väitti että häntä oli yritetty raiskata, mutta hän oli päässyt pakenemaan. Nainen kiidätettiin ensin Keilan sairaalaan ja sieltä Tallinnaan silmäklinikalle hoidettavaksi.
Tutkinnan vaiheet
Poliisikuulusteluissa nainen kertoi että hän oli liftannut Tallinnasta Laulasmaalle tyttökaverin mökille ja eräs mies oli ottanut hänet kyytiinsä. Parinkymmenen kilometrin ajomatkan jälkeen mies oli ehdottanut hänelle seksiä, josta nainen kieltäytyi. Tämän jälkeen mies oli käynyt naisen kimpuun, nainen kamppaili vastaan josta hermostuneena mies oli puukottanut naista useita kertoja, mm pistäen häntä puukolla silmään. Kahakassa mies pudotti puukon. Tämän jälkeen mies oli ottanut aseensa osoittaen tällä naista, jolloin nainen tarttui aseen yrittäen työntää tätä kauemmas itsestään. Sitten kuului laukaus, ilmeisesti mies haavoittui. Nainen pääsi pakenemaan, ottaen mukaan käsilaukkunsa. Aseen hän heitti auton läheisyyteen. Mies oli vielä huutanut hänelle jotain solvauksia perään. Vasta myöhemmin hän kuuli että mies oli kuollut. Kuvasta nainen tunnisti että hyökkäjä oli ollut pankinjohtaja Gennadi Saks.
Kehityspankista ilmoitettiin että Saks oli mennyt samana aamuna Tallinnan hakemaan sieltä käteistä rahaa ja että hänellä oli ollut mukana huomattava summa noin 100 000 kruunua. Autosta löytyi laukku, jossa nämä rahat olivat ja kaikki rahat, myös Saksin lompakko, jossa oli noin 3500 kruunua, olivat tallessa. Autossa oli paljon verta, sieltä löytyi kirves ja puukko ja auton läheisyydestä ampuma-ase. Teknisissa tutkimuksissa selvisi että autossa oli tosiaan ollut Puhangin verta. Pankista kerrottiin myös että Saksilla ei ollut asetta eikä aselupaa.
8. syyskuuta aloitettiin esitutkinta, Mari Puhangia epäiltiin hätävarjelun liiottelusta.
Asiaa tutkittiin, Puhangia kuulusteltiin moneen otteeseen mutta poliisilla ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä siellä oikein tapahtui. Tutkinnassa selvisi että mitään näyttöä raiskauden yrityksestä ei ollut. Gennadi Saks oli isokokoinen, 190 cm pitkä, urheilullinen mies, fyysisesti huomattavasti vahvempi kuin hento, noin 50 kg painava Puhang. Miten Puhang oli kyennyt puolustautumaan, itseään huomattavasti vahvempaa hyökkäjää vastaan, ihmetteli poliisi. Gennadi Saks oli tuttavapiirin mukaan oli erittäin sosiaalinen, iloinen, tunnollinen, ja perheellinen kahden lapsen isä. Oliko tällä miehellä tosiaan ns pimeä puoli. Myös aseen omistajasta ei ollut tietoa. Oliko kyseessä ryöstön yritys, joka epäonnistui, sillä kaikki rahat olivat tallessa.
Kehityspankissa oli ollut ns käteiskriisi, joten käteistä haettiin usein Tallinnan konttorista, ja pankinjohtaja Saks kävi näitä rahoja aina itse hakemassa. Hän ei luottanut kenenkään muuhun ja harmitteli että hänelle ei anneta vartijaa mukaan. Aselupaa hänelle ei myönnetty sillä hän oli ollut huono ampuja. Saks oli mennyt rahoja hakemaan vanhan venäläisen Moskvitsh-merkkisellä autolla, sillä ei halunnut herättää huomiota.
Miksi hän oli ottanut matkalla täysin tuntemattoman ihmisen kyytiin ja vielä yrittänyt raiskata tämän, ihmetteli poliisi. Tämä ei selvinnyt tutkinnassa koskaan. Tietettiin että Saksila oli kiire takaisin Paldiskiin jossa odotti häntä tärkeä asiakas, joka vaati ison määrän käteistä.
Jos Puhang oli yrittänyt ryöstää Saksin ja ase oli hänen, niin mistä hän oli saanut tiedon että pankinjohtaja hakee Tallinnasta rahaa. Olisiko tosiaan 18 v koulutyttö, jolla ei ollut mitään rikollista taustaa, voinut yrittää ryöstää ison määrän rahaa pankinjohtajalta. Siinä tapauksessa hänellä täytyi olla rikoskumppaneita, tai toimeksiantaja. Mutta kuka tollo nyt luottaa siihen että 18 v täysin kokenematon koulutyttö , aivan amatööri ryöstäjä, pystyy mallikkasti hoitamaan kyseisen tehtävän eli ryöstämään rahalaukun pankinjohtajalta. Eihän tyttö ole voinut tietää ettei miehellä ole asetta. Miksi hän olisi uskonut että Saks luovuttaa hänelle suosiolla rahat ilman vastarintaa.
