Onni Happonen - v. 1930, Heinävesi

[Stobbart]

On hieman erikoista, että ei jälkeenkään päin ole tätä rikosta selvitetty. Tulee vahva tunne, että vielä nykyäänkään ei ole kiinnostusta asiaa selvittää. Onko Heinäveteläisiä vaikutusvaltaisia ihmisiä ja sukuja sekaantunut siinä määrin edelleen, ettei asiaa haluta tuoda julki. Joka murhan teki, ei ollut yksin syyllinen ja ehkäpä jopa sankari muiden silmissä.

Poliisihan ei Suomessa selvitä rikoksia, joissa on syytä olettaa syyllisen olevan jo kuollut. Tässä Happosen tapauksessahan kaikki asianomaiset ja epäillyt ovat olleet kuolleita jo pitkään. Evert Sallinen, joka Issakaisen kirjan mukaan oli todennäköinen tekijä, kuoli tietääkseni vuonna 1990. Murhaan selkeästi osallistunut Erkki Koponen taisi kuolla vuonna 1989. Joskus Kekkosen aikoihin tämä Happosen tapaus oli varmasti vielä aika tulenarka yhteiskunnallisesti. Veikkaisin ettei silloin haluttu repiä vanhoja haavoja auki ns. punaiset-valkoiset -akselilla.

Enpä kyllä muutenkaan tiedä, tutkittiinko Suomessa 60-70-lukujen aikaan vuosikymmeniä vanhoja henkirikoksia, vaikka murha ei sinänsä silloinkaan vanhentunut. 80-luvullahan tämä olisi periaatteessa vielä ollut selvitettävissä, mutta ehkä silloinkin asia oli arempi. Onni Happosen lapsenlapsihan sanoi, että Heinävesi oli tapauksen tiimoilta kahtiajakautunut vielä 90-luvullakin. Oli miten oli, syylliset eivät tässä saaneet minkäänlaista rangaistusta, ja se kertoo karua kieltään Suomen oikeusjärjestelmästä 1930-luvulla. Ja niin, virallisestihan tämä ei tainnut edes jäädä selvittämättömäksi murhaksi Otto Pakarinen tuomion myötä, vaikka selvää toki oli, ettei hän ollut tekijä.

Tietääkö kukaan muuten, mistä ohjelmasta on Ei vanhene koskaan -dokumentissa näytetty Erkki Koposen haastattelupätkä?

[L'amourha]

Wikipediassa sanotaan, että yksi syytteen saaneista Happosen kyyditsijöistä oli Tauno Kauhanen. Kyyditsijöiden mainittiin tulleen Kuopiosta. En kuitenkaan voi olla yhdistämättä tuota nimeä Tulilahden tapauksessa kuultusteltunakin olleeseen Teuvo U. Kauhaseen jonka isä käsittääkseni oli myös Teuvo. Muistaakseni myös Tauno-nimeä on käytetty jommasta kummasta. Voisiko kyseessä olla tuon samaisen Teuvon isä?

Tuo Happosen kyyditysjutun Kauhanen on Tauno Olavi.

[paccasucco]

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123 ... fJIFIG4Vd0

[Still love]

Onpas yllättävän lyhyeksi jäänyt keskustelu Onni Happosen tapauksesta. Sikäli mielenkiintoinen, että Heinävedellä tapahtunut kuten Tulilahden surmatkin.
Hieman häiritsee ettei Heikki ja Leo Pelkosen sukulaisuussuhdettakaan ole saatu kumottua eikä vahvistettua. Hämmästyttävän vähän esillä tapaus ylipäätään on. Kuin kuoliaaksi vaiettu suppeine tietoine.

