Murhaharrastajat NYT-liitteen haastattelussa, paikkana Bodom
Kuulemani mukaan pitää todeta, että vaikkei se The Syyllisen leima sitten pidäkään kutiansa, jää usein jäljelle leima: "se joka liittyi Siihen Tapaukseen". Sekin saattaa olla erittäin raskas kantaa. Mm. kaikenmaailman baari"kaverit" tulee iskemään juttua ja kertomaan näkemyksiään.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
-
Jack the Ripper
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3227
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki
-
VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Ja sehän leima jää, vaikka oikeaa nimeä ei koskaan kerrottaisikaan. Riittää jo pelkkä nimimerkkikin.Howler kirjoitti:^^ ja ^, juuri tuota tarkoitin sillä leimalla, josta tuolla aiemmin puhuin. Jos nimesi yhdistetään johonkin tapaukseen kerran, pahimmassa tapauksessa se tullaan muistamaan aina esim. lehdistössä, kun tapauksesta mainitaan.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Tuossa taitaa kokemuksen syvä rintaääni puhua. Täytyy kyllä myöntää, että sinun tapauksessasi sen erään nimeltä mainitsemattoman paikan (kaikkihan sen tietää, ei sitä tarvi nimetä!) tyypit varmaan saa koviakin kiksejä lueskellessaan täältä...VoDKa kirjoitti:Ja sehän leima jää, vaikka oikeaa nimeä ei koskaan kerrottaisikaan. Riittää jo pelkkä nimimerkkikin.
-
Bleddyn
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 587
- Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 12:33 am
- Paikkakunta: K-S Survival Program.
Krhm. Se oisi nyt tässä. Skannerini ei mitä ilmeisimmin ymmärtänyt, mitä halusin sen tekevän, joten kuvat ovat ihan päin persettä sekä alimmainen teksti on hieman vinossa. Pahoittelut siitä, mutta heitin jo skannerin ikkunast...eikun siis enpä jaksa enää korjaillakaan. 
edit. Vaihdoinkin kuvat linkeiksi.
Kuvat Teksti
Tekstiä en saa isommaksi ilman, että se muuttuu mahdottoman suttuiseksi.
Jos ei tuosta ei jaksa tihrustaa, niin tässäpä vähän isompia kirjaimia:
Oittaan leirintäalueella Espoossa on rauhallista kuin hautuumaalla. Vaaleanharmaan iltapäivän raukeutta puhkovat ainoastaan suvituulen suhina ja lasten kiljahdukset taaempaa rannassa. Punahiuksinen nainen istuu rullatun makuupussin päällä, imee savuketta ja haastelee kahden miehen kanssa, joista vanhempi muistuttaa kovasti Topi Sorsakoskea. Sorsakosken silmiä peittävät pilottilasit, kasvoja reunustaa muhkea parta. Päässä keikkuu cowboyhattu. " Tosta ne nuoret sillon ajo", mies lausahtaa ja viittaa soratielle, joka johtaa Bodominjärven rantaan. Samaa tietä pitkin olivat neljäkymmentäkahdeksan vuotta aiemmin käyneet Seppo Boisman, Maila Inkeri Björklund, Anja Tuulikki Mäki ja Nils Wilhelm Gustafsson. Ainoastaan Gustafsson tuli hengissä takaisin. Stetsoniaan suoristeleva Heikki Pärssinen, 58, tuntee Bodomin tragedian. Hän on seurannut murhamysteeriä tapahtuma-aamusta lähtien. " Kansanedustaja Aaro Stykki tuli helluntaipäivänä kalsareissaan meiän ovelle ja sano mutsille, että laita skidit lukkojen taa. Murhamies on liikkeellä ", Pärssinen muistelee kansakuntaa vavahduttaneen aamun tapahtumia. Nelikymppiset Laura ja Kimmo kuuntelevat Pärssisen muisteloita hartaudella.
Kolmikolla on yhteinen intohimo: henkirikokset.
Intohimo on palava.
