Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[ginganagareboshigin]

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Miksi huonoa lopputulosta pidetään epäonnena, ja hyvää lopputulosta pidetään omana saavutuksena ja taitona?

Hyvin tavallista, jonkinlainen kollektiivinen puolustusreaktio ja myös helpoin selitys. "Olipa huono tuuri", vaikka sillä ei asian kanssa mitään tekemistä. Koko reissu oli från början disaster waiting to happen.

Miten pitäisi selittää lopputulosta joutua hirvikolariin kun kaikilla on hyvin tiedossa, että sieltä metstästä voi tulla hirvi tielle koska tahansa?

[damfin]

Voin uskoa että tuuliolosuhteet tuollaisessa paikassa ovat niin vaihtelevat että jonkin hieman sivussa paikasta olevan mittauspisteen lukemat eivät anna tarkkaa tietoa siitä millaisia tuulenvoimakkuuksia juuri tuolla paikalla on kyseisenä hetkenä ollut.

Itse asun Etelä-Savon korkeuksilla järven rannalla metsän ympäröimänä, ja joinain päivinä tässä puhaltaa pitkään kestävä lähes jatkuva ujeltava tuuli joka meinaa repiä kaiken irtonaisen ja pressukatokset mukanaan, ja silti parinsadan metrin päässä asuva naapuri sanoo että heillä ei ole tuullut koko päivänä.

Eli väitän että mitkään mittaukset lähialueelta eivät kerro juuri mitään siitä millainen tuuli on ollut sillä hetkellä kun äiti on tunturilta soittanut ja pyytänyt apua.

[Omega]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html

Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä

Usein Pallaksella kaamosaikaan retkeilevä Joonas Kumpula on todistanut tunturissa moneen kertaan hurjia tilanteita.

Joonas Kumpula on tehnyt useita hiihtoretkiä Pallaksella ja nimenomaan kaamoksen aikaan.

Uutisointi Pallaksen lumivyöryturmasta on palauttanut espoolaiselle Joonas Kumpulalle vahvasti mieleen hänen omat hurjat kokemuksensa samaiselta tunturilta.

– Heti kun näin, missä lumivyöry on sattunut ja mikä olosuhde oli, pystyin aika lailla arvaamaan, mitä siinä on käynyt, Kumpula sanoo.

Muonion Pallaksella tapahtui tiistaina lumivyöry, jossa kuoli 37-vuotias perheenäiti ja hänen 12-vuotias poikansa. Vyöry tapahtui Pyhäkurussa, johon viranomaiset ovat epäilleet äidin ja pojan eksyneen huonojen sääolosuhteiden takia.

Kumpula on tehnyt useita hiihtoretkiä Pallaksella ja nimenomaan kaamoksen aikaan. Näistä yksi hurjimmista oli tammikuussa 2019, kun hän päätyi kulkemaan samaa kesävaellusreittiä, jota pitkin turmassa kuolleet äiti ja poikakin olivat menneet.

Kumpula ja hänen kaverinsa tekivät usean päivän hiihtovaelluksen Hetasta kohti Pallasta. Matkaan lähtiessä pakkasta oli peräti -36 astetta.

Parin päivän matkan taittamisen jälkeen pakkasta oli Kumpulan mukaan noin -25 astetta, ja keli oli kirkas. Tässä vaiheessa he tekivät päätöksen siirtyä talvihiihtoreitiltä tunturin päälle kesävaellusreitille. Tällä tavoin he saisivat oikaistua huomattavan määrän kilometrejä.

Joonas Kumpula oli hiihtänyt aiemmin samana päivänä Suastunturille noin kello 13. Silloin keli oli vielä selkeä.

– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.

Kumpula nousi kaverinsa kanssa Lumikerolle, jonka korkeus on noin 660 metriä.

Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.

– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.

Mielessä kävi myös hätänumeroon soittaminen, mutta he päättivät kuitenkin lähteä palaamaan tunturilta alas omin voimin.

– Näin jälkikäteen ajateltuna paras ja riskittömin vaihtoehto olisi varmasti ollut soittaa apua ja jäädä paikoilleen odottamaan.

Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.

– Ei meillä silloin riittänyt kyky arvioida lumivyöryriskiä tai sitä, mikä on lumen laatu.

He onnistuivat pääsemään rinteeltä alas ja hiihtämään lopuksi pirtille, josta he ottivat taksin Leville.

Jälkikäteen Kumpula on pohtinut, kuinka tilanne olisi voinut päättyä pahasti. Potentiaalisen lumivyöryriskin lisäksi kaksikon varusteet olivat puutteelliset. Heillä ei ollut mukanaan esimerkiksi tarpeeksi paljon lämmintä juomaa eivätkä he huolehtineet siitä, että puhelimissa oli koko ajan akkua.

Kaksi vuotta myöhemmin Kumpula myös todisti omin silmin lumivyöryn ollessaan jälleen Pallaksella tammikuussa. Tällöin hän oli seurueineen hiihtänyt virallisella hiihtoreitillä, kun viereisen rinteen lumet vyöryivät alas ja pysähtyivät Kumpulan arviolta vain noin 100 metrin päähän heistä.

Kuva Kumpulan seurueineen tekemältä hiihtoretkeltä Pallaksella tammikuussa 2021. Kuva: Joonas Kumpulan kotialbumi

Talvella lumikerros voi olla tunturissa paksu. Kuva Nammalakurun autiotuvalta Hetta-Pallas vaellusreitiltä. Kuva: Joonas Kumpulan kotialbumi

Kumpula haluaa jakaa tarinat retkistään muistuttaakseen ihmisiä siitä, kuinka paljon tunturissa liikkumiseen liittyy riskejä tähän aikaan vuodesta. Hän on huomannut, että hyvin harva mieltää Suomen rinteissä liikkumisen vaaralliseksi touhuksi.

– Ei sitä pysty käsittämään, kuinka raaka keli voi olla ja kuinka nopeasti se voi muuttua ennen kuin itse joutuu siihen.

Omasta kokemuksestaan oppineena hän ei suosittele kenellekään kesävaellusreiteille menemistä talviaikaan, vaan kehottaa seuraamaan merkattuja hiihtoreittejä. Kaamoksen aikaan tuntureiden päälle ei Kumpulan mukaan kannata lähteä, ellei ole kokenut retkeilijä.

Lumivyöryssä tiistaina kuollut äiti oli ammatiltaan liikunnanopettaja ja käynyt eräopaskoulutuksen.

---
Tuossa jonkun toisen kokemuksia samalta reitiltä eri vuonna.

Nämä pistivät silmään:

– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.

- Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.

– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.

- Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.

[Strutter]

Tämä sama linkki ja teksti oli jo tässä ketjussa, mutta näkyy menneen suurimmalta osalta ohi. Metsähallituksen sivuilta:

https://www.luontoon.fi/hetta-pallas/re ... kesareitti

“Tunturiselänteen korkeimman keron, Taivaskeron (807 m), itäpuolella huokailee syvä ja uhmakas Pyhäkuru, jonka jyrkät, hevosenkengän muodostavat seinämät nostavat lämmön vaikutuksesta voimakkaita tuulenpyörteitä kohtisuoraan taivaalle."

Eli varmasti paikalla on voinut olla voimakkaita puuskia, ehkä jopa tuulenpyörteitä, jotka tuntuvat imevän pyhäkuruun. Sanoipa Lautokeron virallinen mittausasema tuulenvoimmakkuudesta mitä tahansa.

Minunkaan mielestäni kyseessä ei ole shit happens-vahinko, vaan retki on ollut suunnitteluvaiheesta asti riskien aliarviointia. Suunnitteluvaiheessa neuvoja kysyessä äiti puhui 12-vuotiaasta lapsesta "luottokaverina". Luottokaveri erämaassa on sellainen henkilö, joka pystyy tarvittaessa ottamaan ohjat käsiinsä, varmistamaan retkikunnan selviytymisen. Tällaista vastuuta ei pidä koskaan, milloinkaan sälyttää lapsen harteille, ei vaikka lapsi olisi kuinka "reipas", "hyväkuntoinen" tai "kokenut".

