Martti Kaunismäen surma Ilmajoella 15.8.2001 - 17.8.2001

[Resu]

https://goo.gl/maps/i6hBF4vhVdKVYi9K7
streetwiev kuva paikasta

Huomaa muuten, että hyvin oli kaveri pitänyt pihapiirinsä aukeana, kun vertaa tätä (vuodelta 2009) ja Resun tuoretta otosta.

Totta muuten! Hieman oli maisemat muuttunu. Jos tuo toinen mökki ei olisi ollu punanen ni ohi olis ajettu. Sen verran pilkisti tuolta risukon välistä. Tieltä meni polku talolle ja polun vasemmalla puolella oli kohtuu syvä monttu/onkalo. Mietin ensin et onko ollu joku lähde tms mistä olis vettä saanu (kuten mun lapsuuden kodin metsässä. Keskellä metsää puoli metriä halkasijaltaan oleva monttu aina täynnä vettä. Hämmentävää) mutta en tiedä?

[Resu]

tästä tapauksesta on tehty 2 eri rikosohjelmaa,toinen kuvattu autenttisella paikalla-erästä konnaa näytteli keravalainen tuttuni joka hänkin on jo edesmennyt.
armanin ohjelma oli kuvattu ihan muualla

musta sisältä kun nokea pääsi tupaan

Aa okei! Ilmankos oli nii musta!

Vieläköhän nää ohjelmat näkee jostain?

[Solttuetsivä]

Ratkaiseva isku en löydä mistään.
Oli 2011 televisiosarja, Jarkko Sipilä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ratkaisev ... isiosarja)

Arman ja Suomen rikosmysteerit on Ruudussa.
Näkyy tunnuksilla kirjautuneille: https://www.ruutu.fi/video/3956512

[Bjorn Thunder]

Kyllä vastaavanlaisia asuinympäristöjä löytyy vielä tänäkin päivänä ympäri Suomea. Eikä ihmisiä edelleenkään väkipakolla mihinkään laitoksiin viedä, kuten joku tuolla edellä ihmetteli. Pihapiirihän näytti suht siistiltä vielä "aktiivi vuosina". Kiitos Resulle tuoreista kuvista

Eipä ollut kovin suuri yllätys, että knsallispukuinen herrasmies tässä(kin) tapahtumassa mukana. Muistetaan kuitenkin olla yleistämättä. Eiköhän tuonkin mökin tutkiminen olisi onnistunut kolmeen pekkaan ilman väkivaltaakin. Varsinaisia kusipäitä asialla!

Täytyypi etsiskellä lähipäivinä kaikki mahdolliset ohjelmat tapauksesta. Arman onkin tullut katsottua. Paikalle en taida lähteä useata sataa kilometriä ajelemaan

[Kattivaara]

Luin aikoinaan tuoreeltaan paccasuccon 10.8.2021 linkittämän Apu-lehden jutun marraskuulta 2005. Tuli todella paha olo ja suuttumus.

[Haudankaivaja]

Etninen asetelma. Kirjoitti Alibi 11/2005.
Kävi pian ilmi,että kolmen syytetyn rivistössä vallitsi etninen vastakkainasetelma.
Kaksi vähemmistökansalaisuuteen kuuluvaa syytettyä piti yhtä ja yritti vierittää varsinaisen syyn
valtaväestöön kuuluvan niskoille.

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2007

Varkaista tuli tappajia
Nina Juurakko, vanhempi rikoskonstaapeli, Tampere.

:
Sanotaan myös, että rikoksesta jää aina jäljet. Niin jäi tälläkin kerralla. Ehti kulua vuosia, ennen kuin tekijät setvisivät, mutta vedenpitävä todiste oli jäänyt rikospaikalle.

Ulkopuolinen saattoi luulla, että Kainismäen piha oli hylätty paikka.jpg (258.37 KiB) Katsottu 3452 kertaa

Martti Kaunismäki oli 72-vuotias, omissa oloissaan viihtyvä mies. Hän asui Pohjanmaalla Ilmajoella pienessä Nopan kylässä kaukana muista ihmisistä ja asutuksesta.
Koira ja pari kissaa olivat hänen ainoat seuralaisensa.
Joka-arkipäiväinen postimiehen vierailu oli niitä harvoja tapahtumia, joita Kaunismäki odotti. Postimies hoiti yleensä hänen ruokaostoksensakin ja toi kassillisen evästä postia tuodessaan. Kaunismäki oli henkisesti noin seitsemänvuotiaan tasolla, ja häneen suhtauduttiin ymmärtäväisesti.

Kaunismäki asui hyvin vaatimattomassa rakennuksessa.jpg (239.85 KiB) Katsottu 3452 kertaa

