Oikeusmurhan satakuntalaiset taustavaikuttajat

[mikkihirmu]

Luin kuulustelun myös ensimmäistä kertaa. Järkyttävää,ei voi muuta sanoa.
Kuulustelijana toimineet pitäisi saattaa painostamisesta vastuuseen.

[deimos]

Kuulustelua en ole vielä lukenut, mutta törmäsin tänään mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön. Kyseessä on poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö johdattelun merkityksestä rikoksesta epäillyn kuulustelussa. Työtä varten on mm. haastateltu Tapio Santaojaa.

[Pieni liekki]

Kuulustelua en ole vielä lukenut, mutta törmäsin tänään mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön. Kyseessä on poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö johdattelun merkityksestä rikoksesta epäillyn kuulustelussa. Työtä varten on mm. haastateltu Tapio Santaojaa.

Tässä linkki mainitsemaasi opinnäytetyöhön:

https://www.theseus.fi/handle/10024/142946

En ole itse kyseiseen opinnäytetyöhön muistaakseni törmännyt aiemmin.

[Bullit]

Kuulustelua en ole vielä lukenut, mutta törmäsin tänään mielenkiintoiseen opinnäytetyöhön. Kyseessä on poliisiammattikorkeakoulun opinnäytetyö johdattelun merkityksestä rikoksesta epäillyn kuulustelussa. Työtä varten on mm. haastateltu Tapio Santaojaa.

Aivan mahtavaa!

Väärennetään aineisto, kusetetaan kuulustelut ja jälkeenpäin jeesustellaan. Näillä hänen 2010-2013 vetämillä poliisikoulun kuulusteluopin kursseilla olisin kyllä halunnut olla mukana.

Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:

a) Nuo kurssit on vedetty hirveissä synnintunnoissa, hän pitää edelleen piikkilankaa vyön alla - ja anteeksipyyntö on enää ajan kysymys.
b) Personaallisuushäiriö on sitä luokkaa, että vasen käsi ei tiedä yhtään mitä oikea tekee.

[Alkinto]

Tämä on uskomatonta. Santaoja käyttää aiheellisesti pahimpana esimerkkinä Annelin 2009 "tunnustukseen" johtanutta kuulustelua.
Niin, kukahan oli kuulustelijana!

Lainaus opinnäytetyöstä:
Tapio Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita,
jotka ovat vailla todenperäisyyttä. Hänkin nosti esille kysymysten asettelun:

”Lisäksi kysymysten asettelulla voidaan johdatella, tekemällä kysymyksestä jo
sellainen, että kuulusteltava ajattelee, että näinhän sen asian täytynee olla.
Annetaan kuulusteltavalle mielikuva, että poliisi tietää asiasta paljon
enemmän kuin mitä todellisuudessa tietääkään. Aletaan käydä kauppaa
kuulusteltavan vapaudella ja ns. tunnustamisella. Kerrotaan vastoin
todellisuutta, että kuulusteltavan rikoskumppanit ovat jo asian kertoneet, joten
hänen on syytä kertoa.” (Santaoja)

[Vareksenpoikanen]

Näköjään Seppo Isotalon (R.I.P.) muinaisessa blogissa on kyseinen kuulustelu kokonaisuudessaan. Amanda on siis ollut tuolloin 12v.
http://seppo-isotalo.blogspot.com/2012/ ... u.html?m=1

Luin ensimmäistä kertaa tämän kuulustelun kokonaisuudessaan.

Satu, Marina - ja Tapio... onko tuttu juttu? https://fi.wikipedia.org/wiki/Pime%C3%A4_triadi

Kuulustelu luettu nyt useampaan kertaan.
Tämä koko kokonaisuus olisi Lapsiasiavaltuutetun toimialaan kuuluva.
- Kuinka paljon lapsia Suomessa kuulustellaan näin?
Tässä kuulustelussa poliisi valehtelee kuulusteltavalle. Esim. illan riitely ei voi olla mahdollista koska todistettavasti Jukka S. Lahti on ollut Turussa vielä klo: 22:00. Ajoaika on noin pari tuntia, joten täyttä puppua se että illalla äiti ja isä olisivat riidelleet.
Parhaiten he itse todistavat sen valehtelun siinä kun " kelloa kysytty jo useasti..." johon rehellinen lapsi vastaa: "kaksi kertaa."
Lapsi pysyi sovitussa säännöissä että kaikki puhutaan niin kuin ne on tapahtunut. "Kaksi kertaa" Kuulustelijat "useasti ".
- Tällaiset kuulustelut julistetaan kautta maan "salaisiksi".
Pääseekö yleensä edes kuulusteltavan huoltajat lukemaan näitä?

