Koulukiusaaminen

[Sienisalaatti]

Eräs kammottava esimerkki kiusaamisesta ja sen seurauksista:

Olivia 28.1.2008-28.8.23
1/3
Sain musertavan viestin, joka sai purskahtamaan lohduttomaan itkuun. Olemme jälleen menettäneet yhden kauniin sielun, joka toivoi, että edes yksi ikätoveri olisi välittänyt ja ollut ystävä hylkäämättä ja hyväksynyt hänet sellaisena kuin hän oli.

Olivian läheisiä on kohdannut suuri suru. Lapsen menettäminen on kipua raadollisimmillaan, mutta vielä tuskallisemmaksi hätä muuttuu, kun oma lapsi musertuu koulukiusaamisen alle ja lähtee täältä oman käden kautta.

Yhteinen halumme on Olivian muistoa kunnioittaen löytää yhteiskuntaamme ja koulujärjestelmäämme takaisin se, minkä olemme hälyyttävästi kadottaneet; rakkauden ja myötätunnon. Olivian kohtalo on vain ja ainoastaan yhden syyllisen aiheuttama; rakkaudettomuuden ja välinpitämättömyyden. Olivian kuolema on yksi lohduton tositarina siitä käsittämättömästä harsosta, jolla meidän ihmisten kykyä asettua toisen asemaan on sumennettu. Se on totuus peilissä siitä, että olemme vajonneet yhteiskunnallisella tasolla itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun, sillä emme huomaa kuinka jätämme hädässä olevia selviytymään yksin.

Kun lupasin auttaa, ainut toiveeni oli se, ettemme syyllistä, vihaa ja tuomitse, mutta toteamme tapahtuneet tosiasiat raatorehellisesti. Emme halua lisätä empatian ja myötätunnon puutetta, mutta kadoksissa olevan ihmisyyden perään huudamme isosti. Kävelemme ohi, unohdamme, hylkäämme ja esitämme viatonta kieltäen osallisuutemme pahuuteen, jonka annamme tapahtua, kun emme puutu siihen. Se, että ei tee mitään on myös valinta.

Olivia ei kostaisi tai lisäisi sitä pahoinvointia, jota hän itse jaksoi 2,5v kantaa. Hänen tarinansa olkoon silti jokaiselle herättelyä vastuuseen. Olivian kokemukset koskettavat, vaikkakin liian myöhään omaatuntoamme. Etenkin koulun henkilökunnat, vanhemmat ja huoltajat sekä lapset ja nuoret; Olivia olisi voinut olla lapsesi, siskosi, oppilaasi, koulutoverisi tai sinä itse. Ethän sorru vähättelemään enää. Olivia on keskuudestamme poissa ja jätti meille kyyneleet ja viimeisen henkäyksen; ”Sanoisiko tai tekisikö rakkaus näin?”
(Kirjoittanut Heini Minkkinen. Julkaistu Olivian vanhempien luvalla)

Olivia 28.1.2008-28.8.23

Olivian tarina, osa 2 / 3

Teksti voi järkyttää herkimpää kuulijaa & lukijaa.

Olivia sai elää kuudennen luokan kevääseen asti kuin ikätoverinsa. Oli kavereita, naurua ja elämä täynnä unelmia tulevaisuudesta. Seiskalla kaikki muuttui. Olivia jäi luokan ulkopuolelle ja vanhat lapsuuden ystävät hylkäsivät. Kiusaaminen oli päivittäistä koulussa, vapaa-ajalla ja somessa.

Olivia oli luova, taiteellinen ja tykkäsi ostaa vaatteita kirpputorilta, jonka kiusaajat ottivat syyksi. Vanhemmat olivat valmiit ostamaan merkkivaatteitakin kiusaamisen lopettamiseksi, mutta Olivia vastasi, ettei hän halunnut muuttaa itseään kelvatakseen. Hän halusi riittää itsenään ja rukoili, että saisi takaisin edes yhden ystävän, joka ei haluaisi muuttaa häntä. Lopulta Olivia alkoi uskoa, että pelkkä olemassaolonsa riitti kärsimykseen.

Äiti tiedusteli hädissään miksei Olivian viesteihin vastattu ja sai vastauksen, että huolimatta siitä, ettei Oliviassa ole mitään vikaa, haluttiin välttää oman lapsen joutuminen kiusaajien kynsiin ja Olivia sai pärjätä yksin.

Räikeimpiin julmuuksiin kuului Olivian hiuksista repimistä välitunnilla, sen kuvaamista ja laittamista someen. Olivialta yritettiin varastaa astmalääkkeet sanoen: ”Toivottavasti kuolet astmakohtaukseen vi*un keuhkovammanen.” Tappouhkauksia ja viestejä ”Ruma, ällöttävä, maailma ois parempi paikka ilman sua, tapa ittes” sateli loputtomiin. Niistä Olivia avautui itkien; ”Mikä mussa on vikana”.

Olivia ei uskaltanut mennä lopulta ruokasaliin syömään. Koulun ehdotus oli, että hän menisi yksin viereiseen luokkatilaan syömään. Olivia ei halunnut, koska koki, että se leimaisi hänet kantelijaksi ja johtaisi uusiin hyökkäyksiin.

Puhuttelut, kriisipalaverit, rikosilmoitukset tai terapia ei poistanut ratkaisevaa ongelmaa. Ensimmäinen uhri, joka olisi tarvinnut apua kipeästi oli kiusaaja, jonka halu tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi sai järkyttävät mittasuhteet aikuisten silmien alla. Vähättelyllä oli peruuttamaton lopputulos.

Jos panostaisimme kouluissa kunnioittavan kohtaamisen tilan luomiseen oppisimmeko arvostamaan erilaisuutta ja ihmisyyttä?
Jos uskaltaisimme puhua totta, saisimmeko kaipaamaamme läheisten huomiota turvallisesti?

Rakkaudettomuus ehti jälkeen kerran tuhota liikaa

Olivian tarina 3/3

”Edelleen odotan oven avautuvan ja tytön tulevan kotiin. Tuskallisimpia hetkiä viime vuosina ovat olleet ne, kun Olivia on itkenyt mulle yksinäisyyttään ja kertonut kuinka ei ole ainuttakaan ystävää enää.