Arvoituksellinen erakko
Kaunismäen asunto oli vaatimaton puutalo, joka näytti enemmän hylätyltä varastolta kuin asuintalolta.
Sen ainoa ikkuna oli laudoitettu umpeen. Rakennuksen ovessa oli yleensä iso munalukko. Ohikulkija ei välttämättä kuvitellutkaan, että rakennuksessa asutaan.
Pihapiirissä oli toinenkin rakennus, varasto, joka oli samankokoinen ja yhtä ränsistyneen näköinen kuin asuinrakennus.
Kyläläiset tiesivät, että Kaunismäki ei pidä vieraista ja että hän oli päästänyt vain ani harvan sisälle asuntoon. Jos joku tuttu oli poikennut hänelle kahville, Kaunismäki oli keittänyt kahvit tuvassaan, tullut kahvin ja kuppien kanssa ulos, sulkenut ja lukinnut oven ja tarjonnut kahvit sitten ulkona olevassa varastossa.
Erään kyläläisen tiedettiin päässeen asunnon rappusille asti: se oli ollut Kaunismäen tapa pyytää anteeksi sopimatonta käytöstään tuota henkilöä kohtaan.
Kaunismäkeä pidettiin erakkona, ja se sai muutamat miettimään, josko hänellä olisi rahaa tai muuta arvokasta kotonaan kätkössä.
Hänen oli kuultu myös kerskuvan rahoillaan.
"Tuskin hän pankissa rahojaan säilyttää", tuumivat Tenho Hedman, Harri Naukkarinen ja Petteri Taurikorpi.
He olivat pohjalaisia miehiä; Hedman ja Taurikorpi olivat velipuolet ja Naukkarinen heidän hyvä tuttavansa.
Pienellä kylällä kaikki tunsivat toisensa, niin hekin.
Olivatpa miehet tehneet keikkoja yhdessä eivätkä olleet kaihtaneet väkivallan käyttöä.
Joitakin yhteisiä kauppojakin he olivat harjoittaneet.
Naukkarinen harrasti painonnostoa ja oli vahvassa kunnossa. Hänellä oli omat puntit ja nyrkkeilysäkki.
Kovimman kuntonsa aikaan hän pystyi lyömään viilapenkkiin kiinnitetyn kakkosnelosen nyrkillä poikki.
Hedman ja Taurikorpi olivat kauppamiehiä. He ostivat halvalla ja myivät kalliimmalla mitä, milloinkin.
Hedman kierteli kylissä ja kävi myymässä usein käyttötavaraa - vaatteita, kenkiä, käsityötä.

Tuumasta toimeen
Taurikorpi kävi toisen velipuolensa, Harri Hedmanin kanssa kaupittelemassa vaatetavaraa jälleen kerran kesällä 2001.
Tuolloin he poikkesivat myös Kaunismäen kotiin. Kaunismäki oli tullut asunnostaan ulos, mutta ei tietenkään ollut päästänyt Virtasta sisään. Hän oli lukinnut ovensa kettingillä ja keskustellut vasta sitten pihassa.
Kaunismäki oli antanut ymmärtää, ettei hänellä olisi rahasta puutetta. Hän oli myös sanonut, ettei hän luota pankkeihin.
Miehet olivat jutelleet tovin sitten lähteneet pois. Taurikorpi oli pannut merkille Kaunismäen koiran.
Vierailu ja puhe rahoista alkoi kaihertaa Taurikorven mieltä. Enempää asiaa pohtimatta Taurikorpi ehdotti Hedmanlle ja Mäkiselle, että miehet kävisivät hake massa Niemeltä rahat pois.
He ajattelivat sen olevan helppoa. He pitivät Kaunismäkeä yksinkertaisena, helposti höynäytettävänä miehenä. Hedman suhtautui ehdotukseen myönteisesti, ja he alkoivat suunnitella keikkaa.
Keskiviikkona 15. elokuuta 2001 iltapäivällä Hedman ja Taurikorpi alkoivat toteuttaa suunnitelmaa.
He lähtivät matkaan muutamien kymmenien kilometrin päästä Töysästä Taurikorven käytössä olleella Nissan Cedric -merkkisellä autolla. Taurikorpi ajoi Naukkarisen luo keskustaan, ja he ottivat tämän kyytiin.
Naukkarinen ei sen tarkemmin kysellyt, mihin oltiin menossa Taurikorven ajellessa leppoisasti kohti määränpäätä.
Matkalla he poikkesivat Veneskosken kyläkaupassa ka jaostoksilla, vaikka heillä oli autossa kirkasta viinaakin.
Illan tultua miehet ajoivat Kaunismäen mökin ohi ja kääntyivät oikealle peltotielle, jota pitkin Taurikorpi ajoi tien päässä olevalle pellolle.
Tie oli kuoppainen, ja auton pohja iskeytyi kiveen. Miehet kävelivät ulkona ja odottelivat alkoholia juoden liikenteen hiljenemistä ja illan hämärtymistä.
Odotellessa Hedman kävi tarpeillaan pusikossa. Hänen mahansa oli mennyt sekaisin alkoholista ja jännityksestä.
Miehet kävelivät peltotietä pitkin tien yli metsikköön. He jäivät kytikseen noin 100 metrin päähän asunnosta sammaleisten kivien taakse. Virtasella oli mukanaan metallinen, noin metrin pituinen jäätuura ja Mäkisellä musta, noin puoli metriä pitkä patukka.
He suunnittelivat murtavansa talon oven raudalla. He tiesivät, että Kaunismäen koira olisi vihainen.
Sitä varten he olivat ottaneet patukan.
Miehet kyttäsivät kivien takana ainakin tunnin.
Kaunismäkeä ei näkynyt. Joitakin kolahteluja kuului mökin suunnasta. Näköyhteys mökille ei kuitenkaan ollut täydellinen, ja miehet päättivät vaihtaa paikkaa.
He palasivat autolle suunnitellakseen seuraavaa askelta. He päättivät lähteä asunnolle.
Naukkarisen oli tarkoitus puhuttaa Kaunismäkeä, ja sillä aikaa Hedman ja Taurikorpi penkoisivat mökkiä löytääkseen rahat.
Hedman, Naukkarinen ja Taurikorpi lähtivät kohti mökkiä suoraan taimikon läpi. He jäivät makaamaan mökin kohdalle ojaan tien toiselle puolelle. He odottelivat, ettei kukaan enää liikkuisi tiellä. Sitten he lähtivät ensin puuliiterin taakse ja sieltä Kaunismäen ovelle.
Lopulta Naukkarinen koputti ovelle. Kaunismäki tuli avaa maan ja Naukkarinen kysyi häneltä ryyppyä.
- Naapurissa on ryyppymies, Kaunismäki vastasi.
- Onko sinulla vielä samat morsiamet? Naukkarinen kysyi.
Kaunismäki suuttui silmittömästi Naukkarisen puheista ja otti häntä rinnuksista kiinni. Naukkarisen paita repesi, ja hänkin suuttui. Naukkarinen löi Kaunismäkeä nyrkillä kasvoihin ja molemmat kaatuivat maahan. He alkoivat painia. Kaunismäki piti kiinni Naukkarisen jaloista. Naukkarinen löi Kaunismäkeä useita kertoja nyrkillä päähän ja potkaisi häntä polvella kasvoihin.
- Älä lyö, älä lyö! Kaunismäki huusi hädissään.
- Mene pois! hän jatkoi.
- Mitäs nyt tehdään? Hedman ja Taurikorpi miettivät paniikissa, kun he seurasivat tapahtumaa etäämpää.
Kaunismäki ei irrottanut otettaan Mäkisestä. Hedman ja Taurikorpi ryntäsivät Naukkarisen avuksi. Hedman löi Kaunismäkeä useamman kerran patukalla päähän sekä niskaan, hartiaseutuun, selkään ja kylkiin. Taurikorpi yritti saada Kaunismäkeä irrottamaan otteensa Mäkisestä. Ote ei ollut irrota, ja Kaunismäki huusi kovaan ääneen. Miehet päättivät raahata hänet sisälle, jotta ulkopuoliset eivät kuulisi huutoa.
Sitkeä vanhus rimpuili vastaan.
Lyöminen jatkoi sisällä ja lopulta iäisyydeltä tuntuneiden hetkien jälkeen Kaunismäki jäi makaamaan tajuttomana mahalleen.
Hedman ja Taurikorpi alkoivat kiireesti etsiä mökistä rahoja. Mökissä paloi vain öljyvalo, joten näkyvyyttä oli hyvin vähän. He levittelivät Kaunismäen tavaroita ympäriinsä ja repivät seinäpahveja irti.
Hedman löysi patjan alustasta vanhoja makkaroita. Naukkarinen hakkasi Kaunismäkeä edelleen raivon vallassa. Minuutit olivat pitkiä, kun miehet etsivät rahoja, mutta mitään ei löytynyt.
Kaunismäki virkosi välillä ja huusi tuskissaan.
- Pidä suusi kiinni! Naukkarinen huusi takaisin. Hän sai raivokohtauksen ja runttasi polvella Kaunismäkeä rinnan alueelle. Kaunismäki ähkäisi ja hiljeni kenties puoli tuntia kestäneen taistelun jälkeen.
- Katsokaa miehen vatsaa, Hedman sanoi. Vatsa ei kohoillut. Hedman meni kokeilemaan vatsaa kämmenensä selkäpuolella. Se tuntui viileältä. Kaulavaltimossa ei tuntunut pulssia.
- Taisit tappaa kaverin, hän sanoi Mäkiselle. Hedman sammutti öljyvalon, ja miehet lähtivät paniikissa juoksemaan mökistä kohti autoa.
He laittoivat mukana olleet jäätuuran ja patukan autoon.
Auto ei käynnistynyt, ja lopulta miehet työnsivät sen käyntiin.
- Käyn tulkkaamassa mökin vielä tuleen! Naukkarinen uhosi. Taurikorpi ja Hedman eivät suostuneet siihen. Taurikorpi oli järkyttynyt, kun tuolla lailla piti piestä. Hän lähti ajamaan kovaa vauhtia kohti Töysää. Mökistä ei ollut löytynyt rahaa tai muutakaan varastettavaa.
Se osoittautui epäsiistiksi yksinäisen vanhuksen ja hänen koiransa asunnoksi. Koira oli asunnossa myös miesten tapellessa.
Se pelästyi tappelua niin paljon, että pysyi piilossa laverin alla.
Miehet menivät Taurikorven asunnolle ja riisuivat päällysvaatteena ja kenkänsä ja laittoivat ne jätesäkkiin. Hedman vei alushousussaan olleen Naukkarisen kotiin Taurikorven Nissanilla. Hedman palasi vielä Virtaselle yöksi.

