Murha Merimiehenkadulla Helsingissä 1974

[Doctor Lecter]

Henkirikos tehtiin huhtikuun alussa -74 ja uhrina oli rakennustyömies Keijo Inkinen. Hänet surmattiin kotonaan Merimiehenkadulla Helsingin Punavuoressa.

Tekijä, telineasentaja Heikki Ollila tuomittiin elinkautiseen sekä hovioikeudessa ja KKO:ssa.

Että josko jollain lisää muistikuvia tapahtuneesta?

[Cotton]

Jaa tuota, olikohan uhri sellainen vanhempi jo ehkä eläkkeellä oleva papparainen? Oliko tapahtumapaikka lähellä Merimiehenkatu 10:tä?

Jos liippaa lähellekään niin sano ihmeessä ja lupaan kaivella muistilokeroita!

[Doctor Lecter]

Tarkempia tietoja minulla ei asiasta valitettavasti ole. Tieto perustuu Helsingin Sanomissa aikoinaan olleeseen artikkeliin.

Mutta jos ja kun tiedät tuosta Merimiehenkatu 10:ssä tapahtuneesta henkirikoksesta, niin kerro ihmeessä. Saattaa hyvinkin olla sama juttu.

Jahka jostain löydän lisätietoja tuosta otsikon surmasta, niin toki ne myös julki tuon.

[Cotton]

No tarkentuihan mullekin tämä keissi!

Surma tapahtui Merimiehenkatu 8.ssa, jossa tuolloin asuttiin. Kas kun ei omaa osoitettakaan muista . No joka tapauksessa oli kyse vanhemmasta papparaisesta Inkinen nimeltään, joka kertoman mukaan oli sellainen tuurijuoppo (keppana kaveri), hiljainen ja erittäin ystävällinen. Kiikkui keinutuolissa avoimen ikkunan ääressä ja soitteli haitaria kadulla kävelijöiden iloksi. Sillointällöin käpsehti alakerran sekatavaraliikkeeseen ja läheiseen lihakauppaan tohvelisillaan.

Inkisen kuolemasta oli mennyt jo joitain päiviä, koskapa äitimuorini haki ilmanraikastetta, jota suihkutteli rappuun ja tästä muutaman päivän päästä murharyhmä kävi ottamassa meiltä lausuntoa.

Joku joka näki Inkiselle sisään oli ihmetellyt, kun Inkinen vain istui keinutuolissa eikä liikkunut lainkaan. Kuulemma hänet oli sidottu keinutuoliin kiinni.

Oikeastaan minkäänlaisia huhuja tapauksesta ei liikkunut, koska Inkinen ei käynyt baareissa (lähinnä Salve ja Kannas tulisivat kyseeseen) vaan vietti hyvin vaatimatonta elämää omissa oloissaan. Ilmeisesti hän ei ollut myöskään mitenkään varakas vaikka mistäpä sitä varmasti voi tietää.

Ainoat vihjeet mahdollisesta surmaajasta ovat, että joku n.24-25 vuotias epäsiisti mies oli käynyt soittelemassa Inkisen ovikelloa ennen surmaa, mutta Inkinen ei ollut avannut oveaan. Samoin talon vintillä oli asustellut joku tai joitain laitapuolenkulkijoita koskapa siellä oli sängyt yms. laitettuina pidemmän aikaa.

Kuriositeettinä mainittakoon, että Inkisen surman jälkeen huoneiston uusi asukas, bussikuski, joutui asuntomurron kohteeksi.

Inkinen oli siis sosiaalinen, ystävällinen ja muuten joviaali paitsi ettei hänellä juuri koskaan käynyt vieraita tai sukulaisia.

Laittakaapa jotain uutta tietoa aiheesta, kun löydätte!

[Doctor Lecter]

Kiitokset lisätiedoista. Näitä just kaipaan kun kyselen. Jahka ennätän niin uppoudun arkistoon pölyä yskimään ja jos jotain löytyy (uusia aiheita ja kyselyjä kyllä) mutta tähän - mielenkiintoiseen taas kerran - tapaukseen, niin palaan asiaan.

Muistin jutun enemmän sellaiseksi perinteiseksi kännitapoksi, josta jostain syystä meni murhaamisen puolelle. Mutta kuten olen ennenkin todennut. Jokaisella henkirikoksella on omat omituisuutensa ja ominaisuutensa.

[Aizerbaidzan]

Tekijä, telineasentaja Heikki Ollila tuomittiin elinkautiseen sekä hovioikeudessa ja KKO:ssa.

Tuliko elinkautinen myös käräjillä vai antoiko käräjäoikeus lievemmän tuomion esim. taposta?

[Doctor Lecter]

Tuliko elinkautinen myös käräjillä vai antoiko käräjäoikeus lievemmän tuomion esim. taposta?