Tähän pitää saada muutos.
Kuka lähtee ajamaan tätä asiaa Lapsiasiavaltuutetun välityksellä. Lakimuutos ja pikaisesti.
Lapsilla, kaikilla alle 18 vuotiailla tulee olla oikeus rehellisen kuulusteluun, jos kuulusteluihin joutuu. Ja heilläkin pitää olla oikeus aikuiseen avustajaan.
Jokaisella EU.n kansalaisella on oikeus käyttää kaikissa viranomaisasioinneissa avustajaa.
Miksi tässä tapauksessa sellaista ei järjestetty.
Asianajaja ei ole avustaja.

Tämä on pöyristyttävää.
Ja kuinka paljon tätä Suomessa tapahtuu, kenenkään tietämättä.
Salassapitoon vedoten.
Fyi olkoon, poliisit ja Pauli Kuusiranta ja keksitty skenaario!

[deimos]

Tämä on uskomatonta. Santaoja käyttää aiheellisesti pahimpana esimerkkinä Annelin 2009 "tunnustukseen" johtanutta kuulustelua.
Niin, kukahan oli kuulustelijana!

Lainaus opinnäytetyöstä:
Tapio Santaojan mukaan pahinta johdattelua on se, kun uskotellaan kuulusteltavalle asioita,
jotka ovat vailla todenperäisyyttä. Hänkin nosti esille kysymysten asettelun:

”Lisäksi kysymysten asettelulla voidaan johdatella, tekemällä kysymyksestä jo
sellainen, että kuulusteltava ajattelee, että näinhän sen asian täytynee olla.
Annetaan kuulusteltavalle mielikuva, että poliisi tietää asiasta paljon
enemmän kuin mitä todellisuudessa tietääkään. Aletaan käydä kauppaa
kuulusteltavan vapaudella ja ns. tunnustamisella. Kerrotaan vastoin
todellisuutta, että kuulusteltavan rikoskumppanit ovat jo asian kertoneet, joten
hänen on syytä kertoa.” (Santaoja)

Joku vähemmän poliisiin luottava saattaisi tulkita Santaojan tietämyksen viittavaan tahalliseen toimintaan...
...enminä....

[Päämiäs]

Helmikuun 2007 loppu: Joutsenlahti pyytää jutun siirtoa KRP:lle ja tutkinnanjohtajaksi nimitetään Teijo Ristola. Asiasta annetaan tiedote ja Joutsenlahden haastattelu Satakunnan Radioon. Tämän jälkeen Satakunnan lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin soittaa Joutsenlahdelle ja peruu siirron ja vaatii Joutsenlahtea jatkamaan. Joutsenlahti ei käsitä miksi. Ilmeinen syy on meneillään oleva PORA-hanke.
Mutta ainakin on fakta, että tuota Pora-suunnitelmaa tehtiin juuri tuolloin ja joku väliraportti valmistui 2 vkoa ennen kuin Joutsenlahti siirtoa pyysi. Minusta aivan loogista, että mentiin siis tuon muutoksen mukaan: paikallispoliisi selvittää murhat, ja KRP toimii ammattirikollisuuden parissa. Eihän alkukeväästä 2007 Ulvilan surma nyt ollut mikään maatamullistava asia, eikä tiedetty millaiseksi se paisuu. Onhan näitä selvittämättömiä murhia. Lisäksi Paatero oli "kaukana" Ulvilan tutkimuksista noin niin kuin hallinnollisesti, ja tuskin oli juurikaan tutkimuksiin tutustunut. Helppohan hänen oli sanoa, että eikun paikallispoliisi hoitaa tällaiset.
En ainakaan keksi, mitä muita syitä hänellä olisi voinut olla. Toisaalta: mitä se KRP sitten olisi sen enempää osannut tehdä kuin Joutsenlahtikaan?

Jos KRP olisi saanut johtovastuun ja selvittänyt murhamiehen, kunnia julkisesta murhasta olisi mennyt KRP:lle ja sen päällikkö saanut pisteitä poliisiylijohtaja-kilpailuun, jossa oli mukana myös Valtakunnanmurhaaja taulaMatti nepo-Nissinen.
Sekoomuspoliitikko ylinopeuskaahari Mikko Paateron tavoitteena oli yletä virkaan, joten jo jättijulkisuutta saanut murha täytyi pitää omassa alaisuudessa. Juhlistihan Paatero syyttömän Auerin vangitsemista poikkeuksellisen näyttävästi: "Mukana oli myös ripaus onnea."
Ei riittänyt, että Paateron Sami poika oli nepotisoitu Ulvilan poliisiministeri merkonomi Anne Holmlundin erityisavustajaksi, vaan sekoomussuhmurointia tarvittiin lisää. Satakuntalaisena ex-vallesmannina Paateron lukkarinrakkaus kohdistui poripoliisiin ja ehkä väitettyyn kummipoikaansa Joutsenlahteenkin.
Voi olla ettei ole enää puhevälejä, koska olisihan Joutsenlahti poliisiammattilaisena kertonut, ettei Auer voi olla syyllinen! Olisi kai juristi Paaterokin miehen sanan ymmärtänyt, mutta päinvastoin on valehdellut yli vuosikymmenen Aueria syylliseksi.
Pia Ristikankareen katoamisen tutkimattomuuskin 1988 oli jäänyt ikäväksi tahraksi Paateron uralle.

