Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Tuossa vielä nyt se kysymys ja kuva siitä (aihettomasti) ylistetystä FB-ryhmästä. On esitetty, että koska kukaan ei ihmetellyt lapsen mukaanlähtöä reissulle, niin se olisi OK (ihme logiikkaa sinänsä).
Noh. ER:n kysymyksenasettelussa ei käy mitenkään ilmi että mukaanlähtijä on kysymishetkellä 12 vuotias lapsi. On vain kuva ja kerrotaan luottokaverista (joka voi antaa aivan väärän mielikuvan kysyttäville). Kuvastahan ei voi mitenkään päätellä, että luottokaveri onkin lapsi ja eikä omaa mitenkään ihmeellistä kokemusta. Foorumilaisille on voinut jäädä mielikuva vaikka kuinka kokeneesta luottokaverista eli oikeasta talvivaellusjermusta...
Kommentoijat kyllä lähtevät heti kommenteissaan kertomaan riskeistä mutta eivät tietenkään tienneet kokonaisuutta millä setillä liikenteeseen on oltu lähdössä.
---
Oma kommenttini: 10-12 km päiväsiirtymät tunturisuksilla tilanteessa, jossa tuolla ei ole vielä latujakaan virallisesti tehty eikä tiedä löytyykö mitään kantavaa lumenpintaa mistään on kyllä ollut epärealistista, jopa riskialtista suunnittelua. Kun kommenteissa jo varoiteltiin, että etenemä saattaa kurjimillaan olla vain 1 km/h - ja ER oli varautunut hiihtämään vain 5-6 h eli sen porvarillisen hämärän ajan mitä tuolla jonkinlaista valon kajoa on vähäsen tarjolla tuohon aikaan vuodesta (aurinko ei varsinaisessti nouse).
Siis tuolle retkelle olisi ehkä pitänyt lähteä metsäsuksilla eikä tunturisuksilla. Päiväsiirtymä olisi pitänyt suunnitella 6-8 km mukaan. Joustoa olisi pitänyt olla myös säävarauspäivissä.
Koska emme tiedä koska se paluujunalippu oli varattu, niin onkohan tuossa ollut aikataulupainetekijääkin mukana? Junalippu oli varattuna tietylle päivälle eikä sitä haluttu (tai edes voitu paikkatilanteen vuoksi) vaihtaa myöhemmäksi. Siten on ollut jo kiire määränpäähän eli Pallashotellille...reitin valinnatkin on tehty tunturisuksien mukaan eli tunturin laelle toivossa että siellä olisi vähän kovempaa lunta tarjolla kun lyhyehkö tunturisuksi ei metsälumilla kanna?
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä: "Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
ginganagareboshigin kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 10:08 am
Eli onko Sinulla nyt sataprosenttisen varma tieto siitä, että siellä ei ole ollut tasapainoon vaikuttavia tuulenpuuskia?
On. FMI:n mittaukset.
Ei alle 20 m/s tuulella vielä kukaan lentele yhtään mihinkään. Ei ainakaan mikään enemmän kuin 30 kg painava.
Pieni Liekki annelistisen rikostutkinnan perusteellisista menetelmistä: "Minä en ole nähnyt tuomiota, mutta aiheeseen perinpohjaisesti perehtymällä..."
Hetta-Pallas on yksi suosituimmista talvivaellusreiteistä ja nimenomaan siellä suositellaan vakavampi harrastuksen aloittaminen koska siellä on tupia sopivien etäisyyksien päässä toisistaan. Toki siellä on myös korkeuseroja. Se, että vaeltajat olivat "kesäreitillä" ei ole mitenkään erikoista. Niin sanottu talvireitti kulkee lännempänä ja alempana, mutta se ei ole kaamosaikaan vielä käytössä. "Kesäreittiä" ovat muutkin hiihtovaeltajat menneet. On aivan eri asia hiihtää raskaassa umpihangessa alempana läntisellä talvireitillä kuin korkeammalla tunturissa jossa lunta on vähemmän, tämän vuoksi tiettyyn aikaan talvesta, tietyllä kelillä tuo "kesäreitti" nimenomaan on parempi hiihtämiseen. Toki siinä tulee ottaa sitten keli huomioon kun ylös tunturiin nousee. Hirmukelillä sitä ei tietenkään kannata seurata, koska se kulkee tunturien päällä, mutta me emme tiedä milloin hirmukeli on näillä vaeltajilla alkanut. Kuuleman mukaan neljä ensimmäistä vaelluspäivää hiihtokeli on ollut oikein hyvä. Jos viimeiselle Taivaskeron satulaan nousevalle päivälle ei olisi sattunut 20m/s tuulta niin kaikki olisi voinut päättyä hyvin.
