Yliopiston lehtorilla alaikäinen seksiorja

[t-man]

Hän asui silloin Kuopiossa. Ei ole mitään käsitystä missä päin liikkuu tai mitään. Olin jo unohtanut koko tyypin ennen kuin toi tuli julkisuuteen. Toivon vain, että en enää koskaan törmää siihen.

Asui Kuopiossa kaverin naapurissa Neulamäen alaosassa. Muistan vieläkin kun tuli rappusissa vastaan nuoren tytön kanssa, vuosi oli jotain 2008-2010...ajattelin silloin, että tytär, mutta ei sit vissiin ollutkaan. Puistattaa ajatuskin.

[Oikeus ennen kaikkea]

Pedofiililehtori teki teinille nöyryyttäviä tekoja – Hovioikeus alensi rangaistusta
Itä-Suomen hovioikeus alensi myös uhrille maksettavia kärsimyskorvauksia tuntuvasti.

Itä-Suomen hovioikeus on alentanut Kari Olavi Koiviston törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamaa tuomiota. Aiemmin Koivisto käytti nimeä Kari Mauranen.
Hovioikeus tuomitsi Koivistolle vuoden ehdotonta vankeutta. Alennusta käräjäoikeuden tuomioon tuli neljä kuukautta.
Samalla myös uhrille maksettavat kärsimyskorvaukset alenivat roimasti. Käräjäoikeus määräsi maaliskuussa 2023, että Koiviston on korvattava uhrille 20 000 euroa kärsimyksestä. Hovioikeus määräsi korvaukseksi 8 000 euroa.

Hovioikeus piti asiassa pääkäsittelyn Koiviston valitettua käräjäoikeuden tuomiosta.
Valituksessaan Koivisto vaati syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti hän vaati, että Helsingin hovioikeuden tammikuussa 2017 antama 11 vuoden vankeustuomio katsotaan riittäväksi myös myöhemmin käsitellystä rikoksesta.
Syyttäjä ja uhri vastustivat Koiviston vaatimuksia.

Hovioikeuden katsoi, että oikeuskäytäntö ja Koiviston aiempi tuomio huomioituna oikeudenmukainen tuomio myöhemmin käsitellystä tapauksesta on yhden vuoden vankeusrangaistus.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/01db ... 33f24a850a

[Kukkia_hatussa]

Tästähän on kirjakin julkaistu.
Lehtikanto, Katariina; Tyttö joka sai kaulapannan.

Kuuntelin juuri äänikirjana, sangen karmiva tarina.

[Collie]

Pedofiililehtori teki teinille nöyryyttäviä tekoja – Hovioikeus alensi rangaistusta
Itä-Suomen hovioikeus alensi myös uhrille maksettavia kärsimyskorvauksia tuntuvasti.

Itä-Suomen hovioikeus on alentanut Kari Olavi Koiviston törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saamaa tuomiota. Aiemmin Koivisto käytti nimeä Kari Mauranen.
Hovioikeus tuomitsi Koivistolle vuoden ehdotonta vankeutta. Alennusta käräjäoikeuden tuomioon tuli neljä kuukautta.
Samalla myös uhrille maksettavat kärsimyskorvaukset alenivat roimasti. Käräjäoikeus määräsi maaliskuussa 2023, että Koiviston on korvattava uhrille 20 000 euroa kärsimyksestä. Hovioikeus määräsi korvaukseksi 8 000 euroa.

Hovioikeus piti asiassa pääkäsittelyn Koiviston valitettua käräjäoikeuden tuomiosta.
Valituksessaan Koivisto vaati syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti hän vaati, että Helsingin hovioikeuden tammikuussa 2017 antama 11 vuoden vankeustuomio katsotaan riittäväksi myös myöhemmin käsitellystä rikoksesta.
Syyttäjä ja uhri vastustivat Koiviston vaatimuksia.

Hovioikeuden katsoi, että oikeuskäytäntö ja Koiviston aiempi tuomio huomioituna oikeudenmukainen tuomio myöhemmin käsitellystä tapauksesta on yhden vuoden vankeusrangaistus.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/01db ... 33f24a850a

Aina voi luottaa Itä-Suomen hovioikeuteen lasten hyväksikäyttäjien tuomioiden alennusautomaattina. Siellä on varmaan paljon noita lasten hyväksikäyttäjiä työskentelemässä jotka alentavat aateveljiensä ja -sisariensa entisestään alhaisia tuomioita törkeistä rikoksista.