Kaikki kolme kuuluvat reilu vuosi sitten avatun murha.info -sivuston aktiiveihin. Murhainfo, kavereiden kesken Minfo, kokoaa yhteen maamme amatöörisalapoliisit. Sivuston keskustelupalstalla väännetään peistä syyllisistä ja syyttömistä, spekuloidaan tuomioita ja liitetään rikoksia toisiinsa. Rekisteröityneitä käyttäjiä on parituhatta. Harrastajat käyvät myös "murhakierroksilla" maineikkaiden veritekojen tapahtumapaikoilla. Meno keskustelupalstalla kiihtyy välillä hyvinkin hektiseksi. Henkilökohtaisuuksiltakaan ei vältytä. Harrastajat yrittävät vimmaisesti selvittää jopa toistensa oikeita nimiä nimimerkkien takaa.
Vainoharhaisuus paistaa läpi.
Siksi haluavatkin esiintyä jutussa ainoastaan etunimillään. Se ei tosin ole ainoa syy. " Ei olis kovin mukavaa, jos joku psyko tulis himaan kyläileen. "
Ainakin yksi palstan keskustelija on uhonnut syyllistyneensä kännitappoon. Välillä myös uhrien omaiset ovat purkaneet sivustolla tuskaansa.
Laura on postannut keskustelupalstalle yli tuhat kertaa vuoden aikana, luku pyörii parin tonnin kieppeillä. Se tarkoittaa noin kuutta viestiä päivässä. Ennen sivuston syntyä kotimaisten henkirikosharrastajien arki oli karua ja yksinäistä. Alan ihmisen ainoat ystävät olivat Alibi-lehti ja Pohjolan poliisi kertoo -kirjasarja. " Jos sä vaikka jollekin duunikaverille sanoit, että mitä sä kelaat tosta Susanne Lindholmin verkkokellarisurmasta vuodelta seitkytkuus, niin sua katottiin ku jotain hullua", psykiatrisella alalla työskentelevä tuhahtaa ja ottaa imut savukkeestaan. " Joku pelaa shakkia, mua kiinnostaa murhat ", hän jatkaa.
Varastomiehenä leipänsä ansaitseva nyökyttelee vieressä. " Suomi24:ssahan oli se rikosfoorumi, mut siellä vaan lähinnä teinit provoili ja jauho paskaa. "
Murhaharrastajat suhtautuvat aiheeseen haudanvakavasti. Jokainen tutkittavaan rikokseen liittyvä pikku detalji muistetaan tarkasti: päiväys, tekoväline, iskujen lukumäärä, uhrin perhesuhteet ja jopa silmienväri. Pieteetti on kuin lintubongareilla. Tällaisiako maamme murhaharrastajat sitten ovat? Tavallisia työtätekeviä veronmaksajia. Missä luuraavat nuo harmaat miehet, jotka hikikarpalot arpeutuneilla otsillaan pläräävät Alibia huoltoasemien lehtihyllyillä? " No, kyllä siellä sivuilla psykopaattejakin pyörii. Ja poliiseja".
" Tosta se Johansson soitti poliisit", Pärssinen toteaa ja viittaa kädellään soratien mutkassa lepäävään vanhaan vesilaitokseen. Nuorten ruumiit yhdentoista aikaan surma-aamuna löytänyt Esko Johansson oli ystävänsä kanssa hälyttänyt apua vesilaitoksen konttorista.
Käännymme kapealle kinttupolulle, joka johtaa hämärän kuusikon halki pahamaineiseen murhaniemeen. " Nyt käy synkäksi", Pärssinen toteaa.
Metsässä on hiljaista. Kuin linnut olisivat lakanneet laulamasta. Kinttupolun molemmin puolin kaartuu kaksi jylhää koivua. Niihin olivat Gustafssonin ja Boismanin moottoripyörät nojanneet kohtalokkaana helluntaina. Ja vihdoin: tapahtumapaikka.
Järvenrantaan viettävässä rinteessä on maahan kaiverrettu ruksi, tähän paikalle päättyi verisesti kolmen nuoren maallinen vaellus. " Paska telttapaikka ", Kimmo toteaa päätään puistellen. " Toihan on ihan rinteessä. "
Tuijotan ruksia. Pystytämme paikalle samanlaisen harjateltan kuin nuorillakin oli. Vähän sydäntä kylmää, totean, joka havainnoi aluetta maaninen virne kasvoillaan. " Jaa, mulla kun just alko veri kiertämään ", hän vastaa ja väläyttää hymyn.