Hiihtovaeltajat Suomessa eivät keskimääriin mitään lumivyöryreppuja kanna mukanaan. Aina voi jälkiviisastella että olisiko pitänyt tässä tapauksessa, mutta normi se ei ole.
Pallaksella tehdyissä hiihtovaelluksissa ei yleensä ole parinkympin pakkasen lisäksi tuulta 20 m/s. Kun näkyvyys tuolla satulassa tipahtaa viiteen metriin, ja sukset ja sauvat on jo menetetty ja tuuli puhaltaa tuota luokkaa kohti kurua, niin sinne ajautuminen ei ole kovin ihmeellistä. Joko sinne on ajauduttu pikkuhiljaa liikkuessa kohti hotellin suuntaa, tai sitten todennäköisemmin, koska häke-puhelu oli jo soitettu (ja tuolloin jonkun uutisen mukaan oltu vielä "reitillä") ja sukset ja sauvat jo menetetty, eli varsinainen vaellus loppunut ja siirrytty selviytymis-moodiin, on tarkoitus ollut ylipäätään päästä pois ylhäältä pahasta kelistä alas mahdollisimman nopeasti, jolloin on laskeuduttu siitä mistä pystyy. Ehkä luullen, että satula oli jo kuljettu. Joka tapauksessa typerää tällä palstalla kritisoida vaeltajia sinne menemisestä. Itse asiassa jo kesällä tuosta kulkiessani muistelen, että polku kulkee hetken rinteessä joka viettää kuruun ja tältä se näyttää myös kartalla.
Yleisohjeena ja -periaatteena talvivaelluksella on tosiaan se, että hyvä teltta ja majoittumisvälineet sekä taito käyttää niitä tulee olla mukana. Esim. taannoin kokeneet suunnistajat Käsivarressa liikkuivat tuvalta tuvalle ilman telttaa talvella ja tuli myräkkä ja huonosti meinasi käydä. Mutta tässä tapauksessa, kun ollaan viimeistä vaelluspäivää vaeltamassa kohti Pallas-hotellia, ja ollaan jo Taivaskeron kohdalla satulassa, olisi järjetöntä jäädä sinne kaikista korkeimpaan kohtaan virittelemään telttaa 20m/s tuulessa. Järkevää olisi pyrkiä alas, joko kohti kohti hotellia, tai jostain muualta. Ei kuitenkaan Pyhäkuruun. Mutta kuten todettu, tuolla näkyvyydellä ja kelillä paikan hahmottaminen on vaikeaa. En myöskään allekirjoita taannoin Retki-lehdessä ollutta väitettä että tärkeintä talvivaelluksessa olisi GPS. Whiteoutissa se ei varsinaisesti paljoa kerro, ellei ole reitti piirretty valmiiksi ja niin edelleen, ja siltikään se ei lumilipoista ja muista varoita, jolloin sokea pisteen seuraaminen laitteelta voi koitua kohtalokkaaksi nolla-näkyvyydessä. Olen myös ollut Alpeilla kesäkelillä vuoren rinteessä polulla ihmettelemässä GPS:n antamaa sijaintia joka toistamiseen näytti sijainnin tunnin matkan päähän oikeasta eikä se korjannut sijaintia ajan kanssakaan. Maastonmuotojen ja rakennusten avulla paikantaminen kuitenkin onnistui ja GPS palautui oikeaan vasta paljon myöhemmin.
Mitä tästä tapauksesta opitaan? Tosi vaikea sanoa. Aina voidaan kritisoida lähtemistä ylipäätään, ja hiihtovaelluksessa on vaaransa. Nammalakurusta tuskin on lähdetty tieten tahtoen puskemaan kovaan tuuleen, eikä se siellä alempana niin kova tuuli ole ollutkaan kuin myöhemmin ylhäällä. Missä kohdin matkaa tuuli on sitten yltynyt mahdottomaksi, vaikea sanoa. Mutta kun on, on jo soitettu häkeen. Varsinaista virhettä en tässä näe, keliolosuhteet ovat ollee poikkeukselliset ja se, että ne ovat muuttuneet tuollaisiksi juuri tuossa kohtaa on kyllä huonoa tuuria. Moniko hiihtovaeltaja "palaisi takaisin" tuossa kohtaa kun viimeinen päivä menossa ja tuon satulan ylityksen jälkeen enää alamäki hotellille.
