Ghost Girl & Car Crash [Short Version]
http://www.youtube.com/watch?v=XnH9OJP6FTk
Kummitusjuttuja
Taisi olla kesällä 1982, kun luin muistaakseni Seura-lehdestä jutun, jossa Mika Waltarin tyttärenpoika (?) kertoi isoisänsä kummittelevan vanhassa Helsingin Tunturikadun kodissaan: paikalla oli havaittu useita häneen viitanneita mystisiä tapauksia. Muistaako joku muu tämän jutun tai tietääkö tarkemmin tästä asiasta? Olisikohan niin, että kirjailijan suuresta henkisestä luomisvoimasta oli jäänyt jotain hänen monivuotiseen kotiinsa?Lydia07 kirjoitti:Oletteko lukeneet myös Waltarin Neljä päivänlaskua? Se on Sinuhen kirjoittamisesta kertova työstämispäiväkirja, jossa Waltari kertoo kuinka Sinuhe istui nurkassa ja vaati häntä jatkamaan kirjoitustyötä. Jossakin vaiheessa koirakin taisi murista näille muinaisille olennoille.
Suvussa muutamia jotka työskennelleet "ikänsä" wsoy:llä.Jansku kirjoitti:Taisi olla kesällä 1982, kun luin muistaakseni Seura-lehdestä jutun, jossa Mika Waltarin tyttärenpoika (?) kertoi isoisänsä kummittelevan vanhassa Helsingin Tunturikadun kodissaan: paikalla oli havaittu useita häneen viitanneita mystisiä tapauksia. Muistaako joku muu tämän jutun tai tietääkö tarkemmin tästä asiasta? Olisikohan niin, että kirjailijan suuresta henkisestä luomisvoimasta oli jäänyt jotain hänen monivuotiseen kotiinsa?Lydia07 kirjoitti:Oletteko lukeneet myös Waltarin Neljä päivänlaskua? Se on Sinuhen kirjoittamisesta kertova työstämispäiväkirja, jossa Waltari kertoo kuinka Sinuhe istui nurkassa ja vaati häntä jatkamaan kirjoitustyötä. Jossakin vaiheessa koirakin taisi murista näille muinaisille olennoille.
Ovat kertoneet että ainakin sinuhen jälkeen oli mika ollut jonkin aikaa ladattavana kun henkilöt jäivät liian todellisina eloon.
-
JakomäenNeruda
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 52
- Liittynyt: To Marras 08, 2007 12:09 am
- Paikkakunta: Mäki
^ Olen kuullut minäkin, että Sinuhen kirjoittaminen päättyi kolmen kuukauden vierailuun "lataamossa".
Waltarillahan on myös novelli, joka kertoo siitä, miten päähenkilö muistaakseni löytää muinaisegyptiläisen haudan, ja tajuaa, että siinä makaava ihminen on ollut hänen rakastettunsa edellisessä elämässä. Saman tien kaikki tuon edellisen elämän kokemukset palaavat hänen mieleensä.
Waltarillahan on myös novelli, joka kertoo siitä, miten päähenkilö muistaakseni löytää muinaisegyptiläisen haudan, ja tajuaa, että siinä makaava ihminen on ollut hänen rakastettunsa edellisessä elämässä. Saman tien kaikki tuon edellisen elämän kokemukset palaavat hänen mieleensä.
pero la noche llega y comienza a cantarme...
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Ei missään nimessä ole aito. En viitsi edes aloittaa perusteluja näin selvässä tapauksessa.Lydia07 kirjoitti:
Odottelin kommentteja tähän. Onko se teidän mielestänne aito ja löytyykö lisää materiaalia. Sen verran osaan espanjaa, että englanninkielinen tekstitys vastaa puhetta.
Kerrohan missä kohden nauhalla puhuttiin espanjaa?
Ei taatusti ole aito. Muistaakseni jossain se ihan sanottiinkin, mutten muista missä, enkä jaksa nyt kaivaa. Vähän muutenkin "liian hyvä ollakseen totta".
Kerrottiin pari viikkoa sitten illanistujaisissa kummitusjuttuja, ja huomasin, että kaikilla ei ilmeisesti meinaa riittää kriittisyys näiden suhteen. Itse nautin suunnattomasti kummitusjuttujen lukemisesta, kertomisesta, ja kuuntelemisesta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko kummituksiin vai en. Muutamankin jutun kuulin, joita todeksi väitettiin, jotka jouduin korjaamaan ns. hoaxeiksi, eli väärennetyiksi tapauksiksi. Ihmettelin, että eikö kukaan muu kummitusjutuista "kiinnostunut" ole kiinnostunut siitä, onko niillä jutuilla minkäänlaista todellisuuspohjaa vai ei? Tai siis: minustakin jutut ovat joka tapauksessa viihdyttäviä, mutta jotenkin minua kuitenkin ärsyttää, kun suuresti totena mainostetaan jotain Amityvillen tapausta, joka yleisesti tiedetään väärennökseksi. Eli jos on selvää tietoa siitä, että kyseessä on väärennös, miksi puhua jutusta oikeana?
Ajatus ei meinaa toimia, pahoittelen epäselvää kielenkäyttöä. Toivottavasti pointti löytyy sieltä seasta.
Kerrottiin pari viikkoa sitten illanistujaisissa kummitusjuttuja, ja huomasin, että kaikilla ei ilmeisesti meinaa riittää kriittisyys näiden suhteen. Itse nautin suunnattomasti kummitusjuttujen lukemisesta, kertomisesta, ja kuuntelemisesta, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, uskonko kummituksiin vai en. Muutamankin jutun kuulin, joita todeksi väitettiin, jotka jouduin korjaamaan ns. hoaxeiksi, eli väärennetyiksi tapauksiksi. Ihmettelin, että eikö kukaan muu kummitusjutuista "kiinnostunut" ole kiinnostunut siitä, onko niillä jutuilla minkäänlaista todellisuuspohjaa vai ei? Tai siis: minustakin jutut ovat joka tapauksessa viihdyttäviä, mutta jotenkin minua kuitenkin ärsyttää, kun suuresti totena mainostetaan jotain Amityvillen tapausta, joka yleisesti tiedetään väärennökseksi. Eli jos on selvää tietoa siitä, että kyseessä on väärennös, miksi puhua jutusta oikeana?
Ajatus ei meinaa toimia, pahoittelen epäselvää kielenkäyttöä. Toivottavasti pointti löytyy sieltä seasta.
So I took the shotgun off the wall and I fired two warning shots...
into his head.
into his head.
Ai siinä ei ollut ääntäkään enää. Äänen kanssa se oli parempi.EuroJR kirjoitti:Ei missään nimessä ole aito. En viitsi edes aloittaa perusteluja näin selvässä tapauksessa.Lydia07 kirjoitti:
Odottelin kommentteja tähän. Onko se teidän mielestänne aito ja löytyykö lisää materiaalia. Sen verran osaan espanjaa, että englanninkielinen tekstitys vastaa puhetta.
Kerrohan missä kohden nauhalla puhuttiin espanjaa?
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