Bodominjärven tapaus, kuten kaikki ratkaisemattomat henkirikokset, on harrastajien keskuudessa kuuma aihe. Surmatöiden tekijäksi on esitetty useitakin ihmisiä, mielikuvituksellisimmat amatöörisherlockit ovat veikanneet syylliseksi jopa Pohjois-Kaliforniassa 60-luvun lopulla riehunutta Zodiac-murhaajaa. Pärssisen mielestä moiset väitteet ovat "paskapuhetta". " Eiköhän me nyt kaikki tiedetä, kuka ne tappo", hän toteaa ja tiiraa järvenselälle. Sinne Pärssisen on tarkoitus loppukesästä soudella etsimään mystistä astaloa, jolla Gustafssonin rytäkässä saaman aivoruhjeen on väitetty syntyneen. Tuntematonta lyömäasetta on etsitty kohta viisikymmentä vuotta. Bodomin traagiset tapahtumat kuulemma juuri kiinnosta, vaikka molemmat ovat "luonnollisestikin" lukeneet esitutkinta- ja kuulustelupöytäkirjat sekä kaiken alaan liittyvän kirjallisuuden.
Mieltä kutkuttelevat kahden matkatoimistovirkailijan, Susanne Lindholmin ja Helena Korlinin, kellarisurmat 70-luvun Helsingissä. Lindholmin surman uutisoinnin hän muistaa jo lapsuudestaan. " Kyllä se perusturvallisuuden tunne jotenkin järkkyi, kun lapsena ajatteli, että kuka voi haluta pahaa noin kauniille naiselle. "
Kimmon lempilapsi on Kirkkonummella vuonna 1990 sattunut, Bodomin rinnalla Suomen ainoa selvittämättömäksi jäänyt kolmoissurma. Hän on tapauksen vuosipäivän johdosta suunnitellut viettävänsä surmapaikan läheisyydessä yön. " Uhrien haudalle ajattelin viedä kukkia ja hakea vähän fiilistä tutkimukseen. " Mies näyttää hetken hieman anteeksipyytävältä. " Kuulostaahan se vähän pervolta ", hän sanoo.
Mikä sitten saa tavallisen perheenisän hakeutumaan irvokkaiden ja groteskien tapahtumien äärelle kerta toisensa jälkeen? Pimeän hehkuko? " Mua henkilökohtaisesti vaivaavat selvittämättömät asiat".
Lapsesta lähtien kutkuttaneet jännittävät jutut. Murhaharrastus alkoi Agatha Christien tuotannon ahmimisella. " Ei se veri mua niinkään kiinnosta, tärkeintä on hyvä tarina. "
Oudosti hymyilevä tatuoitu kalamies virvelöi murhaniemen nokassa. Pärssinen paistaa nuotiolla makkaraa ja rupattelee menneistä ajoista. Hän on elämänsä aikana ehtinyt toimia muun muassa Benettonin myyjänä ja tehnyt Crazy Mike-stuntryhmässä autotemppuja. Tällä hetkellä työn alla on Pupu Pöperö -niminen lastenkirja. Bodomin tapahtumat ovat seuranneet sivussa. " Siinä stoorissa on niin helvetisti ristiriitaisuuksia", Pärssinen murahtaa ja ottaa ryypyn pullostaan. " Ajatelkaa nyt, esitutkintapöytäkirjassa Nisse [Gustafsson] väittää käyneensä Sepon kanssa uimassa tyttöjen uimapuvuissa! Kuka kundi nyt semmosta tekis. "
Väite on testattava. Uhrautuvaisena miehenä hyppää jorpakkoon pulikoimaan. Pärssinen hohottaa rannalla.