Viimeksi muokannut Miete, Pe Tammi 05, 2024 10:56 am. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jokukukavaan kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 8:02 am
Koittakaa nyt tajuta, että tuo tili lasten koulunkäynnin hyväksi on tarkoitettu HEIDÄN OMILLE LAPSILLEEN!
Ihan fiksu ajatus. Kukka-astelmat maksavat ja kun kaikki laittavat sen rahana tilille siitä saattaa isälle apua olla kun hän tukee lapsia koulun käynnissä.
meilläpäin on kyllä edelleen maksuton koulutus, eikä lapsia tarvitse tukea rahallisesti heidän sitä hyödyntäessään.
Koulunkäyntiin taitaa silti rahaa mennä. Varusteet muun muassa kouluun maksaa urheilu, vaatetus esimerkiksi ja mistä me tiedämme mikä ajatus heillä koulun käynnistä jatkossa on vaikkapa toisen asteen suhteen? Heillä voi olla toiveita vaikka käydä koulua Suomen ulkopuolella. Vaatiihan se koulunkäynti myös sen että arki kotona sujuu. Että on ruokaa, vaatetta ja yleensäkin se koti.
Aktiivinen perhe ovat ja aktiivisella perheellä rahaa kuluu eri tavalla. Kyllä se vaikuttaa, että tulot jäävät yhden aikuisen varaan.
Uskon, että isä itse tietää mitä tarvitsevat. Pitää myös ymmärtää isän järkytys. Ihan varmasti hän miettii kaikkea tällä hetkellä kuten sitä taloutta ja pärjäämistä yleensäkin yksin vanhempana.
TheFirstFate1 kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 6:17 am
Ei ollut lumivyöryreppuja noilla mukana vaikka nainen oli liikunnanopettaja... Oliko usko siihen, ettei Suomessa tarvita lumivyöryreppua syy sille miksi lopulta kuolivat - ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Itse Lentokentän turvatarkastuksessa näkyy joka talvi noin joka kolmannella matkustajalla näitä reppuja jotka pelastaa lopulta sen hengen, mutta eihän nyt Suomessa niitä tarvi.
Ei Suomessa tarvita lumivyöryreppuja, se lienee syy. Ellei ehdoin tahdoin hakeudu niille muutamalle alueelle ja rinteisiin, jossa vyöry ylipäätään mahdollinen.
Ne on melko isoja ja painavia raahata päiväkausia, varsinkin tuollaisella vaelluksella luulen ylimääräistä painoa ei halua selkään. Enkä usko, että kukaan hiihtovaeltaja ottaa tuollaista riskiä huomioon. Pahat paikat kierretään, eikä sen varaan tietenkään lasketa, että jos nyt kuitenkin eksyn sinne ainoaan kuruun viiden päivän vaelluksella.
Sitäpaitsi, ei se reppu mikään 100% henkivakuutus ole. Survival riippuu niin monesta muustakin seikasta. Arvioidaan, että noin puolet kuolemista reppu voisi estää. Osa kuolemista ei ole estettävissä, esim. jos vyöry vie päin puuta tai kiveä, tai jyrkänteeltä alas ei siitä ole mitään iloa. Mutta toki statistiikat on sen verran hyviä, että Alpeilla esim. oikeastaan kaikilla sellainen takamaastossa on. Sinne kun mahtuu airbagin lisäksi juurikin se sondi, lapio ja pikkasen evästä ja vaihtovaatetta. Piippari on tietenkin taskussa tms. lähellä kroppaa.
Tässä tapauksessa on vaikea sanoa, olisiko repusta ollut hyötyä, siitä täyttökahvasta pitää myös osata ja ehtiä vetää. Reppu airbag täynnä lisää ihmisen tilavuutta, auttaa pysymään vyöryn pinnalla, ja käänteinen segregaatio, joka vaikuttaa erityisesti vyöryn loppuosassa nostaa pintaan isoimmat kappaleet tehokkaasti. Molemmat löytyivät kaukaa vyöryn lähtökohdasta, ja esim. ahkiot tod näk juurikin tuon segregaation takia olivat pinnalla joten miksi ei. Eihän tossa mitään varsinaisia pudotuksia ja isoja puitakaan kai tiellä ollut. Se ahkio sitten siellä valjaissa olisi kai voinut vaikuttaa hyvässä tai pahassa.
ginganagareboshigin kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 10:08 am
Eli onko Sinulla nyt sataprosenttisen varma tieto siitä, että siellä ei ole ollut tasapainoon vaikuttavia tuulenpuuskia?
On. FMI:n mittaukset.
Ei alle 20 m/s tuulella vielä kukaan lentele yhtään mihinkään. Ei ainakaan mikään enemmän kuin 30 kg painava.
