Boodomiin liittyvä kirjallisuus

[Esko7781]

Uusi Bodomin murhia käsittelevä kirja ”Telttaretki: Lopputyönä kolmoismurha” sattui käteen Turun pääkirjastossa, ja tulipa tuo lukaistua.
Muita, jotka ovat tämän lukeneet? Mitä piditte?

Kirja oli ainakin meikälle jonkinmoinen yllätys, ihan jo kirjoitusmuodonkin osalta. Se koostuu tapaukseen liittyvien ihmisten haastatteluista. Siis rikospoliisien, silminnäkijöiden, toimittajien, kylän asukkaiden jne, tosin haastatteluiden kysymyksiä ei kirjassa esitetä ollenkaan, vain vastaukset. Tuo ko. haastattelija on poliisi-amk:n lopputyön tekijä, joka kirjailijan mukaan on fiktiivinen henkilö. Kirjan takakannen mukaan opus on sekoitus faktaa ja fiktiota.

Googlailin kirjan nimellä ja huomasin, että kirja löytyy täältäpäin myös Turun yliopiston ja Åbo akademin tiedekirjastoista. Erikoista sinänsä… pitäisikö ymmärtää, että sitä voi siis pitää myös tietokirjana? Ilmeisesti syynä kirjan takaa löytyvät yli 50 lähdeviitteen tiedot, joihin tekstissä viitataan.

Kirja on lyhyehkö, mutta kirjoittaja oli onnistunut kaivamaan materiaalista esiin asioita, joitka ainakin minulle olivat uusia. Aikanaan luin kyllä uutisia aiheesta ja seurasin oikeudenkäyntiäkin. Yksi kuriositeetti: kun syötti eräässä kohtaa mainitut hakusanat Googleen, se vei tämän keskustelufoorumin sivuilla oleviin vanhoihin kuviin (sitä kautta tämän viestiketjunkin löysin). Näin saattoi kuvien avustuksella seurata mukana kun kirjan lopputyön tekijä avasi laulukirjan raapustuksia sana sanalta.

Mutta… mielenkiintoinen kirja, jopa jännittävä, ja lopussa yllätys… Enpä viitsi spoilata kertomalla enempää, jos joku aikoo tuon lukea.

[Susiposki]

Telttaretki lopputyönä kolmoismurha/ chromella löytyy tietoja mistä kirjan voi hankkia.

[ässähai]

Uusi Bodomin murhia käsittelevä kirja ”Telttaretki: Lopputyönä kolmoismurha” sattui käteen Turun pääkirjastossa, ja tulipa tuo lukaistua.
Muita, jotka ovat tämän lukeneet? Mitä piditte?
[...]
Mutta… mielenkiintoinen kirja, jopa jännittävä, ja lopussa yllätys… Enpä viitsi spoilata kertomalla enempää, jos joku aikoo tuon lukea.

Kiitos kiinnostavasta kirjavinkistä.

Luin opuksen ja se siinä oli erinomaista, että se koukutti heti mukaansa ja sen halusi hotkia nopeasti viimeiseen sivuun asti - lähdeluetteloa vielä erikseen puntaroiden. Aina on ilo olla kirjan vietävänä, joten pojot J.K. Kalliokorvelle, kuka hän oikeasti lieneekään...

Mainitsemasi lopun yllätys - viimeisessä luvussa - on tekijän unta, ja mikä ettei, kyllä se on ihan passeli ratkaisu teokseen, joka kirjastoista löytyy hyllyluokasta 84.2.

Tai ehkä tarkoitit lopun yllätyksellä sitä kirjan seikkaa, joka koskee lauluvihkon raapustusta. Nyt on sen verran kiire, etten ehdi spoilata sitä ratkaisua - Siinä se nyt oli! - tähän kommenttiini, valitettavasti.

