Järvenpään sarjamurhaaja (ketju 2)

[ässähai]

Missäs muuten nykyään huitelee tuo toinen kirjan tekijä, se oikeusoppinut, pajunköysi - onko kellään mitään tietoa? Sitä tavallinen ihminen luulis että häntä kiinnostaa vielä kovastikin, mitä ns. JSM-tapaukselle kuuluu. Onhan tuo kirja ollut lähtölaukaus laukalle lähteneille tarinoille hiekkakuoppa-sarjamurhaajasta. Vaikka syytönhän hän siihen on, pajunoja...

Yliopisto- ja asiantuntijajuttuja näköjään nykyään: https://uefconnect.uef.fi/en/person/jussi.pajuoja/

Kiitti! Mielenkiintoisia tutkimuksia pukannut mm. rikosoikeuden professori Tolvasen kanssa. Ja Sipilän normitalkoitakin on ollut arvioimassa mm. oikeusneuvos Keinäsen kanssa; normitalkoot liittyi muun muassa potilas/asiakastietojen säädöksiin; potilastiedoistahan on tässäkin ketjussa keskusteltu. Vuoden 2021 jälkeen ei ole tullut mitään uutta julkaisua Jussi Pajuojalta (ikävästi pajunköydeksi nimittelin häntä tuossa aiemmassani). Mitähän asiantuntijajuttuja nyt on työn alla?

[viivahattu]

Paluuna takaisin lähtötietojen toistoon lähes varmalta tuntuu ainakin se, että jokin selvä muukin kytkös hiekkakoppiin tekijällä on täytynyt olla joko historiassaan tai peräti vielä tekojenkin aikaan. Ehkä kuitenkin ennemminkin historiassaan. Tapahtuneita tuskin olisi tapahtunut henkilölle vähänkään vieraalla alueella tai paikalla, jonka tuntemus olisi perustunut pelkästään löyhään tutustumiseen jostain kauempaa käsin ja/tai karttatuntemuksen pohjalta. Mutta tällaiset, muuten profiiliin sopineet, henkilöt kai olivat jo aikanaan kammattu moneen kertaan ilman tapauksen selviämistä.

Aluetuntemusta tekijällä on varmasti ollut, mutta kytkös hiekkakuoppiin on voinut olla myös ihan puhtaasti käytännöllinen. Ei olisi ensimmäinen organisoitunut sarjamurhaaja, joka valitsee uhrit sen henkilökohtaisen trauman perusteella, mikä sarjamurhaajaksi nyt ikinä on ajanutkaan, mutta murhapaikka ja uhrin hävittäminen pohjautuvat ihan kylmään logiikkaan, jolla pyritään minimoimaan kiinnijäämisen riski. Hiekkakuopat ovat lähes poikkeuksetta syrjäisiä paikkoja, joihin harva vahingossa eksyy varsinkaan yöaikaan. Näkyvyys ympäristöön on nolla eikä ääniäkään juuri kantaudu kuopan reunaa kauemmas. Haudan kaivaminen uhrille on nopeaa ja jälkien peittäminen helppoa.

[Eaglegoat]

Paluuna takaisin lähtötietojen toistoon lähes varmalta tuntuu ainakin se, että jokin selvä muukin kytkös hiekkakoppiin tekijällä on täytynyt olla joko historiassaan tai peräti vielä tekojenkin aikaan. Ehkä kuitenkin ennemminkin historiassaan. Tapahtuneita tuskin olisi tapahtunut henkilölle vähänkään vieraalla alueella tai paikalla, jonka tuntemus olisi perustunut pelkästään löyhään tutustumiseen jostain kauempaa käsin ja/tai karttatuntemuksen pohjalta. Mutta tällaiset, muuten profiiliin sopineet, henkilöt kai olivat jo aikanaan kammattu moneen kertaan ilman tapauksen selviämistä.

Aluetuntemusta tekijällä on varmasti ollut, mutta kytkös hiekkakuoppiin on voinut olla myös ihan puhtaasti käytännöllinen. Ei olisi ensimmäinen organisoitunut sarjamurhaaja, joka valitsee uhrit sen henkilökohtaisen trauman perusteella, mikä sarjamurhaajaksi nyt ikinä on ajanutkaan, mutta murhapaikka ja uhrin hävittäminen pohjautuvat ihan kylmään logiikkaan, jolla pyritään minimoimaan kiinnijäämisen riski. Hiekkakuopat ovat lähes poikkeuksetta syrjäisiä paikkoja, joihin harva vahingossa eksyy varsinkaan yöaikaan. Näkyvyys ympäristöön on nolla eikä ääniäkään juuri kantaudu kuopan reunaa kauemmas. Haudan kaivaminen uhrille on nopeaa ja jälkien peittäminen helppoa.

