Insuliinimurha Merimaskussa 1994

[Huutaja Jaana]

Siis tää nainen meni naimisiin Michael Penttilän/Jukka Lindholmin kanssa?!?

Minkä puolueen kirjoilla hän kunnallispoliitikkona oli?

Aika härski äijä kyllä jos perustaa thai hieronnan kämpilleen.

[Huutaja Jaana]

Oikeudenkäynti sai lisäväriä, kun syytetyn puolustus toi torstaina kuultavaksi helsinkiläisen valtiotieteen tohtori Sari Näreen. Sukupuolirooleja tutkinut sosiologi Näre todisti, että aviomiehen käyttäytyminen noudatti tyypillistä naisvihaajan mallia.

Näreen mukaan "kuvaan sopii hyvin, että mies itsemurhatapauksessa lavastaa vaimonsa syylliseksi ja haluaa piinata tätä näin vielä kuolemansa jälkeen".

Sukupuolitutkija syytti surmattua naisvihaajaksi

Täällähän on ollut kunnon feministit liikkeellä jo 1994

[Kalle-Ville]

↑

Näin on näreet!

[Mestari68]

Oikeudenkäynti sai lisäväriä, kun syytetyn puolustus toi torstaina kuultavaksi helsinkiläisen valtiotieteen tohtori Sari Näreen. Sukupuolirooleja tutkinut sosiologi Näre todisti, että aviomiehen käyttäytyminen noudatti tyypillistä naisvihaajan mallia.

Näreen mukaan "kuvaan sopii hyvin, että mies itsemurhatapauksessa lavastaa vaimonsa syylliseksi ja haluaa piinata tätä näin vielä kuolemansa jälkeen".

Sukupuolitutkija syytti surmattua naisvihaajaksi

Täällähän on ollut kunnon feministit liikkeellä jo 1994

Näin on näreet!

Pitäähän asianajajien huippupalkkiot ansaita muistan jutun missä romaani tappoi kirveellä puollustus kirves oli normaalia pienempi.

tästä tuli aasinsilta onko mitään tutkimusta sunnillen samanlainen teko että mitenpaljon huippu juristi vaikuttaa ?

useassa jutussa on veteenpiirretty tuleeko 2v ehdottomana vai ehdollisena noin esim.

[finnbar87]

Oikeudenkäynti sai lisäväriä, kun syytetyn puolustus toi torstaina kuultavaksi helsinkiläisen valtiotieteen tohtori Sari Näreen. Sukupuolirooleja tutkinut sosiologi Näre todisti, että aviomiehen käyttäytyminen noudatti tyypillistä naisvihaajan mallia.

Näreen mukaan "kuvaan sopii hyvin, että mies itsemurhatapauksessa lavastaa vaimonsa syylliseksi ja haluaa piinata tätä näin vielä kuolemansa jälkeen".

Sukupuolitutkija syytti surmattua naisvihaajaksi

Täällähän on ollut kunnon feministit liikkeellä jo 1994

Sanopa muuta. Kovasti yrittivät vierittää murhaa miehen itsensä syyksi, vaikka aivan selkeä juttu olikin. Monta seikkaa kertoi aviovaimon syyllisyydestä. Väärennettyä nimikirjoitusta luovutus- ja lahja-asiakirjoista, miehen varojen kavallusta "hoitoja varten", "Rakas vaimoni" -itsemurhatekstiä työpaikan tietokoneella... Ihan oikea tuomio tuli ja toivottavasti tämä "sukupuolitutkija" ja sössölogi kärsii kanssa pelleilyistään.

[Helluby]

Siis tää nainen meni naimisiin Michael Penttilän/Jukka Lindholmin kanssa?!?

Minkä puolueen kirjoilla hän kunnallispoliitikkona oli?

Aika härski äijä kyllä jos perustaa thai hieronnan kämpilleen.

Lukemalla aiemmat kommentit selviää olleen kokoomuslainen.
Se nyt jäi minulle hämäräksi kuka on Jim? joku tuossa aiemmin väitti Hannelen menneen "Jimin kanssa naimisiin". Onko Penttilää muka kutsuttu Jimiksi? Vai onko jo kolmas mies?

Eihän se Thaihieronta ollut missään kotona vaan Turussa. Vai meinaatko oikeasti, että olisi jossain maatilalla keskellä korpea?

[finnbar87]

Eihän se Thaihieronta ollut missään kotona vaan Turussa. Vai meinaatko oikeasti, että olisi jossain maatilalla keskellä korpea?

Liekö asiaa sekoittaa vähän se, että ilmeisesti Antti tapasi bunkata thaihierontaliikkeensä tiloissa kun pariskunnalla oli riitoja, eli ilmeisesti loppuaikoinaan jopa puoliksi asui siellä. Liike tosiaan sijaitsi Turussa, eikä Merimaskussa.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 1996

Insuliinimurha

Maanantaina 12. päivänä joulukuuta 1994 Heimo Juurinen ilmoitti Turun yliopistollisesta keskussairaalasta Raision poliisiasemalle,
että heille oli toimitettu Naantalin terveyskeskuksen kautta 8. päivänä marraskuuta 1994 kello 10.52 Antti Ranta -niminen tajuton potilas.
Alustavasti saatujen tietojen johdosta Antti Rannalla epäiltiin olevan sukeltajantauti, mutta varmoja merkkejä siitä ei ollut.
Rannan verensokeri oli ollut poikkeuksellisen alhaalla ja veressä oli ollut runsaasti insuliinia. Potilas ei ollut parantunut, vaan hän oli saanut vaikeaksi katsottavan aivovaurion.
Potilaan sairaanhoitajavaimo Hannele Ranta oli kertonut miehensä harrastavan sukellusta ja hän epäilikin sukeltajantautia.
Lisäksi vaimo oli kertonut miehensä käyttäneen poikkeuksellisen runsaasti alkoholia ja sokeria.
Vaimo oli pari päivää Rannan sairaalaan toimittamisen jälkeen soittanut tämän tyttärelle ja epäillyt taudiksi insulinoomaa (haimasyöpä) sekä luetellut tähän kuuluvia oireyhtymiä.
Antti Rannalle oli suoritettu TYKS:ssä tutkimuksia, joiden perusteella häntä tutkinut apulaisprofessori Jarmo Viskari oli tehnyt johtopäätöksen, että Antti Ranta - jolla ei ollut diabetesta - oli saanut pistoksena insuliinia 8. päivänä marraskuuta 1994 kello kuuden ja yhdeksän välisenä aikana.
Juurinen kertoi Hannele Rannalle 12. päivänä joulukuuta 1994 asian menevän poliisitutkintaan.
Antti Ranta kuoli 4. päivänä tammikuuta 1995Turun yliopistollisessa keskussairaalassa tajuihinsa tulematta.

Olohuone ja punainen säkkituoli, jonka päällä Antti Ranta oli ollut nukkumassa 8. marraskuuta 1994 aamulla.jpg (150.09 KiB) Katsottu 1246 kertaa

Rikosilmoitus
Tapauksesta tehty rikosilmoitus kirjattiin poliisin tiedostoihin.
Saatujen tietojen perusteella ryhdyttiin tutkimaan, kenen toimesta Antti Rannan kehoon oli saatettu insuliinia ulkoisesti pistoksena.
Oliko mies tehnyt itsemurhan, vai oliko joku muu antanut hänelle insuliinia pistoksena ja kuka sen olisi voinut tehdä?

