Lyhensin vähän pitkää tekstiäsi.Alien Alien kirjoitti: ↑Ma Tammi 08, 2024 4:08 am Montaa hyvää kirjoitusta, havaintoa ja linkkauksia, kiitos niistä kirjoittajille!
Muutamia poimintoja
1. Matkustaminen
- reittivalinta: pimeässä järven yli ja hyvällä tuurilla löytyneelle kelkkajäljelle, joka näyttäisi menevän oikeaan suuntaan. Jatkuen yllättäen löytyneelle kovalle jäljelle, joka pelasti kovalta lumelta rämpimiseltä. (Tässä vaiheessa mietin, että voiko oikeasti olla todellista, että ”sattumalta” päädytty uralle vai haluttu vain käsikirjoittaa draaman kaarta instaan? Ei kai nyt oikeasti kenellekään voi olla tosissaan suunnitelmana lähteä tarpomaan umpiseen 60-70cm kinokseen 10 kilometriä pimeässä ja täysin oudossa paikassa ekakertalaisena 12-vuotiaan kanssa, jolla ensimmäistä kertaa ahkio vedettävänä?!! Vuoden kylmimpänä ja pimeimpään aikaan? Eihän?)
- hirsikämppä ei lämpeä hetkessä vaan ottaa aikansa, jolloin kylmästä palautuminenkin alkaa merkittävästi myöhemmin kuin kämppään saavutaan. Kylmälle altistuminen toki päättyy heti suojaan saavuttua. Lapsella ainakin on ollut kylmä, kun on hakeutunut niin lähelle valkeaa, että kohta koskettaa sitä. Kylmäaltistuminenkin on siis alkanut heti ensimmäisestä illasta.
Kotiinlähtö
- ovatko olleet huolissaan etteivät ehdi bussiin vauhdin hidastuttua? —> jatketaan eteenpäin, jotta lähempänä hotellia ja bussia kun apu tulee, sen sijaan, että olisi käännyttyä takaisin suojaan Rihmakuruun.
2. Ruoka
- ruoka jossa on paljon energiaa, proteiinia, rasvaa ja suoloja, on hyvää tunturiruokaa. Terveellinen arkiruoka, varsinkin jos se on pitkälti kasvispohjainen, ei ole paras mahdollinen energiavajeen korjaaja tai sitten määrät pitäisivät olla tuplat joka ateriakerralla. Kasvava lapsi ja hoikka urheilullinen nainen tarvitsevat vallinneissa olosuhteissa todella paljon enemmän energiaa kuin mihin ovat tottuneet. Kyllä juurikin niitä pahamaineisia herkkuja kuten suklaata, sipsejä, suolapähkinöitä ja punaista lihaa. Viikon epäterveellinen ruokavalio ei pitkässä juoksussa maailmaa kaada mutta se voi mahdollistaa pääsemisen pitkään juoksuun
- todennäköisesti riittävää määrää ei ole päivittäin sulatettu vaan on menty muutamalla termarilla siirtymät+keitot. Sinällään normioloissa ihan riittävät mutta talviolosuhteissa ihan liian vähäisellä nestemäärällä.
- vessapaperi. Pieni juttu. Mutta. Varsinkin naisilla on huolestuttava tapa vähentää juomistaan, mikäli vessaan pääsy on kaukana tai varsinkin jos kyykkypissa tulee tehdä ilman paperia. Kovassa pakkasessa ulospissaaminen vaatii kanttia ja tekniikkaa, joten kiusaus juomisen vähentämiseksi kasvaa suureksi. Inhimillistä mutta nestehukan riskiä kasvattavaa toimintaa.
3. Linkatut videot
- mies osasi pitää kompassisuunnan ja käveli lähes suoraan vastatuuleen, näin varmistaen Kurun välttämisen
- myös äiti tiesi muuttuneista olosuhteista ja oli itse sen kokenut edeltävänä päivänä, kun kävivät välipäivän hiihdolla
- eräoppaalle ei ole voinut tulla yllätyksenä, että huipulla tuulee. Tai sitten on eräopas, joka ei koskaan ole ollut huipulla. Tai ei ole eräopas lainkaan.
- videon mies oli liikkellä lokakuussa. Tuolloinkin kova ja kylmä tuuli, mutta ei mitään verrattavissa tähän, kun on ollut kova tuuli JA -23 astetta pakkasta.