Minäkin olen viime aikaisissa pohdinnoissani päätynyt siihen, ettei noiden hiekkakuoppien valintaan ole välttämättä tarvittu mitään sen syvempää tarkoitusta. Paljon alueella autoileva tekijä saattaa tuon olla tekoja suunnitellessaan löytänyt ihan sattumalta, kun etsinyt hiljaisemmilta kantateiltä autolla ajettavaa kärrypolkua jota ajamalla pääsee taloista ja teiltä näkemättömiin.

Näiden ns. tämän foorumin kahden pääepäillyn osalta olen päätynyt siihen, että jos tekijä on kellokosken ukko, tuntee hän alueen todennäköisesti historiastaan koska asunut/oleillut alueella nuorempana paljon joko työn tai sukulaisten kautta. Hyryläläiselle tuo paikka olisi voinut olla ihan vaan ajoreissuillansa, joita väitetysti oli todella paljon, vastaan tullut sopiva syrjäinen runkkupaikka.

[Eaglegoat]

Hieman saman tyyppisestä silvonta sarjamurhaamisesta, niin sanotusta Long island serial killer casessä jäänyt jenkkilässä kiinni sangen hyväosainen ja tavan ihmisten epäilyjen ulkopuolella kulkenut arkkitehti: https://edition.cnn.com/us/live-news/lo ... index.html

Hyvä muistutus Hikiän tapaustakin miettiessä, että ne kylähullut epäillyt saattavat olla vain kylähulluja. Tällaisiin tekoihin syyllistyy myös aivan sellaisia tavallisen pulliaisen oloisia ihmisiä joista ei kuuna päivänä edes läheisimmät uskoisi.

[Ross Sullivan]

Hieman saman tyyppisestä silvonta sarjamurhaamisesta, niin sanotusta Long island serial killer casessä jäänyt jenkkilässä kiinni sangen hyväosainen ja tavan ihmisten epäilyjen ulkopuolella kulkenut arkkitehti: https://edition.cnn.com/us/live-news/lo ... index.html

Hyvä muistutus Hikiän tapaustakin miettiessä, että ne kylähullut epäillyt saattavat olla vain kylähulluja. Tällaisiin tekoihin syyllistyy myös aivan sellaisia tavallisen pulliaisen oloisia ihmisiä joista ei kuuna päivänä edes läheisimmät uskoisi.

"Minäkin olen viime aikaisissa pohdinnoissani päätynyt siihen, ettei noiden hiekkakuoppien valintaan ole välttämättä tarvittu mitään sen syvempää tarkoitusta."

Tästä olen samaa mieltä.

Eri maiden kylähullujen vertailuun tulisi ottaa mukaan myös yhteiskunnallinen sekä kulttuurillinen elementti. En nyt ole eri mieltä, mutta eri maita ei ihan suoraan voi vertailla kylähullujen tai ei-kylähullujen osalta.

[Eaglegoat]

Eri maiden kylähullujen vertailuun tulisi ottaa mukaan myös yhteiskunnallinen sekä kulttuurillinen elementti. En nyt ole eri mieltä, mutta eri maita ei ihan suoraan voi vertailla kylähullujen tai ei-kylähullujen osalta.

Ei tietenkään voi vertailla suoraan näitä. Lisäksi long islandin sarjamurhaaja toimi aivan erilaisessa ympäristössä, 8 miljoonan asukkaan suur metropolissa, kun Järvenpään sarjamurhaaja toiminut jopa suhteellisen ruraaleissa ympäristöissä pikku kaupungeissa. Pointti enemmänkin se, että tällaisiin rikoksiin kykenevät ihmiset voivat olla tavan tallaajan tutkan täysin alapuolella meneviä henkilöitä. Päälle päin "tavan pulliaisia".

[hannu hanhi]

Hieman saman tyyppisestä silvonta sarjamurhaamisesta, niin sanotusta Long island serial killer casessä jäänyt jenkkilässä kiinni sangen hyväosainen ja tavan ihmisten epäilyjen ulkopuolella kulkenut arkkitehti: https://edition.cnn.com/us/live-news/lo ... index.html

Hyvä muistutus Hikiän tapaustakin miettiessä, että ne kylähullut epäillyt saattavat olla vain kylähulluja. Tällaisiin tekoihin syyllistyy myös aivan sellaisia tavallisen pulliaisen oloisia ihmisiä joista ei kuuna päivänä edes läheisimmät uskoisi.

