Vampyyrit uhreina
Kun vampyrismismistä tuli suosittua, alkoivat ne myös ne näyttäytyä myös erilaisille ihmisille: vampyyrien metsästäjille. Pitkä ja suosittu tv-sarja ”Buffy vampyyrintappaja” vaikutti tähän ”kulttuuriin”. Monille vampyyrimetsästys oli vain roolipeliä, jotkut taas ottivat sen kuoleman vakavasti.
12. maaliskuuta 2004, Timothy White pidätettiin kirkon ulkopuolella Jacksonillessä Floridassa, koska hän oli ampunut työkaveriaan kahdesti Westsiden Dominon pitseriassa. Hän oli väitti uudelleensyntyneensä, hän oli raamattua lukeva kristitty, jolla oli pakkomielle vampyyreihin ja zombeihin. Hän uskoi uhrinsa, David Harrisonin olleen vampyyri ja että hän itse oli vampyyrintappaja. White ampui Harrisonia, 22, kasvoihin ja vatsaan. Sitten hän lähti. Myöhemmin eräs todistaja kertoi, että ennen ammuskelua hän oli nähnyt Whiten kaupan ulkopuolella ja kysyttäessä mitä hän teki, White oli vastannut ”Metsästän vampyyriä”.
Kun White pidätettiin, hänellä oli veitsi, katkaistu haulikko ja kolme pistoolia. Hänellä ei ollut rikosrekisteriä, mutta moni sanoi hänen sisäänpäin suuntautunut. Whiten uhri oli ollut hänen pitkäaikainen ystävänsä. Koska Harrison vain haavoittui eikä kuollut, White sai syytteen pahoinpitelystä aseella.
Coloradossa Kirk Palmer, 28, tappoi Antonia Vieriran haulikolla, koska hän uskoi Vieriran muuttaneen Palmerin oman tyttöystävän vampyyriksi. Palmer sai syytteen murhasta, mutta hänet todettiin oikeudenkäynnin aikana paranoidiksi skitsofreenikoksi. Hän oli kertonut psykologille, että neljä päivää ennen ammuskelua vuonna 2001, poistaessaan tikkua tyttöystävänsä peukalosta hän oli nähnyt Vieriran tulleen ulos tytön ruumiista. Vierira oli kertonut, että tyttöä oli purtu ja että hän oli nyt Vieriran vampyyriklaanin jäsen. Tästä syystä Palmer lähti taistelemaan Vieriran kanssa ainoalla tietämällään tavalla – tappamalla Vieriran.
Heti murhan jälkeen Palmer lähti Kanadaan ”puhdistaakseen sielunsa”.
Vuonna 2004 Palmer todettiin syyttömäksi mielenvikaisuuden vuoksi ja tuomittiin mielisairaalaan Pueblossa.
Taikauskoiset säännöt: Kuolema, murha ja vampyyrimetsästäjät
Vaikka yleisesti ajatellaan, että vampyyrit ovat tappavia, myös vampyyreitä metsästävät voivat olla yhtä tappavia, kuten seuraavat tapaukset osoittavat.
Australiassa Shane Chartres-Abbott, 28, teloitettiin kotonaan kesäkuussa 2003. Hän oli miespuolinen prostituoitu ja hänen murhaajansa olivat pari palkkamurhaajaa. Chartres-Abbott oli oikeudessa raiskauksesta ja oli vasta oikeudenkäynnin viides päivä, kun hänet löydettiin murhattuna. Oikeudenkäynnissä hän oli väittänyt olevansa vampyyri ja raiskaussyytteen lisäksi hän oli purrut naispuoliselta asiakkaaltaan kielen irti. Hän sanoi myös juovansa ihmisten verta. Chartres-Abbottin murhaajat ovat vieläkin vapaina, eikä syyllisiä tiedetä, mutta on spekuloitu että heidät oli palkattu joko uhrin tai asiakkaan toimesta. Joka tapauksessa, tämä mahdollinen vampyyri pysäytettiin.
Toisella puolella maailmaa, Blantyressä Malaweilla, pienessä Afrikan valtiossa, valtion viranomaiset kohtasivat epidemian huhuista, että vampyyrit olivat hyökänneet useissa eri asutuskeskuksissa. Joulukuussa 2002 jotkut kyläläiset hakkasivat kuoliaaksi miehen, jonka epäilivät olevan vampyyri, toiset hyökkäsivät kolmen roomalaiskatolilaisen papin kimppuun vaikka he olivat vain ohikulkumatkalla ja vielä eräät tuhosivat auttajaryhmän teltan (ja mahdollisesti laitteita). He olivat poraamassa kaivoja, jotta kylään saataisiin vettä. Kyläläiset kuitenkin uskoivat sen olevan vampyyrien kohtauspaikka.
Oletettavasti huhut alkoivat, kun presidentti Bakili Muluzi teki kaupat ihmisverellä saaden vastalahjana ruokaa helpottaakseen nälänhätää. Ihmiset alkoivat kuvitella, että valtio oli täynnä vampyyrejä ja että vampyyrejä lähetettiin keräämään verta. Viranomaisia lähetettiin kyliin rauhoittelemaan ihmisiä ja osoittamaan, ettei vampyyrejä ole olemassakaan. Tämä tietenkään ei estänyt kyläläisiä puolustautumasta, mahdollisesti koska he tunsivat olevansa jo voimattomia nälkää ja AIDSia vastaan. Jotkut olivat myös kuulleet vampyyrien hyökkäyksistä, joten viranomaisten ponnistelut olivat melko turhia. Useiden yhteenottojen jälkeen kuitenkin tilanne rauhoittui vähitellen.
Samaan aikaan, kun jotkut tappoivat kyselemättä vampyyrejä, toiset tekivät varatoimia.
Vuonna 2002 Nicolae Mihut, Transylvaniassa asuva mies, uskoi juuri kuolleen äitinsä muuttuneen vampyyriksi. Paikallinen pappi oli varoittanut häntä mahdollisista merkeistä: kissa oli hypännyt äidin arkun päälle sinä päivänä ja kuolleen posket ja huulet olivat melko punaiset. Mihut tiesi, että vapauttaakseen äitinsä sielun hänen pitäisi iskeä äitiään hopeisella veitsellä joko rintaan tai mahaan. Joten poika iski tikarin äitinsä sydämeen. Hän tiesi tehneensä oikein, kun hän kuuli äitinsä huulilta pääsevän pitkän huokauksen. Sitten kuollut muuttui kalpeaksi ja hänet haudattiin suuren helpotuksen saattelemana.
Martotinu de Susissa, Romaniassa 300 asukkaan kylässä Toma Petren sukulainen kaivoi Petren ruumiin haudastaan, poisti ja poltti sydämen sekoittaen sitten tuhkat veteen. Sitten hän antoi kolmen ihmisen juoda nesteen. Se oli rutiinirituaali vampyyrien ehkäisemiseksi kylässä, mutta sitten tapahtuikin jotain erikoista.
Poliisi alkoi tutkia juttua. He olivat kuulleet tapauksesta ja alkoivat tutkia sitä. Näytti siltä, että vampyyrien tappaminen alueella oli laitonta. Siksi rituaalia pidettiin ”uudelleen tappona”. Kuitenkaan kuolleen Petren omaiset eivät ymmärtäneet. He uskoivat, että tappamalla tämän vampyyrin ja varmistamalla, ettei hän nouse enää haudastaan, he olivat pelastaneet ihmisiä joita vampyyri olisi muuten terrorisoinut. Kuitenkin Romanian poliisit sanoivat, että koska vampyyrit olivat mytologisia olentoja se, mitä Petren sukulaiset olivat tehneet ruumiille oli haudanhäpäisyä ja hautarauhan rikkomista. Tästä syystä tuomio oli 3 vuotta vankilassa.
Lisäksi, jos tämä tapaus oli rutiini perheelle, toiset alueella saattoivat tehdä jotain samanlaista, joten laajemmat tutkimukset olivat paikallaan. Itse asiassa, jotkut kyläläiset tunnustivat, että sitä oli tapahtunut usein, ei kyseisessä kylässä mutta toisissa. Oletettavasti he uskoivat, että useissa perheissä oli ainakin yksi vampyyri ja he olivat oppineet jo lapsuudesta asti miten puolustaa itseään.
Kerrottiin, että jos jostakusta tuli vampyyri, se pystyttiin tarkistamaan kaivamalla arkku ylös ja tarkistamalla ruumiin asento. Se saattoi olla kääntynyt, jolloin ihminen ei voinut olla kuollut. Lisäksi, se ei olisi hajonnut, mutta veristä nestettä näkyisi suun ympärillä.
Kun vampyyri kerran nousi haudastaan ruokaillakseen elävillä, hänet täytyi pysäyttää. Se tehtiin poistamalla sydän, polttamalla se ja sekoittamalla veteen, joka annettiin sairaaksi tulleille sukulaisille.
Tässä kyseisessä tapauksessa, kun Petre oli haudattu, kolme hänen sukulaistaan sairastui. Kun Petren hauta ja arkku oli avattu, Petre oli kyljellään ja hänen suussaan oli verta. Kun sydän oli poltettu ja juotettu sairaille, he alkoivat selvästi voida paremmin, mikä todisti sukulaisten tehneen oikein.
Vaikka kyseessä olisi murha tai ruumiin häpäisy, yliluonnollisia asioita pelkäävät ihmiset saattavat toimia, jos he tuntevat tarvitsevansa suojaa. Heille se ei ole rikos.
Yliluonnolliset murhaajat
Vampyyrinoita
Vuonna 2005 Ukrainassa Diana Semenuha, 29, pidätettiin sen jälkeen, kun poliisille selvisi että nainen oli houkutellut katulapsia kotiinsa juodakseen heidän vertaan. Nainen myönsi tekonsa. Nähtävästi nainen oli uskonut verenjuonnin auttavan hänen lihastensa surkastumiseen, mutta hänen rikoksessaan oli myös toinen agenda. Lehdistö, joka oli antanut Semenuhalle lempinimen ”Vampyyrinoita”, kertoi naisen houkutelleen lapset luokseen lupaamalla ruokaa ja yöpaikan, antoi heille alkoholia ja laittoi heidän haistelemaan liimaa tehdäkseen heistä tokkuraisia ja sitten vuodatti lasten verta. Ylimääräisen veren Semenha myi mustan magian harjoittajille. Kun ”verenluovuttaja” heikkeni, nainen vei lapsen takaisin kadulle ja otti uuden ”luovuttajan”.
