Mari Saarainen,23v. katosi - löytyi surmattuna 2005

[meitzi]

Tuo 3 tonnia o ehkä vähä liiootttelua mutta lähinnä tarkotin huumeiden myyntiä tolla että kuhan osaa internettiä käyttää ni voi alkaa diileriksi ja tienata helpommat massit eikä tarvi kiristää työkavereitaan

Enhän mä tietty mikään criminal mastermind ole, mutta melkeimpä väittäisin että jopa 36000€ vuositulot vaatisivat melkoisen riskialttiita kontakteja ihmisiin, ja se on vasta neljännes tuosta kolmesta tonnista viikossa. Siis koitan vaan sanoa, että en heti keksisi miten huumeita myymällä saisi millään mittakaavalla helppoja masseja. Tai edes riskeihin nähden kannattavaa toimintaa.

[Conan]

Kunnon sontaläjä tämä Arto.

Olisi varmaan voinu enemmän linnaa laittaa, koska eiköhän sikailut jatku kun pääsee ulos.

[Kurpa]

Tämä kahdella tapollaan kehuskeleva jengiläinen on Arto Karvonen.

Me muistamme hänet mm. näistä ketjuista:
Mari Saarainen,23v. katosi - löytyi surmattuna 2005
Kuopio tappo ampuma-aseella ravintolassa uutena vuotena
Kuopio: Naisen muilutus jäätielle 3 v sitten - tuomiota korotettiin hovissa

Tiiä sitte mitä kehumista on siinä, että tappaa kusella olevan naisen lyömällä häntä takaapäin liukuvasaralla päähän.
- Ja tämä kaikki siksi, että nainen ei suostunut Karvosen naisystäväksi.

Kehtaa vielä kehuskella tappaneensa avuttoman nuoren naisen. Kertoo kyllä kaiken minkälaista porukkaa otetaan näihin jengeihin, kohta näihin otetaan varmaan pedofiilejäkin.

Unohdatte miehen ehkä tärkeimmän meriitin: aito tappajan katse. Sellaisen ilmeen kun vääntää naamalleen, on taviksella jo löysät housuissa eikä edes asetta tarvi vilauttaa. Voin ihan kuvitella tämän ankaran tappajan katseen. Varmasti harjoitellut peilin edessä sitä ankaruutta.

[Gentle]

Tämä kahdella tapollaan kehuskeleva jengiläinen on Arto Karvonen.

Me muistamme hänet mm. näistä ketjuista:
Mari Saarainen,23v. katosi - löytyi surmattuna 2005
Kuopio tappo ampuma-aseella ravintolassa uutena vuotena
Kuopio: Naisen muilutus jäätielle 3 v sitten - tuomiota korotettiin hovissa

Tiiä sitte mitä kehumista on siinä, että tappaa kusella olevan naisen lyömällä häntä takaapäin liukuvasaralla päähän.
- Ja tämä kaikki siksi, että nainen ei suostunut Karvosen naisystäväksi.

Kehtaa vielä kehuskella tappaneensa avuttoman nuoren naisen. Kertoo kyllä kaiken minkälaista porukkaa otetaan näihin jengeihin, kohta näihin otetaan varmaan pedofiilejäkin.

Cannonball. Onneksi näitten takia koko jengi lopetetaan ,alhainen pikkutytön tappaja

Kertoo todellakin kyseisen kerhon tilasta. Onneks tila on nyt lopetettu, ei pääse isot pojat pelleilemään liiviensä kanssa

[Gentle]

↑↑

Kusipää lähentelee 50 vuotta ja lähtee istumaan tonnin kiristyksestä, voi helvetti sentään mikä tapaus
Ei menny uravalinta putkeen

[Doctor Lecter]

Äiti odotti tytärtään jouluksi – Puoli vuotta myöhemmin joesta löytyi ruumis

Entinen rikosylikomisario Tero Haapala kertoo tuoreessa kirjassa vuonna 2005 tapahtuneesta nuoren naisen katoamisesta ja siitä, miten sitä alettiin tutkia rikoksena.

* Entiset rikosylikomisariot Tero Haapala ja Göran Wennqvist paketoivat pitkien uriensa tapauksia uudessa kirjassa.
* Kirjassa valotetaan muun muassa rikostutkintaa, kuolemansyyn tutkintaa ja kansainvälistä yhteistyötä.
* Yksi kirjassa käsiteltävä tapaus on nuoren naisen julma kohtalo joulukuussa 2005.
* Huolestunut äiti meni Haminassa poliisin puheille joulun jälkeen vuonna 2005. Hän oli odottanut tytärtään jouluksi kotiin.

Tytär ei kuitenkaan vastannut äidin yhteydenottoihin, kun joulu lähestyi. Vuosi vaihtui, eikä tyttärestä edelleenkään kuulunut mitään, eikä kenelläkään ollut havaintoa kadonneesta nuoresta naisesta.

Syy ilmeni reilun puolen vuoden päästä karmealla tavalla.

Tyttärestä tehtiin etsintäkuulutus, ja poliisi antoi tiedotusvälineille kadonneen valokuvan.

Iltalehti kertoi naisen katoamisesta 17. tammikuuta 2006. Lyhyessä jutussa kerrottiin kadonneen tuntomerkit, ajankohta, jolloin hänet oli nähty viimeksi sekä puhelinnumerot poliisille Haminaan.

...
Paikallispoliisi soitti Haapalalle tammikuun lopulla ja pyysi keskusrikospoliisia (KRP) ottamaan katoamisen tutkittavakseen. Nuoren naisen katoaminen ei vaikuttanut luonnolliselta, hänen omasta tahdostaan tapahtuneelta eikä viitteitä itsetuhoisuudesta ollut.

Näytti vahvasti siltä, että jollakin tai joillakin oli osuutensa katoamiseen. Kerroin, että juuri sillä hetkellä emme jutturuuhkan ja keskeneräisten töiden vuoksi kykenisi tekemään asialle mitään. Keskustelimme suoritetuista toimenpiteistä ja totesimme yhdessä, että ensitoimet oli tehty mallikkaasti.

Poliisit sopivat, että asiaan palataan kuukauden päästä, ellei naista ole löydetty.

Juttu säilyi ennallaan ja siirtyi KRP:n tutkittavaksi. Tiedot viittasivat siihen, että kadonnut oli joutunut rikoksen uhriksi.
...

Yhtä ei löytynyt
Tele- ja paikantamistiedot osoittivat, että porukka jolla oli taustallaan vakavampia rikoksia, oli ollut tekemisissä kadonneen kanssa siihen asti, kunnes tämän puhelin sammui.

Puhelin paikantui viimeiseksi maaseudulle. Eräs ystävätär kertoi, että kadonnut oli viettänyt aikaa maalla ennen joulua.

Äiti taas oli muistellut, että hänen tyttärensä oli ollut kirjeenvaihdossa vankilassa istuvan miehen kanssa.

