Järvenpään sarjamurhaaja (ketju 2)

[Ross Sullivan]

Niinpä. Siksi olenkin ihmetellyt sitä, että kaiken maailman pikkukeppostelijoiden DNA:ta säilötään, mutta epäiltyä murhaajaa ei ole mahdollista jäljittää tuolla keinolla, joka on jatkuvasti paljastumassa tehokkaammaksi ja tehokkaammaksi tavaksi ratkaista vuosikymmeniä pimeänä olleita murhia. Ei esimerkiksi Joseph James DeAngeloa olisi ikinä saatu kiinni ilman tätä metodia. Korkeintaan miehen kuoleman jälkeen olisivat jäämistöä perkaavat jälkeläiset saattaneet ihmetellä, että mitä kaikki tämä outo roina on ja sitä kautta juttu olisi ehkä saattanut selvitä. Eikös DeAngelolla ollut näitä "muistoesineitä" uhreistaan?

Olen samaa mieltä. Nostaisin rajaa joutua rekisteriin, mutta laajentaisin käyttömahdollisuuksia ja ainakin vakavien rikosten osalta (niiden tekijöiden siis) pidentäisin rekisterissä säilymisen aikaa.

[Murheli]

Itse taas en näe sitä yhtään ongelmallisena, että jo aika pienistä rikoksista joutuisi rekisteriin, ja pysyisi siellä niin kauan kuin elää. Antaisin luvan käyttää sukututkimusrekistereitä, ja myös passirekisterin sormenjälkiä vakavampien rikosten, varsinkin väkivalta rikosten selvittämisessä. Tällä hetkellä annetaan liikaa tasoitusta vakavien rikosten tekijöille. Tämä johtaa myös turhaan työhön ja resurssien käyttöön, koska joudutaan käyttämään muita keinoja rikosten selvittämiseen

Edit. Kirjoitusvirhe

[Ross Sullivan]

Itse taas en näe sitä yhtään ongelmallisena, että jo aika pienistä rikoksista joutuisi rekisteriin, ja pysyisi siellä niin kauan kuin elää. Antaisin luvan käyttää sukututkimusrekistereitä, ja myös passirekisterin sormenjälkiä vakavampien rikosten, varsinkin väkivalta rikosten selvittämisessä. Tällä hetkellä annetaan liikaa tasoitusta vakavien rikosten tekijöille. Tämä johtaa myös turhaan työhön ja resurssien käyttöön, koska joudutaan käyttämään muita keinoja rikosten selvittämiseen

Edit. Kirjoitusvirhe

Rekisteri menettää merkitystään jos tyyliin "jokainen" suomalainen on siinä. Nythän "hitin" merkitsevyyttä lisää se, että "osuma" on jo aiemmin ollut epäiltynä rikoksesta, joka ei ole vähäinen. Samalla "harhaosumien" määrä kasvaa, koska ihmisten DNA:ta ihan luonnollisesti löytyy kaikkialta. Samoin turhat rekisterit minkä tahansa viranomaisen hallusssa ovat aina "riski".

En siis sinällään ole (ainakaan kovin paljon) eri mieltä, mutta kyllä nämä ovat myös näkökulmia.Vakavien rikosten osalta olen täysin samaa mieltä.

Aiheeseen liittyen: en osaa nyt vedota yhteen yksittäiseen (tai kahteen poliisin kommenttiin), mutta luulen poliisin käytännössä luovuttaneen tämän Järvenpään tapauksen osalta tutkimisen (poliisin tiedotuslinja yleisesti arvailujeni perusteena). Syitä tähän voi olla erilaisia toki.

[riihitonttu]

Aiheeseen liittyen: en osaa nyt vedota yhteen yksittäiseen (tai kahteen poliisin kommenttiin), mutta luulen poliisin käytännössä luovuttaneen tämän Järvenpään tapauksen osalta tutkimisen (poliisin tiedotuslinja yleisesti arvailujeni perusteena). Syitä tähän voi olla erilaisia toki.