[SmileToad]

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Miksi huonoa lopputulosta pidetään epäonnena, ja hyvää lopputulosta pidetään omana saavutuksena ja taitona?

Hyvin tavallista, jonkinlainen kollektiivinen puolustusreaktio ja myös helpoin selitys. "Olipa huono tuuri", vaikka sillä ei asian kanssa mitään tekemistä. Koko reissu oli från början disaster waiting to happen.

Miten pitäisi selittää lopputulosta joutua hirvikolariin kun kaikilla on hyvin tiedossa, että sieltä metstästä voi tulla hirvi tielle koska tahansa?

Hirvikolarit ja niissä loukkaantuminen tai kuoleminen on jokseenkin hyväksytty riski tieliikenteessä. Siihen toki varaudutaan sovittamalla ajonopeutta hirvivaara-alueella, hankkimalla mahdollisimman turvallinen ajoneuvo sekä tietysti säätelemällä hirvikantaa. Jokainen kuski tietää riskin, etenkin syyshämärässä. Sanoo sitä sitten epäonneksi, sattumaksi, omaksi syyksi tai vain osaksi elämää jos kohdalle osuu, on jokaisen itse päätettävissä.

Autolla ajaminen on kuitenkin hieman välttämättömämpää nyky-yhteiskunnassa kuin tunturiin lähteminen sydäntalvella. Hirvikolarin todennäköisyys on äärimmäisen pieni ajettuihin kilometreihin nähden. Riskikartassa olisi kyseessä aivan eri luokan riski (sekä todennäköisyys että vaikutus) kuin talvimyrskyiseen tunturiin lähteminen lapsen kanssa.

[damfin]

Harmi että Joonas tai kukaan muukaan ei selkeästi varoitellut tuota äitiä Pyhäkurun arvaamattomuudesta siinä vaiheessa kun hän kyseli neuvoja retkeä suunnitellessaan, toki ei sitä voi keneltäkään edes vaatia että seuraisi netistä kaikkien seikkailunhaluisten reittisuunnitelmia.

Mutta ehkä noihin alueen erämajoihin olisi hyvä laittaa seinälle opastetauluihin selkeitä varoituksia vaarallisiksi tiedetyistä paikoista, kuten nyt esimerkiksi siellä nammalakurun majalla voisi olla varoitukset tuosta Pyhäkurusta ja ohje välttää sitä talviaikaan.

[sohvaetsivä85]

Harmi että Joonas tai kukaan muukaan ei selkeästi varoitellut tuota äitiä Pyhäkurun arvaamattomuudesta siinä vaiheessa kun hän kyseli neuvoja retkeä suunnitellessaan, toki ei sitä voi keneltäkään edes vaatia että seuraisi netistä kaikkien seikkailunhaluisten reittisuunnitelmia.

Mutta ehkä noihin alueen erämajoihin olisi hyvä laittaa seinälle opastetauluihin selkeitä varoituksia vaarallisiksi tiedetyistä paikoista, kuten nyt esimerkiksi siellä nammalakurun majalla voisi olla varoitukset tuosta Pyhäkurusta ja ohje välttää sitä talviaikaan.

Jotenkin minusta tuntuu että tämä kuollut äiti ei olisi välittänyt mistään varoituksista,tuntui tykkäävän riskeistä ja Strömsön haastattelussa vähätteli luonnossa kulkemiseen liittyviä riskejä,leveili vain kuinka reippaita ja kestäviä ovat perheenä.

