Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Inanna]

Retken aikana jo aiemmin useampaan otteeseen tylsistä perusturvakeinoista lipsuttiin.

- Matkakumppanin valinta
- Merkittävästi univajeisena matkaan lähtö
- Säännölliset riittävän tiheät nesteytystauot
- Reittisuunnitelmien muuttuvuus/ avoimuus ( seikkailu Pahankurun kämpältä ohi Hannukurun kämpä, päätyen kylmään Suaksen kotaan)
- todellisen lepopäivän puuttuminen ( palautumisen kannalta erittäin tärkeää, mutta monelle yllättävän vaikeaa olla vain tunturissa ja nauttia ilman säntäilemättä koko ajan joka vaaran päälle.)
- Reittejä suunnitellessa ei oltu oltu yhteydessä paikalliseen luontokeskukseen ennen lähtöä. Mikäli olisivat olleet, olisivat tienneet Pyhäkerolle menevästä latubaanasta. Olisivat siten myös tienneet Metsähallituksen huoltoreiteistä kämpille ja niiden suomista mahdollisuuksista. Eivätkä olisi tarvinneet turvautua SATTUMALTA kohtaamiensa ihmisten tekemiin jälkiin, joista aina eivät varmoja minne johtavat. Entä, jos eivät olisi heitä kohdanneet? Ilmeisesti oma suunnitelma ei ollut niin hyvä käytännössä, kun siitä luovuttiin kun mahdollisuus aukesi.
-Riskinotto. Kunnioitetaan tunturia ja valmistaudutaan varustein, mutta sitten lasketaan pimeässä männikköön ajatuksella tuurilla ne laivatkin seilaa. Ollaan iloisia kun ollaan vielä elossa. Haloo.

Loistava listaus tässä. Äiti meni kireiden pakkasten ja kaamoksen aikaan Pallaksen kansallispuistoon kuin olisi mennyt Linnanmäelle, että mihkä laitteeseen seuraavaksi, aj tuolla näyttää olevan jotain ihmisiä, mennäänpä sinne, eiku, ja ottamassa lähdöt, kun bussi tulee. Haloo tosiaan. Sen junamatkan jälkeen en olisi jaksanut tosiaan itse edes päivää siellä Linnanmäellä.

[canis lupus]

Jos kicksinsä saa retkistä joissa "melkein kuolin", on pelkästään todennäköistä että joskus elävältä vievä raja tuleekin vastaan. Onko siis riskeihin suhtautuminen fatalistista vai kaikkeen varautuvaa, se on hiuksenhieno ero, ja sijoitettuna kyseisen yksilön päähän.

Ymmärrän hyvin miehensä (ja isänsä) helpottuneen olon. Ei tuota olisi paljoa kauempaa jaksanutkaan, noiden kahden hullun kanssa.

Okei, olen jäävi arvostelemaan, itselläni matka pisteestä A pisteeseen B on vain kohteessa B suoritettava tavoite, eikä itse tarkoitus.

[Ei mitään hajua]

Totta. Jostainhan se kertoo, että sieltä ovat tulleet mahallaan laskien nöyrinä alas raavaat nuoret miehetkin, joilta kesäreitin taittaminen jäi kesken olosuhteiden takia.

Jutussa jää epäselväksi se, mitä rinnettä pitkin tulivat mahallaan laskien alas ja hiihtivät pirttiin, josta ottivat taksin. Itse ymmärsin, että jatkoivat kesäreittiä pitkin ja tulivat mahallaan alas kesäreitin laskun kohti Pallashotellia eli kesäreitin taittaminen ei olisi jäänyt kesken.

"Mielessä kävi myös hätänumeroon soittaminen, mutta he päättivät kuitenkin lähteä palaamaan tunturilta alas omin voimin."

Äh... olihan tuossa siis sanottu, että paikka oli Lumikero (eikä Lehmäkero)... sekoitin paikat. Eihän tuo kaksikko siis ollut lähelläkään Pyhäkurua, jolloin siis kesäreitin kulkeminen jäi varmasti kesken.

[PomPom]

Itse olen Pohjois-Suomessa asuva, eräilystä mitään tietämätön sohvaperuna, joka kuitenkin oman harrastuksensa kautta tietää jotain kovassa pakkasessa tasamaalla ulkoilemisesta. Rohkenin silti lusikkani soppaan heittää, sillä eräs näkökulma tässä murheellisessa tapahtumaketjussa tuntuu itseäni erityisesti puhuttelevan ja vaivaavan.

