Naisen surma soramontulla, Liperi 1993

[putterson]

Seppo näemmä taas mennyt naimisiin fb:n mukaan

[milla-makia]

"uskollinen apumies" on ollut mullan alla jo jokusen vuoden

[lepakko82]

Itse asuin lapsena samalla kadulla surmatun naisen kanssa simpeleellä. Joku muistikuva on että veli olisi ryypiskellyt surmaajan kanssa (kerran pari ehkä useamminkin) , surmaajalla oli niihin aikoihin puukko aina mukana itteensä se pelotti kun kävin porukalta keräämässä tyhjät pullot pois. Jännä homma olin ite 11v vanha muistan nimet ja alibin kun eilisen päivän. Paska homma jokatapauksessa.

[Inhorealisti]

Tyttären naamakirjassa näyttää olevan taustakuvana arkku kukka-asetelmineen. Onkohan toinen hyväntahtoisista vanhemmista nukkunut pois hiljattain?

[nanonano]

Kattos, kotopuolen juttui. Mahtoikohan Hammari jäädä istumisen jälkeen Ouluun roikkumaan. Mulla oli aikoinaan pitkä keskustelu jonkun kaverin kanssa siitä että minä oli kuulemma istunut hänen kanssaan linnassa. Oliskohan mennyt ravintola Kaakonranta sekaisin Kakolan kanssa...

Jonkun verran noita kavereita tunsin. Pieni kylä ja olisko vuoden verran ollu ikäeroa. Ja mulle jäi vahvasti sellainen mielikuva että Tony oli kaksikon "aivot" ja Haimakka enemmän se suorittavan portaan kaveri.

[Vildersson]

Tuli tapaus jostain syystä mieleen ja ajattelin avata tunnarit palstalle. Olen jonkun verran tekijöitä nuorempi, mutta ulkonäöltä muistan nämä kylän miehet.

Onko tietoa milloin, missä ja miten tämä apumies-Tony on poistunut keskuudestamme?

Sitä en muistanut, että nuo satanistijutut liittyivät tähän keissiin. Tuohon lama-aikaan oli muotia Parikkalassakin kuunnella black metallia ja käännellä hautakiviä. Taisi nuorisolla olla joku paikkakin pitää mustaa messua. Mutta ymmärsivätkö enemmän suorittavan portaan kaverit sellaisista filosofioista mitään.

[tj_eme]

On pakko olla kulttuurissa jotain vikaa,kun se tuottaa tällaisia tapauksia toisensa jälkeen. Pitäisiköhän ennaltaehkäisevästi ampua kaikki, jotka kerrankin syyllistyvät johonkin?

[dazu]

Tyttären naamakirjassa näyttää olevan taustakuvana arkku kukka-asetelmineen. Onkohan toinen hyväntahtoisista vanhemmista nukkunut pois hiljattain?

Sellaisia viitteitä facebookissa näkyy, että Seppo Haimakka olisi saattanut lähteä tuonelan virtaa ylittämään.

Ainakin tämä tappajakisulinsa, Solehmainen, on edelleen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

Päivi Solehmainen on kyllä aikamoinen kissa... voin kuulla, kuinka hän kehrää tuossa valokuvassa Haimakan sylissä...

Voin kuulla myös, kuinka hän naukuu, kuin pienet kissat vähän toisenlaisissa merkeissä...

[Yfx]

Tyttären naamakirjassa näyttää olevan taustakuvana arkku kukka-asetelmineen. Onkohan toinen hyväntahtoisista vanhemmista nukkunut pois hiljattain?

Sellaisia viitteitä facebookissa näkyy, että Seppo Haimakka olisi saattanut lähteä tuonelan virtaa ylittämään.

Ainakin tämä tappajakisulinsa, Solehmainen, on edelleen hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

Päivi Solehmainen on kyllä aikamoinen kissa... voin kuulla, kuinka hän kehrää tuossa valokuvassa Haimakan sylissä...

Voin kuulla myös, kuinka hän naukuu, kuin pienet kissat vähän toisenlaisissa merkeissä...

Päivi Solehmainen on muuten eri sukuniminen nykyisin, ei tule sotkea naiseen joka löytyy tuolla nimellä.
Ja naukuu kohtalaisesti, tuli aikoinaan testattua.

[tokkaukko]

Seppo haimakka löytyy facesta kahdella profiililla,toinen kuvaton mutta on se siellä mölissy 2014 vielä.

Tässä sen viimeisin vaimo jossa monia kuvia Seppo haimakasta

https://www.facebook.com/mira.lahti.71/photos

Seppo vapautu maaliskuussa 2014 ja toukuussa sepon kans kuvassa tekstillä "Hyvinkään rosiksessa, eka yhteinen.."
Ja sitten vaimo valittaa jo kesäkuussa 2014 että vuokrat maksamatta.Hieno mies,oikea tuki ja perheen turva.
molemmat profiilit "kuollu" 2014,
(edit mira on elossa toisella profiililla,tunnistaa kaula tatuoinnista,näyttäs järkiintyneen ja käyneen töissäki ku haimakkaa ei näy maisemissa.ollu eri mies jo 2015 keväällä,jääny vaan nuo haimakan kuvat vanhaan profiiliin 2014)

"Mira Laukkanen
1. kesäkuuta 2014 ·
Tuntinopeus 180 km/h.
Kyllä Mazda kulkee
Sanoin 120 rajotus, äijällä huono kuulo... " ja nauruhymiö perään...

[Kerry Kingis]

Haimakka on poistunut elävien kirjoista 2-3 vuotta sitten. Hyppäsi junan alle pikkupaikkakunnalla. Taakka tais olla liian painava.

[....jjooo]

Taisin löytää Sepon ja Päivin lapsen facesta on nimittäin sen verran harvinainen sukunimi että tuskin kovin montaa täysin samanimistä henkilöä on olemassa. Mikähän likan kohtalo oli aikanaan? Otettiin luultavasti huostaan? Syntymäpaikkana on Kajaani. Täytyy toivoa että parempi tulevaisuus edessään kun vanhemmillaan.

Ymmärrän et muiden asiat kiinnostaa, mutta olisikohan mahdollisesti tilanne kumminkin sen verran arka ettei ihan asioikseen tarvitsis lähteä vatvomaan toisen elämää varsinkaan, kun artikkelissa nimen mainitsemiseen ei lupia kysellä varsinkaan jos on vaippaikäinen ja koko loppuelämä liitetään tämmösiin juttuihin vielä. Siis te jotkut ihmiset, keksikää harrastus tai menkää vaikka töihin, miten kehtaatte puhua täällä ihan mitä sattuu, oksettavaa (ei siis tämän kommentin kirjoittaja vaan nämä keski-ikäiset kaljaa juovat juopot jotk kuvittelee päässeensä Päivin kehräystä kuulemaan. Toivon teille kaikkea sitä mitä ansaitsette. Kunnon mediapornoa repiä jotain saatananpalvontasettejä tähän mukaan. Tekoa en millään tavalla puolustele, mutta Satanisti ja saatananpalvoja on kaks eri asiaa, senkin tiedon saa ilmaiseksi googlesta. Ei suurin osa täällä vauhkoavista kaikkitietävistä ole yhtään sen parempia ihmisiä todellisuudessa, kun esim tässä artikkelissa esiintyvät henkilöt. Jättäkää rikollisten lähiomaiset pois näistä keskusteluista, just tämmösten tyyppien takia jotka täällä jauhaa, pakottaa normaalin ihmisen vaihtamaan nimensäkin. Noh, ei kai mulla sit muuta. Hyvää loppuelämää kaikille ja yrittäkääs jo jatkaa elämässä eteenpäin.