Maaseudulla olevaa taloa vuokrasi poliisin vanha tuttu ja siellä vieraili tapon yrityksestä tuomittu Bandidoksen ehdokasjäsen, jonka kanssa kadonnut oli ollut kirjeenvaihdossa.
...

Yksi alkoi puhua
Kuulustelut näyttivät jo päättyvän poliisin kannalta pettymykseen, kunnes yksi miehistä halusikin kertoa, mitä kadonneelle naiselle oli käynyt.

Hänen mukaansa maatalolta oli lähdetty kahdella autolla kohti Mikkeliä. Yhdessä autossa oli mies, joka alkoi kertoa tapahtumista, Bandidos-kokelas ja nainen, joka katosi myöhemmin.

– Ajomatka meni normaalisti. Mitään riitoja ei ollut, mies kertoi oikeudessa.

Matkalla pidettiin tauko metsätiellä. Sen aikana Bandidos-kokelas löi naista liukuvasaralla päähän. Nainen kuoli kallonmurtumaan ja aivovammaan.

Tapahtumista kertonut mies kertoi, että meni paniikissa autoon, mutta näki Bandidos-miehen heittävän ruumiin ja tekovälineen pusikkoon piiloon.

Bandidos-kokelas löytyi kesäkuussa 2006 kiinni Kuopiossa etsintäkuulutuksen johdosta. Hän kiisti tuntevansa naisen.

Naisen ruumis löytyi pitkien etsintöjen jälkeen vasta 7. heinäkuuta Suomenniemeltä.

Laskevan rinteen pohjalla mateli puro, jossa makasi selällään vainaja.
...


– Inhimillisestä erehdyksestä otin liikaa heroiinia. Meni filmi poikki, tuomittu kertoi oikeudessa.

Kuopiolainen mies on tuomittu lukuisista rikoksista myös myöhemmin.

Enemmän täällä: Iltalehti
20.9.20123 5:03

Maaseudulla olevaa taloa vuokrasi poliisin vanha tuttu ja siellä vieraili tapon yrityksestä tuomittu Bandidoksen ehdokasjäsen, jonka kanssa kadonnut oli ollut kirjeenvaihdossa.

Ei, vaan kyllä tämä hörhö, Arto Karvonen, oli tuomittu taposta - ei tapon yrityksestä.
- Me muistamme ampumisen Kuopion Tulliportinkadulla 1.1.1996.

Tämä Mari Saaraisen tapaus ja monta muuta mielenkiintoista henkirikosta tänään julkistettavassa kirjassa Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa

uutuuskirja.jpg (40.31 KiB) Katsottu 5807 kertaa

Keskusrikospoliisin ex-rikosylikomisariot Tero Haapala ja Göran Wennqvist ehtivät toimia lähes kolmenkymmenen yhteistyövuotensa aikana monen mielenkiintoisen tutkinnan tutkinnanjohtajina. He pääsivät seuraamaan aitiopaikalta muun muassa Pasilan poliisitalon, KRP:n päämajan ja Myyrmannin räjähdystutkintoja, Jokelan koulusurmia, poliisimurhia ja lukuisia muita haastavia rikosjuttuja, joista ei ole aikaisemmin kerrottu. Poliisitutkinnan ollessa käynnissä poliisi joutuu usein vaikenemaan tapauksen yksityiskohdista. Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa -kirjassa Haapala ja Wennqvist voivat vihdoin puhua suunsa puhtaiksi. He kertovat Suomea järkyttäneiden tapausten kautta teknisestä ja taktisesta rikostutkinnasta, kuten uhrien tunnistuksesta, kuolemansyyn tutkinnasta, tekijän profiloinnista ja kansainvälisestä poliisiyhteistyöstä.

Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa on ainutlaatuinen läpileikkaus poliisin työstä, ja se valottaa niin rikollisuuden kuin rikostutkinnankin kehitystä Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Hinta 27,90.

[Peni]

https://www.facebook.com/profile.php?id=100093608674867

Saman näkönen ku 2005

[viivahattu]

Ei jumalauta, tuollekaan tytölle tuskin hyvin käy. Toivottavasti sentään henki säilyy. Onkohan edes tietoinen nallekarhunsa menneisyydestä?

[BillyHill]

Tuo ihamaan talo on ollut aina asumattoman näköinen niin kauan kuin muistan, ysärin alusta ainakin. Mietinkin joskus aikoinaan kun tästä tapauksesta uutisoitiin että missä tuollaisessa korpikylässä majailee heppu jolla käy moisia vieraita. Kiitos Doctor Lecterin nyt tiedän mikä tönö on kyseessä mutta enpä arvannut että siellä on noihin aikoihin joku majaillut. Ihan hyvin siihen tv-ohjelmaan olisi tosiaan voitu tuota oikeaa taloa kuvata.

[Kalle-Ville]

https://www.facebook.com/profile.php?id=100093608674867

Saman näkönen ku 2005

Ei jumalauta, tuollekaan tytölle tuskin hyvin käy. Toivottavasti sentään henki säilyy. Onkohan edes tietoinen nallekarhunsa menneisyydestä?

Tuonne Facebook -profiiliin näyttää ilmestyneen jo yli viikko sitten kommentti: "RIP Are.", joten kyseinen, yllä olevassa lainauksessa nallekarhuksikin mainittu, henkilö on ilmeisesti poistunut keskuudestamme.

[sebvet]

Joo kyllä Are on potkassu joutilasta eli kuollut

[McCall]

Karvonen Arto Heikki Juhani.jpg (104.51 KiB) Katsottu 3993 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2008

Peloista pahin

Suomessa poliisi kirjaa vuosittain satoja katoamisilmoituksia. Valtaosa kadonneista löydetään muutaman päivän kuluessa, mutta joka vuosi osa heistä jää kadoksiin.
Vuodesta 1950 alkaen on pysyvästi kadonneeksi tilastoitu lähes 500 suomalaista.
Karkeasti voidaan todeta, että vuosittain jää pysyvästi kadoksiin kymmenkunta suomalaista.
Epätietoisuus läheisen kohtalosta - on se mikä tahansa - on omaisille hyvin raskasta.
Joskus kyseessä on tapaturmainen kuole ma, jossain tapauksissa taustalla on itsemurha ja joskus, hyvin harvoin, rikoksista vakavin eli henkirikos.
Tämä on tarina nuoresta naisesta, jonka elämä päättyi joulun alla vuonna 2005.
Keskiviikkona joulukuun 27. päivänä 2005 Haminan poliisiaseman päivystäjä kohtasi huolestuneen äidin.
Päivystyksessä poliisin rikosilmoitusjärjestelmään kirjattiin ilmoittajan Mari Saaralainen -nimistä tytärtä koskeva katoamisilmoitus. Viimeinen havainto äitiinsä lähes säännöllisesti yhteyttä pitäneestä 23- vuotiaasta Marista oli joulukuun 12. päivältä, jolloin Mari oli vieraillut äitinsä asunnolla.
Kadonnut henkilö -ilmoituksen eli poliisikielellä kh-ilmoituksen sai pian eteensä eräs Haminan poliisin rikososastossa työskentelevä rikostutkija.
Koska katoamisesta oli alkutietojen mukaan kulunut jo kaksi viikkoa, tutkija alkoi heti tehdä Mariin liittyviä perustarkistuksia.
Juttuun liittyi heti alkuun seikkoja, joiden perusteella oli syytä pelätä jopa pahinta mahdollista, henkirikosta.
Eräs tätä tukeva seikka oli se, että Mari ei ollut ottanut äitiinsä mitään yhteyttä joulupyhien aikana. Näin ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin, vaikka äitikin tiesi Marin liikkuneen viimeisten vuosien aikana eri puolilla Kymenlaaksoa huumausainepiireissä. Mari oli joutunut poliisin rekistereihin, mutta mihinkään vakavampaan hän ei ollut syyllistynyt.

