tammijärvellä tai luhangassa asuu nainen, muistaakseni anneli nimeltään. sukunimi taisi olla joku von bauer tms. itse keksimänsä nimi. annelilla on yleensä yllään jotain anteliasta ja läpikuultavaa vaatetta, päässä blondi kihara peruukki ja sen seassa jokin tuulessa liehuva valkoinen morsiuskoriste. kasvot on meikattu niin, että kajaalit on vedetty poskille, n. sentin päähän silmistä. huulipuna on sellaista "kikan" pinkkiä, kirkkaan vaaleanpunaista. välillä anneli ajelee polkupyörällä ilman paitaa, nännit punattuna tällä kirkuvan värisellä huulipunalla.
faija joskus 90-luvun puolella työskennellessään sähköasentajana joutui kyläilemään annelin luona. sähkömiehet oli ollu ihmeissään ku anneli avasi oven läpinäkyvässä yöpaidassa eikä olisi millään laskenut duunareita lähtemään pois. aika miehen kipeä oli tämä nainen, en tiedä onko nykyisin jonkun peräkammarin pojan kellistänyt kun ei ole itseään noissa maisemissa enää tyrkytellyt.
Kylähullut ja muut originellit
Vanhempani kertoivat 60-luvulla Suomen junissa kierrelleestä naisesta, joka uhkaili matkustajia julkisella nöyryytyksellä jos nämä eivät antaneet rahaa. Jos rahaa ei herunut, alkoi eukko huutaa hirvittäviä herjauksia ikään kuin tuntisi uhrin (liittyen seksuaalimoraaliin tms.) nöyryyttäen siten heidät. Kuulemma oli kotoisin jostain Satakunnasta (ilmankos...) Onko kukaan kuullut tästä (ilmeisesti varsin kuuluisa tapaus)? En tiedä oliko hän varsinaisesti hullu, ilmeisesti tienasi ihan mukavasti tuolla.
Olen myös Porista, mutta häpeäkseni täytyy myöntää, että Ahlaisten Heikki on noista Porin mainitsemista ainoa, josta olen kuullut tai nähnyt. Aika vähän tuli liikuttua Ulvilan suunnalla. Torilla pyörivät lisäksi identtiset kaksosmummot, jotka pukeutuivat aina samalla tavalla (vaikka tuskin aiheuttivat mitään häiriötä). Ilmeisesti identiteettien eriytyminen oli jäänyt jotenkin kesken.
Olen myös Porista, mutta häpeäkseni täytyy myöntää, että Ahlaisten Heikki on noista Porin mainitsemista ainoa, josta olen kuullut tai nähnyt. Aika vähän tuli liikuttua Ulvilan suunnalla. Torilla pyörivät lisäksi identtiset kaksosmummot, jotka pukeutuivat aina samalla tavalla (vaikka tuskin aiheuttivat mitään häiriötä). Ilmeisesti identiteettien eriytyminen oli jäänyt jotenkin kesken.
Helsingin vuosilta tuli mieleen toisinaan Kannelmäen asemalta junaan noussut mies, joka oli jotenkuten pukeutunut naiseksi, huulipunaa tms. EI kuitenkaan kovin onnistuneesti, sukupuolesta ei voinut erehtyä. Hän usein höpisi itsekseen artikuloiden kuitenkin varsin huolellisesti. Tästäkin miehestä väitettiin, että hän oli liiasta opiskelusta tärähtänyt maisteri, professori tms.
Mikkelissä eli vielä noin vuosi sitten mies nimeltä Kake. Oikein vaaraton kaveri, herrasmies. Aina tervehti ja rouvitteli/neiditteli, englantia osasi hyvin. Joskus otti pari tanssiaskeltakin torin vieressä. Tämä mies oli siis vieläpä sellainen, ettei hän halunnut valtiolta tukea elämiseen, asui siis vapaaehtoisesti irtolaisena.