Peruutuspäätös oli kyllä oikea, koska rikoskomisario Joutsenlahti oli paras tutkija (EDELLEEN) ja KRP olisi huonommin tutkinut paikallista murhaa. KRP ilman paineita ei olisi väärentänyt tietenkään oikeusmurhia, joten juttu olisi edelleen auki.
Onnettomuus tapahtui vasta, kun sairaslomalle Joutsenlahti päästettiin pois tutkinnanjohtajuudesta ja tilalle 1.8.2008 änkesivät Kusiraana ja Sontaoja mellastamaan väärennöksiään samoin kunnia- ja julkisuusmotiivein.

[Päämiäs]

On pitkälti kuin kuolemannaakka kirjoitatkin, kun joutsenlahti siirrettiin syrjään, alkoi vääristely ja erään ison poliisijohtajan pojan suojelu, joka tuon teon onkin suorittanut ja vain sen takia koska jukka lahti suoritti pyydettyjä arviointeja soveltuvuutta tehtäviin ja lahti huomasi erään kohdalla että on liian psykopaattinen.
Sitten loppu onkin luettavissa ja kuunneltavissakin.

Tarkoitatko vallesmanni Taaperon poikaa? Jonka Ulvilan poliisiministeri Anne Holmlund palkkasi kokoomus-apurikseen.
Holmlundin porilaisen kokoomussuojatin nai Porissa muuan Turun Hovin virkaheitto asianajaja, jonka presidentinkampanjan johtajia oli taas sama Sami poika.
Sattumoisin Turun juristi ylensi kaikki Ulvilan noitavainoihin osallistuneet juomarit - veljeä ei viratta jätetä!
Armahdusta ei oikeusmurhatuille syyttömille tietenkään suonut. Päinvastoin kuin Kekkonen armahti vainotun Hannu Salaman.

[Päämiäs]

Tuomari Juntikka sai haukut vapautettuaan Oulun talousrikolliset ja pakeni häpeäänsä Poriin hävittyään kantelunsa kunniansa loukkauksesta - yritettyään vaientaa lehdistön.
Siellä hän aloitti oikeusmurhat vangitsemalla ilman perusteita syyttömän Auerin 28.9.2009. Toisella kierroksella käräjäpäällikkönä Juntikka otti itselleen puheenjohtajuuden murhassa varmistamaan Annette Sontamaan kanssa uuden elinkautisen 2-1, jotta Porista ei tulisi naurettavaa tuuliviiriä ja saisi valhevirtamedian ja yleisön suosiota ankarasta linjasta ja murhaajan kiinni saamisesta. Juntikka ei siis halunnut ja uskaltanut vapauttaa Aueria, koska olisi taas saanut kovat haukut.
Siksi Auer ei edes saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Pätevän Vaasan HO ymmärrettyä Auerin uudestaan syyttömäksi 2015 ylistetyssä perusteellisessa tuomiossa, täysin poikkeuksellisesti vastoin hyvää tapaa herkkähipiäinen Juntikka riensi medioihin kapinoimaan Hovia vastaan ja valehtelemaan, että hänenkin aivan päinvastainen elinkautis-tuomionsa 2-1 oli hyvin perusteltu. Ketkä elävät rinnakkaistodellisuudessa ???
Lohdutukseksi kaikkien virkarikollisten kummisetä Saukki Niinistö ylensi Juntikan Varsinais-Suomen käräjien päälliköksi palkintona uskollisista palveluksistaan.
Nyt Juntikka pääsee kostoksi valitsemaan Turun hysteerisimmät ämmät TAAS tuomitsemaan Auerin ja taksikuskin raiskausvalheista, joista Vasallikunnantyperys rajamajuri Ali-pekka Koivisto yrittää heitä syyttää - salatakseen syyttäjien törkeät rikokset.

https://www.kaleva.fi/riihi-saation-tuo ... na/1766169
Rii­hi-sää­tiön tuomari Ulvilan surman rat­ko­ja­na
Susanna Kemppainen 09.08.2013
Suomen rikosrintamalla valmistaudutaan syksyn mediasirkukseen. Parin viikon päästä alkaa oikeudenkäynti maan rikoshistorian erikoisimmasta henkirikoksesta.
Syyttäjät vaativat Anneli Auerille tuomiota aviomiehensä, sosiaalipsykologi Jukka S. Lahden surmasta Ulvilassa joulukuussa 2006. Rikosnimikkeenä on kovin mahdollinen eli murha.
Auer on oikeudessa kiistänyt jyrkästi olevansa syyllinen puolisonsa kuolemaan farssiksi muuttuneen poliisitutkinnan ja oikeusprosessin aikana.
Satakunnan käräjäoikeus tuomitsi jo kertaalleen Anneli Auerin murhasta elinkautiseen vuonna 2010. Seuraavana vuonna Vaasan hovioikeus päätyi päinvastaiselle kannalle ja vapautti Auerin.
Korkein oikeus palautti jutun viime syksynä uuteen käsittelyyn käräjäoikeuteen, missä sen puimisen pitäisi alkaa 20. elokuuta.
Auerin vuoksi Satakunnan käräjäoikeus on koko alkusyksyn valtakunnan valokeilassa. Tuomioistuin käsittelee kohujutun vahvistetussa kolmen tuomarin kokoonpanossa. Sen puheenjohtajana toimii Satakunnan käräjäoikeuden laamanni Martti Juntikka. Päällikkötuomari, talonsa korkein virkamies.