Odotan, toivon ja aavistan maamme kuuluisimman historoitsijan Teemu Keskisarjan tekevän kirjan myös Happosen tapauksesta jossa aihepiiristä yleensäkin kätellään, nyt kun tahti on kerran hällä päällä. Toivottavasti en aavistele väärin. Mahtavasti oli kirjassaan: Tulilahti tutkimuksia naismurhista uutta tietoa, ja nimenomaan tietoa. Tiedä mitä mielenkiintoista tähänkin liittyen löytyisi jo arkistot, vanhat dokumentaatiot, henkilöhistoriikit kaivelemalla haastatteluine kaikkine.

[Haudankaivaja]

Vähälle on jäänyt tämä ketju. Pitää ottaa uudelleen lukuun tuo Issakaisen kirja. Viimeksi luin keväällä Issakaisen kuormarengin sota kirjan,siinäkin oli paljon heinäveteläisiä.

[finnbar87]

Heinävedellä oli ja on edelleenkin hyvin vahva vaikenemisen kulttuuri. Hyvin kahtiajakautunut kunta, punaisiin ja valkoisiin vielä yli sata vuotta sisällissodan jälkeenkin. Tämä on varmastikin suurin syy siihen, miksi murhaa ei koskaan selvitetty. Selvinnythän se olisi, helpostikin jopa 1930-luvun menetelmillä, jos vain olisi haluttu selvittää. Sanoisin, että ei ollut taidosta kiinni, vaan tahdosta.

[Helmie]

Vastausta vailla-podcast on tehnyt jakson Onni Happosesta:

Heinävesi: Onni Happonen – Kuolemaan kyyditetty
21. jun. 2024 - 34 min
“Minä tiedän, kuka ampui Happosen. Minun isäni, joka oli mukana tapahtuman vaiheissa, kertoi, mitä silloin tapahtui. Siis siinä tilanteessa kyse oli sekunneista ja oikeastaan yhdentekevä, kuka painoi liipaisimesta. Minä tiedän, mutta en sano kuka se oli. Me sovimme isän kanssa, että pidetään se suvun keskeisenä salaisuutena.”

Syyskuun 1. päivä vuonna 1930 jäi Heinäveden kunnan historiaan yhdeksi sen synkimmistä päivistä. Tuona päivänä surmattiin kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen, jonka ruumis löydettiin vasta lähes kaksi vuotta surmatyön jälkeen. On kulunut lähes sata vuotta, ja tapahtumista on yhä Heinävedellä vaikea puhua. Tässä jaksossa perehdymme Onni Happosen elämään, kuolemaan ja hänen jättämäänsä perintöön.

Jos sinulla on lisätietoa tapauksesta, voit laittaa meille sähköpostia osoitteeseen [email protected]

IG:
@heidiholmavuo
@elinabackman_crime
@vastaustavaillapodcast

Vastausta vailla -sarja julkaistaan perjantaisin.
Juontajat: Elina Backman ja Heidi Holmavuo
Editointi: Fiia Lindfors/Krash Oy

Lähteet:

Musta murha, valkoinen totuus – tapaus Onni Happonen | Elävä arkisto | yle.fi
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/1 ... i-happonen

Luokka:1930-luvun rikokset Suomessa – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:19 ... t_Suomessa

Suomi 1930-luvulla – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi_1930-luvulla

1930-luku - Laittomuuksia ja väkivaltaa
https://www.poliisi100.fi/1930-luku/

Onni Happosen murhasta 80 vuotta – KU
https://www.ku.fi/artikkeli/2320461-onn ... -80-vuotta