[....jjooo]

Tyttären naamakirjassa näyttää olevan taustakuvana arkku kukka-asetelmineen. Onkohan toinen hyväntahtoisista vanhemmista nukkunut pois hiljattain?

Suureksi suruksesi voin ilmoittaa ettei hauta-arkku ollut kummankaan, jospa jatkossa jättäisit näistä asioista perheenjäsenet ja lähiomaiset pois. Hyväntahtoisuus susta ainakin huokuu, kun noin sotilaallisesti lähdet kaivelemaan tietoja lähiomaisten sivuilta, että pääsisit ilkeilemään hiukan lisää murhainfon keskustelupalstalla. Heh, hauska harrastus.

[Villeri]

Taisin löytää Sepon ja Päivin lapsen facesta on nimittäin sen verran harvinainen sukunimi että tuskin kovin montaa täysin samanimistä henkilöä on olemassa. Mikähän likan kohtalo oli aikanaan? Otettiin luultavasti huostaan? Syntymäpaikkana on Kajaani. Täytyy toivoa että parempi tulevaisuus edessään kun vanhemmillaan.

Ymmärrän et muiden asiat kiinnostaa, mutta olisikohan mahdollisesti tilanne kumminkin sen verran arka ettei ihan asioikseen tarvitsis lähteä vatvomaan toisen elämää varsinkaan, kun artikkelissa nimen mainitsemiseen ei lupia kysellä varsinkaan jos on vaippaikäinen ja koko loppuelämä liitetään tämmösiin juttuihin vielä. Siis te jotkut ihmiset, keksikää harrastus tai menkää vaikka töihin, miten kehtaatte puhua täällä ihan mitä sattuu, oksettavaa (ei siis tämän kommentin kirjoittaja vaan nämä keski-ikäiset kaljaa juovat juopot jotk kuvittelee päässeensä Päivin kehräystä kuulemaan. Toivon teille kaikkea sitä mitä ansaitsette. Kunnon mediapornoa repiä jotain saatananpalvontasettejä tähän mukaan. Tekoa en millään tavalla puolustele, mutta Satanisti ja saatananpalvoja on kaks eri asiaa, senkin tiedon saa ilmaiseksi googlesta. Ei suurin osa täällä vauhkoavista kaikkitietävistä ole yhtään sen parempia ihmisiä todellisuudessa, kun esim tässä artikkelissa esiintyvät henkilöt. Jättäkää rikollisten lähiomaiset pois näistä keskusteluista, just tämmösten tyyppien takia jotka täällä jauhaa, pakottaa normaalin ihmisen vaihtamaan nimensäkin. Noh, ei kai mulla sit muuta. Hyvää loppuelämää kaikille ja yrittäkääs jo jatkaa elämässä eteenpäin.

Henkiroksen tekijät luopuvat isosta osasta yksityisyyttään tekonsa myötä, mutta tämä ei tietenkään koske lähiomaisia, ja heidät voisi jättää rauhaan. Tosin täällä meuhkaavat ihmiset ovat keskimäärin aivan saatanasti parempia ihmisiä kuin erittäin raukkamaiseen murhaan syyllistynyt Seppo.

Tässä on nyt se paradoksi, että vastatessasi 8 vuotta vanhaan viestiin, nostat tapauksen uudelleen keskusteluiden kärkeen.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1996

Paholaisen oppipoika

Istun kynttilöiden valaisemassa huoneessa. Saatanan risti on seinällä. Tuijotan kristallipalloon.
Tämä on se yö, jolloin olen antava sieluni itse Saatanalle.
Täysi kuu loistaa, huoneessa tuntuu kalman haju. Ah, kuinka suloinen oksennuttava tuoksu.
Tunnen olevani todella voimissani. Sieluni silmin näen, kuinka tulen vaeltamaan elävänä kuolleena ja tuottamaan tuskaa ja kauhua!
Näin kirjoitti 22-vuotias Seppo vuosi ennen sitä syksyistä aamuyötä, jolloin tässä artikkelissa kerrottu törkeä henkirikos tapahtui.
Sitä, mikä osuus surmaan Sepon harrastamalla satanismilla lopultakin oli, ei varmuudella pystytty selvittämään vaan se jäi Sepon ja
hänen saatanansa yhteiseksi salaisuudeksi.

Ruumislöytö
Väinö Linnan kuuluisan sotaromaanin mukaan "Jumala oli aikoinaan antanut metsäpalon polttaa valtion metsää eräällä hietakankaalla lähellä Joensuun kaupunkia."
Samalle kankaalle, vähän kauemmaksi Joensuusta ihmiset alkoivat maailman sotien jälkeen kaivaa koneineen hiekkakuoppaa niin, että nykyisin vilkkaan Joensuun-Kuopion valtatien varressa Honkavaara-nimisessä paikassa sijaitsee tie- ja vesilaitoksen suuri soranottopaikka.
Silloin kun tietyöt jossakin lähistöllä ovat käynnissä, kuopassa hyörii työn touhussa useita kuorma-autoja ja niiden lastaamiseen tarvittavia maansiirtokoneita.
Syyskuun 21. päivänä laman vuonna 1993 Suomessa oli melkoinen joukko maansiirtomiehiä työttömyyskortistossa ja siksi soramontulla oli vain satunnaista liikennettä.
Meni sitten yhteiskunnalla hyvin tai huonosti, urheilulle vihkiytyneet eivät anna periksi. Niinpä joensuulainen kartoitusinsinööri Seppo Penttinen (nimi on muutettu) oli kaverinsa kanssa valmistelemassa suunnistuskarttaa tuleviin hiihtosuunnistuksen maailmanmestaruuskilpailuihin, juuri edellä mainitulla alueella, 10–15 kilometrin päässä kotikaupungistaan.
Kello oli jo lähellä puolta päivää, kun varhain aamulla työnsä maastossa aloittanut Seppo lähti takaisin tien varteen pysäköimälleen autolle kulkien suuren soramontun reunaa pitkin.
Katsahtaessaan alas montun pohjalle hänen kiireinen menonsa pysähtyi kuin seinään. Jokin tumma hahmo lojui alhaalla.
Myöhemmin poliisikuulustelussa Seppo kertoi ensihavainnon tehdessään miettineensä, että siellä oli ihminen tai ihmisen näköinen nukke.
Mies kulki reunavallia pitkin lähemmäksi outoa hahmoa ja havaitsi, että se ei ollut mikään hylätty nukke vaan nainen, jolla oli pitkä musta tukka. Lähestyessään Seppo huomasi suuren verilammikon naisen pään vieressä ja tajusi jotakin karmeaa tapahtuneen.
Nyt tuli kiire! Tämä on poliisijuttu... Äkkiä soittamaan!
Hän tapasi metsässä pari marjastajaa ja metsäkoneurakoitsijan, mutta kenelläkään heistä ei ollut matkapuhelinta.
Kovakuntoiselta mieheltä ei kestänyt kuitenkaan kauan juosta autolleen ja ajaa valtatien varressa lähimpänä sijaitsevaan taloon puhelimeen.