Kroolausesityksen jälkeen vuorossa on kävelyretki. Tallustelemme keskiniemeen, jossa teini-ikäinen todistaja Olavi Kivilahti väitti tapahtuma-aamuna nähneensä mystisen " kello kuuden miehen ". Pärssinen pitää teoriaa humpuukina ja siirrymmekin gps-paikantimen ja koordinaattipaperin avulla etsimään paikkaa, johon Boismanin ja Gustafssonin kengät oli piilotettu. Pärssinen on itse kävellyt sukkasillaan matkan kätköltä murhapaikalle. Kokeen tarkoituksena oli mitata matkaan kulunut aika. Mutta nyt tarkkaa kätköpaikkaa ei lukuisista yrityksistä huolimatta löydy.
Pimeys on laskeutunut järven ylle. Lintujen liverrys on vaimennut, öinen taivas valuu isoja pisaroita. Aika mennä maaten.
Repussa paksu nippu vanhoja Alibeja. Lätkäisen nivaskan pääni alle ja oikaisen raajani. Allani lepäävä tanner tuntee maamme rikoshistorian suurimman mysteerin, mutta vaikenee. Kuulostelen ääniä teltan ulkopuolella, tihkusade on kääntynyt myrskyksi. Uinahdan.
Kun aamuauringon säteet herättävät minut, rannasta kuuluu puheensorinaa. Murhamysteeri ei ole ratkennut, mutta uusi mysteeri on syntynyt: Kimmon merkkiaurinkolasit ovat hävinneet yön aikana. Onko murhaniemessä käynyt yön aikana ulkopuolinen?
" Löytyikö murhaaja? " punakanhilpeä taksikuski vitsailee kotimatkalla. Selviää, että mies on entinen poliisi, ja Laura ja Kimmo alkavat innoissaan kärttää tarinoita menneiltä vuosilta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kuski antautuu muisteloihin. " Noh, jos muistatte sen Kokemäen leivinuunimurhan...Mikähän vuos se oikeen oli? "
" 1960! "
edit. Vaihdoinkin kuvat linkeiksi.
Kuvat Teksti
Tekstiä en saa isommaksi ilman, että se muuttuu mahdottoman suttuiseksi.
Jos ei tuosta ei jaksa tihrustaa, niin tässäpä vähän isompia kirjaimia:
Oittaan leirintäalueella Espoossa on rauhallista kuin hautuumaalla. Vaaleanharmaan iltapäivän raukeutta puhkovat ainoastaan suvituulen suhina ja lasten kiljahdukset taaempaa rannassa. Punahiuksinen nainen istuu rullatun makuupussin päällä, imee savuketta ja haastelee kahden miehen kanssa, joista vanhempi muistuttaa kovasti Topi Sorsakoskea. Sorsakosken silmiä peittävät pilottilasit, kasvoja reunustaa muhkea parta. Päässä keikkuu cowboyhattu. " Tosta ne nuoret sillon ajo", mies lausahtaa ja viittaa soratielle, joka johtaa Bodominjärven rantaan. Samaa tietä pitkin olivat neljäkymmentäkahdeksan vuotta aiemmin käyneet Seppo Boisman, Maila Inkeri Björklund, Anja Tuulikki Mäki ja Nils Wilhelm Gustafsson. Ainoastaan Gustafsson tuli hengissä takaisin. Stetsoniaan suoristeleva Heikki Pärssinen, 58, tuntee Bodomin tragedian. Hän on seurannut murhamysteeriä tapahtuma-aamusta lähtien. " Kansanedustaja Aaro Stykki tuli helluntaipäivänä kalsareissaan meiän ovelle ja sano mutsille, että laita skidit lukkojen taa. Murhamies on liikkeellä ", Pärssinen muistelee kansakuntaa vavahduttaneen aamun tapahtumia. Nelikymppiset Laura ja Kimmo kuuntelevat Pärssisen muisteloita hartaudella.
Kolmikolla on yhteinen intohimo: henkirikokset.
Intohimo on palava.