Mökissä poliiseja kohtasi kolkko näky.jpg (273.03 KiB) Katsottu 3452 kertaa

Karmea löytö
Kaunismäen ainoa vakiovieras, postimies, tuli jälleen kerran Kaunismäen asunnolle 17. elokuuta 2001 noin kello 10.20. Hän oli tuomassa kaupan lähettämiä ruokatavaroita.
- Martti, täällä on ruokapussi! hän huuteli.
Postimies ihmetteli, kun asunnon ulko-ovi oli auki, mutta Kaunismäki ei vastannut tervehdyksiin. Ovi oli aina ennen ollut lukittuna. Hän arveli, että jotain on sattunut, soitti vaimolleen ja pyysi tätä ilmoittamaan asiasta poliisille.
Poliisit saapuivat paikalle katsomaan, oliko kaikki kunnossa. Heidän saapuessa pihaan asuinrakennuksen ovi oli edelleen auki. Pihassa oli hiljaista. He astuivat eteiseen ja näkivät Kaunismäen makaamassa selällään asunnon lattialla.
Kaunismäen jalat olivat sen tuntumassa ja muu vartalo osoitti suoraan ovelta eteenpäin. Kaunismäen pää oli osittain vasemmalle kääntyneenä, vartalo oli jäykistynyt ja ruumiinlämpö laskenut. Hänessä ei ollut havaittavissa minkäänlaisia elonmerkkejä. Poliisit totesivat Niemessä monia ulkoisen väkivallan merkkejä. Hänessä oli mustelmia, hänestä oli valunut verta ja vaatteet olivat rikki.
Poliisit tiesivät, että nyt olisi edessä haastava ja pitkäkestoinen tutkinta, jotta rikos saataisiin selvitetyksi ja tekijä tai tekijät oikeuden eteen.
Jälkien kanssa olisi oltava erityisen tarkkana henkirikosta epäiltäessä, joten ensimmäisenä paikalle tulleet poliisit eivät tutkineet paikkoja enempää. He soittivat paikalle Seinäjoen teknisestä rikostutkimuskeskuksesta tutkijoita sekä lisää muitakin poliiseja avuksi.
Vainaja sai vielä odottaa lattialla - nyt oli tärkeintä kerätä talteen kaikki mahdollinen aineisto,
joka auttaisi rikoksen selvittämisessä. Se oli teknisten tutkijoiden tärkein ja työläin tehtävä tässä vaiheessa.
Ulkona asuinrakennuksen ulko-oven lähellä näkyi jalkineiden jättämiä painumia ja raahausjälkiä.
Mökin sisällä paikkoja oli pengottu, seiniltä oli revitty pahveja alas ja tavaroita oli heitelty ympäriinsä. Läheiselle pellolle johtavalta tieltä löytyi auton renkaanjäljet ja tiellä olevasta kivestä auton pohjan iskemäjälki. Auton jälkiä oli myös läheisellä pellolla. Peltotieltä poliisi taltioi kolmet erilaiset kengänjäljet, joista yhdet olivat samanlaiset kuin mökin sisällä.
Tien vierestä löytyi myös kasa ihmisen ulostetta ja vessapaperia. Mökin läheisyydestä ison kiven takaa löytyi painaumajäljet.
Poliisit uurastivat rikospaikalla useita päiviä eikä yhtäkään paikkaa jäänyt katsomatta, ainuttakaan kiveä kääntämättä.
Urakka oli erityisen työläs, koska Kaunismäki oli säilyttänyt tavaransa tuvan seinillä olevissa pusseissa, ja tappajat olivat repineet ja sekoittaneet niitä perusteellisesti.