Puhang kertoi että hän ei tiennyt että Saks oli pankkiiri eikä hänellä ollut mitään tietoa siitä että autossa oli rahalaukku. Myös tutkinnassa ei pystytty osoittamaan, mistä Puhang olisi mahdollisesti tälläisen tiedon saanut. Pankin mukaan näitä ihmisiä, jotka tiesivät Saksin rahankuljetuksista oli ’suht paljon’.
Kun näyttöä ei ollut mistään rikokseen viittavasta niin esitutkinta lopetettiin. Puhangin raiskausyrityksen osalta esitutkinta lopetettiin sillä epäilty tekijä oli kuollut.
Harjumaan poliisipäälikkö Hermann Simm. Meillä on niukasti tietoja mitä siellä oikein tapahtui, mutta ryöstömurhasta mitä ilmeisemmin ei ole ollut kyse.
Puhangista tuli osittain työkyvytön, sillä hänen toinen silmänsä vaurioitui pysyvästi.
Entinen rikollinen avaintodistajaksi
Neljän vuoden ’tauon’ jälkeen juttua alettiin tutkimaan uudelleen sillä yllättäen löytyi avaintodistaja. Tämä oli äsken vankilasta vapautunut Mati Vihma, joka kertoi että Mari Puhang oli asunut Toomas ja Tiina Hellasten luona ja työskennellyt samalla heidän kotiapulaisena. Hellaste oli moneen otteeseen tuomittu rikollinen. Vihman mukaan Hellaste oli suunnitellut ryöstön ja ajanut pankinjohtajan auton perässä. Vihman mukaan Mari Puhangin oli määrä ryöstää rahat ja antaa nämä Hellastelle. Mutta Hellaste oli jäänyt jumiin liikenneruuhkaan eikä pystynyt seuraamaan heitä. Kun Saks ei halunnutkaan luovuttaa rahalaukkuaan ja Hellaste’a ei näkynyt missään niin Puhang oli panikoinut ja jättänyt rahat autoonsa ja paennut paikalta. Vihma tunnusti kaiken mitä tiesi sillä hän halusi kostaa Hellastelle, joka oli kerran ampunut hänta sillä oli hänelle velkaa.
Sekä Puhang että Hellaste pidätettiin K-komandon toimesta.
Puhang sai syytteen ryöstön yrityksestä. Puhang kiisti syyllisyytensä kyseiseen rikoksen, mutta myönsi että hän ’oli tappanut ihmisen’, ja vetosi hätävarjelutilanteeseen. ’Minulla ei ollut oikein vallinnanvaraa.Jos minä en olisi ampunut häntä, hän olisi ampunut minut,’ sanoi Puhang.
Oikeus katsoi, että Mari Puhangin syyllisyys on päivänselvä asia ja vuonna 1999 hänet tuomittiin 8 vuodeksi
vankeuteen.
Kuvassa Mari Puhang
Oikeuden perustelut:
Puhang pystyi kuvaamaan sangen yksityiskohtaisesti miltä surma-ase näytti. Ei ole uskottavaa että tilanteessa jossa ihminen on saanut vakavia puukotusvammoja, hän pystyy tekemään näinkin tarkkoja havaintoja, joten aseen omistaja on ollut Puhang itse. Oikeus huomauttaa samalla että Puhang ei pystynyt tarkkaan kuvailemaan teräasetta, jolla häntä puukotettiin. Todistajan Vihman mukaan Hellasten hallussa oli samanlainen ampuma-ase, jolla Hellaste ja Puhang olivat aikaisemmin yrittäneet surmata myös kyseistä todistajaa.
Jos Gennadi Saks olisi yrittänyt raiskata Puhangia, niin Puhang ei olisi kyennyt estämään häntä, sillä Saks oli fyysisesti huomattavasti vahvempi kuin Puhang, joten ’raiskausyritysteoria’ ei pidä paikkansa. Oikeus ei pitänyt uskottavana Puhangin kertomusta jonka mukaan hän oli päässyt pakenemaa aseistetun raiskajaan kynsistä. Gennadi Saksan vaatteissa ei ollut Puhangin verta, autossa oli kuitenkin paljon Puhangin verta, tämä osoittaa että Saks ei ole koskenutkaan naiseen. Oikeus huomauttaa että paetessaan autosta Puhang otti mukaan käsilaukkunsa, joka viittaa siihen että Puhang yritti hävittää todisteita siitä että hän on ollut rikospaikalla. Puhang harhaili tapauksen jälkeen lähes kaksi tuntia metsässä, mikäli hän olisi ollut syytön niin hän olisi hakenut apua heti.