[Miete]

Vallinneissa olosuhteissa kesäreitiltä vyöryriskialueelle ajautuminen on todellinen riski. Siihen kuinka asiat tarkalleen ottaen tapahtuivat ei varmaankaan tulla saamaan vastausta. Mahdollisia hätäpuhelun jälkeisiä, onnettomuuteen johtaneita, tapahtumakulkuja:

- puhelu soitettu vyöryriskialueelta, mutta pidetty pientä liikettä lämmön ylläpitämiseksi joka sitten aiheuttanut vyöryn
- puhelun jälkeen jatkettu matkaa luontokeskusta kohti, mutta suunnistus mennyt pieleen ja ajauduttu sivuun reitiltä
- jatkettu matkaa, mutta ajauduttu reitiltä sivuun osin tai täysin hallitsemattomasti tuulen ja liukkauden takia - tässä perässä tulevalla ahkiolla ja sen painolla on aika paljon merkitystä, sillä se voi herkästi muuttua myös veturiksi kohti pyhäkurua - lisäksi vaikutusta myös jalkineilla ja sillä oliko sukset jalassa vai ei
- lähdetty tuulen viemien hiihtovälineiden tai muiden varusteiden perään ja siten päädytty kuruun

En itse laita näitä todennäköisyys järjestykseen koska todennäköisin ja epätodennäköisin on voinut tapahtua. Kenelläkään tällä palstalla ei ole tarkat ja välittömät onnettomuuteen johtaneet tapahtumat tiedossa.

Moni täällä on sanonut, että ei voi laittaa epäonnen piikkiin ja olen tästä jotakuinkin samaa mieltä koska kaikki riskit pitää olla tiedossa ja niiden konkretisoituminen pitää estää. Samaan aikaan olen kuitenkin sitäkin mieltä, että kyllä tässä on jonkun verran epäonneakin ollut matkassa. Henkilöön menevä syyllistäminen ja tuomitseminen ei ole synonyymi virheiden tunnistamiselle, virheistä oppimiselle ja tulevien onnettomuuksien estämiselle.

Hyvää pohdintaa. Lisäisin vielä noihin ranskalaisiin viivoihin sen vaihtoehdon, että koska päällä on ollut niin mahdottomat olosuhteet, niin on lähdetty hakemaan suojaa alempaa, edes vähän alempaa. Tähän viittasin myös aiemmin linkkaamallani kokeneen hiihtovaeltajan sitaatilla. Toisin kuin täällä on tulkittu, se ei tarkoittanut että pitäis mennä suoraan nimenomaan Pyhäkuruun suojaan, vaan se oli yleisperiaate siitä, että mikäli tunturin huipulla eteneminen muuttuu mahdottomaksi kovan tuulen ja alustan vuoksi, niin on aivan loogista ja kannattavaa hakea suojaa alempaa. Noin yleisesti. Ei tietenkään nimenomaisesti Pyhäkurusta.

Tästä päästäänkin siihen, että näitä tännekin linkattuja yleisperiaatteita joutuu ja pitää käytännössä soveltaa. Yksi tärkeimmistä hiihtovaelluksen periaatteista ja ohjeista on se, että kunnollinen teltta ja sen käytön osaaminen on oltava mukana, pelkkiin tupiin ei voi turvautua (insta-storyissä näillä vaeltajilla muuten näkyy olleen routamatto mukana, joten telttakin siitä päätellen mukana). Kuitenkin jos ja kun eteneminen on muuttunut jäisellä pohjalla kovassa tuulessa mahdottomaksi tuolla koko vaellusreitin korkeimmalla kohdalla tuolla satulassa, ei sinne olisi mitään järkeä ruveta värkkäämään telttaa pystyyn vaan nimenomaan hakea edes hieman suojaisempaa paikkaa vähän alempaa.

Edellisistä huolimatta, koska poromiehen mukaan häke-puhelun sijaintiin ei päästy (paitsi ensimmäinen partio), sijainti ei ole ollut reitillä, niin kuin itse jostain ensimmäisistä uutisista muistan lukeneeni. Vaan se on todennäköisesti sitten ollut jossain hankalammassa paikkaa jo lähellä kurua. Ja puhelussa oli jo mainittu suksien ja sauvojen menetyksistä. Edellisistä päätellen tässä tapauksessa siis ei välttämättä ole lähdetty hakemaan suojaa alempaa, vaan päädytty jo sellaiseen paikkaan rinteessä jossa sukset ja sauvat ovat karanneet, eikä itse päästy enää etenemään vaikka äitikin on todennäköisesti tiennyt kuinka "lähellä" Pallas-hotellia ollaan. Joko tuonne sijaintiin on päädytty huonossa näkyvyydessä ja tajuttu jossain kohtaa että ollaan väärässä paikkaa ja sukset ja sauvat menetetty, tai sitten alusta ja tuuli ja ahkiot ovat aiheuttaneet sen, ettei ole pystytty etenemään haluttuun suuntaan enää.