Tekijät hävittävät johtolangat
Surmapäivää seuraavan aamun valjettua Töysässä, Taurikorpi ja Hedman lähtivät Nissanilla ajamaan metsäautotielle Soinin suuntaan.
He ottivat vaatesäkin mukaansa. He ajoivat metsäautotien kääntöpaikalle
ja laittoivat säkissä olleet vaatteet ja kengät maahan, valelivat päälle öljyä ja sytyttivät keon tuleen. Mitään todistusaineistoa ei saisi jäädä. Taurikorven punainen jäätuura heitettiin alaspäin viettävään rinteeseen.
Kun vaatteet olivat palaneet, he potkivat hiekkaa tuhkan ja palamisjätteiden päälle ja ajoivat tiehensä.
Muutamaa päivää myöhemmin Nissankin oli hävitetty eli myyty eteenpäin.
- Tästä ei sitten puhuta juovuksissakaan!
Hedman, Naukkarinen ja Taurikorpi päättivät pysyä asiasta vaiti. Eihän heidän kannattaisi tunnustaa rikosta, josta joutuisi vankilaan, varsinkin kun heitä ei osattu epäillä tekoon.
Samaan aikaan poliisi jatkoi kiivaasti tutkimuksiaan. Tapahtuneesta tiedotettiin lehdissä valtakunnallisesti ja silminnäkijöitä etsittiin. Hedman, Naukkarinen ja Taurikorpi lukivat lehdestä, että Kaunismäki oli kuollut. Lääninoikeuslääkärin tekemä ruumiinavaus vahvisti Kaunismäen kuolinsyyksi väkivallan. Hän oli kuollut lukuisien kylkiluiden murtumien aiheuttamiin seuraamusilmiöihin.
Osa kylkiluista oli irronnut kokonaan.
Poliisit kuulustelivat kymmeniä henkilöitä, jotka voisivat johtaa tekijöiden jäljille. He kuulustelivat muun muassa postimiestä, naapureita ja henkilöitä, joiden tiedettiin ajaneen säännöllisesti Kaunismäen asunnon ohi. Naapureille ja kyläläisille Kaunismäen omalaatuiset elintavat olivat tuttuja. Suurin osa kuuluste luista ei tuonut ratkaisevia vihjeitä, mutta toisaalta ne sulkivat pois yksi kerrallaan yhden mahdollisen vaihtoehdon.
Eräs naapurinrouva kertoi kuulustelussa olleensa jonkin aikaa ennen surmaa kävelemässä tietä, jonka varrella Kaunismäki asui.
Rouvan viereen oli pysähtynyt henkilöauto. Kuljettaja oli noussut ulos autosta ja alkanut kysellä mökin miehestä, että minkälainen mies hän oikein on, kuin ei hosujaan maksa. Mies oli yrittänyt saada muitakin tietoja mökin miehestä. Rouva ei ollut heti ymmärtänyt, ketä mies oli tarkoittanut, mutta myöhemmin hänelle selvisi, että mies oli tarkoittanut juuri Kaunismäkeä.
Tämän tiedustelumatkan tekijäksi selvisi myöhemmin Taurikorpi.
Kului neljä pitkää vuotta, ennen kuin rikos alkoi selvitä.

Rutiininomainen näytteenotto
Hedman oli jälleen kerran ollut poliisin hoivissa alkuvuodesta 2005, kun häntä oli kuulusteltu epäiltynä erääseen rikokseen.
Rikos oli sen verran vakava, että hänestä voitiin ottaa kuulustelun jälkeen dna-näyte.
Näyte lähti muiden näytteiden mukana keskusrikospoliisin rikostekniseen laboratorioon.
Muutaman viikon kuluttua Seinäjoen poliisille tuli laboratoriosta lausunto, jossa sanottiin:
"Laboratorioon 17. syyskuuta 2001 saapuneet näytteet: 191. tupakantumppi tuvan uunin pesästä.
Tupakantumpista taltioidusta tutkimusnäytteestä voitiin osoittaa dna-tunniste, joka tallennettiin dna-rekisteriin. Kyseinen dna-tunniste sopii dna-rekisterissä olevan Heikki Hedmanin dna-tunnisteeseen. Kyseisen tunnisteen tilastollinen esiintymistodennäköisyys suomalaisessa väestössä on alle l/miljardi."
Kauan etsitty ja kaivattu läpimurto tutkinnassa oli vihdoin tapahtunut.
Poliisi alkoi kiivaasti selvittää Hedmanin liikkeitä. Hänen ja hänen aikaisempien rikoskumppaneidensa taustoja kartoitettiin.
Todettiin, että pian Kaunismäen surman jälkeen Hedman oli syyllistynyt useisiin rikoksiin, osaan niistä lähellä surmakylää.
Poliisi tarkasteli kyseisten rikosten pöytäkirjoja ja haki yhteisiä nimittäjiä rikoskumppaneista, ajoneuvoista, teko tavoista, puhelinnumeroista ja muista yksityiskohdista. Vähitellen palaset alkoivat loksahtaa kohdalleen.