Tutkimukset aloitetaan
Aluksi todettiin, että tapahtumasta oli ehtinyt kulua toista kuukautta ennen kuin se tuli poliisin tietoon.
Esitutkinta aloitettiin Antti Rannan aikaisemmasta avioliitosta syntyneen tyttären Arja Kaupin kuulustelulla.
Pyrittiin saamaan selville, minkälaisia henkilöitä Antti Ranta ja hänen uusi vaimonsa Hannele Ranta olivat.
Ilmeni, että Antti Ranta oli ollut naimisissa mutta eronnut vuonna 1986, minkä jälkeen hän oli asunut muutaman vuoden avoliitossa Sinikka-nimisen sairaanhoitajan kanssa.
Antin tyttären Arja Kaupin mukaan Hannele oli onnistunut rikkomaan Antin ja Sinikan avoliiton ja menemään naimisiin Antin kanssa.
Antti oli tehnyt Hannelen kanssa avioehdon ja keskinäisen testamentin, jonka mukaan toisen kuoltua toinen puolisoista on oikeutettu hallitsemaan kuolleen omaisuutta parhaaksi katsomallaan tavalla.
Hannele oli aikaisemmin ollut naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli ensimmäisestä avioliitosta yksi tyttö. Toisen kerran Hannele oli naimisissa insinööri Rantasen kanssa. Avioliitosta oli syntynyt tytär Jaana sekä poika, joka avioeron jälkeen jäi asumaan isänsä kanssa Jaanan muuttaessa äitinsä luo.
Hannele oli siis kolmatta kertaa naimisissa. Aarnelle avioliitto oli toinen. Hän muutti asumaan Merimaskuun Hannelen omistamaan rivitaloon.
Antti Ranta omisti Merimaskussa maatilan, jonka maat hän oli myynyt naapurille miljoonalla markalla. Tämän lisäksi hän oli omistanut Karmaisten kunnassa kaksi maapaikkaa, jotka hän myi saaden niistä yhteensä yli puoli miljoonaa markkaa.
Lisäksi Antti omisti Turussa Kaskenkadun varrella kaksi asunto-osaketta, joissa hänen edesmennyt äitinsä oli harjoittanut lääkärintointa. Antti oli siis varsin varakas.
Hannelella sen sijaan oli velkaa, koska hän oli ostanut toisen avioeronsa jälkeen Merimaskusta rivitalo-osakkeen.

Millainen henkilö Antti Ranta oli?
Antin äiti oli turkulainen lääkäri Saana Repola-Ranta ja isä oli entinen Turun apulaiskaupunginjohtaja.
Isä oli kuollut Antin ollessa melko pieni ja äiti yksin kasvatti poikansa.
Antti harrasti mielellään erilaisia asioita, hän piti hauskanpidosta ja oli ulospäin suuntautunut.
Laajaan ystäväpiiriin kuului runsaasti eri alojen ihmisiä kuten lääkäreitä, sairaanhoitajia, poliiseja, merikapteeneita, maanviljelijöitä ja stuertteja.
Hänen harrastuksiinsa kuului aikaisempina vuosina Merimaskussa muun muassa samba-porukan vetäminen.
Niissä merkeissä hän tapasi Hannelenkin.
Naiset olivat kuuluneet Antin elämään hyvin keskeisellä tavalla, ja hänellä oli ollut paljon naissuhteita.
Lisäksi Antti harrasti sukellusta, johon hänellä oli asianmukaiset varusteet ja hän matkusteli usein kaukomailla kuten Thaimaassa, Brasiliassa ja Karibianmeren maissa.
Hän harrasti myös hirvenmetsästystä.
Muutama vuosi sitten Antti kasvatti Merimaskussa vielä tuolloin omistamallaan tilalla nautakarjaa.
Vuoden 1994 kesällä Antti perusti Turkuun Kaskenkadun varrella olevaan asuntoonsa thai-hieroma laitoksen ja otti sinne töihin kaksi thaimaalaista tyttöä.

Antti Rannan terveydentila
Antti oli terve ja ikäisekseen niin fyysisesti kuin henkisestikin erinomaisessa kunnossa. Hän ei sairastanut sokeritautia eikä siten joutunut käyttämään insuliinia pistoksina. Antti oli täynnä elämänsuunnitelmia eikä hän millään tavoin ollut masentunut eikä hautonut itsemurhaa.
Todistajana kuultu naapuri Elina Lajunen kuvaili Anttia säteileväksi ihmiseksi.
Todistaja, merikapteeni Kristian Kombäck, oli nähnyt Antin pari päivää ennen tämän sairaalaan joutumista, ja hän oli todennut
Antin olleen täynnä elämäniloa. Antti oli kertonut sukeltaneensa monessa hienossa paikassa.
Antin entinen avopuoliso Sinikka kertoi Antti Rannan olleen sukellusreissuilla porukan varsinainen ilopilleri.
Hän sanoi olevansa täysin vakuuttunut siitä, ettei Antti Ranta tapa itseään naisen takia.
Vastaavanlaisia kertomuksia tuli joka taholta ja Antti Rannan kerrottiin olleen niin fyysisesti kuin henkisestikin hyvässä kunnossa eikä itsemurhaan viittaa via seikkoja ilmennyt.

Hannele Rannan Merimaskussa oleva rivitaloasunto, josta Antti Ranta vietiin 8. marraskuuta 1994 sairaalaan.jpg (167.68 KiB) Katsottu 1246 kertaa

Hannele Rannan taustaa
Kuten jo edellä on ilmennyt, Hannele oli kolmatta kertaa naimisissa. Hän oli koulutukseltaan sairaanhoitaja ja toimi Naantalin kotitalous ja sosiaalialan oppilaitoksessa terveydenhoidon opettajana.
Hän kuului lisäksi Merimaskun kunnanhallitukseen Kokoomuksen edustajana ja oli poliittisissa asioissa vaikuttajana.
Hannele oli Merimaskussa alkanut harrastaa sambaa ja tutustunut niissä merkeissä Anttiin.
Hän halusi päästä naimisiin Antin kanssa ja oli valmis purkamaan oman avioliittonsa insinööri Rantasen kanssa.
Hannele oli mennyt ensimmäisen kerran naimisiin hyvin nuorena turkulaisen nuoruudenrakkautensa kanssa ja avioliitosta oli syntynyt tyttö, joka jäi avioeron jälkeen isälle.
Hannele lähti Tampereelle opiskelemaan sairaanhoito-oppilaitokseen ja tutustui siellä ollessaan edellä mainittuun insinööriksi opiskelevaan Rantaseen. Avioliitto Rantasen kanssa kesti toistakymmentä vuotta ja heille syntyi kaksi lasta, tyttö ja poika.