Jos tuuli ollut koko ajan alle 20 m/s, eli ei ole ollut hetkittäisiä kovempia puuskia, ja jalkaisin tai suksilla hangessa, olen samaa mieltä.
Liitän vielä kertaalleen tämän toisen retkeilijän kokemuksen tuon kohdan hiihtämisestä ahkio perässä: "Jäinen rinne tuntui viettävän hyvin jyrkästi sivulle ja alas tunturista lumivyöryistä kuuluisan Pyhäkurun suuntaan, joten keskityin sivakoimaan ripeästi kohti tasaisempaa maastoa. Pulkan vauhdin hiipuessa se tuppasi lähteä luisumaan väärään suuntaan. Onneksi rinne loiveni sivullani, kun saavutin Taivaskeron ja Lehmäkeron välisen satulan." https://inthewoodsdear.fi/fi/seikkailut ... puistossa/ )
Pidän mahdollisena, että tuuli on muutenkin kuin white outin muodossa voinut myötävaikuttaa onnettomuuden tapahtumiseen. Suuntaan tai toiseen varmoja väittämiä turha kuitenkaan kenenkään antaa.
Sinulla ei ole selvästikään käsitystä mistä puhut. Väitän, ettet nouse edes 50 cm lumipatjan alta, jos se on vyörylunta kauttaaltaan päälläsi.
Käsitystä on, kerron tässä senverran, että lähipiirissäni oleva henkilö on ollut tilanteessa joissa nuo mainitsemasi ja kouluttajien teesit eivät ole tekemisistä huolimatta olleet toimivia ratkaisuja. Käänteisesti voidaan myös sanoa, että yksikään ei hukkuisi jos uimakoulutus ja hengenpelastus olisi aukotonta. Moni hukkuva esimerkiksi vain alkaa vajoamaan hiljaisuudessa veden alle, vaikka rannalla olisi väkeä pilvin pimein ei avunhuutoja kuulu. Tästäkin on niin monta kertomusta joita on tullut luettua…
Noita ohjeita on monia, ja ne saattaa toimia, varsinkin pienemmissä vyöryissä. Fakta on kuitenkin se, että ne jotka on isoista vyöryistä selvinneet sanoo jotakuinkin samaa: siinä ollaan ihan matkustajina.
Ehdottomasti tietenkin koulutukset yms. kannattaa käydä jos takamaastossa viettää aikaa, mutta paras tapa edelleen on miettiä ja kiertää/ohittaa mahd nopeasti ainakin ne paikat, jossa iso vyöry ja/tai jyrkänteeltä tippuminen yms. mahdollinen. Aika usein vyöryn myös laukaisee joku ylempää, ja se tulee alempien niskaan, jolloin tilanne lähtökohtaisesti jo paha. Mulla kuoli säännöllinen hiihtokaveri sellaisessa kahden muun kanssa muutama vuosi sitten. Väärä paikka, väärä aika, ei muuta syytä. Kuolinsyy tylpät vammat, ei tukehtuminen. Itse sattumien kautta en ollut samalla reissulla mukana, pani kyllä miettimään ja myös perehtymään aiheeseen syvällisesti, kun en kuitenkaan kokonaan ole ski touringia ja vapaalaskua lopettanut.
Siitä olen 100% samaa mieltä, että se lumi vyöryn jälkeen on kuin sementtiä. Vaikea kaivaa lapiollakin muuta kuin aivan pinnasta ekat 10-20 cm. Puoli metriä riittää enemmän kuin tarpeeksi huonoon lopputulokseen, jos ei ole lapiota mukana.
Isän muistokirjoitus eilen, päivänä jolloin poika löydettiin, oli jotenkin erikoinen, yhtäaikaa hyvin geneerinen ja sitten kuitenkin tähän raha yksityiskohtaan menevä.
Luin sen kyllä niin, että kukkien sijaan toivoi suoraan rahaa lasten koulunkäyntiin. Siis omien jäljelle jääneiden.
Joku kyläläinen oli puhunut myös toimittajalle, että keräävät perheelle yhdessä rahaa.
Ja lisäksi, että äiti kyseli retkelle lainaan tavaraa (lumikengät).
Mielestäni tuo kertoo taloudellisista paineista. Mutta erikoista sitä murehtia kaiken tragedian keskellä, kun on muutakin järjesteltävää ja käynnissä kuolemaan johtaneen tilanteen tutkinta (salainen). Kun lapsi kuolee ja hänellä on molemmat vastuussa olevat vanhemmat, niin kyllä ne vastuutkin selvitetään.
Yleisesti olisi tietenkin hyvä ainakin sen osan olla julkista, mikä retken suunnittelussa ja kulussa petti, että tähän osattaisiin varautua esim. lisävarustein ja varsinkin noilla eräkursseilla opettaa, siis että tällainenkin tapahtumaketju on mahdollinen ja miten se olisi voitu välttää (paitsi menemättä tiedetysti vaarallisella säällä avotunturiin vieläpä yhdelle Suomen jyrkimmistä lumivyörymäesiintymä alueen liepeille ( valitsemansa reitti kulki muutama sata metriä rotkon reunalta.)
Etsijät iltapäivän päätteeksi tavoittivat vaeltajia, jotka edelleen olivat Nammalakurun tuvalla ja kertoivat äidin ja pojan lähteneen sieltä klo 10 kohti järkyttävää säätä ja onnettomia olosuhteita. Äidille ei neuvot olleet kelvanneet. He ymmärsivät jäädä odottamaan sääolosuhteiden paranemista.
Eilisessä poliisin tiedotustilaisuudessa näkyi suru ja turhautuneisuus. Ja korostivat "maalaisjärjen käyttöä, kun vaelluksille lähtee". Ja onhan se tragedia, että lapsi kuolee tällaisissa olosuhteissa oman vanhemman saattelemana, kirjaimellisesti.
Mmmr kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 11:09 am
Missään ei ole mielestäni tätä suoraan sanottu mutta eikö niin, että lumivyöry lähti liikkeelle todennäköisesti heistä itsestään?
Sitä ei pystytä tässä tapauksessa varmasti sanomaan, tod näk jäljet ylhäällä on long gone, mutta olisi aika yhteensattuma ajallisesti, jos ei näin ole käynyt. Pitäisin tätä erittäin todennäköisenä.
En huomannut, että tätä linkkiä olisi täällä ollut aiemmin. Pallaksella ollut läheltä piti -tilanne jo marraskuussa, jutussa myös ainakin itselleni hyvin havainnollistava kuva lumivyöryn "lumilaatoista".
No eikö muut tupalaiset voineet ilmoittaa häkeen, että äiti lähti ja mukana on lapsi!?!
Kaikilla aikuisilla on velvollisuus suojella lapsia.
En ymmärrä lainkaan, miten joidenkin mielestä on ok asia viedä lapsi tuommoisiin paikkoihin. Ei ole. Eikä mitenkään verrattavissa mihinkään normilasten normiharrastuksiin.
Inanna kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 11:12 am
Etsijät iltapäivän päätteeksi tavoittivat vaeltajia, jotka edelleen olivat Nammalakurun tuvalla ja kertoivat äidin ja pojan lähteneen sieltä klo 10 kohti järkyttävää säätä ja onnettomia olosuhteita. Äidille ei neuvot olleet kelvanneet. He ymmärsivät jäädä odottamaan sääolosuhteiden paranemista.
Ahaa, no jos tämä pitää paikkaansa niin muuttaa kyllä (omaanikin aiemmin kirjoittamaa) käsitystä tilanteesta sen suhteen missä määrin kyse oli vain huonosta tuurista ja olosuhteista ja missä määrin muusta.
Inanna kirjoitti: ↑Pe Tammi 05, 2024 11:12 am
Etsijät iltapäivän päätteeksi tavoittivat vaeltajia, jotka edelleen olivat Nammalakurun tuvalla ja kertoivat äidin ja pojan lähteneen sieltä klo 10 kohti järkyttävää säätä ja onnettomia olosuhteita. Äidille ei neuvot olleet kelvanneet. He ymmärsivät jäädä odottamaan sääolosuhteiden paranemista.
Itseltä mennyt ohi muiden retkeilijöiden maininnat "kohti järkyttävää säätä ja onnettomia olosuhteita" ja "Äidille ei neuvot olleet kelvanneet". Voisitko linkata lähteen?
Kysymyksiä. Onko nainen ja poika olleet koko lapin reissussa kahdestaan? Onko aikataulu mahdollisesti ollut niin tiukka että pakittaminen ei olisi sopinut?
Itse näen tapauksessa tiettyä lumisokeutta. Tuiverruksessa kun et näe mitään koitat vaan puskea eteenpäin ja on ihan todistettuakin että ilman karttaa ja kompassia eksyessään ihminen pyörii ympyrää. Poika lähtenyt tuulen viemänä ja äiti pyrkinyt hätääntyneenä perään. Jos on jo hätäkeskukseen soitettu silloin itsekin sisäistää että jotain on mennyt pieleen ja stressitasot varmasti vaan noussut soiton jälkeen.