Kiinniotto Ruovedellä
Edellytykset Hedmanin kiinniotolle olivat selvät.
Kiinniottoa kuitenkin valmisteltiin pitkään. Kahdesta muusta tekijästä ei ollut varmuutta, joten poliisi halusi, ettei kukaan ulkopuolinen saisi tietää kiinniotosta.
Hedman oli syyllistynyt Rovaniemellä erääseen rikokseen, josta häntä piti kuulustella. Poliisit sopivat, että kuulustelu hoidettaisiin virka-apuna normaaliin virka-aikaan Hedmanin kotipaikan poliisilaitoksella Ruovedellä.
Hedman tuli kuulusteluun sovittuna aikana 22. huhtikuuta 2005. Poliisi kuulusteli hänet, mutta sitten alkoi tapahtua: Seinäjoen poliisit ottivat Hedmanin kiinni kuulustelun jälkeen ja ilmoittivat, että häntä epäillään todennäköisin syin elokuussa 2001 tehdystä henkirikoksesta.
Hedman ei ollut hämmästynyt. Kiinniottopaikalta oli melkein kahden tunnin matka Seinäjoen poliisilaitokselle.
Matkalla tutkija puhutti Hedmana. Puolen tunnin ajon jälkeen Hedman kertoi, että hän oli ollut Kaunismäen asunnolla Taurikorven ja Naukkarisen kanssa neljä vuotta sitten.
Hedman vietiin poliisivankilaan. Hänet pidätettiin myöhemmin samana päivänä. Taurikorven ja Naukkarisen taustoja tarkisteltiin kuumeisesti. Poliisi otti heidät kiinni viereisen kihlakunnan alueelta, Alavudelta, 23. huhtikuuta 2006. Poliisilla oli vihdoin käsissään Kaunismäen tappoon epäillyt miehet.

Vuosien takaisia tapahtumia
Hedman oli kuulusteluissa alusta alkaen yhteistyöhaluinen, koska ymmärsi, että hän oli tehnyt kohtalokkaan virheen, kun oli heittänyt polttamansa tupakannatsan Kaunismäen asunnon uuniin.
Hedman piirsi Kaunismäen mökin karttapiirroksen ja mökin pohjapiirroksen. Hän näytti, missä hakkaaminen oli tapahtunut ja mihin Kaunismäki oli jätetty. Hedman piirsi myös kulkureitin erakon mökille, tekovälineet ja auton kääntöpaikan pellolla. Niistä ei ollut annettu tietoja julkisuuteen, vain tekijä tai hänen uskottunsa tiesi niistä.
Kuuluisteluissa Hedman myönsi, että he polttivat vaatteensa, jotteivat jäisi kiinni dna:sta, kuiduista tai kengänjäljistä. Jäätuura löytyi paikasta, jossa Hedman kertoi sen olevan. Paikan löytyminen vaati kuitenkin viikkojen etsimisen, koska vuosien aikana maisemat olivat muuttuneet niin, että Hedmanin oli vaikea tunnistaa kyseistä paikkaa.
Hedman kertoi myös, että Taurikorpi halusi myydä heillä tuolloin käytössä olleen Nissanin nopeasti, jotta autosta ei löytyisi vaatteiden mukana siirtyneitä Kaunismäen kuituja ynnä muuta.
Ennen mökille menoa Taurikorpi oli pellolla sanonut, että tupakantumppeja ei saa jättää paikalle, vaan ne olisi laitettava taskuun. Taurikorpi oli ollut sen verran poliisien kanssa tekemisissä, että tiesi tumpeissa piilevästä riskistä.

Utopistinen tappoepäily
Ensimmäisissä kuulusteluissaan Naukkarinen sanoi hänen syyttämisensä olevan ”aika utopistinen homma”.
Hänellä ei ollut mitään tietoa taposta. Hän kertoi käyttäneensä noihin aikoihin runsaasti pillereitä ja alkoholia.
Hän kuittasi kyselyt sanomalla, ettei muista olleensa tuolloin paikalla ja että kai hän muistaisi, jos olisi siellä ollut.
Kun häneltä kysyttiin Hedmanin esittämistä asioista, hän hermostui ja koki, että syyttömästä miehestä yritetään tehdä syyllistä. Hän mietti kovasti, kehen hänet olisi sekoitettu.
Viikon kuluttua ensimmäisestä kuulustelusta Naukkarisen muisti alkoi parantua. Hän myönsi menneensä erään ryyppyillan päätteeksi jonkun vanhuksen asunnolle Taurikorven ja Hedmanin kanssa.
Hän kertoi, että heidän piti vain käydä kysymässä viinaa mieheltä. Mies oli suuttunut Naukkarisen sanoista ja alkanut haukkua Naukkarista huoranpenikaksi ja käynyt häneen käsiksi. Naukkarinen kertoi suuttuneensa ja lyöneensä miestä kasvoihin.
Tilanne oli kärjistynyt painiksi, ja Hedman ja Taurikorpi olivat tulleet autolta tappeluun mukaan.
Naukkarinen kertoi, että Hedman oli lyönyt Kaunismäkeä monta kertaa pampulla niin, että Kaunismäki oli tuupertunut maahan.
Hetken kuluttua Kaunismäki oli noussut uudelleen, ja Naukkarinen oli tuupannut häntä ja lähtenyt sitten ulos asunnosta.
- Sytytin tupakan ja menin ulos polttelemaan.
Lähdin kävelemään maantielle enkä palannut sinne enää, Naukkarinen kertoi poliisikuulustelussa. Hedman ja Taurikorpi olivat tulleet hetken kuluttua ulos ja miehet olivat menneet yhdessä autolle. Naukkarinen kertoi kysyneensä, pitäisikö tilata ambulanssi, mutta Taurikorpi oli vastannut hänelle: - Mies on sen verran kova karpaasi, että kyllä se virkoaa.

Taurikorven versio
Pian ensimmäisen kuulustelunsa alettua Taurikorpi halusi pitää tupakkatauon. Tauon jälkeen hän halusi kertoa vierailusta Pohjanmaalla vuosia sitten.
- Tämä Naukkarisen Janne tuli luokseni ja pyysi minua lähtemään kuskiksi. Hän sanoi, että lähdetään Seinäjoelle, Taurikorpi aloitti.
Hän kertoi Hedmanin tulleen myös kyytiin, ja miehet olivat ajelleet kolmisin jollekin hiekkatielle. Lopulta tien oikealla puolella oli tullut eteen pikkumökki, joka oli mäntymetsikössä. Naukkarinen oli pyytänyt Virtasta ajamaan taloon menevälle tielle. Naukkarinen oli lähtenyt sitten yksin asunnolle. Hän oli hakannut mökin ovea ja mies oli tullut avaamaan. Hetken kuluttua autolle alkoi kuulua tappelun ääniä ja huutoa. Hedman lähti myös mökille Taurikorpi perässään.
Kuulustelussa Taurikorpi väitti, ettei hän ollut mökissä portaita pidemmällä. Taurikorpi kertoi Naukkarisen saaneen raivokohtauksen ja potkineen Kaunismäkeä sekä hakanneen häntä nyrkeillä. Taurikorpi kiisti tehneensä itse mitään väkivaltaa miehelle.
Hän myönsi olleensa vain ajamassa autoa. Taurikorven mukaan Naukkarinen oli syypää tapahtuneeseen.
Erään kuulustelun lopussa hänellä ei ollut muuta lisättävää kuin ”ei muuta kuin vastuuseen se, joka sen on tehnyt!
Myös Taurikorpi piirsi pohjakuvan tapahtumapai kasta ja merkitsi siihen rastilla paikan, jossa pahoinpitely oli tapahtunut.
Taurikorpi oli mukana neuvomassa poliisit paikkaan, jossa miesten vaatteet oli poltettu. Sieltä löytyi lopulta palamisjäänteitä, tiekarhun polttopaikan päälle ajaman 25 senttimetrin paksuisen hiekan alta.

Asia syyttäjälle
Lukuisten epäiltyjen ja muiden henkilöiden kuulustelujen sekä pitkään kestäneen tutkinnan jälkeen esitutkintapöytäkirja oli valmiina lähtemään syyttäjän käsittelyyn. Kokonaisuudessaan yli 50 poliisimiestä osallistui tutkintaan, tutkinnanjohtajiakin oli neljä.
Esitutkinnassa kuulusteltiin lähes kahtasataa henkilöä, ja lopulliseen pöytäkirjaan liitettiin noin 20 henkilön kuulustelut.
Suurin osa poliisin tekemistä kuulusteluista jäi lopullisen esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle, sillä niistä ei saatu ratkaisevia tietoja.
Jokainen niistä oli kuitenkin tärkeä siinä mielessä, että ne sulkivat yhden mahdollisen ratkaisun pois ja oikea ratkaisu tuli aina lähemmäksi.
Seinäjoen tekninen rikostutkimuskeskus, Sein joen poliisi ja KRP hoitivat rikoksen tutkinnan.
Syyttäjän ja poliisin yhteistyö oli erittäin tiivistä koko neljän vuoden ajan. Syyttäjä kävi tapahtumapaikalla jo kaksi päivää teon jälkeen, ja hän osallistui useimpiin tutkintapalavereihin vuosien aikana. Tutkijat keräsivät tutkinnan yhteydessä yli 1000 näytettä. Lausuntopyyntöjä lähetettiin yli sata rikostekniseen tutkimuskeskukseen.
Lopulliseen pöytäkirjaan jäi kolme epäiltyä - Heikki Hedman, Janne Naukkarinen ja Esa Taurikorpi, kaksi asianomistajaa sekä 15 todistajaa.

Oikeudenkäynti Seinäjoella
Asia käsiteltiin Seinäjoen käräjäoikeudessa. Oikeus kutsui kuultavaksi kuusi todistajaa, epäillyt ja asianomistajat. Syyttäjä luki miehille syytteet törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä ryöstön yrityksestä ja taposta.