Oululaiset muistavat Juntikan Oulun talousrikoshistorian laajimmasta vyyhdestä eli Riihi-säätiöstä. Juntikka toimi oikeuden puheenjohtajana kokoonpanossa, joka hylkäsi syksyllä 2008 kaikki Riihi-säätiöön liittyneet kymmenet syytteet ja korvausvaatimukset yli 500-sivuisessa tuomiojärkäleessä.
Jutun syyttäjät pitivät tuota järkälettä suoranaisena tuomiovirheenä. Heidän mielestään siitä puuttuivat lain edellyttämät ratkaisun perustelut käytännössä kokonaan. Pumaskaa eräänkin kerran lukeneena käsitykseen on helppo yhtyä.
Syyttäjät veivät ylempiin oikeusasteisiin etupäässä säätiön hallituksen entistä puheenjohtajaa Toivo J. Kannista koskeneet syytteet. Mies tuomittiinkin sekä hovissa että korkeimmassa oikeudessa pääosin kaikista niistä rikoksista, joissa Oulun käräjäoikeus ei Juntikan johdolla onnistunut löytämään näyttöä. Miten tuomioistuin voi hairahtua näin pahasti?

Nyt Martti Juntikka on uransa kovimmassa paikassa. Hän pitää lankoja käsissään poikkeuksellisessa ja laajassa henkirikosjutussa, jonka käsittely pitäisi sujua tehokkaasti ja suunnitelmallisesti.
Sotkun setvimiseen on varattu 1,5 kuukautta, minkä aikana saliin on määrä marssia keskimäärin kolmena päivänä viikossa.
Saa nähdä, pitävätkö suunnitelmat. Riihi-säätiössähän käsittely venähti selvästi aiottua pidemmäksi peräti 65 päivään. Rönsyilyn vaara on ilmeinen Auer-vyyhdissäkin, sillä poliisin tutkinta on vieläkin kesken.
On äärimmäisen kiinnostavaa seurata, mitä uutta Juntikan salissa tulee julki. Aiemmin käsittelemättömiä todisteita ja todistajia on paljon aina saatananpalvontaan erikoistuneesta asiantuntijasta lähtien.
Jokainen käänne tullaan uutisoimaan tarkasti. Juntikka joutuu tottumaan siihen, että käräjäsali pullistelee toimittajia päivästä toiseen. Salamavalojen räiskeessä ei ole helppoa pitää päätä kylmänä.
Mille kannalle Satakunnan käräjäoikeus Martti Juntikan johdolla lopulta päätyy? Räpsäyttääkö se murhasta elinkautisen naiselle, joka istuu jo nyt vankilassa 7,5 vuoden vankeustuomiotaan 3–11-vuotiaiden lasten törkeistä raiskauksista, törkeistä seksuaalisista hyväksikäytöistä ja törkeistä pahoinpitelyistä?
Vai vapauttaako se Auerin murhasyytteestä todeten, ettei hänen syyllisyytensä tueksi ole riittävästi näyttöä?
Varmaa on vain se, että Juntikan kokoonpanon sana ei ole viimeinen. Se punnitaan vielä ylemmissä oikeusasteissa.
Ja hyvä niin. Riihi-säätiö-huti jätti Martti Juntikan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene.

https://jsn.fi/paatos/5241-sl-13/
Vapauttava, Ratkaistu: 06.11.2013
Asia: erittäin kielteinen julkisuus, oikeudenkäyntiin vaikuttaminen, oma kannanotto (vastine)
Lehti julkaisi toimittajansa kolumnin, jossa kirjoitettiin kriittiseen sävyyn käräjäoikeuden laamannista.
Kantelija laamanni Martti Juntikka:
Toimittaja kirjoittaa, että ”Riihisäätiö-huti jätti kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene”. Toimittaja ei esitä ainoatakaan perustelua sille, mikä on kyseinen huti ja miksi se on jättänyt nimenomaan kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevin himmene?

Kirjoituksen mukaan ”jutun syyttäjät pitivät tuota järkälettä suorastaan tuomiovirheenä”. Järkäleellä toimittaja tarkoittaa Oulun käräjäoikeuden tuomiota, jossa kantelun mukaan kaikilta osiltaan kiistetyssä, materiaaliltaan erittäin laajassa rikosasiassa, jonka esitutkinta oli oikeudenkäynnin alkaessa kestänyt jo seitsemän vuotta, oli annettu huolellisesti perustellen ratkaisu kaikkiin asian lukuistakin lukuisampiin riitakysymyksiin. Kantelija huomauttaa, että syyttäjä on yksi rikosasian asianosaistaho. Sen vuoksi juttunsa hävinneen syyttäjän kommenteilla on sama merkitys kuin juttunsa hävinneen muunkin asianosaisen kommenteilla.