Helsingin Sanomat, 21.9.1930
Helsingin Sanomat, 4.7.1932
Karjalainen 20.8.1930

Martti Issakainen, Happosen tapaus (Soisalo kirjat), 2010

https://www.heinavesi.fi

1930-luku: ääri-ilmiöiden aika | KIVIFAKTAA
https://kivifaktaa.fi/suomen-matkassa/1 ... iden-aika/

https://podimo.com/dk/shows/vastausta-v ... 573672d246

ää säikähtäkö! Tämä on podimme heittämällä vanhin case Syyskuun 1. päivä vuonna 1930 jäi Heinäveden kunnan historiaan yhdeksi sen synkimmistä päivistä. Tuona päivänä surmattiin kunnallislautakunnan puheenjohtaja Onni Happonen, jonka ruumis löydettiin vasta lähes kaksi vuotta surmatyön jälkeen. On kulunut lähes sata vuotta, ja tapahtumista on yhä Heinävedellä vaikea puhua. UUSI JAKSO NYT @podimo_fi ilmaista kuunteluaikaa bion linkistä #heinävesi #tosirikos #historia #truecrime #podcastersofinstagram

https://podimo.com/dk/shows/vastausta-v ... 573672d246

Jakso on maksullinen.

[HÖPELÖ]

Oksennanpa tämän nyt tänne.
Bertta s.1902 toisessa tiedossa 1903 oli äidinäitiniäiti minun isoisomummini.Mummi ni oli avioton Bertan ei sallittu mennä naimisiin kihlattunsa Aarnen kanssa.Mainittakoon että Aarnen isä Antti oli mestattu Heinävedellä perimätiedon mukaan kirkonmäellä punaisena vaikkei ilmeisesti ollut edes punainen ja on haudattu Parkintauksen punaisten hautaan.Mummini isä Aarne Bertan kihlattu oli silloin poikanen ja oli hilkulla joutua tapetuksi samalla.
Bertta oli seksuaalisesti aktiivinen tai hyväksikäytetty. Nuorin lapsi oli myös avioton s.1949 mutta hänen isä tiedetään se oli Bertan sisaren aviomies.
Mutta kun Veli- Pekka syntyi 1940 oli Bertalla aviomies Albin.Albin totesi ettei ole minun näköinen poika on heinäveden suutarin näköinen.
Tuolla Tulilahti 2 ketjussa tuli happosen tapaus esille ja aloin sitä penkomaan.
Haluaisin tietää kuka tässä jostain wikinsivuilta pöllityssä kuvassa on tuo pitkä mies epäiltyjen kuvassa laitimmaisena vasemmalla?
Asiahan on suvussa vaiettu ja hävetty varsinkin Bertan sisaren perheessä kipeä asia.

Screenshot_20251202_040640_Gallery.jpg (35.74 KiB) Katsottu 1672 kertaa

[HÖPELÖ]

Tässä tämä kuva epäillyista.

Screenshot_20251202_041522_Samsung Internet.jpg (28.76 KiB) Katsottu 1670 kertaa

[LexVeritas]

Lyhyt kertaus tapahtuneesta:

”Savon Lapuaksi” nimetyn Heinäveden kunnallislautakunnan sosiaalidemokraattinen esimies Onni Happonen murhattiin kyydityksen päätteeksi syyskuun ensimmäisenä maanantaina 1930. Onni Happosen pahoinpidelty ruumis virui matalassa metsähaudassa Heinäveden Papinniemessä lähes kaksi vuotta. Happosta oli ammuttu päähän takaapäin. Kyyditsijät olivat repineet Happosen vasemman käden sormet irti kämmenluusta ja asettaneen ruumiin päälle muurahaispesän.

Happosen surmasta tuomittiin työmies Otto Pakarinen ja vahtimestari Anselm Puustinen Heinävedeltä. He olivat kuitenkin maksettuja uhrilampaita. Onni Happosen todennäköisiä tappajia ei saatu koskaan kiinni.

Onni Happosen kohtaloksi tuli hyväosaisten viha. Heinäveden vähäosaiset olivat valinneet sanavalmiin Happosen edustajakseen kunnan luottamustehtäviin. Vuonna 1930 Onni Happonen oli vasta 31-vuotias, mutta johti jo kunnallislautakunnan (nykyinen kunnanhallitus) esimiehenä vasemmistoenemmistöisen (14–9) kunnan talousasioita.