[Esko7781]

^ Itse pohdiskelin, että viimeisen luvun nokkelin pointti oli se, että vaikka …kaveri ei sitten ollutkaan ollut siellä, missä aikanaan niin väitettiin…, niin sehän ei itse asiassa merkitse vielä yhtään mitään, eli kaikki jää sittenkin lukijan oman – tosin kirjan avulla monipuolisesti ruokitun – mielikuvituksen varaan.

[ässähai]

^
Totta !

Kirjaanhan on ripoteltu murusia, joita seuraamalla pääsee perille...

Niinpä niin.

Mistä puhumme kun puhumme lavastamisesta...

[Boswell]

No lainasin J.K.Kalliokorven kirjan telttaretki, lopputyönä.... Viihdettä, ehkä pari juttua johon en ole aikaisemmin törmänny. Paljon on asiaa ja selkeitä faktoja jäänyt pois.Ilmeisesti kaikkea ei ole luettu asiaan liittyen. Kuitenkin, koska kaikkea ei poliisi ole koskaan paljastanut, voipi olla ettei tämä juttu selviä näillä eväillä.Lisään vain tähän sen, mikä oli uutta.Yksi yksityiskohta lisäsi vain vahvistusta omaan teoriaani, sillä joku ei puhunut totta poliisille, vaan alkoi kiristää tekijää tai "ystäviä" myöhemmin. Siitä ja tästä sitten enemmän kun aika koittaa. Ehkä kuvien kanssa,jos niitä saan.

[Pk_etsijä]

Tulipa luettua sitten tämä Telttaretki- kirja. Tosiaan siitä puuttui juttuja ja oli myös uusia juttuja. Itse olen pitänyt yhtenä mahdollisena surrmaajana tätä kioskimies Vallua. Laittoiko lopulta verisen kiven kangaskassiin ja heitti järveen? Onko puukko heitetty myös ja jäänyt vaan löytymättä? Kenkiähän löytyi myös samalta suunnalta, missä kioski oli.

[Miihkali74]

Kauankohan menee että loputkin poliisin Bodomiin liittyvät asiakirjat tulevat julkisiksi? Eikös Keskisarja suunnitellut kirjaa Bodomista mutta jotkut asiakirjat vielä salaisia? Voisi löytyä mielenkiintoisia uusia yksityiskohtia/epäiltyjä tapauksesta. Nuo Kyllikki Saari ja Tulilahti- kirjat niin mielenkiintoisia.

[Dope Boy]

Olikohan sata vuotta maksimi millon asiakirjat tulee julkisiksi.

[MEG]

Kuulin minäkin huhuja Bodom kirjasta Tulilahden jatkoksi. Minkä muotoinen tulisi. Luulisi olevan turhauttavaa Gustafssonin vammojen lääkärilausuntojen arviointi . Löytyisikö naistehokaksikolle haastateltavia. Kunto Kalpa y.m aktivistit jo Gustafssonin syyteprosessin aikaan kiersivät lähes talo talolta haastattelemassa murhien aikalaisia. Valtava homma käydä läpi viralliset asiakirjat ja sitten lehtien ja Minfon kirjoitusmassasta etsiä olennaista.
Mutta mielenkiinnolla lukisin .

[Lumileopardi]

Se on kyllä ihan mielenkiintonen se Ulf Johanssonin Legenden .om Bodom. Kuitenkin niille jotka on vakuuttuneita V.G:n syyttömyydestä ehkä turhaa luettavaa; muutenkin aihetta ois voinu käsitellä muistakin vinkkeleistä. ( No on siinä Bodomin kummituskartanoista. )
Kirjassaan U.J. antaa ymmärtää että kaikki alueen henkilöt pitivät ja vanhat vielä elossa olevat pitävät V.G:tä syyllisenä tekoihin. Henk. koht. tähän en oikein usko vaikka väitteen pohjana onkin paljon haastatteluja. " Kaikkia" ei ole kuitenkaan haastateltu.

