Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Gary Dexter]

Olin Riksussa 60-luvun loppupuolella ja kyllä minullekin on jäänyt mieleen
jutut tuosta reppumiehestä ja kärpäsistä, joten ei tuo Elpramin kaveri ole
häntä kusettanut.

[Clarence]

Ennen vankilassa tutkintolaisajan juoksi eläkeläisen eläke. Se katkesi vasta kun tuomio oli lainvoimainen. Monilla kertyikin mukava summa kun oikeutta odotteli, sen jälkeen mielentilaa, tämän jälkeen joko rosis- tai kihlakunnanoikeus. Valitus hoviin ja lopullisen tuomion tultua eläke katkesi. Vankeusvangeilla 3 kk,n tuomion ajan eläke juoksi, ja jos meni yli sitten loppui, mutta kun tuomio oli enemmän kuin tuo 3 kk, niin se katkesi heti. Sakkolaisten elinkautinen oli 3 kk, ja yleensä puliukoille juoksi tämän ajan eläke. Oli tapauksia, jolloin korkein oikeus palautti jutun alioikeuteen, josta alkoi uusi kierros. Olen nähnyt tällaisia vankilassa, mutta tuskin olivat eläkeläisiä. Pakkosäästöjä kun kertyi tieten ajan ja tietty summa, sai tarvittaessa osan käyttöön. Pyttyläisille ei kertynyt pakkosäästöjä, vaan saivat kaikki omaan käyttöön. Nämä ovat 70-, ja 80- luvun tietoa, ja jos muutokisa on tullut, joku voi päivittää.

Yksi taposta täyttä ymmärrystä vaille olevana kävi mielentilat, hovit sun muut ja eläke juoksi. Ukko Naaralla sairaspuolella ollessaan sai loman 3 vrk + matkat. Oli kuulemma ollut sama taksi alla koko loman ajan ja tietenkin siipi mukana.

[Clarence]

Sarjamurhaajista tuli eilen tapaus Aarne Laakso. Kuten olen kertonut, oltiin Naaralla yhtäikaa. En muista miten asia meni, mutta Arska hommasi minulle työpaikan vankilan pesulaan. Sitä pidettiin hyvänä työpaikkana. Kerran kysyin Arskalta, miten edellisellä tuomiolla. Muistan vieläkin Arskan ilmeen, kun hyvin uskottavasti sanoi; ei hän ole ennen ollut, vaan tämä on hänen ensimmäinen kerta. Kuitenkin eilisessa rikossarjassa sanottiin Arskan olleen 50- luvulla vankilassa vekseleistä ja petoksista, elikkä ukko kaunisteli totuutta. Tulin kyllä huomaamaan, että oli muitakin asioita, missä hän kaunisteli asian itselleen mieleiseksi. Tämä samassa vankilan työpaikassa oli 1982. Ryöstömurhat tehtyään Aarne Laaksoa ei pyynnöstään huolimatta passitettu mielentilatutkimukseen.

Ohjelmassa sanottiin Arskan vapautuneen 1980, mikä ei ole totta. Loppuvuodesta -82 oli vielä Naarajärven varavankilassa. Naarajärveltä on Pieksämäen kaupunkiin noin 8 km. Arska kävi siellä aika usein viikolla. En kiinnittänyt asiaan huomiota, sillä moni vanki oli siviilitöissä Pieksämäellä. Sain itsekin muutaman tunnin loman kaupungilla, mitä kaduin jo siellä ollessa. Tylsää. Vankilan autolla tulin takaisin, jolla sinne meninkin. Kun vapauduin näin Lahden kaupungissa Naaralta lomilla olleita, ja juteltiin. Arska oli höpöttänyt; ei se Clarence mihkään mennyt vaan tuolla se heilu Pieksämäen torilla. Näkipä pojat kuitenkin totuuden, ettei Arskan puheet pitäneet paikkaansa.