Tätä poliittista voimaa hän käytti esimerkiksi verottamalla suurtilallisia ankarimman mukaan. Erityisesti Happosta vihasivat talolliset Leo Pelkonen ja Evert Sallinen sekä nimismies Onni Hartio. Taksoituslautakunta oli määrännyt Emil Sallisen perinnölle ankaramman veroasteen. Happonen oli tuolloin lautakunnan jäsen. Kotilanmäen Pelkonen oli jättänyt ilmoittamatta verotukseen suurimman osan miljoonaperinnöstään. Happonen valvoi kunnan etuja, ja Pelkonen joutui pulittamaan perinnöstään suuren osan kunnan kassaan. Nimismies Onni Hartio hävisi Happoselle tieriidan. Tien oli rakentanut Happosen johtama työporukka. Hartio väitti tietä liian kapeaksi, ja komensi miehet lisätöihin Happosen laskuun. Happonen valitti nimismiehen päätöksestä lääninoikeuteen. Hartio sai kaivaa ylimääräiset tientekorahat omasta pussistaan. Happonen leimattiin kommunistiksi. Kommunisti hän tuskin oli, mutta epäilemättä herkästi kiivastuva ja jyrkkäotteinenkin ajaessaan hyväksi katsomaansa linjaa Heinäveden kunnallispolitiikassa.

Happonen sai tutustua ”Lapuan lakiin” ensimmäisen kerran 3. heinäkuuta 1930. Iltamyöhäisen kotitarkastuksen päätteeksi Leo Pelkonen sekä suojeluskunnan paikallispäällikkö Aulis Hänninen ja maanviljelijä Matti Luostarinen kyyditsivät Happosen ja köyhäinhoitolautakunnan esimiehen Emil Luostarisen Liperin Pöytälahteen. Liperin kyyditys oli varoitus järeämmistä toimenpiteistä, elleivät miehet luopuisi luottamustoimistaan. Lapualaisten organisoima kansalaiskokous vaati 9.8. valtuustoa erottamaan 12 sosiaalidemokraattista jäsentä. Happonen erotettiin vastoin tahtoaan. Hän ei pitänyt itseään kuitenkaan eronneena.

Heinäveden lapualaiset siirtyivät lopullisen ratkaisun tielle. Leo Pelkonen ja Aulis Hänninen ryhtyivät organisoimaan Happoselle kyytiä itärajan taakse. Apuun pyydettiin lapualaiset aateveljet Kuopiosta. Suomen Lukon kuopiolaiset johtomiehet, aluepäällikkö majuri Hugo Kahva, liikemies V. A. Niinivaara ja piiriasiamies, hovioikeuden auskultantti Uolevi Kotilainen nähtiin liikuskelemassa Heinävedellä. Yhdysmiehenä ja organisaattorina Kuopiossa toimi liikeapulainen Edvard Kuvaja. Ratkaiseva yhteenotto suunniteltiin valtuuston seuraavaksi kokouspäiväksi syyskuun ensimmäiseksi. Iskuryhmään lähti Kuopiosta kaksi autoa ja seitsemän miestä. Happonen varautui pahimpaan: hän hankki Mauser-pistooliinsa panoksia. Ostolupa hankittiin nimismieheltä, panokset Ratian kaupasta kirkonkylältä. Kun käytön aika tuli, osoittautuivat panokset kelvottomiksi.

Syyskuun 1. päivänä kirkonkylässä oli väkeä. Huhu mahdollisesta kyydityksestä oli kiirinyt ympäri pitäjää. Ulkopaikkakuntalaisiakin oli 50–60, heistä suurin osa Kuopiosta. Lapualaisjoukko tuli kunnantalolle, kun valtuuston kokous oli hajoamassa. Miehiä tuli myös sisälle. Muiden vasemmistovaltuutettujen tavoin Happonen pyrki ulos talosta. Leo Pelkonen sulki Happosen tien. Happonen perääntyi ja yritti soittaa apuun konstaapeli Onni Piirosen. Se ei onnistunut. Suojeluskunnan paikallispäällikkö Hänninen oli kieltänyt yhdistämästä puheluja kunnantalolle.