Kaikki kolme kuuluvat reilu vuosi sitten avatun murha.info -sivuston aktiiveihin. Murhainfo, kavereiden kesken Minfo, kokoaa yhteen maamme amatöörisalapoliisit. Sivuston keskustelupalstalla väännetään peistä syyllisistä ja syyttömistä, spekuloidaan tuomioita ja liitetään rikoksia toisiinsa. Rekisteröityneitä käyttäjiä on parituhatta. Harrastajat käyvät myös "murhakierroksilla" maineikkaiden veritekojen tapahtumapaikoilla. Meno keskustelupalstalla kiihtyy välillä hyvinkin hektiseksi. Henkilökohtaisuuksiltakaan ei vältytä. Harrastajat yrittävät vimmaisesti selvittää jopa toistensa oikeita nimiä nimimerkkien takaa.
Vainoharhaisuus paistaa läpi.
Siksi haluavatkin esiintyä jutussa ainoastaan etunimillään. Se ei tosin ole ainoa syy. " Ei olis kovin mukavaa, jos joku psyko tulis himaan kyläileen. "
Ainakin yksi palstan keskustelija on uhonnut syyllistyneensä kännitappoon. Välillä myös uhrien omaiset ovat purkaneet sivustolla tuskaansa.
Laura on postannut keskustelupalstalle yli tuhat kertaa vuoden aikana, luku pyörii parin tonnin kieppeillä. Se tarkoittaa noin kuutta viestiä päivässä. Ennen sivuston syntyä kotimaisten henkirikosharrastajien arki oli karua ja yksinäistä. Alan ihmisen ainoat ystävät olivat Alibi-lehti ja Pohjolan poliisi kertoo -kirjasarja. " Jos sä vaikka jollekin duunikaverille sanoit, että mitä sä kelaat tosta Susanne Lindholmin verkkokellarisurmasta vuodelta seitkytkuus, niin sua katottiin ku jotain hullua", psykiatrisella alalla työskentelevä tuhahtaa ja ottaa imut savukkeestaan. " Joku pelaa shakkia, mua kiinnostaa murhat ", hän jatkaa.
Varastomiehenä leipänsä ansaitseva nyökyttelee vieressä. " Suomi24:ssahan oli se rikosfoorumi, mut siellä vaan lähinnä teinit provoili ja jauho paskaa. "
Murhaharrastajat suhtautuvat aiheeseen haudanvakavasti. Jokainen tutkittavaan rikokseen liittyvä pikku detalji muistetaan tarkasti: päiväys, tekoväline, iskujen lukumäärä, uhrin perhesuhteet ja jopa silmienväri. Pieteetti on kuin lintubongareilla. Tällaisiako maamme murhaharrastajat sitten ovat? Tavallisia työtätekeviä veronmaksajia. Missä luuraavat nuo harmaat miehet, jotka hikikarpalot arpeutuneilla otsillaan pläräävät Alibia huoltoasemien lehtihyllyillä? " No, kyllä siellä sivuilla psykopaattejakin pyörii. Ja poliiseja".
" Tosta se Johansson soitti poliisit", Pärssinen toteaa ja viittaa kädellään soratien mutkassa lepäävään vanhaan vesilaitokseen. Nuorten ruumiit yhdentoista aikaan surma-aamuna löytänyt Esko Johansson oli ystävänsä kanssa hälyttänyt apua vesilaitoksen konttorista.
Käännymme kapealle kinttupolulle, joka johtaa hämärän kuusikon halki pahamaineiseen murhaniemeen. " Nyt käy synkäksi", Pärssinen toteaa.
Metsässä on hiljaista. Kuin linnut olisivat lakanneet laulamasta. Kinttupolun molemmin puolin kaartuu kaksi jylhää koivua. Niihin olivat Gustafssonin ja Boismanin moottoripyörät nojanneet kohtalokkaana helluntaina. Ja vihdoin: tapahtumapaikka.
Järvenrantaan viettävässä rinteessä on maahan kaiverrettu ruksi, tähän paikalle päättyi verisesti kolmen nuoren maallinen vaellus. " Paska telttapaikka ", Kimmo toteaa päätään puistellen. " Toihan on ihan rinteessä. "
Tuijotan ruksia. Pystytämme paikalle samanlaisen harjateltan kuin nuorillakin oli. Vähän sydäntä kylmää, totean, joka havainnoi aluetta maaninen virne kasvoillaan. " Jaa, mulla kun just alko veri kiertämään ", hän vastaa ja väläyttää hymyn.