Sorakuoppa valtatien suunnasta kuvattuna. Tekopaikka on aivan kuopan perällä olevan sepelikasan takana.jpg (175.08 KiB) Katsottu 2673 kertaa

Raaka surmatyö
Ilmoitus ruumislöydöstä ohjautui paikalliselle poliisille Liperin nimismiespiiriin, missä kokenut rikosylikonstaapeli otti ohjat käsiinsä ja lähti piirin konstaapeleiden kanssa paikalle.
Montun pohjaa lähestyviä poliiseja odotti lohduton näky. He saattoivat yhdellä silmäyksellä todeta, että maassa lojuva nuori nainen oli raa’asti surmattu.
Sillä aikaa, kun rikostutkija tarkasteli vainajaa, konstaapelit eristivät löytöpaikan onnistuneen tutkinnan turvaamiseksi.
Koska kyseessä näytti olevan törkeä henkirikos, jonka tekijöistä ei ollut minkäänlaista tietoa, pyydettiin välittömästi teknistä apua lähimmästä, Joensuun kaupungissa sijaitsevasta, rikostutkimuskeskuksesta ja keskusrikospoliisin alue toimistosta.
Tekninen rikostutkinta ja lähitiedustelu käynnistettiin heti. Vaikka tapahtumapaikka sijaitsee valtatien varressa ja Ylämyllyn taajaman tuntumassa, ei sen läheisyydessä ole paljon asutusta.
Niinpä lähiseudun talojen asukkaat ja kaikki surmapaikan luona liikkuneet oli puhuteltu jo sillä aikaa, kun asiantuntijat puursivat tarkan työnsä parissa syvällä kivireunaisessa sorakuopassa. Poliisin onneksi kuopiolainen oikeuslääkäri oli juuri virkamatkalla Joensuussa ja hänet saatiin välittömästi surmapaikalle.
Myös työvoimaa poliisitoimen eri sektoreilta sattui olemaan poikkeuksellisen paljon käytettävissä.
Havaittiin, että uhrin päähän oli suuntautunut erittäin voimakkaita iskuja. Maaperästä kaikkine siihen painuneine jälkineen sekä runsaista veriroiskeista ja -valumista voitiin päätellä surman tapahtuneen ruumiin löytöpaikalla.
Uhri vaikutti nuorelta, miltei tyttöseltä, ja vaikutelmaa tehosti vainajan vaatetus.
”Punkkarikiltsi”, totesi paikallispoliisin konstaapeli osuvasti, itsekin vasta kokelaskurssinsa päättänyt, tilanteesta vakavoitunut nuori virkamies. ”Jos tyttö ei ole Joensuun, Outokummun tai Liperin jengiläisiä, meillä on edessä hikiset ajat”, totesi puolestaan jutun päätutkijaksi paikan päällä määrätty KRP:n mies.
Teon törkeys antoi lisäpotkua jokaisen toimiin
- tekijä tai tekijät oli saatava mahdollisimman pian kiinni.
Kuka hän on?
Tutkijan pahat aavistukset hikisistä ajoista näyttivät käyvän toteen. Kukaan ei tuntenut nuorta naista, joka nostettiin varovasti mustaan ruumisautoon ja kuljetettiin Pohjois-Karjalan keskussairaalan oikeuslääkärin tutkimuksiin. Uhrin kasvoja puhdistettiin ja hänestä otettiin valokuva, jonka kanssa poliisipartiot kiersivät tarkoin valituissa kohteissa yrittäen kuumeisesti saada ratkaisun henkilöllisyyden arvoitukseen.
Kuitenkaan oikeuslääketieteellistä tutkimusta aloitettaessa ei vielä tiedetty, kuka tämä mystinen punkkarityttö oli.
Hänen ylävartalonsa verhona, päällysvaatteiden alla, oli verinen paita, jonka rintamuksessa erottui hämärästi erään ravitallin nimi, joka viittasi eteläkarjalaiseen paikkakuntaan.
Havainnosta tiedotettiin Joensuun poliisitalolla työskennelleille rikostutkijoille, jotka ryhtyivät etsimään ravitallia.
Ruumiinavauksen yhteydessä uhrista otettiin tunnistamista varten sormenjäljet, jotka välittömästi lähetettiin sähköisiä kanavia pitkin KRP:n rikoslaboratorioon Helsinkiin.
Ruumiinavauksessa selvisi, että tytön pääkallo oli murskana ja kun vaatteet oli riisuttu, paljastui hänen kaulallaan useita syviä ja
pitkiä viilto- ja pistohaavoja. Hänen kaulallaan ollut riipus oli katkennut. Myös keskivartalolla oli havaittavissa ruhjeita, jotka merkitsivät sitä, että myös sille alueelle oli kohdistunut, alan terminologian mukaan, ”tylppää väkivaltaa”.

Uhri kallo murskana löytöpaikalla. Huomaa keskellä kuvaa oleva verinen kivi.jpg (181.88 KiB) Katsottu 2673 kertaa

Henkilöllisyys selviää
Onnetar ei ollut kokonaan hylännyt tutkintaryhmää. Laboratorio antoi puhelimitse myönteisen tuloksen; sormenjäljet löytyivät poliisin rekisteristä.
Uhri oli simpeleläinen Päivi Johanna Terävä.
Vaatetus oli johtanut ikäarvailut jonkin verran harhaan; Päivi oli kuollessaan 25-vuotias. Miltei samaan aikaan kun henkilöllisyys oli varmistunut, tutkijoille alkoi muutoinkin tuikkia valoa tunnelin päässä.
Etelä-Karjalan poliisipiirejä läpikäytäessä oli ilmennyt, että parikkalalainen poliisimies tunsi Päivi Terävän.
Kävi selville, että Päivin mattamustaksi itse töhrityllä Datsun Cherry -merkkisellä autolla oli edellisenä yönä ollut liikkeellä nuorisoa.
Tarkkasilmäinen todistaja oli tunnistanut yhden kyydissä olleista Päiviksi. Auto oli tankattu Simpeleen huolto asemalla kello 3.35 mutta jätetty maksamatta. Edelleen Parikkalasta raportoitiin, että poliisipartio oli ennen kyseistä tankkausta kello 2.17 tarkistanut auton Lappeenrannan-Joensuun valtatiellä.
Sen ”sompamiehenä” olleella nuorukaisella Juha ”Sylvesteri” Sinilaaksolla ei ollut ajokorttia ja hänet pyydettiin partioautoon.
Poliisit epäilivät Sylvesterin olevan juovuksissa ja puhallustesti vahvisti, että mies oli ajokortitta-ajon lisäksi syyllistynyt rattijuopumukseen.
Poliisin puhutellessa Sinilaaksoa partioautossa Datsunin avaimet hävisivät ihmeellisellä tavalla jonnekin eikä niitä etsiskelyistä eikä taskujen kaivelusta huolimatta löytynyt.
Sylvesteri ilmoitti poliiseille, että oli kuljettajan paikalta noustessaan jättänyt avaimet virtalukkoon.
Rattijuopoksi epäilty piti saada tutkimuksiin mahdollisimman pian. Niinpä kuljettajan lähdettyä poliisin mukaan Datsun oli jätettävä tien varteen.
Autoon oli jäänyt sen kyydissä ollut nuorisoporukka. Juha Sinilaakson vapauduttua verikokeesta poliisimiehet veivät hänet kotiin ja palasivat ratsiapaikalle. Päiväsaikaan vilkas valtatie oli nyt autio ja hiljainen. Mustasta Datsunista oli jäänyt asvalttiin vain sen omaa väriäkin mustemmat kiihdytysjäljet, kun se oli kadonnut pimeään syysyöhön.