Kyseinen ”järkäle” on kantelijan mukaan ollut sekä hovioikeudessa että Korkeimmassa oikeudessa yhtenä asian käsittelyn perusasiakirjoista. Tämän toimittaja sivuuttaa kokonaan. Jos tuomio olisi ollut kelvoton, asia olisi tietysti palautettu heti käräjäoikeuteen. Jokaisella on oikeus saattaa asia ylemmän tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lopputulokset muuttuvat suorastaan päinvastaisiksi edellisen oikeusasteen lopputulokseen verrattuna, koska laki saattaa olla tulkinnanvarainen ja todistelu voi ylemmässä oikeusasteessa olla lisääntynyt tai tarkentunut. Ratkaisun lopputuloksen muuttuminen ei kantelijan mukaan ole tämän vuoksi aikaisemman ratkaisijan osaamattomuutta, tyhmyyttä tai ”huti”, vaan seurausta siitä, että toinen ratkaisijakokoonpano on harkinnassaan päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen.

Riihisäätiö-jutussa on annettu Oulun käräjäoikeuden tuomio eikä kantelijan tuomio. Hovioikeus on antanut oman tuomionsa, ei käsittelyä johtaneen hovioikeudenneuvoksen tuomiota. Kantelun mukaan myös Korkein oikeus on antanut tuomion, ei kukaan yksittäinen oikeusneuvos. Jokaisessa tuomioistuimessa on asian käsittelyä johtanut tehtävään määrätty tuomari, mutta ratkaisu ei ole hänen tuomionsa. Jos ratkaisuja henkilöitäisiin, se johtaisi kantelijan mukaan nopeasti tuomioistuimen riippumattomuuden murenemiseen.

Kantelijan henkilöiminen ja nimeäminen täysin perusteetta ”sellaisen hutin leimaamaksi, joka ei hevillä unohdu”, on hyvän journalistisen tavan vastaista, vaikka kyse on kolumnista. Kantelun mukaan kolumni-muotoinen kirjoittelukaan ei saa mahdollistaa nimeltä mainitun henkilön tahallista häpäisemistä. Kantelija kieltää olevansa millään tavalla julkisuuden henkilö eikä ole sellaiseksi pyrkinyt. Kirjoitus ei ole kantelijan mielestä tuomioistuin- tai viranomaistoiminnan kritiikkiä, vaan hänen henkilöönsä kohdistuva loukkaava ja häpäisevä kirjoitus.

Kolumnisti kirjoittaa myös Satakunnan käräjäoikeudessa alkaneesta oikeudenkäynnistä, jossa kantelija toimii puheenjohtajana kolmen ammattituomarin kokoonpanossa: ”Jokainen käänne tullaan uutisoimaan tarkasti. [NN] joutuu tottumaan siihen, että käräjäsali pullistelee toimittajia päivästä toiseen”. Kantelijan mukaan ei ole lainkaan poikkeuksellista, että tiedotusvälineiden edustajia on salissa verrattomasti enemmän kuin yleisöä. Kun toimittaja ei perustele tuota sävyltään hyvin ikävää lauseparia millään tavalla, hän heittää kantelijan mielestä ilmaan selkeän epäilyn siitä, että NN ei mahdollisesti kykene johtamaan median huomiota saavaa oikeuden käyntiä.

Kirjoituksessaan kolumnisti antaa kantelijan mielestä myös ymmärtää, että Porissa alkaneen rikosoikeudenkäynnin puheenjohtaja on epäonnistunut jo aiemmin toisen oikeudenkäynnin aikatauluttamisen ja johtamisen suhteen, joten sama on odotettavissa nytkin. Sekä mediajulkisuudesta että aikataulusta kirjoittaessaan toimittaja yrittää kantelijan mukaan vaikuttaa alkaneeseen oikeudenkäyntiin.