Happonen hyppäsi kunnantalon ikkunasta pistooli ampumavalmiina sadetakin alla. Takapihalla piikkilanka-aita katkaisi paon. Happonen aikoi hädissään yrittää vapauteen väkisin etupihan kautta. Talollinen Erkki Koponen yritti pysäyttää Happosen, jolloin tämä laukaisi aseensa olkansa yli. Panos oli viallinen, nalli tupsahti vaimeasti ja luoti jäi piippuun. Väkijoukko kuitenkin kuuli sen. Lapualaisjoukko hyökkäsi Happosen kimppuun ja väkivalloin kiskoivat häntä autoja kohti. Happosen henkivartijat yrittivät estää, mutta turhaan.

Nimismies Hartio oli vetäytynyt kunnantalon sivuhuoneeseen. Valtuutettu Pekka Mikkonen tuli pyytämään, että Hartio pelastaisi Happosen. Hartio hakikin Happosen ja ilmoitti pidättävänsä tämän ampumisen vuoksi.

Happonen halusi mennä putkaan suorinta tietä pihan poikki. Matti Luostarinen ja Leo Pelkonen vaativat, että oli kuljettava maantiellä seisovan väkijoukon läpi. – No, mennään sieltä mistä kansa vaatii, nimismies Hartio vastasi nykäisten Happosen kohti väkijoukkoa ja talutti hänet suoraan kyyditsijöiden käsiin. Aseistettu Hartio ei tehnyt elettäkään, kun Matti Luostarinen, Leo Pelkonen, Frans Ranta, Evert ja Eero Sallinen ja Matti Tuovinen tarttuivat ja paiskasivat hänet autoon. Happonen rimpuili ulos autosta. Hänet ruhjottiin lyönnein takaisin. Kolmen kyyditysauton letka lähti liikkeelle.

Onni Happosen katoamisen jälkeen lapualaisten uho kasvoi. Kaksi päivää kyydityksen jälkeen Heinäveden lapualaiset tulittivat kiväärein Pölläkän koulun opettajan Anna Turkian asuntoa. Yksi luoti pysähtyi vuodepatjaan. Lapualaisten ”epäisänmaalliseksi” luokittelema opettajatar oli sosiaalidemokraattien kansanedustajan Matti Turkian tytär. Matti Turkian suureksi erheeksi taas langetettiin osuus sisällissodan aikaiseen punaiseen terroriin. Anna Turkiaa ei nähty sen koommin Pölläkällä. Nuori opettaja pakeni Helsinkiin.

Heinäveden ilmapiiri kiristyi ahdistavaksi. Epämääräiset huhut lainehtivat. Happosen jutun todistajia peloteltiin kuolemalla. Tutkinta eteni vitkastellen. Tutkintaa hidasti virkavallan myötäsukaisuus lapualaisia kohtaan. Happosen omaiset ja Heinäveden sosiaalidemokraatit vaativatkin, että jutun tutkintaan on saatava objektiivisempi henkilö kuin nimismies Onni Hartio.

Sisäministeri määräsi tutkijaksi poliisitarkastaja Hanno Kunnaksen. Tutkinta alkoi edetä. Lokakuussa 1930 Happosen kuopiolaiset kyyditsijät ilmoittautuivat Kunnakselle. Selvisi, että Happosen kyyditys oli suunniteltu elokuun viimeisenä päivänä Kuopion Seurahuoneella Heinäveden lapualaisten pyynnöstä.