Poliisit aina veivät putkaan vaikka rauhassa söi aamupalaa torin laidalla. Ellei hän sitten juuri käynyt paskomassa kaupungin talon eteen niin kuin yleensä. Tosin, kerran näin teurastetun pulun muovipussin päällä sillä penkillä, jossa Kake aamupalaansa aina nautti. Nähtävästi alkoi metsästää? Who knows. Hieman mielenterveys järkkyi, mutta vaaraton hän oli jos ei ärsyttänyt/käynyt päälle tms.
Kuulemma ex-vaimo ja lapset asustelee jenkeissä, tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei. Se on totta, että tämä kyseinen herra on joskus ollut ravintola-alalla ja avioero saattoi tuohon elämään.
Kake kuoli viime kesänä-syksynä(? en muista tarkalleen, muttei tästä kauaa ole) syöpään. Kirkon viereiseen leikkipuistoon.
Poliisit aina veivät putkaan vaikka rauhassa söi aamupalaa torin laidalla. Ellei hän sitten juuri käynyt paskomassa kaupungin talon eteen niin kuin yleensä. Tosin, kerran näin teurastetun pulun muovipussin päällä sillä penkillä, jossa Kake aamupalaansa aina nautti. Nähtävästi alkoi metsästää? Who knows. Hieman mielenterveys järkkyi, mutta vaaraton hän oli jos ei ärsyttänyt/käynyt päälle tms.
Kuulemma ex-vaimo ja lapset asustelee jenkeissä, tiedä sitten mikä on totta ja mikä ei. Se on totta, että tämä kyseinen herra on joskus ollut ravintola-alalla ja avioero saattoi tuohon elämään.
Kake kuoli viime kesänä-syksynä(? en muista tarkalleen, muttei tästä kauaa ole) syöpään. Kirkon viereiseen leikkipuistoon.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
Stadissa pyöri 15-20v. sitten ainakin Erottajan ja Marskin (silloin Kalevankadun puolella) taksiasemien liepeillä semmonen naiseksi pukeutunut isomelainen sekopää. En muista kutsumanimeä enää, joku Late, Arska tms. Sillä oli hame ja kukkahattu ja sitten se aina esitteli isoa melaansa kaikkien katsottavaksi taksitolpalla. Siinä meni kyllä iso meisseli hukkaan, joku naikkonen olisi voinut siitä jopa nauttia 
Siitä hemmosta ei ollut mitään harmia sinänsä, ei pummannut mitään eikä koskaan soittanut hetulaansa kenellekään, joten semmoinen harmiton sekopää. Joku tiesi kertoa, että oli Kannelmäen miehiä, tiedä sitten.
Siitä hemmosta ei ollut mitään harmia sinänsä, ei pummannut mitään eikä koskaan soittanut hetulaansa kenellekään, joten semmoinen harmiton sekopää. Joku tiesi kertoa, että oli Kannelmäen miehiä, tiedä sitten.
A man's got to do what a man's got to do.
en ihan jaksanut lukea koko ketjua, että löytyyks sieltä myös yks hassu täti itä-Suomesta 
mutta täällä Pohjois-karjalassa, tarkemmin sanottua Hammaslahden(pyhäselkä) alueella liikkuu sellanen vanhempi herrasmies, joka jaksaa aina morjestaa, kun ohikulkee. Kiinnitti huomiota tämä setä, kun ajelin töihin aamusella noin kuuden aikaan, niin hän kököttää kuutostien varressa ja lapa pystyssä ja levee hymy päälle. Varsin harmiton heppu, mutta aktiivisesti se jaksaa päivystää tuolla tien päällä
mutta täällä Pohjois-karjalassa, tarkemmin sanottua Hammaslahden(pyhäselkä) alueella liikkuu sellanen vanhempi herrasmies, joka jaksaa aina morjestaa, kun ohikulkee. Kiinnitti huomiota tämä setä, kun ajelin töihin aamusella noin kuuden aikaan, niin hän kököttää kuutostien varressa ja lapa pystyssä ja levee hymy päälle. Varsin harmiton heppu, mutta aktiivisesti se jaksaa päivystää tuolla tien päällä
Tämä MAISTERIHUORA alias SUTTURA on varsin tuttu tapaus minullekin. Asusteli aikanaan kaverini naapurissa ja jakoi säännöllisesti koko alueen kerrostalojen postiluukut täyteen käsinkirjoitettuja mainoksia palveluksistaan
Kulki asumalähiöstään keskustaan usein samalla bussilla aamuisin kuin kaverini ja joskus jouduin itsekin samaan bussiin kanssaan.