Uhrin kaulassa olleet riipukset. Oikealla olevan hevoskorun kaulahihna on katkennut kaulaan kohdistuneiden viiltojen seurauksena..jpg (125.94 KiB) Katsottu 2673 kertaa

Kuka on tappaja?
Paikallinen poliisi oli kirjannut muistiin autossa olleiden henkilötiedot. Konstaapelit kertoivat, että kuljettajan vieressä oli istunut Päivi Terävä, joka ei reagoinut mitenkään ympäristön hälinään vaan näytti sammuneelta.
Takaistuimella oli kaksi nuorta miestä, jotka eivät vaikuttaneet erityisen juopuneilta.
Konstaapelin muistivihkosta löytyi nimet Seppo Juhani Haimakka, 22 vuotta ja Tony Marko Petteri Salminen, 20 vuotta. Poliiseja kohtaan pojat olivat käyttäytyneet ratsian aikana hyvin asiallisesti ja kohteliaasti.
He olivat ainoastaan hieman harmitelleet automatkan äkillistä katkeamista. Tämän parivaljakon käytöksestä välittyi heidän taustojaan selviteltäessä myös täysin päinvastaisia tietoja kuin konstaapelien havainnot.
Miehet olivat Savonlinnan poliisille entuudestaan tuttuja tehtyään siellä kolme vuotta aikaisemmin, syksyllä 1990, taksiryöstön.
Pojat olivat tuolloin ottaneet taksin kaupungin keskustasta ja ajattaneet kuljettajalla metsäiselle seudulle, missä pahaa aavistamaton taksimies oli yllätetty takaapäin laittamalla veitsi hänen kurkulleen.
Taksimies oli menettänyt rytäkässä autonsa mutta säilyttänyt henkensä. Kuljettaja oli kuitenkin saanut viiltohaavoja niskaansa ja käsiinsä puolustautuessaan hyökkääjiä vastaan. Juttu oli jo käsitelty oikeudessa ja tuomiot luettu.
Miesten henkilöllisyyden selvittyä surmatutkimuksiin oli saatu varteenotettava tutkintalinja ja sen kimppuun käytiin heti.
Auto ja miehet etsintäkuulutettiin. Itä-Suomen poliisipiireihin otettiin välitön suora puhelinyhteys miesten tavoittamiseksi.
Heidän tietonsa ja tuntomerkkinsä välitettiin rajanylityspaikoille ja naapurimaihin.
Musta auto pysyi kuitenkin kateissa ja verityön yksityiskohdat hämärän peitossa.
Havaintoja Datsunista ei kuulunut, vaikka tietoja kyseltiin ympäri maata ja tutkijat tekivät ylipitkää työvuoroa.

Tiedusteluja poikien kotiseudulla
Kun tutkintaryhmä kokoontui palaveriin aamulla 22. syyskuuta 1993 muutaman huonosti nukutun tunnin jälkeen saatettiin todeta, ettei etsintäkuulutetuista ollut kertynyt yön aikana mitään uutta tietoa.
Tutkinta näytti jumiutuvan paikoilleen. Tuolloin uhrin löytymisestä oli kulunut vuorokausi.
Ratkaisua lähdettiin etsimään poikien kotiseudulta Etelä-Karjalasta, minne jutun tutkinnanjohtaja ja päätutkija matkustivat.
He puhuttelivat Parikkalan ja Simpeleen asukkaita paikallisen poliisin avustaessa.
Näin saatiinkin selville tärkeitä asioita.

”Tapoin eilisiltana ihmisen”
Tutkijoille kerrottiin, että Seppo Haimakka oli ollut vankilassa ollessaan kirjeenvaihdossa parikkalalaisen Mari Sorjosen kanssa.
Mari oli kuvankaunis, 17- vuotias sairaanhoito-opiskelija.
Sepon kärsittyä vankeusrangaistuksensa aikaisemmin mainitusta taksiryöstöstä ja vapauduttua vankilasta talvella 1993,
Seppo ja Mari olivat alkaneet tapailla toisiaan, ja heidän välilleen oli kehittynyt seurustelusuhde.
Seppo Haimakan elämä oli ollut aina kovin kivikkoista. Kuten niin monesti aikaisemminkin ei onni nytkään hymyillyt kauan Sepolle.
Tämä hänelle kovin tärkeä suhde kariutui saman vuoden kesällä.
Onnen kääntymisen syy oli se tavallinen - Sepon jatkuva alkoholin käyttö ja väkivaltaisuus.
Mari kertoi myöhemmin poliisikuulustelussa Sepon olleen juovuksissa mustasukkainen ja luulosairas.
Nuorukainen oli uhkaillut jopa surmata Marin.
Joskus humalansa pahassa vaiheessa Sepolla oli ollut myös itsetuhosuunnitelmia.
Seurustelun ollessa vielä onnellisessa alkuvaiheessa Seppo oli tutustunut myös tyttökaverinsa äitiin Tarja Sorjoseen, joka oli aluksi vierastanut väkivaltarikoksesta tuomittua miestä tyttärensä poikaystävänä.
Tarja olisi halunnut lopettaa nuorten suhteen alkuunsa. Kun Seppo kuitenkin vielä tuolloin käytti alkoholia hillitysti, käyttäytyi kohteliaasti ja keskusteli harvinaisen sivistyneesti, Marin äiti alkoi pitää Seposta.
Tarja Sorjosesta tuli jonkinlainen luottohenkilö Sepolle, joka nuoresta iästään huolimatta oli kokenut paljon vastoinkäymisiä.
Rouva Sorjonen kertoi tutkijoille yllättävän tiedon. Seppo oli soittanut hänelle illalla 21. syyskuuta 1993.
Mies oli vannonut edelleen rakastavansa entistä tyttöystäväänsä Maria. Sepon ääni oli puhelun kestäessä muuttunut yhä itkuisemmaksi
ja lopulta hän oli puuskahtanut: ”Tapoin eilisiltana yhden ihmisen.”
Tarja ei uskonut Sepon kertomaa todeksi, mutta kysyi kuitenkin, kenet mies oli tappanut ja missä.
Nuorukainen antoi ymmärtää surmatyön tapahtuneen jossakin muualla kuin heidän kotiseudullaan.
Kun rouva Sorjonen kuuli Sepon itkunsekaisella äänellä kertovan, että surmattu henkilö oli nainen,
häneen iski paniikki ja hän tivasi Sepolta, oliko tämä tehnyt Marille jotakin. Mari nimittäin asui Etelä-Suomessa eikä äiti tiennyt, mistä Sepon puhelu tuli.
Ääni tuntui kuuluvan kaukaa, mahdollisesti jostakin puhelinkopista. Tarjan olo huojentui hieman Haimakan ilmoitettua, ettei hän ollut suinkaan Maria tappanut. Seposta tuntui ihmeelliseltä, että Tairja edes epäili hänen surmanneen niin suloisen olennon kuin Marin.
Rouva Sorjonen ei saanut Seppo Haimakasta irti surmatun nimeä vaan mies ilmoitti, että nimi kyllä selviää myöhemmin.
Vastausta vaille jäi myös Tarjan Sepolle esittämä toinen kysymys; mistä tämä soittaa.
Puhelinautomaatti vaati rahaa ja Sepon vannoessa yhä uudelleen rakkauttaan Maria kohtaan automaatti oli syönyt hänen viimeisen kolikkonsa ja puhelin vaikeni.