Jos sarjamurhaaja asuu Long Islandilla ja työskentelee Manhattanilla, niin on jo iso mahdollisuus, että hän on koulutettu ja varakas. Näinhän poliisi profiloi tekijän jo paljon ennen kuin Rex Heuermann jäi kiinni. Aika usein sarjamurhaajat sulautuvat hyvin omaan ympäristöönsä. Todennäköisesti Järvenpään murhamies on sitä mitä monet muutkin alueen miehet. Voin aika isosta summasta lyödä vetoa, että ei ole arkkitehti.

[JasseHames]

Jos haetaan referenssiä hiekkakuopalle, niin mikä oli Häkä-Enskan yhteys Hyvinkään sorakuoppaan, jolta kahden surmaamansa naisen ruumiit löytyivät? Häkä-Enska oli asunut Hyvinkäällä pitäen vaimonsa kanssa baaria, mutta henkirikosten aikaan hän asui nähtävästi Helsingissä. Kolmannen surmaamansa naisen ruumis löytyi läheltä Degerbyn työleiriä, jossa Häkä-Enska oli ollut suorittamansa viimeisimmän tuomionsa viimeisiä vaiheita.

Mistä sitä tietää, vaikka tämä psyko olisi mennyt kirjastoon lukemaan erilaisia karttoja löytääkseen harrastukselleen sopivan paikan, eikä muuta yhteyttä hiekkakuoppaan sitten ole. Pakkohan poliisin silti on melko perusteellisesti tutkia erinäisten henkilöiden yhteyksiä tämän ketjun aiheena oleville hiekkakuopille, mutta yhteys sinänsä ei todista syyllisyydestä mitään.

Muuten maanmittauslaitoksen sivuilta ovat eri vuosien peruskartat katseltavissa entistäkin helpommin. Isompi, nyttemmin jo lähes metsittynyt ja muistaakseni kunnan hallinnoimalla/omistamalla kiinteistöllä sijainnut hiekkakuoppa on ollut käytössä vielä vuonna 1989. Näyttäisi siltä, että hiekkakuopat ovat olleet vähintään jokaisen seututietä nro 290 pitkin ajaneen tiedossa, joten niiden ja tekijän yhteyden varaan ei kannattane paljoa laskea.

Varmuuden vuoksi sanon vielä, etten epäile Häkä-Enskaa JSM:ksi. Tiettävästi Häkä-Enskalla on ollut liftarisurmien aikaan vaimo (jolta lienee saanut alibin), ja ainakin kuvaansakin on mitä ilmeisimmin näytetty Meriläiselle.

Eräs tyttö otti yhteyttä poliisiin ja kertoi liftanneensa Helsingistä Hyvinkäälle. Kuljettaja, noin nelikymppinen mies oli käyttäytynyt oudosti ja ajellut muualle kuin mitä tyttö halusi. Tyttö kuitenkin oli päässyt autosta ulos ja poliisin näyttäessä hänelle Ension kuvaa, tyttö tunnisti miehen. Läheltä piti…

[tom]

Etenkin murhan tai kuoppien osalta ilmeisesti ruumiin siirtelyn suhteen on täytynyt olla käsitystä, ehkä hyvääkin sellaista, tyypillisestä alueen liikenteestä sekä ihmisten liikkeistä, ellei sitten ole puuhastellut vaan olettamuksella ja riskillä, ettei alueelle kuitenkaan osu muita ihmisiä, mikä on tietenkin ollut ainakin yöaikaan ilmeistä.

[riihitonttu]

Jos haetaan referenssiä hiekkakuopalle, niin mikä oli Häkä-Enskan yhteys Hyvinkään sorakuoppaan, jolta kahden surmaamansa naisen ruumiit löytyivät? Häkä-Enska oli asunut Hyvinkäällä pitäen vaimonsa kanssa baaria, mutta henkirikosten aikaan hän asui nähtävästi Helsingissä. Kolmannen surmaamansa naisen ruumis löytyi läheltä Degerbyn työleiriä, jossa Häkä-Enska oli ollut suorittamansa viimeisimmän tuomionsa viimeisiä vaiheita.

Jonkinlainen ero on, että Häkä-Enska käytti jokaisessa paljastuneessa henkirikoksessaan eri tekopaikkaa, kun JSM on käyttänyt todennäköisesti ainakin kahdessa tapauksessa samaa aluetta eli henkirikos ja henkirikoksen yritys. Metsäalueella jonne ei ajaudutu sattumalta vaan vaatii päätöksen ennalta. Toki sama pätee varmaan Häkä-Enskan käyttämään hiekkakuoppaan eli hän on myös tiennyt sen ennalta, mutta se on vain ollut käytössä yhdessä todennettavassa tapahtumassa (kaksi henkirikosta samalla)

Etenkin murhan tai kuoppien osalta ilmeisesti ruumiin siirtelyn suhteen on täytynyt olla käsitystä, ehkä hyvääkin sellaista, tyypillisestä alueen liikenteestä sekä ihmisten liikkeistä, ellei sitten ole puuhastellut vaan olettamuksella ja riskillä, ettei alueelle kuitenkaan osu muita ihmisiä, mikä on tietenkin ollut ainakin yöaikaan ilmeistä.