Antti ja Hannele Rannan suhde
Antti meni naimisiin Hannelen kanssa hyvin vastahakoisesti. Hannele piiritti Anttia ennen avioliittoa hyvin aktiivisesti.
Ennen naimisiin menoaan he tekivät yhdessä ulkomaan matkoja muun muassa Thaimaahan ja Karibianmeren valtioihin.
Antti kertoi asioistaan ystävilleen hyvin avoimesti Hannelen tietämättä. Avioliitto ei ollut rakkausavioliitto.
Merikapteeni Kristian Kombäck kertoi Antin kysyneen häneltä neuvoja, miten hänen tulee menetellä.
Antti oli lopulta päätynyt siihen, että hänen on pakko olla Hannelen kanssa, koska hänellä oli Merimaskussa maatila ja hänen tarkoituksenaan oli rakentaa uusi talo, mutta maakauppojen ja rakennuslupien eteneminen vaikeutuisi, jos hän ei olisi Hannelen kanssa.
Antti meni naimisiin siis taloudellisten syiden takia ja hänen tarkoituksenaan oli käyttää Hannelen vaikutusvaltaa.
Antin oli pakko myydä omaisuuttaan selviytyäkseen veloistaan.
Omaisuuden myynti ei Antin mielestä onnistuisi, ellei hänellä ollut käytettävissään Hannelen vaikutusvaltaa.
Avioliitto oli eriskummallinen ja molemmat tekivät omia reissujaan.
Hannele antoi jo ennen avioliittoa sellaisen kuvan, että hän on kuolemansairas. Hän sairasti jotain vakavaa veritautia ja kävi erilaisissa tutkimuksissa.
Antti oli kertonut entiselle avopuolisolleen Sinikalle tavanneensa Hannelen vuonna 1993 erään kerran asunnossaan peiton alle käpristyneenä vieressään lääkepurkki. Hannele oli uhannut tappaa itsensä ja tapahtumaa oli edeltänyt kova riita.
Sirkka muisti lisäksi Antin kertoneen, että Hannele oli ollut keväällä 1994 asunnossaan jälleen käpristyneenä vuoteessaan Antin tullessa kotiin. Hannelella oli ollut vieressään lääkeruiskun neuloja sekä jotain keltarauhashormonia. Hannele oli kertonut ottaneensa kyseistä lääkettä keskeyttääkseen raskauden.
Hän ei kuitenkaan ollut raskaana. Muun muassa edellisen kaltaisilla tapahtumilla hän loi Antti Rannalle sellaisen mielikuvan, että hän on kuolemansairas, ja Antti uskoi elävänsä kauemmin.

Motiivien selvittäminen ja muut seikat
Esitutkinnassa kävi ilmi, että avioliitto alkoi rakoilla melko pian vihkimisen jälkeen.
Antti viipyi useasti viikonloppuisin sukellusreissuillaan. Niitä edelsi kovat riidat ja Hannelen mustasukkaisuuspuuskat.
Hannelen oli onnistunut saada selville, että sukeltajaporukassa oli nuori nainen, jolla oli avioton lapsi ja Hannele arveli Anttila olevan suhde kyseisen naisen kanssa.
Sukellusporukkaan kuului myös Antin entinen avopuoliso Sinikka. Rosalaan suuntautunutta sukellusretkeä 4.–6. marraskuuta 1994 edelsi Antin ja Hannelen välillä kova riita. Hannele oli epäillyt mustasukkaisuudessaan vaikka mitä. Antti oli kertonut Sinikalle, että kotoa lähtiessä hänelle oli haistateltu ja toivotettu, että he hukkuisivat retkellä. Sinikka kertoi kauhistelleensa moisia toivotuksia.
Sukellusreissun jälkeisenä aamuna Antti oli soittanut Sinikalle töihin ja kertonut Hannelen tentanneen häntä koko illan siitä, kuka oli nukkunut kenenkin vieressä ja kenen kanssa hän oli sukeltanut.
Samalla Antti oli kertonut hikoilleensa yöllä. Mustasukkaisuutta lisäsi myös se, että Antti oli perustanut kesällä 1994 thai-hieromalaitoksen Turkuun Kaskenkadun varrella olevaan asuntoonsa, eikä Hannele hyväksynyt ideaa lainkaan.
Jatkuvien riitojen takia Antti ei käynyt montakaan kertaa Hannelen Merimaskussa olevassa asunnossa, vaan asusteli Kaskenkadulla thai-tyttöjen kanssa.
Riidat "kypsyttivät” Anttia niin paljon, että hän päätti erota Hannelesta. Hän kertoi eräälle todistajalle, että ”akka täytyy nostaa pihalle”. Merikapteeni Kombäck kertoi Antin sanoneen hänelle, ettei Hannele Ranta kestä kolmatta avioeroa, koska hän leimautuu pienellä paikkakunnalla eikä voi sen jälkeen asua siellä.
Antti oli ihmetellyt merikapteeni Emil Lundströmille, ettei Hannele noudata niitä pelisääntöjä, joista he olivat sopineet Hannelen kanssa suostuessaan menemään tämän kanssa naimisiin.
Lisäksi hän koki käsittämättömänä seikkana sen, että Hannele alkoi määrätä häntä kaikissa asioissa ja rajoitti hänen menemisiään.
Apulaisprofessori Jarmo Viskarin todistajakertomuksessa ilmeni, että Antti Ranta tuotiin TYKSiiin 8. päivänä marraskuuta 1994 kello 10.52, ja hän oli jo silloin tajuton. Hannele Ranta oli kertonut miehensä olleen sairaalaan joutumista edeltävänä päivänä sukellusreissulla ja epäillyt sukeltajantautia.
Erilaisten tutkimusten perusteella tultiin johtopäätökseen, ettei Antti Lahdella ole sukeltajantautia ja keskeinen löydös oli veren erittäin matala sokeritaso.
Samalla ilmeni veren sokeriarvoihin suhteutettuna korkeita insuliiniarvoja.
Apulaisprofessori Jarmo Viskarin johdolla suoritetuissa tutkimuksissa TYKSissä pystyttiin sulkemaan pois, ettei Antti Lahdella ollut insulinoomaa, vaan häneen oli saatettu insuliinia pistoksena 8. päivänä marraskuuta 1994 kello kuuden ja yhdeksän välisenä aikana. Hannele Ranta oli antanut sairaankuljettajille ristiriitaisia tietoja Antti Rannan sairaalaan joutumista edeltäneestä sukellusreissusta, mikä varmistui sukellusporukan johtajalta saadusta selvityksestä.
Sukellusporukan johtaja, Saaristomeren Sukeltajat Ry:n retkivastaava Tuukka Jokinen kertoi todistajakertomuksessaan, ettei 4.–6. marraskuuta tapahtuneella retkellä suoritettu syvälle suuntautuvia sukelluksia, vaan lyhyitä ja helppoja.
Tämä oli selvästi ristiriidassa Hannelen lääkäreille ja sairaankuljettajille antamiin lausuntoihin sukeltajantaudin epäilyksistä.
Sama todistaja oli ollut katsomassa Antti Rantaa myöhemmin sairaalassa samanaikaisesti Hannele Rannan kanssa.
Paikalla oli ollut myös sukeltajatyttö Marita, jolla Hannele täysin aiheettomasti epäili olleen suhteen Antin kanssa.
Tällöin Hannele oli sanonut sängyssä tajuttomana makaavalle Antille, että ”herää äijä perkele hoitamaan naisiasi”.
Hannelen suhtautuminen oli ollut todella vihamielistä sukeltajatyttöä kohtaan.
Hannele Ranta oli kertonut eri henkilöille marraskuun 8. päivän tapahtumista, jolloin Antti joutui sairaalaan.
Kertomuksissa oli kuitenkin niin paljon ristiriitaisuuksia, että alettiin epäillä kysymyksessä olevan henkirikos.
Todistaja Pirjo L:lle Hannele oli kertonut puhelimessa Antin olleen sukellusmatkan jälkeen poikkeuksellisen väsynyt.
Aamulla 8. päivänä marraskuuta Hannele kertoi herättäneensä Antin, joka olikin noussut vaivalloisesti ylös, mennyt olohuoneen säkkituoliin television ääreen ja alkanut katsella televisiota.
Merikapteeni Kristian Kombäckille Hannele oli soittanut 8. marraskuuta iltapäivällä ja kertonut aamun tapahtumista.
Hän oli sanonut lähteneensä töihin ja soittaneensa töistä kotiinsa, koska oli ollut huolestunut siitä, oliko Antti herännyt ja mennyt töihin.
Tämä oli ristiriidassa Antin aikaisempiin vastaaviin tokkuraisiin ja krapulaisiin olotiloihin, sillä Antti ei koskaan ollut kertonut Kombäckille Hannelen käyneen katsomassa häntä aamupäivällä tai soittaneen tiedustellakseen hänen vointiaan.
Kombäck oli ihmetellyt, miksi Hannele oli juuri nyt toiminut kertomallaan tavalla ja käynyt oikein katsomassa Antin kuntoa sinä aamuna, sillä se ei ollut Hannelen tapaista toimintaa.
Ritva Laitiselle Hannele oli soittanut 11. päivänä joulukuuta aamupäivällä ja kertonut marraskuun 8. päivän aamun tapahtumista,
että Antti oli ollut vähän huonokuntoinen ja jäänyt sänkyyn.
Hannele oli soittanut töistä Antille, mutta ei ollut saanut vastausta, jolloin hän oli soittanut uudestaan.
Eräs tuttava, jolla oli avain, meni asuntoon katsomaan Anttia.
Tässä oli jälleen yksi ristiriita, joka oli omiaan lisäämään epäilyjä rikoksesta.
Raila Wächterille Hannele oli kertonut kyseisen aamun tapahtumista, että hän oli tehnyt lähtöä töihin ja yrittänyt herättää Anttia lähtemään mukaansa Turkuun, mutta Antti ei ollut jaksanut nousta ylös, vaan oli jäänyt istumaan olohuoneen lattiatyynylle.
Rauno Hyvöselle Hannele oli kertonut, että Antti oli ollut pukeissa tarkoituksenaan lähteä Turkuun thai-hieromalaitokseen.
Antti oli kuitenkin jäänyt istumaan säkkituoliin hyvin uneliaan tuntuisena ja nukahtanut siihen.