[Rundi]

Oli erikoinen mies. Arska. Armahdettu todennäköisesti talvella tai kesän alussa 1983.
Erikoinen oli kuolinpäiväkin. Itsenäisyyspäivä 6.12.1983

[Clarence]

Ennen ei ollut vankilassa pelkääjien osastoja. Nykyään on. En tiedä alkoiko niitä tulla 90- luvun puolivälissä, kun huumejutut lisääntyivät. Olihan 70- ja 80- luvullakin vankilassa päihteitä, yleensa kiljua tai pillereitä, huumeitakin oli, mutta ei siinä mittakaavassa mitä nykyisin. Ei ollut ennen Suomen vankiloissa yhtään päihteetöntä osastoa, vaan kaikki osastot olivat päihteettömiä. Jos vankilassa oli monta osastoa, ja ne irtonaisia, saattoi joku kiertää jotain tuollaisessa talossa. Sörkassa joskus 2000- luvulla venäläinen vanki sanoi muille, että yksi toinen venäläinen on siviilissa miliisi. Tämä miliisiksi väärin perustein arvioitu joutui menemään pelkääjien osastolle. Kuitenkin kun häntä tutkittiin tarkemmin, tämä miliisiksi haukuttu ei ollut tunnustanut edes omaa rikostaan.

Vankilamaailmassa on oma hierarkia. Aina on tiettyjen rikosten tekijät olleet eliittiä. Lisäksi oli nimimiehiä. Kun nimimies tervehti jotain vankia, koki vanki sen suurena arvostuksena. Tunnettu henkilö ja nimimies ovat kaksi eri asiaa. 60- luvun alussa olivat henkirikosmiehet arvostettuja. Ei enään 70- luvulla. Yksi vanhempi mies, nyt yli 80- vuotias oli tällainen. Asuin samassa yhteissellissä jonkun aikaa mitä hän. Oma persoona ja persoonalliset olivat juttunsakin. Paljon vankilavuosia takana. Monet kerrat olen nähnyt miestä siviilissä, eikä hän ole tunnistanut. Ei se mitään, ei ole ollut juteltavaa.

Suuria murtoja tehnyt oli arvostettu. Koruja, turkiksia ja muuta vastaavaa vieneet. Myös karkurit olivat jossain suhteessa arvostettuja. Kiinni jäädessään vain karkurien olot vankilassa hankaloituivat. Kuvaan tuli talon vaihto ja joskus pompottelut talosta toiseen. Yksi mies oli ollut käsi- ja jalkaraudoissa, ihmettelin syytä kun tunsin henkilön. Oli tunnettu mutta ei nimimiehiä. En ole koskaan nähnyt Larhaa, mutta Jotenkin Ilpo Larhasta välittyi kuva jo kauan sitten, että pyrki piireihin.

[Clarence]

Eilen oli TV: ssä 10 suomalaista sarjamurhaajaa. Nyt oli vuorossa Ensio Koivunen eli Häkä- Enska. Sai 25- vuotta kuritushuonetta, joka oli ennen vuosituioissa maksimi. Nyt maksimi on ollut 20- vuotta. Enska oli Naarajärvellä 1982. Tuomio oli muistaakseni 18- vuotta, ehkä joku kuukausi yli. Muistan kun syksyllä - 82 Ensio Koivunen lähti ensimmäiselle lomalleen.

Hannu Lauerma kertoi samassa ohjelmassa, että Häkä- Enskan persoona mielentilatutkimuksen mukaan skitsoidinen luonne jolla on paranoidisuutta, lähellä mielisairautta. Enskan äiti oli kuulemma sanonut, että muista lapsista poiketen Enska oli ollut jo lapsena juttujen sepittäjä. Olen kertonut näitä ennenkin, mutta tuo mielentilalausunto oli itselle uutta. Olin maksimissaan 2- 3 metrin päässä kun Enska sanoi toiselle vangille: Hän ei valehtele koskaan vaan puhuu aina totta. Lähellä ollut vanki kysyi: Oletko Enska nyt tosissaan, johon Enska vastasi, ettei koskaan valehtele vaan puhuu aina totta. Kuitenkin mielentilalausunnossa hänet oli todettu sairaanloiseksi valehtelijaksi.