Kotietsinnät
Samaan aikaan kun poikien kotiseudun ihmisiä kuulusteltiin, tehtiin Sepon ja Tonyn asunnoilla kotietsintä. ”Tomppa”, Tony Marko Petteri Salminen asui syrjäkylällä erään poliisin lesken vanhassa omakotitalossa.
Hänelle oli vuokrattu huone talon yläkerrasta. Poikamiehen talous oli askeettinen. Asunnolta löydettiin kuitenkin runsaasti videokasetteja. Suurin osa taltioiduista elokuvista oli raakaa väkivaltaviihdettä.
Jokaisessa elokuvassa tapettiin kymmenittäin ihmisiä, toinen toistaan mielikuvituksellisimmilla ja erittäin verisillä tavoilla.
Osa kaseteista oli käytössä niin puhki kuluneita, ettei kaikkein raaimmista kohdista tahtonut saada enää selvää.
Yksi tuollainen kasetti oli katselun jäljiltä edelleen videonauhurissa.
Seppo Juhani Haimakan asunto sijaitsi kerrostalossa Parikkalan keskustassa. Sepollakaan ei ollut paljon maallista omaisuutta. Asunnolta löytyi kuitenkin nippu kirjeitä sekä kirja, jonka otsikko oli: ”Saatanallinen raamattu”.
Hänen kämpällään oli muutakin satanismiin ja saatanan palvontaan liittyvää materiaalia.
Kirjeet olivat Sepon ja muiden perkeleen uskoon kääntyneiden välistä kirjeenvaihtoa.
Kotietsinnöissä ei kuitenkaan löytynyt mitään sellaista, mikä suoraan olisi antanut uutta selvitystä Päivi Terävän karmeaan kohtaloon.

Kiinniotto
Parikkalan-Simpeleen seudulla tutkimuksia tekevät tutkijat olivat koko ajan yhteydessä Joensuuhun, missä muu tutkintaryhmä
kiivaasti yritti saada selville Haimakan ja Salmisen olinpaikan.
Mitään vinkkiä miehistä ja Päivin mustasta Datsunista ei poliisille ollut saatu. Miesten oletettiin suuntaavan matkansa
hyvinkin kauas, mahdollisesti maan rajojen ulkopuolelle.
Etelä-Karjalassa todistajien kuulemista jatkettiin. Useita todistajia, myös Juha Sinilaaksoa, kuulusteltiin. Päivän kääntyessä jo iltaan tutkinnanjohtaja lähti Parikkalan rikostutkijan kanssa uudelleen poliisin lesken talolle puhuttamaan Tony Salmisen vuokraemäntää.
Poliisimiesten tullessa metsän keskellä sijaitsevan talon pihaan he kokivat melkoisen yllätyksen.
Pihassa vanhan vinoon painuneen autotallin edessä seisoi hartaasti etsitty musta Datsun.
Poliisit ryntäsivät taloon sisälle ja portaita ylös Jampan huoneeseen, mutta hän ei ollut siellä.
Alakerrasta tavoitettu vuokraemäntä kertoi Tonyn tulleen äskettäin asunnolleen. Heti tultuaan hän oli pyytänyt vuokraemäntää pikaisesti tyhjentämään autotallin kaikenlaisesta roinasta, sillä Tomppa halusi ajaa Datsunin talliin.
Tallissa ei ollut pidetty autoja enää vuosiin ja siellä oli niin paljon ajan kaltoin kohtelemaa tavaraa, ettei tyhjennys olisi käynyt aivan kädenkäänteessä. Niin auto jäi ulos. Kysyttäessä, oliko vuokralaisen seurassa tämän tullessa ollut muita, leski vastasi vuokralaisella olleen mukanaan joku pitkätukkainen kaverinsa, jonka nimestä hänellä ei ole tietoa.
Miehiä ei pihapiirissä näkynyt, mutta avulias emäntä kertoi heidän menneen kylpemään. Sauna nimittäin sattui olemaan valmiiksi lämmitetty. Vanha pihasauna oli seissyt kuin odottamassa väsyneitä
reissumiehiä näiden palatessa kotiin pitkältä ja rasittavalta matkaltaan. Perisuomalainen idylli näytti jatkuvan, kun saunanlöylyistä vielä höyryävät kaksi miestä tulivat pyyhe lanteilla puiden reunustamalle pihamaalle. He joutuivat kuitenkin suoraan poliisien syliin. Saunapuhtaat, kohteliaasti ja asiallisesti käyttäytyvät nuorukaiset pukeutuivat ja istuutuivat poliisiautoon, joka suuntasi keulansa kohti Parikkalan poliisiasemaa.
Seppo Haimakka ja Tony Salminen oli löydetty. He olivat odotusten vastaisesti palanneet kotikonnuilleen.
Pojat pidätettiin 22. syyskuuta 1993 kello 18.25 ja kuljetettiin vielä saman vuorokauden puolella Joensuuhun esitutkinnassa kuulusteltavaksi.