Kalevan vastaus 29.8.2013
Päätoimittaja Markku Mantila vastaa, että
1. Kirjoituksessa ei ole asiavirheitä. Kantelija ei puhelinkeskustelussa pyynnöstänikään halunnut niitä yksilöidä. Kantelussa kirjoitetaan: ” – – kirjoitukseen sisältyvien yksittäisten virheiden korjauksen vaatiminen sanomalehti Kalevalta ei ole tarkoituksenmukaista.” Kolumniteksti ei ole niin pitkä, etteikö siitä voi virheet osoittaa kohtuullisella työllä. Kantelija ei halunnut liioin käyttää hänelle osoitettua vastinemahdollisuutta.
2. Kolumnin julkaisulle on journalistiset perusteet. Päätoimittaja kertoo lukeneensa tekstin etukäteen ja hyväksyneensä sen. Kolumni käsitteli pohjoisessa poikkeuksellisen suurta oikeusjuttua. Myös ns. Ulvilan surmajuttu on luonteeltaan poikkeuksellisen laaja.
3. Käräjäoikeuden istunnot ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta avoimia yleisölle, myös lehdistölle. Tuomioistuinten päätökset ovat yleensä julkisia, jolloin myös niiden julkinen arviointi ja jopa arvostelu mahtuvat suomalaisen sananvapauskäytännön raameihin.
4. Toimiessaan istunnon puheenjohtajana kantelija on, toisin kuin itse todistelee, melkoinen julkinen vallankäyttäjä. Näin on myös Ulvilan surmaoikeudenkäynnissä. Kolumnistin arvostelu ei siten ole sellaista, joka ylittäisi kantelijan asemassa olevalla henkilöllä kohtuuden rajan.
5. Kolumnissa on keskitytty Riihi-säätiön hallituksen entiseen puheenjohtajaan. Hänet tuomittiin hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa pääosin kaikista niistä rikoksista, joista käräjäoikeus ei löytänyt näyttöä. ”Hudiksi” luonnehtiminen ei siten ole perusteetonta.
6. Väitteet siitä, että toimittaja pyrkisi vaikuttamaan Ulvilan surmajutussa tuomioistuimen toimintaan, ovat kantelijan omaa tulkintaa.
7. Toimittaja käytti kolumnipalstallaan hänelle täysimittaisesti kuuluvaa sananvapautta.

Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22). Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon (JO 24). Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka. Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen (JO 35).

Kalevan toimittaja käsitteli kolumnissaan Porissa alkavaa Ulvilan surman oikeudenkäyntiä ja aiemmin Oulussa käytyä Riihi-säätiön oikeudenkäyntiä. Yhdistävänä tekijänä kolumnissa nähdään oikeudenkäyntien puheenjohtaja, joka on sama henkilö. Kolumnisti arvostelee kipakasti käräjäoikeuden tuomiota Riihi-säätiön jutussa ja oikeuden puheenjohtajan toimintaa. Kritiikki perustuu tuomion lukemiseen, syyttäjien lausumiin ja ylempien oikeusasteiden langettaviin tuomioihin, jotka erosivat käräjäoikeuden vapauttavasta ratkaisusta. Kirjoittaja myös arvioi sitä, kuinka oikeuden puheenjohtaja selviytyy Ulvilan surmaoikeudenkäynnistä.

Kolumni on mielipidekirjoitus, jossa kirjoittaja voi omalla nimellään kärkeväänkin sävyyn esittää mielipiteitään ja tehdä päätelmiä. Tähän hänellä on sananvapauden nimissä oikeus. Kirjoittajan ja julkaisijan on toki noudatettava hyvää journalistista tapaa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi velvollisuutta pyrkiä totuuteen. Kantelija ei tässä tapauksessa osoita, että kolumnissa olisi virheellisiä tietoja.

Oikeuslaitoksen edustajia voi sananvapauden nimissä käsitellä julkisuudessa kriittiseen sävyyn samoin kuin muita ylimpiä vallankäyttäjiä. Oikeuden puheenjohtaja käyttää asemansa perusteella laajaa julkista valtaa. Satakunnan käräjäoikeuden laamannina kantelija johtaa organisaatiota, jossa hänen alaisuudessaan toimii 15 käräjätuomaria ja 45 muuta henkilöä.

Riihi-säätiön oikeudenkäynnissä oli kyse verovarojen väärinkäytöstä. Oikeudenkäynti eri asteissa kesti yli kymmenen vuotta ja sen vahingonkorvaushaara on edelleen kesken. Huomioarvoa lisäsi se, että käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet, mutta hovioikeus tuomitsi syytetyn ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Korkein oikeus kovensi tuomion yli kolmen vuoden ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Tässä prosessissa oli aineksia kriittiseen kolumniin, vaikka tuomioiden muuttuminen eri oikeusasteissa kuuluu oikeusvaltion periaatteisiin ja käytäntöihin.

Ulvilan oikeudenkäynti esitutkintoineen ja eri haaroineen on jo nyt suomalaisen oikeushistorian huomiotaherättävimpiä prosesseja. Riihi-säätiön ja Ulvilan eli kahden massiivisen oikeusprosessin yhdistäminen niissä valtaa käyttäneen oikeuden puheenjohtajan henkilön kautta ei ole Julkisen sanan neuvoston mielestä yritys vaikuttaa meneillä olevaan oikeusprosessiin tai oikeuden kokoonpanoon.

Kolumnin kritiikki kantelijan ammattitaitoa kohtaan oli osin huonosti perusteltu. Se ei kuitenkaan Julkisen sanan neuvoston mielestä ollut niin kohtuutonta, etteikö siihen olisi voinut vastata omalla kannanotolla.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kaleva ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Vapauttavan päätöksen puolesta äänestivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Riikka Kaihovaara, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Riitta Pollari, Veikko Valtonen ja Heikki Vento.