Kun lapsi miettii miksei kukaan tykkää musta, mitä teen väärin, miksi kaikki vihaa ja inhoaa mua, sitä on äärimmäisen vaikea kuunnella äitinä.

Miten hänestä haavoitettiin kaikki rakkaus itseään kohtaan?

”Äiti, oikeasti en ole laiska, mutta en pysty keskittymään, kun niin ahdistaa ja pelottaa.”

Oli hirvittävää, kun lapsi laittoi töihin viestiä, etten pysty mennä tunnille ja oon täällä vessassa yksin niin kauan, ettei enää itketä.

”Menisitkö äiti sä töihin kahdeksaksi tunniksi jos sua haukuttais ja kiusattais ja et olisi kellekkään mitään”, oli kipeää kuultavaa. Lopulta Olivia ei pystynyt mennä kouluun ja poissaolojen takia tehtiin lastensuojeluilmoitus.

”Äiti, en tarvisi isoa kaveriporukkaa, ettei muita alettaisi kiusaamaan mun takia, mutta edes yksi”

Koen tuskaa siitä, miten tämä kaikki sai Olivian ajattelemaan lopulta, ettei hän ansaitse ystäviä. Vaikka yrität kaikkesi auttaa, kertoa miten tärkeä ja rakas lapsi on monelle eikä sekään lohduta mitenkään, olet voimaton. Ystävät ja etenkin niiden puute on musertavaa.

Yritin kaikkeni, että Olivia olisi muuttanut tilanteen huonontuessa toiselle paikkakunnalle ja saanut uuden alun uudessa koulussa, mutta Olivia oli varma, että sielläkin löytyisi joku syy kiusaamiselle. Valo ja toivo oli hiipunut olemattomiin.

Kun näkee lapsensa viimeistä kertaa arkussa, hyvästelee ja voi vain toivoa, että vielä joskus tavataan. Ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleenkään tätä tuskan määrää ja itsesyytöksiä.
Loppuelämä sydän rikki, jossittelua ja vailla vastauksia toivoen ainoastaan, että nyt Olivialla on rauha. Ei ole tuskaa, ei kipua ja jos voisi edes yhden lapsen ja perheen vastaavalta pelastaa kertomalla hänen tarinansa.

Huolimatta siitä millainen Olivia oli jonkun muun silmissä, niin hän oli ja on meidän lapsi. Korvaamaton.

Jokainen vanhempi varmasti voi kuvitella kohdalleen sen pahimman; miten kestäisin ikinä sen jos lapselleni tapahtuisi jotain.

Meillä se vastaus on jo; et mitenkään

Teksti ja kuvat jaettu Olivian vanhempien luvalla. Kirjoittanut Heini Minkkinen yhdessä Olivian äidin kanssa.

https://twitter.com/MinkkinenSami/statu ... 6507154683
https://twitter.com/MinkkinenSami/statu ... 4120512795
https://twitter.com/MinkkinenSami/statu ... 0908450819

Ja tällaiseen sadistisuuteen meidän nykyinen yhteiskuntamme suorastaan jopa kannustaa, koska tekijöille seuraukset ovat aina käytännössä vain nimellisiä. Kiusattu, eli tosiasiassa pitkäkestoista väkivaltaa kokenut joutuu lähestulkoon aina väistämään, ei kiusaajia passiteta juuri koskaan minnekään. Kylläpä herättää luottamusta yhteiskuntaa kohtaan taas kerran.

[Calabash]

Eräs kammottava esimerkki kiusaamisesta ja sen seurauksista:

Olivia 28.1.2008-28.8.23

Nämä ovat aivan karmeita tarinoita.

[aivoriihi]

Tama ketju on aloitettu vuonna 2007 ja ehka se silloin kuului Vapaaseen keskusteluun. Nykytapahtumien valossa taman mielestani pitaisi olla Ajankohtaisissa, tai ainakin Muissa rikoksissa.

Vuosi vuodelta homma menee hullummaksi ja hullummaksi Suomen kouluissa ja paattajat eivat tee mitaan tilanteen parantamiseksi.

Ei me nyt nain saatanan tyhmia voida/saada olla!

[Ifigeneia]

Moni yhden kimpussa vai yksi monen kimpussa - aivan sama, kiusaajilla on kuitenkin kaikki valta päättää siitä kuka saa olla rauhassa ja kuka ei.

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000009847814.html

Ylen mukaan turkulaisessa alakoulussa yksi oppilas on käynyt toistuvasti luokkatoveriensa ja koulun henkilökunnan kimppuun. Siksi parikymmentä koulun oppilasta aikoo jäädä pois koulusta, kunnes tilanne muuttuu.

24 vanhempaa on allekirjoittanut kirjeen, jossa todetaan, että lapset eivät palaa kouluun, ennen kuin koulu voi taata heille turvallisen oppimisympäristön. Kirjeessä vanhemmat vaativat myös koulua järjestämään oppilaille etäopetusta niin kauan kuin tilanne on ratkaisematta.

Kirje on lähetetty koulun rehtorille, Turun kaupungin johtaville viranhaltijoille, lapsiasiainvaltuutetulle ja opetusministeri Anna-Maja Henrikssonille..

–  Purraan, hakataan, potkitaan ja heitetään esineitä. Joskus poliisitkin ovat käyneet koululla rauhoittelemassa tilannetta. Pelottaa, milloin joku tönäistään alas rappusista tai tapahtuu jotakin muuta vakavampaa, eräs isä kuvailee Ylen haastattelussa.

Isän mukaan väkivallantekoja on ollut viikoittain ja jopa päivittäin.

Koulun rehtori kertoo Ylelle, että ”tilanne on ollut haasteellinen jo pidemmän aikaa, mutta mitään radikaalia turvallisuustilanteen heikkenemistä ei ole tapahtunut”. Vanhempien mukaan muut lapset käyvät koulua jatkuvassa hälytystilassa.