[Jenku]

Mitä vitun helvettiä, että alennettu tuomio?!

[Sienisalaatti]

Niin no, mikäpä hovioikeus näitä ei aina välillä alentelisi. Sairasta paskaa kyllä, kieltämättä mietityttää hovioikeuden jäsenten motiivit.

[Leppäkeihäs]

Kuuntelin tästä tapauksesta tehdyn kirjan. En nyt aivan tarkkaan sitä kuunnellut, kun tein muuta siinä samalla mutta aivan järkyttävä tapaus. Kirjassa uhrista käytetään nimeä "Minttu". Vaikea ymmärtää tuon tekijän, Maurasen, ajatusmaailmaa. Joka tapauksessa mies on saattanut tehdä järkyttävyydeltään hirveitä tekoja.

Miehellä on ollut omia lapsia ja vaimo. Mitenkähän hän on niiden kanssa käyttäytynyt? Ja onkohan pitänyt yhteyttä lapsiinsa, silloin kun Minttu asui hänen kanssaan?

[Leppäkeihäs]

Oliko itä- suomesta täää rehtori? Mikähän mahtaa olla oikea asuinpaikka? Sama törkeys on siis saanut jatkoa.

Ei siis ollut rehtori mutta lehtori kylläkin.

En tiedä missä mies on syntynyt mutta pohjois-Savossa ja pohjois-Karjalassa näyttää Maursia olleen ja ihan julkisissa ja vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Selasin vähän netistä, niin ei kovin yleinen sukunimi ole, olettaisin, että samaa sukua kaikki Mauraset. Aiemmin on ollut suvulla nimenä Maurojeff. Ilmeisesti sitten viime vuosisadan alussa sumunimi on suomennettu Mauraseksi-

[Sienisalaatti]

Oliko itä- suomesta täää rehtori? Mikähän mahtaa olla oikea asuinpaikka? Sama törkeys on siis saanut jatkoa.

Ei siis ollut rehtori mutta lehtori kylläkin.

En tiedä missä mies on syntynyt mutta pohjois-Savossa ja pohjois-Karjalassa näyttää Maursia olleen ja ihan julkisissa ja vaikutusvaltaisissa tehtävissä. Selasin vähän netistä, niin ei kovin yleinen sukunimi ole, olettaisin, että samaa sukua kaikki Mauraset. Aiemmin on ollut suvulla nimenä Maurojeff. Ilmeisesti sitten viime vuosisadan alussa sumunimi on suomennettu Mauraseksi-

Kuulemma ei ainakaan Pohjois-Savosta ole, vaikka siellä rehtorina vaikuttikin. Joidenkin lähteiden mukaan olisi Keski-Suomesta. Tieto saattaa löytyä tästä langasta, muistelen siitä olleen jotain keskustelua.

[tutkijax]

Mahtaa lapset olla ylpeitä isästään.

[Kakkahattutäti]

Luin tämän tapauksesta kertovan kirjan. Oli kyllä järkyttävää luettavaa.
Kirja voisi toimia sosiaalipuolella oppikirjana siitä, miten huonoista lähtökohdista tulevat, emotionaalisesti deprivoidut nuoret voivat joutua todella vahingollisiin kuvioihin ilman, että kukaan tajuaa puuttua. Toisaalta vaikeahan se on asiaan puuttua, jos nuori itse ei mitään kerro. Tässä tapauksessa kaikki luottivat alaikäisen sanomaan, eikä kukaan mennyt tarkistamaan, missä hän oikeasti asuu. Vanhempia asia ei kiinnostanut puolen palaneen puupennin vertaa. Erityisesti äidin toiminta ihmetyttää kirjan valossa ihan toden teolla. Miten kukaan voi antaa tuon ikäisen nuoren muuttaa omilleen ilman, että on edes tietoa, missä hän oikeasti asuu. Koulunkäyntikin oli keskeytynyt; tässä vaan luotettiin, että nuori suorittaa koulunsa etänä, sitten joskus.

[sombrero]

Tää pedari on Suomenlinnassa missä sitä käy tapaamassa viikoittain kehitysvammaiselta ja alaikäiseltä vaikuttava pulska tyttö jolle pedari sopertaa rakkaudentunnustuksia... I love you... baby... oooh... baby... I love you... uuhhh....