Raastuvanoikeus antoi myös elinkautisen. Tuomioon sisältyi muitakin rötöksiä.

[Cotton]

No on ollut ehtiväinen ja reipas kaveri tämä Kittilän mies! Onkohan vielä elävienkirjoissa?

Kiitos taas raportoinnista Lecter. Ja eihän se Inkinen sitten tosiaan kovin vanha ollutkaan...

[19736]

Taisi olla seitkytluvulla tämä Punavuori aika levotonta aluetta verrattuna nykypäivään. Eikös nyt Punavuori olekin sellaista keskituloisten ja opiskelijoiden suosimaa aluetta.

[Maximum]

Ollilan Heikki ei ole enää elossa, ajoi itsensä hengiltä joskus 1990 -luvun alkupuoliskolla. Tietojeni mukaan Ollila tappoi useamman ihmisen kostaakseen tyttöystävänsä pahoinpitelyn.

[Doctor Lecter]

Ollila tosiaan kuoli 1990-luvun alussa, mutta moneen ikävään hän eläessään ehti osallistua:

Vankilomalla ollut Ollila oli 30. maaliskuuta 1974 Vantaan Tikkurilassa kuristanut kurkusta erästä naista niin lujaa, että tämän oltua vastustuskyvytön raiskannut hänet kahdesti. Tämän jälkeen hän anasti naisen rahat, noin 450 markkaa.

Seuraavana päivänä Ollila surmasi 49-vuotiaan yksinasuneen Keijo Inkisen. Hänet oli kuristettu ensin käsin ja sitten solmiolla. Inkisen menetettyä tajuntansa oli surmaaja työntänyt Inkisen peräaukkoon virvoitusjuomapullon. Surmaaja otti itselleen Inkisen ranteesta irronneen kellon ja taskussa olleet – ainakin - 40 markkaa rahaa.

Inkisen kuolema tuli ilmi, kun ao. porraskäytävän asukkaat asukkaat havahtuivat tympeään hajuun ja viimein – erään tiedon mukaan – vastapäisen talon asukas kummasteli kun ikkunassa näkynyt mies istui tuolissaan aina vaan samassa asennossa. Inkinen löydettiin asunnostaan kuolleena torstaina 2. toukokuuta. Erään huhun mukaan hänet oli sidottu kiinni tuoliin istuvaan asentoon ja siinä asennossa hän oli löydettäessä edelleen.

Poliisi sai surman tekijästä melko vähän vihjeitä, mm. epäsiistin oloisen nuorehkon miehen oli nähty soittelevan Inkisen ovikelloa. Syyllinen kuitenkin löytyi ja hänet pidätettiin jo parin viikon kuluttua Inkisen löytymisestä. Vangitseminen suoritettiin perjantaina 17. toukokuuta. Vangittu oli vankilomaltaan palaamatta jäänyt, telineasentajan ammattinimikettä käyttänyt, Kittilästä kotoisin oleva 26-vuotias Heikki Viljam Ollila.

Ennen kiinnijäämistään Ollila ehti vielä kerran kuristamaan. 12. toukokuuta hän oli kuristanut Pitäjänmäellä erästä naista niin lujasti, että tämä oli ruvennut jo korisemaan, mutta joutui pakenemaan lapsiaan ulkoiluttaneen miehen riennettyä paikalle.

Samaisena päivänä Ollila meni erään toisen henkilön kanssa erääseen asuntoon Helsingissä. Jouduttuaan ei-toivotuksi henkilöksi, oli Ollila tästä kimpaantuneena lyönyt asunnon haltijaa sekä tämän avuksi rientänyttä henkilöä.

Ollila lähetettiin mielentilatutkimukseen Kuopion Niuvanniemen sairaalaan. Sieltä hän karkasi 23. huhtikuuta 1975 jääden kuitenkin kiinni melko pian. Mielentilatutkimuksessa Ollilan todettiin olevan täydessä ymmärryksessä.

Heikki Ollila tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa torstaina 7. elokuuta 1975 Keijo Inkisen murhasta elinkautiseen vankeuteen. Tuomioon sisältyivät mm. raiskauksesta annettu kahden vuoden tuomio sekä Pitäjänmäellä tehdystä tapon yrityksestä annettu neljän vuoden tuomio. Raastuvanoikeuden tuomion jälkeen Ollila passitettiin Helsingin lääninvankilaan kärsimään rangaistustaan.

Ollila valitti hovioikeuteen. Tiistaina 16. joulukuuta 1975 antamassaan päätöksessä Helsingin hovioikeus ei nähnyt syytä muuttaa raastuvanoikeuden antamaa tuomiota. Ollila haki valituslupaa korkeimmasta oikeudesta, mutta se ei antanut valituslupaa. KKO:n kielteinen päätös tuli 22. kesäkuuta 1976.