Tunnustus
Heti kun oli tultu Joensuuhun, Haimakkaa kuulusteltiin ja hän tunnusti surmanneensa Päivi Terävän 21. syyskuuta 1993 varhain aamulla. Teon hän oli tehnyt juuri siinä soramontussa, josta vainaja myöhemmin samana päivänä löytyi. Syytä tekoonsa ei nuori mies osannut sanoa ja ilmoitti vain, että hänelle oli tullut ”pimeä hetki”.
Seppo kertoi Tompan olleen mukana tapahtuma-aikaan, mutta nukkuneen kaikesta tietämättömänä autossa.
Haimakka kertoi toimineensa kuljettajana ja ajaneensa soramontun perälle, missä oli noussut autosta mukanaan rikotun olutpullon kaulaosa, joka oli sattunut olemaan autossa. Seppo oli kiertänyt auton toiselle etuovelle ja pyytänyt Päiviä nousemaan autosta.
Seppo kertoi, että naisen noustua autosta hän löi tätä rikkinäisellä pullolla kaulaan. Veri oli alkanut vuolaasti juosta soramontun pohjalle,
ja uhri oli kaatunut maahan selälleen. Seppo oli vielä uudelleen viiltänyt pullolla Päivin kaulaa.
Mies oli kertomansa mukaan ollut jo nousemassa takaisin autoon uhrin jäädessä makaamaan kiviselle tantereelle, kun hän
oli huomannut edessään jyrkästi nousevassa rinteessä kivenjärkäleen. Hän oli noutanut tuon kiven, jonka hän arveli painaneen 6–10 kiloa ja pudottanut sen Päivin päähän.
Kiven osuessa oli kuulunut rusahtava ääni. Tämän jälkeen Seppo oli noussut autoon Tompan seuraksi ja ajanut montulta takaisin valtatielle.
Matkaa oli jatkettu Kuopion suuntaan. Tämä oli Sepon ensimmäinen versio tapahtumista.
Asian ydin oli kerrottu oikein, mutta kertomuksessa ei ollut kaikki kohdallaan. Siinä oli vielä runsaasti aukkopaikkoja ja epätarkkuutta.
Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen ja teknisen rikostutkinnan raportit olivat joiltakin osin ristiriidassa poikien kertomusten kanssa. Salminen oli nimittäin kertonut suunnilleen yhtäpitävästi Seppo Haimakan kanssa.
Hän oli nukkunut eikä ollut tiennyt surmasta mitään. Jo ensimmäisessä virallisessa kuulustelussa hän kuitenkin alkoi muuttaa kertomustaan enemmän totuuden suuntaan.
Seppokin joutui useaan otteeseen korjaamaan kertomustaan. Todistajien, epäiltyjen ja uhrin läheisten kertomasta sekä poliisin muutoin hankkimasta tiedosta alkoi vähitellen selvitä tapahtumien ketju, joka oli päätynyt Päivi Terävän kuolemaan.

Päivin elämän viimeiset tunnit
Päivi oli ollut jo jonkin aikaa kipeän selkänsä vuoksi sairaslomalla maatalouslomittajan työstään ja viettänyt aikaansa muiden nuorten seurassa, usein alkoholin merkeissä. Surmaa edeltänyt viikonloppu oli pörrätty yhdessä Sylvesterin, Tonyn ja Sepon kanssa.
Päivi oli kiinnostunut Seposta, ja heidän välilleen oli syntynyt jotakin säpinää. Seppo oli ollut porukan kuskina.
Muiden ryypätessä ei hänkään ollut malttanut pysytellä selvin päin ja oli jäänyt kiinni rattijuopumuksesta menettäen ajokorttinsa. Maanantaina 20. syyskuuta 1993 oli illan hämärtyessä kokoonnuttu taas samalla porukalla poliisin lesken yläkertaan, Tonyn asunnolle, juomaan olutta ja kotiviiniä. Samalla oli katsottu kauhuvideolta ihmisen tappamisen erilaisia variaatioita. Se oli aihe, johon Seppo ja Tomppa eivät hevillä kyllästyneet.
Iltayöstä ahtauduttiin Päivin Datsuniin ja lähdettiin liikkeelle Parikkalan kylälle. Kaikki olivat vähän päissään, mutta humala vain lisäsi heissä herännyttä toimintatarmoa. Juha Sinilaakson kuljettaessa autoa ajettiin Sepon isän autotallille ja murtauduttiin hänen autoonsa.
Sepon isän auto oli tarkoitus ottaa porukalle käyttöön toiseksi ajopeliksi. Rattilukkoa ei kuitenkaan saatu murrettua ja niin autosta otettiin
mukaan vain arvokkaat stereot - ja matka jatkui.
Oli menossa jo uuden vuorokauden kolmas tunti. Nyt oli tarkoitus mennä Tompan kotipaikalle, kylältä kappaleen matkaa sivummalle. Sylvesteri ohjasti Datsunin taas taipaleelle.
Lappeenrannan-Joensuun valtatiellä tuli kuitenkin mutka matkaan. Poliisipartio halusi tarkistaa mustan auton ja kuten aiemmin
on kerrottu, konstaapelit antoivat kuljettajalle pysähtymiskäskyn, jota Juhan oli pakko noudattaa. Etupenkillä kuljettajan vieressä istunut Päivi näytteli sammunutta. Näin hänen ei tarvinnut vastata poliisien kiusallisiin kyselyihin auton luovuttamisesta juopuneen kuljetettavaksi.
Sinilaakson noustessa poliisiautoon Seppo käski Päivin ottaa avaimet Datsunin virtalukosta. Nainen ojensikin avaimet Haimakalle, joka kätki ne huolellisesti vaatteisiinsa.
Seppo pyöritteli sitten muiden mukana ihmettelevästi silmiään poliisin etsiessä avaimia, jotta auto olisi saatu siirrettyä valtatien varresta turvallisempaan paikkaan. Auto jäi pysäytyspaikalle, ja poliisi lähti viemään Sinilaaksoa verikokeeseen.

Kohti pohjoista
Poliisiauton valojen lakattua näkymästä Parikkalan suunnasta Seppo hyppäsi Datsunin rattiin ja kaasutti vastakkaiseen suuntaan.
Autoon oli jäänyt siis kolme ihmistä; Päivi, Tony ja Seppo.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan mentiin Tompan kotipaikalle, mistä löydettiin vähän bensiiniä. Pikkuhiljaa Sepon ja Tompan mielessä oli viikonlopun aikana alkanut vahvistua heidän vanha suunnitelmansa matkasta pohjoiseen.
Nyt asioiden saatua tällaisen käänteen tuntui, ettei millään olisi enää juuri väliä. Kohta paljastuisi äsken tehty automurto.
Siitä seuraisi varma putkareissu. Syksykin painoi synkkänä päälle. Siis pohjoiseen! Karkuun kaikkea tulevaa ankeutta.
Bensaa ei ollut vielä riittävästi ja siksi kaarrettiin Simpeleen yöhuoltamolle, missä Datsunin tankki täytettiin korkkia myöten.
Myyjättären jäädessä kaipaamaan maksua polttoaineesta auton keula suunnattiin kohti Joensuuta.
Öinen automatka sujui uneliaasti musiikkia kuunnellen ja niitä näitä jutellen. Mitään riitaa ei ollut.
Aamun alkaessa valjeta ohitettiin Joensuun kaupunki ja jatkettiin Kuopion suuntaan.
Kun Joensuusta oli ajettu 16 kilometriä, Seppo käänsi auton oikealle pois valtatieltä. Paikalla sijaitsee alussa mainittu soramonttu.
Hän ajoi aivan montun perälle ja sitten alkoi tapahtua...