Alkumatkan istui auton etuosassa ja huuteli törkeyksiään ja kun joku pahaa aavistamaton mieshenkilö sattui istahtamaan yksinään jollekin penkille kiilasi Suttura tämän ikkunanviereen ja alkoi hieroa kauppaa...
Alkumatkan aamurituaaleihin kuului myös itsensä ehostus
Kirkkaanpunaista huulipunaa suurpiirteisesti ympäri suun niin että reippaasti yli puolet meni huulten yli pitkin naamaa. Samalla tavaralla ympyrät poskiin poskipunaksi. Ja ne vaatteet, no ne nyt oli/on sanoinkuvaamattomat....
Kaupunkiin päästyään se vaihtoi sitten bussia ja matkusti johonkin motarin varteen liftaamaan ja huutelemaan ohi ajaville.
Kulki asumalähiöstään keskustaan usein samalla bussilla aamuisin kuin kaverini ja joskus jouduin itsekin samaan bussiin kanssaan.
Alkumatkan istui auton etuosassa ja huuteli törkeyksiään ja kun joku pahaa aavistamaton mieshenkilö sattui istahtamaan yksinään jollekin penkille kiilasi Suttura tämän ikkunanviereen ja alkoi hieroa kauppaa...
Alkumatkan aamurituaaleihin kuului myös itsensä ehostus
Kirkkaanpunaista huulipunaa suurpiirteisesti ympäri suun niin että reippaasti yli puolet meni huulten yli pitkin naamaa. Samalla tavaralla ympyrät poskiin poskipunaksi. Ja ne vaatteet, no ne nyt oli/on sanoinkuvaamattomat....Kaupunkiin päästyään se vaihtoi sitten bussia ja matkusti johonkin motarin varteen liftaamaan ja huutelemaan ohi ajaville.
-
Valoviikate
- Christopher Lorenzo
- Viestit: 1520
- Liittynyt: Pe Helmi 22, 2008 6:12 pm
- Viesti:
Ihana keskustelu. 
Täällä eräässä kaupunginosassa asuu paljon omalaatuista väkeä, vähintäänkin hiukan keskiarvosta poikkeavaa. (On ihan tavallista, että ulkona keskellä päivää joku saattaa selvin päin virtsata tien viereen, kaupassa toinen asiakas saattaa asettua eteesi yrittäen estää kulkusi, lähes kaikki lapset ja nuoret käyvät käytöshäiriöisille tms. tarkoitettua koulua...) Yhtään kylähullua en näiltä kulmilta (tai niin muualtakaan) osaa kuitenkaan nimetä.
Minäkin olen ollut tämän ilmeisesti Maisterihuorana ja Sutturana tunnetun naisihmisen kanssa paljonkin tekemisissä. Hän asuu pääni sisällä.
Täällä eräässä kaupunginosassa asuu paljon omalaatuista väkeä, vähintäänkin hiukan keskiarvosta poikkeavaa. (On ihan tavallista, että ulkona keskellä päivää joku saattaa selvin päin virtsata tien viereen, kaupassa toinen asiakas saattaa asettua eteesi yrittäen estää kulkusi, lähes kaikki lapset ja nuoret käyvät käytöshäiriöisille tms. tarkoitettua koulua...) Yhtään kylähullua en näiltä kulmilta (tai niin muualtakaan) osaa kuitenkaan nimetä.
Minäkin olen ollut tämän ilmeisesti Maisterihuorana ja Sutturana tunnetun naisihmisen kanssa paljonkin tekemisissä. Hän asuu pääni sisällä.