Vanhempien näkemyksen mukaan tilanne on seurausta inkluusiosta, jossa erityisen tuen tarpeessa olevia sijoitetaan normaaleihin opetusryhmiin. Palvelujohtajan mukaan kyseessä on ”erittäin harvinainen tilanne”.

[aivoriihi]

^
Anna-Majan vastausta odotellessa...

[Ifigeneia]

Juu kyllähän Suomessa kiusaamista on harrastettu aina mutta onhan meidän yhteiskunta tullut kiltimmäksi vuosien saatossa. On kuitenkin turha väittää ettei kulttuurimarxismilla olisi tekemistä koulujen opetuksen ja ympäristön heikentymisen kanssa. Suomessa ei kiusata laumalla kulttuurinomaisesti. Se viestii enemmän heimokansoista lähi-idästä. Suomessa jos joku kiusaa on se yleensä joku pieni porukka joka alistaa jotain heikkoa yksilöä.

Kuinka monessa yksilössä eli mikä on se nutipäämäärä mikä tarvitaan laumaan versus "pieni porukka"? Minua kiusattiin 1980-luvulla yläasteella milloin minkäkin pojan taholta, mutta myös niin että lauma poikia piiritti minut koulun tontin ympäri kulkevaa metallilanka-aikaa vasten nauraakseen vaatteitani ja kaikkea miten reagoin. Kun esim. yritin katsella ohi kulkevia autoja, enkä minua pilkallisena tuijottavia poikia, tätäkin naurettiin. Lisäksi naurettiin sitä etten ikinä pillahtanut itkuun tai muutenkaan ilmaissut tunnetilojani kasvojeni kautta (olen todennäköisesti Asperger-piirteinen). Eli ilmeettömyys vittuiltiin läpi myös. Ja ne vaatteet eivät tietenkään olleet muodin mukaiset, kun köyhän perheeni äiti osti mitä nyt sattui löytymään siedettävällä hinnalla.

Kaikkein eniten kiusattiin siitä että en ollut liikunnallinen/urheilullinen yksilö. Paljon mitään muutahan siellä kotipaikkakunnallani ei nuorisolle ollut tarjollakaan kuin se iänikuinen urheilu. (Onneksi aikuisiällä olen hoksannut liikkua omilla ehdoillani, ja tämän vuoksi en ole ollut missään vaiheessa ylipainoinen, lapsena olin jopa alipainoinen.)

Kerran minut tönäistiin seinää vasten ja silmälasini menivät mutkalle, mikä ei kiinnostanut seuraavan tunnin opettajaa millään tavalla, ja nössöt vanhempani eivät ottaneet yhteyttä kouluun. Tuo tapaus kuitenkaan ei ollut kiusaamista, vaan joku vaan yhtäkkiä ryntäsi johonkin suuntaan ja paiskasi minut tieltään. Eli käsiksi ei sentään käyty, ja ymmärrän että monille on tapahtunut helvetin paljon pahempia asioita kuin minulle. Yliherkkänä ihmisenä olen vain ottanut ihan tarpeeksi raskaasti senkin "vähän" mitä itse koin, varsinkin kun kiusaaminen jatkui aikanaan parissakin työpaikassa ja jopa naapurustossa eli asuinalueellani sitten kun olin aikuinen.

Välillä tulee kyllä mieleen ties mitä vigilante-fantasioita että ihmiset jo viimein perustaisivat jonkun ryhmän joka ottaa kiusaajilta luulot pois. Toiminnan kuitenkin pitäisi pitäytyä tiukasti faktoissa, eikä aktivoitua kaikenlaisten huhupuheiden ja valeiden myötä jakamaan oikeutta, siis väärillä tiedoilla vääryyttä, sellaisille jotka eivät ole sitä ansainneet.

Ja perkele pennut pomppii yhä silmille vaikka miten mummoikää kohti olisi menossa. Jäin viime vuonna bussista pysäkille, kun alueen koulukodin tai minkä lie lasten-semmoisen asukkaista pari jäi samalla pysäkillä, ja yhtäkkiä toinen näistä pojista teki syöksyn minua kohti ja rääkäisi kovalla äänellä. Minulta pääsin ensin että "höh", mutta sitten iski raivo ja huusin sitä sun tätä jonkin matkan päästä, jonka johdosta sain kuulla olevani huora ja hullu. Eli sitä tavanomaista paskaa siis. Kyllähän se tietysti jonkin aikaa jännitti että törmäänkö näihin kusipään alkuihin toistekin. Saattoivat olla kerran pysäkillä jo valmiiksi, eivät siis astuneet autosta sinne, mutta eivät reagoineet minuun. Näistä tiedä, kun olen kasvosokea ja noin vaan tunnista jotain paskapäitä välttämättä lainkaan toistamiseen.

[Confusius]

↑

Olen kuullut samanlaisia tarinoita niiltä ajoilta 70-80 luvulta ja luultavasti osa pojista tykkäsi sinusta. Eikä tarvitse jännittää vaan olla ylpeä että uskalsit tuoda oman turhautumisen esille. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hyvä kun huusit muksuille tuli hyvä mieli tästä tekstistä, oppivat olemaan.

Tulee mieleen se mummeli joka ampui edesmenneen kumppaninsa kiväärillä varotuslaukauksia mopopoikien suuntaan metelin takia. Tarjosi viattoman ja tietämättömän oloisena kahvia poliiseille kun tulivat ihmettelemään äänien alkuperää.

Piiitkä lainaus korvattu nuoliviittauksella
-NILS-

[Ifigeneia]

Olin niin ruman ja typerän näköinen että aika ihmeellinen maku olisi ollut, jos olisi tykännyt. Rumat lasit, finnejä, ja karmea tukka.

Aikuisena kun en ole tuollainen pohjanoteeraus ollut, olenkin ottanut nokkiini jos joku alkaa arvostelemaan rillejäni tai kampaustani. Ainakin ne ovat nykyään sellaiset kuin itse haluan. Murrosiässä ollessani masennuin niin etten edes tullut ajatelleeksi että tukka olisi voinut olla muutakin mallia kuin linnunpelätti. Silmälasit siihen aikaan olivat helvetin rumia, ettei paljon valinnanvaraa ollut. Nykyään muodin takia välillä karmeita kakkuloita. Saa oikein hakemalla hakea mieleisiä.