Pidän hyvin mahdollisena, että paikka on valittu pragmaattisesti. Ajallisesti lyhyen ajomatkan päässä lähikaupungeista, josta uhreja on etsitty. Samalla tekopaikka on riittävän syrjäinen jossa ei todennäköisesti yöllä tule törmänneeksi kehenkään, mutta välittömästi Hikiäntie ja Kuruntien läheisyydessä jossa autoilu ei herätä kenenkään huomiota. On vielä kaksi eri asiaa tulla kuopille Hyvinkään suunnasta tai Riihimäeltä. Hyvinkäältä Hikiän suuntaan ajettaessa alue jää luonnollisesti Hikiän tien varteen. Riihimäen keskustasta yksikään optimireitti paikasta A) paikkaan B) ei kulje Hikiäntietä kuopalle kääntyvän metsätien ohi ellei tavoite ole nimenomaan päästä alueelle joka rajoittuu välille Hikiäntien-Kuruntien ja Hikiäntie-Erkyläntie risteykset, jota pitkin pääsee myös Riihimäellä. Se kuitenkin helposti saavutettavissa jos on aluetuntemusta Riihimäen suunnastakin. Eli jos sinne päädytään toisenkin kerran samoissa merkeissä pimeän aikaan, sillä kertaa erisuunnasta Riihimäeltä alkaa paikallistuntemus korostumaan.

Tämä pohdinta perustuu siis siihen vihjeeseen, että Lukkarisesta olisi viimeinen havainto Riihimäellä, mutta Meriläinen kuljetettu hiekkakuopalle Järvenpäästä Hyvinkään keskustan kautta. Lisäksi Meriläinen oli matkalla havahtunut, että ollaan oudolla reitillä, mutta tekijä oli vakuutellut, että Riihimäelle ollaan menossa. Jos tunnet alueen hyvin, niin kääntymällä pari kilometriä ennen kuoppaa Erkyläntielle, joka ohittaa Erkylän kartanon alueet pääset Riihimäellä vielä suoraviivaisesti, mutta reitti ei ole enää satunnaisen ulkopaikkakuntalaisen perusteltavissa. Tämä on kuitenkin vielä paikalliselle ihan luonteva reitti Monnilinjan sijasta joka olisi optimireitti riippuen miten Hyvinkään keskustasta poistutaan. Jos tavoite on päästä hiekkakuopille poistumisretti valikoituu Hikiäntien suuntaan ja silloin voidaan perustella reittiä Erkyläntien kautta Riihimäelle helposti ilman, että se herätää aluetta tuntavassa suurta kummastusta. Sen pystyy perustelemaan ihan hyvin kysyjälle vaikka onkin sorapohjaista tietä. Tai vaihtoehtoisesti voit sanoa meneväsi Selänojantietä jonkin matkaa kuopan jälkeen. Tämä alkaa sitten paikallistuntemusta omaavalle särähtämään korvaan. Pääsee vielä hyvin, mutte tulee omituinen kiertoreitti verrattuna esimerkiksi Erkyläntien valintaan. Sama pätee Hikiän taajaman jälkeen Riihimäelle ajettava reitti, tätäkin reittiä on vaikea perustella kierron takia, mutta jos sinne asti ei ollut edes tarkoitus ajaa, niin se ei olisi varsinainen ongelma siinä vaiheessa.

Kyseisten kuoppien alue on sellainen, että siihen ei tule monellekaan alueella asuvalla luontaista sidettä. Se on aina ollut kylien raja-aluetta, koulupiirien raja-aluetta, siinä ei ole ollut koskaan asutusta, mutta se on ollut historiallisen (1400-luvulta lähtien) päätien varressa ja on ollut päätie vielä 1900-luvun puolivälissä eli siitä erkanee teitä moneen suuntaan. Erityisesti Riihimäen keskustan suunnasta tultaessa ei osu optimireittien varrelle, mutta eri reittejä kiertelevä paikallisautoilija löytää sen nopeasti. Hikiällä asuville se on luonnollisesti pääväylän varrelle, mutta tekijä tuskin on Hikiältä. Eli mahdollisesti tekijän valinta, joka halunnut valita helposti saavutettavan, huomaamattomasti saavutettavan, suojaisen alueen ja johon on vaikea liittää emotionaalisesti ketään henkilöä ellei itse satu tuntemaan maanomistajia tai lähialueen asukkaita. Toisaalta lähelle pääsee perusteltua reittiä jos ollaan ajamassa Järvenpäästä Riihimäelle tai esimerkiksi Riihimäeltä Kellokoskelle vaikka optimireitistä ei olisikaan enää kyse. Vasta viimeiset 2 tai 0.5 km hiekkakuopille vie reiteistä sivuun jotka voisi näissä tapauksessa vielä perustellusti valita.