[Miete]

Voin uskoa että tuuliolosuhteet tuollaisessa paikassa ovat niin vaihtelevat että jonkin hieman sivussa paikasta olevan mittauspisteen lukemat eivät anna tarkkaa tietoa siitä millaisia tuulenvoimakkuuksia juuri tuolla paikalla on kyseisenä hetkenä ollut.

Itse asun Etelä-Savon korkeuksilla järven rannalla metsän ympäröimänä, ja joinain päivinä tässä puhaltaa pitkään kestävä lähes jatkuva ujeltava tuuli joka meinaa repiä kaiken irtonaisen ja pressukatokset mukanaan, ja silti parinsadan metrin päässä asuva naapuri sanoo että heillä ei ole tuullut koko päivänä.

Eli väitän että mitkään mittaukset lähialueelta eivät kerro juuri mitään siitä millainen tuuli on ollut sillä hetkellä kun äiti on tunturilta soittanut ja pyytänyt apua.

Tämä on juuri näin. Jos on vähääkään vaeltanut niin tietää, ettei näistä mittauksista ja lämpötilaennusteista voi kovin tarkkaa päätellä muuta kuin juuri sen paikan jossa mittaus on tehty. Tottakai ne suuntaa antaa ja suuruusluokka on sinnepäin. Mutta kuten täälläkin on pohdittu, tuo kurun ja satulan seutu on kelien puolesta ihan erilaista kuin naapuritunturin päällä. Sama pätee lämpötiloihin, olen itse ollut starttaamassa hiihtovaellusta Kemihaarasta kerran ajatuksena hiihtää ensimmäisenä päivänä vain 4km ja olla teltassa yötä koska Ilmatieteenlaitos antoi sinne -13. Kun tulimme paikalle siellä oli -27, se on aika iso heitto ennusteeseen. Hiihdettiin sitten suoraan Vieriharjun tuvalle.

[Ei mitään hajua]

Nämä pistivät silmään:

– Kun pääsimme tunturin päälle, oli keli täydellinen kaaos. Emme nähneet enää seuraavaa merkkiä enkä pystynyt puhumaan kaverini kanssa ilman, että menimme aivan lähelle toisiamme. Keli oli raaka ja näkyvyys ehkä 20 metriä.

- Huonon näkyvyyden takia Kumpula ja hänen kaverinsa eksyivät reitiltä. He eivät nähneet opastetikkuja, joita on reitillä 50 metrin välein.

– Siinä tuli itselle se ajatus, että täältä on vain päästävä pois.

- Kaverukset päätyivät laskemaan pimeässä rinteen reunaa pitkin alas mahallaan sukset käsissään. Kumpulan mukaan sää oli niin huono, ettei laskeutuminen sukset jalassa tai kävellen ollut mahdollista.

Itselle pisti silmään myös tämä:

– Ei meillä silloin riittänyt kyky arvioida lumivyöryriskiä tai sitä, mikä on lumen laatu.

Muutoin varsin vastaavanlainen case paitsi että mukana oli kaksi (ilmeisesti täysi-ikäistä) kaverusta, jotka varmaan tekivät yhdessä päätöksen jatkaa eteenpäin. Mukana ei ollut lasta, joka olisi ollut yhden aikuisen päätöksen "armoilla".

Potentiaalisen lumivyöryriskin lisäksi kaksikon varusteet olivat puutteelliset. Heillä ei ollut mukanaan esimerkiksi tarpeeksi paljon lämmintä juomaa eivätkä he huolehtineet siitä, että puhelimissa oli koko ajan akkua.