Mutta tosiaan joo, kun on tarpeeksi moneen kertaan ollut kusipäiden haukuttavana ja pompoteltavana, joka räkänokalta ei enää jaksa jotain koirakoulutusta ottaa vastaan. Että kun teini on aineissa tai ei, niin hyppii mummoille silmille että pelkäävät. Ei jaksa enää pelätä kaiken aikaa kaikkialla. Ainakaan ilman vastalausetta.

[Sienisalaatti]

Iisalmessa kouluväkivaltaa.

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/6472236

Iisalmelainen koululainen jäi ilman apua: Potkimista, lyöntejä, perättömien juorujen levittelyä – kiusaaminen koulussa muuttui pahoinpitelyksi

Tarja Tikkanen
Tänään 6:00

Iisalmelainen 16-vuotias nuori kertoo kokemastaan koulukiusaamisesta ja -väkivallasta.

Tällä hetkellä hän on jo lukiossa, mutta kouluvuodet alakoulun ensiluokilta yläkouluun olivat vaikeita.

Juttu tehdään nimettömänä nuoren omasta pyynnöstä ja hänen turvallisuutensa suojelemiseksi. Hän itse otti toimitukseen yhteyttä ja pyysi tulla haastatelluksi.

– Koska olen kuullut ja tiedän, että lapset ja nuoret tässä kaupungissa edelleen joutuvat kokemaan sitä samaa. Toivoin, että saisin kertoa auttaakseni heitä ja jotta nämä asiat tulisivat vihdoin esiin niin, että tilanne voisi parantua, nuori kertoo vakavana.

– Itselläni tilanne lukiossa on jo ihan hyvä. Kiusaamista minun ei tarvitse enää kokea. Ehkä hekin, jotka minua aiemmin kiusasivat, ovat kasvaneet ja kypsyneet ja asiat ovat heidänkin elämässään muuttuneet. Toivottavasti.

Lapsena toiselta paikkakunnalta perheensä kanssa muuttanut tyttö aloitti koulutiensä eskarissa Iisalmessa.

– Jo ykkösluokalla se alkoi. Silloin se oli lähinnä syrjimistä. Minut jätettiin usein kaikesta ulkopuolelle. Luokkakaverit pitivät synttäreitä, mutta minua ei kutsuttu. Välitunneilla ei otettu mukaan leikkeihin.

.....
.....
.....

Koulunkäynti jatkui vuosi vuodelta samanlaisena, vähitellen vain vaikeampana. Viitosluokalla päädyttiin siihen, että hänet siirrettiin toiseen kouluun ja lopulta sieltäkin uuteen kouluun.

– Kiusaaminen jatkui silti. Syrjiminen ja muu ja kaikki muuttui vähitellen vain pahemmaksi, nuori kertoo.

Tilanne kärjistyi yläasteella.

Tekijät olivat yleensä samoja, samalla luokalla olleita koululaisia.

– Minuun alettiin käydä myös fyysisesti käsiksi, potkittiin, lyötiin, tönittiin ja tyrkittiin. Minusta leviteltiin perättömiä juoruja. Haistateltiin vastaan tullessa ja uhkailtiin tyyliin ”tapan sinut!“.

– Opettaja puuttui esimerkiksi tönimiseen, mutta he uskoivat kiusaajien selitykseen, että kaikki oli tapahtunut “vahingossa“.

Fyysinen väkivalta näkyi myös tytön kehossa.

– Minut esimerkiksi tönäistiin alas koulun portaita niin, että satutin itseni aika pahasti ja siitä jäi jälkiä.

Vanhempien ja koulun kanssa käytiin näissä vaihessa keskusteluita.

– Se oli aikaa, että en olisi koulussa halunnut olla ja pohdittiin kotikouluakin. Siihen ei kuitenkaan päädytty, vaan minut siirrettiin toiselle luokalle, mutta ei sekään mitään auttanut.

Noina aikoina ja edelleen nuori miettii, miksi koulu ei ottanut tilannetta vakavasti.

Niin hän itse koki lähes aina.

– Oli yksi ainoa opettaja, jota kiitän edelleen, hän puhutti pahimpia kiusaajiani. Mutta muilta koulun aikuisilta en esimerkiksi yläasteella juuri apua saanut.

– Kuulin monenlaisia perusteluita, kuten, että ”en voi puuttua tähän asiaan“, ”ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan ja “tässähän on vain sana sanaa vastaan“ yms.

Luvattiin varata keskustelulle aikaa, mutta se ei koskaan toteutunut.

Pahimmista tapauksista vanhemmat tekivät ilmoituksen poliisille.

Kokemukset ovat jättäneet häneen pahat jäljet.

.....
.....

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/6472358

Juhani Ahon koulun rehtori: "Tänä lukuvuonna on selvitetty enemmän ja monimutkaisempia vyyhtejä"



Tarja Tikkanen
Tänään 6:00 | Päivitetty tänään 10:15

– Kiusaaminen on vakava asia ja sitä esiintyy valitettavasti myös koulussa. Lasten ja perheiden pahoinvointi kyllä näkyy koulussa monin eri tavoin, joista yksi on kiusaaminen, Juhani Ahon koulun rehtori Auli Halonen sanoo.

Vuoden 2023 keväällä koulun 8.– 9. -luokkalaisille tehdyn kouluterveyskyselyn perusteella voi kuitenkin Halosen mukaan sanoa kiusaamisen olevan maltillisella tolalla verrattuna valtakunnallisiin lukuihin.

– Silloin 3,6 prosenttia vastanneista ilmoitti, että heitä oli kiusattu vähintään kerran viikossa. Valtakunnallinen luku oli samaan aikaan 7,9 prosenttia.

– Toki jokainen tapaus on liikaa.

Tilanne on jonkin verran kuitenkin huonontunut.

