Vastausta kirjoitukseeni kohdistettuihin soraääniin:
Toki kaikkina aikakausina nuoriso on pyrkinyt kapinoimaan ja aikuistumaan ennenaikaisesti (ymmärtämättä todellisen aikuisuuden mukanaan tuomaa vastuukäsitettä). Toisaalta on muistettava että koko termiä ryhdyttiin käyttämään aktiivisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen yleisen taloustilanteen nousun myötä. Nuoriso nähtiin ja luokiteltiin siis ensi sijassa uudeksi kuluttajaryhmäksi. Nuorisoidentiteetti onkin ollut varsin kiinteässä symbioosissa kulutuskulttuuriin aivan alkumetreiltä, mutta vasta viime aikoina, laman laannuttua 90-luvun loppupuolta kohden voidaan alkaa puhua nykymuotoisista pintaliidon ja kulutuksen sarjaorgioista.
Jotenkin olisin taipuvainen niputtamaan seuraavat erillisilmiöt jollain tapaa toisiinsa (kytkökset tulee tietysti arvioida erikseen ja toisinaan ilmiöt vain esiintyvät päällekkäin ja yhtäaikaa, ilman suoraa kausaliteettia):
- Päihteiden käytön sekä määrällinen lisääntyminen että suurempi sosiaalinen hyväksyntä (mm. termi 'huumeiden viihdekäyttö').
- Seksisuhteiden aloittaminen entistä nuorempana, kehno ymmärrys ja välittäminen ehkäisystä.
- Haluttomuus ja kyvyttömyys ajatella tarpeeksi pitkällä tähtäimellä eteenpäin ja nähdä tekojensa ja aikomustensa todelliset seuraukset (sitä on nytkin ilmassa kun vähänkin seuraa mm. Tampereen ja Keravan tapausten keskustelua nuorison suosimissa viestimissä).
- Yleinen auktoriteettien kunnioituksen voimakas lasku, yhdistyneenä yksilöllisyyden ja subjektiivisten oikeuksien ylikorostamiseen. Tämä on laitettu huolella aluelle 70- ja 80-luvuilla ja paljon on lainattu länsinaapuriltakin. "Meidän Jani-Petterien" sukupolvi on pienestä pitäen totutettu ympärillään olevien tahojen joustavuuteen omien mielihalujen suhteen ja lapsen on annettu kasvattaa itse itseään.
- Sivistyksen ja korkeakulttuurin (jota nyt arkisimmillaan edustaa vaikkapa kielioppi yhdyssanojen muodossa) arvostus on laskenut jyrkästi. Tähän liittyy myös isänmaallisten ja uskonnollisten arvojen kärsimä inflaatio. Väittäisin että selkeä ja vahva kytkös yksilön kaikkivoipaisuuden harhaan. Perinteinen arvokuvasto on rytätty kertaheitolla sekajäteastiaan, toisinaan myös kasvattajien (kodin ja koulun) harhautuneella tuella ja kannustuksella.
- Median ja viihteen suunnaton osuus nuorison arjessa, joka näyttämöllä. Tämä kytkeytyy nuorten pitkälti ylhäältä käsin ohjattuun nuorten kulutustottumusten muutokseen ja rahankäytön lisääntymiseen. Kaupalliset ja viihteelliset arvot ottavat jalansijaa joka elämänalalla ja sivuuttavat vakavamman, älyllisen sisällön liiallisen helposti. Kuka muistaa vielä viimesyksyisen nuorisogallupin iltapäivälehdissä jossa toiveammattien listan kärjessä oli (eikä taatusti päiväperhosena!) "julkkis", an sich. Siis mallia Aitolehti, Fingerroos, BB-Perttu, Paris Hilton...
- Perinteisen, harrastusten ympärille keskittyneen yhteisökulttuurin korvautuminen virtuaalisella. Tästä voi väitellä pitkään, onko kyse syystä vai seurauksesta. Väittäisin että molempia. Kehitys ei ole kuitenkaan pelkästään tervettä vaikka usein toki virtuaaliyhteisöllisyyden jatkeena löytyy myös todellista sosiaalista kanssakäymistä. Kuitenkin yhteisöjen pintaa syvempi kepillä sohaisu tuo ilmi huolestuttavan paljon ylläesitettyä: päihteiden, seksin, helpon ja rahantäyteisen
McLifen ihannointia, mieluiten isommalla juomalla ja ranskalaisilla? Ja sitten ihmetellään miten työvoimapula on jatkuvaa aloilla joissa tarvitaan todellista vastuunkantamista, välittämistä toisesta ihmisestä.
- Koulun ja kodin kasvatustehtävän laiminlyöntiä sivusin jo edellisessä romaanipostauksessa. Sitä ei kuitenkaan voi liikaa painottaa. Uusavuttomuus näkyy nykyvanhemmissa, perinteiset isän ja äidin roolit ovat hukassa ja sijaiskasvattajia haetaan yhteiskunnan palvelujen suunnalta. Nuorilla on liikaa vapautta ja liian vähän vastuuta, tilanne ajalle tyypillisesti muka-tiedostetaan mutta todellista havahtumista ongelmaan on edelleen liian vähän.
- Kovat rangaistukset, eräs toistamani lempiteema tulee kuvioon sitten kun tämä kehityskulku käy auringonlaskun vaiheille. Valitettavasti arvomaailmansa ja minuutensa hukanneella McNuorella on tässä vaiheessa edessään vain valtionhotellia huonekohtaisella digiboksilla ja yksityiskäymälällä (terveisiä Turun uuteen vankilaan), kenties myös ammattiymmärrystä vihanhallintaterapian muodossa. Mutta pakkotyö, ankeat ja konkreettisen vankilamaiset olot, fyysisestä rankaisemisesta puhumattakaan ovat poissuljettuja Jani-Pettereiltä.
Hyvinvointiyhteiskunnan frameworkilla on tuhottu aika monta nuorta suomalaista. Jos tämä koneisto ja ajatusmaailma todellakin on sitä mitä johtavat kasvatusteoreetikkomme ja virkamiehemme näkevät zeitgeistin mukaisena ja edistyksellisimpänä. Uuskonservatismille uskoisin olevan huutavaa kysyntää lähivuosina.
Pahoittelen viestin pituutta, toivon kuitenkin lukijakunnalla olevan kykyä käsitellä SMS-viestin ohjemitan ylittävää tekstimassaa
.