Poliisit saivat vihiä tapahtumista ja lopulta tutkivat naisen talon. Paikka oli maalattu täysin mustaksi, ikkunat oli verhottu mustilla kankailla ja valaistus oli toteutettu mustilla kynttilöillä. Sängyiltä löytyi seitsemän sidottua ja huumattua lasta. Tutkimuksissa löytyi myös suuri veitsi ja hopeinen malja, johon oli kaiverrettu symboleja, joiden oletettiin liittyvän taikuuteen. Itse asiassa Semenuhan pidätyksen yhteydessä nainen tarjosi ammatikseen ”noita”. Pidätyksen jälkeen asiat selkenivät, kun Semenuha tunnusti, että hän oli ottanut lapsista verta ja että hän oli opettanut noituutta muille ja antanut oppilaidensa juoda omaa vertaan. Hän ei itse oman näkemyksensä mukaan ollut tehnyt rikosta, koska kyseessä oli rehellinen vaihtokauppa (lapselle ruokaa ja yösija, naiselle verta) ja tapahtumassa ei ollut voimaa tai pakottamista.
Yksi uhri, poika, kertoi nähneensä miten Semenuhan joi lapsen omaa verta. Nainen antoi pojan haistella liimaa ja oli sitten ottanut ruiskulla verta pojan kädestä. Poika kertoi naisen mutisseen tuntemattomalla kielellä jotain ruiskuttaen sitten veren hopeamaljaan ja sitten juoden sen.
Pelastetut seitsemän lasta katosivat jälleen kaduille, jonka takia ”Vampyyrinoidan” oikeudenkäynti oli vaikea syyttäjälle.
Kanadalainen vampyyrijuoni
Torontossa vuonna 2003 löytyi murhattuna ja melkein verettömänä 12-vuotias poika kotinsa kellarista. Häntä oli nuijittu, puukotettu ja hakattu 71 kertaa. Pojan 16-vuotias isoveli ja kaksi hänen ystäväänsä pidätettiin ja tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta. Kaikkien ollessa alaikäisiä ei tekijöiden nimiä paljastettu julkisuuteen, mutta oikeudenkäynnin aikana uhri nimettiin Jonathaniksi. Oikeudenkäynti kesti kolme kuukautta ja siihen sisältyi yhden syytetyn tyttöystävän todistus.
Tytön todistus keskittyi yhteen pojista, jonka kerrottiin uskovan vampyyreihin ja tyttö antoi oikeudelle todisteen nauhoitetusta puhelusta, joka todisti kauhean murhan olleen suunniteltu. Nauhalla, joka oli nauhoitettu hieman Jonathanin murhan jälkeen, poika sanoi heidän suunnitelleen koko perheen murhaamista. Kun Jonathan oli nuijittu ja puukotettu yksi poika pakeni jättäen uhrin veljen ja toisen avunantajan yrittämään isäpuolen tappamista pesäpallomailalla. Kummatkin pojat saivat syytteen murhan yrityksestä.
Puolustusasianajajat väittivät, että tytölle soitettu puhelu ei ollut vakavana tehty ja että oli vain sattumaa että se oli soitettu hieman murhan jälkeen. He väittivät Jonathanin veljen tehneen koko murhan yksin raivon vallassa. Avunantaja kertoi, että hän hänen soittonsa tytölle oli yritys saada tehtyä tyttöön vaikutus, koska tyttö halusi erota pojasta. Poika väitti tehneensä samanlaisia asioita tehdäkseen vaikutuksen toisiinkin tyttöihin. Hän oli pilaillut myös silloin, kun hän oli väittänyt itseään vampyyriksi ja juotuaan verta tyttöystävästään ennen seksiä.
Siltikin tilanne näytti synkältä syytetyille pojille, kun valamiehistö vetäytyi harkitsemaan tuomiota. Sitten National Postin reportteri sattui löytämään nettisivuston, vampirefreaks.com:in, jossa tyttö piti blogia ja oli kirjoitellut sinne koko oikeudenkäynnin ajan. Tyttö oli todistanut, että hän oli suostunut pojan vampyyrifetissiin ollakseen hänen kanssaan, mutta hänen rivot kommenttinsa osoittivat, että todellisuudessa tyttö itse ihannoi verta, kipua ja hautausmaita ja että hän vihasi ihmisiä.
Kun netin kirjoitukset julkaistiin, tuomari huomautti todistajanlausunnon olevan epäilyksen alainen. Oikeudelliset kommentoijat sanoivat, että henkilökohtaiset nettilogit (eli blogit) internetissä ovat lisänneet uuden ulottuvuuden rikosoikeudenkäynteihin. Asiat paljastuivat niin, että ne saattoivat vaikuttaa todisteisiin tai valamiehistön pohdintaan. Uuden oikeudenkäynnin saamiseksi syyttäjien pitää tässä jutussa arvioida ovatko tytön nettikirjoitukset rehellisiä ja jos ovat, miten paljon ne voivat heikentää hänen todistustaan.
Sinulla on ystävä Pennsylvaniassa
Lisa Manderachin 30. syntymäpäivä oli kolmen viikon päästä, kun hän lähti pikaisille asioille Your Kidz & Mine –kauppaan, uuteen lasten vaatekauppaan Collegevillessä, Pennsylvanissa 10. syyskuuta vuonna 1995. Hän otti mukaansa tyttärensä, Devonin, joka oli vain 19 kuukauden ikäinen. Kukaan ei nähnyt heitä enää hengissä. Tämän jutun yksityiskohdat ovat Philadelphia Inquirer –lehdestä.
Koska Lisan mies tiesi, minne vaimo oli mennyt, hän lähetti poliisit kauppaan. Lisan auto löytyi kaupan pihasta parkista. Poliisit tutkivat kaupan ja löysivät pornografiaa piilosta, tahroja jotka näyttivät vereltä, pitkiä mustia hiuksia, jotka näyttivät samanlaisilta kuin kadonneen naisen (pari hiuksista löytyi pölynimuripussista) sekä kurkistusreikiä, jotka oli porattu sovitushuoneisiin. Caleb Fairley, 21, oli katoamisen aikaan ollut vahtimassa kauppaa äitinsä puolesta. Kun hänet löydettiin, mies näytti jopa paremmalta epäillyltä: Hänen kasvoissaan oli tuoreita raapimisjälkiä. Hän selitti saaneensa ne kompuroidessaan ”mosh pitissä” paikallisessa Asylum-nimisessä clubissa, mutta lääkärintarkistuksessa selvisi, että ne olivat aiheutuneet kynsillä raapimisesta. Mies pidätettiin.
Pidätykseen mennessä Devonin ruumis oli jo löytynyt. Lapsi oli kuristettu ja hylätty Valley Forgen kansallispuistoon, mutta Lisan ruumista ei sieltä löytynyt. Fairleyn puolustusasianajaja tarjosi viisasta sopimusta: ottakaa elinkautinen pois mahdollisista tuomioista ja asiakkaani kertoo, minne hän jätti murhatun naisen. Syyttäjä hyväksyi sen, koska mitä nopeammin Lisan ruumis löydettäisiin, sitä paremmin he saisivat todisteet varmistaakseen, ettei Fairley ikinä pääsisi vapaaksi. Joka tapauksessa päätös vaivasi häntä ja sai kritiikkiä. Jotkut ihmiset uskoivat, että Lisa olisi löytynyt nopeasti ilman sopimustakin.
Fairley näytti tutkijoille paikan, jonne hän oli jättänyt Lisan ruumiin. Se oli hylätyn teollisuusrakennuksen takana puisella alueella King of Prussiassa. Ruumiin asennosta pystyi päättelemään, että Lisaan oli saatettu kohdistaa seksuaalista väkivaltaa. Ruumis toimitettiin ruumiinavaukseen.
Media sai pian selville Fairleyn synkän taustan. Hän pelasi (taas ylläriylläri!) Dungeons & Dragonsia, oli kopeloinut tai ehdotellut naisille, luki pornografiaa innokkaasti ja keräili vampyyritarvikkeita. Hän oli myös liittynyt Asylumiin (suomeksi mielisairaala), vain jäsenille tarkoitettuun yökerhoon, joka muistuttaa pehmustettua selliä ja ottaa huomioon ihmiset, jotka ovat pukeutuneet goottityylisiin vaatteisiin ja meikkaavat dramaattisesti osana vampyyristä alakulttuuria. Paikassa järjestettiin säännöllisesti vampyyriroolipelejä, kuten Vampire: The Masquerade (ja median haastattelemat clubin jäsenet huomauttivat, että heidät oli epäreilusti leimattu yhden ihmisen sairaiden tekojen tähden). Joka tapauksessa Fairley oli usein ollut ivan kohde, erityisesti tyttöjen toimessa koulusta, ja oli kovin sulkeutunut. Fairley oli ollut läheinen nuoremman veljensä kanssa, mutta veli oli vahingossa ampunut itsensä nelivuotiaana. Fairley oli kertonut joillekin ihmisille tuntevansa olevan tyhjä ja eksynyt.
Pidätyksen jälkeen Fairleyn paita tutkittiin ja siinä olleiden tahrojen DNA oli yhteensopiva Lisa Manderachin DNA:han. Kaupassa olleet tahrat sopivat sekä äitiin että tyttäreen ja Lisan kynsien alta löytynyt kudos oli yhteensopiva Fairleyn DNA:han. Syyttäjät arvelivat, että Fairley oli koittanut raiskata Lisan hänen kauppaan tulonsa jälkeen, jolloin Lisa oli taistellut vastaan ja raapinut miestä, jolloin mies oli kuristanut Lisan. (Fairley tunnusti, että naisen puolustautuminen oli saanut hänet sokean raivon valtaan) Fairley tappoi sen jälkeen Devonin ja vei ruumiit kaukaisille alueille.
Oikeudenkäynti tapahtui vuonna 1996 ja Fairley tuomittiin kahdesta ensimmäisen asteen murhasta kahteen elinkautiseen. Häneen tutustuneet ihmiset eivät pystyneet uskomaan, että Fairley kykeni moiseen väkivaltaan, mutta hänen mieltymyksensä pornografiaan ja vampyyrifantasioihin lisättynä turhautumiseen siitä, että Fairley tunsi itsensä avuttomaksi naisten ympärillä, on liian usein ”resepti” mahdollisuuden väkivaltaan.
Lopuksi vähän lisää Lisasta ja Devonista. Näin jo aiemmin dokumentin tästä rikoksesta, ja järkytyin jo silloin tekotavasta sekä Fairleyn motiivista, ehkä eniten siksi ettei Fairley koskaan selittänyt, miksi pienen Devonin täytyi kuolla. Lisan ja Devonin muistoksi on nimetty puisto, Manderach puisto, johon on rakennettu lasten leikkipaikka. Tässä kuva puistosta, sekä kuva hautakivestä. Vielä lisänä Devonin risti, mahdollisesti ruumiin löytöpaikalle pystytetty.
Vuonna 2005 Ukrainassa Diana Semenuha, 29, pidätettiin sen jälkeen, kun poliisille selvisi että nainen oli houkutellut katulapsia kotiinsa juodakseen heidän vertaan. Nainen myönsi tekonsa. Nähtävästi nainen oli uskonut verenjuonnin auttavan hänen lihastensa surkastumiseen, mutta hänen rikoksessaan oli myös toinen agenda. Lehdistö, joka oli antanut Semenuhalle lempinimen ”Vampyyrinoita”, kertoi naisen houkutelleen lapset luokseen lupaamalla ruokaa ja yöpaikan, antoi heille alkoholia ja laittoi heidän haistelemaan liimaa tehdäkseen heistä tokkuraisia ja sitten vuodatti lasten verta. Ylimääräisen veren Semenha myi mustan magian harjoittajille. Kun ”verenluovuttaja” heikkeni, nainen vei lapsen takaisin kadulle ja otti uuden ”luovuttajan”.