Piakkoin Kunnas keskeytti tutkimukset, osin lapualaisten ahdistelun vuoksi. Tutkimuksia jatkoi lapualaismielinen lääninrikosetsivä A. H. Piessa, joka käytti avoimesti sinimustaa kravattia. Hän pikemminkin vaiensi epämääräiset huhut kuin otti selvää niistä. Jutun tutkijat vaihtuivat jatkuvasti. Aina kun asiat alkoivat valjeta, tutkijaa vaihdettiin.

Huhtikuussa 1932 tutkinnan johtoon tulivat ylietsivä Pekka Koivulainen ja komisario Harri Hahla. Kesäkuussa he pidättivät Evert Sallisen rengin Otto Pakarisen ja kunnantalon vahtimestarin Anselm Puustisen Heinävedeltä. Kovakouraisten kuulustelujen jälkeen Pakarinen ja Puustinen tunnustivat yöllä 1.–2. heinäkuuta. Pakarinen vei tutkijat Happosen ruumiin luo.

Elokuussa 1932 Pakarinen tuomittiin taposta yhdeksäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Puustinen sai avunannosta kuusi vuotta. Kuopiolaiset ja heinävetiset saivat 10–11 kuukauden tuomiot. Viipurin hovioikeus vapautti heinävetiset kokonaan ja alensi kuopiolaisten tuomioita. Pakarinen ja Puustinen vaativat vankilassa syömälakolla uutta oikeudenkäyntiä. Miehet sanoivat olevansa sijaiskärsijöitä. Todelliset surmaajat olivat maksaneet kummallekin 30 000 markan palkkion (nykyrahassa 8 992 Ð) ja lupailleet lieviä tuomioita.

Korkein oikeus palautti jutun tammikuussa 1933 takaisin. Uusissa oikeudenkäynneissä Pakarinen ja Puustinen eivät halunneet tai uskaltaneet tunnistaa korkeimman oikeuden epäilemiä henkilöitä murhaajiksi. Lisäksi epäillyt kykenivät todistamaan, että he olivat olleet murhan aikoihin kirkonkylässä. Pakarisen rangaistus pysyi entisellään, mutta lopulta Puustinen vapautettiin avunannosta tappoon, tuomioksi jäi avunanto vapauden riistoon – 5 kuukautta vankeutta.

Rikostutkimuskeskuksessa suoritetuissa koeammunnoissa todettiin, ettei Happosen päästä löydettyä luotia ollut ammuttu Otto Pakarisen pistoolilla.

Toimittaja Juha Mikkonen on Savon Sanomissa julkaistuissa artikkeleissaan selvittänyt Otto Pakarisen elämänvaiheet. Vuosina 1935–1938 Pakarinen teki joka vuosi armahdusanomuksen presidentille esittäen joka kerta saman perustelun: ”En ole Happosen murhaaja.” Presidentti ei armahtanut. Sitten syttyi talvisota, ja miehiä tarvittiin Kannakselle. Sinne kelpasi alikersantti Pakarinenkin. Pakarinen soti sotansa hyvällä menestyksellä. Talvisodasta hän kotiutui kersanttina, jäi välirauhan ajaksi armeijan palvelukseen ja yleni jatkosodassa vääpeliksi.

Vankilavuodet ja todellisilta murhaajilta saamatta jäänyt korvaus katkeroittivat miehen, viina piti otteessaan. Luvattua maksua Pakarinen peräsi kuolemaansa saakka. Otto Pakarinen kuoli varhain itsenäisyyspäivän aamuna 1962 Iisalmessa 56 vuoden iässä. Kerrotaan, että Pakarinen olisi vielä vuonna 1961 yrittänyt kiristää korvausrahaa lisää 40 000 markkaa. Kohta tämän jälkeen Pakarinen sairastui vakavasti ja kutsui viranomaisen luokseen tehdäkseen täyden tunnustuksen. Yllättävä parantuminen muutti miehen mielen ja tunnustus jäi tekemättä. Jonkin aikaa tuon jälkeen Pakarinen löydettiin pahoinpideltynä asuntonsa läheltä Iisalmesta ja vietiin sairaalaan. Hän toipui muutamassa päivässä ja odotti kotiin pääsyä. Luvatun kotiuttamispäivän edellisenä iltana Pakarista tapaamaan saapui ”tuntematon henkilö”, ja aamuyöllä Pakarinen löydettiin kallonmurtumaan kuolleena vuoteestaan. On arveltu, että uhrilammas koki väkivaltaisen lopun, hänet vaiennettiin. Kuolemasta kerrotaan myös toista versiota, joka on paljon arkisempi: viinasta ja väkivaltaisesta yhteenotosta naisystävän kanssa seuranneesta sairaalaan joutumisesta, ja lopulta vaipumisesta tajuttomuuteen ja kuolonuneen.