Tutkinta on pitkään ollut jo moodissa tutkitaan jos aikaa uudemmilta tapauksilta jää. En myöskään usko, että juttu enää ratkeaa ellei jostain tule uutta tietoa. Uutta tietoa tuskin tulee tutkinnan kautta, jota tapahtunee harvakseltaan jos ollenkaan. Sitä voi teoriassa tulla vihjeiden kautta jos jossain on vielä henkilö, joka tietää jotain ratkaisevaa, mutta ei ole jostain syystä aiemmin ollut yhteydessä poliisiin tai tekijältä itseltään jos sattuu olemaan vielä hengissä. Ja nämäkin vaihtoehdot on epätodennäköisiä.

[Dr. Sloan]

(Pätkin lainausta.)

Rekisteri menettää merkitystään jos tyyliin "jokainen" suomalainen on siinä. Nythän "hitin" merkitsevyyttä lisää se, että "osuma" on jo aiemmin ollut epäiltynä rikoksesta, joka ei ole vähäinen. Samalla "harhaosumien" määrä kasvaa, koska ihmisten DNA:ta ihan luonnollisesti löytyy kaikkialta. Samoin turhat rekisterit minkä tahansa viranomaisen hallusssa ovat aina "riski".

En kyllä näkisi rekisterin menettävän merkitystään, vaikka siellä olisi jokainen suomalainen. Eihän ketään (ainakaan pitäisi) tuomita sillä ajatusmallilla, että koska on aiemminkin syyllistynyt tekoon X, niin on varmasti syyllinen myös tekoon Y. Eikä toisaalta vapauttaa painavasta näytöstä huolimatta vain sen takia, että on poliisi/tuomari/ministeri/muu-kunniallinen-ihminen.

DNA on vain yksi työkalu rikostutkinnassa ja sen näyttöarvo pitäisi tulkita tapauskohtaisesti osana muuta näyttöä. Esimerkiksi kosketus-DNA voi päätyä rikospaikalle sattumanvaraisesti, samoin kuin kuka hyvänsä voi poimia kadulta poltetun savukkeen tai tyhjän juomatölkin ja tuoda sen rikospaikalle poliisin kiusaksi. Toisaalta osana muuta näyttöä (tolppatiedot, silminnäkijähavainnot jne.) se DNA voi olla erittäin merkityksellinen todiste syyllisyyden puolesta.

Sinänsä en itsekään haluaisi nähdä koko kansan kattavia rekisterejä. Sellaiset eivät kuulu vapaaseen demokratiaan ja oikeusvaltioon. Sellaisen myötä täysin syyttömiä joutuisi enenevässä määrin pakkokeinojen kohteeksi ja jokunen varmaan myös väärälle tuomiolle.

Ylen uutinen syyttömän DNA:n kulkeutumisesta rikospaikalle sattumalta:

https://yle.fi/a/3-11811155

[Ross Sullivan]

↑

Niin, samoja asioita toistellaan (Ylen juttuun oleva linkki edellisellä sivulla). Mielestäni asia ei ole täysin yksiselitteinen, mutta kuten jo totesinkin:

"Joitain ongelmia löytyy toki, mutta mielestäni verrattain pieniä. Onhan se ikävää, että joutuu vääristä syistä epäillyksi. Ketään ei kuitenkaan ylipäänsä tuomita pelkästään DNA:lla.

Näkisin kuitenkin, että hyödyt vs haitat -vertailulla ovat hyödyt selvästi suuremmat."

[JasseHames]

Laitetaanpa tälle asialle täsmällinen lähde, jos se on liian vaikea kaivaa kaikkiin tähän ketjuun tulevien Google-hakuosumien seasta. Sama juttu löytyy kyllä muutamankin eri paikallislehden paperiversiosta, koska kuuluvat samaan lehtikonserniin, mutta menköön nyt näin:

SARJAMURHAT OVAT YHÄ RATKAISEMATTA

Rikokset: 30 vuotta sitten kolme naista joutui tiettävästi henkirikoksen uhriksi. Oleellisia paikkoja ovat Järvenpää, Riihimäki, Hyvinkää ja Hausjärvi.