Poliisit saivat vihiä tapahtumista ja lopulta tutkivat naisen talon. Paikka oli maalattu täysin mustaksi, ikkunat oli verhottu mustilla kankailla ja valaistus oli toteutettu mustilla kynttilöillä. Sängyiltä löytyi seitsemän sidottua ja huumattua lasta. Tutkimuksissa löytyi myös suuri veitsi ja hopeinen malja, johon oli kaiverrettu symboleja, joiden oletettiin liittyvän taikuuteen. Itse asiassa Semenuhan pidätyksen yhteydessä nainen tarjosi ammatikseen ”noita”. Pidätyksen jälkeen asiat selkenivät, kun Semenuha tunnusti, että hän oli ottanut lapsista verta ja että hän oli opettanut noituutta muille ja antanut oppilaidensa juoda omaa vertaan. Hän ei itse oman näkemyksensä mukaan ollut tehnyt rikosta, koska kyseessä oli rehellinen vaihtokauppa (lapselle ruokaa ja yösija, naiselle verta) ja tapahtumassa ei ollut voimaa tai pakottamista.
Yksi uhri, poika, kertoi nähneensä miten Semenuhan joi lapsen omaa verta. Nainen antoi pojan haistella liimaa ja oli sitten ottanut ruiskulla verta pojan kädestä. Poika kertoi naisen mutisseen tuntemattomalla kielellä jotain ruiskuttaen sitten veren hopeamaljaan ja sitten juoden sen.
Pelastetut seitsemän lasta katosivat jälleen kaduille, jonka takia ”Vampyyrinoidan” oikeudenkäynti oli vaikea syyttäjälle.
Kanadalainen vampyyrijuoni
Torontossa vuonna 2003 löytyi murhattuna ja melkein verettömänä 12-vuotias poika kotinsa kellarista. Häntä oli nuijittu, puukotettu ja hakattu 71 kertaa. Pojan 16-vuotias isoveli ja kaksi hänen ystäväänsä pidätettiin ja tuomittiin ensimmäisen asteen murhasta. Kaikkien ollessa alaikäisiä ei tekijöiden nimiä paljastettu julkisuuteen, mutta oikeudenkäynnin aikana uhri nimettiin Jonathaniksi. Oikeudenkäynti kesti kolme kuukautta ja siihen sisältyi yhden syytetyn tyttöystävän todistus.
Tytön todistus keskittyi yhteen pojista, jonka kerrottiin uskovan vampyyreihin ja tyttö antoi oikeudelle todisteen nauhoitetusta puhelusta, joka todisti kauhean murhan olleen suunniteltu. Nauhalla, joka oli nauhoitettu hieman Jonathanin murhan jälkeen, poika sanoi heidän suunnitelleen koko perheen murhaamista. Kun Jonathan oli nuijittu ja puukotettu yksi poika pakeni jättäen uhrin veljen ja toisen avunantajan yrittämään isäpuolen tappamista pesäpallomailalla. Kummatkin pojat saivat syytteen murhan yrityksestä.
Puolustusasianajajat väittivät, että tytölle soitettu puhelu ei ollut vakavana tehty ja että oli vain sattumaa että se oli soitettu hieman murhan jälkeen. He väittivät Jonathanin veljen tehneen koko murhan yksin raivon vallassa. Avunantaja kertoi, että hän hänen soittonsa tytölle oli yritys saada tehtyä tyttöön vaikutus, koska tyttö halusi erota pojasta. Poika väitti tehneensä samanlaisia asioita tehdäkseen vaikutuksen toisiinkin tyttöihin. Hän oli pilaillut myös silloin, kun hän oli väittänyt itseään vampyyriksi ja juotuaan verta tyttöystävästään ennen seksiä.
Siltikin tilanne näytti synkältä syytetyille pojille, kun valamiehistö vetäytyi harkitsemaan tuomiota. Sitten National Postin reportteri sattui löytämään nettisivuston, vampirefreaks.com:in, jossa tyttö piti blogia ja oli kirjoitellut sinne koko oikeudenkäynnin ajan. Tyttö oli todistanut, että hän oli suostunut pojan vampyyrifetissiin ollakseen hänen kanssaan, mutta hänen rivot kommenttinsa osoittivat, että todellisuudessa tyttö itse ihannoi verta, kipua ja hautausmaita ja että hän vihasi ihmisiä.
Kun netin kirjoitukset julkaistiin, tuomari huomautti todistajanlausunnon olevan epäilyksen alainen. Oikeudelliset kommentoijat sanoivat, että henkilökohtaiset nettilogit (eli blogit) internetissä ovat lisänneet uuden ulottuvuuden rikosoikeudenkäynteihin. Asiat paljastuivat niin, että ne saattoivat vaikuttaa todisteisiin tai valamiehistön pohdintaan. Uuden oikeudenkäynnin saamiseksi syyttäjien pitää tässä jutussa arvioida ovatko tytön nettikirjoitukset rehellisiä ja jos ovat, miten paljon ne voivat heikentää hänen todistustaan.
Sinulla on ystävä Pennsylvaniassa
Lisa Manderachin 30. syntymäpäivä oli kolmen viikon päästä, kun hän lähti pikaisille asioille Your Kidz & Mine –kauppaan, uuteen lasten vaatekauppaan Collegevillessä, Pennsylvanissa 10. syyskuuta vuonna 1995. Hän otti mukaansa tyttärensä, Devonin, joka oli vain 19 kuukauden ikäinen. Kukaan ei nähnyt heitä enää hengissä. Tämän jutun yksityiskohdat ovat Philadelphia Inquirer –lehdestä.
Koska Lisan mies tiesi, minne vaimo oli mennyt, hän lähetti poliisit kauppaan. Lisan auto löytyi kaupan pihasta parkista. Poliisit tutkivat kaupan ja löysivät pornografiaa piilosta, tahroja jotka näyttivät vereltä, pitkiä mustia hiuksia, jotka näyttivät samanlaisilta kuin kadonneen naisen (pari hiuksista löytyi pölynimuripussista) sekä kurkistusreikiä, jotka oli porattu sovitushuoneisiin. Caleb Fairley, 21, oli katoamisen aikaan ollut vahtimassa kauppaa äitinsä puolesta. Kun hänet löydettiin, mies näytti jopa paremmalta epäillyltä: Hänen kasvoissaan oli tuoreita raapimisjälkiä. Hän selitti saaneensa ne kompuroidessaan ”mosh pitissä” paikallisessa Asylum-nimisessä clubissa, mutta lääkärintarkistuksessa selvisi, että ne olivat aiheutuneet kynsillä raapimisesta. Mies pidätettiin.
Pidätykseen mennessä Devonin ruumis oli jo löytynyt. Lapsi oli kuristettu ja hylätty Valley Forgen kansallispuistoon, mutta Lisan ruumista ei sieltä löytynyt. Fairleyn puolustusasianajaja tarjosi viisasta sopimusta: ottakaa elinkautinen pois mahdollisista tuomioista ja asiakkaani kertoo, minne hän jätti murhatun naisen. Syyttäjä hyväksyi sen, koska mitä nopeammin Lisan ruumis löydettäisiin, sitä paremmin he saisivat todisteet varmistaakseen, ettei Fairley ikinä pääsisi vapaaksi. Joka tapauksessa päätös vaivasi häntä ja sai kritiikkiä. Jotkut ihmiset uskoivat, että Lisa olisi löytynyt nopeasti ilman sopimustakin.
Fairley näytti tutkijoille paikan, jonne hän oli jättänyt Lisan ruumiin. Se oli hylätyn teollisuusrakennuksen takana puisella alueella King of Prussiassa. Ruumiin asennosta pystyi päättelemään, että Lisaan oli saatettu kohdistaa seksuaalista väkivaltaa. Ruumis toimitettiin ruumiinavaukseen.
Media sai pian selville Fairleyn synkän taustan. Hän pelasi (taas ylläriylläri!) Dungeons & Dragonsia, oli kopeloinut tai ehdotellut naisille, luki pornografiaa innokkaasti ja keräili vampyyritarvikkeita. Hän oli myös liittynyt Asylumiin (suomeksi mielisairaala), vain jäsenille tarkoitettuun yökerhoon, joka muistuttaa pehmustettua selliä ja ottaa huomioon ihmiset, jotka ovat pukeutuneet goottityylisiin vaatteisiin ja meikkaavat dramaattisesti osana vampyyristä alakulttuuria. Paikassa järjestettiin säännöllisesti vampyyriroolipelejä, kuten Vampire: The Masquerade (ja median haastattelemat clubin jäsenet huomauttivat, että heidät oli epäreilusti leimattu yhden ihmisen sairaiden tekojen tähden). Joka tapauksessa Fairley oli usein ollut ivan kohde, erityisesti tyttöjen toimessa koulusta, ja oli kovin sulkeutunut. Fairley oli ollut läheinen nuoremman veljensä kanssa, mutta veli oli vahingossa ampunut itsensä nelivuotiaana. Fairley oli kertonut joillekin ihmisille tuntevansa olevan tyhjä ja eksynyt.
Pidätyksen jälkeen Fairleyn paita tutkittiin ja siinä olleiden tahrojen DNA oli yhteensopiva Lisa Manderachin DNA:han. Kaupassa olleet tahrat sopivat sekä äitiin että tyttäreen ja Lisan kynsien alta löytynyt kudos oli yhteensopiva Fairleyn DNA:han. Syyttäjät arvelivat, että Fairley oli koittanut raiskata Lisan hänen kauppaan tulonsa jälkeen, jolloin Lisa oli taistellut vastaan ja raapinut miestä, jolloin mies oli kuristanut Lisan. (Fairley tunnusti, että naisen puolustautuminen oli saanut hänet sokean raivon valtaan) Fairley tappoi sen jälkeen Devonin ja vei ruumiit kaukaisille alueille.
Oikeudenkäynti tapahtui vuonna 1996 ja Fairley tuomittiin kahdesta ensimmäisen asteen murhasta kahteen elinkautiseen. Häneen tutustuneet ihmiset eivät pystyneet uskomaan, että Fairley kykeni moiseen väkivaltaan, mutta hänen mieltymyksensä pornografiaan ja vampyyrifantasioihin lisättynä turhautumiseen siitä, että Fairley tunsi itsensä avuttomaksi naisten ympärillä, on liian usein ”resepti” mahdollisuuden väkivaltaan.