Just, heh. Voitko sanoa missä Maisterihuora/Suttura asui? Ihan vain mielenkiinnosta kysyn...Blond 001 kirjoitti:Tämä MAISTERIHUORA alias SUTTURA on varsin tuttu tapaus minullekin. Asusteli aikanaan kaverini naapurissa ja jakoi säännöllisesti koko alueen kerrostalojen postiluukut täyteen käsinkirjoitettuja mainoksia palveluksistaan
Kulki asumalähiöstään keskustaan usein samalla bussilla aamuisin kuin kaverini ja joskus jouduin itsekin samaan bussiin kanssaan.
Alkumatkan istui auton etuosassa ja huuteli törkeyksiään ja kun joku pahaa aavistamaton mieshenkilö sattui istahtamaan yksinään jollekin penkille kiilasi Suttura tämän ikkunanviereen ja alkoi hieroa kauppaa...
Alkumatkan aamurituaaleihin kuului myös itsensä ehostus
Kaupunkiin päästyään se vaihtoi sitten bussia ja matkusti johonkin motarin varteen liftaamaan ja huutelemaan ohi ajaville.
Viimeksi muokannut raippa, Ti Elo 19, 2008 11:33 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
En tiedä mikä oli naisiaan, mutta mielenkiintoinen juttu kuitenkin. Olin 90-luvulla tai oikeestaan jostain 90-luvun puolivälistä tehtaassa töissä ja kaksivuoroduunissa. Aamuvuoro alkoi aamulla klo 06.00 ja ajoin polkupyörällä duuniin kesät talvet sen viitisen kilometriä sivuunsa mitä tuo matka oli.
Työmatka alkoi alamäellä ja huipentui sitten pitkähköön ylämäkeen jota jatkui miltei kolme kilsaa jyrkkyyden vaihdellessa. Ei mitään kamalan jyrkkää mutta sen verran että joutui polkemaan tosissaan.
Aamuvuoroin minua tuli aina samassa kohdassa vastaan vanhahkonpuoleiselta näyttävä nainen. Nainen kulki kuin kello. Jos näin hänet ennen erästä lehmusta, tiesin että nyt on vauhtia kiristettävä ja jos hän ei näkynyt sataa metriä myöhemmin, jossa oli mutkaja jos tuohon mutkaan pääsi, se tarkoitti että pystyin hiukan hiljentämään vauhtia.
Ei ollut sellaista aamuvuoroa ettei naista olisi näkynyt paitsi ne muutamat kerrat kun olin nukkunut pommiin.
Nainen oli aina huulipunan osalta ylimeikattu. EI muuta meikkiä mutta huulipunaa taisi kulua yksi / viikko. Tai mistäs minä tiedän. Aina hän raahasi mukanaan isoa ja vanhaa matkalaukkua, joka kaikesta päätellen painoi hyvin paljon sillä suu irveessä hän laukkuaan kantoi.
Koskaan en häntä nähnyt muulloin kuin mennessäni aamuvuoroon. Vaikka kaupunki on melko pieni niin en ikinä.
Sitten tuli eräs aamu jolloin naisella oli mitä ilmeisemmin hyvin tyhjä matkalaukku ja aina aikaisemmasta poiketen toinenkin laukku. Oli loskakeli ja vitutti ajaa läpi kaupungin fillarilla auraamattomia käytäviä.
Nainen tuli tosiaan vastaan juusi siinä missä normaalistikin, ja pysäytti minut. Hän kertoi että "tänään on viiminen päivä. Sitten ei enää. Minä jään eläkkeelle. Kyllä kai sinä matkaystäväni sille ryypyn otat?"
Hiukan hämmentyneenä otin vastaan jo aloitetun kolmen vartin viskipullon ja siitä klunkkasin. Irvistin - en edelleenkään ole viskin ystävä. Toivotin hiukan hämilläni tuolle naiselle onnellisia eläkepäiviä. Kiitos, hän sanoi ja pisti itsekin otettuaan korkin kiinni. Sitten hän jatkoi matkaansa.
Sen koommin en ole häntä nähnyt. Enkä ole muilta kysellyt. Jotenkin minulla on vaan semmoinen kuva että tämä nainen on sellainen mysteeri, jota en halua ikinä murtuvan.