[Joperius]

https://archive.ph/i5TcI Täältä löytyy tapahtuma-aikaan tytön ylläpitämä blogi

[Pesukarhu]

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aab0 ... a426ba0581
Tässä vielä Iltalehden juttu Mintusta, eri nimellä vaan.

Edelleen, jos pakastin ”maiskahtaa” auki, huurteinen pullo kilahtaa ja jäät kolisevat, Jenna, nyt 24, hätkähtää.

– Entisessä elämässä ne äänet merkitsivät sitä, että kohta tulee turpaan.

Jennan ääni on rauhallinen. Hän kuulostaa ikäistään vanhemmalta. Välillä hän hymähtää tarinaansa kertoessaan kuin ihminen, joka on kokenut paljon – liian paljon.

Ihmiskaupan uhri on usein valmiiksi haavoittuvassa asemassa. Jenna todella oli. Hänen lapsuudenkodissaan oli alkoholi- ja mielenterveysongelmia ja ala-arvoiset asuinolot.

– Talvella huoneeni lämpötila oli alimmillaan kahdeksan astetta. Sähkölämmitystä ei ollut varaa pitää päällä koko ajan. Suihkun lattia oli välillä jäässä. Talossa oli rottia.

– Äiti pyysi viranomaisilta apua, että pääsisimme inhimillisempiin asuinoloihin. Äiti yritti parhaansa, mutta se ei valitettavasti riittänyt.

Jennasta tuli kiltti tyttö, joka ei halunnut kuormittaa äitiään enempää.

– Jäin voimakkaasti ulospäin oireilevan sisarukseni varjoon. Sisaruksen huostaanoton myötä minulle ei tarjottu mitään apua. Kukaan ei kysynyt, miltä minusta tuntuu.

Jennalla oli paniikkihäiriö ja masennusta. Hän viilteli itseään.

– Tämä oli lääkärin ja tietääkseni myös lastensuojelun tiedossa. Paranemisennusteeni oli siinä vaiheessa oli hyvä.

Peruskoulun 7. luokan keväällä vuonna 2011 Jenna tutustui netissä 49-vuotiaaseen mieheen, joka oli tuolloin Itä-Suomen yliopiston lehtori. Jenna oli kokematon 14-vuotias.

– Mitään turvallista mieshahmoa elämässäni ei ollut koskaan ollut. Kroppani oli varsin naisellinen, ja lähdin hakemaan sillä huomiota miehiltä.

Jenna kaipasi huomiota. Että joku kysyisi, miten menee.

Aikuinen mies kysyi kuulumiset ja mielenkiinnon kohteet. Vei katsomaan nähtävyyksiä ja ravintolaan syömään. Ravintolakäynnit olivat Jennan perheessä ylellisyyttä, johon ei ollut varaa.

Mies oli groomingin mestari. Hän tiesi keinot, millä saada kokematon tyttö pauloihinsa.

Ensimmäisenä kesänä mies vei Jennaa ympäri Suomea. Hotelliyöt tuntuivat luksukselta. Mies osti hänelle vaatteita. Se oli uutta tytölle, joka oli tottunut siihen, että talvitakki on syntymäpäivälahja, ei arkinen hankinta.

Mies tarjosi myös alkoholia ja vei baareihin.

– Valtaosaan paikoista pääsin sisään hänen käsipuolessaan, vaikka olin 14-vuotias. Vain kerran minulta haluttiin nähdä paperit ja käännytettiin pois, koska en halunnut niitä näyttää.

Kukaan ei puuttunut siihen, että aikuinen mies liikkui baareissa teinitytön kanssa.

– Tunsin kaiken huomion johdosta olevani arvokas ihminen, josta joku välitti. Halusin päästä pois koulukiusaamisen ja yksinäisyyden keskeltä.

8. luokan syksyllä Jenna muutti miehen luo asumaan. Äidilleen hän sepitti tarinan ”23-vuotiaasta Teemusta.”

– Lopetin koulussa käymisen ja sovin erityisopettajan kanssa, että teen kokeita erikseen. Koululla käytiin palavereita, joissa kirjattiin, että minusta on tehtävä ilmoitus lastensuojeluun. Kukaan ei kuitenkaan tehnyt sitä.

Perhe oli jo ennestään lastensuojelun asiakas. Ehkä sen ajateltiin riittävän.

Jenna ajatteli löytäneensä vihdoin jonkun, joka välittää hänestä. Hän alkoi pitää suhdetta vanhempaan mieheen täysin normaalina.

Muutama miehen tuttava sai tietää erikoisesta asumisjärjestelystä. Alkoi muotoutua tutuksi tuleva kaava: jos joku aavistikin pahaa, hän mieluummin käänsi katseensa pois kuin olisi yrittänyt puuttua.

– Yksi miehen ystävä pani miehen kanssa välit poikki, kun näki minut. Silloin olin vielä 14-vuotias.

Ystävä ei kuitenkaan ilmoittanut poliisille 49-vuotiaan suhteesta alaikäiseen. Eikä kukaan muukaan.

Pian mies alkoi kysellä, kuinka Jenna aikoo osallistua taloudellisesti yhteiseloon.

Joulukuuhun 2011 mennessä hän onnistui painostamaan Jennan prostituutioon, joka jatkui hänen pakoonsa asti.

Sadat miehet kävivät harrastamassa seksiä teinitytön kanssa rahaa vastaan.

"Omistaja” alkoi kontrolloida Jennan liikkumista ja olla väkivaltainen. Miesten käsissä tapahtui painajaismaisia, teini-ikäistä mieltä vakavasti vaurioittaneita asioita.

Jotkut asiakkaat ihmettelivät, että onpas nuorella tytöllä halpa hinta.

– Muuten ei iästäni puhuttu.

Jälleen ne, jotka olisivat voineet auttaa, katsoivat mieluummin pois.

– Olin 15- tai 16-vuotias kun kävin lääkärissä. Olin saanut nielutippurin. Minussa oli selkeitä pahoinpitelyn jälkiä. Lääkäri ei kysynyt jäljistä mitään, ei kysynyt mistä sen ikäinen on saanut sukupuolitaudin eikä ilmoittanut asiaa minnekään.

Jenna ei uskaltanut kertoa kokemastaan kenellekään, koska pelkäsi joutuvansa otetuksi huostaan. Hän kuitenkin piti mieheltä salaa puhelintaan kiinni ja oli uusimatta seksinmyynti-ilmoituksia verkossa.

17-vuotiaana Jenna oli rutiinileikkauksessa, josta aiheutui komplikaatioita. Hänet haettiin kahdesti ambulanssilla sairaalaan.

Kukaan ei ihmetellyt, miksi teinityttö asui avoliitossa itseään yli 30 vuotta vanhemman miehen kanssa.

Jenna yritti paeta. Useita kertoja.

– Terapiassa olen ymmärtänyt, että koin niin normaalin itsenäistymisprosessin kuin se niissä olosuhteissa johtuen oli mahdollista. 17-vuotiaana yritin useita kertoja lähteä. Osa oli henkisiä ja osa fyysisiä irtiottoja. Se oli aikuistumista. Se antoi pikkuhiljaa mulle mahdollisuuden irtautua kuviosta.

Miehen syntymäpäivänä kesäkuussa 2014 pako vihdoin onnistui.

– Puukolla uhkailun jälkeen aloin täyttää matkalaukkua, mitä sinne nyt löysinkään. Paniikissa soitin tuoreelle ystävälleni, voinko tulla hänen luokseen, kun en tiennyt mihin mennä. Vein miehen lompakosta taksirahat, jotka olin itse aiemmin hänelle antanut, ja lähdin.

Jennan mukaan mies yritti vielä maanitella – ja uhkailla – häntä palaamaan.

– Saatuani tekijältä kirjallisen tappouhkauksen olin yhteydessä Kuopion poliisiin. Olin silloin 17-vuotias ja kerroin poliisille, että uhkaaja oli exäni. Ilmeisesti poliisi soitti miehelle, koska uhkailut loppuivat.

– Siinä vaiheessa jonkun olisi pitänyt ottaa koppia.

Jennan mukaan poliisista ei jälkeenpäin löytynyt mitään merkintöjä hänen yhteydenotostaan.

– Pakoon päästyäni kävin sosiaalitoimistossa kasvot pahoinpideltynä. Kerroin, ettei minulla ole rahaa eikä paikkaa mihin mennä. Minua ohjattiin tekemään toimeentulotukihakemus ja sanottiin, että sosiaalityöntekijä ottaisi yhteyttä.

– Ei ottanut.

Jennan mukaan tästäkään käynnistä ja hakemuksen jättämisestä ei ole järjestelemässä mitään kirjausta, joten siihen ei voitu myöhemmin puuttua.

Jenna jäi asumaan sen miehen luo, jonka luokse pakeni. Heistä tuli pari ja hänestä vain 17-vuotiaana pienten lasten äitipuoli. Mies ei vielä tuolloin tiennyt, mitä Jenna oli joutunut kokemaan.