Aamuposti
Anne Kanerva

...

- Saamme välillä vihjeitä, jotka tarkistetaan. Ratkaisevaa vihjettä ei tullut. Murha ei vanhene koskaan, hän [Jan Aarnisalo] muistuttaa.

...

Tapauksissa toistui tiettävästi sama kaava.

Tuntematon mies kyyditsee humaltuneet naiset Järvenpäästä yöllä hiekkakuopalle Hausjärven Hikiälle.

Tapahtumaketjussa oleellisia paikkoja ovat Järvenpää, Riihimäki, Hyvinkää ja Hausjärvi.

Niillä paikkakunnilla uhrit ovat asuneet tai liikkuneet tapahtumapäivänä.

Tekijä oli tapahtumien aikaan arviolta 20-50-vuotias mies.

Tapaukseen on julkisuudessa liitetty valkoinen, japanilainen, porrasperäinen henkilöauto, jonka takapenkillä oli turvaistuin.

- Olemme avoimin mielin ja etsimme muunkin merkkisiä autoja. Haastavaa on se, että tapahtumilla ei ole silminnäkijöitä, Aarnisalo sanoo.

Hänen mukaansa rikospaikkatutkinta hoidettiin hyvin 1990-luvun alun keinoilla.

- DNA-menetelmät ovat noista ajoista kehittyneet, mutta ne olivat meille riittäviä. Rikostutkinnassa olisi ollut muuan muassa apu puhelimen paikannustiedoista, mutta tuolloin kännykät eivät olleet yleisiä ja verkot kattavuudeltaan nykyistä tasoa.

...

Asioiden pitkittyessä rikoksen tutkintaa vaikeutuu, mutta ei tee asian selvittämisestä mahdotonta.

- Joskus palaset vain loksahtavat kohdilleen. Rikokset voivat lähteä selviämään hyvinkin pienestä vihjeestä.

DNA:n näyttövoimasta on sen verran sanottava keskusteluun, että jos kyse ei ole lähes täysin yksiselitteisestä DNA-näytteestä, kuten esimerkiksi siemennesteestä sarjaraiskaajan eri uhreissa, niin tuloksen tulkitsemiseen saatetaan hyvinkin tarvita jokin Jari Louhelaisen kaltainen asiantuntija. Tässä pitäisi puolustusasianajajien olla todella tarkkana tai katkerat ja vähälahjaiset käräjätuomarit kyllä mielellään käyttävät tuomivaltaansa (johon sisältyy vapaa harkintavalta tulkita syyttäjän esittämää näyttöä miten tahansa) ja tuomitsevat syytetyn pelkän DNA:n perusteella. (Kaikki selvästikään eivät ole edes klikanneet jo muutamaan otteeseen postaamaani linkkiä Ylen juttuun, jonka alaotsikosta suora sitaatti: "Suomessa on ihmisiä tuomittu oikeudessa pelkän dna-tunnisteen perusteella. Nykyään tiedetään, että niin ei pitäisi tehdä." Kannattaa todellakin lukea myös koko juttu.)

[Ross Sullivan]

↑
Sanoisin, että monelle pääkaupunkiseudun asukkaalle Aamuposti saattaa olla sellainen lehti, josta ei ole välttämättä edes kuullut. Selittänee osiltaan myös miksi juttua ei löydä tarkallakaan hakusitaatilla.

Huomionarvoista on, että Ylen uutistoimittaja on uutistoimittaja ei juridiikan asiantuntija. Sinällään varmaan kyllä totta, että DNA:n perusteella lähes yksinomaan myös tuomioita annettu.

[JasseHames]

Hyvin tehty juttu, minulla ei ole syytä epäillä oikeastaan mitään siinä esitettyä. Siinä oli kuultu asiantuntijoitakin, joskaan ei juridiikan asiantuntijoita. Eikä siitä oikeastaan mitään lisäarvoa edes olisi ollutkaan, kun näytön tulkitsemisessa ei ole kysymys juridiikasta sinänsä näissä DNA-asioissa.