Filosofi Riitta Ollilan eriävä mielipide ja perustelut langettavalle esitykselle:
Tuomioistuinten ratkaisuja ja tuomareiden toimintaa tehtävissään voi arvostella. Arvostelussa pitää ottaa huomioon, että tuomareiden salassapitovelvollisuus päätösneuvotteluista rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan esittää kannanottoja arvosteluun. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja asianosaisten tasapuolisen kohtelun vaatimus rajoittaa tuomareita ottamasta ennakolta kantaa tulossa olevaan oikeudenkäyntiin. Tuomiovallan käyttö sekä tuomioistuinten ja tuomarien toiminta on tärkeä yleistä mielenkiintoa koskeva asia, josta yleisöllä on oikeus saada tietoa. Perustelemattomat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista koskevat epäilyt ja arvoasetelmat eivät edistä totuudenmukaista tiedonvälitystä.

Kolumnissa esitetään väitteitä tuomiovirheestä ja epäiltiin kantelijan ammattitaitoa johtaa Ulvilan surman oikeudenkäyntiä koskevaa pääkäsittelyä. Kolumnissa esitettiin, että kun kantelijan aikaisemmin puheenjohtajana käsittelemä Riihisäätiötä koskeva tuomio muuttui hovioikeudessa ja sen jälkeen myös korkeimmassa oikeudessa, tämä jätti kantelijan ammattitaitoon leiman, joka ei hevillä himmene. Väite kantelijan syyllistymisestä suoranaiseen tuomiovirheeseen on tosiasioita koskeva väite, jonka tueksi pitää esittää perusteita. Tuomiovirhe tarkoittaa lainvoimaisen tuomion poistamista tai purkamista. Se voi myös tarkoittaa tuomarin virkavelvollisuuksien rikkomista. Journalistin ohjeiden 21. kohdan mukaisesti kantelijalle olisi pitänyt varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä samassa yhteydessä. Riihi-säätiö hutia koskeva leima kantelijan ammattitaitoon on kolumnistin valitsema arvoasetelma, johon ei voi vastata tosiasioita koskevilla kannanotoilla.

Kantelijan ammattitaitoa koskevat epäilyt johtaa tulossa olevan oikeudenkäynnin pääkäsittelyä ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista koskevia arvoasetelmia. Tällaiset epäilyt voivat vaikuttaa tulossa olevan oikeudenkäynnin osapuolten luottamukseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumisesta heidän asiassaan.

[Säfööri]

Tämä ketju on oikeasti merkityksellinen. Kuka, miksi ja kuinka? Sama monikossa.

-Totaalinen käänne tutkinnassa tutkinnanjohtajan vaihtuessa. Oliko Joutsenlahdella tai Kuusirannalla intressi viedä
tutkintaa tiettyyn suuntaan?
-Poliittisten vaikuttajien rooli asiassa.
-Lahkolaisten vaikutus.
-Porin poliisin jakautuminen kahtia.
-Syyttäjälaitos.
-Luvatan intressit.
-Tapahtumat ennen Ulvilan surmaa kyseisten edellä mainittujen instanssien välillä?

Taustapelurit on aivan selkeä asia tässä tapauksessa. Onko asioiden kulkeminen tiettyä rataa tässä Ulvilan surmassa vain sivujuonne. Ajopuu jota ulkopuoliset tökkii laidasta laitaan ajaakseen omia intressejään.

[Miss Holmes #1]

Eiköhän tässä suurimpana syynä suunnanmuutokselle ole se, että alkujaan jo osa tutkijoista oli Annelin syyllisyyden kannalla, mutta Joutsenlahti keskittyi jääräpäisesti Huppikseen.
Tutkinnanjohdon vaihduttua on aika loogista, että loppuun kaluttu luu pistetään syrjään ja aletaan tutkia sitä tilastollisestikin todennäköisintä vaihtoehtoa.

Eihän tästä farssista kukaan lopulta mitään sulkaa hattuunsa saanut. Päin vastoin.

[Säfööri]

Lähdetään matkaan Joutsenlahden roolista:

Mikä olisi Joutsenlahden hyöty lähteä tavoittamaan ulkopuolista tekijää?
Mikä olisi hyöty lähteä tutkimaan Aueria? Oliko merkitystä kumpaa suuntaa painotetaan?
Mikä olisi hyöty, jos Auer olisi syytön, entä syyllinen?
Miksi J halusi siirtää tutkinnan Krp:lle? Oliko jo tässä vaiheessa painetta sivulta? Poliisin sisäiset valtataistelut?
Hyötyisikö joku Joutsenlahden epäonnistumisesta? Toivoiko joku muuten vain epäonnistumista?
Oliko Joutsenlahdella vihamiehiä sellaisilla tahoilla, joilla olisi valta ja motiivi hankaloittaa tutkimusta?
Oliko Joutsenlahti mukana tällöin jo mukana politiikassa?
Oliko yhteyttä suoraan herätysliikkeisiin tai linkkiä aiemmista rikostapauksista niihin?