Jenna ryhtyi hankkimaan rahaa alalla, jonka hän tunsi. Hän vastasi seksialalla toimivan yrityksen palkkalistoilla viesteihin ja puheluihin. Seksityö fyysisessä kontaktissa olisi ollut hänelle mahdottomuus. Se tuntui hänestä ajatuksenakin inhottavalta.

Noin vuoden ajan hän jaksoi.

– Sitten aloin oireilla yhä voimakkaammin aina, kun avasin tietokoneen.

Samoihin aikoihin hän kävi toimintaterapiassa, jota kautta oli tarkoitus edetä työkokeiluun työpajalla. Sitä ei koskaan tapahtunut.

Jenna romahti.

Syksyllä 2015 hän otti yhteyttä Pro-tukipisteeseen. Hän lähetti sinne pienen tapahtumakuvauksen ja kysyi mahdollisuutta saada tukipisteen kautta yhteys poliisiin. ”Parisuhteesta” innostunut pikkutyttö oli poissa – nyt Jenna ymmärsi miehen toiminnan täyttäneen parituksen kriteerit.

Oikeasti kyse oli vielä vakavammasta rikoksesta.

Helsingin poliisi tutki asiaa alusta alkaen ihmiskauppana. Se tuli yllätyksenä Jennalle, jonka epäinhimilliseen kohteluun kukaan ei ollut useiden vuosien aikana puuttunut.

– Poliisien ja asianajajan reaktioista huomasin ekaa kertaa sen, miten järkyttäviä juttuja olin joutunut kokemaan. Kaksi aikuista miestä vakavan rikollisuuden tutkintaryhmästä tarvitsi välillä taukoja, kun kerroin elämästäni.

Poliisitutkinnan myötä Jenna sai lähetteen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Hän tarvitsi apua paitsi menneen käsittelemisessä, myös uudessa arjessaan. Tukena hänen silloisen kotikaupunkinsa sosiaalipalavereissa toimi auttamisjärjestelmän työntekijä.

– Hän opasti sossuja, miten toimia ja oli kuuntelevana korvana, kun itkin sosiaaliviranomaisten toimia.

Jenna koki, että sosiaaliviranomaiset pompottivat heidän perhettään eikä hän saanut tarvitsemaansa tukea. Hän oli työkyvytön, taloudellisesti tiukilla, vuokranmaksu sakkasi ja koko perhe tarvitsi apua vaikeassa elämäntilanteessa.

Jo marraskuussa 2015 sosiaaliviranomaiset saivat tietää Jennan olevan ihmiskaupan uhri, mutta asiakirjojen mukaan hänen yksilöllinen palveluntarpeensa kartoitettiin vasta elokuussa 2016.

Sosiaaliviranomaisten toiminta nousee outoon valoon myös oikeudenkäyntien yhteydessä.

– Käräjäoikeuskäsittely oli Helsingissä. Jouduin lainaamaan tädiltäni rahaa, että pystyin matkustamaan oikeudenkäyntiin, johon minut oli velvoitettu tulemaan. Hotellin maksoi asianajajani.

– Hovioikeuskäsittelyn aikana rahatilanne oli sen verran parempi, että mieheni pystyi tulemaan tuekseni Helsinkiin.

Jennalle ei annettu asiakkuutta aikuissosiaalityön puolelta, vaan hänen asioitaan hoidettiin perheen lastensuojeluasiakkuuden kautta. Se tarkoittaa, että lapset saavat täysi-ikäiseksi tultuaan tutustua Jennaa koskeviin tietoihin. Myös lasten äiti näkee ne.

Suljetuin ovin käydyssä oikeudenkäynnissä Jenna halusi kohdata tekijän silmästä silmään.

– En halunnut sermiä, koska tekijä on erittäin dominoiva, ja hän olisi kokenut sermin voitokseen. Sen verran tunsin hänen ajatusmaailmaansa. Ajattelin, että en halua antaa hänen voittaa enää mitään.

Turvaa toi asiaa tutkineiden poliisien läsnäolo.

– He kysyivät erikseen, toisiko heidän läsnäolonsa minulle turvallisuudentunnetta.

Juttu eteni Helsingin hovioikeuteen, joka tammikuussa 2017 korotti käräjäoikeuden antaman 9 vuoden ja 4 kuukauden vankeusrangaistuksen 11 vuoteen.