Erikoista tässä on se, että vaikka Meriläinen pääsi pakoon, niin sama paikka valikoitui uudestaan. Oliko se "totuttu" valinta siinä tapauksessa, että Lukkarinen käveli eteen Riihimäelle ja tilaisuus tuli suunnittelematta eikä uutta tekopaikkaa oli vielä mietitty vai oliko se tietoinen valinta, että poliisi osaisi yhdistää tapaukset eli jonkinlainen peli/nokittelu poliisia vastaan. Vai tuliko tekijä myöhemmin epäluuloiseksi eikä valinnut samaa paikkaa enää kolmatta kertaa.

[riihitonttu]

Edelliseen viestiin lisäyksenä vielä se, että kyseinen tekopaikka ja Lukkarisen ruumiin kätkentä eivät ole kuitenkaan sellaisia, että Lukkarisen ruumiin löytyminen olisi ollut sattuman yläpuolella. Päinvastoin olisi ollut epätodennäköistä ettei sitä olisi koskaan löydetty. Nyt se toki löytyi poikkeuksellisen nopeasti. Kun ottaa huomioon, että tekijä käytti samaa aluetta kahdesti ja ensimmäinen uhri jäi tosiaan eloon, niin paikan valinta ei kerro mistään laadukkaasta suunnitelmallisuudesta toteuttaa henkirikosta, josta ei jää mitään jälkiä. Se saattaa kertoa siitä, että focus on ollut teon suorittamisessa eikä teon peittämisen suunnitelmallisuudessa ja siihen on valikoitunut tehtävään teon näkökulmasta hyvin soveltuva alue eikä niinkään kätkennän näkökulmasta. Jos alue on valikoitunut intuitiviisesti, niin silloin se tarkoittaa, että tekijällä on vahvaa alue tuntemusta. Huolellista suunnitelmallisuutta paikan valinnasta vastaan puhuvat se, että Meriläisen paon vuoksi tekijä voidaan yhdistää alueeseen ja ruumiin kätkemistä ei ole ainakaan suunniteltu laadukkaasti. Jos Haantien tapaus on saman tekijän käsialaa, niin siinä on mahdollisesti suunnitelma kätkennän suhteen ollut parempi tai tekijä on sen suhteen ollut onnekkaampi. Täsmällistä arvioita ei voi tehdä ilman, että paikka tiedetään.

[ässähai]

Erikoista tässä on se, että vaikka Meriläinen pääsi pakoon, niin sama paikka valikoitui uudestaan. Oliko se "totuttu" valinta siinä tapauksessa, että Lukkarinen käveli eteen Riihimäelle ja tilaisuus tuli suunnittelematta eikä uutta tekopaikkaa oli vielä mietitty vai oliko se tietoinen valinta, että poliisi osaisi yhdistää tapaukset eli jonkinlainen peli/nokittelu poliisia vastaan. Vai tuliko tekijä myöhemmin epäluuloiseksi eikä valinnut samaa paikkaa enää kolmatta kertaa.

Jos Lukkarisen kohdalla tekopaikka olisi ollut "tietoinen valinta, että poliisi osaisi yhdistää tapaukset eli jonkinlainen peli/nokittelu poliisia vastaan", niin varmaankin poliisi olisi tämän mahdollisuuden huomioinut, ja siksi toistuvastikin selvitellyt halki poikki pinoon kaikki ne "katkerat konnat"/ "kaunaiset kollegat"/ "kyläilevät kätyrit", joita olisi voinut ja voisi epäillä tekijäksi. Kyllä pitäisi olla melkoiset avut tekijällä, jos ei olisi tämmöisessä tapauksessa jäänyt poliisin kynsiin ja sitten päätynyt näytön kautta telkien taakse. Mikähän sattuman kauppa se olisi voinut tulla väliin tuossa vaihtoehdossa.... Kumma juttu muuten, että Supo ei ole aikoinaan kokenut mitään kiinnostusta tätä juttukokonaisuutta kohtaan, vaikka tekopaikan lähialueella toimii Puolustusvoimien varuskunta, ja tämä Kellokosken sairaala, jossa on saanut päsmäröidä venäläisiä psykiatreja ilman minkäänlaista kelvollista* valvontaa.
--> *) Psykiatristen sairaaloiden ja psykiatrien valvonnan kehnosta tasosta saa tietoa Suomen Lääkäriliitolta/ Psykiatriyhdistykseltä, Avista (ent. lääninlääkärit), Valvirasta (ent. TEO), oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin virastoista.