Ja tuo on täysin yksiselitteistä, että kun mökistä löytyy kaljatölkki, jota omistaja ei ollut tuonut mökkiinsä ja josta löytyy syytetyn DNA:ta, eikä syytteiden tueksi ole esitetty mitään muuta näyttöä, niin (lainvoimainen) tuomio todellakin on tullut pelkällä DNA:lla. Koska noita kaljatölkkejä jää ihmisiltä puistoihin ja muihin julkisiin paikkoihin, niin siinä on nyt sitten helppo tapa lavastella ihmisiä syylliseksi erinäisiin rikoksiin. Tai no, toivottavasti vain muutaman tuomarin kohdalla.

Laajempi sitaatti:

Tuomioistuimet ovat antaneet Suomessa rikostuomioita, jotka perustuvat pelkästään rikospaikalta taltioituun dna-tunnisteeseen. Yhteen tällaiseen tuomioon johtanut tapahtumaketju alkoi Kangasalla vuonna 2006.

Tuolloin elo-syyskuun taitteessa joku murtautui kangasalalaiseen kesämökkiin. Murtautuja sotki paikkoja, söi jääkaapista ja joi olutta.
Murtovarkauden esitutkintapöytäkirjasta ilmenee mökin omistajan kertoneen, että hän ei ollut tuonut mökkiin olutta. Niinpä poliisi otti lattialta talteen kaksi punaista Koffin kolmostölkkiä.

Rikostekninen laboratorio sai tallennettua näytteistä kahden eri miehen dna-tunnisteet ja lisäsi ne rekisteriin. Osumaa ei tullut, joten näytteet jäivät odottamaan myöhempää käyttöä.
Kaksi vuotta myöhemmin tärppäsi.
26-vuotias pirkanmaalaismies oli jäänyt kiinni toisesta rikoksesta, ja häneltä otettu dna-näyte oli tuottanut rekisteriosuman mökkimurtonäytteeseen.
Kun mies haettiin kuulusteluun, murrosta oli kulunut jo miltei kolme vuotta. Hän ei vaatinut paikalle oikeusavustajaa eikä osannut esittää alibia vuosien takaiselle viikolle. Rikoksen hän kiisti jyrkästi.
– Tämä tuntuu todella oudolta. En ymmärrä, miten minun dna:tani on joutunut rikospaikalle, mies sanoi kuulustelupöytäkirjan mukaan.
Kuulustelupöytäkirja oli valmis kahdessa tunnissa. Esitutkinnan perusteella syyttäjä piti miehen syyllisyyttä selvänä ja nosti syytteen varkaudesta.
Yle on käynyt läpi esitutkintapöytäkirjan ja kahden oikeusasteen pöytäkirjat sekä lukenut Aamulehdessä julkaistun jutun käräjäoikeuden istunnosta. Syyttäjällä ei ollut muuta näyttöä kuin tölkin suusta saatu dna-tunniste.
Rikostekninen laboratorio oli arviossaan päätynyt siihen, että dna-osuma oli käytännössä varma. Tätä mies ei yrittänytkään kiistää. Sen sijaan hän arveli jonkun ehkä lavastaneen hänet viemällä tölkin murtopaikalle.
– Tämä on aivan utopistinen juttu. Olen ymmällä ja vähän loukkaantunutkin tällaisesta syytteestä, mies sanoi Aamulehden mukaan.
Oikeuden mukaan dna-tunniste osoitti miehen olleen mökissä, ja se taas todisti miehen syylliseksi.
Käräjäoikeus tuomitsi miehen sakkorangaistukseen varkaudesta, ja hovioikeus piti tuomion voimassa.

[Ross Sullivan]

↑

Joo, ihan asiallinen on Ylen juttu. Virallisestihan ketään ei voi tietenkään tuomita pelkästään DNA:n perusteella. Jutussahan todetaan myös, että:

"Dna-osuma ei voi ikinä olla ainoa näyttö rikoksesta. Pelkällä dna-näytöllä ei pitäisi tulla tuomiota.