Hartion jälkeen Heinäveden nimismieheksi (1931– 1935) tullut Valentin Soine pitää julkaisemattomissa muistelmissaan selvänä, että teon takana olivat muut kuin Pakarinen. Entinen maaherra Urho Kiukas kertoo muistelmissaan ajastaan Heinäveden nimismiehenä. Kiukas tuli Heinävedelle Soinen jälkeen vuonna 1935. Hänen mukaansa ”murhajuttu lienee suunniteltu ja järjestetty Kuopiossa”. Kysymykseen kuka tai ketkä Happosen murhasivat, Kiukas lienee tiennyt vastauksen, mutta ei kerro:

Kyllä me Pakarisen kanssa siitä sitten keskustelimme, mutta se jääköön meidän keskeiseksi asiaksemme. – – se oli luottamuksellisesti minulle kerrottu. Saa mennä mukanani hautaan. Historioitsija Juha Siltalan mukaan Happosen murha on jäänyt epäselväksi ”kolmannen auton” arvoituksen takia: ottivatko jotkut henkihieveriin käsitellyn kyydittävän kuopiolaisilta alkukyyditsijöiltä Karvion kanavan takana ”lopettaen” hänet sitten kyyditystä jatkamaan lähteneiden Pakarisen ja Puustisen nähden, jotka puolestaan ottivat maksua vastaan syyn niskoilleen? Lähes kaikki Happosen vihamiehet autoilivat tapahtuma-aikana, ja epäselväksi jää myös Kuopion suojeluskuntaupseerien ”metsästysseurueen” rooli; Erkki Koposen mukaan aluepäällikkö majuri Hugo Kahva yritti saada hänet jatkamaan kyyditystä. ”Välittävä linkki” jää epäselväksi ja Happosen kyyditys avoimeksi tapaukseksi.

Kaikesta tästä vaivasta ja kohusta koitui lapualaisille vain niukasti hyötyä. He saivat pari kuukautta itsevaltaisesti hoitaa Heinäveden kunnan asioita pakotettuaan Happosen kyydityksen jälkeen muut sosiaalidemokraattiset valtuutetut allekirjoittamaan eropaperit. Vuoden 1930 lopulla järjestetyissä kunnallisvaaleissa vasemmisto kuitenkin valtasi takaisin entiset paikkansa yhtä lukuun ottamatta. Vain Happosen paikka jäi tyhjäksi.


https://savonhistoria.fi/1919-1944/lapuanliike-savossa/

[HÖPELÖ]