[veikkonen]

haapala.jpeg (9.61 KiB) Katsottu 6000 kertaa

Uusin Bodomin kolmoismurhaa käsittelevä kirja on Tero Haapalan ja Göran Wennqvistin teos Rikostutkintaa 24/7 (2024). Kirja käsittelee sekä Haapalan että Wennqvistin rikostutkintaurille sattuneita mieleen jääneimpiä rikostutkintoja.

Haapala käy Bodomin murhat läpi pähkinänkuoressa (reilu 12 aukeamaa) kertoen nuorten helluntairetkestä, sekä siitä, kuinka hänen toimestaan Gustafssonia epäiltiin kolmoismurhasta 40 vuotta myöhemmin. Haapala näyttää yhä ihmettelevän, kuinka seurueen isokokoisimmalla oli vähäsimmät vammat, ja kuinka tämä löydettiin kasan päällimmäisenä. On yhä huomattavissa Haapalan mielipide syyllisestä. Maininta nakkikioskivammoista löytyy myös, totta kai!

Haapalan mukaan "Tuhansien vastaavien leukamurtumien hoidon kokemuksella annetussa lausunnossa Nilsin 1960 saamat vammat todettiin lieviksi, eikä 1960-luvun tutkimukset ja lausunnot viittaa nekään kallon sisäisiin vammoihin, jotka olisivat voineet selittää Nilsin kertomaa muistamattomuutta."

Itse ihmettelen Haapalan kirjassa olevia asiavirheitä. Haapala mainitsee kahteenkin otteeseen, että Boismanin ja Gustafssonin kengät löytyivät parinsadan metrin päästä telttapaikasta. Tosiasiassahan kengät löytyivät 600 metrin päästä, eli kolme kertaa pidemmältä kuin Haapala sanoo...

Lisäksi Haapala virheellisesti kertoo, että telttapaikalta löytyi sekä tyhjä Citrus-likööripullo että lähes tyhjä Salmisaari-viinapullo. Tämänkin asian hän mainitsee kahdesti. Tosiasiassa Salmisaaren pulloa ei löytynyt mistään. Haapala antaa vieläpä ymmärtää, että Gustafsson kaiketi yksin tyhjensi kaikki viinakset.

Luulisi ex-rikosylikomisarion kirjan perustuvan faktatietoihin eikä virheelliseen tietoon! Kyseessä on vieläpä sellaisia vääriä tietoja, mitkä nostaa Gustafssonin syyllisyysolettamaa (joi kaikki viinat, piilotti kengät 200 metrin päähän).

Mainittakoon vielä Haapala väittävän, että murhapaikalle ensiksi saapunut poliisi sai Gustafssonia puhuttamalla tietoonsa tämän henkilötietonsa. Eikös Gustafsson tosiasiassa vain örissyt jotain sekavaa ja poliisi sai henkilötiedot luultavammin prätkien rekisterikilpien avulla radiopuhelimitse? Niinikään Haapala sanoo, että ensin telttapaikalle saapui poliisi ja sitten vasta ambulanssi. Tulojärjestyksestä on kiistelty niin foorumeilla kuin kirjallisuudessakin.

Haapala ottaa yllättäen kantaa Jorma Palon Bodom-aiheisiin kirjoihin tuomiten ne osin fiktiivisiksi ja viihteellisiksi kirjoiksi. Haapala korostaa Assmannin syyttömyyttä.

Haapala toteaa, että jo syksyn 1960 yhteenvedon mukaan Gustafssonin syyllisyyttä ei oltu poissuljettu.

Lähipiirin osallisuudesta todettiin, ettei mustasukkaisia sulhaskanditaatteja löytynyt ja etteivät retkeläisten kotiväet tienneet retkeläisten matkakohdetta.

Omana ja erityisesti nikki LexVeritaksen huomiona totean, että Tuulikki Mäen isoveli Armas Mäki kertoi jo 7.6.1960 HS:n uutisessa, kuinka hän perheineen ajeli samoilla seuduilla, missä tiesi tyttöjen olevan. Näin on ristiriitaista, tiesikö Mäet tyttöjen reissun määränpään, vai eivät.