Jos täysivaltainen aikuinen haluaa vapaaehtoisesti hakeutua tilanteeseen, jossa on suuri riski vammautumiseen tai jopa hengen menetykseen, niin sitä ei voine kukaan laillisesti estää. Ja jos minä sohvaperunana näin lyhyellä asiaan perehtymisellä pystyn vakuuttamaan itseni siitä, että kaamosvaellukseen on liittynyt huomattavia riskejä sekä vaeltajille itselleen että pelastajille, niin luulisi asiaan enemmän paneutuneiden ihmistenkin (pojan vanhempien siis) tämän kykenevän näkemään. Toki elämän joka käänteeseen liittyy osaltaan myös sattuma, eikä elämästä voi tehdä täysin riskitöntä. Aikuinen saa kuitenkin päättää itse omasta riskinottamisestaan, mutta toisen ihmisen - erityisesti lapsen - puolesta tätä päätöstä ei voi tehdä. Arkijärjen ja käyttäytymistieteen ja kasvatustieteen tutkimustuloksien mukaan 12-13 -vuotias lapsi ei ole ymmärryskyvyltään, harkintakyvyltään, ajattelultaan eikä fysiikaltaan aikuisen tasolla. Liikunnanopettajan luulisi tämän jo työnsäkin kautta tietävän.

Aikuisen ja erityisesti vanhemman tehtävä ja vastuu on suojella lasta. Lapsen liikkumisinnokkuutta voi ruokkia monella, henkeä ja turvallisuutta vaarantamattomalla tavalla, mutta tapauksesta lukemani perusteella tässä on saatettu olla liikkeellä aikuisen vauhtisokeus, vaaroja kosiskeleva kokemusjano ja intresssit edellä. Lisäksi mietityttää, miksi juuri nuorimmainen on valikoitunut "luottokaveriksi", ja miksi lapsen isä on sallinut pojan ottamisen mukaan näin vaaralliselle reissulle. Lapsen tehtävä ei ole pönkittää vanhemman kunnianhimoa ja sometilien näkyvyyttä. Tulee vaikutelma, että pojan vanhemmat ovat yliarvioineet äidin ja pojan kykyjä ja voimavaroja ja rankasti aliarvioineet luontoa. Erämaa on armoton erityisesti talvella. Joku mainitsi, että he kuolivat tehdessään sitä mistä nauttivat, mutta olen vakuuttunut siitä, että poika olisi kyllä mieluummin halunnut aloittaa koulun kevätlukukauden kavereidensa kanssa ensi viikolla, jos olisi saanut kohtalonsa valita. En voi olla ajattelematta, että aikuiset, eli lapsen vanhemmat pettivät tässä "luottokaverin" luottamuksen.

[Zorro7]

Karu kohtalo joka päättyi kohtalokkaasti kurun pohjalle.

Paljon meni asioita pieleen, somea kuitenkin päivitettiin ahkerasti viimeiseen asti.
Vähän tästä tulee mieleen ne surulliset tapaukset jotka menneet jonnekin kallion jyrkänteelle hyvän selfie kuvan toivossa ja tippuneet kuolemaansa?
Surullinen tapaus mutta toisilla valinnoilla olisi ollut estettävissä?
Varoittava esimerkki tässä on ainut vaihtoehto, mitään sankaritarinaa tästä on mielestäni turhaa ja vastuutonta kehitellä..
Spekulaatio

[minietsivä]

Ollut mielenkiintoista lukea ketjua niin tuuli-ilmiöiden, varustelun ym ym kannalta, kiitos kaikille.

Yksi näkökulma, jota ei vielä ole niin spekuloitu on mahdollisen taloudellisen tilanteen vaikutus tehtyihin ratkaisuihin - kuinka paljon ilmeisen tiukka budjetti on ohjannut päätöksiä?

Joka tapauksessa budjettimatka kyseessä: mennen tullen suunniteltu istumapaikat yöjunaan ilman yöpymisiä muutoin kuin maastossa.
Menomatka junassa on tehty istumapaikoin yöjunassa, jolloin hiihtoon on lähdetty valmiiksi väsyneenä. Paluukin on suunniteltu varsin karuksi: pisimmän ja rankimman taipaleeen päätteeksi bussiin, siitä yöjunaan ja istumapaikoille yöjunaan. Jokainen pidemmän reissun tunturissa tai muuten maastossa tietää, miten hieno tunne on päästä vihdoin suihkuun ja oikeaan sänkyyn nukkumaan, ja ainakin tällä tavoin luulisi kenen vain haluavan keventää lapsen reissua.

Jos olisi taloudellista väljyyttä esim. olla hotellissa tai mennä taksilla tms, olisiko päädytty erilaisiin päätöksiin keli huomioiden tuvalla ollessa? Nyt oltiin päivä suunniteltua edellä autiotuvalle saavuttaessa ja sinne jäätiin kahdeksi yöksi, vaikka kelin luvattiin huononevan.

Budjetti vaikuttaa myös varusteisiin: ovatko ne olleet parhaat mahdolliset vai halvimmat mahdolliset (ei välttämättä eri asia)? Millaiset kerrastot takkien alla ym?

Ja senkin uhalla, että kuulostaa ikävältä spekulaatiolta, on rahakeräys järjestetty tosi äkäisellä aikataululla ja molemmille lapsille vielä omansa.. ei voi olla miettimättä, onko talous ollut täysin äidin palkan varassa ja onko ollut edes vakuutuksia?

On eri asia harrastaa mitä tahansa vaativaa lajia harrastuksen ehdoilla väljällä budjetilla vs. kaikesta viimeiseen asti säästäen ja sillä vääjäämättä vaikutusta myös riskeihin ja päätöksiin erilaisia ratkaisuja punnitessa. Ja toki on paljon harmaan sävyjä tältä väliltä, saatte ehkä kuitenkin tästä ajatuksesta kiinni. Tätä talousaspektia ei eri keskusteluissa ole pohdittu.

Ajatuksia?

[milestone]

Täysin samaa mieltä kuin aiemmassa kirjoituksessa, vanhempien tärkein tehtävä on suojella lasta. Tässä tapauksessa lapsi on asetettu korkean profiilin riskille alttiiksi tiedostaen. Voidaanko lapsen kaltoinkohtelusta tai heitteillejätöstä tuomita vainajaa? Tai toista vanhempaa?

Tämä juttu ei ole varmastikaan lain silmissä aivan täysin taputeltu.

[milestone]

On eri asia harrastaa mitä tahansa vaativaa lajia harrastuksen ehdoilla väljällä budjetilla vs. kaikesta viimeiseen asti säästäen ja sillä vääjäämättä vaikutusta myös riskeihin ja päätöksiin erilaisia ratkaisuja punnitessa. Ja toki on paljon harmaan sävyjä tältä väliltä, saatte ehkä kuitenkin tästä ajatuksesta kiinni. Tätä talousaspektia ei eri keskusteluissa ole pohdittu.

Ajatuksia?

Lyhensin lainausta hieman.

Varmasti monet asiat ovat vaikuttaneet päätökseen lähteä juuri tuossa kohtaa viimeiselle väylälle.

Mutta vaikka mitä asioita ja näkökulmia spekuloidaan, niin mikään ei estä luisumista tuulen mukana kesäreitin kohdalta Pyhäkuruun, jos on liukasta ja riittävän tuulista. Kesäreitiltä alkaa suoraan maan viettäminen alas Pyhäkuruun. Uskon, että sinne on todella jouduttu vastusteluista huolimatta, poika ensin ja äiti perässä.

Kuolinsyystä ei ole puhuttu, eikä ilmeisesti tulla tiedottamaan.

[rumilus]

Voidaanko lapsen kaltoinkohtelusta tai heitteillejätöstä tuomita vainajaa?

Ei.

Tai toista vanhempaa?

EI ilman perusteita, jota ei puolestaan ei ole.

Tämä juttu ei ole varmastikaan lain silmissä aivan täysin taputeltu.

Melko rohkea väite ottaen huomionn, että sitä ei edeltänyt edes välttäviä perustieta.

[milestone]

↑

Eikö perusteiksi riitä alaikäisen vieminen korkean riskin olosuhteisiin.

[poliisikoiran pentu]

Yksi näkökulma, jota ei vielä ole niin spekuloitu on mahdollisen taloudellisen tilanteen vaikutus tehtyihin ratkaisuihin - kuinka paljon ilmeisen tiukka budjetti on ohjannut päätöksiä?

Joka tapauksessa budjettimatka kyseessä: mennen tullen suunniteltu istumapaikat yöjunaan ilman yöpymisiä muutoin kuin maastossa.
Menomatka junassa on tehty istumapaikoin yöjunassa, jolloin hiihtoon on lähdetty valmiiksi väsyneenä. Paluukin on suunniteltu varsin karuksi: pisimmän ja rankimman taipaleeen päätteeksi bussiin, siitä yöjunaan ja istumapaikoille yöjunaan.

Ohhoh. Tämähän alkaa vaikuttaa aina vaan kummallisemmalta. Jos ei ole varaa ostaa lapsille yöhyttiä (tai mennä junassa päiväpaikoilla) niin koko reissu olisi saanut jäädä tekemättä. Siitä ja monesta muustakin syystä.

Itse en kyllä näillä speksein usko, että syy olisi ollut varattomuudessa. Ainakin äiti oli töissä. Koska oli sesonkiaika ja suunnittelu ilmeisen vastentahtoista niin pidän todennäköisimpänä, että he eivät olleet vaan varanneet junalippuja ajoissa. Ja sitten se "ideologia": saa olla hankalaa, rasittavaa, pimeää ja kylmää (se viehättää), riskialtista, yhä kovempia haasteita. Lapsille liikkumisessa pitää olla jännitystä ("spännande"). Vaikuttaa olleen semmoinen kova ja karaisemiseen pyrkivä kasvatustapa. Niin että yö levottomassa junassa istumapaikoilla sopii tähän samaan.

[Sissi]

Yksi näkökulma, jota ei vielä ole niin spekuloitu on mahdollisen taloudellisen tilanteen vaikutus tehtyihin ratkaisuihin - kuinka paljon ilmeisen tiukka budjetti on ohjannut päätöksiä?

Joka tapauksessa budjettimatka kyseessä: mennen tullen suunniteltu istumapaikat yöjunaan ilman yöpymisiä muutoin kuin maastossa.
Menomatka junassa on tehty istumapaikoin yöjunassa, jolloin hiihtoon on lähdetty valmiiksi väsyneenä. Paluukin on suunniteltu varsin karuksi: pisimmän ja rankimman taipaleeen päätteeksi bussiin, siitä yöjunaan ja istumapaikoille yöjunaan.

Tämä on kyllä aika höpöhöpöä. Vaikka matkalaiset olisi tuotu helikopterilla viimeiselle tuvalle hyvin nukutun luksushotelliyön jäljiltä ja reitin päässä olisi ollut limusiini odottamassa vaeltajia niin millä tavalla sellainen (no vähän kärjistetty) järjestely olisi vaikuttanut sään heikkenemiseen, näkyvyyden huononemiseen ja eksymiseen kuolettavin seurauksin?

[minietsivä]

Ilmaisin ehkä ajatustani huonosti. Ei tietenkään raha olisi vaikuttanut säähän huipulla, vaan siihen että olisi neutraaleja vaihtoehtoja edetä sieltä kämpältä ja sinne huipulle ei ehkä olisi tarvinnut lähteä. Tienvarteen ja taksilla ihmisten ilmoille, hotelliin yöksi jne.

Taloudellinen väljyys suo mahdollisuuden pohtia asioita esim. kelin kannalta. Jos tunturin ylitys esim päivää aiemmin ei ole rahallisesti vaihtoehto siksi, ettei voi yöpyä hotellissa, vaikuttaa se silloin pohdintoihin kovasti. Eikä aina kyse ole rahan puutteesta vaan piheydestä.

Pohdinta oli lähinnä siitä, onko missä määrin tehty ratkaisuja budjetin sisällä jolloin painotus on ollut eri kuin ilman budjettia reissaavalla.

[LeaSommer]

Voidaanko lapsen kaltoinkohtelusta tai heitteillejätöstä tuomita vainajaa?

Ei.

Tai toista vanhempaa?

EI ilman perusteita, jota ei puolestaan ei ole.

Tämä juttu ei ole varmastikaan lain silmissä aivan täysin taputeltu.

Melko rohkea väite ottaen huomionn, että sitä ei edeltänyt edes välttäviä perustieta.

Eikö perusteiksi riitä alaikäisen vieminen korkean riskin olosuhteisiin.

Minäkin olen vienyt lapseni Thaimaahan rantalomalle, vaikka tiesin, että siellä on muutama vuosi sitten ollut tsunami, joka vei parinsadantuhannen ihmisen hengen. Käytiin myös uimassa ja snorklaamassa useasti, vaikka tiedettiin siellä olevan ja nähtiin siellä meduusoja. Haluatko ilmoittaa sossuun tai poliisille?

[Zorro7]

Itsekin tuota budjetti asiaa tuli pohdittua että vaikuttiko päätöksiin.

Ei tuo ylläoleva vertaus taida tähän sopia (tsunami)
Pallaksella oli ne olosuhteet päällä sillä hetkellä, mm. kohtalainen lumivyöryriski, kova pakkanen ja kova tuuli vaikka lähdettiin sille viimeiselle etapille niistä huolimatta ja vielä se kesäreitti valintana.