Raaka tekotapa
Ruumiinavauksessa oli huomattu sisäisiä vammoja myös uhrin vatsan alueella.
Kun näistä kysyttiin Haimakalta, tämä kertoi pudottautuneensa kaksi kertaa seisaaltaan polvilleen maassa makaavan uhrin vatsan päälle.
Tuossa vaiheessa Päivi oli maannut auton vieressä särjetyn pullon viilloista haavoittuneena.
Oikeuslääkärin mukaan Päivin päähän oli kohdistunut erittäin voimakkaita iskuja. Kuulustelussa Seppo kertoikin pudottaneensa suuren kiven noin puolentoista metrin korkeudesta maassa maanneen Päivin päähän. Hän oli nostanut saman kiven vielä uudelleen maasta ja pudottanut sen toisen kerran uhrin päähän. Haimakan arvio kiven painosta oli pahasti alakanttiin. Päivin ruumiin vierestä löytynyt kivi painoi 31,5 kiloa.
Lukija voi itse arvioida, millaista jälkeä tuon painoinen kivi aiheuttaa pudotessaan puolentoista metrin korkeudesta kaksi kertaa ihmisen päähän.
Miksi?
Seppo Haimakka ilmoitti kuulusteluissa, ettei hän osaa sanoa miksi surmasi Päivi Terävän.
Hän vetosi siihen, että hänelle oli tullut ”pimeä hetki”. Sepon puheesta kuvastui, että suhde Päiviin oli ahdistanut häntä jotenkin.
Seppo koki naisen rajoittavan hänen vapauttaan.
Poikien kotiseudulla oli muun muassa kuulusteltu Juha Sinilaakson asuintoveria.
Tämä kertoi Sepon valistaneen häntä saatanan palvonnasta. Haimakka oli sanonut sen aatteen opettavan, ettei naisille pidä antaa
mitään arvoa.
Surmaa edeltäneenä viikonloppuna Seppo oli puhunut hänelle, että Päiviä pitäisi rankaista.
Haimakka ei ollut suostunut selittämään tarkemmin, miksi ja miten rangaistus tulisi antaa.
Tämä todistajana kuultu Sylvesterin kämppäkaveri kertoi kuitenkin varmasti muistavansa Sepon puhuneen Päivin rankaisutoimesta. Haimakka itse kiisti puhuneensa mistään rankaisusta. Haimakka ja Salminen kertoivat kumpikin, ettei automatkalla ollut mitään riitaa.
Mikä sitten laukaisi Sepossa tuollaisen raakalaismaisen reaktion?
Esitutkintapöytäkirjaan on liitetty Sepon serkun Leena Judinin kuulustelu. Leena kertoi joitakin kertoja nähneensä Sepon raivostuvan. Kerran hän oli erääseen tyttöön suututtuaan rikkonut pirstaleiksi kaikki ravintolapöydässä olleet kymmenet oluttuopit.
Leena ja Seppo olivat hyviä kavereita, vaikka Leena ei ollut koskaan hyväksynytkään serkkunsa epäsosiaalista elämäntapaa.
Haimakka oli kertoillut serkulleen perimmäisistä ajatuksistaan ja myös uskostaan pyhään saatanaan.
Kerran serkkutyttö oli kuullut Sepon yrittäneen itsemurhaa viiltelemällä ranteitaan.
Käydessään tämän jälkeen Sepon asunnolla Leena oli nähnyt seinään verellä kirjoitetun tekstin:
”Satan is coming to take me home.”
Leena Judin kertoi myös omin korvin kuulleensa Sepon kerran juovuksissa ollessaan uhanneen surmata silloisen tyttöystävänsä Mari Sorjosen.
Leena oli havainnut Seppo Haimakan suhtautuvan joihinkin naisiin halveksivasti. Leenan havaintojen mukaan hänen serkkunsa raivonpuuskat olivat sellaisia, että niiden aikana tämä näytti menettävän itsehillintänsä viimeisenkin rippeen.
Päivi Terävän tapaus vaikutti kuitenkin erilaiselta.
Päivin tappaminen ei tuntunut saaneen alkusysäystään riidasta eikä raivosta. Kukaan ei tiennyt Sepon suuttuneen Päiviin missään vaiheessa. Tony Salminen kertoi Sepon arvostelleen tyttöä, kun tämä ei ollut itse kuulemassa.
Sen sijaan Päivin läsnäollessa Seppo ei osoittanut tälle negatiivisia tunteitaan.
Viimeinen automatkakin oli sujunut rauhallisesti aina surmamontulle asti.

Ryöstösuunnitelmia
Serkkutyttö Leena Judin ei ollut pitänyt siitä, kun oli nähnyt Sepon vankilasta päästyään jälleen lyöttäytyneen Tomppa Salmisen seuraan. Hän oli kuullut Savonlinnassa tehdystä taksiryöstöstä ja piti poikia muutoinkin vaarallisena parivaljakkona. ”Vaikutti siltä, että poikien piti näyttää toisilleen, kumpi uskaltaa tehdä kovempia temppuja”, Leena kertoi.
Usealta taholta oli saatu selvitys Sepon ja Tompan taas hautovan ryöstösuunnitelmia.
Pojat myönsivät vihdoin kuulusteluissa itsekin tämän. He olivat ajatelleet lähteä pohjoiseen, tehdä muutama kioskiryöstö ja mennä nauttimaan pienen hetken makeaa elämää Ruotsiin tai Tanskaan.
Seppo kertoi kyselleensä Sylvesteriltä käsiasetta ryöstöissä käytettäväksi. Juhalla oli kuitenkin ollut tarjottavana vain haulikko
eikä se ollut kelvannut. Haimakka olisi halunnut pistoolin, jonka olisi helposti voinut kätkeä vaatteisiinsa.
Matka pohjoiseen oli nyt alkanut suunniteltua aikaisemmin Juha Sinilaakson rattijuopumuksen vuoksi.
Tarkoitus oli niin ikään ollut lähteä miesten kesken kahden. Nyt mukana oli Päivi ja kulkuneuvo oli hänen.
Matkalla Joensuun suuntaan kerrattiin porukan kesken ryöstösuunnitelmia. Päivikään ei ollut poikien kertoman mukaan vastustanut ryöstöjen tekemistä.
Mahdollisesti Päivi Terävä sinetöi kohtalonsa ilmoittamalla joka tapauksessa palaavansa loppuviikolla Parikkalaan.
Hänen sairaslomansa oli määrä päättyä perjantaina. Tyttö halusi palata auttelemaan isäntiä ja emäntiä raskaissa navettatöissä.
Päivin ilmoitus ryöstöretken loppumisesta alkuunsa ei ollut Seppo Haimakalle ollenkaan mieleinen.
Naisesta oli tullut taakka, laahausankkuri rosvolaivaan.
”Perjantaina olemme jo kaukana”, Seppo kertoo vastanneensa Päiville. Nainen kuittasi tämän hiljaisuudella ja matka jatkui.
Päivi nukahti moottorin tasaiseen hyrinään. Tomppa kävi Kiteen yöhuoltamolta ostamassa viimeisillä rahoillaan pari pulloa olutta.
Kohta tämän jälkeen Seppo kääntyi vasemmalle sivutielle ja ajettuaan sitä jonkin matkaa pysäytti auton.
Tämän jälkeen hän nousi autosta mukanaan kaksi tyhjää olutpulloa. Tony Salminen kertoi nähneensä Haimakan rikkoneen pullot kiveen ja tuoneen ne sitten takaisin autoon.
Pienistä, ruskeista pulloista oli äkkiä tullut vaarallisia teräaseita. Pulloihin oli jäänyt kaulaosa, josta törrötti pitkät terävät piikit kuin tikarin terät.
Salminen kertoi kysyneensä kaveriltaan, mitä aseilla oli tarkoitus tehdä. Tähän Seppo oli kytkintä nostaessaan tuhahtanut: ”Kohta näet.”
Haimakka muisti asiat hieman toisin. Hän kertoi, että he olivat yhdessä Salmisen kanssa rikkoneet pullot tarkoituksella käyttää niitä apuvälineinä ryöstöissä. Aseet mukana jatkettiin takaisin valtatielle. Päivi nukkui edelleen ja havahtui vasta muutaman peninkulman päässä, kun jo oltiin kääntymässä kohtalokkaalle sorakuopalle.