Mistä Ollila sitten tunsi tai tiesi Inkisen? – sitä en tiedä, mutta erään tiedon mukaan Merimiehenkatu 8:n ullakkotiloissa oli tuolloin havaittu yöpyneen epäsosiaalista ainesta. Ollila saattoi olla siinä porukassa ja ehkä sattumalta havainnut Inkisen rappukäytävässä ja soiteltuaan tämän ovikelloa päässyt asuntoon, jossa oli sitten surmannut Inkisen. Perimmäinen kysymys – miksi? Kyseessä oli ryöstömurha, joten maallisen tarve oli yksi syy – mutta se ei millään tavoin selitä kaikkea.

Ollila oli selvästi hyvin väkivaltainen luonne ja jostain syystä mieltynyt ihmisen anaaliin, sillä Inkiselle tehdyn anaaliväkivallan lisäksi myös Vantaalla tehty raiskaus oli normaaliyhdynnän lisäksi kohdistunut anaalialueeseen.

Ollilan Heikki ei ole enää elossa, ajoi itsensä hengiltä joskus 1990 -luvun alkupuoliskolla. Tietojeni mukaan Ollila tappoi useamman ihmisen kostaakseen tyttöystävänsä pahoinpitelyn.

Hmmm... Näistä tapahtumista kuulisin/lukisin mieluusti lisää. Nimensä Ollila tietääkseni piti kuolemaansa saakka, mutta en muista/tiedä myöhempiä tekojaan. Lusi kait vuodet 1974 -1987 tai 1988. On kuollessaan ollut siinä 43-45 ikävuoden hujakoilla.

[savontaitaja]

Heikki Ollila vapautui muistaakseni 1988 Ojoisten työsiirtolassa ja alkoi asumaan HML:ssä naisen kanssa ja kävi töissä säännölisesti..noin vuoden yhdessä asumisen jlk nainen otti pankista lainan,20 000 markkaa omiin nimiin ja Heikki Ollila osti kyseisellä rahalla japanilaisvalmisteisen harmaan henkilöauton,omiin nimiinsä,ei naisen nimiin vaikka nainen lainasi rahat pankista ja tämän jälkeen Heikki Ollila muutti synnyiseudulleen Kittilään missä ajoi auton pitkän suoran päässä olevaan kallioon suurella nopeudella,todennäköinen itsemurha joskus -90 luvun alussa.

[pietari]

Heikki Ollila toimi yksityisenä rakennus- ja remontti-urakoitisijana kotikunnassaan Kittilässä vuoteen -94. Heinäkuussa -94 hän ajoi mazdallaan ojaan ja törmäsi sivutien rummun päähän johon menehtyi. Hän oli silloin 44-vuotias , oli syntynyt -47. Ei siis ollu kalliota suoran päässä eikä ollu itsemurha.

[maximum1]

Viitaten edelliseen kirjoitukseeni ”Tietojeni mukaan Ollila tappoi useamman ihmisen kostaakseen tyttöystävänsä pahoinpitelyn” perustuu Heikin itsensä Vittakummussa kertomaan. Totta vai tarua, sitä en tiedä. Kertomuksen mukaan aikoinaan Helsingissä asunut Heikki oli lähtenyt käymään jossakin ja sillä välin asuntoon oli ilmeisesti tunkeutunut useampi henkilö, jotka olivat raiskanneet ja pahoinpidelleet Heikin tyttöystävän, mm. polttaneet silitysraudalla ympäri kehoa. Kotiin tullessaan Heikki yllätti nämä henkilöt ja tappoi tällöin yhden. Ilmeisesti jäänyt tästä kiinni ja ensimmäiselle lomalle päästyään on tappanut toisen. Liekö tämä jotenkin yhdistettävissä Doktor Lecterin kirjoitukseen. Heikin tekemistä mahdollisista raiskauksista en ole aikaisemmin kuullut. Joka tapauksessa erään vanginvartijan sanoja lainatakseni: Ollila on vanki, jolla on Suomen pahimmasta päästä olevat paperit.
Ainakin Naarajoella avolaitoksessa ollessaan Heikki teki jonkin kavalluksen, jolloin vapaaksi pääsy hieman viivästyi ja Heikki pääsi vapauteen ja tuli Kittilään, muistaakseni 1988. Heikki perusti vapauduttuaan jo edellä mainitun firman ja esiintyi kotikonnuilla aluksi todella fiksusti. Heikille ei kuitenkaan taidettu antaa mahdollisuutta ns. kunnolliseen elämään. Ulosajo tapahtui juuri niin kuin edellinenkin kirjoittaja kirjoitti.