Oikeus ei pidä uskottavana Puhangin kertomusta jonka mukaan Saks oli ensin puukottanut häntä ja Puhang olisi pystynyt vaikeasti vammautuneena ottamaan Saksilta pois ampuma-aseen, jolla Saks häntä uhkaili.
Oikeus katsoo että on riittävästi todisteita jotka viittavat siihen että Puhang ampui Saksia ensin ja vasta sen jälkeen Saks haavoitti häntä puukolla hätävarjelutilanteessa.
Oikeus oli sitä mieltä että surma-aseen Puhang sai Hellastelta, mutta Hellastella muuten ei ollut osuutta kyseiseen rikokseen ja näin ollen vapautti hänet syytteistä.
XXX
Oikeus on nojautunut perusteluissaan lähinnä olettamuksiin ja yhden todistajan kertomuksiin, joten kunnollista näyttöä syytetyn syyllisyydestä ei ole ollut. Mielestäni oikeuden perusteluissa on useita ristiriitoja.
Vuonna 2002 kävi Harkun naistenvankilassa häntä jututtamassa nuori virolainen toimittaja Anne-Mari Alver ja silloinkin Puhang väitti edelleen olevansa syytön. Puhang kertoi että tutkinnanjohtaja Üllar Maasik , joka oli Gennadi Saksan ystävä oli sanonut hänelle: Saksalla oli naisia pilvin pimein, eihän hänen ole tarvinnut raiskata ketään. Alver kommentoi haastattelun ja tutkintapöytäkirjaan tutustumisen jälkeen: ’Mikä kriminaalitango, ei tässä jutussa ole päätä eikä häntää!’
Toomas Hellasten rikollinen elämä
Poliisi oli saanut tiedon että Hellaste oli vuonna 1997 kahden rikoskumppaninsa Raivo Antonin ja Helmut Lilleväljan kanssa, Harjunmaalla Rae kunnassa ryöstänyt ja pahoinpidellyt kuoliaaksi 68 vuotiaan, maatilan isännän August Aulikun.Tutkinnassa ei pystytty varmuudella osoittamaan, kuka näistä kolmesta lopulta surmasi uhrin.
kuvassa Toomas Hellaste
Samoin oikeuden mielestä ei ollut mitään todisteita siitä että Hellaste olisi Saksin ryöstömurhan suunnittelija ja syyte kaatui myös tämän rikoksen osalta. Lopulta Hellaste tuomittiin eri ryöstöistä 10 vuodeksi vankeuteen.
Tutkinnassa selvisi muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia, vaikka nämä eivät johtaneet koskaan syytteisiin, saati sitten tuomioon. Vuonna 1989 katosi salaperäsesti Hellasten äiti Maimu Paasik. Hellaste oli ryyppykaverille tunnustanut kuristaneen tämän ja kätkeneen ruumiin. Toukokuussa 1989 katosi Hellasten tyttöystävä Edith Pree, hänen ruumis kaivettiin Hellasten ohjeiden mukaisesti myöhemmin Hellasten vaimon Tiinan enon maatilalta haudastaan, joka sijaitsi Pärnumaalla Torissa. Todistaja sanoi että nainen surmattiin, sillä hän oli tiennyt liikaa, mm Hellasten äidin kohtalosta. Naista oli ammuttu, mutta kummallista kyllä myös siitä surmasta Hellaste ei joutunut vastuuseen, sillä poliisi ei pystynyt varmuudella osoitamaan, että juuri Hellaste tappoi tämän.
Lievästi liikuntavammainen Toomas Hellaste on aina ollut naisten mieleen jotka vahvistivat kilpaa hänen alibeja ja auttoivat hänta selviämään syytteistä. Yhteensä hän on ollut naimisissa ainakin viisi kertaa ja hänellä on useita lapsia eri naisten kanssa. Hän on lusinut Virossa eri vankiloissa ca 30 vuotta.
Mari Puhang vapautui vankilasta 2007 ja vakuuttaa edelleen ollensa syytön ja pitää tapahtunutta oikeusmurhana.
Vaikea sanoa, mutta on totta että näyttö Mari Puhangin syyllisyydestä oli melkein olematon, ja jutun tutkinta on ollut vähintään sekä pinnallinen että puolueellinen.
Lähteet: Pahuuden palkka-kirja, Tiiu Põld
Väkivallan tyttäret - kirja, Anne- Mari Alver