1700-luvun alussa Suomessa oli voimassa laki, joka määräsi, että mustalaisen sai hirttää ilman oikeudenkäyntiä.
Mutta 1600-1700 vaihteessa Suomen rikkain mies oli romani. Pyöritti tervabisnestä Vaasan ympäristössä.
Oli esi-isäni.
Juu tuo hirttämisoikeus oli ihan hyvä laki. Silloin osa siitä populasta alkoi ihan rehellisiin töihin ja sulautui kantaväestöihin (jota oli siis monia, savolaisia, karjalaisia, hämäläisiä jne), tuo laki ja sen jälkeläinen irtolaislaki teki kyllä kahtiajaon. Kyseessähän oli luterilaisen kirkon päämääristä hallita kansaa, ja verotusoikeus on tähän kantasana.
Saman ideologian takia ihmiset kastautuivat ja ottivat kirkkohäät. Sillä kirkolle varmistui verotusoikeus, myös perimysoikeus mikäli joku kurja taloinpoika ei systeemiä niellyt. Henki kun lähti, lähti virallisesti vihkimätön akka köyhäintaloon ja maat kirkolle.
Omaisuus oli maassa. Jos jollakin ei ollut osoitetta, miten sellaisen verotusta pystyisi hallitsemaan? Siksi irtolaislaki, siksi (jo aiemmin omaksuttu) tapa ryöstellä pääsi juurtumaan manneihin. Oma sen puolen sukuni asutti omia maatilojaa jo 1800-luvun alkuajoista, olivat kirkon jäseniä (virallisesti romaneita ei saanut ottaa kirkonkirjoihin) ja elättivät itseään 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muunmuassa levyttäen savikiekkoja ja viljellen maata. Okei hevosia ja hevosvarkauksia myös, tunnustan.
Myöskään esi-isääni, merimiestä joka ilmestyi Vaasaan 1700-luvulla ei hirtetty, vaikka tuomio oli jo luettu. Piruparka pääsi karkuun. Saksinmaalta oli alunperin kotoisin.