Erkki Sippola, rikosteknisen laboratorion johtaja".

Tätä varmasti silti tapahtuu ja todennäköisesti on niin, että "vääriä" tulkintoja tai päätöksiä/tuomioita ei voi ikinä täysin estää. Silti itseäni kiinnostaisi nimenomaan lainoppineiden näkemykset mahdollisuuksista, joilla lainsäädäntöä voitaisiin DNA:n osalta mahdolllisesti edelleen kehittää siihen suuntaan, että oikeuden toteutuminen olisi toisaalta rikosasioissa tehokasta, mutta toisaalta myös estettäisiin tilannetta, jossa DNA:n merkitys "yli"korostuu liikaa.

[JasseHames]

Silti itseäni kiinnostaisi nimenomaan lainoppineiden näkemykset mahdollisuuksista, joilla lainsäädäntöä voitaisiin DNA:n osalta mahdolllisesti edelleen kehittää siihen suuntaan, että oikeuden toteutuminen olisi toisaalta rikosasioissa tehokasta, mutta toisaalta myös estettäisiin tilannetta, jossa DNA:n merkitys "yli"korostuu liikaa.

Sitä ei voi kehittää lainsäädännöllisesti, koska oikeusvaltiossa oikeusistuimien itsenäiseen tuomiovaltaan sisältyy oikeus jaella rikostuomioita vaikka täysin kaheleilla perusteilla. Eli periaatteessa oikeusistuimia ei voi eikä saa (vallankolmijako-opin nojalla) ohjata arvioimaan näyttöä jollakin tietyllä tavalla. Oikeusistuimet eivät ole missään määrin sidottuja noudattamaan edes vakiintuneita oikeuskäytäntöjä näytön arvioimisessa. Väärillä perusteilla tuomittu voi vain hakea muutosta ylemmästä oikeusasteesta. Jos tapauksessa on annettu tuomio korkeimmassa oikeudessa asti, niin korkeimmalla oikeudella on oikeus arvioida asia uudelleen ja purkaa antamansa väärä tuomio.

Tässä tapauksessa taas lätkäistiin tuomio, vaikka DNA-näyte tuki syyttömyyshypoteesia: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... =2&t=17088 Tapaus pääsi jopa Ylen MOT-ohjelmaan.

[Ross Sullivan]

Silti itseäni kiinnostaisi nimenomaan lainoppineiden näkemykset mahdollisuuksista, joilla lainsäädäntöä voitaisiin DNA:n osalta mahdolllisesti edelleen kehittää siihen suuntaan, että oikeuden toteutuminen olisi toisaalta rikosasioissa tehokasta, mutta toisaalta myös estettäisiin tilannetta, jossa DNA:n merkitys "yli"korostuu liikaa.

Sitä ei voi kehittää lainsäädännöllisesti, koska oikeusvaltiossa oikeusistuimien itsenäiseen tuomiovaltaan sisältyy oikeus jaella rikostuomioita vaikka täysin kaheleilla perusteilla. Eli periaatteessa oikeusistuimia ei voi eikä saa (vallankolmijako-opin nojalla) ohjata arvioimaan näyttöä jollakin tietyllä tavalla. Oikeusistuimet eivät ole missään määrin sidottuja noudattamaan edes vakiintuneita oikeuskäytäntöjä näytön arvioimisessa. Väärillä perusteilla tuomittu voi vain hakea muutosta ylemmästä oikeusasteesta. Jos tapauksessa on annettu tuomio korkeimmassa oikeudessa asti, niin korkeimmalla oikeudella on oikeus arvioida asia uudelleen ja purkaa antamansa väärä tuomio.

Tässä tapauksessa taas lätkäistiin tuomio, vaikka DNA-näyte tuki syyttömyyshypoteesia: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... =2&t=17088 Tapaus pääsi jopa Ylen MOT-ohjelmaan.

Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti ja on tietysti näin tehnyt aikojemme alusta asti.