Bodominjärven tapaus, kuten kaikki ratkaisemattomat henkirikokset, on harrastajien keskuudessa kuuma aihe. Surmatöiden tekijäksi on esitetty useitakin ihmisiä, mielikuvituksellisimmat amatöörisherlockit ovat veikanneet syylliseksi jopa Pohjois-Kaliforniassa 60-luvun lopulla riehunutta Zodiac-murhaajaa. Pärssisen mielestä moiset väitteet ovat "paskapuhetta". " Eiköhän me nyt kaikki tiedetä, kuka ne tappo", hän toteaa ja tiiraa järvenselälle. Sinne Pärssisen on tarkoitus loppukesästä soudella etsimään mystistä astaloa, jolla Gustafssonin rytäkässä saaman aivoruhjeen on väitetty syntyneen. Tuntematonta lyömäasetta on etsitty kohta viisikymmentä vuotta. Bodomin traagiset tapahtumat kuulemma juuri kiinnosta, vaikka molemmat ovat "luonnollisestikin" lukeneet esitutkinta- ja kuulustelupöytäkirjat sekä kaiken alaan liittyvän kirjallisuuden.
Mieltä kutkuttelevat kahden matkatoimistovirkailijan, Susanne Lindholmin ja Helena Korlinin, kellarisurmat 70-luvun Helsingissä. Lindholmin surman uutisoinnin hän muistaa jo lapsuudestaan. " Kyllä se perusturvallisuuden tunne jotenkin järkkyi, kun lapsena ajatteli, että kuka voi haluta pahaa noin kauniille naiselle. "
Kimmon lempilapsi on Kirkkonummella vuonna 1990 sattunut, Bodomin rinnalla Suomen ainoa selvittämättömäksi jäänyt kolmoissurma. Hän on tapauksen vuosipäivän johdosta suunnitellut viettävänsä surmapaikan läheisyydessä yön. " Uhrien haudalle ajattelin viedä kukkia ja hakea vähän fiilistä tutkimukseen. " Mies näyttää hetken hieman anteeksipyytävältä. " Kuulostaahan se vähän pervolta ", hän sanoo.
Mikä sitten saa tavallisen perheenisän hakeutumaan irvokkaiden ja groteskien tapahtumien äärelle kerta toisensa jälkeen? Pimeän hehkuko? " Mua henkilökohtaisesti vaivaavat selvittämättömät asiat".
Lapsesta lähtien kutkuttaneet jännittävät jutut. Murhaharrastus alkoi Agatha Christien tuotannon ahmimisella. " Ei se veri mua niinkään kiinnosta, tärkeintä on hyvä tarina. "
Oudosti hymyilevä tatuoitu kalamies virvelöi murhaniemen nokassa. Pärssinen paistaa nuotiolla makkaraa ja rupattelee menneistä ajoista. Hän on elämänsä aikana ehtinyt toimia muun muassa Benettonin myyjänä ja tehnyt Crazy Mike-stuntryhmässä autotemppuja. Tällä hetkellä työn alla on Pupu Pöperö -niminen lastenkirja. Bodomin tapahtumat ovat seuranneet sivussa. " Siinä stoorissa on niin helvetisti ristiriitaisuuksia", Pärssinen murahtaa ja ottaa ryypyn pullostaan. " Ajatelkaa nyt, esitutkintapöytäkirjassa Nisse [Gustafsson] väittää käyneensä Sepon kanssa uimassa tyttöjen uimapuvuissa! Kuka kundi nyt semmosta tekis. "
Väite on testattava. Uhrautuvaisena miehenä hyppää jorpakkoon pulikoimaan. Pärssinen hohottaa rannalla.