[lillarejoete]

Iltasanomissa julkaistu tänään pitkä juttu. Haantien ruumista etsitty tuloksetta jostakin vesistöstä Keski-Uudellamaalla ja Lukkarisen murhan tekoväline on poliisin hallussa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009711200.html

17:30

Viimeiset juhlat
Maarit Haantie lähti 30 vuotta sitten juhlimaan, eikä hän koskaan palannut kotiin. Hän on yksi kolmesta naisesta, joiden kohtalo on yhdistetty teoriaan mystisestä sarjamurhaajasta. Nyt poliisi on tehnyt kaikessa hiljaisuudessa uusia etsintöjä.

Kaksi vuotta ehti kulua ennen kuin poliisi aloitti viralliset kuulustelut riihimäkeläisen Maarit Haantien katoamisesta. 40-vuotias Haantie katosi 13. elokuuta 1993. Hän oli lähtenyt kotoaan avomiehensä ja pienen seurueen kanssa Järvenpäähän ravintola Zapatan 1-vuotisjuhliin.

Miksi poliisi odotti kaksi vuotta ennen ensimmäistäkään kuulustelua? Sitä ei tapauksen nykyinen tutkinnan­johtaja, rikos­komisario Jan Aarnisalo keskus­rikos­poliisista tiedä. Mutta sen hän tietää, mitä kahden vuoden odotusaika vaikuttaa ihmisten muistiin. Se vaikeuttaa oleellisesti tapahtuneen tutkintaa.

– Sen tiedän, että samana päivänä, kun Maarit Haantiestä kirjattiin katoamis­ilmoitus, hänestä annettiin myös etsintä­kuulutus. Poliisin toimesta myös ravintola­henkilö­kuntaa puhutettiin.

– Muistikuvat siltä illalta eivät muutenkaan olleet ihan kristallin­kirkkaita, koska kaikki osapuolet, lopulta myös kuskiksi lähtenyt nainen, olivat nauttineet alkoholia. Poliisi on varmasti puhuttanut osapuolia jo tuoreeltaan, mutta viralliset kuulustelut on tehty vasta kaksi vuotta Maarit Haantien katoamisen jälkeen, Aarnisalo sanoo.

Pian Maarit Haantien katoamisesta on kulunut tasan 30 vuotta.

AARNISALO kertaa sen, mitä poliisi Haantien katoamisesta tietää. Maarit Haantie katosi perjantaina 13. elokuuta 1993 ravintolaillan jälkeen. Hän lähti kotoaan Riihimäeltä noin kello 17–18 aikaan yhdessä avomiehensä sekä 1–3 henkilön kanssa. Seurueen oli tarkoitus mennä ravintola Zapatan 1-vuotisjuhliin.

Katoamisillan kulusta on erilaisia versioita.

– Zapataan pääsi vain Maarit ja avomies ja kuskina toiminut nainen. Zapataan tarvittiin kutsukortti ja kaikilla sitä ei ilmeisesti ollut, Aarnisalo kertoo.

Poliisille tuntemattomasta syystä Maarit Haantie poistui jossain vaiheessa Zapatasta ja meni Winstoniin, jossa seurueeseen kuuluvat miehet olivat.

Winstonissa olleet henkilöt poistuivat myöhemmin junalla takaisin Riihimäelle. Haantie oli jäänyt odottamaan Zapatan ulkopuolelle aviomiestään, sillä humalatilan takia hän ei enää päässyt ravintolaan.

– Jollakin konstilla Haantie on mennyt illan ja yön aikana Hyvinkäälle. Se tiedetään, että Haantie oli poistunut yksin hyvinkääläisestä ravintola Martinasta, Aarnisalo kertoo.

Martinasta löytyi Haantien käsilaukku. Se toimitettiin Hyvinkään poliisille noin kaksi viikkoa katoamisillan jälkeen, 31. elokuuta 1993.

Riitaa avopuolisoiden kesken tai muun seurueen kanssa ei Aarnisalon mukaan ole ollut. Tiedossa ei ole muutakaan sellaista, jonka takia Maarit Haantie olisi halunnut itse kadota. Haantien tytär odotti äitiään hoitamaan omaa lastaan, eikä isoäiti olisi jättänyt sitä väliin.

SYNKIN vaihtoehto on ollut vuosien varrella esillä useaan kertaan. Haantien tapaus on yhdistetty kahden muun naisen kohtaloon, sadistisen murhan uhriksi joutuneen 28-vuotiaan Tuula Lukkarisen sekä ”Helluksi” kutsutun Helena Meriläisen, 39, tapauksiin.