Haapala selittää myös, että Boismanin kengät annettiin omaisille niitä tarkemmin tutkimatta. Mielestäni kengät olisi pitänyt säilyttää samoin kuin Gustafssoninkin. Kuitenkin oletettu murhaaja oli molempien kengät piiloon kiikuttanut eli yhtä kailla Boismanin kengät oli murhaajan kosketuksissa.

Miksi kengät siis ylipäänsä luovutettiin ja vieläpä hyvin pian? Mielestäni uhrien vaatteetkin olisi pitänyt säilyttää tutkimuksia varten! Tänä päivänä niihinkin olisi voitu tehdä tärkeitä dna-tutkimuksia.

Haapala päättää Bodomin osuuden sitaattiin:

On parempi vapauttaa kymmenen syyllistä kuin tuomita yksi syytön.

[LexVeritas]

Uusin Bodomin kolmoismurhaa käsittelevä kirja on Tero Haapalan ja Göran Wennqvistin teos Rikostutkintaa 24/7 (2024). Kirja käsittelee sekä Haapalan että Wennqvistin rikostutkintaurille sattuneita mieleen jääneimpiä rikostutkintoja.

Haapala käy Bodomin murhat läpi pähkinänkuoressa (reilu 12 aukeamaa) kertoen nuorten helluntairetkestä, sekä siitä, kuinka hänen toimestaan Gustafssonia epäiltiin kolmoismurhasta 40 vuotta myöhemmin. Haapala näyttää yhä ihmettelevän, kuinka seurueen isokokoisimmalla oli vähäsimmät vammat, ja kuinka tämä löydettiin kasan päällimmäisenä. On yhä huomattavissa Haapalan mielipide syyllisestä. Maininta nakkikioskivammoista löytyy myös, totta kai!

Haapalan mukaan "Tuhansien vastaavien leukamurtumien hoidon kokemuksella annetussa lausunnossa Nilsin 1960 saamat vammat todettiin lieviksi, eikä 1960-luvun tutkimukset ja lausunnot viittaa nekään kallon sisäisiin vammoihin, jotka olisivat voineet selittää Nilsin kertomaa muistamattomuutta."

Itse ihmettelen Haapalan kirjassa olevia asiavirheitä. Haapala mainitsee kahteenkin otteeseen, että Boismanin ja Gustafssonin kengät löytyivät parinsadan metrin päästä telttapaikasta. Tosiasiassahan kengät löytyivät 600 metrin päästä, eli kolme kertaa pidemmältä kuin Haapala sanoo...

Lisäksi Haapala virheellisesti kertoo, että telttapaikalta löytyi sekä tyhjä Citrus-likööripullo että lähes tyhjä Salmisaari-viinapullo. Tämänkin asian hän mainitsee kahdesti. Tosiasiassa Salmisaaren pulloa ei löytynyt mistään. Haapala antaa vieläpä ymmärtää, että Gustafsson kaiketi yksin tyhjensi kaikki viinakset.

Luulisi ex-rikosylikomisarion kirjan perustuvan faktatietoihin eikä virheelliseen tietoon! Kyseessä on vieläpä sellaisia vääriä tietoja, mitkä nostaa Gustafssonin syyllisyysolettamaa (joi kaikki viinat, piilotti kengät 200 metrin päähän).

Mainittakoon vielä Haapala väittävän, että murhapaikalle ensiksi saapunut poliisi sai Gustafssonia puhuttamalla tietoonsa tämän henkilötietonsa. Eikös Gustafsson tosiasiassa vain örissyt jotain sekavaa ja poliisi sai henkilötiedot luultavammin prätkien rekisterikilpien avulla radiopuhelimitse? Niinikään Haapala sanoo, että ensin telttapaikalle saapui poliisi ja sitten vasta ambulanssi. Tulojärjestyksestä on kiistelty niin foorumeilla kuin kirjallisuudessakin.