– Tänä lukuvuonna on selvitetty enemmän ja monimutkaisempia vyyhtejä.

Kiusaamista ilmenee koulussa kaikilla keksittävissä olevilla tavoilla: on herjaamista, perättömien juttujen levittämistä, luvatonta kuvaamista ja kuvien levittämistä, uhkailua, kiristämistä, varastamista, pahimmillaan fyysisiä kahakoita.

– On selvitetty ja viety aina Ankkuri-poliisille muutama paha fyysinen yhteenotto eli mielestäni fyysisyys on lisääntynyt. Toki meillä on tänä vuonna enemmän oppilaita kuin koskaan aikaisemmin.

Halosen mukaan some on iso tekijä.

.....
.....
.....

[Ifigeneia]

Ja vitut johtuu pahoinvoinnista. Se johtuu siitä että osa ihmisistä on jo nuorena sadisteja.

Ei tarvitse paljoa tutkia seksuaalisuutta teemana, kun käy ilmi että nuorille naisille on nykyään hip ja hop olla subeja. Koska yksikään sub ei valita että olisi vaikea löytää dominoijia, niin siitä voi päätellä että kyllä vallanhaluisia kusipäitä riittää pilvin pimein.

Osa valtaa haluavista nauttii suunnattomasti lajotoverin pahasta mielestä. Uhrit ne niitä pahoinvoivia ovatkin. Mutta mitäs heistä, koska kaikki ovat lääpällään alfoihin.

[Sienisalaatti]

Väkivaltaa Kuopiossa: https://yle.fi/a/74-20072125

Maijan lasta kiusattiin niin, että hän meni poliisille: ”Koulu tarjosi vaihtoehdoksi vain KiVa-koulua”

Huoltajat tekevät aiempaa enemmän rikosilmoituksia koulussa sattuneista asioista. Kuopiolaisessa Pyörön koulussa oppilaasta tehdään rikosilmoitus jo keskimäärin kerran kuussa.

Pekka Niiranen
16:52
•
Päivitetty 17:28

Kun toinen oppilas kävi koulussa Maijan lapsen päälle, hän päätti tehdä asiasta rikosilmoituksen. Koulun toiminta oli äidille pettymys.

– Lapselleni koulussa tehty teko oli selkeä pahoinpitely, johon koulu tarjosi vaihtoehdoksi vain KiVa-koulua, Maija puuskahtaa.

KiVa-koulu on lyhenne kiusaamisen vastaisesta toimenpideohjelmasta, joka on käytössä sadoissa kouluissa.

– Olisin toivonut, että siitä tulee jonkinlainen sanktio tekijälle, Maija perustelee tekemäänsä ilmoitusta.

Pahoinpitelyyn syyllistynyt nuori oli alle 15-vuotias, ja lopputulos oli toinen kuin Maija odotti.

– Siitä tuli vain sovittelu.

Maija ei esiinny jutussa omalla nimellään hänen lapsensa suojelemiseksi. Yle on nähnyt tapaukseen liittyvän viranomaisdokumentaation.

Huoltajia ei tilastoida erikseen

Maijan tavoin yhä useammat huoltajat ovat tehneet rikosilmoituksia koulussa sattuneista asioista.

Poliisi ei tilastoi erikseen huoltajien tekemiä rikosilmoituksia, vaan kaikki alaikäisistä tehdyt rikosilmoitukset ovat samassa tilastossa.

Ilmoitusten kokonaismäärä on jatkuvasti kasvanut, ja niin on tapahtunut myös alle 15-vuotiaiden osalta. Poliisille tehtiin viime vuonna jo 4 500 ilmoitusta pahoinpitelystä, jossa epäiltynä on alle 15-vuotias.

Itä-Suomen poliisin rikoskomisarion Tuomo Lepolan mukaan myös huoltajien tekemät rikosilmoitukset ovat yleistyneet.

– Sellainen näppituntuma on, että niitä tulee nykyään vähän enemmän kuin ennen.

”Osataan pitää oikeuksista kiinni”

Kuopiolaisen Pyörön koulun apulaisjohtaja Antti Mikkonen vahvistaa poliisin arvion.

– Huoltajien rikosilmoitukset ovat yleisempiä kuin aikaisemmin. Tämä vaihtoehto on nostettu selkeästi enemmän esille viimeisten parin kolmen vuoden aikana.

Mikkonen kertoo, että joka kuukausi joku huoltaja ottaa puheeksi rikosilmoituksen tekemisen. Pyörön yhtenäiskoulussa on yli tuhat oppilasta.

Eniten ilmoituksia tehdään väkivaltatapauksista, mikä on Mikkosen mielestä ymmärrettävää.

– Osataan pitää omista oikeuksista kiinni, eikä hyväksytä kaikkea. Rikosilmoituksen tekeminen on oikea tapa edetä.

Mikkonen sanoo joutuvansa myös itse neuvomaan vanhempia tekemään rikosilmoituksen.
Osa vanhemmista pettynyt kouluun

Antti Mikkonen ja Tuomo Lepola arvelevat, että rikosilmoitusten määrä on lisääntynyt myös siksi, että kaikki vanhemmat eivät enää luota koulun kykyyn hoitaa asia.

– Ollaan ehkä jollain tavoin pettyneitä koulun keinoihin ja tehdään rikosilmoitus, vaikka asiaa olisi jo selvitetty koulussa, Lepola pohtii.

Mikkonen on Lepolan kanssa samoilla linjoilla. Hänen mukaansa osa huoltajista haluaa valita jo heti kättelyssä kovemman vaihtoehdon.

– Kodeilla saattaa olla jo pitkä historia kokemuksia, että mistään ei ole saatu apua eivätkä mitkään toimenpiteet ole olleet riittäviä.

Pettymys kouluun paistaa myös Maijasta. Hän kertoo kuitenkin miettineensä eri vaihtoehtoja ennen kuin kääntyi poliisin puoleen.

– Tuleeko siitä omalle lapselle jotain, kun se on kuitenkin pitkä ja aika raskas prosessi? Vai annetaanko tämänkin taas mennä sinne KiVa-kouluun ja lakaistaan se maton alle, hän avaa pohdintaansa.
Mikä olisi viisainta?