Tässä nyt askarruttavia kysymyksiä aluksi.

[Pieni liekki]

Lähdetään matkaan Joutsenlahden roolista:

Mikä olisi Joutsenlahden hyöty lähteä tavoittamaan ulkopuolista tekijää?
...

Hyviä kysymyksiä. Lähden pohtimaan niistä ensimmäistä.

Minusta Joutsenlahden tutkijatiimi on tehnyt kohteessa normaalia murhatutkintaa pitäen kaikki tutkintalinjat alussa avoinna. Niitä on sitten lähdetty vähitellen rajaamaan, kun tutkimuksissa on edistytty. Olen ymmärtänyt, että tutkijoille tuli aluksi hyvin runsaasti vihjeitä. Ehkä siellä on joukossa ollut ratkaiseva vihje tekijästä, mutta vieras DNA johti tutkimuksia harhaan vapauttaen sellaisia epäiltyjä, joita olisi ollut syytä tutkailla vähän tarkemmin.

[Kuolemannaakka]

Lähdetään matkaan Joutsenlahden roolista:

Mikä olisi Joutsenlahden hyöty lähteä tavoittamaan ulkopuolista tekijää?
Mikä olisi hyöty lähteä tutkimaan Aueria? Oliko merkitystä kumpaa suuntaa painotetaan?
Mikä olisi hyöty, jos Auer olisi syytön, entä syyllinen?
Miksi J halusi siirtää tutkinnan Krp:lle? Oliko jo tässä vaiheessa painetta sivulta? Poliisin sisäiset valtataistelut?
Hyötyisikö joku Joutsenlahden epäonnistumisesta? Toivoiko joku muuten vain epäonnistumista?
Oliko Joutsenlahdella vihamiehiä sellaisilla tahoilla, joilla olisi valta ja motiivi hankaloittaa tutkimusta?
Oliko Joutsenlahti mukana tällöin jo mukana politiikassa?
Oliko yhteyttä suoraan herätysliikkeisiin tai linkkiä aiemmista rikostapauksista niihin?

Tässä nyt askarruttavia kysymyksiä aluksi.

Tässä on Joutsenlahden omia näkemyksiä asiasta. Häneltä oli mennyt erään aikaisemman tapauksen vuoksi välit poikki syyttäjiin ja pomoihinsa. Syyttäjä Kalle Kyhä olisi päästänyt sittemmin murhasta 10v tuomion saaneen miehen vapaalle jalalle, ja Joutsenlahti kanteli hänestä. Sama Kyhä oli sitten Aueria vangitsemassa myöhemmin.
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/136

Joutsenlahti ihmetteli vielä 2020 että miksi ihmeessä hänellä olisi ollut joku ennakkokäsitys syyllisestä tai tapahtumista. Hän ei tuntenut Aueria eikä hänellä ollut mitään syytä tätä jotenkin suojella. Ratkaisemalla rikoksen hän olisi ollut suuri sankari. Hän vain oli sen verran rehellinen, että kun havaitsi, ettei Auer voi olla tekijä, uskalsi sen sanoa.

30.9.2020: MYTV3:n Rikospaikka-ohjelmassa haastatellaan Juha Joutsenlahtea Ulvilan surman tutkimisesta. Hän kertoo, että Auer
pystyttiin teknisen tutkimuksen avulla sulkemaan pois epäilyjen listasta eikä hänellä itsellään ollut mitään etukäteisajatuksia
surmasta. ”Miksi olisi ollut?” Hän listaa epäonnistumisena sen, että eräillä epäillyillä oli vain lähisukulaisten antama alibi, eikä niitä
perattu tarpeeksi pitkälle, koska luotettiin klapin DNA:han ja erilaisia vihjeitä tuli niin paljon, ettei kaikkia ehditty selvittämään. Hän
kertoo uskovansa, että surmaaja asuu alueella. Joutsenlahden mielestä Auerista tehtiin 2008 lähtien syyllinen ja kaikki syyttömyyttä
tukeva aineisto poistettiin etpk:sta. Hän ei myöskään ymmärrä selitystä klapin kontaminoitumisesta. Surman tutkimus pitäisi hänen
mukaansa aloittaa alusta ja faktat selvittämällä. Tutkinta voitaisiin aloittaa puhtaalta pöydältä, koska jutussa tehdyt virkavirheet
ovat jo rikoksina vanhentuneet.


Toisin sanoen, Joutsenlahti uskoo syylliseksi samaa miestä kuin Auerkin, eli surmasta aikoinaan ensimmäiseksi pidätettynä ollutta miestä, jota ei ole missään mediassa milloinkaan mainittu edes. Hänen mukaansa poliisi on myös 2008 alkaen tehnyt virkavirheitä yrittäessään tehdä Auerista syyllisen. Ei siis puhu mistään omista virheistään tuossa.