Haapala ottaa yllättäen kantaa Jorma Palon Bodom-aiheisiin kirjoihin tuomiten ne osin fiktiivisiksi ja viihteellisiksi kirjoiksi. Haapala korostaa Assmannin syyttömyyttä.

Haapala toteaa, että jo syksyn 1960 yhteenvedon mukaan Gustafssonin syyllisyyttä ei oltu poissuljettu.

Lähipiirin osallisuudesta todettiin, ettei mustasukkaisia sulhaskanditaatteja löytynyt ja etteivät retkeläisten kotiväet tienneet retkeläisten matkakohdetta.

Omana ja erityisesti nikki LexVeritaksen huomiona totean, että Tuulikki Mäen isoveli Armas Mäki kertoi jo 7.6.1960 HS:n uutisessa, kuinka hän perheineen ajeli samoilla seuduilla, missä tiesi tyttöjen olevan. Näin on ristiriitaista, tiesikö Mäet tyttöjen reissun määränpään, vai eivät.

Haapala selittää myös, että Boismanin kengät annettiin omaisille niitä tarkemmin tutkimatta. Mielestäni kengät olisi pitänyt säilyttää samoin kuin Gustafssoninkin. Kuitenkin oletettu murhaaja oli molempien kengät piiloon kiikuttanut eli yhtä kailla Boismanin kengät oli murhaajan kosketuksissa.

Miksi kengät siis ylipäänsä luovutettiin ja vieläpä hyvin pian? Mielestäni uhrien vaatteetkin olisi pitänyt säilyttää tutkimuksia varten! Tänä päivänä niihinkin olisi voitu tehdä tärkeitä dna-tutkimuksia.

Haapala päättää Bodomin osuuden sitaattiin:

On parempi vapauttaa kymmenen syyllistä kuin tuomita yksi syytön.

Periaatteessa en aio ostaa tätä vetopasunisti-herätyssaarnaajan muistelmateosta, joka todistaa kuinka pihalla tutkinnanjohto voi olla.

Eino Mäki ja Armas Mäki puhuivat todellakin toisistaan eriävästi "Poikkipuoliaisen autoretkestään". Luulen, että asia jäi poliisilta huomaamatta silloin ja myöhemminkin.

[Raindog]

Periaatteessa en aio ostaa tätä vetopasunisti-herätyssaarnaajan muistelmateosta, joka todistaa kuinka pihalla tutkinnanjohto voi olla.

Mitä enemmän luen ja kuulen rikostutkimuksista ja muista poliisien edesottamuksista (Aarnio, Ulvilan case, Piia Ristikankareen katoamisen tutkinta, Nils Gustafssonin syytekirjelmä yms.), sitä paremmin tajuan, että rikostutkijat ovat tosiaan ihan tavallisia keskivertoihmisiä eivätkä mitään Poiroteja. Vain tutkintateknologioiden kehittyminen on antanut poliisille etua suhteessa rikollisiin. Vielä 1960-luvulla taisi olla ihan sattuman kauppaa jääkö rikollinen kiinni vai ei.

[MEG]

Huhu Keskisarjan Bodom kirjasta vahvistuu. Naisteho kaksikon kerrotaan olevan liikkeellä. Mutta mikä metodi . Murhaseudun asukkaat ja muut henkilöhaastattelut suoritti poliisi aikoinaan ja aktivistit NG prosessin aikoihin. Kaksikon päätehtäväksi ilmeisesti asiakirjojen anominen ja järjestely.
Jo aiemmin kirjoitin, että minusta ainoa edistyssuunta olisi jos Gustafssonin olisi syyllinen ja lähipiiristä joku avautuisi kertomaan, vaikka hänen kuoltuaan.
Hän itse on liian iäkäs minkään hunaja ansan lähestyttäväksi.