Koska tämä ketju on olemassa,jotta jotain opittaisiin niin Oppitunti nro 1.
Yhtäkkiä Pallastunturin turmapaikan lähettyville alkoi kerääntyä pilviä. Sää tunturin yllä muuttui hetkessä, ja kauempana näköetäisyydellä ollut Holma pisti tämän merkille. Hän myös otti kuvia tästä hetkestä tietämättään, millainen tragedia sään myötä kävisi.
– Kun katsoin kuvia, joita olin ottanut ja kuulin nämä uutiset, kyllä se myös kosketti. Sain todella kauniita kuvia, mutta niissä kaikissa on suuri traagisuus. Niissä näkee todellakin myös myrskyn etenemisen, Holma miettii.
Kuinka eteläläinen ylläolevan tulkitsee: "
Sää muuttui äkisti. Onnettomuus ei olisi ollut estettävissä."
Kuinka lappilainen, paikallista olosuhdekokemusta omaava ylläolevan tekstin tulkitsee:
"Sään nopeat muutokset kyseisessä tunturimaastossa ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä valittuna ajankohtana. Kulkijan on varauduttava niihin. Koska kyseisen partion voimavarat olivat suhteellisen kokematon äiti ja lapsi, oikea valinta olisi ollut: ei mennä sinne ollenkaan, koska olosuhteiden yllättäessä siellä ei pärjätä omin avuin riittävän hyvin"
Yhteenvetona: Lappilaisista osa viettää tunturissa moninKYMMENkertaisen määrän tunteja verrattuna eteläläisiin. Silti meille lappilaisille ei satu noita onnettomuuksia juuri koskaan. Eikä narratiivimme varmasti ole "
tämä nyt vaan sattui tapahtumaan, ULLATUUS eikä mitään voi tehdä".
Ei meille vaan juuri tapahdu noita. Osa viettää vieläpä riskialtista elämää eli harrastaa esim. vapaalaskua riskialueilla kuten Pyhäkurussakin (jopa!). Heille voisi jotain jo sattuakin (ja sattuu varmaan, mutta se onkin aikuisilta ihmisiltä tahallista riskinottoa eivätkä vie lapsia mukanaan sinne - se sallittakoon)
Kuitenkin, jopa offpiste vapaalaskijoille sattuu täällä kuolemantapauksia hyvin vähän verrattuna maastossa vietettyihin tunteihin.