A. Ahlström Oy:n metsänhoitaja W. A. Gulin, lääkäri U. J. Matinolli, pankinjohtaja E. Nyrhinen, apteekkari Yrjö Hirvensalo löytyy myös genistä Yrjö Henrik Hirvensalo Lagus ja lääkäri Erkki Pelkonen olivat Iisalmen poliisilaitoksen V. Laineen antaman tiedon mukaan vain ”aatteellisia kannattajia”. Kuulustelupöytäkirjoissa kuultavat muistivat tapahtumat huonosti tai eivät muistaneet niitä ollenkaan. Sama muistamattomuus oli kyyditsijöiden keskuudessa enemminkin sääntö kuin poikkeus.
Hirvensaloja on myös Liperissä ollut olen tyttösenä Helsingissä käynyt Nevaksen kartanolla ratsastamassakin silloin kun se oli heidän omistuksessaan vielä 80- luvulla.Yksi heidän pojistaan johti Estonian onnettomuuden pelastustoimia ja pelasti lukioikäisenä minutkin tippumasta hevosen selästä.En tiedä ovatko samoja Hirvensalo ( Laguksia) saattaapi olla niin.Genin kuvan mukaan löytyy yhdennäköisyyttä mitä itse muistan nuoruudestani.Pojat ja äiti olivat mukavia.Ja tämä Lagus suku on ollut edustettuna sodassakin.
https://savonhistoria.fi/1919-1944/lapuanliike-savossa/
Onko kyseessä Lääkintämajuri Erkki Eino Ilmari Pelkonen juuri edesmenneen Arkkiatri Risto Lauri Agathon Pelkosen isä?
Genin mukaan mikäli siinä ei ole virheitä, Leo Juhonpoika Pelkonen is Lääkintämajuri Erkki Eino Ilmari Pelkonen's fourth cousin.Eli he ovat neljänsiä serkkuja keskenään.
Erkki Koponen on taas Lääkintämajuri Erkki Eino Ilmari Pelkosen neljäs serkku.

Heinävesi- Savonranta- Enonkoski kirjassa kyllä on niitä tiloja joiden pinta-ala on yli 100 -300 ha eli siitäkin voi päätellä näitä suurtilallisia Heinäveden seudulla.Olen poissa kotoa joten tarkempaa tietoa en nyt voi siitä antaa.

Esa Koikkalainenhan on toisen tuokkosen ukki joskaan en pidä tuokkosia epäiltyinä Tulilahden tapaukseen mutta kun oli puhetta tästä sukulaisyhteydestä niin sitäkautta voi kaivella genistä ja muualta tietoa mikäli ne on siellä merkitty oikein.
Salomon Koskinen (Duus) : illa taas on sisaruspuoli nimeltään Juho Adolf Siljanpoika Pelkonen.
Sieltä löytyy myös Kerttu Koikkalainen jonka isä on Esa Esanpoika Koikkalainen ja Kertun aviomies on Mikko Juho Pelkonen.
Genistä löytyy myös Vilho Duus.
En tiedä liittyvätkö asiaan vai ovatko nimikaimoja mutta joku viisaampi voi näitä vertailla keskenään ja katsoa sukulaisuuspolkuja huvikseen muistaen virheitten mahdollusuuden.

[LexVeritas]

Peljätty Leo Pelkonen asui Kotilanmäellä naituaan Miina Kotilaisen. Heillä ainakin Aila-niminen tytär. Oliko pojan nimi mahdollisesti Heikki?


Heikki Pelkonen

[HÖPELÖ]

Korjaus: Salomo Koskinen (Duus) ei Salomon.
Salomon isä on Antti Matinpoika Duus jolla vaimo Silja Juhontytär Pelkonen.

Leo Juhonpoika Pelkonen  → Juho Adolf Siljanpoika Pelkonen (his father) → Silja Juhontytär Pelkonen (his mother) → Antti Matinpoika Duus (her husband) → Juho Duus (his brother) → Aukusti Vilho Juhonpoika Duus (his son) → Vilho Duus (his son)

[LexVeritas]

🠅

Kuten jo kertaalleen totesin, niin Savonrannassa syntynyt ja myöhemmin Kivennavalle muuttanut tilaton seppä Leo Juhonpoika Pelkonen tuskin on sama henkilö kuin Heinäveden Kotilanmäen suurtilallinen ja Onni Happosen murhasalaliiton nokkamies Leo Pelkonen.

[HÖPELÖ]

Kyllä muistan tämän keskustelun Tulilahti 2 ketjusta.