Ystäväpiiri
Vuoden vaihduttua Haminan poliisi jatkoi edelleen tarkistuksia ja puhutuksia Marin löytämiseksi, mutta laihoin tuloksin.
Marin tiedettiin ilmestyneen ystävättärensä Haminan keskustan tuntumassa sijaitsevalle asunnolle joulukuun 15. päivä kello 14.00 aikoihin mieli maassa ja poistuneen sieltä iltaan mennessä autolla kahden Maria noutamaan saapuneen miehen seurassa.
Ennen poistumistaan Mari oli soittanut miestuttavalleen Jon Uskille, joka oli järjestänyt Marille edellä mainitun autokyydin Uskin asuttamalle, Ihamaalla sijaitsevalle asunnolle.
Ihamaan alue sijaitsee noin 20 kilometrin etäisyydellä Haminasta koilliseen, Taavettiin johtavan kantatien varrella.
Marin oli noutanut Haminassa asuva Timo Tuulola ja kuopiolainen Arto Karvonen. Tyttöystävän mukaan Marin murheet olivat olleet tiettävästi peräisin velanperinnästä, koska Lahdessa asuva, Haminassa tuona päivänä poikennut Jukka Lassila oli lyhentänyt Marin huumevelkoja aamupäivän tapaamisen yhteydessä.
Velan lyhennyksenä Mari oli joutunut luopumaan matkapuhelimestaan ja pankkitilinsä muutamasta sadasta eurosta.
Viimeinen luotettavalta vaikuttanut tieto oli ystävättären ja Marin välinen puhelu seuraavana eli joulukuun 16. päivänä, illalla kello 21.40 aikaan. Ystävätär oli tavoittanut reippaan oloisen Marin Ihamaalta Jon Uskin kännykästä. Marin noutanut Tuulola tiedettiin Marin lapsuuden ajan kaveriksi.
Karvonen paljastui taas Jon Uskin vankilakaveriksi, joka oli ilmestynyt loppusyksyn aikana Haminaan ja nimenomaan Ihamaalle.
Marin ystävättären mukaan Karvonen oli kirjoitellut Marille ainakin yhden kirjeen vankilasta käsin ilmeisesti jonkinlaisena sulhasehdokkaana.
Jotta henkilöpiiri ei rajoittuisi vielä tähän, Marin viimeinen tiedossa ollut poikaystäväkin nousi tutkinnassa selkeästi esille. Marin ja Mikko Nousiaisen seurustelusuhde oli päättynyt marras-joulukuussa 2005 Marin pahoinpitelyyn. Siis vain joitakin viikkoja ennen Marin katoamista. Toinen ihmetystä aiheuttanut seikka oli se, että Mikon ja niin ikään toisen Marin kaverin, Kimmo Kujalan varastamasta autosta oli löytynyt joulukuun 20. päivänä Marille kuuluvaa omaisuutta. Marin passi ja muut pienet tavarat löytyivät autosta siis useita päiviä Marin katoamisen jälkeen, mutta ennen äidin tyttärestään tekemää katoamisilmoituspäivää.

Isku
Tammikuussa 2005 Haminan poliisin rikoskomisario otti yhteyden Vantaan Jokiniemessä sijaitsevaan Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtoon kertoen Marin tapauksesta.
Henkirikoksen todennäköisyys oli ilmeistä ja Marin hengissä löytämiseen ei moni, varsinkaan poliisi, enää uskonut. Helmikuun 14. päivänä Marin katoamisen tutkintavastuu siirrettiin Keskusrikospoliisille, ennen kaikkea paikallispoliisin vähäisten resurssien takia.
Haminan poliisilla ei ollut mahdollisuuksia irrottaa tutkijoita pysyvästi tämäntyyppiseen tapaukseen.
Poliisin rikosilmoitusjärjestelmään oli kirjattu ’tappo’-rikosilmoitus, eli tutkinta oli selkeästi muuttunut kadonneen henkilön poliisitutkinnasta henkirikoksen esitutkinnaksi.
Maaliskuun puolivälissä tutkintaryhmä alkoi laatia operaatiosuunnitelmaa tarkoituksena edetä ratkaisevasti jutun tutkinnassa. Kaikkien selvityksien jälkeen tutkinnassa päädyttiin peräti kahdeksan miehen ja kahden naisen kiinniottoon.
Joukkoon kuuluivat jo edellä mainitut Marin miestuttavat ja entinen poikaystävä. Operaation teki erittäin haasteelliseksi se, että kaikki kiinniotettavat oli tarkoitus etsiä ja löytää samanaikaisesti, tutkinnan turvaamiseksi.
Kaksi miehistä, Uski ja Karvonen, oli jo aiemmin tuomittu henkirikoksesta. Karvosella tiedettiin olleen jotain yhteyksiä myös erääseen tunnettuun järjestäytyneeseen rikollisryhmään.
Kuuden muun miehen taustalta löytyi koko kirjo erilaisia rikoksia, huume-, väkivalta-, omaisuus- ja ryöstöpuolelta.
Miesten käytössä olevat ajoneuvot päätettiin myös etsiä ja tutkia. Heidän asuinpaikkansa, ainakin virallisesti, sijoittuivat viiden eri kaupungin alueelle akselilla Hamina-Iisalmi eli töitä tehtiin noin 500 kilometrin säteellä.
Vanhan sanonnan mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Useita päiviä kestäneet etukäteisvalmistelut ja usean poliisipiirin yhteistyö tuottivatkin hyvin tulosta. Yhtä lukuun ottamatta yhdeksän kymmenestä kiinniotettavasta löytyi nimittäin saman vuorokauden sisällä, maaliskuun 22. päivänä 2006.
Kahden seuraavan päivän aikana suoritettujen kuulustelujen jälkeen Marin jäljet päättyivät kuitenkin edelleen Ihamaalle, joskus kaupparakennuksena toimineeseen ränsistyneeseen puutaloon.
Taloon, jossa "isäntänä” viimeisen puoli vuotta toimineen Jon Uskin tiedettiin majoittaneen useita poliisin tuntemia henkilöitä.
Vihjetietojen mukaan Uski oli pyörittänyt pienimuotoista amfetamiinikauppaa talosta käsin.
Iskun yhteydessä Marin asunto tutkittiin uudelleen, samoin Ihamaan talo pihapiireineen, kaivoista ja maakellareista lähtien.
Talolla ei ollut enää isäntää, koska talon putket olivat jäätyneet tammikuun pakkasilla.
Kaikkien kiinniotettujen kuulustelut suoritettiin pidätysaikojen puitteissa eli muutaman päivän kuluessa kiinniotosta.
Yksi kuulusteluissa ilmi tullut uusi seikka oli se, että Uski väitti nähneensä Marin poistumisen Ihamaalta valkoisen auton kyydissä.