Makuuhuoneen sänky, jonka vasemmanpuoleisesta päädystä löytyi insuliiniruisku ja jossa Antti Ranta ilmeisesti sai insuliinia kehoonsa pistoksena.jpg (160.76 KiB) Katsottu 1246 kertaa

Pidätys
Koska Hannelen kertomuksissa tapahtumaan liittyvistä seikoista ilmeni selviä ristiriitaisuuksia, hänet pidätettiin 29. päivänä joulukuuta 1994 kello 9 komisario Koiviston tekemällä päätöksellä.
Rikosylikonstaapeli Matti Ketola kävi pidättämässä Hannele Rannan Turusta Kaskenkadun varrella olevasta asunnosta, jonne Hannele oli muuttanut välittömästi Antin sairaalaan joutumista seuraavana päivänä. Pidätyksessä oli mukana vanhempi konstaapeli Ilkka Muurama.
Hannele Ranta oli pidätettäessä hyvin ahdistuneen oloinen ja rikosylikonstaapelin suorittamassa alustavassa puhuttelussa Hannele kertoi aviomiehensä tehneen itsemurhan.
Hannele Ranta kiisti antaneensa Antti Rannalle insuliinia pistoksena, koska hänen arvomaailmansa ei anna siihen mahdollisuutta.
Hän ei myöskään olisi pistänyt Anttia, vaikka tämä olisi sitä pyytänyt.
Hannelelta kysyttiin yksityiskohtaisesti Antin sairaalaan joutumista edeltäneen yön tapahtumista. Hän kertoi Antin tulleen Merimaskun asuntoon 7. päivänä marraskuuta illalla ja he alkoivat syödä rapuja ja joivat valkoviiniä. Lisäksi Antti oli ottanut kermanväristä Strohen-merkkistä alkoholijuomaa sekä yhden oluen.
Seuraavana aamuna Hannele kertoi nousseensa ylös puoli seitsemältä. Antti oli jäänyt makaamaan sänkyyn. Noin kello 7 hän oli kysynyt Antilta, keitetäänkö puuroa, jolloin Antti oli vain kääntänyt kylkeä. Patistelun jälkeen hän sai Antin nousemaan ja pukeutumaan, jonka jälkeen Antti istuutui olohuoneen säkkituoliin ja alkoi katsella televisiota. Siinäkin Antti nukahti ja alkoi kuorsata, mutta Hannele herätti hänet uudestaan.
Hannele kertoi vanhempi konstaapeli Tiina Jalolle hyvin seikkaperäisesti hänen ja Antin välisisistä suhteista sekä kokemuksista.
Yön tapahtumista Hannele kertoi, että oli mennyt Antin kanssa sänkyyn noin kello 2. Hannele kertoi muistavansa nyt, että hän oli havahtunut yöllä johonkin aikaan ja kuullut Antin kuorsaavan olohuoneessa.
Kello soi aamulla 6.30 ja Hannele kertoi herättäneensä kello 6.45 tyttärensä Jaanan, joka nukkui alakerran makuuhuoneessa.
Sen lisäksi Hannele kertoi yrittäneensä herättää Antin 7:ään mennessä, kuten tavallista, ja tönineensä miestä hereille, mutta tämä käyttäytyi normaalisti eikä herännyt heti.
Jossain vaiheessa Antti oli noussut ylös ja yrittänyt pukea vaatteita päälleen, mutta se kävi hitaasti.
Hannele kertoi, että hän ajatteli tarjoutua auttamaan Anttia pukeutumisessa mutta luopui ajatuksesta, ja
Antti laittoi vaatteet itse päälleen. Pukeutumisen jälkeen Antti rojahti olohuoneen säkkituoliin ja avasi television.
Pian Antti kuitenkin alkoi kuorsata äänekkäästi ja Hannele kävi tuuppimassa häntä ylös säkkituolista, jolloin Antti vastasi ”kohta, kohta”. Hannele kertoi, ettei hän muista, kävikö Jaana sinä aamuna yläkerrassa lainkaan ja hän muisteli itse käyneensä vielä tuuppimassa Anttia hereille pari kolme kertaa ja lähteneensä sitten tavanomaiseen aikaan kello 7.20–7.25 asunnolta Jaanan kanssa.
Jaana Rantasen kuulusteluissa kävi ilmi, ettei hän pitänyt isäpuolestaan Antti Rannasta, jonka katsoi olleen syyllinen vanhempiensa avioeroon. Jaanan näkemyksen mukaan Hannelen ja Antin välit olivat avioliiton alussa hyvät, mutta syksyllä Antti alkoi olla paljon poissa sukellusmatkojensa takia. Jaanan mukaan Hannele ei pitänyt siitä, että Antti perusti Turkuun thai-hieromalaitoksen, koska Hannele oli
mustasukkainen.
Jaana kertoi äitinsä ja Antin välillä olleen riitoja ja äitinsä valittaneen miehen pahoinpitelyistä. Hannelelta oli jopa murtunut varvas erään riidan päätteeksi lokakuussa 1994.
Antin sairaalaan joutumista edeltäneen illan tapahtumista Jaana kertoi Antti Rannan tulleen äitinsä asunnolle hyväntuulisena.
He olivat nauttineet rapuja ja viiniä.
Illalla he olivat keskustelleet joulumatkasta jonnekin etelään, mutta Jaana ei ollut halukas tulemaan mukaan.
Antti oli sanonut Jaanalle, että sinä teet niin kuin äitisi tahtoo, jolloin Jaana oli vastannut, ettei hän halua lähteä äitinsä miesystävän kanssa.
Antti oli takertunut miesystävä-sanaan ja siitä oli syntynyt riita Jaanan kanssa, jolloin Hannele oli tyynnytellyt heitä.
Seuraavan aamun tapahtumista Jaana kertoi muistavansa äitinsä tulleen herättämään hänet. Jaana oli kuullut jossain vaiheessa huoneeseensa outoja ääniä.
Hannele oli pyytänyt myös Jaanaa herättämään Antin ja kertonut itse saaneensa Antin sängystä he reille, mutta tämä oli vain siirtynyt säkkituoliin nukkumaan. Antti oli Jaanan tultua yläkertaan vastaillut sanoilla ”kohta ja joo” Jaanan ja Hannelen yrittäessä herättää häntä noin puolen tunnin kuluttua, kun Hannele ja Jaana olivat jo lähdössä, he yrittivät vielä herättää Anttia pirskottamalla vettä tämän kasvoille ja pitämällä piipittävää herätyskelloa tämän korvanjuuressa. Lisäksi molemmat yrittivät töniä Anttia ja nipistellä tätä varpaista.
Jaana muisti äitinsä vielä kirjoittaneen paperilapulle viestin Antille puhelinherätyksestä.