Pojat valittelivat Enskan huonosta hygieniasta, kuulemma haisi. Yhdessä keskusvankilassa Enska sanoi ennen Naaraa, että hänen selliin tulee kaasua, lisäksi, että talon vangit ovat Turun yliopistollisen keskussairaalan koekaniineja. Enska ei ollut ensikertalainen, vaan liki koko 50- ja 60- luku oli mennyt vankilassa, syystä milloin mistäkin.

[Doctor Lecter]

PAMPUN PÄIVÄ

Pamppu. Sitä nimitystä vanginvartijoista käyttävät vangit ja vartijat itsekin.

Mikko Kiiskilä on 47-vuotias, ja hän on ollut pamppu kohta kaksikymmentä vuotta. Nyt, perjantaiaamuna, hän saapuu työpaikalleen Helsingin vankilaan. Tai Sörkkaan, kuten Hermannissa sijaitsevaa vankilaa yleisesti kutsutaan.

Kiiskilä kävelee pääportin pyöröoven läpi, leimaa itsensä sisään ja noutaa avainkaapista avaimensa. Pukuhuoneessa hän pukee päälleen vartijan univormun, johon kuuluu näin kesäaikaan muun muassa pikeepaita.

Pampun varustevyö hanskoineen, avaimineen, käsirautoineen, OC-sumuttimineen, teleskooppipatukoineen ja etälamauttimineen painaa pari kiloa. Olkapäällä on viranomaisten käyttämä virvepuhelin, joka toimii myös vankilan sokkeloissa. Virka-asetta vartija kantaa vain harvoin.

Kiiskilän työpäivä osastolla B 11 alkaa tasan kello seitsemältä. Tänään hän on lupautunut tekemään pidemmän päivän näyttääkseen toimittajalle ja kuvaajalle vankilan arkea lähes kellon ympäri.

Ennen sellien ovien avaamista Kiiskilä ehtii katsoa koneelta, onko Sörkkaan tuotu yöllä uusia vankeja ja missä kunnossa he ovat.
...

Aamupala jaetaan käytävällä, mutta sen saatuaan vangit palaavat selleihinsä syömään. Tarjolla on puuroa, meetvurstia sekä vaaleaa ja tummaa leipää.

Jotkut vangeista ovat puhdistajavankeja eli putsareita, eräänlaisia luottovankeja. He esimerkiksi hakevat aamupalalaatikot keittiöstä ja siivoavat. Vastalahjaksi he saavat hieman vapautta lusimiseensa.
...

Muutaman sellin ovessa on A4-kokoinen paperi, jossa lukee: ”toimet yksin” ja vankeuslain pykälä. Sellaisen sellin ovea ei aukaista. Takana asuu vanki, joka ei halua kohdata muita vankeja esimerkiksi pelon vuoksi. Tällaiselle vangille aamupala viedään sellin ovelle.
...

Yksi vangeista joutuu tänään muuttamaan Riihimäen vankilaan, joka on paljon Sörkkaa suljetumpi laitos. Vanki kävi vastikään vartijan päälle. Vähäiset tavaransa vaalea nuori mies on pakannut matkalaukkuun, jossa lukee Risen entinen lyhenne VHL.

”Ei muuta kun kamat kantoon”, sanoo yksi vartijoista, kun vanki jättää osaston B 11 ja suuntaa muiden vartijoiden kanssa vankilan narikkaan.
...

Yksi vangeista aiheuttaa vartijoille ylimääräistä työtä, kun hän ei vaikuta osaavan päättää, haluaako hän olla ”toimet yksin” -vanki vai ollako muiden seurassa.

”Jos sä möykkäät, niin koko osasto menee kiinni, joten käyttäydy asiallisesti”, isokokoinen vanki sanoo ongelmien aiheuttajalle, kun vangit kulkevat peräkkäin kohti tupakkakaappia ja ulko-ovea.

Kiiskilä sanoo, että vartija ei saa koskaan menettää hermojaan ja käskytysmoodista pitää pystyä siirtymään hetkessä rauhalliseen olemukseen.

”Jos homma menee yhdellä ovella painiksi, niin seuraavan sellin ovella pitää taas pystyä kysymään, maistuuko puuro.”
...

Kiiskilästä kuntouttava työ ei onnistu vankilassa, koska siihen ei ole keinoja eikä tekijöitä eli resursseja. Siksi kolme neljäsosaa vangeista on päihderiippuvaisia, suurella osalla on mielenterveysongelmia ja keskimääräinen elinajanodote on 47 vuotta, hän listaa.

”Joillakin vangeilla elämänhallinta on sitä luokkaa, että he eivät saa koko tuomion aikana edes lakanaa sänkyynsä.”

Kiiskilä on nähnyt viime vuosina, miten vankien kunto on heikentynyt erityisesti päihteiden vuoksi. Hänen mukaansa vankiloissa on paljon vankeja, jotka eivät sinne kuuluisi eikä vankila ainakaan heitä pysty auttamaan. Heitä ovat varsinkin sakkovangit ja vaikeasti mielenterveysongelmaiset.

Jotkut vangit haluavat maata koko päivän.

”Nyt ei ole juuri enää vankeja, jotka jaksaisivat urheilla, kuntoilla ja huolehtia itsestään.”
...

Yksi putsareista saattaa päästä vapaaksi joskus vuonna 2032 ja ensi kerran lomalle ehkä noin neljän vuoden päästä.

Kun muut vangit istuvat iltapäivän pitkät tunnit selleissään, putsarit tekevät osaston päiväaskareita.

Yksi putsareista on elinkautista istuva alle 30-vuotias mies, joka sai tuomionsa pari vuotta sitten. Hän saattaa päästä vapaaksi joskus vuonna 2032 ja ensi kerran lomalle ehkä noin neljän vuoden päästä.

Hän sanoo silti olevansa tyytyväinen oloihin Helsingin vankilassa.
...

Enemmän täällä: Helsingin Sanomat
7.8.2023

Juttu on maksumuurin takana. Jos sinulla ei ole tunnuksia, niin tästä linkistä voit tilata lehden ilmaiseksi pariksi viikoksi.

[Rundi]

↑
Luin jutun tuoreeltaan eilen. Tietyt asiat eivät ole muuttuneet vuosikymmenissä.
Rikkeistä rokotetaan armotta eli lusittavaa vapausrangaistusta täydentää talojen sisäiset omat rangaistukset.

Tupakat ovat tiukasti lukkojen ja pamppujen armon takana. Tupakalle ulos pääsee vain 3 kertaa päivässä. Mutta jos on "vartijapula" tupakalla käynti rajoittuu yhteen tupakkaan per päivä.
Sytkäriä / tulentekovälineitä ei saa enää selliin, on lukkojen takana sekin. Mutta välillä vanki onnistuu jemmaamaan tupakan tai pari kledjuihinsa ja niinpä sellien sähköjärjestelmät saa tuta. Vangit kuorivat sähköjohtoja tai irrottavat vessan lampun, jonka johdoista saa kipinää ja tulta tupakkaan.
Yksikin oli kuorinut tv johtoa, jonka vartija hoksasi, vei koko johdon ja sanoi "kallis tupakka, meni tv oikeus, vanki on nyt ilman telkkaria"
Yksi vanki kitisi ja protestoi käytävällä. Toinen vanki joutui ojentamaan sitä käskemällä tukkia turpansa, koska "kohta ollaan kaikki lukkojen takana, osasto suljetaan" eli heillä oli ovet auki aamupäivällä, mutta kollektiivirangaistuksen uhka päällä.

Päiväsellejä ei enää ole Sörkassa. Tulokkaat joutuvat pollottamaan matkaselleissä, jotka aina täynnä, ennen kuin pääsevät osastoille. Tai siirretään muualle. Pienessä haastattelumatkasellissä oli kolme vankia.
Vankila oli täynnä muutenkin. Oliko 340 vankia... Tyyppejä ylipaikoilla, kahta tyyppiä selleissä. Entiset laajat siivet osioitu ja osastoitu pieniksi 10 - 12 vangin osastoiksi. Eristysselleissä kamerat.
Edes pierua et voi täräyttää ilman, etteikö valvomo siitä tietäisi

Kyllä itse olen saanut lusia parhaaseen hyvään aikaan takavuosikymmenillä 70-/ja/80-luvuilla. 1983 jätin ne miljööt. Sörkkaan suorastaan haluttiin ja haluajat joutuivat odottamaan (itse pääsin sinne sijoitettuna) vaikka päivittäiset vankiluvut pyörivät 500 vangissa ja ylikin.

Piiitkä lainaus korvattu nuoliviittauksella edelliseen viestiin
-NILS-

[Clarence]

Doctor Lecter ja Rundi tuossa kirjoittavat millaista vankilassa on nykyään. Vaikka olosuhteet ovat parantuneet, on vankiaines huonontunut. Melkoinen prosenttimäärä on sekakäyttäjiä joilla on mielenterveysongelmaisia. 70- luvulla ja vielä 80- luvulla oli tilanne täysin erilainen. Olosuhteet huonommat mutta vankiaines ei niin heikkoa. Ei tietenkään jokaiseilla ole sekakäyttäjä taustaa. On tietenkin sellaisiakin, ketkä haluavat istua saamansa tuomion pois.

Ne vuodet mitä itse olin vankilassa, minulla ei koskaan ollut mitään jatkuvaa lääkitystä. Joskus pyysin Disperin tapletteja, tai jotain muuta. Kaksi kertaa sain bentsoja. Vankilan hyväsydäminen ja aina ystävällinen tippaiita antoi pyytämättä 25 mg Libriumia. Tiedän kyllä 80- luvulta tapauksen, missä Diapameista mies oli raastuvan oikeudessa syytettenä ja jonkin pienen rangaistuksen siitä saikin. Sama tuttu mies oli pikkusen tuon jälkeen vankilan rundissa pakkopaidassa ja talon lääkäri oli määrännyt 20 mg Diapamia.

Vankilan saunassa oli aika tyhjää. Otin löylyjä ja lauteilla oli myös Alpo. Arttu nousi laiteille ja kysyi Alpolta, saitko sinä sen viran. Alpo vastasi sain. Kysyin minkä viran, johon Arttu vastasi: Keravalle nuoriso-ohjaajaksi!

[Oikeus ennen kaikkea]

Kysely: Tätä mieltä vangit ovat saamastaan käyttörahasta ja vankilan ruoasta
Suljettujen vankiloiden vangit kokevat, että vankilasta saatu raha ei riitä kattamaan vankeusajan menoja ja että vankilan tarjoama ruoka on riittämätöntä.

Rikoksettoman elämän tukisäätiön (RETS), entisen Kriminaalihuollon tukisäätiön, kyselyn mukaan 97 prosenttia vangeista kertoi tulojen riittämättömyydestä. Vastaajista 75 prosenttia sanoi, ettei ruoka ole riittävää. Kyselyyn vastasi syksyllä 2022 yhteensä 119 vankia.
Vangit saavat vankeusaikanaan käyttörahaa 48 euroa kuukaudessa. Kyselyn mukaan yleisimpiä menoja ovat puhelut vankilan ulkopuolelle, hygienia- ja intiimituotteet ja elintarvikkeet. Tukisäätiön mukaan osa vastaajista kertoo joutuneensa rajoittamaan yhteydenpitoa läheisiinsä, koska puhelut maksavat niin paljon.
–  Vankilasta soitettavat puhelut ovat huomattavan kalliita, hinta on noin kaksinkertainen siviilissä soitettavaan puheluun verrattuna, sanoo kriminaaliasiamies Marjatta Kaurala.

Annoskoot pieniä, ei proteiinia
Kyselyyn vastanneet vangit kokivat ruoan sisältävän liian vähän ravinteita. Lisäksi annoskoot olivat monen mielestä liian pieniä ja pienentyneet aiemmasta. Vankilaruoan riittämättömyyttä korvataan kyselyn mukaan ostamalla kanttiinista elintarvikkeita ja varsinkin proteiinia, sillä ruoasta sitä ei saanut riittävästi.
– Huomiota kiinnitettiin suljetussa vankilassa viikonloppuisin tarjottavien aterioiden määrään. Viikonloppuisin tarjotaan aamu- ja iltapalan lisäksi vain yksi lämmin ateria. Vastaajat kokivat aterioiden määrän riittämättömäksi, tiedotteessa sanotaan.

Tukisäätiö: Käyttöraha vaatisi korotusta
Tukisäätiö huomauttaa, että vankien käyttöraha ei ole noussut yleisen hintatason mukana. Kaurala sanoo, että vankiraha nousi viimeksi viitisen vuotta sitten, jolloin sitä korotettiin 42 eurosta nykyiseen 48 euroon kuukaudessa.
– Ottaen huomioon kustannustason nousun, se vaatisi korotusta, Kaurala sanoo.
Käyttörahan lisäksi vangit voivat hakea toimeentulotukea Kelasta, mutta Kauralan mukaan pääsääntöisesti sitä ei saa perusmenoihin.
– Täytyy hyvin perustella se hakemus ja olla erityiset syyt, jotta voi saada sitä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kys ... ta/8758662

[Aldrig]

Se on jännää kun ei vankilaruoka sisällä venkuloiden mielestä riittävästi vitamiineja,proteiinia jne. Nämä kaikki vitamiinit sun muut hivenaineet proteiineineen ovatkin näiden tussinaamojen ja huumehörhöjen tärkeimpiä asioita olleessaan hetken siviilissä.
En voi uskoa että he huolehtivat ja tarkkailevat vapaana ollessaan rasvojen ja kalorioiden määriä.
Itse ollessani ”kiertueella” 60 luvun lopulta 80 luvun alkuun myös monessa mestassa putsarina niin huomasin että pahimmat valittajat ruokahuollosta olivat tyypit jotka eivät siviilissä juuri lämmintä ruokaa syöneet.

Tämä puhelimen käyttö on myös yksi naurettava asia.Minkä helvetin takia sun täytyy jollain kymmenen vuoden kakulla roikkua joka päivä puhelimessa? Aikoinaan ,ainakaan vielä 70 luvulla kivitaloissa ei ollut puhelinoikeuksia.Papin tai psykologin kautta sai mahdollisuuden soittaa.Mustalaiset käyttivät sitä hyväkseen sekä Riksussa että Sörkassa.Kaikki tapoistakin lusivat mustalaisethan olivat uskossa.Ja vankilapastori meni halpaan.Sörkassa oli psyk.hommissa tuleva ministeri Kaarina Suonio.Hän oli hyvin herkkä ja ymmärtäväinen mustalaisten pyynnöille.Kaarina oli miss Suomen Leena Brusiinin sisko ja oli demareiden kansanedustaja sekä Sorsan hallituksissa ministerinä kahteen otteeseen.
Yleiseen puhelimeen törmäsin eka kertaa Käyrän vankisiirtolassa noin vuonna 79 .Oli yksi kolikkopuhelin ja jengi seisoi ja odotti omaa vuoroaan.Tätä soittoaikaa oli 2 tuntia kahtena iltana viikossa ja usein kävi niin että kaikki halukkaat eivät päässeet eli ehtineet puhelimeen kun mustasukkaiset vankitoverit jatkoivat soittoaan pitkään kullanmuruaan etsien.

[Elpram]

Eikö kirjeenvaihtoa ole enää laisinkaan?

[Aldrig]

Eikö kirjeenvaihtoa ole enää laisinkaan?

Jaa´a ,miten tärkeitä ne kirjeet ennen olikaan.Kyllä niitä odoteltiin.Itsekin yhdellä reissullani olin juuri mennyt kihloihin kun ”yllättäen” vapaanjalan jutussa Mariankadun rosiksessa vuonna 70 vangittiin ja poliisit paikalle ,kyyti Nokalle ja siitä sitten tarina jatkui ties minne.
Kirjeitä kirjoitettiin monta viikossa,postimerkkeihin meni ostoista lähesyhtä paljon kuin Aromaan ja Rizlaan.
Riiihimäellä kirjoitin yhden mustalaisen kirjeet ja myös luin hänelle tulleet kirjeet.Tyyppi oli Kokkolasta ja ei osannut lukea eikä kirjoittaa.Mustalaisista en yleensä dikkaa mut tämä oli kiva ukko.Nimeä en viitsi sanoa.En tiedä kirjoittaako kukaan enää nykyään kirjeitä. Sääli jollei,on hienoa kun pystyisi pitämään kirjoitustaitoa ja sanavarastoa yllä.

[Clarence]

Usein vastaaja odotti oikeudenkäyntiä vangittuna, ja vapauttavan tuomion kuultuaan pääsi vapaalle odottelemaan hovin ratkaisua. Jossain vankilasta kauempana rikoksesta vastaava määrättiin takaisin lääninvankilaan ja sieltä vapautettavaksi. Mielestäni tuo ei ollut tavallista, jos käräjät olivat kauempana.

Muistan 1975 pidätettynä ollessa putkan seinään oli kirjoitettuna nimiä, ja varoistus; varokaa näitä miehiä, ovat vasikoita! Näin yhtä näistä myöhemmin jossain ja sanoin: Sinun nimesi oli siellä listoilla. Hän vastasi; kyl mä tiedän tarkkaan kaikki mitä sinne on kirjoitettu. Tämä sama epeli jäi kaverilleni velkaa päästessään siviliin. Oli luvannut maksaa vapauduttuaan, mutta hän oli yksi niistä lupaajista, kenellä lupaus unohtui jo vankilan portille. Kaverini laittoi vankilasta kirjeen, jossa muistutti mistä olivat sopineet. Kaksi viikkoa ennen vapautusta hän sai tältä epelintä kirjeen, jossa oli rahat sekä saateteksti: Tervetuloa siviiliin!

Vankilassa 80- luvulla soittelimme kitaraa yhden miehen kanssa aika usein. Opin häneltä myös paljon musiikin teoriaa. Kerran ovien aukiollessa musisoimme, hän soitti sooloa ja minä komppasin. Selliin tuli kuulijoita. Soitimme soittomme ja olin kriittinen itselle. Musisointia kuulut Listoni sanoi: Sehän meni hyvin! Toisella kerralla eri henkilön kanssa musisoimme ja tuolloin toinen komppasi ja minä soitin sooloa. Meillä oli hänen kanssa pari bravuuria, jotka soitimme. Kuunteleviä vankeja oli. Kun nuo kaksi oli soitettu, sanoi kamu kasvot mellevässä hymyssä: No niin, eiköhän se Clarence riitä tällä kertaa.

[Rundi]

Eikö kirjeenvaihtoa ole enää laisinkaan?

Käsitykseni mukaan perinteistä kirjeenvaihtoakin on paljon ja vankihan mielellään odottaa pitkiä kirjeitä ajankuluksi.
Tai ainakin itse kirjoittaa sellaisia kun aikaa on.
Riippuu tietysti siitä, mikä on nykyajan vangin koulutustaso ja kirjoitustaito? Hyvin paljon on ollut julkistakin kritiikkiä, kuinka nykynuoren sosiaaliset taidot matematiikassa, äidinkielessä ja muussa vastaavassa on romahtanut surkeisiinkin lukemiin. Kirjoittaminenkin jonkunlaista harakanvarvasta, kun toimet on tehty lähinnä puhelimien ja tietokoneiden välityksellä ja tekstiviestein tämän vuosituhannen ajan.
Sitä ennenkin 90-luvulla vankiaines alkoi olla peruskoulutukseltaan melko oppimatonta sakkia.