Viimeisestä kohtaamisesta on nyt kulunut yli 10 vuotta. Silti aina, kun pyöräilen tuon kohdan ja sen nimenomaisen lehmuksen ohi, nainen tulee mieleeni. Hän juoksi oman elämänsä maratonin loppuun asti. Niin minä ainakin haluan uskoa.
n
Edit: Tuota kirjoittaessani tuli tuo aika mieleen jolloin tein vielä vuorotyötä. Se että joka toinen viikko sai nukkua pitkään takasi sen että joka ainut aamuvuoroviikko, jolloin kello herätti sulan maan aikana 7 minuuttia yli viiden (olin optimoinut aamuni niin että normaalisti en ollut töissä ikinä töissä viittä vaille mutta äärimmäisen harvoin myöhästyin) sai kello joka kerta minut miettimään että haluaako joku oikeasti minut hereille jo nyt. nyt kun teen päivävuoroa, on se kaikki niin kovasti helpompaa. Kaikki pointsit niille jotka vuorotyössä jaksavat ja mielestäni vuorotyölisät saisi olla selkeästi enemmän, kuin mitä ne nyt ovat!
Työmatka alkoi alamäellä ja huipentui sitten pitkähköön ylämäkeen jota jatkui miltei kolme kilsaa jyrkkyyden vaihdellessa. Ei mitään kamalan jyrkkää mutta sen verran että joutui polkemaan tosissaan.
Aamuvuoroin minua tuli aina samassa kohdassa vastaan vanhahkonpuoleiselta näyttävä nainen. Nainen kulki kuin kello. Jos näin hänet ennen erästä lehmusta, tiesin että nyt on vauhtia kiristettävä ja jos hän ei näkynyt sataa metriä myöhemmin, jossa oli mutkaja jos tuohon mutkaan pääsi, se tarkoitti että pystyin hiukan hiljentämään vauhtia.
Ei ollut sellaista aamuvuoroa ettei naista olisi näkynyt paitsi ne muutamat kerrat kun olin nukkunut pommiin.
Nainen oli aina huulipunan osalta ylimeikattu. EI muuta meikkiä mutta huulipunaa taisi kulua yksi / viikko. Tai mistäs minä tiedän. Aina hän raahasi mukanaan isoa ja vanhaa matkalaukkua, joka kaikesta päätellen painoi hyvin paljon sillä suu irveessä hän laukkuaan kantoi.
Koskaan en häntä nähnyt muulloin kuin mennessäni aamuvuoroon. Vaikka kaupunki on melko pieni niin en ikinä.
Sitten tuli eräs aamu jolloin naisella oli mitä ilmeisemmin hyvin tyhjä matkalaukku ja aina aikaisemmasta poiketen toinenkin laukku. Oli loskakeli ja vitutti ajaa läpi kaupungin fillarilla auraamattomia käytäviä.
Nainen tuli tosiaan vastaan juusi siinä missä normaalistikin, ja pysäytti minut. Hän kertoi että "tänään on viiminen päivä. Sitten ei enää. Minä jään eläkkeelle. Kyllä kai sinä matkaystäväni sille ryypyn otat?"
Hiukan hämmentyneenä otin vastaan jo aloitetun kolmen vartin viskipullon ja siitä klunkkasin. Irvistin - en edelleenkään ole viskin ystävä. Toivotin hiukan hämilläni tuolle naiselle onnellisia eläkepäiviä. Kiitos, hän sanoi ja pisti itsekin otettuaan korkin kiinni. Sitten hän jatkoi matkaansa.
Sen koommin en ole häntä nähnyt. Enkä ole muilta kysellyt. Jotenkin minulla on vaan semmoinen kuva että tämä nainen on sellainen mysteeri, jota en halua ikinä murtuvan.