Kotietsinnät
Hannele Rannan asunnossa tehtiin kotietsintöjä ja samoin Antti Rannan Turun asunnossa Kaskenkadulla, jonne Hannele muutti heti Antin sairaalaan joutumista seuraavana päivänä.
Ensiksi suoritettiin kotietsintä 28. päivänä joulukuuta Hannele Rannan työpaikalla Naantalin kotitalous- ja sosiaalitoimen oppilaitoksessa. Hannelen pukukaapista ja oppimateriaalivarastosta löytyikin runsaasti erilaisia lääkeruiskuja, kipulääkkeitä, muovi kassillinen muita lääkkeitä, esitteitä sekä insuliinin
käyttäjän ohjeita.
Hannele Rannan asunnossa suoritettiin kotietsintä 30. päivänä joulukuuta ja makuuhuoneen sängyn vasemmanpuoleisesta päädystä löytyi insuliiniruisku, joka putosi patjaa nostettaessa.
Lisäksi asunnosta löytyi erilaisia lääkkeitä, sterican-ruisku jääkaapista, Arietta viinipullo tiskipöydältä, makuuhuoneen jakkaralta paperilappu, jossa oli yleinen hätänumero 112, injektioneuloja makuuhuoneen kaapista, kirjoituslehtiö olohuoneesta säkkituolin vierestä lattialta tekstillä ”puhelin soi”... ja 2 kappaletta juuresveitsiä ulko-oven edustalta.
Lisäksi suoritettiin Hannelen työpaikalla 31. päivänä joulukuuta uusi kotietsintä, jolloin opettajien huoneesta löytyi kaksi täysinäistä muovikassillista erilaisia lääkkeitä. Toisessa muovikassissa oli muun muassa vajaa pakkaus Insulatard Human -insuliinia erään diabetes-potilaan nimellä.
Toisessa kassissa oli runsaasti esitteitä insuliinin käyttäjille, käyttämättömiä insuliiniruiskuja ja muuta sekalaista lääketavaraa.
Muovikassissa ollut Insulatard Human 10 ml:n vajaa pullo ja molemmat insuliinia sisältäneet pakkaukset sekä sängystä löytynyt insuliiniruisku lähetettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle lausuntoa varten.
Kaskenkadun asunnosta löytyi kotietsinnän yhteydessä itsemurhaa käsittelevä kirja, jonka sivuilta löydettiin Hannele Rannan sormenjälkiä. Tämä kertoi lueskelleensa kyseistä kirjaa Kaskenkadun asunnossa.
Lopulta löytyi Antin olkalaukun salataskusta itsemurhakirje, joka alkoi sanoilla Rakas vaimoni!
Tästä kirjeestä ei löytynyt Antti Rannan sormenjälkiä, vaikka siitä sai sen käsityksen, että Antti Ranta olisi tehnyt itsemurhan.
Seuraavaksi alettiin tutkia, millä tavoin kirje oli kirjoitettu. Tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että se oli kirjoitettu todennäköisesti tietokoneella.

”Itsemurhakirjeen” jäljitys ja lisämotiivin selviäminen
Tutkinnassa ryhdyttiin selvittämään, missä itsemurhakirje on voitu kirjoittaa. Hannele Rannan asunnossa olevan tietokoneen kirjoitin ei sopinut, joten pääteltiin, että kirje on ilmeisesti kirjoitettu Hannelen työpaikan tietokoneella.
Tämän takia keskusrikospoliisin Helsingin osaston kaksi tietokoneasiantuntijaa ryhtyi tutkimaan Hannelen työpaikan tietokoneita.
He onnistuivat löytämään Hannelen työpaikan tietokoneelta kirjoituksen, joka alkoi sanoilla Rakas vaimoni!
Teksti alkoi samoin kuin ”itsemurhakirje” ja jatkui sanatarkasti samoilla sanoilla kuin Antin olkalaukusta löytynyt kirje.
Tutkijat pitivät outona sitä, että Hannelen oli nähty kuljettavan kyseistä olkalaukkua Kaskenkadun asunnolle Antin sairaalaan joutumisen jälkeen ja kyseinen olkalaukku oli kuitenkin ollut kotietsinnän aikoihin Merimaskussa Hannele Rannan makuuhuoneessa.
Lisäksi tuntui kummalliselta, miten koomassa makaava henkilö on voinut kirjoittaa kyseisen kirjeen.
Tietokoneasiantuntijat onnistuivat selvittämään, että ”jäähyväiskirje” oli tallennettu kahteen otteeseen tietokoneelle, mutta toinen kirje oli jäänyt kesken.
Samassa kotietsinnässä löytyi Hannelen työpaikalta lokerikko, johon Hannele oli vienyt muovisessa kotelossa olevan lahjakirjan, jonka mukaan Antti Ranta olisi lahjoittanut Hannele Rannalle Alvar Cawenin
taulun. Bukowskin taidegalleria oli arvioinut taulun 1980-luvun loppupuolella 170000 markan arvoiseksi.
Samassa lokerikossa oli asiakirja, jonka mukaan Hannele Ranta olisi maksanut velan pois lahjaksi saamastaan autosta Antti Rannalle. Hannele myönsi väärentäneensä lahjakirjan ja auton luovutusasiakirjoja.
Keskusrikospoliisin tietokoneasiantuntijat jatkoivat tiedoston tutkimista voidakseen selvittää jäähyväiskirjeen kirjoittamisajankohdan.
Tietokoneessa on olemassa kello, josta voidaan määritellä tekstien kirjoittamisajankohta, mutta ajankohtaa ei nyt pystytty selvittämään, koska joku oli onnistunut saamaan tietokoneen kellon sekaisin.
Kotitalous- ja sosiaalialan oppilaitoksen kolme oppilasta oli mennyt ennen joululoman alkua opettajanhuoneeseen kysymään Hannele Lahdelta omista työharjoitteluasioistaan.
Kyseiset oppilaat olivat nähneet Hannelen kirjoittavan tietokoneen päätteelle jotain tekstiä, ja yksi oppilaista totesi tekstin alkaneen sanoilla ”Rakas vaimoni!”, eli aivan samoilla sanoilla, jotka olivat ”itsemurhakirjeen” alussa.
Oppilaat tekivät havainnon siinä vaiheessa, kun Antti Ranta makasi koomassa TYKSissä eikä siten itse voinut kirjoittaa jäähyväiskirjettä.
Tästä saatiin vahva näyttö, että Hannele Ranta oli yrittänyt lavastaa Antti Rannan tehneen itsemurhan.