Kroolausesityksen jälkeen vuorossa on kävelyretki. Tallustelemme keskiniemeen, jossa teini-ikäinen todistaja Olavi Kivilahti väitti tapahtuma-aamuna nähneensä mystisen " kello kuuden miehen ". Pärssinen pitää teoriaa humpuukina ja siirrymmekin gps-paikantimen ja koordinaattipaperin avulla etsimään paikkaa, johon Boismanin ja Gustafssonin kengät oli piilotettu. Pärssinen on itse kävellyt sukkasillaan matkan kätköltä murhapaikalle. Kokeen tarkoituksena oli mitata matkaan kulunut aika. Mutta nyt tarkkaa kätköpaikkaa ei lukuisista yrityksistä huolimatta löydy.
Pimeys on laskeutunut järven ylle. Lintujen liverrys on vaimennut, öinen taivas valuu isoja pisaroita. Aika mennä maaten.
Repussa paksu nippu vanhoja Alibeja. Lätkäisen nivaskan pääni alle ja oikaisen raajani. Allani lepäävä tanner tuntee maamme rikoshistorian suurimman mysteerin, mutta vaikenee. Kuulostelen ääniä teltan ulkopuolella, tihkusade on kääntynyt myrskyksi. Uinahdan.
Kun aamuauringon säteet herättävät minut, rannasta kuuluu puheensorinaa. Murhamysteeri ei ole ratkennut, mutta uusi mysteeri on syntynyt: Kimmon merkkiaurinkolasit ovat hävinneet yön aikana. Onko murhaniemessä käynyt yön aikana ulkopuolinen?
" Löytyikö murhaaja? " punakanhilpeä taksikuski vitsailee kotimatkalla. Selviää, että mies on entinen poliisi, ja Laura ja Kimmo alkavat innoissaan kärttää tarinoita menneiltä vuosilta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kuski antautuu muisteloihin. " Noh, jos muistatte sen Kokemäen leivinuunimurhan...Mikähän vuos se oikeen oli? "
" 1960! "
Kiikun kaakun rajalla
Puolimielet hajalla
Puolimielet hajalla
Hmph. Oli vähän pettymys tuo juttu, odotin että kertoisi enemmän murha.infosta tai edes harrastamisesta, mutta eiiiii, Bodomista Bodomista Bodomista. Toivottavasti kuitenkin mukana olleilla oli kivaa, ja toivottavasti ne lasit löytyi.
Olisi kyllä kiva tietää, mitä se poliisi kertoi uunisurmasta, tahallaan jätetty pois tuosta perkele.
Olisi kyllä kiva tietää, mitä se poliisi kertoi uunisurmasta, tahallaan jätetty pois tuosta perkele.
*10 §* Nimimerkin ja hänen oikean nimensä yhdistäminen tai aiheeseen
liittyvä vihjailu sekä arvuuttelu ovat poikkeuksetta äärimmäisen
rangaistavia. Modekeskustelut kuuluvat tähän piiriin myös.
Eihän sitä tietenkään julkisesti tehdäkään ja jos joku yrittää niin siitä sakotetaan ankarasti.
liittyvä vihjailu sekä arvuuttelu ovat poikkeuksetta äärimmäisen
rangaistavia. Modekeskustelut kuuluvat tähän piiriin myös.
Eihän sitä tietenkään julkisesti tehdäkään ja jos joku yrittää niin siitä sakotetaan ankarasti.
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Noniin, kuka telttaretkeläisistä antoi väärän lausunnon ja saattoi koko minfon häpeään? TUNNUSTAKAA!Jansku kirjoitti:Tuossa lehtijutussa oli yksi virhe: siinä sanottiin matkatoimistovirkailija Helena Korlinin tapausta kellarisurmaksi. Häntä ei surmattu kellarissa, vaan yksityisasunnossa.
En minäkään kyllä mitään taustojen selvittelemistä ole huomannut. Toki jokaista palstalaista varmasti kiinnostaa enemmän tai vähemmän muiden (tai joidenkin tiettyjen, kuten itseäni) palstalaisten henkilöllisyys.
kuinkahan monta uutta sisäänkirjautujaa saadaan jutun johdosta? aika hauska artikkeli kaikkiaan pitää etsiä jostain lehtiversionakin. oliko jutussa siis kuviakin?
pitää etsiä jostain lehtiversionakin. oliko jutussa siis kuviakin?"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei