Kirjailija Miki Liukkonen on kuollut

[Yrjö Yrjönpoika]

●
Depressio on oikeasti vain helvetillinen vitutustila.

Sopiikin kysyä: "Voiko vitutukseen kuolla?"

Kyllä.!! Kyllä siihen voi kuolla.

[Carelin]

Ei depressio ole vitutustila, vaan pidempi aikainen kehon uupuminen. Se vaan ei jaksa taistella enää vastaan. Se vetäytyy kuoreensa, kun voimat hiipuu.
Masennusta, kun lähtee hoitamaan bentsoilla tai päihteillä, niin oravanpyörä on valmis. Heti kun niitä yrittää vähentää, niin oireet pahenevat.
Kerrassaan vittumainen tauti ja varmasti siksi nykyään niin yleinen kun ihminen ei liiku tarpeeksi. Keho ei kestä stressitiloja, kuten ennen kun oltiin paljon ulkona ja liikuttiin jatkuvasti. Nyt istutaan kotona joku helvetin älynäyttö nokan edessä ja ruokailutavat on mitä on.

[viivahattu]

Vaikeasti masentunut ihminen ei jaksa käydä välttämättä edes suihkussa, ja esimerkiksi kaupassa se käy vain sen verran kuin on ehdottoman pakko. Jotkut eivät juuri ollenkaan syö, mutta vettä ihmisen toki on pakko juoda. Joidenkin masentuneiden päiväohjelma koostuukin vesilasillisesta silloin tällöin, vessassa käymisestä ja sohvalla tai sängyssä makaamisesta. Kuulostaako vitutukselta? Lamaannusta se on. Äärimmäistä, murskaavaa lamaannusta.

[LauraIngals]

voisko joku jo tässä vaiheessa päästää meidät tuskista ja kertoa millä tavalla ja missä Miki tappoi ihtesä.

[TheBride]

Olen pohtinut monesti, että miksi jonkun julkisuuden henkilön kuolema aiheuttaa voimakkaita surun tunteita? Mikä psykologinen faktori siinä on takana? Järkipuoli sanoo, että täysin tuntematon, ventovieras ihminen, mutta silti tunnepuoli kuitenkin järkkyy oudosti. Mulla siis tämä Liukkosen kuolema oli kova pala, ja se tuntui absurdilta kun en tosiaan häntä tuntenut, enkä edes ollut tavannut. Itkin monet kerrat ja näin jopa unia hänestä. Outoa.
Olen toki hänen kirjoja lukenut ja seurannut muutenkin hänen uraansa ja somea vuosikaudet.
Surullista. Toivottavasti hänellä on nyt rauha.

[kakkosurpo]

Jos noin voimakkaita tuntemuksia jonkun tuntemattoman tyypin itsari aiheuttaa, niin kyllä minä suosittelisin yhteyden ottoa mielenterveys palveluihin. Luulisin että on isossa pyörässä jo vähän heittoa, mahdollinen laakerivika, jonka taitava psykiatri korjaa pienillä pillereillä.
Eikös tältä Liukkoselta vapautunut joku psykiatri? Tosin en välttämättä hänen palvelujaan suosittele, koska tämä ketjun asiakaskin päätyi itsariin.

[TheBride]

Kiitos vain analyysistä.

Kyllähän tällainen empaattisuus ja maailman tuskan tunteminen on raskasta. Valmistusvirhe varmaankin. Kuitenkin ehkä parempi näin, kuin totaalisen kylmä ja välinpitämätön.

[Knobster]

voisko joku jo tässä vaiheessa päästää meidät tuskista ja kertoa millä tavalla ja missä Miki tappoi ihtesä.

Lääkkeillä tappoi itsensä ja vissiin kotosalla. Ei mitään dramaattista. Näin ainakin kuulin Mikin sukulaiselta.

[LauraIngals]

kiitos

[Phobia]

Olen pohtinut monesti, että miksi jonkun julkisuuden henkilön kuolema aiheuttaa voimakkaita surun tunteita? Mikä psykologinen faktori siinä on takana? Järkipuoli sanoo, että täysin tuntematon, ventovieras ihminen, mutta silti tunnepuoli kuitenkin järkkyy oudosti. Mulla siis tämä Liukkosen kuolema oli kova pala, ja se tuntui absurdilta kun en tosiaan häntä tuntenut, enkä edes ollut tavannut. Itkin monet kerrat ja näin jopa unia hänestä. Outoa.
Olen toki hänen kirjoja lukenut ja seurannut muutenkin hänen uraansa ja somea vuosikaudet.
Surullista. Toivottavasti hänellä on nyt rauha.