Törkeä kotirauhan rikkominen
Oikeus katsoi törkeää kotirauhan rikkomista käsitellessään, että miehet olivat yhdessä ja yksissä tuumin oikeudettomasti tunkeutuneet Kaunismäen asuntonaan käyttämän mökin pihapiiriin ja sisälle mökkiin.
He olivat varustautuneet henkilöön kohdistuvaan väkivaltaan soveltuvilla välineillä ilmeisenä tarkoituksenaan käyttää väkivaltaa Kaunismäkeä kohtaan.
Taurikorven vierailun Kaunismäen mökillä etukäteen katsottiin osoittavan teon suunnitelmallisuutta. Oikeus totesi, että miehet olivat yhdessä käyneet Kaunismäen kimppuun ja pahoinpidelleet häntä nyrkein, potkien ja mukaan varaamillaan välineillä.
He olivat yhdessä raahanneet Kaunismäen mökkiin. Mökin sisällä Hedman ja Taurikorpi olivat etsineet rahaa, ja Naukkarinen oli jatkanut Kaunismäen pahoinpitelyä. Oikeus piti uskottavana Naukkarisen ja Taurikorven kertomusta siitä, että Hedman oli lyönyt Kaunismäkeä kumipampulla mökin pihalla saadakseen hänet irti Mäkisestä. Hedman oli kiistänyt lyömisensä. Myös Kaunismäen vammat puhuivat lyöntien puolesta.
Naukkarisen osalta oikeus ei pitänyt uskottavana, että hän olisi mennyt mökille vain alkoholia kysyäkseen, koska hän ja Hedman sekä Taurikorpi olivat varustautuneet asein ja heillä oli alkoholia jo autossaan.
Rikosta pidettiin kokonaisuutena arvostellen törkeänä, koska rikos oli tehty kolmen miehen toimesta ja se oli kohdistunut henkisesti noin seitsemänvuotiaan lapsen tasolla olevaan, syrjäisessä paikassa yksin asuvaan vanhukseen.

Törkeä ryöstön yritys
Törkeästä ryöstön yrityksestä oikeus totesi, että rikos jäi yritykseksi, koska mökistä ei löytynyt mitään anastettavaa omaisuutta.
Oikeus pui pitkään, oliko kyseessä kelvoton yritys, koska muun muassa se, että Niemellä ei ollut rahaa, ei ollut mitenkään väliaikaista tai satunnaista. Niemellä ei ollut käsitystä, mikä on rahaa. Hän oli luullut kaupan ostokuittejakin rahaksi. Kuitenkin oli ajateltavissa, että Niemellä olisi voinut olla jostakin saatua konkreettista rahaa mökissään, eikä tekoa siksi voitu pitää kelvottomana yrityksenä.
Onnistumisen mahdollisuus oli ollut olemassa.
Rikos katsottiin törkeäksi, koska se tehtiin erityisen raa’alla ja julmalla tavalla pitkäkestoista väkivaltaa ja hengenvaarallisia välineitä käyttäen ja koska sillä aiheutettiin tahallisesti Niemelle hengenvaarallinen tila.
Kaunismäki oli ollut puolustuskyvytön kolmen miehen edessä, ja hän kuoli väkivallan seurauksena.
Mökissä sisällä katsottiin selvitetyn vain Naukkarisen pahoinpidelleen Kaunismäkeä.

Taposta
Oikeus katsoi, että Hedman, Naukkarinen ja Taurikorpi olivat yhdessä ja yksissä tuumin tappaneet Kaunismäen.
Naukkarisen oli täytynyt ymmärtää, että hänen Niemeen kohdistamansa voimakas ja pitkäkestoinen väkivalta johtaa tämän kuolemaan. Hedman ja Taurikorpi olivat olleet samanaikaisesti mökissä sisällä eivätkä voineet olla huomaamatta, että heidän yhdessä Naukkarisen kanssa aloittamansa teko todennäköisesti johtaisi Kaunismäen kuolemaan. He olivat myös kuulleet Kaunismäen avunhuudot.
Tästä huolimatta Hedman ja Taurikorpi olivat jatkaneet anastettavan omaisuuden etsimistä ja siten suhtautuneet vähintäänkin välinpitämättömästi Kaunismäen kuoleman mahdollisuuteen.
Oikeus piti erityisen moitittavana sitä, että väki valta oli kestänyt niin kauan ja tekotapa ollut huomattavia tuskia ja kipuja aiheuttava.
Myös heidän välinpitämättömyytensä ajallisesti pitkään jatkuneeseen väkivaltaan kuvasti heidän asennettaan tekoon.
Pienenä yksityiskohtana miesten yksituumaisuudesta oikeus mainitsi Naukkarisen kertoman siitä, että eräässä vaiheessa toinen miehistä oli huutanut ”Varo!” kun Kaunismäki oli yrittänyt nousta ylös.
Hedmanlla ja Virtasella oli molemmilla aiempia tuomioita väkivaltarikoksista, myös ryöstöistä ja törkeistä ryöstöistä, joiden voitiin ajatella jo sinänsä viittaavan välinpitämättömään suhtautumiseen väkivaltaan.
Oikeuskäsittelyn aikana oikeus otti kantaa myös uhrista löytyneisiin kuituihin. Hänestä taltioitiin 153 kappaletta sinisiä farmarikangaskuituja, joka on huomattava määrä. Niitä taltioitiin Kaunismäen vaatteista, vartalolta ja kynsien alta. Kaunismäen asunnolla ei ollut mitään farmarikankaisia vaatteita. Naukkarinen oli pukeutunut tekohetkellä farmarikankaisiin vaatteisiin.
Kuitujen määrä todisti osaltaan, että kontakti oli ollut erittäin voimakas ja pitkäkestoinen.
Naukkarisen vankeustuomio oli ankarin, koska oikeus katsoi, että hän oli tosiasiassa ollut se, joka oli tehnyt ne toimet, jotka olivat johtaneet Kaunismäen kuolemaan. Taurikorven katsottiin olleen tapahtumien valmistelija ja suunnittelija. Hän myös osallistui rikosten tekemisiin, vaikkei hänen osoitettu tehneen väkivaltaa. Hedman osallistui Kaunismäen pahoinpitelyyn piha maalla ja oli mukana rikosten teossa muutenkin. Hänen todettiin auttaneen tapahtumien selvittämisessä.