Vallankolmijako-oppi ei liity lainsäädännön kehittymiseen muutoin kuin, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. "Tuomiovalta" perustuu lakiin. Tietysti on mahdotonta kehittää sellaista lainsäädännöllistä kehikkoa, että vääriä päätöksiä ei voitaisi tehdä tai esim. näyttöä arvioida väärin (ainakin jossain tapauksissa), mutta tietysti lainsäädäntö "ohjaa" oikeusistuimia.

[JasseHames]

Silti itseäni kiinnostaisi nimenomaan lainoppineiden näkemykset mahdollisuuksista, joilla lainsäädäntöä voitaisiin DNA:n osalta mahdolllisesti edelleen kehittää siihen suuntaan, että oikeuden toteutuminen olisi toisaalta rikosasioissa tehokasta, mutta toisaalta myös estettäisiin tilannetta, jossa DNA:n merkitys "yli"korostuu liikaa.

Sitä ei voi kehittää lainsäädännöllisesti, koska oikeusvaltiossa oikeusistuimien itsenäiseen tuomiovaltaan sisältyy oikeus jaella rikostuomioita vaikka täysin kaheleilla perusteilla. Eli periaatteessa oikeusistuimia ei voi eikä saa (vallankolmijako-opin nojalla) ohjata arvioimaan näyttöä jollakin tietyllä tavalla. Oikeusistuimet eivät ole missään määrin sidottuja noudattamaan edes vakiintuneita oikeuskäytäntöjä näytön arvioimisessa. Väärillä perusteilla tuomittu voi vain hakea muutosta ylemmästä oikeusasteesta. Jos tapauksessa on annettu tuomio korkeimmassa oikeudessa asti, niin korkeimmalla oikeudella on oikeus arvioida asia uudelleen ja purkaa antamansa väärä tuomio.

Tässä tapauksessa taas lätkäistiin tuomio, vaikka DNA-näyte tuki syyttömyyshypoteesia: https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... =2&t=17088 Tapaus pääsi jopa Ylen MOT-ohjelmaan.

Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti ja on tietysti näin tehnyt aikojemme alusta asti.

Vallankolmijako-oppi ei liity lainsäädännön kehittymiseen muutoin kuin, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. "Tuomiovalta" perustuu lakiin. Tietysti on mahdotonta kehittää sellaista lainsäädännöllistä kehikkoa, että vääriä päätöksiä ei voitaisi tehdä tai esim. näyttöä arvioida väärin (ainakin jossain tapauksissa), mutta tietysti lainsäädäntö "ohjaa" oikeusistuimia.

Ei. Vallan kolmijako-oppi on implementoitu perustuslakiin suorasanaisesti näin:

3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Tuomiovaltaan todellakin sisältyy rikosasioissa oikeus ja itsenäinen valta tulkita esitettyä näyttöä miten tahansa ja todeta siitä aivan mitä hyvänsä. Siihen on turha yrittää tavallisella lainsäädännöllä vaikuttaa. Periaatteessa eduskunta voisi säätää lain, jolla ohjattaisiin ja rajoitettaisiin tuomioistuinten tuomiovaltaa, mutta tuomioistuinten tietenkään ei tarvitsisi noudattaa perustuslain vastaista lakia. Ja periaatteessa eduskunta voisi toteuttaa saman ohjauksen jopa perustuslakia muuttamalla, mutta käytännössä vallan kolmijakoon ei kajota perustuslaissa, vaikka mikä olisi.

[Ross Sullivan]

↑

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/oikeu ... teita.html

"Eräitä keskeisiä rikosoikeudenkäyntiä koskevia periaatteita

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Rangaistavuuden rajoja ja rangaistusten ennakoitavuutta määrittävää rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ilmentävät säädöstasolla Suomen perustuslain 8 § ja rikoslain 3 luvun 1 §. Tuomioistuimen kannalta periaate merkitsee sitä, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi ja että jokaisen tuomitun rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen tulee perustua lakiin. Tuomioistuin ei myöskään saa tulkita rikossäännöstä syytetyn vahingoksi sen sanamuodon vastaisesti."

