Annabelle kirjoitti: Pe Elo 25, 2023 12:38 am
elf kirjoitti: To Elo 24, 2023 2:54 pm
Palstan keittiöpsykologit kokemusasiantuntijat tekevät paljon vahinkoa monille väkivaltaisissa suhteissa eläville. Monet tarvitsisivat konkreettista käytännön apua väkivaltaisesta suhteesta irrottautumiseen sen sijaan että ongelmaa aletaan aina hoitaa uhrin läheisriippuvuus"sairautena".
Kaiken kaikkiaan härskiä on käyttää itselle ventovieraiden ihmisten tragedioita hyväksi oman itsen esiintuomiseen ja pätemiseen.
Samaa mieltä. Tilanteet ovat yksilöllisiä. Varmasti joukossa on "läheisriippvaisia", mutta uhrien joukossa on myös ihan sattumalta tilanteisiin joutuneita, ja sellaisia, jotka eivät enää väkivaltaisiin suhteisiin joudu. Monen tekijän kaulassa kun ei sitä väkivaltaisen keissin lappua ole. Kaiken tämän uhriuttamisen sijaan pitäisikin todellakin puuttua tekijään, ja käydä lävitse, että mikä meidän yhteiskunnassa sallii sen, että Suomessa kuollaan lähisuhdeväkivallan uhrina enemmän kuin keskivertotilasto sallii monesta muusta maasta. Ja järjestää uhreille käytännön apua. Jos apua olisi tarjolla (turvakotien tekemää työtä en väheksy, mutta niidenkin resurssit ovat rajalliset), niin voi olla, että tämänkn tapauksen uhri olisi hengissä.
Juuri noin.
Mtv3:n rikostoimittaja Rebekka Härkönen eilisessä haastattelussa kertoi aikaisemmasta pahoinpitelytuomiosta. Uhri oli alkanut myöhemmin vähättelemään tekijän toimintaa ja väitti poliisin johdatelleen häntä. Vaikka tuo olisikin totta, tässäkin ujutetaan mielikuvaa tutusta väkivaltaisen suhteen kaavasta, uhrista joka
automaattisesti olisi kliseinen väkivaltaisen suhteen "läheisriippuvainen" uhriosapuoli vaikka kukaan ei voi tietää mikä se tilanne ihan oikeasti oli. Ehkä aikaisemman pahoinpitelyn vähättelyllekin oli perusteltu syy. Ehkä sillekin oli aivan perusteltu syy miksi uhri oli päästänyt miehen asumaan vielä luokseen.
Ei ole olemassa mitään yleispätevää väkivaltaisen suhteen kaavaa.
Kun tilanne on että väkivaltainen osapuoli on niin vaarallinen että uhrin täytyisi muuttaa identiteettiä, ulkonäköä ja maanosaa myöten kaikki elämässään eikä olisi sittenkään turvassa, ei auta että uhrille tarjotaan keskusteluapua, terapiaa ja ehdotetaan paikkakunnan vaihtoa. Onhan näistä kammottavista tilanteista tehty tusinoittain tosielämään perustuvia elokuviakin.
Ja toisaalta on oikeasti olemassa myös sellaisia munchausen "uhreja" jotka kerta toisensa jälkeen itse hakeutuvat väkivaltaisiin suhteisiin. Entinen työkaveri esimerkkinä eikä saa tippaakaan sympatioitani. Epäilen hänen vieläkin aiheuttaneen itse ainakin osan vammoistaan, niin ihanaa niiden esittely oli työpaikalla. En osaa vieläkään nähdä häntä minkäänlaisena uhrina mustelmistaan huolimatta. Ei oikea uhri esittele ylpeänä mustelmia ja katkenneita luita kun taas on ollut niin suloista sabotaasia ja oltu ilman kypärää tahallaan ja aivan tietoisesti.
Aivan kaikenlaisia tilanteita löytyy. Mitään yhteneväistä väkivaltaisen suhteen kaavaa ei ole. Uhri ei ole automaattisesti tietynlainen kuin myöskään tekijä. Ehkä tässäkin tapauksessa spekulointeja ja automaattisia oletuksia voisi vähentää.