Vangitseminen
Edellä olevien seikkojen takia Hannele Ranta vangittiin Turun seudun käräjäoikeuden tekemällä päätöksellä ja tutkimukset jatkuivat tiiviisti. Vangitsemista jatkettiin, koska oli olemassa todennäköisiä syitä, että Hannele Ranta on voinut saattaa insuliinia Antti Rannan kehoon pistoksena.
Oikeuslääketieteellisen laitoksen lausunnosta kävi selville, että Hannele Rannan asunnosta löydetyssä insuliiniruiskussa oli pitkävaikutteista insuliinia eli samanlaista, jota oli saatettu Antti Rannan kehoon.
Koska tutkittavassa asiassa oli tarvittavat selvitykset suoritettu ja kuulusteluissa Hannele Ranta ei tunnustanut antaneensa Antti Rannalle 8. päivänä marraskuuta 1994 kello kuuden ja yhdeksän välisenä aikana insuliinia pistoksena kehoon, jätettiin esitutkintapöytäkirja Raision piirin apulaisnimismies Kai Selanderille syytetoimenpiteitä varten.

Syyttäjän syyte
Oikeudenkäynti Hannele Rantaa vastaan alkoi Turun seudun käräjäoikeudessa 20. päivänä tammikuuta 1995.
Syyte Rantaa vastaan luettiin murhasta, koska laaditun esitutkinta-aineiston perusteella oli todennäköistä näyttöä siitä, että Hannele Ranta oli tahallaan surmannut Antti Rannan pistämällä miehen elimistöön insuliinia, vaikka tällä ei ollut insuliinin käyttöä edellyttävää sairautta. Insuliinin elimistöön saattaminen oli aiheuttanut Antti Rannalle hengenvaarallisen insuliinin yliannostuksen ja veren sokerin voimakkaan alenemisen, josta oli aiheutunut aivovaurio ja tajuttomuus ja jonka seurauksena Antti Ranta oli kuollut 4. päivänä tammikuuta 1995.
Syytteen mukaan surmaaminen oli tapahtunut vakaasta harkinnasta ja omanvoitonpyynnöstä ottaen huomioon Antti ja Hannele Rannan keskinäiset olosuhteet, testamentti, avioehtosopimus, tekotapa, Hannele Rannan koulutus ja asiantuntemus lääkeaineiden osalta sekä Hannele Rannan toimet teon jälkeen.

Hannele Rannan vastaus
Syytteen lukemisen jälkeen Hannele Rannan avustajana toiminut asianajaja Heimo Kaasalainen luki Hannele Rannan vastineen syytteen johdosta. Hannele Ranta uudisti esitutkinnassa kertomansa ja kiisti syytteen murhasta.
Vastineessa syytetty korosti sitä, että syytteen tueksi ei ollut esitetty mitään suoranaista näyttöä ja että syyte perustui pelkille olettamuksille ja hatariin aihetodisteisiin. Syytteen perusteluja pidettiin kestämättöminä.
Syytetyn vastineen keskeinen teema oli motiivin puuttuminen. Hannele Ranta kiisti voimakkaasti sen, että syytteessä väitettyä omanvoitonpyyntöä olisi ollut tarkoittaen sitä, että väitetty surmaaminen olisi tapahtunut perinnön tai omaisuuden saamiseksi.
Kyseinen Hannele Rannan väite joutui heti outoon valoon, koska syytetty oli edellisenä päivänä poliisikuulustelussa myöntänyt väärentäneensä asiakirjoja, joiden perusteella hän oli luovuttanut itselleen Antti Rannan omaisuutta, nimittäin arvokkaan taulun ja
osuuden heidän yhteisesti omistamastaan autosta.

Syyttäjän todistusteemat
Suomessa vallitsevan oikeusperiaatteen mukaan syytetyn tuomitseminen rikosasiassa edellyttää aina täyttä näyttöä, joka ei kuitenkaan edes henkirikosta koskevassa jutussa tarkoita täyttä varmuutta syyllisyydestä.
Tuomitsevaan päätökseen riittävän näytön astetta on luonnehdittu muun muassa siten, että syytetyn syyllisyyden tulee olla järkevän epäilyksen yläpuolella.
Syyttäjällä on todistustaakka syytetyn syyllisyydestä.
Syyttäjän todistusteemat oikeudenkäynnissä olivat itsemurhavaihtoehdon ja vaihtoehtoisen tapahtumakulun poissulkeminen sekä surmaamisnäyttö, joka koostui motiivista, itsemurhavälineestä, Hannele Rannan antamista ristiriitaisista ja valheellisista kertomuksista, jäähyväiskirjeestä ja Hannele Rannan muista toimista miehensä sairaalassaoloaikana.

Syytetyn todistusteemat
Hannele Rannan todistelu oikeudenkäynnissä keskittyi vastatodisteluun, jolla hän pyrki kumoamaan syyttäjän esittämää näyttöä.

Kuolinsyy peruslähtökohtana
Jutun ensimmäisessä käsittelyssä kuultiin todistajana Turun yliopistollisen keskussairaalan apulaisprofessori Jarmo Viskaria, joka oli osallistunut Antti Rannanhoitoon. Apulaisprofessori vahvisti sen, että Antti Ranta oli saanut insuliinia 8. päivänä marraskuuta 1994 aamulla kello 6:n ja 9:n välisenä aikana ja että kyseessä oli niin sanottu pitkävaikutteinen insuliini sekä että tämä oli saatettu Antti Rantaan kehon ulkopuolelta. Oikeudenkäynnin aikana valmistui myös oikeuslääkeopillinen ruumiinavauspöytäkirja, jonka mukaan Antti Ranta oli kuollut 4. päivänä tammikuuta 1995 insuliinimyrkytyksestä seuranneeseen matalan verensokerin aiheuttamaan aivovaurioon.
Kuolinsyytä ei edes syytetty asettanut missään vaiheessa ristiriitaiseksi. Siitä, miten insuliini oli joutunut Antti Rannan elimistöön, oli epäselvää ja sille oli olemassa ainakin seuraavat mahdollisuudet.
- Antti Ranta oli tehnyt itsemurhan saattamalla insuliinin elimistöönsä itse
- joku ulkopuolinen oli antanut Antti Rannalle insuliinia
- insuliini oli joutunut Antti Rannan elimistöön vahingossa
- Hannele Ranta oli surmannut Antti Rannan.