Lukkarinen löytyi raa’asti surmattuna sorakuopalta Hausjärveltä. Sieltä samalta kuopalta Meriläinen onnistui pakenemaan miehen kynsistä, joka takoi häntä teräaseella päähän. Paksu myssy suojasi häntä iskuilta.

Meriläinen kuuli miehen kylmäävät sanat: ”Eipä onnistunut tällä kertaa.”

Onko kaikkien kolmen naisen kohtalo yhden ja saman kiharatukkaisen miehen käsissä? Riehuiko alueella Järvenpään sarjamurhaaja, kuten on epäilty?

Aarnisalo ei halua puhua sarjamurhaajasta, koska faktaa on vain yhdestä henkirikoksesta ja yhdestä sen yrityksestä.

– Suoranaisesti sarjamurhaajaa tässä ei haeta, koska meillä on vaan yksi todistettu henkirikos. Silti tapauksissa on paljon yhtäläisyyksiä, Aarnisalo myöntää.

Ensimmäinen uhri oli Helena Meriläinen, joka nousi hyökkääjänsä kyytiin Järvenpäästä matkatakseen kotiinsa Riihimäelle 14. marraskuuta 1990. Nahkatakkinen mies vaaleassa autossa tarjosi matkan aikana Helenalle alkoholia niin, että Helena nukahti. Ehkä hän ajatteli olevansa turvassa, sillä autossa oli lastenistuin.

Hän oli poistunut autosta tarpeilleen, kun mies iski. Syrjäisellä sorakuopalla Hausjärven Hikiällä Helena taisteli hengestään hyökkääjää vastaan ja selvisi.

Toinen uhri oli Tuula Lukkarinen. Hänen kohtalonsa paljastui, kun maanviljelijä lähti tarkastamaan tuulenkaatoja tontiltaan huhtikuussa 1991. Hän löysi erittäin pahoin runnellun ruumiin sorakuopalta. Olemuksen ja vaatetuksen perusteella vainajaa luultiin mieheksi.

Lukkarinen oli päässyt edellisenä päivänä pois Kellokosken sairaalasta. Viimeinen varma havainto Lukkarisesta on Järvenpään Alkon ulko-ovelta.

Rikospaikan tutkinta oli haastavaa, sillä satanut lumi oli sotkenut jälkiä. Rikostutkija sulatti hiustenkuivaajalla jopa lunta todisteita löytääkseen. Jotain hyvin raskauttavaa paikalta löytyi, sillä poliisilla on hallussaan Lukkarisen murhaan liittyvä yksi epäilty tekoväline.

Kolmas uhri oli yhä kateissa oleva Maarit Haantie.

– Vihjeitä on tullut vuosien varrella paljon, mutta Haantiehen ei ole tullut niin paljon kuin kahteen muuhun. Eniten on tullut vihjeitä Lukkarisen murhaan. Johtuuko se sitten siitä, että siinä kyse on selkeästä henkirikoksesta, Aarnisalo miettii.

Poliisi on tutkinut erityisesti Riihimäkeä, josta on tullut naisia yhdistävä tekijä. Lukkarisesta on mahdollinen havainto sieltä keskiviikkoiltana.

– Meriläinen odotti Järvenpään asemalla junaa mennäkseen Riihimäelle, ja myös Maarit Haantie pyrki oletettavasti illan päätteeksi takaisin kotiinsa Riihimäelle. Kun olemme katsoneet tätä kokonaisuutta uusin silmin, niin kyllä se Riihimäki on nyt näistä mielenkiintoisin asia, Aarnisalo kertoi aiemmin Ilta-Sanomille.

TODENNÄKÖISINTÄ on, että Maarit Haantie on menehtynyt, sillä mitään luotettavia elonmerkkejä hänestä ei ole katoamisillan ja -yön jälkeen.

Hänen tapauksensa tutkinnasta tekee erityisen vaikean sen, ettei Maarit Haantietä tai hänen ruumistaan ole 30 vuoden aikana löydetty.

Vainaja pystyy kertomaan kohtalostaan myös kymmenien vuosien jälkeen, vaikka jäljellä olisi pelkkiä luita. Vaatteet sekä mahdollisesti mukana yhä olevat tavarat auttavat kohtalon selvittämisessä.

– Jos ruumis on ollut hapettomassa tilassa, vaikka suossa, se säilyy paremmin. Ruumis ei ole enää suoraan tunnistettavissa, mutta hampaiden tai dna:n avulla hänet voidaan tunnistaa.