Tuomio
Käräjäoikeus päätyi siihen, että Naukkarinen on tuomittava rikoksista tekijöistä ankarimpaan rangaistukseen ja Hedman on tuomittava vähemmän ankaraan vankeusrangaistukseen kuin Taurikorpi.
Marraskuun 23. päivänä 2005 Seinäjoen käräjäoikeus antoi tuomionsa: Naukkarinen tuomittiin kymmeneksi vuodeksi, Taurikorpi yhdeksäksi ja Hedman kahdeksaksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen, kaikki yksissä tuumin tehdyistä törkeästä kotirauhan rikkomisesta, törkeästä ryöstön yrityksestä ja taposta.

Vaasan hovioikeuden ratkaisu
Tuomitut valittivat päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Kaikkien osalta tuomiot törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja törkeästä ryöstön yrityksestä pysyivät ennallaan.
Tapon osalta hovioikeus katsoi, että Taurikorpi ja Hedman eivät olleet syyllistyneet tappoon vaan törkeään kuolemantuottamukseen.
Miehet olivat yksituumaisia siitä, että Naukkarinen käyttää väkivaltaa pitääkseen Kaunismäen aloillaan.
Väkivalta ja Naukkarisen käyttäytyminen ennen polvella Kaunismäen rintaan survaisua ei ollut hovioikeuden mukaan kuitenkaan senlaatuista, että Taurikorven ja Hedmanin olisi pitänyt käsittää Kaunismäen varsin todennäköisesti kuolevan Naukkarisen tekemän pahoinpitelyn seurauksena.
Taurikorven ja Hedmanin ei täten voitu katsoa yhdessä Naukkarisen kanssa tahallaan tappaneen Kaunismäkeä.
Hovioikeus piti Taurikorven ja Hedmanin suhtautumista tapahtumiin mökissä piittaamattomana.
Hovioikeus katsoi, että he olivat huolimattomuudellaan aiheuttaneet Kaunismäen kuoleman. Heidän toimiaan pidettiin kokonaisuutena arvostellen törkeänä, kun otettiin huomioon uhrin iäkkyys, pienikokoisuus, tekoon johtaneen toiminnan suunnitelmallisuus ja teon alhaiset motiivit.
Koska Taurikorven ja Hedmanin tuomio yhden rikosnimikkeen osalta muuttui taposta törkeään kuolemantuottamukseen, heidän vankeusrangaistuksensa lyhenivät.
Hovioikeus tuomitsi Petteri Ensio Taurikorven seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja Tenho Allan Hedmanin kuudeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.
Harri Tapio Naukkarisen kymmenen vuoden tuomio säilyi muuttumattomana.
:

[Oikeus ennen kaikkea]

Mökki oli ahdas ja pimeä. Ainoana valolähteenä oli öljyvalo.jpg (311.5 KiB) Katsottu 3452 kertaa

Miehet käyttivät keikka-autonaan Nissan Cedriciä.jpg (231.56 KiB) Katsottu 3452 kertaa

Hedman piirsi kuulustelussa mökin pohjapiirroksen ja vainajan siihen makaamaan.jpg (41.67 KiB) Katsottu 3452 kertaa

[matamimimmi]

Onko jollain tilattuna tämänjulman tapauksen etpk sekä oikeudenkäyntipöytäkirjat ?

[ed_gein]

Tässäkin tekijä mustalainen. Joka vielä kehuu mustalaisia ja niiden kulttuuria pitää passittaa linnaan.

[Sam-]

Mitähän nämä herrat nykyiseen touhuaa ja missähän päin vaikuttaa?

[napalanko]

Mainittiin useasti myös Niemi ja Virtanen, saiko nämä myös tuomion?

[Joosua]

Kiitos Oikeus ennen kaikkea hyvän kuvauksen viestittämisestä.

Kun on erakolla ollut tuommoinen mökkipahanen ja isäntä itsekin niin asultaan kuin henkilöltäänkin vähintäänkin vaatimaton niin ei kyllä ole tekijät paljoa miettineet kun ovat ison rahan toivossa alkaneet erakkoa ryöstämään. Voisi ehkä sanoa että jos oli uhri jotenkin jälkeenjäänyt, niin ei olleet tekijätkään paljoa viisaampia.

[Sam-]

Vieläköhän tekijät asustelee Pohjanmaalla ja onko vielä elävien kirjoissa?

[aavikkoralli]

Yksinäinen vanha mies on väkivaltaisten ja ryöstäjien lempikohde ja jossain vaiheessa elämäänsä, jossa ei perhettä, tukiverkkoa tai suuria asemia ole saavutettu, suomalainen mies muuttuu lainsuojattomaksi ja samalla kaiken moraalisenkin empatian ulkopuoliseksi - naisen kohdalla voidaan useammin osoittaa armoa, on olemassa koodeja ja säännöksiä rikollisillakin, harva ryöstää mummon. Kun lain ja moraalin ulkopuolinen sitten hakataan tai tapetaan se ei kiinnosta ketään. Ainakin vääryyden tekijät saivat tässä ansaitsemansa negatiivisen huomion. Useimmiten juttu menee ohi pienenä lehtileikkeenä, jossa keski-ikäiset miehet tappelivat ja puukko vain osui toiseen. Tai pienessä lehtileikkeessä poliisi etsii pahoinpitelijää, kunnes ei enää etsi. Ajatellaan, mitä pienestä turpaan vedosta vaikka joku mies saattoi olla henkihieverissä.

Mutta nämä ovat yhteiskunnan pieniä totuuksia. Joiden takia suuri osa suomalaisista miehistä omaa silmät selässäänkin.

Tällaisia rikoksia tapahtuu usein eikä mies niitä useimmiten ansaitse ja on helppoa sanoa että he olivat juoppoja tai nistejä tai keksiä muita tekosyitä kun miestä tapetaan. Kaduillakin yksin kulkeva suomalainen mies on todennäköisin kohde, joskin naisille uhkana on mamujen seksuaalirikokset.