Naisesta on päästävä eroon
Tutkinnassa kävi selville, ettei Tony ollut nukkunut autossa, kuten oli tutkinnan alussa väittänyt, vaan ollut täysin hereillä ja nähnyt koko karmaisevan näytelmän. Heti auton pysähdyttyä Seppo pyysi kaverinsa ulos Päivin jäädessä autoon. Ulkona Haimakka ilmoitti Salmiselle: ”En kestä enää Päiviä ja hänestä on päästävä eroon”.
Tomppa ei kommentoinut tätä mitenkään, vaan meni takaisin istumaan auton takaistuimelle, mistä näki kaiken sen mitä Päiville tapahtui.
Surmatyön jälkeen Tomppa siirtyi takaa istumaan Päivin paikalle eteen ja Haimakka kaasutti takaisin isolle tielle.
Kivi jäi uhrin viereen, mutta verinen pullonkaula otettiin autoon. Salminen heitti sen jossakin vaiheessa auton ikkunasta ulos.
Asetta ei koskaan löydetty. Niin ikään hän heitti autosta Päivin lompakon otettuaan siinä olleet rahat.
Miesten matka jatkui Savon kautta Pohjanmaalle. Autoa tankattiin varastamalla polttoaineet huoltamoiden itsepalvelumittareista.
Päivin lompakosta anastetuilla muutamilla kympeillä ostettiin keskiolutta.
Seuraava yö nukuttiin autossa jossakin metsikössä.
Raha oli lopussa ja epätoivo valtasi alaa. Ryöstösuunnitelma romutettiin. Pojat laskivat, että Päivin tappamisesta tulisi jo niin kova tuomio, ettei sen päälle ollut enää varaa ottaa lisäkakkua ryöstöistä.
Nyt alettiin kääntyä sellaisista risteyksistä, joista tie vei takaisinpäin kohti koti-Karjalaa, missä odotti lämmin sauna ja kylmät virkamiehet kysymyksineen.

Oikeuskäsittely
Joensuun käräjäoikeus aloitti asian käsittelyn 22. lokakuuta 1993.
Käsittelyjen välillä Seppo Haimakalle oli suoritettu mielentilatutkimus. Kansankielelle käännettynä siinä sanottiin, että suuttuessaan tämä oli miltei mieletön.
Oikeus kuitenkin katsoi asiaa kriittisesti ja piti asiassa ristiriitaisena sitä, ettei surmaa edeltänyt mitään riitaa tai raivoa.
Kyseenalaistettiin se, että Seppo olisi ollut suuttumuksen tilassa teon tehdessään.
Tuomioistuimessa tulkittiin kuitenkin muun selvityksen puuttuessa Haimakan olleen tekoa tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.
Syyttäjä vaati Haimakalle rangaistusta murhasta.
Päivi Terävän omaiset vaativat myös Tony Salmiselle rangaistusta murhasta, sillä tämä ei ollut mitenkään yrittänyt estää Haimakan surmatyötä eikä hän ollut ilmoittanut siitä teon jälkeen viranomaisille.
Lisäksi Salminen oli hävittänyt rikoksentekovälineen.
Häntä syytettiin kuitenkin Päivi Terävään kohdistuneista teoista vain rikoksen suosimisesta ja naisen omaisuuteen kohdistuneesta anastuksesta. Syyttäjän mukaan poliisitutkinnassa ei ollut löydetty mitään näyttöä Tony Salmisen osuudesta Päivi Johanna Terävän murhaan.

Murha vai tappo?
Puolustus ei hyväksynyt murhasyytettä, vaan katsoi Haimakan syyllistyneen korkeintaan pikaistuksissa tehtyyn tappoon.
Oikeus tuomitsi hänet kuitenkin 24. maaliskuuta 1994 tekemässään päätöksessä murhasta.
Tuomio oli kova, 12 vuotta vankeutta.
Sitä voidaan pitää henkirikoksestakin poikkeuksellisen ankarana, vaikka siihen oli yhdistetty muutkin edellä kerrotussa tarinassa mainitut rikokset.
Maallikosta tuntuikin siltä, että Sepon pelasti elinkautistuomiolta vain alentunut syyntakeisuus.
Käräjäoikeuden perusteluissa surmaamisen katsottiin tapahtuneen vakaasta harkinnasta Haimakan tehtyä päätöksen ja suunnitelman Terävän surmaamisesta yhteisen automatkan aikana jo selvästi ennen tekoa ja valmisteltua tätä varten olutpullosta tekovälineen.
Edelleen teon katsottiin tapahtuneen erityistä raakuutta ja julmuutta osoittaen ja sitä pidettiin kokonaisuudessaan törkeänä.
Tony Salminen tuomittiin muun muassa rikoksen suosimisesta vuodeksi vankeuteen. Hänet oli aikoinaan nuorena ensikertalaisena tuomittu aiemmin kerrotusta taksiryöstöstä vain ehdolliseen rangaistukseen. Käräjäoikeus päätti panna myös tuon aikaisemman tuomion hänen kohdaltaan täytäntöön.

Hovioikeuden tuomio
Itä-Suomen hovioikeus antoi asiassa tuomionsa 28. kesäkuuta 1994.
Hovioikeuden asiassa langettama tuomio jäi pysyväksi, sillä korkeimmassa oikeudessa ei asiaa koskaan käsitelty.
Hovioikeus katsoi - käräjäoikeuden kannan vastaisesti - ettei olosuhteista eikä Haimakan lausumista ollut varmuudella pääteltävissä surmaamisen tapahtuneen vakaasta harkinnasta.
Sen sijaan tekotavan katsottiin osoittaneen erityistä raakuutta ja julmuutta.
Myös siinä hovioikeus yhtyi käräjäoikeuden kantaan, että surmaamista oli kokonaisuudessaan pidettävä erityisen törkeänä.
Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
Seppo Juhani Haimakan saama 12 vuoden tuomio murhasta jäi lopulliseksi.
Tony Marko Petteri Salmisen käräjäoikeudessa saama rangaistus lyheni. Vuoden rangaistuksen sijasta hänelle langetettiin vain neljän kuukauden vankeustuomio.
Salmisen taksiryöstöstä saamaa ehdollista rangaistusta ei hovioikeus määrännyt täytäntöönpantavaksi.
Tätä juttua kirjoitettaessa Tomppa lienee ollut jo jonkin aikaa siviilissä odottamassa parivaljakon toisen puoliskon paluuta valtion täysihoitolasta.
Verijäljet soramontun pohjalta on aika vienyt mukanaan.
Läheisensä menettäneiden surua ei aikakaan pysty täysin haihduttamaan.