Minusta aivan "simppeli" asia. Muusikko/kirjailija tms. voi tulla hyvinkin iholle teoksillaan. Näin hänen elämänsä ja tekonsa tuntuu merkityksellisiltä. Kuolema koskettaa, voi viedä mukanaan ...

OT Therapyn? Diane mahti biisi. Coverihan se toki on.

[QwertyKeyboard]

Olen pohtinut monesti, että miksi jonkun julkisuuden henkilön kuolema aiheuttaa voimakkaita surun tunteita? Mikä psykologinen faktori siinä on takana? Järkipuoli sanoo, että täysin tuntematon, ventovieras ihminen, mutta silti tunnepuoli kuitenkin järkkyy oudosti. Mulla siis tämä Liukkosen kuolema oli kova pala, ja se tuntui absurdilta kun en tosiaan häntä tuntenut, enkä edes ollut tavannut. Itkin monet kerrat ja näin jopa unia hänestä. Outoa.
Olen toki hänen kirjoja lukenut ja seurannut muutenkin hänen uraansa ja somea vuosikaudet.
Surullista. Toivottavasti hänellä on nyt rauha.

Eiköhän siinä ole se, että Miki Liukkonen on samaistuttava henkilö ja ollut esillä. Lisäksi hän vaikutti aika sympaattiselta hahmolta ja kertoili aika paljon elämästään julkisuudessa asioita joihin moni voi samaistua. Jos henkilö vaikuttaa ärsyttävältä tai etäiseltä hänen kuolemansa ei tule samalla tapaa iholle kuin sympaattisen henkilön kuolema.

Esimerkiksi en itse enää pysty kuuntelemaan joskus nuoruudessani fanittamien artistien musiikkia jotka ovat tappaneet itsensä nuorena, koska joka kerta kun kuulen heidän musiikkiaan en enää pysty nauttimaan siitä enää kun tulee vain mieleen se miten he tappoivat itsensä. En ole lukenut Liukkosen kirjoja enkä tiedä pystynkö, koska sekin voi mennä siihen, että en pysty nauttimaan niistä kun mieleen tulee vain Liukkosen itsemurha jokaisen lauseen jälkeen.

Nykyään välttelen tietämästä kuuntelemani musiikin artisteista mitään, koska jos he tappavat itsensä enkä tiedä siitä mitään se musiikki ei mene pilalle samalla ja voin jatkaa sen kuuntelua jatkossakin.

[Phobia]

Olen pohtinut monesti, että miksi jonkun julkisuuden henkilön kuolema aiheuttaa voimakkaita surun tunteita? Mikä psykologinen faktori siinä on takana? Järkipuoli sanoo, että täysin tuntematon, ventovieras ihminen, mutta silti tunnepuoli kuitenkin järkkyy oudosti. Mulla siis tämä Liukkosen kuolema oli kova pala, ja se tuntui absurdilta kun en tosiaan häntä tuntenut, enkä edes ollut tavannut. Itkin monet kerrat ja näin jopa unia hänestä. Outoa.
Olen toki hänen kirjoja lukenut ja seurannut muutenkin hänen uraansa ja somea vuosikaudet.
Surullista. Toivottavasti hänellä on nyt rauha.

Eiköhän siinä ole se, että Miki Liukkonen on samaistuttava henkilö ja ollut esillä. Lisäksi hän vaikutti aika sympaattiselta hahmolta ja kertoili aika paljon elämästään julkisuudessa asioita joihin moni voi samaistua. Jos henkilö vaikuttaa ärsyttävältä tai etäiseltä hänen kuolemansa ei tule samalla tapaa iholle kuin sympaattisen henkilön kuolema.

Esimerkiksi en itse enää pysty kuuntelemaan joskus nuoruudessani fanittamien artistien musiikkia jotka ovat tappaneet itsensä nuorena, koska joka kerta kun kuulen heidän musiikkiaan en enää pysty nauttimaan siitä enää kun tulee vain mieleen se miten he tappoivat itsensä. En ole lukenut Liukkosen kirjoja enkä tiedä pystynkö, koska sekin voi mennä siihen, että en pysty nauttimaan niistä kun mieleen tulee vain Liukkosen itsemurha jokaisen lauseen jälkeen.

Nykyään välttelen tietämästä kuuntelemani musiikin artisteista mitään, koska jos he tappavat itsensä enkä tiedä siitä mitään se musiikki ei mene pilalle samalla ja voin jatkaa sen kuuntelua jatkossakin.

Outoa. Mä kaivan kaiken esille fanittamistani artisteista, ja jos itsemurha, ei haittaa. Manic Street Preachers, Nirvana, The Doors, Joy Division, Tupac jne jne kaikki toimii. Klassikkoja. (tiedän tiedän - ei kaikki oman käden kautta)