Rengas kiristyy
Maalis-huhtikuun vaihteessa Marin katoaminen oli siis edelleen arvoitus. Jutun tutkinnassa ei ollut edetty toivotuin tuloksin.
Tämän kaltaisissa katoamistapauksissa, joissa poliisi epäilee henkirikosta, vainajan löytyminen antaisi moneen kysymykseen vastauksen, yleensä kysymyksiin miten, missä ja milloin. Suomessa on langetettu tuomioita henkirikoksista, joissa vainaja on jäänyt käteisiin, mutta vaikeusaste niiden selvittämisessä on huomattavasti korkeampi. Surmattu vainaja toisi heti varmistuksen jo pelkästään siihen, että henkirikos on tapahtunut.
Se katkaisisi monilta huhuilta siivet, ja tutkijaryhmä voisi tehdä omat tutkintaa suuntaavat johtopäätöksensä.
Seuraavien viikkojen aikana Marin jutun tutkijaryhmä jatkoi todistajakuulustelujen parissa, koska jokainen tiedon murunen oli tarpeen. Jutun päätutkijat ajoivat viikoittain Vantaan ja Haminan väliä valtatie seitsemällä liikkuvia venäläisiä rekkoja väistellen.
Hotelliyöt alkoivat toistua.
Marin tuttavapiiriä kartoitettiin yhä tarkemmin ja kaikki vihjetiedot tarkastettiin.
Loppukevään aikana erilaiset huhut alkoivat liikkua etenkin Ihamaahan liittyen. Huhujen mukaan Mari oli saanut surmansa
vasaran lyönnin seurauksena Ihamaan piha-alueella sijaitsevassa ulkosaunassa.
Jotkut tosin uskoivat sellaiseen teoriaan, että Mari oli muuttanut tuttaviensa luo Ruotsiin kyllästyttyään elämäänsä Kymenlaakson huumepiireissä.
Tätäkin asiaa tarkisteltiin, mutta Tukholmasta ei kuulunut mitään Marian liittyvää.
Olisiko koko ikänsä Haminassa asunut nuori nainen muuttanut joulun alla naapurimaahan ja jättänyt ilmoittamatta asiasta äidilleen tai luottoystävälleen?
Yhtenä motiivivaihtoehtona tarkasteltiin myös erästä laajaa huumausaineen salakuljetustapausta, johon Marikin oli kuulusteltu epäiltynä. Lähes vuotta aiemmin useat Kymenlaakson alueen nuoret olivat palkkiota vastaan salakuljettaneet kokaiinia Brasiliasta Englantiin.
Marikin oli poikennut Helsinki-Vantaan lentoasemalla asti, mutta lentokoneeseen hän ei ollut koskaan noussut.
Kevään aikana ihmetystä herätti toinenkin katoamistapaus samalla suunnalla. Viimeinen havainto loviisalaisesta Sami Eklundista oli 19. tammikuuta, jolloin hän oli noussut Loviisassa linja-autoon suuntana Hamina.
Kaksi samanikäistä huumetaustaista nuorta oli siis kadoksissa saman kevään aikana ja molempien kohdalla epäiltiin henkirikosta.
Eklundia ja Maria yhdisti myös edellä mainittu huumeiden salakuljetusjuttu; heitä molempia oli kuulustelu huumejuttuun liittyen edellisenä syksynä.
Keväthankien sulaessa tutkijaryhmä suuntasi uudelleen Ihamaan hylätylle talolle. Uudelleen tehdyt erilaiset tekniset tutkimukset eivät kuitenkaan tuoneet varsinaista ratkaisua. Ihamaan ulkosaunasta löytynyt hiusdonitsin dna-tutkimus varmisti myöhemmin sen kuuluneen Marille. Olisiko surma kuitenkin tapahtunut saunassa, mutta kenen toimesta ja missä oli Marin ruumis? Lähialueella uudelleen suoritetuissa maastoetsinnöissäkään Maria ei löydetty.
Huhtikuun aikana tutkijaryhmässä päädyttiin siihen tulokseen, että Marin katoamisesta tietävä tai Marin tappaja täytyy löytyä neljän henkilön joukosta. Heitä kaikkia oli kuulusteltu jo aiemmin. Ihamaan "isäntä” Uskia, Haminaan syksyllä ilmestynyttä vankilasta Marille kirjeen lähettänyttä Karvosta ja Marin lapsuudenkaveri Tuulolaa oli kuulusteltu Marin taposta epäiltyinä. Ihamaalla majaillutta
Sirpa Miettistä oli kuulusteltu todistajan asemassa. Miettinen tiedettiin myös Jon Uskin tyttöystäväksi.
Vantaan käräjäoikeuden myönnettyä edellä mainittujen henkilöiden matkapuhelimiin televalvontaluvat tietojen tarkka analysointi tuotti vihdoinkin jo tain uutta. Kaikki neljä epäiltyä olivat viettäneet joulukuun 16. päivän iltaa Ihamaalla aina ilta kymmeneen asti.
Siis juuri sen päivän iltaa, jolloin reippaan oloinen Mari oli tavoitettu Uskin kännykästä.
Tämän jälkeen epäillyt olivat lähteneet liikkeelle kohti Mikkeliä, jossa heidän arveltiin viettäneen pari aamuyön tuntia.
Hieman outoa oli se, että Miettinenja Uski olivat siirtyneet Mikkeliin eri reittiä kuin Tuulola. Liikkeellä oli ollut siis kaksi eri autokuntaa.
Tässä vaiheessa heräsi tietenkin kysymys, olivatko Mari ja Karvonen olleet jommassakummassa autossa.
Koska televalvontatiedot eivät antaneet tähän vastausta, asia täytyi selvittää muulla tavalla.
Tiedot kertoivat kuitenkin sen, että Uski ja Miettinen olivat palanneet aamuun mennessä Haminaan, kun Karvonen ja Tuulola olivat taas jatkaneet aamuksi Kuopioon. Mitä yön aikana oli tarkkaan ottaen tapahtunut, yönä, jolloin Marin arveltiin saaneen surmansa? Ja miksi, mitään selvää motiivia ei ollut edelleenkään tiedossa.
Ei motiivia, ei epäiltyä eikä ruumista.
Tutkijaryhmän sisällä alkoi näihin aikoihin esiintyä erilaisia veikkauksia paikkakunnasta, jossa surma olisi tapahtunut.
Ensimmäisenä poliisin tiukkoihin kysymyksiin sai antaa vastauksen Timo Tuulola ja Sirpa Miettinen.
Tutkinnanjohtaja määräsi heidät pidätettäväksi Mari Saaralaisen taposta epäiltyinä.

Läpimurto
Toukokuun 30. päivänä tutkijat olivat jälleen Haminassa, tällä kerralla Miettisen ja Tuulolan ovien takana.
Heidän molempien tavallinen aamu vuokra-asunnoissa vaihtui tunnuksettoman poliisiauton kyyditsemänä Vantaan poliisivankilan karuun selliin.
Koska pakkokeinolain mukaan pidätettyä on esitettävä vangittavaksi viimeistään kolmantena päivänä kiinniottopäivästä, kuulustelut aloitettiin viipymättä heti kiinniottopäivänä. Tutkijat taistelivat aikaa vastaan. Ilman lisänäyttöä vangitseminen ei onnistuisi.
Sirpa Miettisen kuulustelut eivät ottaneet onnistuakseen. Hän heittäytyi hyvin hankalaksi, puhumattomaksi.
Tuulola taas puhui, mutta Marin osalta kuulustelussa ei päästy edelleenkään Ihamaata pidemmälle.
Uutena asiana Tuulola kertoi automatkasta Ihamaalta Kuopioon yhdessä Karvosen kanssa.
Päivä Marin Ihamaalle kuljettamisen jälkeen Uski oli soittanut Tuulolalle pyytäen tätä Karvoselle kuskiksi Kuopioon.
Pientä rahapalkkiota vastaan Tuulola oli ajanut joulukuun 16. päivän illalla noin kello 21.00–22.00 aikaan Ihamaalle omalla autollaan tavaten siellä juuri saunasta tulleet Uskin ja Karvosen.
Miettistä Tuulola ei muistanut nähneensä eikä varsinkaan Maria, vaikka hänet oli tavoitettu puhelimitse Ihamaalta kello 21.40 aikaan.
Yön aikana matkaa oli siis taitettu aina Kuopioon asti, mutta Mikkelissä pysähtyen. Siellä erään pariskunnan asuntoon oli ilmestynyt myös Ihamaan ”isäntä” Uski. Tämän jälkeen Tuulola ja Karvonen olivat jatkaneet edelleen Kuopioon, josta Tuulola kertoi palanneensa Ihamaalle seuraavana päivänä, ensin junalla Kouvolaan, ja sieltä edelleen kaverin kyydillä Ihamaalle ja Haminaan.
Pidätysajan päättyessä tutkinnassa päädyttiin Sirpa Miettisen vapauttamiseen, mutta Tuulolalla oli hyvä syy selailla poliisivankilan asianajajaluetteloa.
Hänet päätettiin esittää vangittavaksi Mari Saaralaisen taposta epäiltynä. Vangitsemisvaatimukseen toi lisäpotkua Tuulolan autosta löytynyt ihmisen veri, jonka dna-tutkimus oli pahasti kesken.
Tuusulan käräjäoikeus vangitsi Tuulolan 3. kesäkuuta 2006 syytä epäillä perusteella, joka antoi tutkijoille tällä kertaa viikon lisäaikaa. Samana päivänä suoritetun kuulustelun jälkeen tutkijat päättivät suunnata Mikkeliin. Tuulola sai taas totutella poliisivankilan arkeen ja tutustua sellinsä seinien töherryksiin.

Metsätie ja punainen mökki
Juttu kaipasi edelleen ratkaisevaa tietoa, käännekohtaa. Lumien lähdettyä toiveet ruumiin löytymisestä olivat myös nousseet, sitä helpottavaa soittoa ei vaan kuulunut mistään suunnasta.
Kesäkuun 8. päivän aamuna Vantaan poliisivankilan vartija otti yhteyttä jutun toiseen päätutkijaan tutkintavanki Tuulolan pyynnöstä. Hänellä olisi kuu lemma jotain asiaa tutkijalle.
Hieman ennen asianajajan kanssa iltapäivälle sovittua kuulusteluajankohtaa tutkija avasi Tuulolan vahvasti lukitun sellin oven.
Tutkija huomasi heti Tuulolan käytöksessä jotain poikkeavaa.
Tuulolan noustessa istumaan hänen kädestään putosi lattialle poliisivankilan kirjahyllyn valikoimaan kuulunut paksu pokkari.
Kannessa luki isoin kirjaimin ”Peloista pahin”. Ensimmäiset sanat kertoivat tutkijalle heti mistä on kysymys.
Tuulola oli valmis kertomaan yön tapahtumista, siitä miten Mari Saaralainen oli saanut surmansa.
Seuraavan kahden tunnin aikana Tuulola kertoi asianajajansa läsnä ollessa yöllisestä automatkasta Ihamaalta Mikkeliin yhdessä Marin ja Karvosen kanssa. Liikkeellä oli oltu Karvosen autolla.
Tuulola kertoi automatkan sujuneen sinänsä hyvin. Mitään riitaa Tuulola ei muistanut, hän oli tosin nukahdellut matkan aikana.
Matkaa oli taitettu Taavetin ja Ristiinan kautta Mikkeliin, mutta kahdella pysähdyksellä.
Taavetissa oli pysähdytty ensin Essolle tankkaamaan, mutta Ristiinan lähellä oli tapahtunut jotain aivan muuta.
Ennen Ristiinaa Karvonen oli kääntänyt auton päätieltä pimeälle hiekkatielle jatkaen sitä kilometrin verran, kunnes kääntänyt vielä pienemmälle, punaisen mökin pihaan johtaneelle tielle.
Pysähdyksen tarkoitus oli ollut tarpeilla käynti. Käännettyään auton mökin pihassa Karvonen oli ajanut hetken matkaa takaisinpäin, mutta pysäyttänyt auton mökille johtavalle pimeälle tieosuudelle. Kaikkien noustua autosta tarpeilleen Karvonen oli saanut yllättäen raivokohtauksen, haukkunut Maria ja avannut auton takaluukun. Selin seissyt Tuulola oli nähnyt Karvosen kädessä vasaran ja seuraavaksi tilanteen, kun Karvonen oli lyönyt kyykyssä ollutta Maria vasaralla pään seudulle.
Heti lyöntien jälkeen Karvonen oli raahannut Marin syvemmälle metsään ja heittänyt samalla vasaran kädestään. Pian tämän jälkeen Tuulola kertoi kuulleensa veden loiskahduksen. Vaikka pahoinpitelyn kohteena oli Tuulolan lapsuuden kaveri, Tuulola ei ollut kyennyt muuhun kuin siirtymään takaisin autoon. Karvonen oli kohta ilmestynyt kuljettajan paikalle ja matka oli jatkunut Mikkeliin, ilman Maria.
Kuulustelun yhteydessä Tuulola lupautui varmistamaan kertomuksensa todenmukaisuutta näyttämällä surmapaikan.
Tutkijaryhmässä odotettiinkin jo kuulustelun päättymistä ja automatkaa Ristiinan maaseutumaisemiin.
Alkuillan aikana neljä autokuntaa suuntasi kulkunsa valtatie kuuden varrella sijaitsevaan Taavettiin, josta etsintä päätettiin Tuulolan kertomuksen perusteella aloittaa. Kahvitauon jälkeen Taavetista suunnattiin Ristiinan kautta Mikkeliin johtavalle valtatielle.
Näin varsinainen surmapaikan ja Mari Saaralaisen ruumiin etsintä oli alkanut. Aina puolille öin kestäneet etsinnät eivät kuitenkaan tuottaneet toivottua tulosta. Tämä loi tietenkin pientä epävarmuutta tulevaan ja epäonni päivän etsinnöissä alkoi näkyä myös Tuulolan kasvoilla.
Tukevan hotelliaamiaisen jälkeen kaksi seuraavaa päivää tutkijaryhmä vietti samoissa Ristiinan eteläpuolen maisemissa.
Tuulolan kuvaus surmapaikasta oli edelleen avainasemassa. Tutkijaryhmän piti löytää sopiva tieprofiili, joka päättyi punaisen puurakennuksen pihaan. Mökkimäisen rakennuksen katolta täytyi löytyä iso valonheitin ja pihasta valopylväs.
Kolmantena etsintäpäivänä saatiin virka-apua rajavartiolaitokselta. Toinen päätutkija nousi rajavartiolaitoksen helikopteriin Ristiinassa yrittäen paikallistaa sopivaa tieprofiilia ja punaista mökkiä Ristiinan ja Taavetin välisen tieosuuden varrelta. Tie osuutta riitti useiden kymmenien kilometrien verran.
Päivä päättyi kuitenkin jälleen tuloksettomana. Vaikka Tuulolalle koitti vapaus, hänen kuulustelujaan jatkettiin seuraavien viikkojen aikana.
Kesäkuun 8.–10. päivinä 2006 suoritettujen etsintäpäivien aikana otettiin vielä yksi merkittävä askel.
Arto Karvonen pidätettiin Mari Saaralaisen taposta epäiltynä. Karvonen tavoitettiin nopeasti Kuopion poliisivankilan tiloista, mutta muutaman päivän kuluttua samaa valtion vettä ja leipää tarjoiltiin Vantaan poliisivankilassa.
Karvosen asuntoon ja autoon suoritettiin kotietsinnät ja erilaisia teknisiä tutkimuksia.
Ennen Vantaalle siirtoa paikallinen käräjäoikeus käsitteli Karvosen vangitsemisvaatimusta sillä seurauksella, että Karvonen vangittiin todennäköisin syin epäiltynä Mari Saaralaisen taposta. Ennen ja jälkeen vangitsemisistunnon Karvonen ilmoitti, ettei hän edes tunne kyseistä Mari Saaralaista, saati sitten tietäisi koko asiasta mitään. Karvonen vakuutteli myös poistuneensa Haminasta jo 15. joulukuuta.
Juttu oli edennyt muutamassa päivässä ratkaisevan tuntuisesti, mutta jokainen tutkintaan osallistunut tutkija tiesi mitä tuomio edellyttää. Mari Saaralaisen ruumis piti löytää.

Puoli vuotta jatkunut sitkeä työ palkittiin ja kuvaukseen sopiva metsätie löytyi.jpg (336.53 KiB) Katsottu 2862 kertaa

Työvoitto
Kesäkuun lopun ja juhannuksen aikoihin jutun tutkinnassa ei juurikaan edistytty. Useat tutkijat latasivat tai ainakin yrittivät ladata akkujaan kesälaitumilla, kuka missäkin. Kesäloma on aina tervetullut paussi vuoden aherruksen jälkeen, mutta tutkittavan jutun ollessa näinkin ratkaisevassa vaiheessa lomatunnelmaan pääseminen saattaa olla osalle meistä vaikeaa.
Karvosen kuulusteluja toki jatkettiin, tosin niin sanotulla kiisto-linjalla. Hänen vangitsemistaan käsiteltiin kahden viikon välein, toistaiseksi ongelmitta.
Parina päivänä yksi tutkijapari suoritti maastoetsintöjä Suomenniemen itäpuolella ja erilaiset tekniset tutkimukset hoituivat Keskusrikospoliisin rikoslaboratoriossa.
Heinäkuun ensimmäisten päivien aikana jutun tutkinnassa alkoi olla taas liikettä. Kuulusteluja jatkettiin, mutta tärkein tehtävä oli ruumiin etsintä. Tiistaina 4. heinäkuuta kaksi tutkijaa suuntasi jälleen kahdella autolla tutuksi tulleille tieosuuksille. Pitkän helteisen päivän aikana siviilimallisten poliisiautojen matkamittareihin kertyi satoja kilometrejä.
Monessa maatalon pihassa ja pelloilla paikallinen väki ihme teli outoja autoja. Tutkijat pesivät taas päivän hiet ja paarmanpuremat illalla hotellissa.
Seuraavana aamuna toinen päätutkijoista nousi jälleen rajavartiolaitoksen helikopteriin, tällä kerralla Lappeenrannan maasotakoulun urheilukentältä. Toisen tutkijan noustessa korkeuksiin toinen jatkoi tieosuuksia kurvaillen. Koska koko oletettu tutkittava alue oli jo haravoitu, etsittävää aluetta päätettiin laajentaa itään ja länteen akselilla Tuohikotti-Lemi.
Täytyi muistaa, että surma oli tapahtunut pimeänä joulukuisena yönä alueella, joka ei ollut Tuulolalle entuudestaan tuttua seutua.
Hänen sinänsä vilpittömän tuntuisessa kertomuksessa ja surmapaikan kuvauksessa saattoi olla, tai varmasti olikin epätarkkuutta.
Kesäpäivä päättyi kuitenkin jälleen kerran tuloksettomana paikalliseen majoitusliikkeeseen.
Kyseisen päivän selkeänä onnistumisena voinee mainita vain pikkupoikien tulitikkuleikeistä syttyneen metsäpalon sammutustöiden avustaminen Lappeenrannan lähellä yhdessä helikopteria ohjanneiden rajavartijoiden kanssa.
Viikon kolmantena etsintäpäivänä tutkijat suuntasivat tutkijat jälleen valtatie 15:n varrelle. Määrätietoista etsintää piti jatkaa. Marin ruumis piti löytää vaikka tutkijoiden alkuviikosta Vantaan toimistolla lohkaisema ”pois ei tulla ennen kuin löytyy” -kommentti alkoi palata mieleen. Paikan löytämiseksi tutkijat ottivat yhteyttä muun muassa paikalliseen tiepiiriin.
Päivän aikana erään hiekkatien varrella huomattu paikallisen tieurakoitsijan mainoskyltti oli sopiva viimeinen sysäys ottaa yhteyttä alueen asukkaisiin.
Koska tutkijoilta puuttui ratkaiseva paikallistuntemus, kukapa muu olisi ollut parempi opas kuin lumitöitä tekevä pitkään alueella asunut henkilö.
Tavoitettuaan puhelimitse eläkeikään ehtineen yrittäjän tutkija ehti tunnissa tämän maatalon pihakeinuun.
Vaikka etsinnän varsinainen syy ei yrittäjälle selvinnyt, hän varmasti ymmärsi, ettei Vantaan Keskusrikospoliisin yksiköstä ajella satojen kilometrien päähän kovin vähäisen jutun takia. Etsittävän paikan kuvaus ei kuitenkaan tuonut mitään sopivaa paikkaa yrittäjän mieleen. Tutkijan muistivihkoon oli kirjautunut kuitenkin kahden muun paikallisen metsäkoneenkuljettajan yhteystiedot eli puolen tunnin automatka taittui nopeasti pihakeinusta toiseen.
Torstaina 6. heinäkuuta illalla kotoaan henkilökohtaisesti tavoitettu toinen metsäkoneenkuljettaja kertoi, hetken asiaa mietittyään, erään Suomenniemen kunnan alueella sijaitsevan metsästysmajan sopivan punaisen mökin kuvaukseen, samoin majalle johtavan tieprofiilin.
Illan päätteeksi toinen etsintöihin osallistunut tutkija suuntasi ohjeiden mukaisesti metsästysmajalle ja totesi heti paikalle päästyään
paikan sopivan yllättävän hyvin Tuulolan kuvaukseen. Paremmin kuin mikään aikaisemmin tarkastetuista paikoista.
Maantieteellisesti oli palattu alueelle, josta etsintä oli aloitettu kesäkuun alussa Tuulolan opastuksella.
Perjantaina 7. heinäkuuta kello 11.00 aikaan tutkijaryhmä koki suoraan sanottuna riemun hetkiä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
Tunteet olivat pinnassa. Sitkeä työ ja usko siihen olivat tuottaneet tulosta.
Metsästysmajalle aamulla saapunut koiranohjaaja oli tutkijan opastuksella suorittanut ruumiskoirallaan etsintää hartaasti odotetuin tuloksin.
Metsästysmajalle johtavan hiekkatien suuntaisesta ojasta oli löytynyt osittain veden peittämä pahoin mädäntynyt vainaja.
Henkilöllisyydestä ei ollut tietenkään vielä minkäänlaista varmuutta, mutta vaatetuksen ja muiden seikkojen perusteella kyseessä täytyi olla Mari Saaralaisen ruumis.
Omaisille tämä oli luonnollisesti erittäin merkittävä asia, koska heidän kadonneen läheisensä kohtalo oli saamassa lopullisen ratkaisun. Epätietoisuuden oli vihdoin aika antaa tilaa surutyölle, vaikka raskas oikeusprosessi veisi oman aikansa Mortui non silent.
Vainajan löydyttyä alue eristettiin rikospaikkatutkinnan turvaamiseksi. Vainaja sijaitsi kymmenien metrien etäisyydellä hiekkatiestä ojan pohjalla. Muutaman metrin etäisyydellä vainajasta löytyi myös tekovälineeksi sopiva liukuvasara. Loppupäivän kestäneiden tutkimusten päätteeksi vainaja siirrätettiin Mikkeliin siellä suoritettavaa oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta varten.
Vainajan kuolinsyy ja kuolinajankohta -kysymyksiin piti saada vastauksia, toki varmuus myös jo edellä mainittuun henkilöllisyyteen. Seuraavan päivän aikana alustava hammastunnistus antoi vahvan viitteen siitä, että kyseessä oli nimenomaan Mari Saaralainen.
Omaisille asiasta ei tässä vaiheessa vielä ilmoitettu, koska normaalin tavan mukaisesti henkilöllisyyden piti olla luokkaa varma.
Varmuuden tähän antoi 25. heinäkuuta 2006 valmistunut dna-tutkimus.
Vainajalle suoritettu oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus kertoi karua, mutta Tuulolan kertomukseen sopivaa kieltään vainajan kuolinsyystä. Lääninoikeuslääkärin lausunnosta ilmeni, että kuoleman oli aiheuttanut kallonmurtuma ja aivovamma, jotka olivat syntyneet päähän kohdistuneen tylpän ulkoisen iskun tai iskujen aiheuttamana. Vainajat eivät vaikene.

Omaisten epävarmuus sai vihdoin antaa tilaa surutyölle. Ruumiin löytyminen oli suuri helpotus kaikille..jpg (384.3 KiB) Katsottu 2862 kertaa

Todistelu
Vaikka tutkijoilla oli nyt kertomus yön tapahtumista ja Marin ruumis oli löytynyt, tutkinnan onnistunut loppuun saattaminen vaati yhä huolellisuutta. Tutkintavankeudessa istuneen Karvosen kuulusteluja jatkettiin Vantaan vankilassa. Karvonen kiisti edelleen surman, mutta eräänä päivänä hän kertoi automatkastaan Haminasta Mikkelin kautta Kuopioon.
Karvosen kertomus matkasta oli pääpiirteittäin sama kuin Tuulolalla, mutta Marista ja kohtalokkaasta pysähdyksestä Suomenniemellä hän ei maininnut mitään.
Tutkinnassa oli syytä pohtia rikosnimikettä, koska jutussa oli tapon sijasta murhaankin viittaavia piirteitä.
Epäillyn kannalta asia oli myös merkittävä, koska murhasta tuomitaan elinkautiseen vankeusrangaistukseen, kun taposta taas määrävuotiseen eli rikoslain 21 L 1 § mukaan vähintään kahdeksan vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Yksi tähän vaikuttava seikka oli, että Karvonen ajoi auton lopulta useiden kilometrien päähän päätiestä. Miksi näin, jos kyseessä oli pelkästään tarpeilla käynti? Karvonen oli osannut ajaa auton metsästysmajan pihaan yön pimeydessä ilman harhailua. Oliko Karvonen tehnyt päätöksensä Marin surmaamisesta jo aikaisemmin, jos oli niin missä vaiheessa?
Eräänä heinäkuun iltana toinen päätutkija ajoi kyseiselle alueelle tavoittaen kaksi aivan tapahtumapaikan lähellä asuvaa paikallista yrittäjää, lahjatavaraliikkeen myyjän ja maanviljelijän. Heillä molemmilla oli mielenkiintoiset havainnot syksyltä 2005 auto kunnasta, jolla ei ollut liikkeellä paikallisia asukkaita vaan pariskunta, joista miehen tuntomerkit sopivat ehkä liiankin hyvin Karvoseen.
Varmuutta tähän Karvosen mahdolliseen aiempaan käyntiin alueella ei kuitenkaan saatu.
Esitutkinnan loppuvaiheessa kuulusteltiin myös edellä mainittu Ihamaan talon ”isäntä” Uski ja puhumattomaksi heittäytynyt Miettinen. Heidän kertomuksensa yön tapahtumista tuki lopulta myös yön tapahtumia ja Tuulolan kertomuksen luotettavuutta.
Elokuun loppupuolella reilun puoli vuotta kestäneen, henkirikokseksi paljastuneen katoamistapauksen esitutkinta-aineisto toimitettiin Lappeenrannan kihlakunnansyyttäjälle. Rikosta voitiin pitää selvitettynä, vaikka sen motiiviin ei tutkinnassa saatu selkeää syytä.