– Henkirikostutkinnassa ruumis on tärkein todiste. Ruumiista voidaan tehdä vuosienkin jälkeen johtopäätöksiä jopa kuolinsyystä. Meillä on hyviä luututkijoita, jotka pystyvät todentamaan teräaseen tai ampuma-aseen jälkiä, Aarnisalo kertoo yleisesti.

Haantien löytyminen vahvistaisi sen, epäilläänkö hänen katoamiseensa liittyvän henkirikosta vai ei. Tällä hetkellä hänen tapaustaan tutkitaan kadonneen henkilön tapauksena, ei henkirikoksena. Tappona teko olisi jo vanhentunut, mutta murha ei vanhene koskaan.

– Kaikki on mahdollista, myös se, että hänet löydetään vielä. Ei hänen tapauksensa vanhene ennen kuin hänet löydetään. Poliisi ei ole unohtanut häntä, Aarnisalo sanoo.

Siitä on todisteena muun muassa se, että keskusrikospoliisi teki sukelluksia puoli vuotta sitten eräässä vesistössä Keski-Uudellamaalla.

– Teemme näitä etsintöjä kaikessa hiljaisuudessa. Emme halua herättää omaisissa turhaa toivoa, emmekä halua paikalle ylimääräisiä henkilöitä. Vesialue katsottiin siihen tulleen vihjeen johdosta. Se vesistö on nyt katsottu niin tarkkaan, että voimme sanoa, ettei häntä siellä ole, Aarnisalo kertoo.

Haantietä on etsitty myös Hausjärven ja Hikiän alueella vuosien varrella useaan kertaan ruumiskoirien kanssa, mutta mitään ei ole löytynyt.

KESKUSRIKOSPOLIISI tarkistaa uudet vihjeet, joita yhä tulee näihin kolmeen naiskohtaloon tasaisin väliajoin.

– Vihjeen antajiin otetaan yhteyttä ja katsotaan, onko vihjeessä annettu tieto ylipäänsä mahdollista. Tutkinta on sellaista poissuljentaa.

On yhä mahdollista, että Maarit Haantie löydetään.

– Toivoisinkin niin erityisesti omaisten kannalta, että he saisivat rauhan ja paikan, missä käydä.

Lähteet: Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

[JasseHames]

On sellainenkin vaihtoehto, että tekijä on surmannut Lukkarisen hiekkakuopalla mutta tehnyt hätäratkaisussaan sellaisen virhepäätelmän, että on ajatellut Lukkarisen ruumiin siirtämisen muutama sata metriä metsään saavan poliisin olemaan yhdistämättä asiaa Meriläiseen. Tai ehkä se pätee samalla tavalla siinäkin tapauksessa, että murha on tapahtunut jossain muualla ja että tekijä on halunnut päästä ruumiista nopeasti eroon.

Tämä skenaario olisi ehkä vähän enemmän linjassa niiden seikkojen kanssa, että Meriläinen saa "vain" teräaseesta päähänsä mutta pääsee karkuun ja että Lukkarisen jälkeen kehitytään ja/tai päädytään lopulta (Haantien) ruumiin kätkemiseen, kuin sen, että leikitään ja pelataan poliisin kanssa mutta muodostetaan ruumiin jättöpaikkavalinnalla Meriläisestä suoraan todistaja ja erittäin tärkeä johtolanka sekä jätetään Lukkarisen ruumiin yhteydessä paljon teknistä todistusaineistoa.

Tietenkin nämä kaikki skenaariot ovat melko pitkälle meneviä spekulaatioita ainakin ilman tarkempia tietoja Lukkarisen murhasta ja Meriläisen kertomuksista tekijästä. Onhan näistä keskusteltu aiemminkin, ovatko esim. Meriläisen ja Lukkarisen tapauksissa seuraavat arkipäivät eli tekijän kannalta mahdolliset työpäivät vaikuttaneet ratkaisuihin (esim. ei ollut aikaa kätkeä Lukkarisen ruumista). Haantie taas katosi perjantaina viikonlopunvietoltaan.

[Eaglegoat]

Ilmeisesti joku suhteellisen varteenotettava vinkki Haantien kohtalosta on saatu, jos sen seurauksena joku kokonainen vesistö on tutkittu. Vaikuttaisi joltain pienemmältä järveltä, lammelta tai joelta, kun kerrotaan olevan pystytty niin tarkkaan käyty läpi ettei varmuudella ko. paikassa ole. Sijainti Keski-Uudellamaalla ehkä myöskin paljastanee poliisin epäilleen tekijän olevan tuolta Hyvinkää/Järvenpää/Tuusula akselilta sen Riihimäen sijaan kuitenkin.

Mukava myöskin lukea että Haantien maallisia jäänteitä on etsitty laajemminkin kaikessa hiljaisuudessa. Ehkä vielä joku päivä tämä saadaan ratkaistuksi.