Minusta Rosa taas antaa mahdollisuuden edelleen niille ikäseikkailuille. Lisäksi Rosan tarinoissa on usein hyvänä lisänä ihan mieletön mielikuvituksellisuus; harvoin Ankkoja lukiessa enää törmää mihinkään uuteen, mutta joka kerta kun Rosan tarinan lukee, siellä on aina jotain ihan mieletöntä taustalla. Ei mitään ooh-mennään-jälleen-kerran-avaruuteen-hössöä-ja-tuodaan-sieltä-kultaa-meininkiä, vaan oikeaan historiaan mielenkiintoisesti liitettyjä seikkoja. Don Rosa on kerennyt opettamaan minulle enemmän historiaa Ankka-tarinoidensa kautta kuin historianopettajani koskaan vuosien aikana.
Juuri viime yönä lueskelin taas kerran Roope Ankan elämä ja teot 1-kirjaa, jonka olen lukenut varmasti jo kymmeniä kertoja ja jonka jaksaa lukea yhä aina uudestaan ja uudestaan. En muista missä Don Rosan kirjassa oli se tarina, missä Karhukopla tunkeutuu Roopen uniin ja yrittää saada selville holvin tunnusluvun - kuka oikeasti voi keksiä mitään tuollaista? Tarina on upea, mielikuvitus sen käytössä on täyden kympin arvoinen. Toinen heti mieleen tuleva on se, missä Milla palaa Roopen menneisyyteen napatakseen onnenrahan jo ennen kuin Roope saa sen käsiinsä - vain tajutakseen, ettei homma toimi niin. Roopen historian selvittämisestä on pakko nostaa Rosalle hattua, sillä homma on ihan helvetin iso, mutta silti hän on pysynyt uskollisena ihan pienillekin seikoille, joilla ei kuvittelisi edes olevan minkäänlaista merkitystä.
Olen aina pitänyt Don Rosan tarinoista, ihan ensimmäisestä lukemastani lähtien. Taustalla tapahtuvat asiat ovat jo yksi plussapuoli yksinään ja kuvien yksityiskohdat hienoja. Siinä missä moni muu piirtäjä menee siihen halpaan että "kunhan se vähän edes muistuttaa Ankkaa", on Rosa tehnyt sellaisen piirtämisestä ihan taiteenlajin. Rosan ensimmäiset Ankat olivat tietenkin hieman köykäisiä, mutta onpahan tyyppi itsekin sen myöntänyt. Nykyinen kädenjälki on hienoa ja tosiaan, se historian sekoittaminen mukaan on aina mielekästä.
Voisin helposti elää pelkästään Don Rosan Ankkojen turvin. Harvoja Ankka-tarinoita muilta kun jaksaa lukea yhä uudestaan ja uudestaan, mutta Rosan Ankat saavat virnistämään joka kerta pelkällä olemassaolollaan.
Toisin kuin Barksin tarinoista, on Rosan tarinat jääneet paljon paremmin mieleenkin lennokuudellaan. Tietenkin iso kiitos koko Ankkojen keksimisestä menee sinne Barksin puolelle, onhan hän luonut monia juttuja ja faktoja Ankkojen ympärille, mutta kyllä se piirustusosaaminen ja tarinoiden omaperäisyys menee Rosalle. Barksin tarinoita yritin tässä juuri muistella kun kirjoitin tätä, enkä kykene muistamaan mitään muita kuin sen Halloween-tarinan jostain vuosikymmenien takaa...