Poliisin mukaan huoltajat tekevät rikosilmoituksia muun muassa vahingonteoista ja kunnianloukkauksista, mutta aivan erityisesti pahoinpitelyistä.

Erityisesti alle 15-vuotiaiden ollessa kyseessä edessä on yleensä sovittelu.

– Me teemme sitä samaa myös täällä koulussa, eli toimintamalli on hyvin sama, Mikkonen toteaa.

Hän kuitenkin muistuttaa, että rikosilmoituksen tekemisen jälkeen asiaa selvittävät muut kuin koulun henkilökunta.

Myös Lepola painottaa, että poliisin tekemä rikostutkinta on vain ”pikapuuttumista”. Hänen mukaansa tapausten taustalla on usein tarve tunnistaa ja tarjota erilaista tukea.

– Kestävämmät ratkaisut löytyvät vähän pehmeämmistä keinoista.

Maija ei ole asiasta samaa mieltä. Hän kertoo lapsensa yhä kärsivän koulukiusaamisesta ja harkitsee tekevänsä nyt uusia rikosilmoituksia.

– Kyllä lapsiaan kannattaa aina puolustaa ja ajaa heidän asioitaan, Maija korostaa.

Hän suhtautuu rikosilmoituksen vaikutukseen silti varautuneesti.

– Pidän sitä ehkä enemmän sellaisena herättelynä, että kiusaamista saataisiin jollain tavoin kuriin.

[Sipi]

Haluaisin tuoda hiukan näkökulmaa tähän kiusaamiseen sekä siihen, että asia ei ole niin mustavalkoinen.

Omat poikani ovat aikuisia, mutta aina olleet juuri näitä ns. jääkiekkopoikia ja porukan tähtiä. Pitkiä, solakoita, itsevarmoja, sanavalmiita. Ja voi luoja heitä on syytetty kiusaajiksi vain siksi. Eivät ole pulmusia olleet, mutta ilmiö, jossa poikiani syytetään vain siksi että he ovat olleet ns porukan keskiössä on minulle tuttu. Kun sitten on soviteltu ja keskusteltu on "kiusattu" lapsi kahteen otteeseen (eri lapsi, eri kerrat) myöntänyt, että ei se minun poikani itse asiassa kiusannutkaan mutta häntä vain ärsytti.

Olivatko poikani siis kiusaajia? Varmasti ainakin niiltä osin, etteivät aina aktiivisesti pitäneet heikompien puolta. Mutta on välttämätöntä ymmärtää, että se ei ole tahallista kuten aikuisten maailmassa on. Omien poikieni suurin synti on luullakseni ollut se, että tietynlaiset oppilaat ovat olleet heille ns näkymättömiä. Heitä ei ole kuitenkaan aktiivisesti nimitelty, kiusattu, tönitty tai edes varsinaisesti valikoitu. He ovat vaan olleet täysin eri porukassa. Tätä on vaikeaa myöntää, koska meidän perheemme ei ole mikään ns parempi perhe (rikas tai kuuluisa). Aivan normaali, omasta mielestäni.

Toisen pojan luokalla oli eräs oppilas, joka oli vain yksinkertaisesti todella outo. Siis aikuistenkin mielestä. Hän pukeutui pukuun (jo 5. luokalla), puhui kirjakieltä ja keräili kuitteja. Siis kaikkia mahdollisia kassakuitteja ja selaili niitä oppitunneilla. Hän kanniskeli kuittejaan nahkasalkussa. Istui aina erillään, sekä ruokalassa että välitunneilla ja myös puhui itsekseen.

Tämä oppilas puhutti poikiani kotona. Ihme hiippari, oli kommentti. Urpo, kummajainen, weirdo, jne. Laitoin stopin ja keskustelimme paljon erilaisuudesta ja siitä, miten toisesta puhutaan. Kehotin tutustumaan häneen ja haastamaan ennakkoasenteet.

Poikani, joka oli tämän oppilaan luokalla totesi jossain vaiheessa, että "äiti, ei se puhu mitään eikä sen kanssa oikein voi tehdä yhtään mitään. Ei se edes vastaa jos sille puhuu". Silloin sanoin että selvä, pidä huoli siitä, ettet kiusaa tai häiritse häntä. Anna hänen olla omanlaisensa, hän ei tee mitään pahaa sinulle etkä sinä hänelle. Poikani oli tämän keskustelun aikana 14-15 -vuotias.

Tämä erikoinen oppilas päätyi tappamaan itsensä rippikoulukesänä. Itsemurhakirjeeseen hän oli kirjoittanut jatkuvasta kiusaamisesta, jota hän ei enää kestänyt.

Tämä oli tosi paskaa luokkakavereille. Uskon aidosti, etteivät he kokeneet kiusanneensa häntä vaan jättäneensä hänet rauhaan, kuten hän oli kaikin mahdollisin tavoin itse näin viestittänyt. Viesti oli ehkä tulkittu väärin, koska henkilö itse olisi kirjeen perusteella toivonut tulleensa mukaanotetuksi. Kenen syytä tämä oli? Nyt 25-vuotias poikani miettii asiaa edelleen toisinaan.

Uhrin kokemusta ei saa vähätellä, mutta on myös toinen puoli. Mitä ikinä tuolla Vantaalla onkaan tapahtunut ennen näitä traagisia tapahtumia niin se on varmaa, ettei mitään sellaista, joka oikeuttaisi murhan. Ja kuten tässä ketjussa on aiemminkin kirjoitettu, 11 viikossa tilanne ei ole nollasta sataan eskaloitunut. Tekijällä on psyykksitä kuormaa ja historiaa siitä, ettei hänen ääntään kuulla. Pidän mahdollisena, että uhreiksi valikoituneet eivät välttämättä ole edes puhuneet tekijälle koskaan.