Ja toinen asia tietty, mikä erottaa tämän tapauksen tästä uusimmasta on, että näille kaveruksille kävi satumainen onni, että eivät ajautuneet Pyhäkuruun ja aiheuttaneet lumivyöryä. Nämä kaverukset olivat vielä enemmän riskialueella, kun eivät soittaneet hätäkeskukseen eikä heillä ollut riittävästi lämmintä juomaa mukanaan.

Mielenkiintoista, että tällaisia "oman elämänsä Peltsejä" (vai millä nimellä näitä "etelän pöljiä" nyt pitäisi kutsua?) ilmoittautuu ihan vapaaehtoisesti omalla nimellään lehtien palstoille.

Olen itse myös etelästä ja olen käynyt Lapissa vaeltelemassa vain kesällä (myös lapsien kanssa) plus sitten toki ihan hiihtelemässä päiväreissuja talvella. Tuollaista hiihtovaellusta kaamoksessa en ole koskaan edes harkinnut, joten on paha sanoa, miten siihen tai sen riskeihin olisin varustautunut. Lasta en kyllä tuollaiselle kaamoshiihtovaellukselle nyt ainakaan olisi ottanut mukaan.

Suomen lumivyöryistä tai niiden riskeistä on puhuttu kovin vähän, joten ne ovat voineet helposti jäädä taka-alalle mahdollisia riskejä mietittäessä. Toivoa sopii, että hiihtovaellukselle lähtevät arvioivat tämän tapauksen myötä lumivyöryriskiäkin ihan eri painoarvolla.

[Tutkija1]

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010102807.html

Joonas oli Pallaksella hiihtämässä ja eksyi kelin muuttuessa karmeaksi – varoittaa nyt tunturin riskeistä
:
:

Kuten ketjussa aiemmin viestittiin, niin tuvalta lähtiessään äiti oli siis arvioinut että hän ja poika pärjäävät pakkasen kanssa, vaikka sen oli ennustettu kiristyvän, mutta pahan tuulen mahdollisuuden satulalla / ylempänä hän aliarvioi ennen lähtöä täysin. Kuten tuossa oli Joonaksellekin käynyt.

[Alien Alien]

Missäköhän kohtaa he ovat instan tarinossa tutkimassa reittiä siinä kuvassa jossa ollaan rinteellä ja järvi näkyy sielä alhaalla

Löytyyköhän noita menetettyjä varusteita joskus kesällä, tai saisko niistä mitään osviitta missä kohdin karannut :

Lumikeroa veikkaisin.

Vai olisiko enemmin Keräskero, mikäli puhutaan Nammalkurun kämpälle palaavasta retkestä? Järvi voisi olla Liepimä tai Vuontisjärvi. Aiemmin kyllä olivat käyneet Lumikeron päällä.

[135piispa]

Ahkio on hankala kaveri niin ylä- kuin alamäessä. Ylämäessä sen paino kasvaa kaltevuuskulman mukaan. Alamäessä se pyrkii hiihtäjän edelle tai muuten painaa alasmenijää. Sotaväessä käytettiin jarrumiestä ahkion perässä narun kanssa. Hyvin kauniilla ilmalla olen jyrkässä laskussa joutunut laskemaan ahkion edelläni pitkän köyden varassa. Hankala kaveri se ahkio on. Tasaisella hyvä, kun pysähtyy, huilaa aina. Koskaan en ole tunturille noussut ahkion kanssa. Pitää olla päiväreppu myös mukana.

[taotao]

Tässähän olisi voinut tulla muitakin uhreja, jos tuolla olisi ollut muita ihmisiä vyöryalueella samaan aikaan.

Mitähän ne häkepäivystäjät ovat sanoneet ohjeeksi?

[ginganagareboshigin]

Mutta ehkä noihin alueen erämajoihin olisi hyvä laittaa seinälle opastetauluihin selkeitä varoituksia vaarallisiksi tiedetyistä paikoista, kuten nyt esimerkiksi siellä nammalakurun majalla voisi olla varoitukset tuosta Pyhäkurusta ja ohje välttää sitä talviaikaan.

Erittäin hyvä konkreettinen turvallisuutta lisäävä ehdotus.