Viimeisestä kohtaamisesta on nyt kulunut yli 10 vuotta. Silti aina, kun pyöräilen tuon kohdan ja sen nimenomaisen lehmuksen ohi, nainen tulee mieleeni. Hän juoksi oman elämänsä maratonin loppuun asti. Niin minä ainakin haluan uskoa.
n
Edit: Tuota kirjoittaessani tuli tuo aika mieleen jolloin tein vielä vuorotyötä. Se että joka toinen viikko sai nukkua pitkään takasi sen että joka ainut aamuvuoroviikko, jolloin kello herätti sulan maan aikana 7 minuuttia yli viiden (olin optimoinut aamuni niin että normaalisti en ollut töissä ikinä töissä viittä vaille mutta äärimmäisen harvoin myöhästyin) sai kello joka kerta minut miettimään että haluaako joku oikeasti minut hereille jo nyt. nyt kun teen päivävuoroa, on se kaikki niin kovasti helpompaa. Kaikki pointsit niille jotka vuorotyössä jaksavat ja mielestäni vuorotyölisät saisi olla selkeästi enemmän, kuin mitä ne nyt ovat!
Samoin minulle, Runosmäen Ruusuksi häntä oli myös tapana kutsua.Blond 001 kirjoitti:Tämä MAISTERIHUORA alias SUTTURA...
Muovipusseja sillä oli myös aina mukana tolkuttomasti, mitälie niissä aina ollut? vaatteita?
Ja sen "liftaaminenkin" oli usein sellaista haarat auki tiellä hyppimistä.
Nyt en ole kyseistä tapausta pariin vuoteen nähnyt, liekkö elossa enää?
Sen oikean nimenkin joskus kuulin, mutten perhana muista tähän hätään. Ettei olis joku Paula tms ollut.. Sukunimestä ei mitään muistikuvaa.
"Yöperho on koteloitunut"
90 luvun alkuvuosina vaikutti Iisalmessa Pottu Puavona tunnettu kiva mies. Liikkui ympäri kaupunkia pyörää työntäen,pyörään oli köytetty maitokärrit,jotka aina jotakin löyttörojua täynnä.Puavo huusi aina kovaan ääneen itsekseen ja kaikille vastaantulijoille.Kauheaa älämölöä.Jopa Puavon talo oli kaupungin laitamilla nähtävyys,kamalampaa mörskää ei ihan joka paikasta vastaan tule.Kerran paikallislehden toimittaja oli mennyt avoimesta ovesta sisälle,haastattelun toivossa.Oli tullut äkkilähtö karkuun kun oli Puavo suutunut tunkeilijasta.Mutta tuli kerran Puavollekkin kiire.Asuin silloin Transpoint terminaalin lähellä,oli jo myöhä ilta kun alkoi taas Puavon huutelu kuulua läheltä.Kunnes joku rekkamies hyökkäsi terminaalista ja huusi että KUKA SAATANA TÄÄLLÄ ELÄMÖI ! Ja lähti juoksemaan Puavoa kohti.Silloin sai Puavo jalat alleen,eikä jäänyt enää vastaan huutelemaan.
Täällä Treella olen törmännyt usein pyörällä ajavaan mieheen, joka käy mm. tarkistamassa, löytyisikö roskiksista mitään kivaa. Eipä tässä muuten mitään niin poikkeavaa ole, mutta mies huutaa pyöräillessään raivokkaaseen sävyyn hirveän litanian kirosanoja. Ts. siis ajelee pyörällänsä ja karjuu "voi jumalautasaatanaperkele!". En ole uskaltanut herraa lähestyä ja kysyä, löytyykö sanavarastosta muutakin. Hyvin aggressiivisen oloinen, mutta tuskin on sitä kuitenkaan puhetyyliään lukuunottamatta.
Keep the city clean, keep the trash in jail.
Jep, Suttura heilui usein siinä Runosmäen kohdalla Tampereen motarin alussa.
Samoin kun Manhattanin vieressä se keikkui myös usein.
Asui kumminkin Varissuolla.
Moneen vuoteen en itsekään ole tapaukseen törmännyt, tosin en kyllä enää Turussa edes asu joten ei mikään ihme ettei vastaan tule kun siellä satunnaisesti käyn.
Samoin kun Manhattanin vieressä se keikkui myös usein.
Asui kumminkin Varissuolla.
Moneen vuoteen en itsekään ole tapaukseen törmännyt, tosin en kyllä enää Turussa edes asu joten ei mikään ihme ettei vastaan tule kun siellä satunnaisesti käyn.