Siirretty Viertola-ketjusta
-NILS-

[Sil5]

Tuskinpa tästä tapauksesta tullaan saamaan kovin yksityiskohtaisia tietoja..muuta kuin yleisellä tasolla. Ne jotka ovat olleet läsnä itse tilanteessa ja tuntevat henkilökohtaisesti uhrit sekä ampujan todennäköisesti tietävät mitä taustalla on tapahtunut. Tuskin hekään lähteävät levittelemään tietojaan julkisesti.. ja ehkä parempi niin.

Kouluväkivalta on äärimmäisen ikävä asia. Väkivallan käytölle löytyy syynsä ja lähes aina siitä aiheutuu ikäviä seurauksia niin itselleen tekijälle kuin uhriksi joutuneille. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä alkusyitä ja oikeutusta väkivallankäytölle..varsinkin lasten kohdalla.
- minun on hyvin vaikea löytää hyväksyttävää syytä koulussa tapahtuvalla väkivallan käytölle..

Tiedän esimerkin jossa väkivallan syyksi riitti käytännössä hyvä koulumenestys (ja varmaankin myös aktiivisuus luokassa opetuksen yhteydessä) sekä musiikkiharrastus. Siinä oli kaikki syyt hakkaamiselle ja kaikenlaiselle väkivaltaiselle alistamiselle. Väkivallan tekijä menestyi heikosti, oli joutunut uusimaan luokkia ja ymmärrettävästi vuoden pari vanhempi sekä muita oppilata kookkaampi. Kyseisen uhriksi joutunut oli onnekas, hän pääsi jatkamaan koulunkäyntiään toisessa koulussa.
- en tiedä kävikö kaikilla saman mukiloijan kohteiksi joutuneilla yhtä hyvä tuuri.
- myöhemmin kyseinen väkivaltainen luokkakaveri ajautui tunnetuksi pahoinpitelijäksi, pikkurikosten tekijäksi ja päihteiden käyttäjäksi..kuoli oman käden kautta jo parikymppisenä.

Sellainen käsitys on että kouluväkivallan kohteeksi joutuu yleensä aina muista jollain tavoin poikkeava yksilö. Erityisesti potentiaalisen uhrin pienikokoisuus riittää aiheuttamaan(=oikeuttamaan) joillakin erityistä halua pahoinpitelyyn. Myös hyvä koulumenestys, ahkeruus ja aktiivisuus opiskelussa on suuri vaaratekijä uhriksi joutumisessa.

Selvää on että samaan henkilöön kohdistusva pitkäaikainen hakkaaminen. Ajan myötä joskus jopa sadistiseksi muuttuva vainoaminen (tyyliin Kivistö) on omiaan aiheuttamaan niin fyysistä kuin henkistä vahinkoa uhrille. Jopa koko myöhemmän elämän kestäviä.
- lapseen kohdistuva väkivalta on vakavasti otettavaa rikollisuutta. Aikuisen kohdalla jo ensimmäiset lyönnit johtaisivat rikosilmoitukseen, poliisin ja oikeuden tuomioon.

Samalla tavalla myös lapsen, toista lasta kohtaan käyttämä väkivalta tulisi aina ilmoittaa viranomaisille..hätänumeroon soitto ei ole ollenkaan liioittelua jos joutuu pahoinpitelyn kohteeksi ja hakatuksi esim. koulun pihalla tai kotimatkallaan.

Tässä on yksi esimerkki tilanteesta..
https://yle.fi/a/74-20078158

Opettaja on lehden mukaan myöntänyt menettelyn. Hän kertoi käyttäneensä voimakeinoja estääkseen oppilasta poistumasta paikalta. Hän kuitenkin kiisti satuttaneensa oppilasta tahallisesti.
Lehden mukaan opettajaa syytetään myös virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syyttäjän mukaan hän oli kohdistanut oppilaaseen väkivaltaa tilanteessa, jossa voimakeinojen käyttämiselle ei ollut lain mukaisia edellytyksiä.
Syytteitä on käsitelty Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa. Syyttäjä vaatii opettajalle 40 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta. Oikeus antaa asiassa tuomionsa myöhemmin.

- tässä ei ollut kysymys edes varsinaisesta pahoinpitelystä...
- toki tämä uutinen kertoo myös siitäkin ettei koululla ole juurikaan mahdollisuuksia puuttua väkivaltaisuuksiin tai häiriköintiin..

Olisi jotenkin ihmeellistä jos lapsilla olisi oikeus aiheuttaa toisilleen vahinkoa ja vammoja..Hakata toista jopa nyrkillä jne.

[meitzi]

Eipä voi yleistää, mutta: itse käytin jonkin aikaa nuoruudessa SSRi lääkkeitä ja huh huh. Minusta tuli todella aggressiivinen ja voi kai sanoa holtiton. Vastoin mitään aiempaa hyökkäsin pienimmästäkin riidasta vastapuolen kimppuun. Elin lääkkeiden käyttöajan kuin elokuvassa. Tappelin rajusti, ja olen siis nainen. Onneksi ei milloinkaan osunut mitään kättä pidempää käteen. Ja muuten olen omasta mielestä ihan fiksu, koulutettu, nyttemmin perheellinen nainen. Kaikki poikkeava aggressiivisuus loppui kun lopetin lääkkeet. Oli kyllä pelottava kokeilu.

Mulla oli joskus ensin pitkä kuuri zoloftin nimellä, ja ihan sama kokemus. Pistin melko pienestäkin syystä kavereita kanveesiin vasemmalta ja oikealta, eikä ne ensimmäistä lukuunottamatta muuta tehneet, kuin koittivat "ottaa haltuun" rauhoittaakseen tilannetta. Sitten zoloft korvattiin seronil nimisellä, ja meno jatkui ihan samana. Tilanteet joista olisi voinut päästä eroon järkeilemällä päätyivätkin vittuilun kautta nyrkkitappeluiksi.

Mutta en kyllä kantanut mukana mitään aseitakaan, koska tiesin itsekin olevani räjähdysaltis. Ei noi lääkeet poistaneet sellaista harkintakykyä, jota tarvitaan päätökseen olla ihmisten ilmoilla paljain käsin verrattuna päätökseen ottaa mukaan puukko, nyrkkirauta tai tosiaan ampuma-ase.