Piiitkä lainaus korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[JasseHames]

Lainsäädäntö kehittyy jatkuvasti ja on tietysti näin tehnyt aikojemme alusta asti.

Vallankolmijako-oppi ei liity lainsäädännön kehittymiseen muutoin kuin, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovallan on kuuluttava eri elimille. "Tuomiovalta" perustuu lakiin. Tietysti on mahdotonta kehittää sellaista lainsäädännöllistä kehikkoa, että vääriä päätöksiä ei voitaisi tehdä tai esim. näyttöä arvioida väärin (ainakin jossain tapauksissa), mutta tietysti lainsäädäntö "ohjaa" oikeusistuimia.

Ei. Vallan kolmijako-oppi on implementoitu perustuslakiin suorasanaisesti näin:

3 §
Valtiollisten tehtävien jako ja parlamentarismi

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta.

Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Tuomiovaltaan todellakin sisältyy rikosasioissa oikeus ja itsenäinen valta tulkita esitettyä näyttöä miten tahansa ja todeta siitä aivan mitä hyvänsä. Siihen on turha yrittää tavallisella lainsäädännöllä vaikuttaa. Periaatteessa eduskunta voisi säätää lain, jolla ohjattaisiin ja rajoitettaisiin tuomioistuinten tuomiovaltaa, mutta tuomioistuinten tietenkään ei tarvitsisi noudattaa perustuslain vastaista lakia. Ja periaatteessa eduskunta voisi toteuttaa saman ohjauksen jopa perustuslakia muuttamalla, mutta käytännössä vallan kolmijakoon ei kajota perustuslaissa, vaikka mikä olisi.

https://korkeinoikeus.fi/fi/index/oikeu ... teita.html

"Eräitä keskeisiä rikosoikeudenkäyntiä koskevia periaatteita

Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate
Rangaistavuuden rajoja ja rangaistusten ennakoitavuutta määrittävää rikosoikeudellista laillisuusperiaatetta ilmentävät säädöstasolla Suomen perustuslain 8 § ja rikoslain 3 luvun 1 §. Tuomioistuimen kannalta periaate merkitsee sitä, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi ja että jokaisen tuomitun rangaistuksen ja muun rikosoikeudellisen seuraamuksen tulee perustua lakiin. Tuomioistuin ei myöskään saa tulkita rikossäännöstä syytetyn vahingoksi sen sanamuodon vastaisesti."

Tuo ei liity valtaan tulkita näyttöä miten tahansa, ja viimeinen lause on ns. analogiakielto. Esimerkiksi ennen 1990-luvun alkua aviovaimon väkisinmakaamista ei oltu kriminalisoitu. Toisin sanoen miehen oli laillista raiskata oma puoliso. Kuulemma joitakin syytteitä kuitenkin nostettiin vaimonsa raiskanneita miehiä vastaan pahoinpitelystä (koska raiskaamista voidaan jossakin mielessä pitää samanlaisena tekona kuin pahoinpitelyä, siitä nimitys analogia) ja alioikeuksissa näitä syytteitä meni läpi ilmeisesti tuomarien oikeudentunnosta, että moraalisesti hyvin paheksuttavan teon tehnyttä aviomiestä oli jotenkin rangaistava. Mutta nämä tuomiot olivat laillisuusperiaatteen analogiakiellon vastaisia, jos pahoinpitelyn tunnusmerkit eivät raiskauksen yhteydessä tosiasiallisesti täyttyneet. Tällaiset tuomiot sitten tietenkin kumottiin ylemmissä oikeusasteissa yksinkertaisesti sillä perusteella, että ratkaistavana olleen rikosasian tunnusmerkistö ei täyttynyt.

Tuomiovaltaan sisältyvä valta tulkita näyttöä miten tahansa on oleellisesti taas sitä, että on riippumaton ja itsenäinen valta tulkita, riittääkö näyttö osoittamaan vastaajan syyllisyyden tekoon, jonka tunnusmerkistö sinänsä kiistattomasti täyttyy.