Lopuksi vähän lisää Lisasta ja Devonista. Näin jo aiemmin dokumentin tästä rikoksesta, ja järkytyin jo silloin tekotavasta sekä Fairleyn motiivista, ehkä eniten siksi ettei Fairley koskaan selittänyt, miksi pienen Devonin täytyi kuolla. Lisan ja Devonin muistoksi on nimetty puisto, Manderach puisto, johon on rakennettu lasten leikkipaikka. Tässä kuva puistosta, sekä kuva hautakivestä. Vielä lisänä Devonin risti, mahdollisesti ruumiin löytöpaikalle pystytetty.
Ystävänpäivän yllätys
Tämä kyseinen yllätys tapahtui Arizonassa, kun asuinjärjestely miehen ja naisen välillä tuli rajummaksi kuin oletettiin – jopa hirvittäväksi. Robert McDaniel, 46, tajusi hämmästyksekseen olevansa ”vampyyrin” kanssa.
14. helmikuuta 2007 mies ja nainen käyttivät huumeita ja alkoholia hylätyn talon takana ja McDaniel antoi vapaaehtoisesti ”ystävänsä”, Tiffany Suttonin, 23, sitoa itsensä. Sutton oli viettänyt pari päivää McDanielin seurassa ja oli osallistunut kieroutuneeseen seksiin, vaikkakaan ei ole mainintaa siitä kumpiko sai siihen idean. Heillä oli mukanaan kirja ”Kahdeksas kehä” (The Eighth Circle), joka on viittaus yhteen Danten helvetin alimmista kehistä. McDaniel päätyi omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä, kun hän oli sidottuna ja haavoittuneena.
(Tähän väliin huomautus niille, jotka eivät tiedä Danten helvetistä, niin ” Danten Helvetti on jättiläismäinen suppilonmuotoinen kuilu, jossa on spiraalinomaisesti yhdeksän sisäkkäistä, yhä syvemmälle maan uumeniin ulottuvaa piiriä. Synnit ja niiden rangaistukset kovenevat kovenemistaan mitä syvemmälle maan keskipisteeseen kytkettyä Paholaista, Luciferia lähestytään.” Lähde, sekä jonkinsortin kuva Danten helvetistä. Lisäksi jos kiinnostaa, niin kannattaa googlettaa Danten helvetti tai jos englanti taipuu, Dante’s inferno)
McDanielin tarinan mukaan, Sutton, jota mies tuskin tunsi, sitoi hänet ja veti esiin useita veitsiä ja hakun. Sutton viilsi McDanielia pitkin jalkoja yhdellä veitsistä ja kun McDaniel vaati tietää mitä nainen tekee, Sutton kertoi McDanielille tykkäävänsä juoda verta ja että hän haluaisi juoda miehen verta. Sitten Sutton laittoi suunsa McDanielin haavan päälle ja alkoi juoda verta.
Kuitenkaan viiltely ja veren juonti eivät olleet Suttonille tarpeeksi. Hän alkoi puukottaa McDanielia useita kertoja torsoon. McDaniel pelkäsi henkensä puolesta ja taisteli vastaan päästäkseen irti siteistä. Hän tiesi, että jos Sutton iskisi liian syvälle tai väärään kohtaan, hän kuolisi verenhukkaan hyvinkin nopeasti. Kuolema ei todellakaan ollut hänen mielessään tuttavuuden alettua.
Viimeinkin McDaniel pääsi irti siteistään ja pakeni. Kuitenkin, kun mies alkoi juosta pakoon, Sutton lähti perään hakku kädessään. Ei ole mainintaa, että McDaniel olisi saanut haavoja hakusta, joten oletettavasti Sutton ei saanut McDanielia kiinni. Tai jos sai, hakkua ei käytetty. McDaniel onnistui pääsemään puhelimen luo ja soitti ystävälleen ennen kuin pyörtyi.
Kyseinen ystävä saapui ja löysi McDanielin täysin veren peitossa ja Sutton seisoi lähistöllä päällään ainoastaan viltti. Ystävä soitti hätänumeroon ja McDaniel kuljetettiin sairaalaan, jossa ensiapuhenkilökunta laski seitsemän puukotushaavaa ja useita viiltoja. McDaniel selvisi kuitenkin tapahtumista.
Paikallisten lehtien mukaan, Tempe poliisi pidätti Suttonin törkeästä pahoinpitelystä, vaikka nainen väitti heti, että hän itse oli ollut uhri. Lehden kuvissa nainen näkyi brunettena ja tyypilliseen goottityyliin vahvalla mustalla eye-linerilla meikattuna. Sutton vakuutti, että koko tapahtuma oli ollut yhteisymmärrykseen perustuva, joten jos tapaus menisi oikeuteen, päätös riippuisi siitä kumpaa, McDanielia vai Suttonia, valamiehistö uskoisi.
McDaniel kertoi poliiseille, että häntä oli huijattu: Kun hän suostui sitomiseen, hän ei tiennyt mitä Suttonilla oli mielessään. Hän ei ollut innokas, kun Sutton leikkasi ja puukotti häntä ja hän uskoi, että Sutton saattaisi oikeasti tappaa hänet. Tästä huolimatta myöhemmin selvisi, että McDaniel oli allekirjoittanut vastuuvapauslausekeen ennen ystävänpäivän tapaamista, ja tuossa vastuuvapauslausekkeessa mainitaan, ettei McDaniel nostaisi syytteitä jos seksistä tulisi ”hullua”. Tietenkin asianajajat käyttäisivät ko. allekirjoituksella tehtyä vastuuvapauslauseketta sitovana tekijänä oukeudenkäynnissä.
Huhtikuun 11. päivänä, esioikeudenkäynti kokoontui. Sutton sai yhdeksän syytettä törkeästä pahoinpitelystä.
Tämä kyseinen yllätys tapahtui Arizonassa, kun asuinjärjestely miehen ja naisen välillä tuli rajummaksi kuin oletettiin – jopa hirvittäväksi. Robert McDaniel, 46, tajusi hämmästyksekseen olevansa ”vampyyrin” kanssa.
14. helmikuuta 2007 mies ja nainen käyttivät huumeita ja alkoholia hylätyn talon takana ja McDaniel antoi vapaaehtoisesti ”ystävänsä”, Tiffany Suttonin, 23, sitoa itsensä. Sutton oli viettänyt pari päivää McDanielin seurassa ja oli osallistunut kieroutuneeseen seksiin, vaikkakaan ei ole mainintaa siitä kumpiko sai siihen idean. Heillä oli mukanaan kirja ”Kahdeksas kehä” (The Eighth Circle), joka on viittaus yhteen Danten helvetin alimmista kehistä. McDaniel päätyi omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä, kun hän oli sidottuna ja haavoittuneena.
(Tähän väliin huomautus niille, jotka eivät tiedä Danten helvetistä, niin ” Danten Helvetti on jättiläismäinen suppilonmuotoinen kuilu, jossa on spiraalinomaisesti yhdeksän sisäkkäistä, yhä syvemmälle maan uumeniin ulottuvaa piiriä. Synnit ja niiden rangaistukset kovenevat kovenemistaan mitä syvemmälle maan keskipisteeseen kytkettyä Paholaista, Luciferia lähestytään.” Lähde, sekä jonkinsortin kuva Danten helvetistä. Lisäksi jos kiinnostaa, niin kannattaa googlettaa Danten helvetti tai jos englanti taipuu, Dante’s inferno)
McDanielin tarinan mukaan, Sutton, jota mies tuskin tunsi, sitoi hänet ja veti esiin useita veitsiä ja hakun. Sutton viilsi McDanielia pitkin jalkoja yhdellä veitsistä ja kun McDaniel vaati tietää mitä nainen tekee, Sutton kertoi McDanielille tykkäävänsä juoda verta ja että hän haluaisi juoda miehen verta. Sitten Sutton laittoi suunsa McDanielin haavan päälle ja alkoi juoda verta.
Kuitenkaan viiltely ja veren juonti eivät olleet Suttonille tarpeeksi. Hän alkoi puukottaa McDanielia useita kertoja torsoon. McDaniel pelkäsi henkensä puolesta ja taisteli vastaan päästäkseen irti siteistä. Hän tiesi, että jos Sutton iskisi liian syvälle tai väärään kohtaan, hän kuolisi verenhukkaan hyvinkin nopeasti. Kuolema ei todellakaan ollut hänen mielessään tuttavuuden alettua.
Viimeinkin McDaniel pääsi irti siteistään ja pakeni. Kuitenkin, kun mies alkoi juosta pakoon, Sutton lähti perään hakku kädessään. Ei ole mainintaa, että McDaniel olisi saanut haavoja hakusta, joten oletettavasti Sutton ei saanut McDanielia kiinni. Tai jos sai, hakkua ei käytetty. McDaniel onnistui pääsemään puhelimen luo ja soitti ystävälleen ennen kuin pyörtyi.
Kyseinen ystävä saapui ja löysi McDanielin täysin veren peitossa ja Sutton seisoi lähistöllä päällään ainoastaan viltti. Ystävä soitti hätänumeroon ja McDaniel kuljetettiin sairaalaan, jossa ensiapuhenkilökunta laski seitsemän puukotushaavaa ja useita viiltoja. McDaniel selvisi kuitenkin tapahtumista.
Paikallisten lehtien mukaan, Tempe poliisi pidätti Suttonin törkeästä pahoinpitelystä, vaikka nainen väitti heti, että hän itse oli ollut uhri. Lehden kuvissa nainen näkyi brunettena ja tyypilliseen goottityyliin vahvalla mustalla eye-linerilla meikattuna. Sutton vakuutti, että koko tapahtuma oli ollut yhteisymmärrykseen perustuva, joten jos tapaus menisi oikeuteen, päätös riippuisi siitä kumpaa, McDanielia vai Suttonia, valamiehistö uskoisi.
McDaniel kertoi poliiseille, että häntä oli huijattu: Kun hän suostui sitomiseen, hän ei tiennyt mitä Suttonilla oli mielessään. Hän ei ollut innokas, kun Sutton leikkasi ja puukotti häntä ja hän uskoi, että Sutton saattaisi oikeasti tappaa hänet. Tästä huolimatta myöhemmin selvisi, että McDaniel oli allekirjoittanut vastuuvapauslausekeen ennen ystävänpäivän tapaamista, ja tuossa vastuuvapauslausekkeessa mainitaan, ettei McDaniel nostaisi syytteitä jos seksistä tulisi ”hullua”. Tietenkin asianajajat käyttäisivät ko. allekirjoituksella tehtyä vastuuvapauslauseketta sitovana tekijänä oukeudenkäynnissä.
Huhtikuun 11. päivänä, esioikeudenkäynti kokoontui. Sutton sai yhdeksän syytettä törkeästä pahoinpitelystä.
Hienoa, että joku sai tällaisenkin aikaiseksi! Kiitos Howler!
Näitä tulee lueskeltua netistä aina silloin tällöin niin hyvä, että ne ovat nyt sitten samassa paikassa.
OT. En tähän hätään muista ohjelmaa (kertokaa ihmeessä jos joku teistä muistaa!), mutta siinä esiteltiin pariskunta jossa mies joi verta. Hän oikeastaan eli sillä ymmärtääkseni. Hänen tyttöystävänsä/vaimonsa luovutti tälle vapaaehtoisesti vertaan juotavaksi. Ohjelmassa tutkijat ja lääkärit ajattelivat, jos miehen veren juontiin on jokin fyysinen syy: kroppa vaatii jotain tiettyä ainesosaa verestä, joku puute kropassa. Mies suostui testeihin vapaaehtoisesti ja mielellään, koska häntä itseäänkin oikeastaan kiinnosti mistä moinen verenhimo johtuu. Miettivät, josko miehellä on jokin sairaus enkä tässä tarkoita nyt mitään mielisairautta. Testeissä ei silti näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Eli, onko halu korvien välissä? Jokin pinttynyt tapa? Ehkä.
Mies näytti goottimaiselta/vampyyrimaiselta, muttei kuitenkaan ollut vampyyri. Se kuitenkin tuli hänestä ensimmäisenä mieleen. Ihan fiksun oloinen tyyppi kyllä. Selitti ettei juo kenenkään verta, joka sitä ei halua. Vapaaehtoiset luovuttavat jos haluavat. Puhdasta veren täytyy olla ainakin. Hän pitää tyttöystävästään/vaimostaan huolta, ettei ota liikaa jne.
Näitä tulee lueskeltua netistä aina silloin tällöin niin hyvä, että ne ovat nyt sitten samassa paikassa.
OT. En tähän hätään muista ohjelmaa (kertokaa ihmeessä jos joku teistä muistaa!), mutta siinä esiteltiin pariskunta jossa mies joi verta. Hän oikeastaan eli sillä ymmärtääkseni. Hänen tyttöystävänsä/vaimonsa luovutti tälle vapaaehtoisesti vertaan juotavaksi. Ohjelmassa tutkijat ja lääkärit ajattelivat, jos miehen veren juontiin on jokin fyysinen syy: kroppa vaatii jotain tiettyä ainesosaa verestä, joku puute kropassa. Mies suostui testeihin vapaaehtoisesti ja mielellään, koska häntä itseäänkin oikeastaan kiinnosti mistä moinen verenhimo johtuu. Miettivät, josko miehellä on jokin sairaus enkä tässä tarkoita nyt mitään mielisairautta. Testeissä ei silti näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Eli, onko halu korvien välissä? Jokin pinttynyt tapa? Ehkä.
Mies näytti goottimaiselta/vampyyrimaiselta, muttei kuitenkaan ollut vampyyri. Se kuitenkin tuli hänestä ensimmäisenä mieleen. Ihan fiksun oloinen tyyppi kyllä. Selitti ettei juo kenenkään verta, joka sitä ei halua. Vapaaehtoiset luovuttavat jos haluavat. Puhdasta veren täytyy olla ainakin. Hän pitää tyttöystävästään/vaimostaan huolta, ettei ota liikaa jne.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
serialist, ainakin yksi mikä tulee mieleen tuosta, että veren juontiin olisi joku fyysinen syy, niin sairaus nimeltä porfyria (tunnetaan myös Dracula-tautina tai vampyyri-tautina). Se on "hemin valmistuksessa tarvittavan entsyymin toimintahäiriöstä johtuva tauti" (Wikipedia). Lisää taudista esimerkiksi täällä.
Minä henk. koht. itse asiassa kiinnostuin ko. taudista erään C.S.I:n (sen alkuperäisen) jakson myötä ja tutkiskelin jonkun verran. Jännä vain, että ainakaan tähän mennessä kukaan törmäämistäni "vampyyreistä" ei ole oikeudessa vedonnut esimerkiksi porfyriaan. Ehkäpä sen harvinaisuuden takia?serialist kirjoitti:^niin olikin. Taudin nimi jäi vain unohduksiin kokonaan. Thanks!
Juu, muistankin tuon c.s.i:n jakson. Siinä se täti oli joku ravitsemusterapeutti ja säilytti jääkaapissaan elimiä yms. Puhutaanko samasta jaksosta?Howler kirjoitti:Minä henk. koht. itse asiassa kiinnostuin ko. taudista erään C.S.I:n (sen alkuperäisen) jakson myötä ja tutkiskelin jonkun verran. Jännä vain, että ainakaan tähän mennessä kukaan törmäämistäni "vampyyreistä" ei ole oikeudessa vedonnut esimerkiksi porfyriaan. Ehkäpä sen harvinaisuuden takia?
Ehkeivät syytetyt ole koskaan vedonneet porfyriaan siksi, koska se voidaan todistaa? Olisihan se paha moka jos jäisi kiinni moisesta valehtelusta. Tai sitten se tosiaan on _niin_ harvinainen, ettei se ole kellekään tullut koskaan mieleen. Monet syytetyt saattavat olla vain julkisuuden hakuisia tai yksinkertaisesti mielisairaita. Kuka heidän motiivejaan tietää todella.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
Kyllä puhutaan.serialist kirjoitti:Juu, muistankin tuon c.s.i:n jakson. Siinä se täti oli joku ravitsemusterapeutti ja säilytti jääkaapissaan elimiä yms. Puhutaanko samasta jaksosta?
Toisaalta, onhan moni väittänyt sairauksia, jotka kuitenkin kai on pystytty todistamaan vääriksi? Ja moni muukin (jopa murhaaja, Suomessakin tapahtunut) on valehdellut ja jäänyt siitä kiinni
Mutta tosiaan, porfyria on kaikkien lähteiden mukaan äärimmäisen harvinainen ja mikä tärkeämpää, perinnöllinen. Jotkut näistäkin jo esittelemistäni tyypeistä ovat aivan selvästi olleet vain huomionhakuisia tai sitten juuri mielisairaita, mutta minua itseäni henk. koht. hämmentää miten monella todellisuus on hämärtänyt niin pahasti, että uskoo ihan oikeasti olevansa vampyyri. Huvittaa myös, kuinka kovin monen vampyyreistä kertovan kohdalla on mainittu roolipelaaminen ja mainittu yksi tietty peli. Odotan innolla, onko samanlaista ilmiötä myös ihmissusien joukossa, niitäkin alkaa kohta tulemaan suomennettuna kunhan saan kaikki vampyyrit suomennettua.serialist kirjoitti:Monet syytetyt saattavat olla vain julkisuuden hakuisia tai yksinkertaisesti mielisairaita. Kuka heidän motiivejaan tietää todella.
Ps. Jännä muuten, ettei kukaan ole tarkemmin kysellyt noista roolipeleistä, salaa toivoin että joku kysyisi
Pelokkaat vampyyritappajat
Yhden ”vampyyritappajan” kohtalo määräytyi Arkansasissa, kun kolme ihmistä odottivat mahdollisuuttaan todistaa oikeudelle, että he toimivat rationaalisesti.
15. elokuuta 2006, Nathaniel Chipps ampui Teresa Tracy McCartneytä päähän Guyanassa, Arkansasissa. He olivat yhdessä erään ystävän matkailuvaunussa, mutta alkoivat väitellä ystävän ollessa toisessa huoneessa. Sitten Chipps ampui McCartneyn, pakeni, varasti auton ja kiisi piiloon sukulaisen luo.
Matkailuvaunun omistanut ystävä soitti poliisit, jotka siirsivät uhrin, mutta nainen oli jo kuollut. Häntä oli ammuttu .38 kaliperisella aseella, jonka poliisi myös löysi naapurustosta samalla kun he pidättivät Chippsin kahden tunnin ajojahdin jälkeen. Chipps lähti poliisien mukaan ilman vastustelua. Ase, joka siis ei ollut löytynyt Chippsin hallusta, lähetettiin ballistisiin testeihin.
21-vuotias Chipps väitti, että McCartney, 35, kertoi Chippsille olevansa vampyyri ja että hän haluaisi imeä miehen verta. Tästä syystä Chipps oli ampunut naisen itsepuolustukseksi. Kuitenkin myöhemmin selvisi, että Chipps oli ottanut huumeita kyseisenä yönä ja että hän oli ollut hallusinaatioiden vallassa tapahtumien aikaan.
Chipps sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja murhasta. Tapaus meni oikeuteen ja Chippsiä uhkasi murhasyytteen takia mahdollisesti jopa 99 vuoden vankeus, mutta 15. kesäkuuta Chipps tuomittiin vain taposta. Hän sai 20 vuoden tuomion ja 10 000 dollarin sakkorangaistuksen.
Chippsin tapaus ei kuitenkaan ole ollut ainutlaatuinen Guyanassa. 30. huhtikuuta 2007 raportoitiin, että 3 ihmistä oli pidätetty Guyanassa naisen tappamisesta, joka liittyi jotenkin taikauskoisuuteen. Aamun aikaisina tunteina nainen oli vaeltanut Bare Rootin (Suomentaja repesi tässä välissä taas pahasti, Toim. Huom.) kylään, jossa jopa kännykän omistavat ihmiset olivat taikauskoisia. Kaksi miestä kutsui naista, uskoen tämän olevan ”oman kylän tyttö” ja kun nainen murisi heille, miehet päättivät, ettei nainen ollut ihminen. Samoihin aikoihin eräs kyläläinen huomasi lapsensa rinnassa merkin, joka viittaa ”Old Higuen” – vampyyrinen henki, joka luo nahkansa ja muuttuu tuleksi – tulleen ja juoneen lapsen verta.
Useat ihmiset työskentelivät yhdessä vangitakseen naisen riisillä tehtyyn ympyrään, koska eräiden uskomusten mukaan vampyyri ei voi tehdä mitään muuta kuin laskea kaikki riisit. Tämän jälkeen he yrittivät polttaa naista kerosiinilla, mutta nainen ei syttynyt – kyläläisten mielestä taas yksi merkki siitä, ettei nainen ollut ihminen. Jotkut sanoivat, että kun nainen oli piiritettynä, hänestä tuli hiuspallo. (Jos ette usko etten mokannut suomennoksessa, niin lähteestä tarkkaan: ”she became a ball of hair”, Toim. Huom.)
Kyläläiset heiluttivat palmupuusta tehtyä luutaa naisen yläpuolella (taas yksi vampyyrismiin liittyvä rituaali) ja kyselivät mistä nainen oli kotoisin, johon nainen vastasi ”Non Pariel” ja jatkoi sitten ”ow me daddy” useita kertoja. Kun aurinko nousi (muka antaen Old Higuen muuttua ihmismuotoonsa), nainen seisoi suorassa ja samalla paljastui, että nainen ei ollut täysin pukeutunut ja ettei hänellä ollut alusvaatteita. Kukaan ei tiennyt naisen henkilöllisyyttä, joten naista ympäröineet ihmiset ilmeisesti hakkasivat naista ja kun nainen kaatui, joku survoi esineitä häneen. Sen jälkeen hänet jätettiin niille sijoilleen kuolemaan.
Ruumis löytyi tieltä ja poliisit siirsivät sen hautajaiskotiin odottamaan ruumiinavausta. Tutkimuksissa monet kyläläiset kertoivat naisen olleen Old Higue ja totesivat, että ”hänen täytyi mennä, me emme tahdo hänen kaltaisiaan tähän paikkaan”. Alueella asunut vanhempi nainen ei hyväksynyt tapahtunutta ja arveli, että uhri oli ollut mentaalisesti epävakaa ja sen takia helppo kohde pelokkaille ja taikauskoisille.
Pari päivää myöhemmin selvisikin, että asia oli juuri näin. Eräs lehti raportoi, että uhrin nimi oli rouva Radika Singh ja että hän oli mentaalisesti invalidi, 55-vuotias psykiatrinen potilas. Hän oli karannut häntä hoitaneiden sukulaisten luota ja vaeltanut kylään. Hän oli ollut eksyksissä ja oletettavasti ei pystynyt edes puhumaan kunnolla.
Naisen kuolinsyyksi todettiin tylpän esineen isku päähän. Kolme ihmistä saivat syytteen naisen murhasta: Roland Spencer, 41, Rayon Bobb, 28 ja Alita Roberts, 25. Faktojen valossa on todella epätodennäköistä, että nämä kolme syytettyä pystyvät oikeudessa vakuuttamaan toimineensa radikaalisti, etenkin kun he hyökkäsivät uhrinsa kimppuun pimeässä, siis ennen kuin edes näkivät hänet kunnolla.
Yhden ”vampyyritappajan” kohtalo määräytyi Arkansasissa, kun kolme ihmistä odottivat mahdollisuuttaan todistaa oikeudelle, että he toimivat rationaalisesti.
15. elokuuta 2006, Nathaniel Chipps ampui Teresa Tracy McCartneytä päähän Guyanassa, Arkansasissa. He olivat yhdessä erään ystävän matkailuvaunussa, mutta alkoivat väitellä ystävän ollessa toisessa huoneessa. Sitten Chipps ampui McCartneyn, pakeni, varasti auton ja kiisi piiloon sukulaisen luo.
Matkailuvaunun omistanut ystävä soitti poliisit, jotka siirsivät uhrin, mutta nainen oli jo kuollut. Häntä oli ammuttu .38 kaliperisella aseella, jonka poliisi myös löysi naapurustosta samalla kun he pidättivät Chippsin kahden tunnin ajojahdin jälkeen. Chipps lähti poliisien mukaan ilman vastustelua. Ase, joka siis ei ollut löytynyt Chippsin hallusta, lähetettiin ballistisiin testeihin.
21-vuotias Chipps väitti, että McCartney, 35, kertoi Chippsille olevansa vampyyri ja että hän haluaisi imeä miehen verta. Tästä syystä Chipps oli ampunut naisen itsepuolustukseksi. Kuitenkin myöhemmin selvisi, että Chipps oli ottanut huumeita kyseisenä yönä ja että hän oli ollut hallusinaatioiden vallassa tapahtumien aikaan.
Chipps sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä ja murhasta. Tapaus meni oikeuteen ja Chippsiä uhkasi murhasyytteen takia mahdollisesti jopa 99 vuoden vankeus, mutta 15. kesäkuuta Chipps tuomittiin vain taposta. Hän sai 20 vuoden tuomion ja 10 000 dollarin sakkorangaistuksen.
Chippsin tapaus ei kuitenkaan ole ollut ainutlaatuinen Guyanassa. 30. huhtikuuta 2007 raportoitiin, että 3 ihmistä oli pidätetty Guyanassa naisen tappamisesta, joka liittyi jotenkin taikauskoisuuteen. Aamun aikaisina tunteina nainen oli vaeltanut Bare Rootin (Suomentaja repesi tässä välissä taas pahasti, Toim. Huom.) kylään, jossa jopa kännykän omistavat ihmiset olivat taikauskoisia. Kaksi miestä kutsui naista, uskoen tämän olevan ”oman kylän tyttö” ja kun nainen murisi heille, miehet päättivät, ettei nainen ollut ihminen. Samoihin aikoihin eräs kyläläinen huomasi lapsensa rinnassa merkin, joka viittaa ”Old Higuen” – vampyyrinen henki, joka luo nahkansa ja muuttuu tuleksi – tulleen ja juoneen lapsen verta.
Useat ihmiset työskentelivät yhdessä vangitakseen naisen riisillä tehtyyn ympyrään, koska eräiden uskomusten mukaan vampyyri ei voi tehdä mitään muuta kuin laskea kaikki riisit. Tämän jälkeen he yrittivät polttaa naista kerosiinilla, mutta nainen ei syttynyt – kyläläisten mielestä taas yksi merkki siitä, ettei nainen ollut ihminen. Jotkut sanoivat, että kun nainen oli piiritettynä, hänestä tuli hiuspallo. (Jos ette usko etten mokannut suomennoksessa, niin lähteestä tarkkaan: ”she became a ball of hair”, Toim. Huom.)
Kyläläiset heiluttivat palmupuusta tehtyä luutaa naisen yläpuolella (taas yksi vampyyrismiin liittyvä rituaali) ja kyselivät mistä nainen oli kotoisin, johon nainen vastasi ”Non Pariel” ja jatkoi sitten ”ow me daddy” useita kertoja. Kun aurinko nousi (muka antaen Old Higuen muuttua ihmismuotoonsa), nainen seisoi suorassa ja samalla paljastui, että nainen ei ollut täysin pukeutunut ja ettei hänellä ollut alusvaatteita. Kukaan ei tiennyt naisen henkilöllisyyttä, joten naista ympäröineet ihmiset ilmeisesti hakkasivat naista ja kun nainen kaatui, joku survoi esineitä häneen. Sen jälkeen hänet jätettiin niille sijoilleen kuolemaan.
Ruumis löytyi tieltä ja poliisit siirsivät sen hautajaiskotiin odottamaan ruumiinavausta. Tutkimuksissa monet kyläläiset kertoivat naisen olleen Old Higue ja totesivat, että ”hänen täytyi mennä, me emme tahdo hänen kaltaisiaan tähän paikkaan”. Alueella asunut vanhempi nainen ei hyväksynyt tapahtunutta ja arveli, että uhri oli ollut mentaalisesti epävakaa ja sen takia helppo kohde pelokkaille ja taikauskoisille.
Pari päivää myöhemmin selvisikin, että asia oli juuri näin. Eräs lehti raportoi, että uhrin nimi oli rouva Radika Singh ja että hän oli mentaalisesti invalidi, 55-vuotias psykiatrinen potilas. Hän oli karannut häntä hoitaneiden sukulaisten luota ja vaeltanut kylään. Hän oli ollut eksyksissä ja oletettavasti ei pystynyt edes puhumaan kunnolla.
Naisen kuolinsyyksi todettiin tylpän esineen isku päähän. Kolme ihmistä saivat syytteen naisen murhasta: Roland Spencer, 41, Rayon Bobb, 28 ja Alita Roberts, 25. Faktojen valossa on todella epätodennäköistä, että nämä kolme syytettyä pystyvät oikeudessa vakuuttamaan toimineensa radikaalisti, etenkin kun he hyökkäsivät uhrinsa kimppuun pimeässä, siis ennen kuin edes näkivät hänet kunnolla.
VIIMEISIÄ VAMPYYREJÄ AINAKIN TÄLLE HETKELLE VIEDÄÄN! WOHOO.
Epätavallisin tiimi
Heinäkuussa 2007 tuomittiin Kanadassa eräs tyttö, joka oli osallistunut kolmeen murhaan. Ikänsä takia tytön nimeä ei julkistettu, mutta myöhemmin se ”vuosi”.
Huhtikuun 23. päivänä 2006 Albertalaisessa kylässä nimeltään Medicine Hat löytyi Jasmine Richardsonin vanhemmat ja nuorempi veli murhattuina kotoaan. Löydön teki 6-vuotias ystävä, joka kävi talolla aikaisin sunnuntaina nähden ruumiin ikkunan kautta ja hälytti sitten äitinsä, joka taas hälytti viranomaiset.
Poliisi saapui ja löysi kolme ruumista. Debra Richardson, 48, makasi kellarin rappusten alapäässä verissään ja häntä oli puukotettu 12 kertaa. Hänen miestään, Marcia, oli puukotettu kaksi kertaa yhtä paljon kaikkialle kasvoihin ja torsoon (sisältäen myös haarat). Marc oli vuotanut niin paljon verta, että sitä oli vain hyvin vähän jäljellä itse ruumiissa. TV-huoneen jäljistä huomasi, että Marc oli taistellut raivoisasti hengestään. 8-vuotias Jacob löytyi omasta sängystään, hänen kurkkunsa oli viilletty auki.
Rikospaikka tutkittiin kuten normaalistikin ja koirat laitettiin tutkimaan ympäri taloa ja lähimaastoa, etsien mahdollista johtolankaa tekijästä. Tuolloin huomattiin, että valkoinen rekka oli talon ajotiellä ja siitä oli hajotettu ikkuna, sekä samalla huomattiin toisen perheelle kuuluvan rekan olevan kateissa. Talosta löytyneet esineet viittasivat siihen, että 12-vuotias Jasmine-tyttö oli kateissa. Poliisi ei tiennyt oliko tyttö kidnapattu, mutta etsinnät aloitettiin maanlaajuisesti.
Jasminen 23-vuotiaan poikaystävän, Jeremy Allen Steinken, ystävät kertoivat viranomaisille Saskatchewan kylästä, josta Jasmine löytyi hengissä Steinken kanssa. Steinke oli koulunsa keskeyttänyt työtön, mutta jotkut pitivät häntä Goth-punks nimisen joukkion epävirallisena johtajana. Jasmine ja Steinke pidätettiin ilman vaikeuksia ja heidät kuljetettiin takaisin Medicine Hatiin. Kuulustelujen jälkeen Jasmine lähetettiin Galgaryn nuorten rikollisten keskukseen odottamaan oikeudenkäyntiä. Parissa päivässä hän oli kirjoittanut anteeksipyyntökirjeen perheelleen, myöntäen olleensa osallisena teurastuksessa. Jasmine kirjoitti, että hän toivoisi pystyvänsä ottamaan kaiken takaisin, koska nyt hänellä ei ollut ketään. Hän kertoi, että veli oli kohdannut kuoleman, koska Jacob oli liian herkkä selviytyäkseen ilman vanhempia. Jasmine myönsi itse kuristaneensa veljeään tehdäkseen hänet tajuttomaksi.
Oletettavasti kaikki tämä tapahtui, koska seitsemäsluokkalainen tyttö oli reagoinut pahasti siihen, että hän oli saanut kotiarestia siitä, että oli tapaillut Steinkeä vanhempiensa tietämättä. Vanhemmat olivat kieltäneet Jasminea näkemästä miestä enää. Kuitenkin Jasmine oli jo lupautunut menemään Steinken kanssa naimisiin ja hän oli päättänyt olla miehen kanssa. Jasmine anoi Steinkeä auttamaan päästäkseen eroon vanhemmistaan.
Romanttinen suhde ei ollut ainoa, mitä tämä pari jakoi: heillä kummallakin oli fiksaatioita goottikulttuuriin ja Steinke väitti jopa olevansa 300-vuotias ihmissusi. Kummatkin olivat kirjoitelleet VampireFreaks.com:iin ja Steinkellä oli pieni pullo verta kaulakorussaan. Jasmine viittasi itseensä eräällä toisella sivustolla ”runawaydevil”:iksi. Mies ja tyttö jakoivat kiinnostuksen partateriin, sarjamurhaajiin, vampyyreihin ja vereen. He myös pian oppivat, että murhat eivät ole fantasiaa.
Vuonna 2007 oikeudenkäynnin aikana selvisi tiettyjä faktoja Jasminen mielentilasta. Jasmine ja hänen poikaystävänsä ihailivat goottikulttuurin pimeämpää puolta, heillä oli fiksaatioita kuolemaan ja kuviteltuihin hirviöihin. Näiden asioiden lisäksi he olivat katsoneet elokuvan nimeltään Natural Born Killers.
Natural Born Killers on Oliver Stonen tuottama filmi vuodelta 1994 ja siinä on tarpeettoman paljon väkivaltaa. Tappava pari, Mickey (Woody Harrelson) ja Mallory (Juliette Lewis) perustuvat tosielämän pariin, nimittäin Charles Starkweatheriin ja Caril Ann Fugateen. Filmin aikana Mickey ja Mallory tekevät 52 murhaa, alkaen Malloryn vanhemmista.
Jasminen anteeksipyyntökirjettä ei luettu valamiehistölle, koska se oli muka saatu vääränlaisella tavalla. Oikeudenkäynnin aikana valamiehet näkivät kuitenkin piirroksen, joka oli löytynyt Jasminen koululokerosta. Siinä oli neljä tikku-ukkoa, joista keskikokoinen heitti bensaa muiden hahmojen päälle hymyillen samalla, sytyttää kolme muuta tikku-ukkoa tuleen ja juoksee sitten kohti ajoneuvoa, johon oli kirjoitettu ”Jeremyn rekka”. Steinke ja Jasmine olivat kirjoitelleet toisilleen kirjeitä pidätyksen jälkeen ja ne osoittivat, että he tahtoivat paeta yhdessä. Näissä kirjeissä Jasmine ei näyttänyt tuntevan minkäänlaista katumusta tai että hän olisi ollut haluton apuri. Jasmine oli murhien lisäksi varastanut äitinsä ATM-kortin sinä yönä ja nostanut rahaa, jonka jälkeen pari oli harrastanut seksiä – tuo kaikki osoitti tunteetonta asennetta. (Vaikka Jasminen anteeksipyyntökirje oli suurilta osin itsesäälivä)
Jasminen asianajaja, Tim Foster, hyväksyi idean, että Jasmine olisi saattanut vihjailla tahtovansa tapaa vanhempansa, mutta sanoi, ettei tyttö tarkoittanut tekevänsä sitä kirjaimellisesti. Asianajajan omassa skenaariossa Steinke oli pilvessä kokaiinin takia, katsoi väkivaltaisen NBK-leffan ja halusi pelastaa Jasminen, kuten Mickey oli pelastanut Malloryn. Idea oli asianajajan mielestä kokonaan Steinken, kuten murhatkin, jolloin Jasmine olisi myös uhri.
Jasmine puolusti itseään todistaja-aitiossa ja todisti, että hänen poikaystävänsä oli tappaja. Jasmine itki, kun häneltä kysyttiin veljen kuristamisesta ja puukottamisesta ja kertoi Steinken pakottaneen hänet tekemään niin samalla, kun veli anoi henkensä puolesta. Jasminella oli ollut veitsi kädessään oman kertomansa mukaan itsepuolustukseksi, mutta Steinke oli ottanut sen ja viiltänyt veljen kurkun.
Kun syyttäjä myönsi, ettei Jasmine ollut tehnyt itse murhia, hän kuitenkin korosti, että tyttö oli houkutellut ja rohkaissut Steinkeä tekemään sen, kertoen mistä ikkunasta mies pääsisi sisään taloon tuona iltana. Jasmine myös oli halukas lähtemään pakoon miehen kanssa, joten hän oli kelvollinen saamaan murhatuomion. Syyttäjä korosti kovasti Jasminen osaa tapahtumissa valamiehistölle.
Heinäkuun 9. päivänä, 2007, neljän tunnin miettimisen jälkeen valamiehistön päätöksellä Jasmine tuomittiin kolmesta ensimmäisen asteen murhasta. Jasmine alkoi itkeä tuomion kuullessaan. Kanadan lain takia hän ei voinut ikänsä takia saada tuomiota kuin hän olisi aikuinen, joten hän istuu maksimissaan 6 vuotta vankilassa ja sen jälkeen hänellä on 4 vuoden koeaika. Steinken oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty (se pitäisi käydä vielä tämän vuoden, eli 2008, aikana), hän ei ollut vielä Jasminen tuomion aikaan antanut lausuntoa syyllisyydestä tai syyttömyydestä.
Jasmine Richardson on nuorin useista murhista tuomittu Kanadan historiassa ja tästä syystä myös nuorin Pohjois-Amerikan historiassa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt olemme käsitelleet suht monta niin sanottua ”vampyyria”, ja Steinke antoi sopivan ”aasinsillan” siirtyä ihmissusiin. Hänhän siis väitti olleensa 300-vuotias ihmissusi, joka kuitenkin oli kiinnostunut myös vampyyreistä. Ensi kerralla siis tiedossa ihmissusia ja siihen liittyviä uskomuksia. Ja tähän väliin tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat jaksaneet lukea tätä pitkää suomennossarjaa, toivottavasti olette innostuneet ja pitäneet tekstistä yhtä paljon kuin minäkin sitä kääntäessäni teille!
Epätavallisin tiimi
Heinäkuussa 2007 tuomittiin Kanadassa eräs tyttö, joka oli osallistunut kolmeen murhaan. Ikänsä takia tytön nimeä ei julkistettu, mutta myöhemmin se ”vuosi”.
Huhtikuun 23. päivänä 2006 Albertalaisessa kylässä nimeltään Medicine Hat löytyi Jasmine Richardsonin vanhemmat ja nuorempi veli murhattuina kotoaan. Löydön teki 6-vuotias ystävä, joka kävi talolla aikaisin sunnuntaina nähden ruumiin ikkunan kautta ja hälytti sitten äitinsä, joka taas hälytti viranomaiset.
Poliisi saapui ja löysi kolme ruumista. Debra Richardson, 48, makasi kellarin rappusten alapäässä verissään ja häntä oli puukotettu 12 kertaa. Hänen miestään, Marcia, oli puukotettu kaksi kertaa yhtä paljon kaikkialle kasvoihin ja torsoon (sisältäen myös haarat). Marc oli vuotanut niin paljon verta, että sitä oli vain hyvin vähän jäljellä itse ruumiissa. TV-huoneen jäljistä huomasi, että Marc oli taistellut raivoisasti hengestään. 8-vuotias Jacob löytyi omasta sängystään, hänen kurkkunsa oli viilletty auki.
Rikospaikka tutkittiin kuten normaalistikin ja koirat laitettiin tutkimaan ympäri taloa ja lähimaastoa, etsien mahdollista johtolankaa tekijästä. Tuolloin huomattiin, että valkoinen rekka oli talon ajotiellä ja siitä oli hajotettu ikkuna, sekä samalla huomattiin toisen perheelle kuuluvan rekan olevan kateissa. Talosta löytyneet esineet viittasivat siihen, että 12-vuotias Jasmine-tyttö oli kateissa. Poliisi ei tiennyt oliko tyttö kidnapattu, mutta etsinnät aloitettiin maanlaajuisesti.
Jasminen 23-vuotiaan poikaystävän, Jeremy Allen Steinken, ystävät kertoivat viranomaisille Saskatchewan kylästä, josta Jasmine löytyi hengissä Steinken kanssa. Steinke oli koulunsa keskeyttänyt työtön, mutta jotkut pitivät häntä Goth-punks nimisen joukkion epävirallisena johtajana. Jasmine ja Steinke pidätettiin ilman vaikeuksia ja heidät kuljetettiin takaisin Medicine Hatiin. Kuulustelujen jälkeen Jasmine lähetettiin Galgaryn nuorten rikollisten keskukseen odottamaan oikeudenkäyntiä. Parissa päivässä hän oli kirjoittanut anteeksipyyntökirjeen perheelleen, myöntäen olleensa osallisena teurastuksessa. Jasmine kirjoitti, että hän toivoisi pystyvänsä ottamaan kaiken takaisin, koska nyt hänellä ei ollut ketään. Hän kertoi, että veli oli kohdannut kuoleman, koska Jacob oli liian herkkä selviytyäkseen ilman vanhempia. Jasmine myönsi itse kuristaneensa veljeään tehdäkseen hänet tajuttomaksi.
Oletettavasti kaikki tämä tapahtui, koska seitsemäsluokkalainen tyttö oli reagoinut pahasti siihen, että hän oli saanut kotiarestia siitä, että oli tapaillut Steinkeä vanhempiensa tietämättä. Vanhemmat olivat kieltäneet Jasminea näkemästä miestä enää. Kuitenkin Jasmine oli jo lupautunut menemään Steinken kanssa naimisiin ja hän oli päättänyt olla miehen kanssa. Jasmine anoi Steinkeä auttamaan päästäkseen eroon vanhemmistaan.
Romanttinen suhde ei ollut ainoa, mitä tämä pari jakoi: heillä kummallakin oli fiksaatioita goottikulttuuriin ja Steinke väitti jopa olevansa 300-vuotias ihmissusi. Kummatkin olivat kirjoitelleet VampireFreaks.com:iin ja Steinkellä oli pieni pullo verta kaulakorussaan. Jasmine viittasi itseensä eräällä toisella sivustolla ”runawaydevil”:iksi. Mies ja tyttö jakoivat kiinnostuksen partateriin, sarjamurhaajiin, vampyyreihin ja vereen. He myös pian oppivat, että murhat eivät ole fantasiaa.
Vuonna 2007 oikeudenkäynnin aikana selvisi tiettyjä faktoja Jasminen mielentilasta. Jasmine ja hänen poikaystävänsä ihailivat goottikulttuurin pimeämpää puolta, heillä oli fiksaatioita kuolemaan ja kuviteltuihin hirviöihin. Näiden asioiden lisäksi he olivat katsoneet elokuvan nimeltään Natural Born Killers.
Natural Born Killers on Oliver Stonen tuottama filmi vuodelta 1994 ja siinä on tarpeettoman paljon väkivaltaa. Tappava pari, Mickey (Woody Harrelson) ja Mallory (Juliette Lewis) perustuvat tosielämän pariin, nimittäin Charles Starkweatheriin ja Caril Ann Fugateen. Filmin aikana Mickey ja Mallory tekevät 52 murhaa, alkaen Malloryn vanhemmista.
Jasminen anteeksipyyntökirjettä ei luettu valamiehistölle, koska se oli muka saatu vääränlaisella tavalla. Oikeudenkäynnin aikana valamiehet näkivät kuitenkin piirroksen, joka oli löytynyt Jasminen koululokerosta. Siinä oli neljä tikku-ukkoa, joista keskikokoinen heitti bensaa muiden hahmojen päälle hymyillen samalla, sytyttää kolme muuta tikku-ukkoa tuleen ja juoksee sitten kohti ajoneuvoa, johon oli kirjoitettu ”Jeremyn rekka”. Steinke ja Jasmine olivat kirjoitelleet toisilleen kirjeitä pidätyksen jälkeen ja ne osoittivat, että he tahtoivat paeta yhdessä. Näissä kirjeissä Jasmine ei näyttänyt tuntevan minkäänlaista katumusta tai että hän olisi ollut haluton apuri. Jasmine oli murhien lisäksi varastanut äitinsä ATM-kortin sinä yönä ja nostanut rahaa, jonka jälkeen pari oli harrastanut seksiä – tuo kaikki osoitti tunteetonta asennetta. (Vaikka Jasminen anteeksipyyntökirje oli suurilta osin itsesäälivä)
Jasminen asianajaja, Tim Foster, hyväksyi idean, että Jasmine olisi saattanut vihjailla tahtovansa tapaa vanhempansa, mutta sanoi, ettei tyttö tarkoittanut tekevänsä sitä kirjaimellisesti. Asianajajan omassa skenaariossa Steinke oli pilvessä kokaiinin takia, katsoi väkivaltaisen NBK-leffan ja halusi pelastaa Jasminen, kuten Mickey oli pelastanut Malloryn. Idea oli asianajajan mielestä kokonaan Steinken, kuten murhatkin, jolloin Jasmine olisi myös uhri.
Jasmine puolusti itseään todistaja-aitiossa ja todisti, että hänen poikaystävänsä oli tappaja. Jasmine itki, kun häneltä kysyttiin veljen kuristamisesta ja puukottamisesta ja kertoi Steinken pakottaneen hänet tekemään niin samalla, kun veli anoi henkensä puolesta. Jasminella oli ollut veitsi kädessään oman kertomansa mukaan itsepuolustukseksi, mutta Steinke oli ottanut sen ja viiltänyt veljen kurkun.
Kun syyttäjä myönsi, ettei Jasmine ollut tehnyt itse murhia, hän kuitenkin korosti, että tyttö oli houkutellut ja rohkaissut Steinkeä tekemään sen, kertoen mistä ikkunasta mies pääsisi sisään taloon tuona iltana. Jasmine myös oli halukas lähtemään pakoon miehen kanssa, joten hän oli kelvollinen saamaan murhatuomion. Syyttäjä korosti kovasti Jasminen osaa tapahtumissa valamiehistölle.
Heinäkuun 9. päivänä, 2007, neljän tunnin miettimisen jälkeen valamiehistön päätöksellä Jasmine tuomittiin kolmesta ensimmäisen asteen murhasta. Jasmine alkoi itkeä tuomion kuullessaan. Kanadan lain takia hän ei voinut ikänsä takia saada tuomiota kuin hän olisi aikuinen, joten hän istuu maksimissaan 6 vuotta vankilassa ja sen jälkeen hänellä on 4 vuoden koeaika. Steinken oikeudenkäyntiä ei ole vielä käyty (se pitäisi käydä vielä tämän vuoden, eli 2008, aikana), hän ei ollut vielä Jasminen tuomion aikaan antanut lausuntoa syyllisyydestä tai syyttömyydestä.
Jasmine Richardson on nuorin useista murhista tuomittu Kanadan historiassa ja tästä syystä myös nuorin Pohjois-Amerikan historiassa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Nyt olemme käsitelleet suht monta niin sanottua ”vampyyria”, ja Steinke antoi sopivan ”aasinsillan” siirtyä ihmissusiin. Hänhän siis väitti olleensa 300-vuotias ihmissusi, joka kuitenkin oli kiinnostunut myös vampyyreistä. Ensi kerralla siis tiedossa ihmissusia ja siihen liittyviä uskomuksia. Ja tähän väliin tahdon kiittää kaikkia, jotka ovat jaksaneet lukea tätä pitkää suomennossarjaa, toivottavasti olette innostuneet ja pitäneet tekstistä yhtä paljon kuin minäkin sitä kääntäessäni teille!
Kun ihminen uskoo johonkin asiaan kovasti, alkaa siitä tulla todellisuutta. Jos minä uskoisin tosissani, että esim. poikaystäväni hautoo minun murhaani, kuvittelen omiani kaikista hänen sanomisistaan, katseistaan ja tekemisistään. Ei tarvitse kuin omistautua kunnolla johonkin asiaan niin siitä tulee todellisuutta, pelottavaa sellaista. (btw. en kuvittele hänen suunnitelevan murhaani.Howler kirjoitti: Jotkut näistäkin jo esittelemistäni tyypeistä ovat aivan selvästi olleet vain huomionhakuisia tai sitten juuri mielisairaita, mutta minua itseäni henk. koht. hämmentää miten monella todellisuus on hämärtänyt niin pahasti, että uskoo ihan oikeasti olevansa vampyyri. Huvittaa myös, kuinka kovin monen vampyyreistä kertovan kohdalla on mainittu roolipelaaminen ja mainittu yksi tietty peli. Odotan innolla, onko samanlaista ilmiötä myös ihmissusien joukossa, niitäkin alkaa kohta tulemaan suomennettuna kunhan saan kaikki vampyyrit suomennettua.
Ps. Jännä muuten, ettei kukaan ole tarkemmin kysellyt noista roolipeleistä, salaa toivoin että joku kysyisi
)ps. No, kerro minkälaisia nämä pelit ovat? Pitikin niiden ideaa kysyä kun itse en pelaa mitään roolipelejä.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
Tuo on kyllä totta, mutta tuo antamasi esimerkki on hieman erilainen kuin näiden "vampyyreiden". Esimerkissäsi pelkäät oman henkesi puolesta ja kuvittelet asioita, joita ei ehkä todellisuudessa ole. "Vampyyrit" taas kuvittelevat täysin päinvastaisesti, eli he haluavat satuttaa toista pystyäkseen itse juomaan verta. Tai ainakin minä ajattelen sen noin.serialist kirjoitti:Kun ihminen uskoo johonkin asiaan kovasti, alkaa siitä tulla todellisuutta. Jos minä uskoisin tosissani, että esim. poikaystäväni hautoo minun murhaani, kuvittelen omiani kaikista hänen sanomisistaan, katseistaan ja tekemisistään. Ei tarvitse kuin omistautua kunnolla johonkin asiaan niin siitä tulee todellisuutta, pelottavaa sellaista. (btw. en kuvittele hänen suunnitelevan murhaani.
Hihhii! Niin, siis, tässä topicissa mainittu Vampire-roolipeli on ns. "pöytärope", joka yleisesti, ytimekkäästi ja lyhyesti tarkoittaa, että pelaajat luovat pelinjohtajan johdolla hahmot tietyn lomakkeen avulla tiettyjä sääntöjä noudattaen. Lomakkeessa on kaikki tarvittava tieto hahmosta ja pelaajat sukeltavat hahmojensa sielunmaailmaan. Kun pelinjohtaja aloittaa pelin, hän selostaa tapahtumia ja pelaajien pitää selostaa vastavuoroisesti mitä heidän hahmonsa näkevät, miten he reagoivat ja tekevät.serialist kirjoitti:ps. No, kerro minkälaisia nämä pelit ovat? Pitikin niiden ideaa kysyä kun itse en pelaa mitään roolipelejä.
Topicissa mainittu Vampire: The Masquerade alkaa tietyllä fiktiivisellä tarinalla, joka saattelee pelaajat World of Darkness-maailmaan, johon peli perustuu. Alussa myös selostetaan kaikki oleellinen pelaamiseen, ja pelin aikana vain säännöt ja mielikuvitus ovat rajana siihen, mitä pelaajan hahmo voi tehdä. Henk. koht. kokemuksesta pystyn kertomaan, että on aivan mahtava tunne, kun on koko mielikuvituksellaan mukana pelissä ja hahmo vaikkapa tekee kattokruunujen lomassa liikesarjan, mikä ei keltään tämän maailman ihmiseltä onnistu! Juuri se onkin pelaamisessa parasta, voi hetken "olla" joku muu kuin on. Heittomerkit siksi, että kyse on vain fiktiivisistä hahmoista. Jotkut kuitenkin, kuten tässä topicissa on hyvin osoitettu, eläytyvät pelaamiinsa hahmoihin niin paljon, että he alkavat uskoa hahmon olevan todellinen. Sääli sinäänsä, roolipelaajia yleistetään aivan liikaa muutenkin (olemme edelleen joidenkin mielestä aivopestyjä, tulevia Saatanan armeijan sotureita jnejne.).
Tuo oli vain esimerkki. Tiedän kyllä, että "vampyyrit" haluavat satuttaa muita, mutta tuo oli vain ensimmäinen esimerkki mikä tuli mieleen.Howler kirjoitti:Tuo on kyllä totta, mutta tuo antamasi esimerkki on hieman erilainen kuin näiden "vampyyreiden". Esimerkissäsi pelkäät oman henkesi puolesta ja kuvittelet asioita, joita ei ehkä todellisuudessa ole. "Vampyyrit" taas kuvittelevat täysin päinvastaisesti, eli he haluavat satuttaa toista pystyäkseen itse juomaan verta. Tai ainakin minä ajattelen sen noin.serialist kirjoitti:Kun ihminen uskoo johonkin asiaan kovasti, alkaa siitä tulla todellisuutta. Jos minä uskoisin tosissani, että esim. poikaystäväni hautoo minun murhaani, kuvittelen omiani kaikista hänen sanomisistaan, katseistaan ja tekemisistään. Ei tarvitse kuin omistautua kunnolla johonkin asiaan niin siitä tulee todellisuutta, pelottavaa sellaista. (btw. en kuvittele hänen suunnitelevan murhaani.
Vampyyrit kuvittelevat, etteivät he selviä ilman verta joten heidän on satutettava muita. He ajattelevat sen ikään kuin metsästykseksi. Kyllähän ihminenkin aikoinaan (pakosta) metsästi ravinnon vuoksi. Voisikohan ihmisten "saalistamista" ja vereen riippuvuutta verrata esim. tupakan polttoon? Tietää sen vaarat, mutta on riippuvainen ja sitä polttaa silti. Ei välitä muiden sanomisista vaan jatkaa polttamista, koska siitä tulee hyvä olo ja on riippuvainen. Tämä nyt on vain parempien ideoiden puutteessa heiteltyä juttua.
A good way to threaten somebody is to light a stick of dynamite. Then you call the guy and hold the burning fuse up to the phone. "Hear that?" you say.
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -
"That's dynamite, baby.".
- Jack Handy -