Tuosta Rauman meren koulun tapauksesta on kyllä kirjoitettu hölynpölyä, että paskiaisen ampui ja kiusaaminen oli syy teoille.
Kyllä poliisi on kertonut julkisuuteen, ettei kiusaaminen ollut se päämotiivi, vaikkakin ampuja näin on kertonut kokeneensa.
Muu henkinen romahdus, näin poliisi on ilmaissut asian.

Henkisen romahduksen taustalla on toki saattanut vaikuttaa sellaisetkin seikat, kuin että koulussa tykkäsivät antaa vähän erikoista huomiota. Mm. kaadettiin maahan, pidettiin raajoista kiinni ja raahattiin vatsa maahan koskien kuralätäkön yli, tai pakotettiin kusemaan housuihinsa estäen pääsemästä vessaan tai ulos hädän ollessa jo valmiiksi pakottava.

Eihän se ehkä kaikkien mielestä ole kiusaamista, mutta minä ainakin sellaiseksi moiset koen. Opettajillekin nuo tilanteet tuotiin esiin ennen tapahtunutta, mutta eivät kokeneet tarvetta puuttua.

[HipHeiJaa]

Ihan vain semmoin ajatus tällaisen kansankynttilän näkökulmasta, kun koulun toimintakin on mukaan otettu ja kiusaaminen niin kovasti huolestuttaa.

Mehän ei saada tietoja koskaan lastensuojelusta, perheneuvolalta, poliisilta, terveydenhuollosta, pelastuslaitokselta, ellei lasten vanhemmat sitä erikseen meille halua kertoa. Tässä syynä ovat yksilönoikeudet ja salassapitovelvollisuudet. Kuitenkin asia toisinpäin käännettynä on se, että opettajilta ja lapsiltakin kysellään tietoja lapsien terveydentilasta ja hyvinvoinnista erilaisin kyselyin ihan jatkuvasti erinäisten toimijoiden puolesta. Lasten vastaukset ovat aina anonyymejä, eikä sieltä voida erotella sitä kenellä on paha olo tai ketä on kiusattu. Pyydetään asperger-lappujen täyttämistä. Saadaan yhtäkkiä selville, että oppilas on jonottanut vuosia erilaisiin terapioihin pääsyä, ollut perheneuvolan tai sosiaalitoimen asiakas tai poliisin kontakteja. Kouluun voi vain yhtäkkiä pölähtää sosiaalitoimesta henkilöitä, jotka hakevat oppilaan luokasta etukäteen ilmoittamatta ja enempää selittelemättä. Sen jälkeen oppilas palaa takaisin luokkaan, eikä opettajille tai koululle kerrota mitään miksi oppilasta on kuultu. Vedotaan aina salassapitovelvollisuuteen.

Kerran omalla luokalla sattui niin, että kuulin kiusaamisesta oppilaiden omassa WA-ryhmässä vasta siinä vaiheessa, kun oppilas oli poissa koulusta ja vanhemmat sattuivat itse ilmoittamaan, että hän on poissa poliisikuulusteluiden takia. Vasta tässä vaiheessa sain asiasta itse tiedon, vaikka aina ja jokaisen lapsen vanhempien kanssa kysyn kiusaamisesta myös somessa. Pyydän aina ottamaan yhteyttä, jos on mitään mitä pitäisi koulussa ottaa huomioon tai tietää lapsen ja perheen asioista, oppilaiden ja luokan kemiasta. Ja ei, ei tarvitse käyttää Wilmaa vaan heillä on suora puhelinnumero minulle mistä kyllä vastaan.

Opettajat voisivat varmasti tehdä enemmän asioita, mutta kuuluuko näiden muiden toimijoiden tekemät virheet tai Suomen lainsäädännön ja yksilönoikeuksien palvominen meidän kontolle? Ei minun mielestäni. Me tiedämme juurikin vain sen verran, mitä muut meille kertovat, sen lisäksi, mitä joka ikinen päivä me itse näemme työpaikoillamme. Usein me olemme huolissamme lasten tilanteesta. Tosi asia on se, ettei kukaan viranomainen välitä meille tietoja jo tiedossa olevista ongelmista, koska yksilönoikeus ja salassapitovelvollisuudet kieltävät sen. Jos minä näen ja kuulen, että oppilaan kotona isoja ongelmia, teen siitä ilmoituksen lastensuojeluun. En koskaan saa tietää, mitä he sen jälkeen tekevät.

Usein syyllistetään koulua. Ja miksi ei. Me olemme lasten kanssa osassa perheistä valitettavasti suuremman osan päivästä kuin vanhemmat ja kaikilla Suomessa koulun käynneillä on joku kosketuspinta siihen. Lapsi kuitenkin ehtii viettämään peruskoulun loppuun mennessä n. 88 000 tuntia kotona ja n. 21000 tuntia koulussa ja päiväkodeissa, jos on päiväkodissa 8 tuntia joka ikinen päivä syntymästään lähtien. Lapsi on maksimissaankin noin viidesosan elämästään peruskoulun loppuun mennessä kasvatusalan ammattilaisten silmien alla ja vastuulla. Kysyn vain mistähän lapset saavat suurimman osan elämän esimerkeistä täytettyään 15 vuotta? Ammattilaisilta jotka ovat päivittäin lasten kanssa ja saaneet koulutuksenkin siihen vai kotoa, jossa lapsista ei välitetä välttämättä ollenkaan. Harvoin heidän lapset joiden vanhemmat onneksi viettävät aikaa, leikkivät ja ovat lasten kanssa enemmän kuin joutuvat olemaan jonkun vieraan kanssa, aiheuttavat kouluissa ongelmia. Valitettavasti usean perheen vanhemmat viettävät aikaa muissa asioissa enemmän kuin omien lastensa kanssa ihan joka ikinen päivä.

Yksilön oikeus edellä ja unohdetaan se yhteiskunnan hyvinvointi. Unohdetaan se vanhemman vastuu ja syyllistetään aina kaikkia muita. Näillä mennään.

edit: typoja

Siirretty Viertola-ketjusta
-NILS-