– Tuomio oli hyvä. Se, että tekijä kuitenkin pääsi melko pian avovankilaan, aiheutti minussa pelkoa ja suuttumusta.

Jenna kertoo päässeensä traumaterapiaan vasta kaksi vuotta sitten.

– Aiemmin en siihen päässyt, vaikka olisin halunnut.

Nyt hän käy viikoittain.

– Iso osa siitä on toistaiseksi ollut entisen kotikaupungin sosiaalitoimen toimien aiheuttamien traumojen purkamista. Lääkärini totesi, että niistä on syntynyt erittäin traumaattinen kokemus. Vasta vähitellen olemme päässeet käsittelemään muutakin. Pientä edistystä on tullut.

Pitkäaikainen terapia on Jennan tapauksessa välttämätöntä.

– Traumaterapeutin mukaan minulla on hyvä mahdollisuus kuntoutua niin sanotusti normaaliin elämään, mutta työkykyni ei todennäköisesti palaa.

Jennalla on arjessaan kolme tuntia viikossa tukihenkilö.

– Käyn terapiassa läpi niin rankkoja asioita, että tällä hetkellä tukihenkilön päätehtävänä on viedä ajatuksiani pois terapiasta. Hän yrittää saada minua kodin ulkopuolelle.

Jenna käy myös ravitsemusterapiassa, koska hänellä on traumaperäisiä syömiseen liittyviä ongelmia. Trauma teki useista normaalielämän toiminnoista mahdottomia.

– Itselleni ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys pestä hampaita päivittäin, mutta ihmiskaupan myötä pesusta tuli sula mahdottomuus.

Ennen ihmiskauppaa Jennalta poistettiin yksi pysyvä hammas, sen aikana muutama. Sittemmin lisää kolmessa eri operaatiossa.

– Mulla ei ole hampaita. Ei yhden yhtä. Viimeiset 16 jouduttiin poistamaan viime marraskuussa, siitä lähtien olen ollut ilman hampaita. Mitään kovaa en pysty puremaan ja sitkeä liha on hankalaa syödä. Krooniset kivut ovat jatkuvat.

Jennan kynnys liikkua kodin ulkopuolella on edelleen iso. Hän pelkää törmäävänsä entisiin asiakkaisiinsa. Painolastia lisäävät tekijän aikoinaan verkkoon lataamat kuvat ja videot.

– Hän kuvasi niitä minun tietämättäni.

Painajaisen muistaa paitsi mieli, myös keho.

– Unilääkkeistä huolimatta huudan, potkin ja lyön unissani. Etenkin lantion alueella on kroonisia kipuja, joilla epäilen olevan yhteyttä menneeseen.

Viimeiset seitsemän vuotta Jenna on elänyt parisuhteessa saman miehen kanssa, jonka luokse hän ihmiskauppaa pakeni.

– Aviomieheni on tosi tärkeä ja oikeastaan ainoa tukipilarini arjessa. Parisuhde ja lemmikkieläimet ovat minulle tosi tärkeitä.

Kodin jääkaapin ovessa on aviomiehen lasten kirjoittama lappu, joka on osoitettu Jennalle. Siinä lukee: olet rakas.

– Parhaita hetkiä ovat ne, kun koko perhe on koossa ja teemme jotain yhdessä. Mieheni lapsilla ei ole muistikuvaa ajasta, jolloin en ollut heidän elämässään. He ovat minulle tärkeitä.

Ystävyyssuhteita Jennalla ei ole. Lähimpänä ystävää on hänen tukihenkilönsä.

– Omanikäisteni seurassa tunnen olevani kuin toiselta planeetalta, koska olen joutunut oppimaan tiettyjä juttuja. Jos joku haluaisi tutustua minuun paremmin, joutuisin avaamaan historiaani. Se säikäyttäisi.

24-vuotiaana hänellä on vielä paljon kokematta ja tekemättä, kunhan menneisyyden aiheuttamat haavat saadaan parannettua. Jenna luottaa siihen, että hänellä on toivoa.

– Mulla on aina ollut vahva halu päästä eteenpäin. Poikkeuksellisen hyvä resilienssi. Vaikka tekijä kidutti mua fyysisesti ja henkisesti, pusken vaan eteenpäin.

Unelmiakin on: ajokortti, ylioppilaslakki ja se, ettei aina olisi rahallisesti ihan niin tiukkaa. Ja että hän jonain päivänä saisi omia lapsia.