Vaihtoehtojen poissuljenta
Poliisin suorittamassa esitutkinnassa ei ollut käynyt selville, että asunnossa olivat tapahtuma-aikaan aviopuolisot sekä Hannele Rannan 16-vuotias tytär.
Asunnosta ei ollut löydetty murtojälkiä, jotka olisivat viitanneet ulkopuolisen tekijävaihtoehdon suuntaan. Ainoa ulkopuolinen vaihtoehto olisi voinut olla Hannele Rannan tytär, jolla ei kuitenkaan ikänsä ja elämänkokemuksensa vuoksi voinut olla kaikkea sitä tietämystä, joka tämän tyyppiseen tekoon vaaditaan.
Tämän vuoksi jäljelle jäivät vain mahdollisuudet, että Antti Ranta olisi tehnyt itsemurhan tai että Hannele Ranta olisi saattanut insuliinin surmaamistarkoituksessa Antti Rannan elimistöön.
Oikeudenkäynnissä kuultiin lukuisia Antti Rannan pitkään tunteneita ystäviä. Kaikki kuvailivat häntä optimistiseksi ja elämänhaluiseksi henkilöksi, joka vielä ennen kuolemaansa suunnitteli Australian matkaa.
Todistajien kertomuksista ilmeni myös, ettei Antti Lahdella ollut kovin lämpimiä tunteita Hannelea kohtaan ja että hän oli ennen sairaalaan joutumistaan kertonut ratkaisevansa suhteensa Hanneleen ”Nostamalla akan pihalle”.
Oikeudenkäynnin aikana kuultiin todistajana itse väitöskirjan tehnyttä psykiatria, joka oli tutustunut koko esitutkinta-aineistoon.
Psykiatri piti hyvin epätodennäköisenä sitä, että Antti Ranta olisi tehnyt itsemurhan pistämällä itseensä insuliinia.
Todistaja otti kantaa myös siihen, olisiko Antti Ranta pyrkinyt tarkoituksellisesti lavastamaan vaimonsa syylliseksi omaan kuolemaansa. Tämän hän sulki pois, koska
a) Antti Ranta ei kärsinyt vaikea-asteisesta persoonallisuushäiriöstä tai paranoidisesta psykoosista,
b) Antti Ranta ei tuntenut jatkuvaa voimakasta vihaa Hannele Rantaa kohtaan ja
c) Antti Ranta ei ollut riippuvuussuhteessa Hannele Rantaan.
Oikeudenkäynnin aikana Hannele Ranta pyrki kuulustuttamiensa todistajien avulla osoittamaan, että Antti Ranta oli ollut väkivaltainen. Tämän todistelun tuomioistuin sittemmin päätöksessään katsoi toteennäytetyksi. Hannele Rannan puolustus tivasi todistajalta sitä, miten todennäköisemmäksi itsemurha olisi tullut, mikäli esitutkinnassa toteennäyttämätöntä väkivaltaisuutta olisi ollut.
Todistaja ei katsonut tällä olevan vaikutusta asiaan, koska itsemurhamenetelmä ei olisi sopinut väkivaltaisen henkilön persoonaan.
Oikeudenkäynnin viimeisessä istunnossa puolustus kutsui todistamaan valtiotieteen tohtorin, jonka lausunnon mukaan oli mahdollista, että Antti Ranta olisi surmannut itse itsensä lavastaen vaimonsa syylliseksi murhaan. Lausunnon perusteena oli se todistajan arvio, että Antti Rannan tarkoitus oli piinata ja hallita kumppaniaan ja että hänen läheisiinsä kohdistama henkinen ja fyysinen väkivalta oirehti itsetuhopotentiaalia. Todistaja oli laatinut lausuntonsa esitutkintapöytäkirjan ja haastattelemiensa todistajien kertomusten perusteella. Tällöin kävi selville, että todistaja oli haastatellut ainoastaan Hannele Rannan kuulustuttamia todistajia

Motiivi
Oikeudenkäynnissä kuultujen syyttäjän kuulustuttamien todistajien kertomusten perusteella Antti Rannalla oli elämänsä aikana lukuisia avioliiton ulkopuolisia naissuhteita ja että Hannele Ranta oli erittäin mustasukkainen.
Tästä osoituksena olivat muun muassa ne Hannele Rannan lausumat, joiden mukaan hän oli haukkunut erästä Antti Rannan naisystävää huoraksi ja tämän lasta äpäräksi, Hannele Rannan ennen 4.–6. marraskuuta 1994 tapahtunutta sukellusretkeä lausumat toivotukset tämän hukkumisesta sekä se, että Hannele Ranta oli Antti Rannan sairaalassa tiedottomana maatessa käskenyt tämän paskiaisen
nousta ylös naisiaan hoitamaan.
Mustasukkaisuuden lisäksi poliisi oli esitutkinnassa selvittänyt, että puolisoiden välillä oli keskinäinen poissulkeva avioehtosopimus ja keskinäinen hallintatestamentti.
Avioehtosopimuksen perusteella Hannele Ranta ei olisi saanut odotettavissa olevan avioeron, josta useat todistajat esittivät kiistatonta näyttöä, yhteydessä osuutta Antti Rannan noin kahden miljoonan markan arvoisesta omaisuudesta.
Toisaalta keskinäisen hallintatestamentin perusteella Hannele Ranta olisi saanut kuoleman sattuessa hallita ilman tilitysvelvollisuutta Antti Rannan huomattavaa omaisuutta.
Taloudellisten seikkojen motiivin puolesta poliisi oli esitutkinnassa hankkinut yhden keskeisen näytön motiivin puolesta.
Hannele Ranta oli nimittäin Antin sairaalassaoloaikana väärentänyt kaksi asiakirjaa, joiden mukaan Antti Ranta olisi 5. tammikuuta 1994 luovuttanut Hannelelle Alvar Cavenin maalaaman Tuvan sisäkuva -nimisen taulun, jonka arvoksi Hannele Ranta myönsi 70000 markkaa sekä luovutuskirjan Antin ja Hannelen yhteisesti omistamasta autosta. Hannele oli väärentänyt asiakirjoihin Antti Rannan allekirjoituksen. Oikeudenkäynnissä Hannele Ranta kertoi tehneensä kyseiset asiakirjat hankkiakseen rahaa Antin kuntoutusta varten.
Selitys oli ontuva, koska perukirjan mukaan Antti Rannalla oli rahaa tileillään noin 250000 markkaa eikä Antti Rannan paranemisesta ollut mitään tietoa.
Hannele Rannan kuulustuttamien todistajien mukaan Hannele Ranta ei ollut mustasukkainen ja oli luonteeltaan sellainen, joka ei jätä eikä petä. Näiden todistajien mukaan Hannele ei myöskään ollut erityisemmin kiinnostunut taloudellisista seikoista. Hannele Rannan omat toimet puhuivat kuitenkin näiden todistajien kertomuksia vastaan.
Käräjäoikeus katsoi sittemmin 10. päivänä elo kuuta 1995 antamassaan päätöksessä, että oikeudenkäynnissä oli näytetty Hannele Rannan motiivi surmaamistyön tekemiseen mustasukkaisuuden, taloudellisten seikkojen ja Antti Rannan väkivaltaisuuden johdosta.

Itsemurhaväline
Poliisin suorittamassa esitutkinnassa Hannele Ranta kiisti sen, että hänellä olisi ollut mitään insuliiniruiskua. Esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä kuitenkin ilmeni, että Hannele Lahdella varmuudella oli hallussaan insuliinia ja myös insuliiniruiskuja sekä insuliinin käyttäjän ohjeet.
Oikeudenkäynnissä 1. päivänä helmikuuta 1995 Hannele Ranta yllättäen kertoi, että hänellä oli insuliinia täynnä oleva ruisku ja insuliiniampulleja, joita hän kuljetti työpaikan ja kodin välillä valmistellessaan oppitunteja. Tämä selitys sinänsä oli kyseenalainen, koska yleisen elämänkokemuksen mukaan ei insuliiniruiskulla voi mitään valmistella.
Hannele Rannalla oli myös työpaikallaan lukittu kaappi, joten turvallisuussyistä ei kuljetuksia ollut tarve suorittaa.
Insuliinia sisältänyt ruisku oli Hannelen kertomuksen mukaan sittemmin joutunut käteisiin. Outoa oli se, ettei Hannele Ranta missään vaiheessa esitutkinnassa ollut huomannut mainita keskeisestä asiasta mitään.
Itsemurhavälineen osalta puolustus keskittyi tivaamaan sitä, miten Hannele Rannan on ollut mahdollista pistää Antti Lahteen ruiskulla insuliinia tämän huomaamatta.
Oikeudenkäynnissä todistajana kuullun oikeuslääkärin mukaan tämä on ollut mahdollista.
Kukaan oikeudenkäynnissä kuultu todistaja ei ollut milloinkaan nähnyt Antti Rannan pistävän itseensä ruiskulla mitään aineita eikä hänellä koskaan ollut ollut insuliinia.