- Rihmakuruun olisi voinut kääntyä milloin vain takaisin, aina Nammalaan asti. Sieltäkin kyllä olisi haettu, mutta ehkä tosiaan pelkona oli myöhästyminen bussista
5. Johtovastuu
- mielenkiintoinen näkökulma, että äitinä luonnollisesti haluaa pitää lapsensa koko ajan silmissään. Noh, tunturissa tämä ei ikävä kyllä ole turvallisin näkökulma. Tutussa ja selkeässä maastossa niin voikin toimia. Muutoin kokenein johtaa aina. Lapsen johtolupa on siis ainoastaan siinä tilanteessa, että näkyvyys on hyvä ja reitti selkeästi havainnotavissa. Erikseen on myös täydytty sopia ehdoton maksimietäisyys, jota ei rikota.
- tuulessa huutaessa lapsi ei voi mitenkään kuulla vanhemman varoituksia, siksi etäisyys ei saa koskaan olla kuin maksimissaan kymmenkunta metriä. Mitä pienipi lapsi sen pienempi väli.
- kulkeminen on ollut haastavaa jo pitkään ennen satulaa, se on kiistatonta. Tietoa ja taitoa varmaan olisi ollut riittävästi, mutta asenne ja perusluonne vei voiton järjestä yhdessä kylmä, pimeän, ja energiavajeen kanssa. Huonoa tuuria vai sitä saa mitä tilaa? Jos kovuutta hakee, sitä myös saa.
Kysymys kuuluukin, että mikä ihme näihin väliinputoajiin tehoaisi? Tietoa on yllinkyllin maailmassa, mutta kun sitä ei haluta uskoa. Vaikka sata kylttiä, kieltoa ja aitaa olisi ei se muuta tilannetta. Lähellä piti tilanteet ja niistä selviämiset eivät tälle ihmistyypille tao järkeä päähän, päinvastoin, hulluus eikun paranee ja vauhti vain kiihtyy.
Petettiinkö lapsen luottamus? Kyllä ja vielä kaikista ankarimman kautta. Lapsi lähti reissuun luottaen, että äidin kanssa on kivaa olla yhdessä ja edessä on mahtava seikkailu. Epäilikö lapsi äidinsä taitoja tai osaamista? Oliko hänellä mitään syytä kokea turvattomuutta? Ei, sillä hän oli reissussa maailman turvallisimman ihmisen kanssa.
Lunastiko äiti tuon luottamuksen? Oliko riittävän huolellinen kaikessa valmistautumisessa ennen reissua ja reissussa? Mentiinkö kaikessa suunnittelussa ja tekemisessä 24/7 lapsen etua edellä ajatellen? Tuliko turvallisuus aina ensin vaikka sen hintana olisi olleet jännittävyys ja elämykset?
Muutama kommentti:
- Tuskin oli pojalla ekaa kertaa ahkio vedettävänä.
- Ihan luonnollista varmaan hakeutua lähelle valkeaa ja huilia hetki
- Ruoka- ja juomatilanne on voinut olla ihan hyvä. Äidin instagramissa ei ainakaan ole mitään mainintoja siitä, että ravintoa olisi liian vähän. Päinvastoin sanottiin, että lumen sulattaminen vedeksi käy työstä. Siellä on kuva niistä termareista myös.
- Ehkei vessapaperin loppuminen nyt kuitenkaan niin vakava juttu ollut, sellainen puolivitsi vaan? En usko, että tuossa tilanteessa kukaan paljoa välittää kyykkypissan roiskeista.
- Jos et tuntenut äitiä henk. koht., en arvioisi asennetta tai perusluonnetta. Päinvastoin - äidin tunteneiden kuvailut ovat olleet sävyltään aika erilaisia.
- Äiti oli eräopas
- Ehkä ovat olleet tilanteessa, jossa takaisin kääntyminen on arvioitu isommaksi riskiksi kuin eteneminen? Kyllähän tuo videon mies sanoo myös, että nyt pitää vaan päästä alas täältä.
- Uskon, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka haluavat testata rajojaan ja aina tulee myös olemaan ihmisiä, joille siinä käy huonosti. Ehkä se tulee vaan hyväksyä?
- Aika raskasta spekulointia luottamuksesta ja sen menettämisestä. Kuvien perusteella vaikuttaa siltä, että äidin kanssa oli kivaa ja reissu oli mahtava. Mä luulen, että 100% ei voi onnistua ikinä, vaikka parhaansa tekisi.
Olen yrittänyt kaivaa ns. virallista ohjeistusta siitä, kenen tulisi mennä edellä missäkin tilanteessa. En ole löytänyt. Voisiko joku linkata? Kiitos,