Tekoase löytyi maastosta melko läheltä vainajaa.jpg (337.93 KiB) Katsottu 2862 kertaa

Tuomion luku
Poliisin toimittamaan esitutkinta-aineistoon perehdyttyään kihlakunnansyyttäjä jätti lokakuussa 2006 asiassa haastehakemuksen, jossa hän vaati Arto Karvoselle rangaistusta 16.–17. joulukuuta 2005 tapahtuneesta Mari Saaralaisen taposta.
Syyttäjä esitti, että Karvonen olisi tuomittava vähintään 11 vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Syyttäjän näkemyksen mukaan rangaistusta mitattaessa olisi koventamisperusteena otettava huomioon Karvosen aikaisempi rikoshistoria, koska sen ja Saaralaiseen kohdistuneen tapon suhde osoitti Karvosessa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Karvosen tuli menettää myös elokuussa 2005 alkanut ehdonalainen vapaus.
Tapausta käsiteltiin Lappeenrannan käräjäoikeudessa 17. lokakuuta 2006. Kaikki haastetut saapuivat paikalle ja käsittely sujui ongelmitta päivän aikana.
Hieman yllättäen käräjäoikeus antoi asiassa päätöksensä vielä samana päivänä. Käräjäoikeus katsoi tulleen toteen näytetyksi, että Arto Heikki Juhani Karvonen oli tappanut Mari Saaralaisen lyömällä tätä voimakkaasti 2,5 kilon painoisella liukuvasaralla päähän. Yksimielisen päätöksen mukaan Karvosen oli täytynyt ymmärtää, että tämän painoisella esineellä lyönti tappaa ihmisen varsin suurella varmuudella.
Käräjäoikeuden langettamassa kymmenen vuoden ja neljän kuukauden pituisessa ehdottomassa vankeusrangaistuksessa oli otettu huomioon niin syyttäjän esittämä koventamisperuste, mutta myös muutamat ei-lainvoimaiset tuomiot kohtuullistamisperusteena.
Ja kuten arvata saattoi, Karvonen esitti tyytymättömyytensä tuomioon määräaikaan mennessä.

Juuri ennen vappua, 26. huhtikuuta 2007, asiaa käsiteltiin Kouvolan hovioikeudessa. Tuomiosta valittanut Karvonen oli asianajajansa välityksellä esittänyt syytteen ja korvausvaatimusten hylkäämistä, mutta toissijaisesti vaatinut, että hänen katsottaisiin syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen.
Tästä toissijaisuudesta huolimatta Karvonen kiisti menetelleensä syytteessä mainitulla tavalla.
Toukokuun lopussa annettu hovi oikeuden päätös oli kuitenkin yhteneväinen käräjäoikeuden ratkaisun kanssa.
Perusteluissa mainittiin, että hovioikeuden käsittelyssä ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä antaisi aihetta päätyä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen kuin mihin käräjäoikeus oli päätynyt.
Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perusteluineen.

Äidin ilmoittamasta tyttären katoamisilmoituksesta alkunsa saanut sitkeä rikostutkinta ja sitä seurannut oikeusprosessi oli saatu lopullisesti päätökseen.
Omaisten suru ei kuitenkaan lopu koskaan.

[hipsulainen]

Nathalie on tehnyt Marin tapauksesta videon

https://www.youtube.com/watch?v=KW75c5rcaTQ

[closerthanyouthink]

Vai on Are potkassu tyhjää. Olipa jo aikakin.
Pitipä rekisteröityä tännekin vain ja ainoastaan kommentoidakseni tuon yksilön tekemisiä.

Olin "Aren" kanssa samalla ylä-asteella ja sen jälkeen samalla luokalla amiskassa. Tunsin myös aren siskon ja jonkun verran sen kaveripiiriä.
Varsinkin ylä-aste aikoihin tää oli useampien mielestä aikalailla pelottava hahmo, olihan tarkkiksella ja taisi joskus ajella autolla kouluun siis yläaste ikäisenä.

No sitten amiskassa tää sattu tulemaan samalle luokalle mun kanssa, muistan elävästi kun amiskan eka vuosi oli jo alkanut ajat sitten ja tuli tää uusi oppilas luokkaan kesken tunnin. Aikamoinen hiljaisuus tuli, kun moni tästä luokan oppilaista tunnisti Aren.
Liekkö opo tai joku muu taho pakottanut aren jatkamaan opintoja yläasteen jälkeen ja kyllä se näytti alkuun niinkuin menevänkin oikeita raiteita pitkin.
Amiskan tokalla ehkä alko sit homma kusemaan, jäbä ilmesty tunnille yhä harvemmin ja harvemmin. Puhu "Rädystä" (kuopiolaiset tietää) ja miten "ajettiin Puijon hyppyrimäen alastulo rinnettä autolla alas poliiseja karkuun" jne.

Sitten se alko tulla ihan julkisesti esille pamien ja "möyhyn" kans, sai yhen hyvän tyypinkii meidän luokalta sekaantumaan huumeisiin. (moi Mosi)

Pientä konnankoukkua itekkii tuli harrastettua aren kans, myymälävarastelua, autolla rälläilyä jne. Onneks itellä pysy järki päässä loppupelissä.

Ekat tosi pahat jutut tiesin tästä tyypistä varmaan just amiskan tokalla, kertoili ite miten olivat kaverinsa kans hakannu jonkun ukon putken pätkällä niin että "päästä lenti keltasta mälliä metrin korkeelle pitkin koivujen runkoja"
Samalla keikalla olivat mm. rosvonnu kauan aikaa sitten suljetun huvipaikan "Jänistuvat" Puutossalmella.
Tästä reissusta oli Alibissa, muistan, kun oli kirjoitettu että "nuori Arto K"

Varmaan just tämän jälkeen kiersi huhu Amiskassa (amiksessa) että are ois ampunu jonkun. (portsarin ampuminen?)

Tän jälkeen näin Aren kerran joskus vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Myöhemmin sit luin mediasta, että on tappanut naisen nimeltä Mari ja ollut syytettynä jossain piri jutussa Kuopiossa päin, gang 14 tai mikä lie. Kuvottava tyyppi kertakaikkiaan.

Kyllä sitä on kaikenlaista ollu ja kaikenlaista tullu tunnettua. Itekki ollu joskus tällä palstalla syytettyjen penkillä.
Esim tää Are sit yks Räsänen, ketä ammuttiin haulikolla naamaan Petosella joskus, tunsin nuoruudesta hyvinkin.
Sit "Hevi" Haatainen, Bandidos tyyppi. Nähny tätä silloin tällöin vielä nykyäänkin.

Jotenkin harmittavaa ihmishukkaa, kun on nähny jopa tän Aren "normaalin" tai paremman puolen. Ja noitten muitten em.