Jäähyväiskirje
Antti Rannan laukusta löydettiin tietokoneella kirjoitettu "jäähyväiskirje”, jonka sisältö viittasi Antti Rannan itsemurhaan.
Käräjäoikeudessa 9. päivänä maaliskuuta 1995 todistajana kuullun keskusrikospoliisin vanhempi rikoskonstaapeli Jukka Mäkysen kertomuksen perusteella selvitettiin, että kirje oli kirjoitettu Hannele Rannan työpaikan tietokoneella.
Kirje oli ollut kahdessa tiedostossa, joista toinen kirjoitus oli jäänyt kesken.
Edelleen käräjäoikeudessa kuultiin 10. päivänä helmikuuta 1995 erästä kyseisen oppilaitoksen oppilasta, joka oli 12. päivänä joulukuuta 1994 alkaneella viikolla nähnyt Hannelen kirjoittavan tietokoneella tekstiä, joka vastasi "jäähyväiskirjeen” tekstiä.
Myös Mäkynen oli laskenut kirjoittamisajankohdan voineen olleen kyseinen joulukuun puoliväli.
Antti Ranta oli kirjoittamisajankohtana sairaalassa tiedottomana, joten Hannele Rannan oli itse pitänyt kirje kirjoittaa.
Huomion arvoista oli myös se, että Hannele Ranta oli 12. päivänä joulukuuta 1994 saanut sairaalassa tietää, että asia saatetaan poliisin tutkittavaksi.
Tämä osoitti sen, että Hannele Ranta oli todellisen sairauden paljastuttua ryhtynyt tietoisesti harhauttamaan viranomaisia.
Tietoista harhauttamista osoitti myös se, että kirje löydettiin Antti Rannan aina mukanaan pitämästä laukusta.
Kyseinen laukku oli 8. päivänä marraskuuta 1994 Antti Rannan mukana Merimaskussa. Todistajien kertomusten mukaan kyseinen laukku oli sittemmin Hannele Rannalla Turussa Kaskenkadun asunnossa, jonne Hannele välittömästi muutti. Kuitenkin laukku löydettiin Merimaskusta. Edellä oleva oli osoituksena siitä, että Hannele Ranta itsemurhaan viittaavan kirjeen kirjoitettuaan tietoisesti toimitti sen laukkuun kätkettynä Merimaskun asuntoon, koska oli lääkäriltä saanut tietää, että asia saatetaan poliisin tutkittavaksi.
Jäähyväiskirjeen kirjoittaminen ja sen toimittaminen poliisin löydettäväksi muodostui keskeiseksi näytöksi Hannele Rannan syyllisyydestä harkittuun murhaan. Hannele Ranta kiisti oikeudenkäynnin aikana kirjoittaneensa kirjettä.

Hannele Rannan ristiriitaiset kertomukset
Hannele Rantaa kuulusteltiin esitutkinnassa useaan eri otteeseen. Hänen kertomuksensa tapahtumien kulusta tapahtumapäivänä muuttuivat jatkuvasti.
Edelleen10. päivänä helmikuuta 1995 todistajana kuullun sairaankuljettajan, joka oli hälytyksen saatuaan saapunut Merimaskun asuntoon, mukaan Hannele Ranta oli kertonut Antin sukeltaneen edellisenä viikonloppuna 30 metrin syvyyteen, mikä todistajan mukaan lisäsi huomattavasti sukeltajantaudin riskiä. Todistajana kuullun Antin ystävän mukaan Antti oli kuitenkin sukeltanut edellisenä viikonloppuna maksimissaan 16 metrin syvyyteen.
Myös Hannele Ranta kertoi esitutkinnassa tienneensä sukellusten olleen helppoja allassukelluksia mataliin vesiin.
Hannele Ranta kertoi myös sairaalassa hoitavalle lääkärille seikkoja, jotka viittasivat sukeltajantautiin.
Nämä olivat syyttäjän mukaan osoitusta siitä, että Hannele pyrki tietoisesti ohjaamaan hoitotoimenpiteitä sukeltajantaudin suuntaan, jolloin todellinen sairauden syy olisi jäänyt selvittämättä.

Syyttäjän yhteenveto
Syyttäjän loppulausunnon perusteella muut Antti Rannan kuolemaan johtaneet vaihtoehdot kuin harkittu murha jäivät niin epätodennäköisiksi, että ne olivat järkevän epäilyn ulkopuolella.
Syyttäjän mukaan Hannele Rannan syyllisyyden tueksi esitetyt seikat muodostivat kokonaisuudessaan yhdensuuntaisen, johdonmukaisen ja kattavan näytön hänen syyllisyydestään Antti Rannan surmaamiseen.
Hannele Ranta kiisti johdonmukaisesti syyllisyytensä loppuun saakka.

Käräjäoikeuden tuomio
Käräjäoikeus antoi tuomion jutussa 10. päivänä elo kuuta 1995 sen jälkeen, kun Hannele Ranta oli mielentilatutkimuksessa todettu olleen tekoaikana täydessä ymmärryksessä.
Yli 50-sivuisen perustelun jälkeen motiivi ja surmaamisnäyttö katsottiin toteennäytetyiksi ja että asiassa ei ollut ilmennyt mitään sellaista, joka antaisi aiheen otaksua insuliinin joutuneen Antti Rannan elimistöön vahingossa, Antti Rannan tehneen itsemurhan tai jonkun ulkopuolisen henkilön suorittaneen insuliinin saattamisen Antti Rannan kehoon ja että kaikki muut vaihtoehdot, paitsi Hannele Rannan
suorittama tahallinen insuliinin saattaminen Antti Rannan kehoon niin epätodennäköisiksi, että ne jäävät järkevän epäilyn ulkopuolelle.
Tämän vuoksi käräjäoikeus päätyi siihen, että Hannele Rannan syyllisyys Antti Rannan surmaamiseen syytteessä selostetulla tavalla oli tullut näytetyksi, vaikka kaikkia niitä olosuhteita, joiden vallitessa hän on saanut tappavan määrän insuliinia Antti Rannan elimistöön, ei ole voitu tarkalleen selvittää.
Käräjäoikeuden ratkaisu ei ole lainvoimainen ja asian käsittely jatkuu Turun hovioikeudessa.

Insuliinisurmaajan elinkautinen pysyi ennallaan hovioikeudessa
Turun hovioikeus on tuomiollaan todennut käräjäoikeuden tavoin merimaskulaisen terveydenhoitoalan opettajan Hannele Rannan syylliseksi miehensä murhaan.
Hovioikeus kuuli 34:ää todistajaa ja asianosaiset. Sitä varten pidetty suullinen käsittely kesti oikeudessa neljä päivää. Todistajien suuri lukumäärä johtui siitä, että asian ratkaisu perustui pelkästään aihetodisteille. Hovioikeuden päätös oli 91 sivua pitkä.
Hovioikeuden päätelmät poikkesivat muutamassa kohden käräjäoikeuden päätelmistä, mutta ne koskivat vähäisiä seikkoja, jotka eivät vaikuttaneet lopputulokseen.
Motiiveiksi hovioikeus katsoi mustasukkaisuuden, taloudellisten etujen hankinnan, miehen tekemät pahoinpitelyt, loukkaukset, nöyryyttämisen ja alistamisen. Hovioikeuden mukaan Hannele Rannan luonteessa oli kylmäverisyyttä ja arvaamattomuutta osoittavia piirteitä.

Presidentti Tarja Halonen armahti Helena Rannan, jolloin tuomio pituudeksi kertyi 11 vuotta 10 kuukautta.
Tuolloin nimensä oli Hannele Savasoja.